Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Arkisto
Ensitreffit alttarilla OFFICIAL 2018
02.09.2018 |
Kommentit (8881)
Vierailija kirjoitti:
Sinin kämppä on todella pieni, miten siellä voi unohtaa että nurkassa seisoo joku ulkopuolinen?[/
😂Riemastuttava huomio😂
Oletko oikeasti tyhmä vai ainoastaan näyttelet? Tietysti aina jollain tasolla tiedostetaan että kamera on paikalla mutta siitä ei jakseta välittää. Ja tästä "kameroiden unohtamisesta" ovat puhuneet aikaisemmatkin parit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tv-ohjaajana voin paljastaa, että ohjelma ei ole totta. Tuotanto on käyttänyt tunteja rakentaakseen katsojille mahdollisimman paljon tunteita herättävää draamaa. Rosasta laitettu jokainen negatiivinen tunnereaktio. Oikea totuus voi olla ihan muuta. Sitä en ymmärrä, että nämä parit menevät lankaan ja suostuvat julkiseen nöyryytykseen. Rosalla on huonot mahikset saada ikinä enää ketään. Televisio on draamaa. Ihan kivoja ohjelmia ihan kivoista ihmisistä ei katso kukaan.
Juurikin näin. Mitä dramaattisempaa, sitä suurempia tunteita.
Kuka ehdottaa yhteistä suihkua kun nurkassa kuvakulmia etsii kamera kädessä vieras mies.
Vierailija kirjoitti:
En näe Heikin heittoja ollenkaan humoristisina, koska on päivänselvää, että niihin kätkeytyy kritiikki. Eikä edes kätkeydy, vaan siinähän tuo on ihan paljaana kaikkien nähtävillä.
Tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin osallistua tällaiseen avioliitto"kokeiluun", JOS sitä ei kuvattaisi koko kansalle ja vielä vääristeltäisi draaman kaaren vuoksi tapahtumia. Pidän osallistujia rohkeina, kun uskaltavat altistaa itsensä julkiselle solvaamiselle jne.
Entä, jos kaikki avioliitot olisivat kokeiluja eli tulisi sääntö, että avioliitto pitää/pakko uudistaa tiettyjen vuosien kuluttua? Kahden, kolmen ,viiden, kymmenen vuoden kuluttua. Muuten raukeaa automaattisesti.
Mitä se muuttaisi elämässä kun tietäis että tämä loppuu jos ei uudista?Nyt kysytään vihkivalassa, tahdotko rakastaa myötä ja vastoinkäymisissä aina kuolemaan/elämän loppuun saakka. Käytännössä ei velvoita mitään.
Kritisoin sosiologian tunneilla tuota vihkivalaa kun siinä kysytään tahdotko. Mitä tahtominen on oikeastaan? Sanoin luennoitsijalle että siinä pitäs olla , lupaatko ja vastataan lupaan. Se olisi pätevämpi velvoite kuin tahtominen.
No, tulipa pohdittua avioliittoa voisko käytäntöjä muuttaa.Katteettomia lupauksia on typerää antaa. Tahtominen on sopivampi termi, koska kukaan ei tiedä, miten itse, toinen tai maailma ympärillä muuttuu ja johtaako se muutos lähemmäs vai kauemmas toisesta. Elämässä ainut pysyvä asia on muutos, joten mieluummin tahdon kuin lupaan.
Minä en lupaisi mitään, mikä koskee tulevaisuuden tunnetiloja kuten tahtomista. Tahto on tunne. Siitä ei voi kukaan mennä takuuseen.
Vihkivalassa voisi luvata pysyä naimisissa, ja niinhän asia on ennen ajateltukin. Nykyään kun sosiaalista(kaan) pakkoa ei enää ole, on jäljelle jäänyt väärinymmärrys koko valan sisällöstä. Vihkivalassa vannotaan, että nyt haluttaa ihan oikeesti mennä avioon, mutta jotkut valehtelevat siinäkin. Edelleenkin kun on niitä, jotka menevät naimisiin, vaikka tahtoisivat perua koko jutun.
Antaisit kuitenkin lupauksen pysyä ikuisesti naimisissa, vaikka et tulevaisuudessa syystä tai toisesta enää haluaisi tai olisit erittäin onneton? Hiukka ristiriitaista...
