Ensitreffit alttarilla OFFICIAL 2018

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin osallistua tällaiseen avioliitto"kokeiluun", JOS sitä ei kuvattaisi koko kansalle ja vielä vääristeltäisi draaman kaaren vuoksi tapahtumia. Pidän osallistujia rohkeina, kun uskaltavat altistaa itsensä julkiselle solvaamiselle jne.

Entä, jos kaikki avioliitot olisivat kokeiluja eli tulisi sääntö, että avioliitto pitää/pakko uudistaa tiettyjen vuosien kuluttua? Kahden, kolmen ,viiden, kymmenen vuoden kuluttua. Muuten raukeaa automaattisesti.

Mitä se muuttaisi elämässä kun tietäis että tämä loppuu jos ei uudista?

Nyt kysytään vihkivalassa, tahdotko rakastaa myötä ja vastoinkäymisissä aina kuolemaan/elämän loppuun saakka. Käytännössä ei velvoita mitään.

Kritisoin sosiologian tunneilla tuota vihkivalaa kun siinä kysytään tahdotko. Mitä tahtominen on oikeastaan? Sanoin luennoitsijalle että siinä pitäs olla , lupaatko ja vastataan lupaan. Se olisi pätevämpi velvoite kuin tahtominen.

No, tulipa pohdittua avioliittoa voisko käytäntöjä muuttaa.

Rakastaminen on tahdon asia pikemminkin kuin täysin omassa päätännässä, siksi minusta  on parempi, että luvataan tahtoa, eikä luvata rakastaa.

(mormonit solmivat avioliiton, joka kestää myös kuoleman jälkeen, ohis) 

Voi olla joillekin tahdon asia mutta uskon että useimmalle ei ole.

Kuvittele että puoliso tekee jotain todella pahaa inhottavaa. Niin, että alat vihata ja inhota "rakastasi". Rakkaus häviää syystä tai toisesta ja et voi kuvitellakaan että toinen on rakas. Rakastapa sitten pakolla. Ei onnistu. Ei ainakaan meikälle.

Rakkaus ja rakastaminen syntyy tai sitten ei. Ei sitä voi millään pakottaa.

Kemiat kohtaavat tai eivät kohtaa.

Tahtominen tarkoittaa tuossa kohdin varmaan sitä, että tahtoo yrittää eikä anna heti periksi. Tahtominen on tahdonalaista toimintaa, rakastaminen ei niin tahdonalaista. Esim. tahdon olla hyvä ihminen-olen hyvä ihminen, tahdon rakastaa-rakastan.

Mä oon myös ihmetellyt tuota, että miten se Heikki oikein odottaa Miinan pukeutuvan. Ja mitä tarkoittaa, kun sanoo ettei Miina ole kovin "naisellinen". Siis odottaako jotain rakennekynsiä ja korkkareita 24/7 vai mikähän nyt on naisellista? Miina kuitenkin huolehtii ulkonäöstään, käyttää paljon mekkoja, jne. Vai viittaako enemmän käyttäytymiseen, kun ole turhan tarkka nipottajaprinsessa - tässä tapauksessa ainakaan mun kaveripiiristä ei löydy lainkaan naisellisia naisia. :D Mielenkiintoista olisi myös tietää, millaisia nuo Heikin exät ovat olleet.

Aikaisemmilla tuotantokausilla ei katsojia ole johdettu harhaan.  Ei ole oikeastaan tullut suurta yllätystä yhdenkään parin suhteen. No, ehkä Milla ja Kimmo oli sellainen mutta päättyihän tuokin sitten pian eroon. On myös ollut sellaista, että toinen osapuoli on vasta aivan viime tipassa kertonut toiselle ettei halua jatkaa. Näitä ei käsikirjoiteta.

Totta kai draaman kaarta pyritään rakentamaan. Suomessa se on tapahtunut esim. niin, että "hyvästä parista" näytetään joku riita ja "huonosta" joku sopuisa pätkä, pidetään katsojia jännityksessä.  Ja tietysti joitain piirteitä ylikorostetaan, ei kuitenkaan johdeta täysin metsään.

Kuvittelisin niin, että kuvausryhmä (vai ainoastaan yksi henkilö?) on parin mukana aina kokonaisen päivän. Kun näitä päiviä on ollut useampi, monet alkavat unohtaa kameroiden läsnäolon ja alkavat elää suht koht normaalisti. Siksi tuo Sinin ja Vesan "suihkukohtaus" voi todellakin olla ihan spontaani.

