Miksi "häpeä" on niin voimakas tunnetila suomalaisessa kulttuurissa?

Koska täällä on kasvatettu liikaa häpeällä eikä nostamalla (ettei lapsi ylpisty tai mene pilalle hemmotelluksi). 

Kuinka monesta maasta sinulla on kokemusta?

Koska kasvatetaan siihen, että itseään ei saa korostaa tai näkyä. Jopa puheliaampi ihminen on hämmästelyn aihe.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monesta maasta sinulla on kokemusta?

Tämä. Häpeää on kaikkialla mutta sen voi aiheuttaa ihan eri asia.

Häpeä on ihan ok tunne, jonka tarkoitus on kasvattaa. Kun on kasvanut tarpeeksi, ei enää jaksa hävetä olemattomia vaan nauraa lempeästi virheilleen ja yrittää olla toistamatta niitä.

Jos tuntee jatkuvasti voimakasta häpeää, ei ole vielä kypsä aikuinen. Jos taas ei häpeä ikinä mitään, on todennäköisesti sosiopaatti.

Voimakas häpeä esimerkiksi seksuaalisuutta kohtaan on trauman oire.

https://yle.fi/uutiset/3-12065937

Tuossa yksi hyvä artikkeli aiheesta. Ja ei ole kyllä pelkästään suomalaisten ja aasialaisten ongelma.

Eihän suomalaisia yleisesti ottaen kiinnosta ns. pskaakaan, ainakaan miehiä?

Ehkä joku pöhkö sanoisi että "koska me ollaan niin nöyrä kansa". Mutta mun mielestä joo-ei, tuo ei todellakaan voi ikimaailmassa olla selitys häpeälle! Koska aika monet tunteet aika monilla ihmisillä menee silleen käsikädessä pareissa kaksittain: rakkaus-viha, ahneus-kateus, ylpeys-häpeä,...

Eli ei yhtä ilman toista. Joten jos on paljon häpeää niin se tarkoittaa sitä että on myös paljon ylpeyttä. Ne ylpeyteen taipuvaiset ihmiset jotka pystyy ylpeilemään niin he ylpeilevät, mutta ne ylpeyteen taipuvaiset ihmiset jotka ei pysty ylpeilemään niin he häpeilevät.

Eli jos ap väität että häpeä on Suomessa iso juttu niin mun selitys tuolle asialle täytyy olla: se johtuu siitä että suomalaiset on niin isosti ylpeyteen taipuvaisia.

Toki on tunteita jotka eivät kulje pareittain, tunteita jotka ovat olemassa ihan itsessään yksittäin ilman sidosta johonkin muuhun, puhtaita saastumattomia tunteita. Ainaskin suru ja sääli ja pelko. Mutta mun käsitys häpeästä on se että sitä ei ole olemassa itsessään, vaan se on olemassa ainoastaan ylpeyden kautta. Eli ainoastaan ne ihmiset jotka kykenevät tuntemaan ylpeyttä kykenevät myös tuntemaan häpeää. Ihmisillä joilta kyky ylpeyteen puuttuu, puuttuu myös kyky häpeään.

Vanhempaa ikäluokkaa tuo vaan koskee, oivana esimerkkinä omat edesmenneet isovanhempani.

Heille oli uskomattoman tärkeää se mitä "naapuritkin tuosta ajattelevat!".

Isoisäni kilahti täysin kun tyttärensä -tätini- tuli kerran tanssiaisreissulta poliisiauton kyydissä kotiin. Hän oli liftannut moottoritien varrella ja poliisit siitä sitten noukkivat hänet kyytiin nuhdesaarnan kera!

Ainahan täällä saa hävetä kun naapurit on niin juntteja. Mutta onneksi nykyään on keksitty sellanen kuin "myötähäpeä" joten enää ei naapureiden junttiuden takia tarvitse hävetä itseään vaan voi tuntea häpeää naapureiden puolesta. Eli negatiivinen juttu on käännetty positiiviseksi. Huh! Sitten tuntuukin yhtäkkiä yllättäen hyvältä kun voi ajatella että luojan kiitos ei itse ole niin nolo kuin naapuri. Eli jotain hyötyä häpeästäkin kun sen vain osaa kääntää oikeaan suuntaan, se muuttuu kiitollisuudeksi.

Se tulee venäjän ja ruotsin vallan alaisuudesta. Suomalaisuutta ja suomalaisten piti silloin heidän mielestä hävetä itseään.

Häpeä on ihmiskuntaa vaivaava "perisynti", jonka takia ihminen ajettiin luomiskertomuksen mukaan paratiisista, joten ei ole vain suomalaisten "ongelma". Johtuu luottamuksen puuttumisesta. Ihminen voi hävetä mitä vain, koska ei luota itseensä, vaan kuuntelee mielummin muiden Ihmisten "käärmeiden" puheita.

