Olen töissä apteekissa, ja tuon esille näkökulman
Tuon näkökulman vastineena esille toiseen ketjuun viitaten, jossa keskustellaan ostosrauhasta apteekissa.
Olen töissä pääkaupunkiseudulla isossa apteekissa, jonka päivittäinen asiakasmäärä on suuri. Näistä asiakkaista ylivoimainen enemmistö on hyvin halukas keskustelemaan farmaseutin kanssa lääkityksestään ja näkisin ongelmaksemme ennemminkin sen, ettemme pysty vastaamaan sillä volyymilla, mitä asiakkaat haluaisivat itsehoitolääkepuolella keskustella. On siis virhe kuvitella pelkän keskustelupalstan perusteella, ettei lääkeneuvontaa kaivata. Sitä halutaan paljon ja nykyisin vieläkin enemmän ihmisten ollessa valveutuneita. Googlen kautta löytää erinomaista ja asiantuntevaa tietoa JOS ymmärtää ne kriteerit, jotka lähteen on täytettävä ollakseen edellä mainittua. Googlesta löytää myös pilvin pimein väärää ja jopa hengelle vaarallista informaatiota pahimmillaan naamioituna näennäisesti luotetun lähteen tuottamaksi ja tämän saan työssäni huomata asiakkaiden parissa päivittäin.
Toiseksi otan kantaa lääkeneuvontaan ja lääkitysturvallisuuteen liittyen. Apteekkia ei voi verrata ruokakauppaan. Lääke on lääke, vaikka se olisi hyllyssä ostettavissa ilman reseptiä. Parasetamolilla saa itseltään muutamalla tabletilla hengen pois ja ibuprofeeni puolestaan on osallisena vuosittain yli sadan henkilön kuolemaan. Farmaseutti on lain mukaan _velvollinen_ ottamaan selvää, mitä lääkettä asiakas haluaa ja mihin vaivaan.
Moni asiakkaista käyttää itsehoitolääkkeitä väärin silkkaa ymmärtämättömyyttään. Ei se useimmiten onneksi hengenvaarallista ole, mutta voi tuottaa kuitenkin monen laisia terveydellisiä ongelmia pitkällä tähtäimellä. Tämä koskee myös vitamiineja.
Farmaseuttien on tunnettava useita satoja lääkkeitä, niiden toimintamekanismit reseptori- ja välittäjäainetasolla. Niiden yleisimmät interaktiot on osattava ulkoa ja tiedettävä, mihin mekanismiin interaktio perustuu. Sairaudet ja niiden patogeneesit on tunnettava, koska on lääkkeitä ja nimen omaan myös itsehoitolääkkeitä, joita ei saa käyttää tietyn sairauden kanssa tai on noudatettava suurta varovaisuutta. On myös asiakkaita, jotka tulevat apteekkiin ostamaan itsehoitolääkettä johonkin vaivaan, joka todellisuudessa ei ole hoidettavissa ko lääkkeellä, vaan vaatii toisen valmisteen tai lääkärin konsultaation.
Eräässä Apteekkariliiton Twitter-tempauksessa oli taannoin hyviä esimerkkejä siitä, miten suuri ja edelleen kehitettävä apteekkien neuvonnan tarve on. Emätinpuikkoja ei saa nielaista, parasetamoli ei sovi krapulalääkkeeksi, koska se on maksatoksinen, rintakipua ei saa varauksetta hoitaa närästyslääkkeillä, aspiriini kipulääkkeenä on useimmiten huono vaihtoehto, koska se estää veren hyytymistä, ibuprofeenia ei tulisi käyttää useita kertoja viikossa ilman mahansuojalääkettä, jos on astma, tulehduskipulääkkeiden käyttöä tulisi välttää/ varoa, yskänlääkkeessä valitaan mielellään limaa irrottava vaihtoehto, vaikka se useimmiten pahentaa oireita, useampien eri vitamiinivalmisteiden käyttö voi nostaa päivittäisen saannin moninkertaiseksi suosituksiin nähden jne.
