Tyttöystävä lepertelee ja lässyttää
Uusi tyttöystäväni lepertelee minulle silloin tällöin kuin lapselle. Ei mitenkään koko ajan, mutta aina välillä esim. sängyssä makoillessamme yms. Hän tykkää myös kovasti helliä minua, esim. silitellä hiuksiani ja painaa päätäni hänen rintojaan vasten. Olen huomannut nauttivani tästä jollain tasolla, mutta toisaalta häpeän sitä että pidän tuosta. Olen 25 ja naiseni on 29, pelkään kai että hän näkee minut ihan lapsena.
Mitenkäs muut, lepertelettekö kumppanillenne? Ja pidättekö sitä söpönä, kiihottavana, vaivaannuttavana vai täysin neutraalina asiana?
Kommentit (205)
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olette päätyneet aloittamaan tuon? En tuomitse, olen vain utelias?
Varmaan mun aloitteesta, en muista tarkasti. Olen aika äidillinen ja huolehtiva ihminen.
Inhoan myös karvaisia palleja, ja varmaan se lähti jotenkin siitä sheivaamisesta. Vaadin saada sheivata miehen pyllyn ja pallit, mihin hän on nykyään tottunut. Ensin vastusteli, mutta sain asian painostettua läpi. Joskus pylly ei ollut ihan puhdas, ja lepertelin, että "vauvalla on kakkapylly" tai jotain vastaavaa, ihan huumorilla siis. Mieskin tuntui huvittuvan asiasta.
Jotenkin siitä se lähti. Miehellä on ymös nukahtamisvaikeuksia, ja joskus hän yöllä sängyssä ennen nukahtamista esim. laulaa täysillä mun korvaan, tarrautuu minuun ja haluaa puristella tissejä tai imeä niitä. Sanoin joskus, että olet varmaan vauvana ollut sellainen aika työläs nukutettava. Siitä tuli sitten se "äiti nukuttaa vauvaa"-leikki.
Ja siis nämä jutut ei ole mitenkään erityisen seksuaalisia meillä, vaan enemmän sellaista hoivaavaa, äidillistä, rauhoittavaa otetta. Olen miettinyt, olenko itse jotenkin pervo kun tykkään tehdä tällaista, mutta mies tuntuu leikkivän mukana ihan tyytyväisenä.
Mulla ei ole lapsia, ehkä korvaan sitä jotenkin pitämällä miestä vauvana?
Okei, teillä on siis aika pitkälle meneviä leikkejä. Meillä se on enemmän sellaista arkista hassuttelua, ja siiten jonkinlaista "lapsen nukutusta" välillä. Itse en kuitenkaan pitäisi esim. sanoista "äiti" tai "vauva" tässä yhteydessä, mutta ymmärrän että joku voi pitää siitäkin. Kiitos vastauksesta, oli mielenkiintoista lukea
AP
EI vaikuta kovin tasa-arvoisilta suhteilta nää missä toinen on lapsen roolissa
Olisipa ihanaa maata sängyllä, katsoa naista ylöspäin, imeä tissiä ja vastaanottaa lepertelyä :3
Miksi se että puhuu kumppanille hellästi olisi sama asia kuin puhuisi lapselle tai pitäisi toista lapsena? Kuulostaa rajoittuneelta tunne-elämältä.
Vierailija kirjoitti:
Olisipa ihanaa maata sängyllä, katsoa naista ylöspäin, imeä tissiä ja vastaanottaa lepertelyä :3
Varmaan joka toisella miehellä on tää haave
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olette päätyneet aloittamaan tuon? En tuomitse, olen vain utelias?
Varmaan mun aloitteesta, en muista tarkasti. Olen aika äidillinen ja huolehtiva ihminen.