Ei, en kirjoittanut, että minä lupaisin mitään ikuista. Mutta jos jotain ikuista voi luvata, se ei olisi ainakaan tunnetila. Siksi tuo esimerkki siitä, että voi luvata pysyä liitossa, vaikkei voisikaan rakastaa - ja näinhän ennen on tehtykin.
Eli ikuinen rakkauslupaus on se asia, jota vastaan kapinoin, mutta tarkemmin ajatellen ... onko sitä kirkkovihkimisessäkään. Ehkä menen nyt sivistämään itseäni ....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En näe Heikin heittoja ollenkaan humoristisina, koska on päivänselvää, että niihin kätkeytyy kritiikki. Eikä edes kätkeydy, vaan siinähän tuo on ihan paljaana kaikkien nähtävillä.
Tämä.
Uuteen kumppaniin tutustuessa on paitsi sitä onnea, tulee ristiriitoja, väärinymmärryksiä sun muuta. Itselleni on ollut helpoin tällainen suoraanpuhuja. Ei ainakaan tarvitse miettiä että "mitä se tarkoitti kun se sanoi noin".
Savolaisena, ainakin jussina Miina vei Heikin Mikkeliin, luulisin Miinan arvostavan tätä, että mies sanoo ja tarkoittaa samaa. Asia jää puitavaksi, mutta siinä on vähemmän kierteitä.
Kyllä näiden tuotantokausien varrella on useammastakin osallistujasta on tullut mieleen, ettei mikään ihme että ovat sinkkuja ja hakeneet ohjelmaan...
Eivätkä ole valmiita siis olemaan avoimia tulevalle puolisolle ja tälle kokemukselle, vaan mielessä on että asiantuntijat tadaa tuovat täydellisen paketin eteen, joka tekee kaiken työn ja siinä se...
Eikös voisi kunnolla miettiä ennen ohjelmaan hakemista, onko valmis sitoutumaan ja pystyykö moiseen, jaksaako sitä ja onko elämäntilanne (esim. työ) sellainen että pystyy tällaiseen rumbaan. Alkuun tiivistä yhteiseloa melkein tuntemattoman kanssa, kuvaukset ym.
Eikä että sitten koko kuvausaika itketään kun on ahdistavaa ja toinen on koko ajan läsnä. No aijaa 🙄. Esim. Rosa, viime vuoden Alina...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otetaankohan ohjelmaan oikeasti semmosia jotka ei selvästi ole valmiita parisuhteeseen että saadaan draamaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri samaa mieltä, jos on henkisesti vahva ihminen, niin ei ota vastaan mitä tahansa parisuhteessa, osaa vetää sen rajan mikä on soveliasta.
Kumppanin epäoikeudenmukaiset tai omaan itseen kohdistuvat arvostelut tai vaatimukset ovat ihan oikein päoikeudnmukaisia tai loukkaavia ja siis niihin reagoi tai ilmoittaa, että ei niitä hyväksy.
Nyt tuntuu, että Miina ihan kuin *palkitsee* Heikkiä huonosta käytöksestä olemalla mukava, ymmärtäväinen ja hellä. Toinen ei edes välttämättä silloin koe, että on *oikeesti* toiminnutkaan väärin, kun arvostelun ja röksäyttelyn jälkeenkin saa ihan samaa ihailevat käytöstä kuin hellyydenkin jälkeen.
Jos ja kun ihminen, kuten nyt ilmeisesti Heikki, on sosiaalisesti kömpelö ja ei ole paljonkaan kokemusta parisuhteesta, niin miten ihmeessä hän ymmärtää sen loukkaukset syvyyden? Kun kumppanin käytös on kokoaikaisesti häntä palvovaa, vai pienillä huomautuksilla ehkä joskus jotain sanoo, että ei tykkää jostain.Olen myös sitä mieltä, että Heiki ei ehkä itse ei olisi ottanut piikittelyään puheeksi asiantuntijan istunnossa. Luultavasti Miina oli siitä jo ennen keskustellut ja ilmaissut, että se otetaan esille ja siitä oli etukäteen myös Heikille sanottu, että siitä pitää keskustella.