Lopuksi yhteenvetona: farmaseutti haluaa varmistua sinun turvallisuudestasi. Se on hänen lakiin kirjattu velvollisuutensa. Hän kyselee sairauksistasi ja oireistasi, koska hän tuntee lääkkeet ja niiden käyttöaiheet. Kyse ei ole pelkästään asiakaspalvelusta sanan siinä merkityksessä, kuin vaikkapa vaateliikkeessä tai huonekalukaupassa. Kyse on asiantuntijuuden tuomisesta saataville ja tämä on edellytyksenä sille, että mitään lääkkeitä ylipäätään saa myydä muutoin kuin reseptillä.
Kommentit (97)
Vierailija kirjoitti:
Emätinpuikkoja ei saa nielaista, parasetamoli ei sovi krapulalääkkeeksi, koska se on maksatoksinen, rintakipua ei saa varauksetta hoitaa närästyslääkkeillä, aspiriini kipulääkkeenä on useimmiten huono vaihtoehto, koska se estää veren hyytymistä, ibuprofeenia ei tulisi käyttää useita kertoja viikossa ilman mahansuojalääkettä, jos on astma, tulehduskipulääkkeiden käyttöä tulisi välttää/ varoa, yskänlääkkeessä valitaan mielellään limaa irrottava vaihtoehto, vaikka se useimmiten pahentaa oireita, useampien eri vitamiinivalmisteiden käyttö voi nostaa päivittäisen saannin moninkertaiseksi suosituksiin nähden jne.
Käsi ylös kenelle nämä olivat uusia asioita.
O
/\
I
/\
Noh ei siinä, ihan hyvä muistutus. Silti se neuvonta mitä itse olen saanut pyytämättä on se pakettien kylkien lukeminen. Reseptitiskillä eri juttu, ja sielläkin olen itse kysynyt että saakos muuten tätä ja tätä käyttää samanaikaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Ylläri, apteekin tädillä on vähän noussut hattuun ja luulee olevansa joku lääkäri. Laskeuduppas sieltä norsunluutornista, hih :)
1) LaskeuduPas sinä sohvaltasi, ja opettele kirjoittamaan.
2) Farmaseutit ovat lääkkeiden asiantuntijoita.
Lääkärit sairauksien.
3) Ap ei maininnut sukupuoltaan, eikä se ole relevantti.
4) En ole ap
5) Ap:lle kiitos harvinaisen hyvästä postista!!💐
Vierailija kirjoitti:
Uskon kyllä farmaseuttien tietotaitoon...harvoin kuitenkaan ulkoa muistavat esim.lääkkeiden yhteisvaikutuksia, katsovat netistä.
Itsekin katson vaikuttavan aineen nimen perusteella yhdestä amerikkalaisesta tietokannasta yhteisvaikutukset ym. Osaan kyllä suodattaa luotettavat ja ei-luotettavat lähteet toisistaan.
Ikäviä ovat henkilöt, jotka sivuoirelistan perusteella luulevat saavansa sivuoireet...tai ajattelevat tyyliin " En minä mitään kolesterolilääkkeitä syö, ovat vaan rahastusta, naapurin Taunokin sai lihaskipuja niistä..." Maalaisjärki suojelee moisilta luuloilta.
Vonko ilmoittaa viestisi asiattomaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylläri, apteekin tädillä on vähän noussut hattuun ja luulee olevansa joku lääkäri. Laskeuduppas sieltä norsunluutornista, hih :)
Farmaseutti ei ole lääkäri, vaan lääkkeiden asiantuntija. Lääkäreillä on luonnollisesti aikansa, paikkansa ja tärkeä tehtävänsä, mutta lääkäri saattaa tuntea vain jokusen kymmenkunta oman alansa lääkeainetta. Farmaseutin on tunnettava useita satoja eri lääkeaineita.