Vierailija kirjoitti:

SPOILER

En ymmärrä miksi Heikki oli sitä mieltä että käsilaukun on oltava täsmälleen saman värinen kuin yllä olevat vaatteet, ja että vaaleansininen käsilaukku ei käy tummansinisen mekon kanssa. Onko tästä joku sääntö? Minusta sopivat oikein hyvin yhteen, olenko toivottoman tyylitajuton?

Olet, beige tummansinisen kans tai lila 😀

Vierailija kirjoitti:

Pystyykö kukaan ymmärtämään Heikkiä mikä Miinan pukeutumisessa on pielessä? Mielestäni asiallinen ja siisti pukeutuja, osaa myös kaunistautua juhlatilanteeseen.

Tuskin Heikki itsekään osaisi sanoa. On hämmentävää kun hän  vaikuttaa olevan täysin ihastunut Miinaan. mutta samanaikaisesti hänestä tulee vaikutelma, että oikeasti toivoisi vaimonsa olevan erilainen kuin Miina.

Ehkä hänellä on joku fantasia siitä, millainen hänen unelmiensa nainen on, eikä pääse siitä irti. Vaikuttaisi että hän näkee Miinan valloittavana persoonana, mutta Miinan ulkonäkö ei silti istu hänen käsitykseensä siitä millainen ns. täydellinen vaimo on. Ja sitten hän haaveilee sitkeästi jostain oman elämänsä Emma Stonesta. 

Oli miten oli, nuo Heikin heitot ovat todella outoja, ja niitä kuunnellessa tulee vaivaantunut olo. Muuten kyllä tykkään hänen jutuistaan. 

Vierailija kirjoitti:

Aikaisemmilla tuotantokausilla ei katsojia ole johdettu harhaan.  Ei ole oikeastaan tullut suurta yllätystä yhdenkään parin suhteen. No, ehkä Milla ja Kimmo oli sellainen mutta päättyihän tuokin sitten pian eroon. On myös ollut sellaista, että toinen osapuoli on vasta aivan viime tipassa kertonut toiselle ettei halua jatkaa. Näitä ei käsikirjoiteta.

Totta kai draaman kaarta pyritään rakentamaan. Suomessa se on tapahtunut esim. niin, että "hyvästä parista" näytetään joku riita ja "huonosta" joku sopuisa pätkä, pidetään katsojia jännityksessä.  Ja tietysti joitain piirteitä ylikorostetaan, ei kuitenkaan johdeta täysin metsään.

Kuvittelisin niin, että kuvausryhmä (vai ainoastaan yksi henkilö?) on parin mukana aina kokonaisen päivän. Kun näitä päiviä on ollut useampi, monet alkavat unohtaa kameroiden läsnäolon ja alkavat elää suht koht normaalisti. Siksi tuo Sinin ja Vesan "suihkukohtaus" voi todellakin olla ihan spontaani.

Sinin kämppä on todella pieni, miten siellä voi unohtaa että nurkassa seisoo joku ulkopuolinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikaisemmilla tuotantokausilla ei katsojia ole johdettu harhaan.  Ei ole oikeastaan tullut suurta yllätystä yhdenkään parin suhteen. No, ehkä Milla ja Kimmo oli sellainen mutta päättyihän tuokin sitten pian eroon. On myös ollut sellaista, että toinen osapuoli on vasta aivan viime tipassa kertonut toiselle ettei halua jatkaa. Näitä ei käsikirjoiteta.

Totta kai draaman kaarta pyritään rakentamaan. Suomessa se on tapahtunut esim. niin, että "hyvästä parista" näytetään joku riita ja "huonosta" joku sopuisa pätkä, pidetään katsojia jännityksessä.  Ja tietysti joitain piirteitä ylikorostetaan, ei kuitenkaan johdeta täysin metsään.

Kuvittelisin niin, että kuvausryhmä (vai ainoastaan yksi henkilö?) on parin mukana aina kokonaisen päivän. Kun näitä päiviä on ollut useampi, monet alkavat unohtaa kameroiden läsnäolon ja alkavat elää suht koht normaalisti. Siksi tuo Sinin ja Vesan "suihkukohtaus" voi todellakin olla ihan spontaani.