Taas tämä *kannettu vesi* ilmiö, josta jo aiemmin kirjoitin.Kyllä Miina on ottanut asian esille useampaan otteeseen, mutta keskustellen, ei möykäten. Häämatkalla neuvoi kuinka ei ehkä kannata sanoa kumppanille, että joku vaate on ruma, mieluummin kehua kuinka joku toinen näyttää hienolta päällä. Ja C-more jaksossa heittää jo aika tiukkaan takaisin - Heikki ymmärtää yskän, lopettaa heti
Mut siis noi Miinankin "neuvot" on sit taas välillä sen verran övereitä, että niistä tulee tunne, että ovat vaan huumoria. Siis että pitäisi suurin piirtein kehua vaimoa maailman kauneimmaksi jne., mikä nyt on taas ihan toista ääripäätä. Toki voi olla, että hän jotain prinsessajuttua oikeasti haluaisikin.
No ei. Esimiehenäkin jo oppii, että negatiivisen palautteen anataminen on hyvin hankalaa, ihmiset loukkaantuvat (töissä: "älä tee noin, hölmö tapa", tässä Heikki:"farkkutakkisi on ruma"). Siksi tehokkaampi konsti jos voi vaikuttaa asioiden suuntaan positiivisen kautta (töissä: "jos tekisitkin noin, voisi mennä vielä paremmin", ehdotus Heikille sanottavaksi "tuo toinen vaate pukee sinua hyvin"). Kokeilepa omalle kohdallesi, kumman tyylin perusteella olisit valmiimpi muuttamaan tekemistäsi/pukeutumistasi ilman närkästymistä?
Enhän minä siitä puhunutkaan, etteikö positiivinen toimisi. Puhuin övereistä ja liiottelusta. Viittaan siihen, että Miina puhuu esim. lottovoitosta. Menee epäuskottavan puolelle.
Itseironinen puhetapa ei taida olla sulle kovin tuttu asia.
On, mutta kun sitä käyttää toistuvasti, joka vitsissä on kuitenkin puolet totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä tiedä, että onko Miinalla ja Heikillä nyt aivan niin lupaavat näkymät. Mielestäni Miina on Heikille ihan nappivalinta, mutta onko sama toisinpäin?
Nähdyn perusteella homma näyttäisi perustuvan pitkälti Miinan taidolle ymmärtää ja tukea toista. Saako Miina puolestaan esim. tukea tai edes kunnollista hyväksyntää - ilmeisesti, ainakin nyt leikkauksen perusteella, piikittelyä ja aika suoraa puhetta. Pidemmän päälle tuollaisen kuuntelu alkaa syödä itsetuntoa, vaikka olisi kuinka henkisesti vahva. Toivottavasti tämä oikeasti muuttuu, ettei viiden viikon päätyttyä Miina nosta yllättäen kytkintä.
Mut täytyy kyllä muistaa, että jokaisen parin tilanne on varmasti osittain tarkoituksenmukaisesti leikattu tietynlaiseksi, vaikka katsojana toivoisi, että vaiheet näyttäytyisivät mahdollisimman todenmukaisina.
Eikö henkisesti vahva juuri tiedä, ettei tarvitse parisuhteessa kuunnella, miten on toisen mielestä vääränlainen. Ei se niin mene, että mitä henkisesti vahvempi, sitä enemmän jaksaa kuunnella p...aa.
Se, että osaa sulkea silmänsä pieniltä puutteilta ei ehkä ole vahvuutta, mutta viisautta kylläkin. Auttaa aika paljon, kun ihmisten kanssa häärätään. Parisuhteessa tai muualla.
Minä olen vähän tullut lopputulokseen, että aina toimii jotenkin väärin, kun ihmisten virheistä ja huonosta käytöksestä on kyse. Minulle tämä on ainakin ollut parisuhteissa aina kynnys eli en todella tiedä, miten toimia oikeaoppisesti.
Esim. jos Miina tarttuisi Heikin juttuihin täysin oikeutetusti, Heikki lyttäisi Miinaa lisää tarttumisesta ja ehkä kalppisi matkoihinsa. Miinasta saataisiin myös henkilö, joka ei antanut Heikin olla omanlaisensa ja halusi vain ripittää toista tämän vääristä teoista sekä koitti muuttaa toista.
Kun taas Miina ottaa takkiinsa, häntä pidetään vähän tohvelina ja ylitsevuotaisen sietävänä.
Mitkä hänen tosiasialliset optionsa siis ovat? Mitä hän voi tehdä siten, että hänestä voidaan sanoa ainoastaan, että just oikein?