Vierailija kirjoitti:

Ainahan täällä saa hävetä kun naapurit on niin juntteja. Mutta onneksi nykyään on keksitty sellanen kuin "myötähäpeä" joten enää ei naapureiden junttiuden takia tarvitse hävetä itseään vaan voi tuntea häpeää naapureiden puolesta. Eli negatiivinen juttu on käännetty positiiviseksi. Huh! Sitten tuntuukin yhtäkkiä yllättäen hyvältä kun voi ajatella että luojan kiitos ei itse ole niin nolo kuin naapuri. Eli jotain hyötyä häpeästäkin kun sen vain osaa kääntää oikeaan suuntaan, se muuttuu kiitollisuudeksi.

Sekoitatko nyt vahingoniloon tai johonkin sellaiseen tunteeseen? Myötähäpeä on sitä samaa piinaavaa häpeää mutta teosta, että jota et itse tee. Samastut itse vaikka elokuvan henkilöön, joka on nolaamassa itsensä, etkä kestä katsoa, että kun nolottaa niin sen toisen puolesta.

Välttelevä kiintymyssuhde on yleisin kiintymyssuhdemalli Suomessa. Siihen liittyy häpeily.

Suomalaisuuteen kuuluu kuulemma todella vahvasti myötähäpeän kokeminen.

Aika ovelaa kun tällä tavalla yritetään päästä karkuun ja olla kohtaamatta omaa häpeän tunnetta. Siirretään se johonkin toiseen kohteeseen. Tällä tavalla onnistutaan tukahduttamaan tunteita mikä on pidemmän päälle epäterveellistä ihmismielelle ja omalle mielenterveydelle.

Joku sano jossain artikkelissa joskus, että suomalaiset kuvittelevat olevansa jotenkin erityislaatuisia. Jaa tosta en tiedä vaikka muuten suomalaista käytöskulttuuria inhoankin.

Päädyin -80 luvun roadtripillä Travemyndin satamaan.

Laivasta purkautui suomalaisia moottoripyöräilijöitä persuksista roikkuvilla Sinisalon nahkapuvuilla varustettuina, työrukkasten näköiset ajohanskat käsissään.

Paikallisilla oli päällään viimeisen päälle viriteltyä istuvaa goreteksia ja muita siihen aikaan uusia materiaaleja. Hävetti.

Matkailuautolla tuli mentyä muutaman kerran Pohjois-Norjaan. Saksalaisia pyöri siellä uudenkarheilla 10-15 metrisillä matkailuautoillaan ja me suomalaiset kuljimme ikälopuilla Ducaton lasikuitukopeilla.

V tutti ja hävetti.

Vuosikymmen sitten käytiin perheen kanssa Moskovassa, parhaalla saatavissa olevalla kalustolla, keski-ikäisellä Nissanilla (suomessa 12 vuotta).

VAstaan porhalsi Maseratia, Porshea, Jaguaria ja katumaastureita. Hävetti.

Ruotsissa katselin taivaalle kun Svedut harjoitteli hävittäjillään ilmasodan käyntiä, eli parikymmentä konetta kierteli sinisellä taivaalla leikkien keskenään, upea näky.

Turkuun palatessa muutama suomalainen hävittäjä kierteli taivaalla. Pitikö nekin kerosiinit polttaa taivaantuuliin, veronmaksajien rahoja tuhlata turhuuteen, prkele.

Sehän oli minunkin lapsuudessa ihan tavoiteltu piirre ihmisessä, syvä häpeä. Äitini jatkuvasti sitä toitotti, että etkö tajua häveätä itseäsi? Kaikesta piti hävetä, mistään ei saanut olla onnellinen. Piti hävetä jos epäonnistui jossain, piti hävetä jos onnistui, koska jos oli tyytyväinen johonkin niin siitä seurasi vielä pahempi synti ylpeys.  Ja se oli loppuelämän menoa helvettiin sen jälkeen kun aloit tuntea itseäsi jostain ylpeäksi. Hyvä ihminen kärsi helvetillisiä syyllisyyden tuskia koko elämänsä aamusta iltaan. 

Täällä ollaan julmia. Täällä rakastetaan sitä, että päästään kiusaamaan, haukkumaan, lyttäämään ja potkimaan kaatunutta.

Täällä ei empatiaa tunneta. Sääli on sairautta ja silleen. Suomessa ei haluta edes yrittää ymmärtää muiden tunteita tai ajatuksia.

Tämä kansa on karmeuden huippu.

Tämä. Palstallakin porukka kertoo kaiken maailman häpeästä. Onko vanhemman ikäluokan juttu, en tiedä.å

Joo nimenomaan vanhan kansan, ja toki jälkeläisten joille tuo siirretty, juttu. Äitini sanoi herranvuonna 2022 avioerostani, että se on häpeä :D