Sinin kämppä on todella pieni, miten siellä voi unohtaa että nurkassa seisoo joku ulkopuolinen?[/

😂Riemastuttava huomio😂

Vierailija kirjoitti:

Y||äpito kirjoitti:

Muistutamme, että juonipaljastukset CMoresta ja Katsomosta kuuluvat toiseen ketjuun eli:

https://www.vauva.fi/keskustelu/3295070/ensitreffit-alttarilla-official…

Kiitos!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pystyykö kukaan ymmärtämään Heikkiä mikä Miinan pukeutumisessa on pielessä? Mielestäni asiallinen ja siisti pukeutuja, osaa myös kaunistautua juhlatilanteeseen.

Miina ei vain vastaa Heikin käsitystä "tyylikkyydestä" - mikä se sitten lienee. Heikkiä katsellessa on aika vaikea arvata, mikä hänen mielestään on tyylikästä. T-paita ja farkutko?

Minulla oli jokunen vuosi sitten Heikin tapainen miesystävä, joka arvosteli jatkuvasti vaatteitani ja niiden värejä. Mies piti itseään suurenakin tyylitaiturina, mikä selvisi minulle vasta vähitellen, koska omasta mielestäni hänen pukeutumisensa ei ollut kovinkaan kummoista. Kerran erehdyin kehumaan, kuinka hän näytti kaikkein seksikkäimmältä niissä vaateissa, joita hän käytti yleensä puutarhatöissä, ja sekös järkytti häntä suuresti!  No, se suhde ei jatkunut muutamaa kuukautta pidempää...   

Tyypillistä mieheltä. Mies vaatii yleensä että kumppani pukeutuu hänen mukaan, mutta ei huomaa lainkaan omaa pukeutumistaan. Mies saa olla vaikka verkkareissa mutta naisen oltava just kuin hän haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pystyykö kukaan ymmärtämään Heikkiä mikä Miinan pukeutumisessa on pielessä? Mielestäni asiallinen ja siisti pukeutuja, osaa myös kaunistautua juhlatilanteeseen.

Tuskin Heikki itsekään osaisi sanoa. On hämmentävää kun hän  vaikuttaa olevan täysin ihastunut Miinaan. mutta samanaikaisesti hänestä tulee vaikutelma, että oikeasti toivoisi vaimonsa olevan erilainen kuin Miina.

Ehkä hänellä on joku fantasia siitä, millainen hänen unelmiensa nainen on, eikä pääse siitä irti. Vaikuttaisi että hän näkee Miinan valloittavana persoonana, mutta Miinan ulkonäkö ei silti istu hänen käsitykseensä siitä millainen ns. täydellinen vaimo on. Ja sitten hän haaveilee sitkeästi jostain oman elämänsä Emma Stonesta. 

Oli miten oli, nuo Heikin heitot ovat todella outoja, ja niitä kuunnellessa tulee vaivaantunut olo. Muuten kyllä tykkään hänen jutuistaan. 

Heikki-parka taitaa tajuta itsekin, että Miinalla on todellisessa elämässä huomattavasti paremmat mahdollisuudet saada kiinnostava ja seksikäs kumppani kuin Heikillä itsellään, joka on luultavasti yhtä tökerö kaikkien naisten kanssa, ja tätä epäsuhtaa hän yrittää tasoittaa arvostelemalla Miinaa milloin mistäkin. Eli Heikki yrittää kohottaa letkautuksillaan omaa arvoaan ja alentaa Miinan arvoa vähän samalla tavalla kuin Sini kaalinsa kanssa. Oikeastaan Heikki on aika reppana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin osallistua tällaiseen avioliitto"kokeiluun", JOS sitä ei kuvattaisi koko kansalle ja vielä vääristeltäisi draaman kaaren vuoksi tapahtumia. Pidän osallistujia rohkeina, kun uskaltavat altistaa itsensä julkiselle solvaamiselle jne.

Entä, jos kaikki avioliitot olisivat kokeiluja eli tulisi sääntö, että avioliitto pitää/pakko uudistaa tiettyjen vuosien kuluttua? Kahden, kolmen ,viiden, kymmenen vuoden kuluttua. Muuten raukeaa automaattisesti.