Mä en ole oikeastaan kertaakaan kokenut elämässäni parisuhteessa jonkinlaista onnistumisen tunnetta, kun olen mennyt sanomaan asioista. En ole kuullut, että hei kiitos, mä muistan tän ensi kerralla. Samalla en voi uskoa, että myöskään hiljaisuus voi olla oikea ratkaisu ja että sillä säilytetään itsekunnioitus.
Koen itse välillä, että olen vähän eri planeetalla toisten kanssa, sillä jos itse saan itsestäni palautetta, niin useimmiten pistän sen hyvinkin tarkasti mieleeni. En ehkä muutu, mutta voin olla sitä mieltä, että juu, totta tai voin selittää käytöstäni (esim. miksi tartun johonkin asiaan - koska asia on tärkeä mulle, koska pahoitin mieleni jne.). Mun on ollut hyvin vaikea ylipäänsä elämässä ymmärtää sitä, että jos toinen on ilkeä, niin se kiltti ei saisi mennä kyselemään, että mites sä nyt noin mulle teit, älä tee. Tai hänen on jo varauduttava siihen, että hänestä tulee koko touhun syntipukki ja se alkuperäinen toisen teko jää täysin jalkoihin.
En tiedä onko tämä oikea ratkaisu, mutta itse jo suht onnellisesti kauan naimisissa olleena, niin sanoisin, että suhteuttaminen ja unohtaminen on aika tärkeää. On aivan turha kuvitella etteikö puoliso olisi joskus huonolla tuulella tai töksäyttelisi jotain ei niin kivaa.
Monesti sen takana vaan on toisen makuasiat. Mieheni ei esimerkiksi pidä siitä, että lähden collegehousuissa ulos. Saatan siis pitää niitä kotona, mutta jos suuntaan ulos ja kauppaan hänen kanssaan, hän mainitsee asiasta ja todella suoraan. Riippuen millä tuulella olen reagoin miten haluan. Joskus teen niinkuin tykkään ja sanon ettei hänellä ole oikeutta kontrolloida, joskus vaihdan hänen mielikseen jotkut toiset housut. Joskus kysyn, että mitkä housut herralle sopisi, että laitan ja laitan ne. Joskus en vaivaudu edes vastaamaan. Joskus jo vaihdan ne ennekuin pääsee edes sanomaan. Sitten tulemme kaupasta ja kumpikaan ei edes muista jotain collegehousuepisodia. Meillä on tapana riidellä autossa, mutta kun nousemme autosta, niin kuka enää niitä autokeskusteluja enää muistaa?
Parisuhteessa oleminen vaatii kompromisseja ja kaikenlaista tilannesietämistä, mutta myös tilannenauttimista ja sitä,ettei aseta itseään johonkin uhriasemaan. Koska kohta se toisiaan toteutuu.
Hyvillä käytöstavoilla tosin pääsee jo pitkälle ja se karsii myös monet hankalat tilanteet jo alkujaan.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon myös ihmetellyt tuota, että miten se Heikki oikein odottaa Miinan pukeutuvan. Ja mitä tarkoittaa, kun sanoo ettei Miina ole kovin "naisellinen". Siis odottaako jotain rakennekynsiä ja korkkareita 24/7 vai mikähän nyt on naisellista? Miina kuitenkin huolehtii ulkonäöstään, käyttää paljon mekkoja, jne. Vai viittaako enemmän käyttäytymiseen, kun ole turhan tarkka nipottajaprinsessa - tässä tapauksessa ainakaan mun kaveripiiristä ei löydy lainkaan naisellisia naisia. :D Mielenkiintoista olisi myös tietää, millaisia nuo Heikin exät ovat olleet.
Heikillä on vauvakuume ja oletan, että tämä naisellinen tarkoittaa jotain seksikästä. Muutenhan Miina pukeutuu suht naisellisesti arkivaatteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon myös ihmetellyt tuota, että miten se Heikki oikein odottaa Miinan pukeutuvan. Ja mitä tarkoittaa, kun sanoo ettei Miina ole kovin "naisellinen". Siis odottaako jotain rakennekynsiä ja korkkareita 24/7 vai mikähän nyt on naisellista? Miina kuitenkin huolehtii ulkonäöstään, käyttää paljon mekkoja, jne. Vai viittaako enemmän käyttäytymiseen, kun ole turhan tarkka nipottajaprinsessa - tässä tapauksessa ainakaan mun kaveripiiristä ei löydy lainkaan naisellisia naisia. :D Mielenkiintoista olisi myös tietää, millaisia nuo Heikin exät ovat olleet.