Inhoan myös karvaisia palleja, ja varmaan se lähti jotenkin siitä sheivaamisesta. Vaadin saada sheivata miehen pyllyn ja pallit, mihin hän on nykyään tottunut. Ensin vastusteli, mutta sain asian painostettua läpi. Joskus pylly ei ollut ihan puhdas, ja lepertelin, että "vauvalla on kakkapylly" tai jotain vastaavaa, ihan huumorilla siis. Mieskin tuntui huvittuvan asiasta.
Jotenkin siitä se lähti. Miehellä on ymös nukahtamisvaikeuksia, ja joskus hän yöllä sängyssä ennen nukahtamista esim. laulaa täysillä mun korvaan, tarrautuu minuun ja haluaa puristella tissejä tai imeä niitä. Sanoin joskus, että olet varmaan vauvana ollut sellainen aika työläs nukutettava. Siitä tuli sitten se "äiti nukuttaa vauvaa"-leikki.
Ja siis nämä jutut ei ole mitenkään erityisen seksuaalisia meillä, vaan enemmän sellaista hoivaavaa, äidillistä, rauhoittavaa otetta. Olen miettinyt, olenko itse jotenkin pervo kun tykkään tehdä tällaista, mutta mies tuntuu leikkivän mukana ihan tyytyväisenä.
Mulla ei ole lapsia, ehkä korvaan sitä jotenkin pitämällä miestä vauvana?
Hoivavietti, hoivavietti. Hyvä että olet löytänyt miehen joka nauttii vauvanasi olemisesta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselle tuli joskus yllätyksenä että mies kaipaa tuollaista. Aloin sitten kohdella häntä välillä kuin lasta ja suhde alkoi heti voida paremmin
Mitä tarkkaan ottaen teit? Mietin pitäisikö kokeilla samaa
-Lepertely, baby talk yms välillä
- Vähän ylitseviety kehuminen kun tekee jotain hyvää. Myös seksillä palkitseminen joskus :D
- Yritän riitatilanteissa ajatella hänet lapsena kun tasavertainen riitely ei häneltä onnistu
- Olen HYVIN empaattinen häntä kohtaanVoi kuulostaa pahalta, mutta ei ole sitä. Ei mies todellakaan koko ajan ole lapsellinen, ja hänessä on valtavasti ihania luonteenpiirteitä. En vaihtaisi häntä mihinkään
Luin tän jatajusin että mun vaimo soveltaa tuon listan asioita muhun :D
Mieheni tekee tuota jatkuvasti. Ollaan molemmat 27. Ei haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni tekee tuota jatkuvasti. Ollaan molemmat 27. Ei haittaa.
Välillä siis näinkin päin :)
Vierailija kirjoitti:
Olisipa ihanaa maata sängyllä, katsoa naista ylöspäin, imeä tissiä ja vastaanottaa lepertelyä :3
Pakko testata joku ilta, nauttiiko oma mies tällaisesta kun niin moni täällä on ilmoittautunut :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisipa ihanaa maata sängyllä, katsoa naista ylöspäin, imeä tissiä ja vastaanottaa lepertelyä :3
Pakko testata joku ilta, nauttiiko oma mies tällaisesta kun niin moni täällä on ilmoittautunut :D
Todennäköisesti nauttii, mutta varo ettei se jää koukkuun ja ala oottaa joka viikko tissiä
Olen nainen ja en osaa olla hellä tai lepertelevä parisuhteessa. Pidän sitä jopa ällönä tai vastenmielisenä. Toisaalta tiedostan, että mulla on aika poikkeuksellinen tausta, sillä kasvoin tunnekylmässä perheessä, jossa oli fyysistä ja psyykkistä väkivaltaa. Siitä kai se tulee, etten kestä lepertelyä, halauksia, suukotteluja, hellyydenosoituksia. Esim. suutelun tai halaamisen sijaan musta tuntuu paremmalle, jos mies puristaa mua lujaa spontaanisti takapuolesta. En myöskään kestä sitä, että mies rakastaa minua enemmän kuin minä häntä.Ei tuo ole varmaan mikään normaali tilanne. Olen huomannut, että mulle luontaisin ja "parhain" parisuhde on jollain tavalla vinoutunut SM-henkinen parisuhde, jossa ei todellakaan leperrellä tai söpöillä. Jokainen tyylillään, mutta mun mielestä on huippua että teitä söpöstelijöitä on ja että olette löytäneet toisenne! Eli hyvältä kuulostaa, jatkakaa ihmeessä :)
En ole valehtelematta koskaan kuullut vaimoni lepertelevän minulle. Toki äänensävy on välillä pehmeämpi, välillä kylmempi. Ollaan nyt parikymmentä vuotta oltu yhdessä. :D
Minä tykkäisin kyllä makuuhuoneen puolella välillä leperrelläkin, mutta vaimo ei tykkää puhumisesta seksin aikana.