Farmaseutin tehtävä on myös lääkettä toimittaessaan _joka ainoa kerta_ tarkistettava, vastaako määrätyn lääkkeen annostus ohjetta, joka kyseisellä valmisteella on katsottu turvalliseksi. Jos ei, farmaseutti ei saa lääkettä toimittaa, ellei reseptiin ole kirjattu merkintää siitä, että lääkäri ottaa täyden vastuun lääkkeen poikkeavasta käytöstä.
Lääkäri ei myöskään ole potilaansa vierellä apteekkikäynneillä tarkistamassa, mitä potilas itsehoitopuolelta itselleen hankkii. Olen todistanut tapausta, jossa nainen tuli apteekkiin hakemaan varfariinia, joka ei ollut hänelle uusi lääke. Toimituksen jälkeen rouva ilmoitti, että nyt vielä buranaa ja sitten kotiin kahveelle. Farmaseutti reagoi onneksi heti kysymällä, kenelle burana tulee. Nainen vastasi, että itselle ja sitä hän on vuosia käyttänyt kipuihinsa. Farmaseutti totesi, että "vaan ettepä käytä enää". Rouvan verenvuoto riski oli suurentunut, koska sekä varfariini, että ibuprofeeni vaikuttavat veren hyytymiseen eri mekanismeilla. Joko lääkäri ei ollut tätä hänelle kertonut tai rouva ei ollut asiaa sisäistänyt. Kumpikin on valitettavan yleistä. ApVarfariinin käytön aloituksessa osaava farmaseutti kyllä myös valistaa asiakasta tulehduskipulääkkeiden käyttökiellosta varfariinihoidon yhteydessä. Eikö niin?
Terv. Hoitaja
Kyllä valistaa. Saattaa olla kuitenkin niin, että ensimmäiset lääkkeet potilaalle hakee esimerkiksi omainen, joka ei muista kaikkea lääkkeen käyttäjälle selostaa. Voi myös olla mahdollista, että kysytään pelkästään, onko lääke tuttu, johon potilas itsekin voi vastata, että on vaikkei olisikaan. Siksi minusta tärkeimmät asiat lääkkeestä pitäisi mainita joka kerta. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Tuon näkökulman vastineena esille toiseen ketjuun viitaten, jossa keskustellaan ostosrauhasta apteekissa.
Olen töissä pääkaupunkiseudulla isossa apteekissa, jonka päivittäinen asiakasmäärä on suuri. Näistä asiakkaista ylivoimainen enemmistö on hyvin halukas keskustelemaan farmaseutin kanssa lääkityksestään ja näkisin ongelmaksemme ennemminkin sen, ettemme pysty vastaamaan sillä volyymilla, mitä asiakkaat haluaisivat itsehoitolääkepuolella keskustella. On siis virhe kuvitella pelkän keskustelupalstan perusteella, ettei lääkeneuvontaa kaivata. Sitä halutaan paljon ja nykyisin vieläkin enemmän ihmisten ollessa valveutuneita. Googlen kautta löytää erinomaista ja asiantuntevaa tietoa JOS ymmärtää ne kriteerit, jotka lähteen on täytettävä ollakseen edellä mainittua. Googlesta löytää myös pilvin pimein väärää ja jopa hengelle vaarallista informaatiota pahimmillaan naamioituna näennäisesti luotetun lähteen tuottamaksi ja tämän saan työssäni huomata asiakkaiden parissa päivittäin.
Toiseksi otan kantaa lääkeneuvontaan ja lääkitysturvallisuuteen liittyen. Apteekkia ei voi verrata ruokakauppaan. Lääke on lääke, vaikka se olisi hyllyssä ostettavissa ilman reseptiä. Parasetamolilla saa itseltään muutamalla tabletilla hengen pois ja ibuprofeeni puolestaan on osallisena vuosittain yli sadan henkilön kuolemaan. Farmaseutti on lain mukaan _velvollinen_ ottamaan selvää, mitä lääkettä asiakas haluaa ja mihin vaivaan.