Heikillä on vauvakuume ja oletan, että tämä naisellinen tarkoittaa jotain seksikästä. Muutenhan Miina pukeutuu suht naisellisesti arkivaatteissa.
Käsitin, että se vauvakuumeasia oli jonkin sortin vitsi myös.
Ylipäätään näitä keskusteluja lukiessa saa vallan hämmentyä siitä, miten eri tavoin ihmiset tulkitsevat samoja tilanteita. Toinen oli tämä, missä Heikki oli jonkun mielestä vihaisena huutanut että älä kysele, kun Miina kysyi tentistä. Itse taas heti tulkitsin tilanteen niin, että se oli sellainen "heh heh, älä kysy (meni niin huonosti)" -tyyppinen vastaus.
Vierailija kirjoitti:
Katon tätä ohjelmaa Manuelan takia❤️
Onko Manuela Havannan koira?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On eri asia jos sarkastinen huumori ja arvostelu alkaa ja on kuvioissa mukana jo aivan ensimetreillä kuin jos se pikkuhiljaa hioutunut ja hiotaan vuosin varrella kun parisuhde etenee ja luottamus on syntynyt toisiinsa.
Ei tässä nyt haetakaan sitä, ettei koskaan naljaillla tai loksuteta leukoja toisilleen.
Koska nyt tässä ensitreffit alttarilla ohjelmassa ensiarvoisen tärkeää olisi ensin oppia tuntemaan toisensa, toisen tavat ja ne juuri ne puhutut *punaiset pisteet*. Myös ensin rakennetaan luottamus toinen toisiinsa ja parisuhteeseen.
Kuka haluaa tuikata muka vitsinä johonkin toisen kipeäänkin kohtaan? Vaikka seitsemän oon huumorin paikka niin ei sille toiselle.
Tässähän nyt vasta tavallaan treffaillaan vaikka ollaankin naimisissa. Ei kukaan järkevä ihminen ala ensimmäisillä tapaamisilla heitellä (ainakaan ääneen) mielipiteitä tai arvosteluja toisen vaatetuksen tai tms. Tai viljele kovin sarkastista huumoria. Ensinnäkin se ei ole kovin korrektia ja parempi olla tahdissa kuin tahdittamana. Vaikka tahdittomuus olisi tahatontakin se lause on kuitenkin jo tullut ulos suusta ja luvata ja sitä ei voikaan vetää enää takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ihmetellyt sitä, miten Rosa on voinut päästä sairaanhoitajaksi??? Tuollaisella luonteella!!!
No ei sinne sh-koulutukseen mitään luonnetestejä ole ja liekö enää edes psykologisia testejä, jotka nekin ovat vain suuntaa-antavia. Sitäpaitsi Rosahan kertoi esittelyjaksossa pitävänsä tekniikasta ja onkin varmaan taitava sairaanhoitaja teknisesti ja pärjää päivystyksessä erinäisten laitteiden kanssa. Ihmisten kohtaaminen voi olla toinen juttu, mutta en nyt tämän sarjan perusteella mitenkään pistäisi häntä huonoksi hoitajaksi mitä tulee vuorovaikutukseen hoitajan ja potilaan välillä.
Korjaus, ei itsemän on huumorin paikka vaan, että vaikka se on huumorin paikka, korjaus, hassu lause, automaattinen kirjoitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tv-ohjaajana voin paljastaa, että ohjelma ei ole totta. Tuotanto on käyttänyt tunteja rakentaakseen katsojille mahdollisimman paljon tunteita herättävää draamaa. Rosasta laitettu jokainen negatiivinen tunnereaktio. Oikea totuus voi olla ihan muuta. Sitä en ymmärrä, että nämä parit menevät lankaan ja suostuvat julkiseen nöyryytykseen. Rosalla on huonot mahikset saada ikinä enää ketään. Televisio on draamaa. Ihan kivoja ohjelmia ihan kivoista ihmisistä ei katso kukaan.