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen ja en osaa olla hellä tai lepertelevä parisuhteessa. Pidän sitä jopa ällönä tai vastenmielisenä. Toisaalta tiedostan, että mulla on aika poikkeuksellinen tausta, sillä kasvoin tunnekylmässä perheessä, jossa oli fyysistä ja psyykkistä väkivaltaa. Siitä kai se tulee, etten kestä lepertelyä, halauksia, suukotteluja, hellyydenosoituksia. Esim. suutelun tai halaamisen sijaan musta tuntuu paremmalle, jos mies puristaa mua lujaa spontaanisti takapuolesta. En myöskään kestä sitä, että mies rakastaa minua enemmän kuin minä häntä.Ei tuo ole varmaan mikään normaali tilanne. Olen huomannut, että mulle luontaisin ja "parhain" parisuhde on jollain tavalla vinoutunut SM-henkinen parisuhde, jossa ei todellakaan leperrellä tai söpöillä. Jokainen tyylillään, mutta mun mielestä on huippua että teitä söpöstelijöitä on ja että olette löytäneet toisenne! Eli hyvältä kuulostaa, jatkakaa ihmeessä :)
Kirjoitin tuon ylläolevan ja jatkan vielä siitä. Ottaen huomioon, että olen tunnepuolelta tavallaan kylmä ja kehittymätön ihminen, olen vuosien varrella "kerännyt" ympärilleni useita miehiä, jotka nimenomaan janoavat minusta hellää äitihahmoa. Olen ihmetellyt tätä kovasti; miksi miehet eivät huomaa etten ole todellakaan hoivaaja-nainen. Toisaalta nyt kun luin koko keskusteluketjun läpi, mietin että ehkä suurin osa miehistä on sellaisia, että toivovat naisen olevan lepertelevä hoivaaja. Ehkä en olekaan mikään "vauva-magneetti" vaan ehkä monet miehet kaipaavat äidillistä naista.
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen ja en osaa olla hellä tai lepertelevä parisuhteessa. Pidän sitä jopa ällönä tai vastenmielisenä. Toisaalta tiedostan, että mulla on aika poikkeuksellinen tausta, sillä kasvoin tunnekylmässä perheessä, jossa oli fyysistä ja psyykkistä väkivaltaa. Siitä kai se tulee, etten kestä lepertelyä, halauksia, suukotteluja, hellyydenosoituksia. Esim. suutelun tai halaamisen sijaan musta tuntuu paremmalle, jos mies puristaa mua lujaa spontaanisti takapuolesta. En myöskään kestä sitä, että mies rakastaa minua enemmän kuin minä häntä.Ei tuo ole varmaan mikään normaali tilanne. Olen huomannut, että mulle luontaisin ja "parhain" parisuhde on jollain tavalla vinoutunut SM-henkinen parisuhde, jossa ei todellakaan leperrellä tai söpöillä. Jokainen tyylillään, mutta mun mielestä on huippua että teitä söpöstelijöitä on ja että olette löytäneet toisenne! Eli hyvältä kuulostaa, jatkakaa ihmeessä :)
Jep, ihmiset ovat erilaisia ja ymmärrän, että kaikille lepertely ei todellakaan sovi. Yksi ystäväni on SM-henkisessä suhteessa ja se sopii hänelle todella hyvin. Lapsuudella voi olla vaikutusta asiaan, mutta ei tuollaisesta rajummasta meiningistäkään tykkääminen kerro automaattisesti huonosta lapsuudesta. Tuohon toiseen viestiisi liittyen, aika moni mies kaipaa ilmeisesti vähän äidillistä naista. Varmasti on kuitenkin myös niitä, joille sinun kaltainen nainen on se ihannekumppani
AP
Mä oon ollut kanssa vauvamagneetti, tuntuu että miehet etsii äitiä eikä tyttöystävää
Vierailija kirjoitti:
Uusi tyttöystäväni lepertelee minulle silloin tällöin kuin lapselle. Ei mitenkään koko ajan, mutta aina välillä esim. sängyssä makoillessamme yms. Hän tykkää myös kovasti helliä minua, esim. silitellä hiuksiani ja painaa päätäni hänen rintojaan vasten. Olen huomannut nauttivani tästä jollain tasolla, mutta toisaalta häpeän sitä että pidän tuosta. Olen 25 ja naiseni on 29, pelkään kai että hän näkee minut ihan lapsena.