Moni asiakkaista käyttää itsehoitolääkkeitä väärin silkkaa ymmärtämättömyyttään. Ei se useimmiten onneksi hengenvaarallista ole, mutta voi tuottaa kuitenkin monen laisia terveydellisiä ongelmia pitkällä tähtäimellä. Tämä koskee myös vitamiineja.
Farmaseuttien on tunnettava useita satoja lääkkeitä, niiden toimintamekanismit reseptori- ja välittäjäainetasolla. Niiden yleisimmät interaktiot on osattava ulkoa ja tiedettävä, mihin mekanismiin interaktio perustuu. Sairaudet ja niiden patogeneesit on tunnettava, koska on lääkkeitä ja nimen omaan myös itsehoitolääkkeitä, joita ei saa käyttää tietyn sairauden kanssa tai on noudatettava suurta varovaisuutta. On myös asiakkaita, jotka tulevat apteekkiin ostamaan itsehoitolääkettä johonkin vaivaan, joka todellisuudessa ei ole hoidettavissa ko lääkkeellä, vaan vaatii toisen valmisteen tai lääkärin konsultaation.
Eräässä Apteekkariliiton Twitter-tempauksessa oli taannoin hyviä esimerkkejä siitä, miten suuri ja edelleen kehitettävä apteekkien neuvonnan tarve on. Emätinpuikkoja ei saa nielaista, parasetamoli ei sovi krapulalääkkeeksi, koska se on maksatoksinen, rintakipua ei saa varauksetta hoitaa närästyslääkkeillä, aspiriini kipulääkkeenä on useimmiten huono vaihtoehto, koska se estää veren hyytymistä, ibuprofeenia ei tulisi käyttää useita kertoja viikossa ilman mahansuojalääkettä, jos on astma, tulehduskipulääkkeiden käyttöä tulisi välttää/ varoa, yskänlääkkeessä valitaan mielellään limaa irrottava vaihtoehto, vaikka se useimmiten pahentaa oireita, useampien eri vitamiinivalmisteiden käyttö voi nostaa päivittäisen saannin moninkertaiseksi suosituksiin nähden jne.
Lopuksi yhteenvetona: farmaseutti haluaa varmistua sinun turvallisuudestasi. Se on hänen lakiin kirjattu velvollisuutensa. Hän kyselee sairauksistasi ja oireistasi, koska hän tuntee lääkkeet ja niiden käyttöaiheet. Kyse ei ole pelkästään asiakaspalvelusta sanan siinä merkityksessä, kuin vaikkapa vaateliikkeessä tai huonekalukaupassa. Kyse on asiantuntijuuden tuomisesta saataville ja tämä on edellytyksenä sille, että mitään lääkkeitä ylipäätään saa myydä muutoin kuin reseptillä.
Olet töissä apteekissa, muttet kuitenkaan farmaseutti tai proviisori. Oletko siivooja vai kenties "jopa" lääketyöntekijä, joka katsoo farmaseuttiakin ylöspäin?
Miksi minä en käytä koululääkkeitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon näkökulman vastineena esille toiseen ketjuun viitaten, jossa keskustellaan ostosrauhasta apteekissa.
Olen töissä pääkaupunkiseudulla isossa apteekissa, jonka päivittäinen asiakasmäärä on suuri. Näistä asiakkaista ylivoimainen enemmistö on hyvin halukas keskustelemaan farmaseutin kanssa lääkityksestään ja näkisin ongelmaksemme ennemminkin sen, ettemme pysty vastaamaan sillä volyymilla, mitä asiakkaat haluaisivat itsehoitolääkepuolella keskustella. On siis virhe kuvitella pelkän keskustelupalstan perusteella, ettei lääkeneuvontaa kaivata. Sitä halutaan paljon ja nykyisin vieläkin enemmän ihmisten ollessa valveutuneita. Googlen kautta löytää erinomaista ja asiantuntevaa tietoa JOS ymmärtää ne kriteerit, jotka lähteen on täytettävä ollakseen edellä mainittua. Googlesta löytää myös pilvin pimein väärää ja jopa hengelle vaarallista informaatiota pahimmillaan naamioituna näennäisesti luotetun lähteen tuottamaksi ja tämän saan työssäni huomata asiakkaiden parissa päivittäin.