Tämän kommentin voin uskoa. Mielenkiintoista miten ihmiset käy keskustelussa kuumana, vaikka ovat kaiketi katsoneet aiempiakin kausia? Niistä olisi pitänyt oppia, että meille näytetään mitä halutaan näyttää ja annetaan ymmärtää asioita, jotka eivät ehkä olekaan juuri niin miltä näyttää.
En kiistä, etteikö Rosa vaikuta epämiellyttävältä ja itsekkäältä. Mutta onko se totuus? Se nähdään sitten, kun kausi on paketissa. Voihan olla, että hän on vaan epävarma ja hämmentynyt? Eikä Eetu välttämättä ole ihan niin "kiltti" kuin mikä kuva on meille annettu.
Tai sitten asiat ovat juuri niin mitä on kuvattu? Tämähän juuri koukuttaa ja katson aina seuraavan jakson.
Minusta se, että Eetu on ollut jännittynyt Rosan luo mennessään (ekan käynnin kiukkukiuas-jutut ja viimeksi huoli siitä, millainen vastaanotto on edessä) viittaa kyllä aika pahasti siihen, että nähdyt tunnelmat eivät ole epäedustava otos siitä, miten heillä on sujunut keskenään
No tämä juuri. Aamen. Jos leikkauspöydällä olisi tehty hassuja taikatemppuja ja Rosa oikeasti olisikin 90% ajasta ihana, ei Eetu vaikuttaisi noin alistuneelta ja surulliselta. Ja sitäpaitsi: jos kuvaukset ovat kestäneet noin 5 viikkoa, kaikki Rosan tähän asti nähdyt perseilyt olisivat joka tapauksessa liikaa tuossa ajassa, vaikkei noiden lisäksi olisi ollut MITÄÄN muita vastaavia tilanteita. Johon en siis usko. Rosa vaikuttaa äärimmäisen hankalalta ihmiseltä ja siltä että on ihan lukossa itsensä kanssa.
Mulle jäi epäselväksi onko Heikillä oikeasti vauvakuume? Maininnut kuitenkin ne yhteiset lapset moneen otteeseen. "Mulla ainakin on hirvee vauvakuume", "Tänne me sit perustetaan meidän perhe", "Sä oot raskaana"... Tosissaan vai ei, Heikistä ei ota selvää :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä tiedä, että onko Miinalla ja Heikillä nyt aivan niin lupaavat näkymät. Mielestäni Miina on Heikille ihan nappivalinta, mutta onko sama toisinpäin?
Nähdyn perusteella homma näyttäisi perustuvan pitkälti Miinan taidolle ymmärtää ja tukea toista. Saako Miina puolestaan esim. tukea tai edes kunnollista hyväksyntää - ilmeisesti, ainakin nyt leikkauksen perusteella, piikittelyä ja aika suoraa puhetta. Pidemmän päälle tuollaisen kuuntelu alkaa syödä itsetuntoa, vaikka olisi kuinka henkisesti vahva. Toivottavasti tämä oikeasti muuttuu, ettei viiden viikon päätyttyä Miina nosta yllättäen kytkintä.
Mut täytyy kyllä muistaa, että jokaisen parin tilanne on varmasti osittain tarkoituksenmukaisesti leikattu tietynlaiseksi, vaikka katsojana toivoisi, että vaiheet näyttäytyisivät mahdollisimman todenmukaisina.
Eikö henkisesti vahva juuri tiedä, ettei tarvitse parisuhteessa kuunnella, miten on toisen mielestä vääränlainen. Ei se niin mene, että mitä henkisesti vahvempi, sitä enemmän jaksaa kuunnella p...aa.
Se, että osaa sulkea silmänsä pieniltä puutteilta ei ehkä ole vahvuutta, mutta viisautta kylläkin. Auttaa aika paljon, kun ihmisten kanssa häärätään. Parisuhteessa tai muualla.
Minä olen vähän tullut lopputulokseen, että aina toimii jotenkin väärin, kun ihmisten virheistä ja huonosta käytöksestä on kyse. Minulle tämä on ainakin ollut parisuhteissa aina kynnys eli en todella tiedä, miten toimia oikeaoppisesti.
Esim. jos Miina tarttuisi Heikin juttuihin täysin oikeutetusti, Heikki lyttäisi Miinaa lisää tarttumisesta ja ehkä kalppisi matkoihinsa. Miinasta saataisiin myös henkilö, joka ei antanut Heikin olla omanlaisensa ja halusi vain ripittää toista tämän vääristä teoista sekä koitti muuttaa toista.