Mitä se muuttaisi elämässä kun tietäis että tämä loppuu jos ei uudista?

Nyt kysytään vihkivalassa, tahdotko rakastaa myötä ja vastoinkäymisissä aina kuolemaan/elämän loppuun saakka. Käytännössä ei velvoita mitään.

Kritisoin sosiologian tunneilla tuota vihkivalaa kun siinä kysytään tahdotko. Mitä tahtominen on oikeastaan? Sanoin luennoitsijalle että siinä pitäs olla , lupaatko ja vastataan lupaan. Se olisi pätevämpi velvoite kuin tahtominen.

No, tulipa pohdittua avioliittoa voisko käytäntöjä muuttaa.

Rakastaminen on tahdon asia pikemminkin kuin täysin omassa päätännässä, siksi minusta  on parempi, että luvataan tahtoa, eikä luvata rakastaa.

(mormonit solmivat avioliiton, joka kestää myös kuoleman jälkeen, ohis) 

Voi olla joillekin tahdon asia mutta uskon että useimmalle ei ole.

Kuvittele että puoliso tekee jotain todella pahaa inhottavaa. Niin, että alat vihata ja inhota "rakastasi". Rakkaus häviää syystä tai toisesta ja et voi kuvitellakaan että toinen on rakas. Rakastapa sitten pakolla. Ei onnistu. Ei ainakaan meikälle.

Rakkaus ja rakastaminen syntyy tai sitten ei. Ei sitä voi millään pakottaa.

Kemiat kohtaavat tai eivät kohtaa.

Häh!?!? Siis juuri siksihän siinä luvataankin tahtoa rakastaa, että ne rakkauden tunteet eivät usein parhaimmassakaan liitossa AINA roihua. Silti tahdotaan, että rakkaus palaisi ja siihen olen valmis.

Esim. jos maailman ihanin puoliso kokee jotain traumaattista vaikka työpaikalla ja masentuu viideksi vuodeksi oikein pahasti ennen kuin pääsee yli traumasta. Makaa sängyn pohjalla työkyvyttömänä ja lääkkeistä turtana viisi vuotta. Silti olen luvannut tahtoa rakastaa sinäkin aikana, vaikkei puolisosta ole mitään hyötyä ja tukea sinä aikana. En jätä vaan odotan parempia aikoja. Tuskin tällaisessa tapauksessa rakkauden TUNTEET roihuaa. Mutta puolison mahdollisesti toivuttua taas voi roihutakin.

On paljon muitakin esimerkkejä tietenkin. Kysehän on siitä, että pysyn rinnalla myös toisen huonompina hetkinä. Ja hän minun rinnallani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen eri kuin tuo linkin laittanut, mutta kun tästä koko kauden ajan on ollut epäselvyyksiä, niin onko tästä asiasta siis jonkin ylemmän tahon ohjeistus eli ylläpito sanonut näin, että tänne kaikki spoilauksetkin? Jos on, voiko sen lukea jostain, jolloin asiassa ei ole epäselvyyksiä? Vai onko tässä kyse yksittäisten ihmisten näkemyksistä, miten kuuluu toimia? Ja kovemmin inttävä voittaa? 

Lol, ylemmän tahon ohjeistus. Eiköhän keskustelupalstalla saa aika vapaasti kirjoitella mitä kirjoittelee, spoilauksia tai ei :D Tällaiseen asiaan ei ehkä tarvita mitään auktoriteettia määräämään kuinka meidän pikkuisten tulee käyttäytyä.

No, "lol" (kuulostaa vähän lapsekkaalta näin yli nelikymppisen suusta) vaan, mutta jos minulta kysytään, niin säännöt tässäkin asiassa yksinkertaistaisivat asioita. Ei tarvitsisi kenenkään kiistellä, että näinkö vai noinko.

Mitä väliä ihan oikeasti? Ei se kiistelykään nyt niin vakava asia ole saati tämä keskustelu.

Säännöt on parhautta! Itse tykkään toimia elämässä sääntöjen mukaan, koska asioista ei ole mitään nokankoputtamista silloin eikä asiat perustu subjektiivisuuteen ja haluun toimia oman mielen mukaan. Oli kyse sitten liikennesäännöistä, työyhteisön säännöistä tai nettipalstasäännöistä. Mutta täällä on nyt kuitenkin villi länsi, joten minkäs tekee. 