Toiseksi otan kantaa lääkeneuvontaan ja lääkitysturvallisuuteen liittyen. Apteekkia ei voi verrata ruokakauppaan. Lääke on lääke, vaikka se olisi hyllyssä ostettavissa ilman reseptiä. Parasetamolilla saa itseltään muutamalla tabletilla hengen pois ja ibuprofeeni puolestaan on osallisena vuosittain yli sadan henkilön kuolemaan. Farmaseutti on lain mukaan _velvollinen_ ottamaan selvää, mitä lääkettä asiakas haluaa ja mihin vaivaan.
Moni asiakkaista käyttää itsehoitolääkkeitä väärin silkkaa ymmärtämättömyyttään. Ei se useimmiten onneksi hengenvaarallista ole, mutta voi tuottaa kuitenkin monen laisia terveydellisiä ongelmia pitkällä tähtäimellä. Tämä koskee myös vitamiineja.
Farmaseuttien on tunnettava useita satoja lääkkeitä, niiden toimintamekanismit reseptori- ja välittäjäainetasolla. Niiden yleisimmät interaktiot on osattava ulkoa ja tiedettävä, mihin mekanismiin interaktio perustuu. Sairaudet ja niiden patogeneesit on tunnettava, koska on lääkkeitä ja nimen omaan myös itsehoitolääkkeitä, joita ei saa käyttää tietyn sairauden kanssa tai on noudatettava suurta varovaisuutta. On myös asiakkaita, jotka tulevat apteekkiin ostamaan itsehoitolääkettä johonkin vaivaan, joka todellisuudessa ei ole hoidettavissa ko lääkkeellä, vaan vaatii toisen valmisteen tai lääkärin konsultaation.
Eräässä Apteekkariliiton Twitter-tempauksessa oli taannoin hyviä esimerkkejä siitä, miten suuri ja edelleen kehitettävä apteekkien neuvonnan tarve on. Emätinpuikkoja ei saa nielaista, parasetamoli ei sovi krapulalääkkeeksi, koska se on maksatoksinen, rintakipua ei saa varauksetta hoitaa närästyslääkkeillä, aspiriini kipulääkkeenä on useimmiten huono vaihtoehto, koska se estää veren hyytymistä, ibuprofeenia ei tulisi käyttää useita kertoja viikossa ilman mahansuojalääkettä, jos on astma, tulehduskipulääkkeiden käyttöä tulisi välttää/ varoa, yskänlääkkeessä valitaan mielellään limaa irrottava vaihtoehto, vaikka se useimmiten pahentaa oireita, useampien eri vitamiinivalmisteiden käyttö voi nostaa päivittäisen saannin moninkertaiseksi suosituksiin nähden jne.
Lopuksi yhteenvetona: farmaseutti haluaa varmistua sinun turvallisuudestasi. Se on hänen lakiin kirjattu velvollisuutensa. Hän kyselee sairauksistasi ja oireistasi, koska hän tuntee lääkkeet ja niiden käyttöaiheet. Kyse ei ole pelkästään asiakaspalvelusta sanan siinä merkityksessä, kuin vaikkapa vaateliikkeessä tai huonekalukaupassa. Kyse on asiantuntijuuden tuomisesta saataville ja tämä on edellytyksenä sille, että mitään lääkkeitä ylipäätään saa myydä muutoin kuin reseptillä.
Olet töissä apteekissa, muttet kuitenkaan farmaseutti tai proviisori. Oletko siivooja vai kenties "jopa" lääketyöntekijä, joka katsoo farmaseuttiakin ylöspäin?