Kun taas Miina ottaa takkiinsa, häntä pidetään vähän tohvelina ja ylitsevuotaisen sietävänä.
Mitkä hänen tosiasialliset optionsa siis ovat? Mitä hän voi tehdä siten, että hänestä voidaan sanoa ainoastaan, että just oikein?
Mä en ole oikeastaan kertaakaan kokenut elämässäni parisuhteessa jonkinlaista onnistumisen tunnetta, kun olen mennyt sanomaan asioista. En ole kuullut, että hei kiitos, mä muistan tän ensi kerralla. Samalla en voi uskoa, että myöskään hiljaisuus voi olla oikea ratkaisu ja että sillä säilytetään itsekunnioitus.
Koen itse välillä, että olen vähän eri planeetalla toisten kanssa, sillä jos itse saan itsestäni palautetta, niin useimmiten pistän sen hyvinkin tarkasti mieleeni. En ehkä muutu, mutta voin olla sitä mieltä, että juu, totta tai voin selittää käytöstäni (esim. miksi tartun johonkin asiaan - koska asia on tärkeä mulle, koska pahoitin mieleni jne.). Mun on ollut hyvin vaikea ylipäänsä elämässä ymmärtää sitä, että jos toinen on ilkeä, niin se kiltti ei saisi mennä kyselemään, että mites sä nyt noin mulle teit, älä tee. Tai hänen on jo varauduttava siihen, että hänestä tulee koko touhun syntipukki ja se alkuperäinen toisen teko jää täysin jalkoihin.
En tiedä onko tämä oikea ratkaisu, mutta itse jo suht onnellisesti kauan naimisissa olleena, niin sanoisin, että suhteuttaminen ja unohtaminen on aika tärkeää. On aivan turha kuvitella etteikö puoliso olisi joskus huonolla tuulella tai töksäyttelisi jotain ei niin kivaa.
Monesti sen takana vaan on toisen makuasiat. Mieheni ei esimerkiksi pidä siitä, että lähden collegehousuissa ulos. Saatan siis pitää niitä kotona, mutta jos suuntaan ulos ja kauppaan hänen kanssaan, hän mainitsee asiasta ja todella suoraan. Riippuen millä tuulella olen reagoin miten haluan. Joskus teen niinkuin tykkään ja sanon ettei hänellä ole oikeutta kontrolloida, joskus vaihdan hänen mielikseen jotkut toiset housut. Joskus kysyn, että mitkä housut herralle sopisi, että laitan ja laitan ne. Joskus en vaivaudu edes vastaamaan. Joskus jo vaihdan ne ennekuin pääsee edes sanomaan. Sitten tulemme kaupasta ja kumpikaan ei edes muista jotain collegehousuepisodia. Meillä on tapana riidellä autossa, mutta kun nousemme autosta, niin kuka enää niitä autokeskusteluja enää muistaa?
Parisuhteessa oleminen vaatii kompromisseja ja kaikenlaista tilannesietämistä, mutta myös tilannenauttimista ja sitä,ettei aseta itseään johonkin uhriasemaan. Koska kohta se toisiaan toteutuu.
Hyvillä käytöstavoilla tosin pääsee jo pitkälle ja se karsii myös monet hankalat tilanteet jo alkujaan.
Suhteuttaminen, unohtaminen, mutta myös toisen rajojen kunnioittaminen. Niistä vähäpätöisistä asioista voi kinata, voi väitellä yleisistä tärkeistäkin asioista. Mutta kun oppii toisen arat paikat - esimerkiksi Miina sanoi sellaiseksi oman ulkonäkönsä - tuosta ei ihan oikeasti saisi heitellä. Parisuhteet joissa riidellessä rokotetaan reippaasti vyön alle (tai toiset tekevät sitä arjessakin ihan ilkeyttään) eivät kovin onnellisia ole, huono ennuste. Ainakin minusta hyvään parisuhteeseen kuuluu toisen kunnioitus, ja kun sitä rakasta ei satuta vaikka arat paikat tietääkin tulee suhteeseen luottamus ja rakkaus syvenee.
Ketju on lukittu.
Alue: Arkisto
Lisään vielä: 1. Ja vice verca 2. It takes two to tango.