Mäkin pidän säännöistä asioissa, joilla on oikeasti elämässä merkitystä, kuten liikennesäännöistä tai työyhteisön säännöistä. Tällainen nettikeskustelu on sen sijaan lähinnä pelkkää hupia ja ajanvietettä hetkiin, kun ei ole parempaakaan tekemistä. Sen vuoksi siihen, sallitaanko spoilerit vai ei, ei mun mielestä tarvita mitään "ylemmän tahon" laatimaa ohjetta. Ei vaikuta kenenkään hyvinvointiin. Tai ei ainakaan pitäisi vaikuttaa. Huom. Tämä on siis vain minun mielipiteeni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri samaa mieltä, jos on henkisesti vahva ihminen, niin ei ota vastaan mitä tahansa parisuhteessa, osaa vetää sen rajan mikä on soveliasta.

Kumppanin epäoikeudenmukaiset tai omaan itseen kohdistuvat arvostelut tai vaatimukset ovat ihan oikein päoikeudnmukaisia tai loukkaavia ja siis niihin reagoi tai ilmoittaa, että ei niitä hyväksy.

Nyt tuntuu, että Miina ihan kuin *palkitsee* Heikkiä huonosta käytöksestä olemalla mukava, ymmärtäväinen ja hellä. Toinen ei edes välttämättä silloin koe, että on *oikeesti* toiminnutkaan väärin, kun arvostelun ja röksäyttelyn jälkeenkin saa ihan samaa ihailevat käytöstä kuin hellyydenkin jälkeen.

Jos ja kun ihminen, kuten nyt ilmeisesti Heikki, on sosiaalisesti kömpelö ja ei ole paljonkaan kokemusta parisuhteesta, niin miten ihmeessä hän ymmärtää sen loukkaukset syvyyden? Kun kumppanin käytös on kokoaikaisesti häntä palvovaa, vai pienillä huomautuksilla ehkä joskus jotain sanoo, että ei tykkää jostain.

Olen myös sitä mieltä, että Heiki ei ehkä itse ei olisi ottanut piikittelyään puheeksi asiantuntijan istunnossa. Luultavasti Miina oli siitä jo ennen keskustellut ja ilmaissut, että se otetaan esille ja siitä oli etukäteen myös Heikille sanottu, että siitä pitää keskustella.

Taas tämä *kannettu vesi* ilmiö, josta jo aiemmin kirjoitin.

Kyllä Miina on ottanut asian esille useampaan otteeseen, mutta keskustellen, ei möykäten. Häämatkalla neuvoi kuinka ei ehkä kannata sanoa kumppanille, että joku vaate on ruma, mieluummin kehua kuinka joku toinen näyttää hienolta päällä. Ja C-more jaksossa heittää jo aika tiukkaan takaisin - Heikki ymmärtää yskän, lopettaa heti

Mut siis noi Miinankin "neuvot" on sit taas välillä sen verran övereitä, että niistä tulee tunne, että ovat vaan huumoria. Siis että pitäisi suurin piirtein kehua vaimoa maailman kauneimmaksi jne., mikä nyt on taas ihan toista ääripäätä. Toki voi olla, että hän jotain prinsessajuttua oikeasti haluaisikin.

No ei. Esimiehenäkin jo oppii, että negatiivisen palautteen anataminen on hyvin hankalaa, ihmiset loukkaantuvat (töissä: "älä tee noin, hölmö tapa", tässä Heikki:"farkkutakkisi on ruma"). Siksi tehokkaampi konsti jos voi vaikuttaa asioiden suuntaan positiivisen kautta (töissä: "jos tekisitkin noin, voisi mennä vielä paremmin", ehdotus Heikille sanottavaksi "tuo toinen vaate pukee sinua hyvin"). Kokeilepa omalle kohdallesi, kumman tyylin perusteella olisit valmiimpi muuttamaan tekemistäsi/pukeutumistasi ilman närkästymistä?

Olen yllättynyt, miten tärkeäksi ihmiset kokee pukeutumisen ja ylipäätään miltä näyttää ulkoisesti. Miehetkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri samaa mieltä, jos on henkisesti vahva ihminen, niin ei ota vastaan mitä tahansa parisuhteessa, osaa vetää sen rajan mikä on soveliasta.