Jätin tarkoituksellisesti mainitsematta, mikä näistä olen: proviisori, farmaseutti, lääketeknikko vai siivooja, jotta huomion saisi itse asia, ei minun tittelini. Toiseksi meidän apteekissamme ketään ei "katsota ylöspäin", eikä myöskään alaspäin. Jokainen jäsen osallistuu apteekin pyörittämiseen omalla ammattitaidollaan. Kurjaa, jos omalla työpaikallasi työntekijöiden työpanos ei ole saman arvoista. Ap.
Jos syö päivittäin probioottikapselin, Omega-3-, d-vitamiini- ja rautatabletin, onko siitä jotain haittaa?
Teoriassa näin kuin AP kirjoitti. Todellisuudessa ei. Tiedot lääkeaineista ovat surkeat tai olemattomat, ja farmaseutit ampaisee ahdistelemaan vaikka ostaisin vain käsirasvaa. Pelkääkö ne että syön sen rasvan? Miksi ei voisi auttaa niitä jotka kaipaa apua, ja antaa asiakkaalle hetken aikaa katsoa itse löytääkö tarvitsemansa? Ja onko pakko huutaa kaikkien intiimit asiat pitkin apteekkia?
Arvostan farmaseuttien ja muun apteekki henkilökunnan tietotaitoa ja osaamista, mutta: Olen normaali maalaisjärjellä varustettu ihminen ja osaan kysyä, kun tarvitsen apua. Minua on alkanut ahdistaa apteekki käynnit todella paljon, kun sisään astuessani kimppuuni hyökkää lauma valkotakkisia tietopankkeja. En todellakaan halua kailottaa peräpukamieni verenvuodosta kymmenien muiden asiakkaiden keskellä.
Toiset varmasti tarvitsevat apua, mutta näiltä asiakaspalvelijoilta ehkä toivoisin hiukan enemmän pelisilmää ja vähemmän asiakkaan ahdistelua.
Olo on joskus kuin turkkilaisessa basaarissa, kun joku hyökkää joka kulman takaa kimppuun ja rahaa eri hyllyille myyntipuheiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Teoriassa näin kuin AP kirjoitti. Todellisuudessa ei. Tiedot lääkeaineista ovat surkeat tai olemattomat, ja farmaseutit ampaisee ahdistelemaan vaikka ostaisin vain käsirasvaa. Pelkääkö ne että syön sen rasvan? Miksi ei voisi auttaa niitä jotka kaipaa apua, ja antaa asiakkaalle hetken aikaa katsoa itse löytääkö tarvitsemansa? Ja onko pakko huutaa kaikkien intiimit asiat pitkin apteekkia?
:D
Vierailija kirjoitti:
Jos syö päivittäin probioottikapselin, Omega-3-, d-vitamiini- ja rautatabletin, onko siitä jotain haittaa?
Probiootista tuskin, ellei sulla ole jotain pahaa immuunipuutosta tms (boulardii-hiiva on joillakin heikkokuntoisilla sairaalassa olijoilla lähtenyt villiintymään liikaa).
Omegat voi lisätä verenvuotoriskiä eli periaatteessa onnettomuuksissa/äkillisissä leikkauksissa voi olla haittaa ja tietty jos käyttää verenohennuslääkkeitä lisäksi. Voi myös nostaa kokonaiskolesterolia, mutta lähinnä sitä hyvää osuutta siitä.
D-vitamiini riippuu annostuksesta. Jos et syö tajuttomia määriä niin ok. 50 mikrogrammaa taitaa olla Suomessa maksimi, sitä isompaa ei suositella jatkuvaan käyttöön ja varsinainen suositusmäärä on vielä paljon pienempi.
Rautaa ei kannata syödä turhan päiten, voi mm. paksuntaa verta liikaa, mutta jos on anemiaa niin toki sitten. Rauta voi myös aiheuttaa ummetusta/ripulia.