Mitenkäs muut, lepertelettekö kumppanillenne? Ja pidättekö sitä söpönä, kiihottavana, vaivaannuttavana vai täysin neutraalina asiana?
Lepertelen joskus kumppanille samalla tavalla kuin lemmikeille(ja lapsille sitten kun niitä tulee). Yleensä en edes kiinnitä asiaan huomiota, se tulee niin selkäytmestä. Lapsuudenkodissani lepertely oli normaalia ja edellisen kumppanin kanssa leperreltiin puolin ja toisin. Olen ajatellut, että lepertely ja paijailu ovat yksi tapa osoittaa välittämistä.
Luultavsti niin ap:nkin tyttöystävä ajattelee, toki kannattaa ottaa puheeksi, jos se häiritsee.
Vierailija kirjoitti:
Itsekin olen miettinyt kuinka mukava olisi silitellä yhden miehen hiuksia. Minkäänlaisia äidillisiä tuntemuksia häntä kohtaan ei kuitenkaan ole. Hänellä on vaan ihanat paksut tummat hiukset.
Sama juttu, avomiehelleni on luonnonkiharat ja viime parturikäynnistä on aikaa, rakastan hipelöidä hänen kutrejaan 😍
Varmaan mun aloitteesta, en muista tarkasti. Olen aika äidillinen ja huolehtiva ihminen.
Inhoan myös karvaisia palleja, ja varmaan se lähti jotenkin siitä sheivaamisesta. Vaadin saada sheivata miehen pyllyn ja pallit, mihin hän on nykyään tottunut. Ensin vastusteli, mutta sain asian painostettua läpi. Joskus pylly ei ollut ihan puhdas, ja lepertelin, että "vauvalla on kakkapylly" tai jotain vastaavaa, ihan huumorilla siis. Mieskin tuntui huvittuvan asiasta.
Jotenkin siitä se lähti. Miehellä on ymös nukahtamisvaikeuksia, ja joskus hän yöllä sängyssä ennen nukahtamista esim. laulaa täysillä mun korvaan, tarrautuu minuun ja haluaa puristella tissejä tai imeä niitä. Sanoin joskus, että olet varmaan vauvana ollut sellainen aika työläs nukutettava. Siitä tuli sitten se "äiti nukuttaa vauvaa"-leikki.
Ja siis nämä jutut ei ole mitenkään erityisen seksuaalisia meillä, vaan enemmän sellaista hoivaavaa, äidillistä, rauhoittavaa otetta. Olen miettinyt, olenko itse jotenkin pervo kun tykkään tehdä tällaista, mutta mies tuntuu leikkivän mukana ihan tyytyväisenä.
Mulla ei ole lapsia, ehkä korvaan sitä jotenkin pitämällä miestä vauvana?
🇺🇦🇮🇱