Kumppanin epäoikeudenmukaiset tai omaan itseen kohdistuvat arvostelut tai vaatimukset ovat ihan oikein päoikeudnmukaisia tai loukkaavia ja siis niihin reagoi tai ilmoittaa, että ei niitä hyväksy.

Nyt tuntuu, että Miina ihan kuin *palkitsee* Heikkiä huonosta käytöksestä olemalla mukava, ymmärtäväinen ja hellä. Toinen ei edes välttämättä silloin koe, että on *oikeesti* toiminnutkaan väärin, kun arvostelun ja röksäyttelyn jälkeenkin saa ihan samaa ihailevat käytöstä kuin hellyydenkin jälkeen.

Jos ja kun ihminen, kuten nyt ilmeisesti Heikki, on sosiaalisesti kömpelö ja ei ole paljonkaan kokemusta parisuhteesta, niin miten ihmeessä hän ymmärtää sen loukkaukset syvyyden? Kun kumppanin käytös on kokoaikaisesti häntä palvovaa, vai pienillä huomautuksilla ehkä joskus jotain sanoo, että ei tykkää jostain.

Olen myös sitä mieltä, että Heiki ei ehkä itse ei olisi ottanut piikittelyään puheeksi asiantuntijan istunnossa. Luultavasti Miina oli siitä jo ennen keskustellut ja ilmaissut, että se otetaan esille ja siitä oli etukäteen myös Heikille sanottu, että siitä pitää keskustella.

Taas tämä *kannettu vesi* ilmiö, josta jo aiemmin kirjoitin.

Kyllä Miina on ottanut asian esille useampaan otteeseen, mutta keskustellen, ei möykäten. Häämatkalla neuvoi kuinka ei ehkä kannata sanoa kumppanille, että joku vaate on ruma, mieluummin kehua kuinka joku toinen näyttää hienolta päällä. Ja C-more jaksossa heittää jo aika tiukkaan takaisin - Heikki ymmärtää yskän, lopettaa heti

Mut siis noi Miinankin "neuvot" on sit taas välillä sen verran övereitä, että niistä tulee tunne, että ovat vaan huumoria. Siis että pitäisi suurin piirtein kehua vaimoa maailman kauneimmaksi jne., mikä nyt on taas ihan toista ääripäätä. Toki voi olla, että hän jotain prinsessajuttua oikeasti haluaisikin.

No ei. Esimiehenäkin jo oppii, että negatiivisen palautteen anataminen on hyvin hankalaa, ihmiset loukkaantuvat (töissä: "älä tee noin, hölmö tapa", tässä Heikki:"farkkutakkisi on ruma"). Siksi tehokkaampi konsti jos voi vaikuttaa asioiden suuntaan positiivisen kautta (töissä: "jos tekisitkin noin, voisi mennä vielä paremmin", ehdotus Heikille sanottavaksi "tuo toinen vaate pukee sinua hyvin"). Kokeilepa omalle kohdallesi, kumman tyylin perusteella olisit valmiimpi muuttamaan tekemistäsi/pukeutumistasi ilman närkästymistä?

Enhän minä siitä puhunutkaan, etteikö positiivinen toimisi. Puhuin övereistä ja liiottelusta. Viittaan siihen, että Miina puhuu esim. lottovoitosta. Menee epäuskottavan puolelle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin osallistua tällaiseen avioliitto"kokeiluun", JOS sitä ei kuvattaisi koko kansalle ja vielä vääristeltäisi draaman kaaren vuoksi tapahtumia. Pidän osallistujia rohkeina, kun uskaltavat altistaa itsensä julkiselle solvaamiselle jne.

Entä, jos kaikki avioliitot olisivat kokeiluja eli tulisi sääntö, että avioliitto pitää/pakko uudistaa tiettyjen vuosien kuluttua? Kahden, kolmen ,viiden, kymmenen vuoden kuluttua. Muuten raukeaa automaattisesti.

Mitä se muuttaisi elämässä kun tietäis että tämä loppuu jos ei uudista?

Nyt kysytään vihkivalassa, tahdotko rakastaa myötä ja vastoinkäymisissä aina kuolemaan/elämän loppuun saakka. Käytännössä ei velvoita mitään.