T. maallikko
+ raudanpuutteen syy tulisi selvittää, ellei se ole ilmeinen (esim. runsaat kuukautiset).
t. edellinen
Niin ja jos sulla sattuu olemaan IBS:ää niin joihinkin probiootteihin lisättävät kuidut (mm. inuliini) saattavat aiheuttaa oireita.
t. vielä se edellinen
Onneksi nuo saa netistä Smartpost-automaattiin halvemmalla.
Itse tykkään kanssa tehdä ostokseni rauhassa, mutta ainahan farmaseutit kaikkoaa jos sanoo nätisti ei kiitos. Pari kertaa olen kuitenkin syönyt melko vaarallisia reseptilääkkeitä, mistä en saanut lääkäreiltä minkäänlaista ohjeistusta. Esim Isotretinon(jos muistan oikein) vaikean aknen hoidossa. On aikas monta riskiä ja sivuvaikutusta, mistä lääkäri ei maininnut ollenkaan. Resepti vain lykättiin käteen. Farmaseutti myös muistutti lääkettä käytettäessä tupla-ehkäisyn tarpeesta. Lääkäri ei puhunut ehkäisystä ollenkaan.
Sama tilanne on käynyt myös toisen lääkkeen kanssa. Kysyn lääkäriltä vaikuttaako lääke keskittymiskykyyn. Lääkäri sanoo ei. Haen lääkkeen apteekista ja farmaseutti muistuttaa, että lääke vaikuttaa negatiivisesti esim. keskittymiseen ja ajokykyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylläri, apteekin tädillä on vähän noussut hattuun ja luulee olevansa joku lääkäri. Laskeuduppas sieltä norsunluutornista, hih :)
Mun kokemuksen mukaan apteekin henkilökunnalla on monesti paremmat tiedot lääkkeistä, kuin jollain päivystyksessä säheltävillä kandeilla, jotka leikkivät sitä lääkäriä. Ei ole yks eikä kaks kertaa kun apteekista ovat joutuneet ottamaan yhteyttä lääkkeen määränneeseen paikkaan, että ihanko olette sitä mieltä että tätä lääkettä tälle asiakkaalle annetaan. Ja kas, henkikulta säilyi juuri apteekkihenkilökunnan ammattilaisuuden ansiosta.
Se helsingin huijarilääkärin jälkiä korjasi apteekkihenkilökunta. Ei tiedä kuinka moni olisi kärsinyt lisää jos apteekista ei oltais oltu hereillä.
Kukahan tuntee niiden kymmenen lääkkeen yhteisvaikutukset kun niitä syötetään mummoille? Yksi sellainen ainakin dementoitui amebaksi tuolla "välttämättömällä" cocktaililla.
Vierailija kirjoitti:
Mikähän siinä on, että eläinlääkkeistä ette tiedä hittojakaan? Punkkituotteet, matolääkkeet, eläimille soveltuvat ihmisten lääkkeet. Kun kysyy, teiltä menee sormi suuhun ja alkaa pakettien lukeminen. Osaan ne paketit itsekin lukea, kiitosta vaan. Onneksi eläinlääkäriltä olen saanut ensin ohjeet ja sitten tulen apteekkiin kuuntelemaan ulkolukua.
Punkki- ja madotuslääkkeet tulee hallita, jotkut umpeenpanolääkitykset yms. on sen verran spesiaalia, että niitä ei tarvitse hallita kaupunkilaisapteekissa. Sen sijaan ihmislääkkeitä ei apteekissa suositella eläimille ilman eläinlääkärin ohjeita eli asiakkaan on syytä tietää, mitä on ostamassa ja mihin tarkoitukseen.
Nimen omaan. Aloituksessa muotoiltu epäselvästi. Tarkoitin juuri sitä, että moni inttää haluavansa juuri sitä limaa irrottavaa yskänkääkettä, vaikka siitä ei ole välttämättä heille apua. Ap.