Kritisoin sosiologian tunneilla tuota vihkivalaa kun siinä kysytään tahdotko. Mitä tahtominen on oikeastaan? Sanoin luennoitsijalle että siinä pitäs olla , lupaatko ja vastataan lupaan. Se olisi pätevämpi velvoite kuin tahtominen.

No, tulipa pohdittua avioliittoa voisko käytäntöjä muuttaa.

Rakastaminen on tahdon asia pikemminkin kuin täysin omassa päätännässä, siksi minusta  on parempi, että luvataan tahtoa, eikä luvata rakastaa.

(mormonit solmivat avioliiton, joka kestää myös kuoleman jälkeen, ohis) 

Voi olla joillekin tahdon asia mutta uskon että useimmalle ei ole.

Kuvittele että puoliso tekee jotain todella pahaa inhottavaa. Niin, että alat vihata ja inhota "rakastasi". Rakkaus häviää syystä tai toisesta ja et voi kuvitellakaan että toinen on rakas. Rakastapa sitten pakolla. Ei onnistu. Ei ainakaan meikälle.

Rakkaus ja rakastaminen syntyy tai sitten ei. Ei sitä voi millään pakottaa.

Kemiat kohtaavat tai eivät kohtaa.

Tahtominen tarkoittaa tuossa kohdin varmaan sitä, että tahtoo yrittää eikä anna heti periksi. Tahtominen on tahdonalaista toimintaa, rakastaminen ei niin tahdonalaista. Esim. tahdon olla hyvä ihminen-olen hyvä ihminen, tahdon rakastaa-rakastan.

Toinen noista koskee ihmistä itseään ja ponnisteluja, joita tarvitaan itsensä kehittämiseksi. 

Rakastaminen taas kohdistuu toiseen ihmiseen.

Voisin helposti luvata, että aion pyrkiä olemaan hyvä ihminen. Ei tarvitse edes tahtoa, kun halu  on meissä useimmissa kai ihan automaattista. Ei kai kukaan pahakaan halua olla? Sen sijaan en voi luvata, että tahdon yrittää pitää uimisesta aina, koska se on niin kiva laji ja tekee mulle hyvää. Jos uiminen vaihdetaan ihmiseen, ajatus on vielä hankalampi. 

Rosa silitteli Eetua kuin koiraa lauluesityksen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri samaa mieltä, jos on henkisesti vahva ihminen, niin ei ota vastaan mitä tahansa parisuhteessa, osaa vetää sen rajan mikä on soveliasta.

Kumppanin epäoikeudenmukaiset tai omaan itseen kohdistuvat arvostelut tai vaatimukset ovat ihan oikein päoikeudnmukaisia tai loukkaavia ja siis niihin reagoi tai ilmoittaa, että ei niitä hyväksy.

Nyt tuntuu, että Miina ihan kuin *palkitsee* Heikkiä huonosta käytöksestä olemalla mukava, ymmärtäväinen ja hellä. Toinen ei edes välttämättä silloin koe, että on *oikeesti* toiminnutkaan väärin, kun arvostelun ja röksäyttelyn jälkeenkin saa ihan samaa ihailevat käytöstä kuin hellyydenkin jälkeen.

Jos ja kun ihminen, kuten nyt ilmeisesti Heikki, on sosiaalisesti kömpelö ja ei ole paljonkaan kokemusta parisuhteesta, niin miten ihmeessä hän ymmärtää sen loukkaukset syvyyden? Kun kumppanin käytös on kokoaikaisesti häntä palvovaa, vai pienillä huomautuksilla ehkä joskus jotain sanoo, että ei tykkää jostain.

Olen myös sitä mieltä, että Heiki ei ehkä itse ei olisi ottanut piikittelyään puheeksi asiantuntijan istunnossa. Luultavasti Miina oli siitä jo ennen keskustellut ja ilmaissut, että se otetaan esille ja siitä oli etukäteen myös Heikille sanottu, että siitä pitää keskustella.

Taas tämä *kannettu vesi* ilmiö, josta jo aiemmin kirjoitin.

Kyllä Miina on ottanut asian esille useampaan otteeseen, mutta keskustellen, ei möykäten. Häämatkalla neuvoi kuinka ei ehkä kannata sanoa kumppanille, että joku vaate on ruma, mieluummin kehua kuinka joku toinen näyttää hienolta päällä. Ja C-more jaksossa heittää jo aika tiukkaan takaisin - Heikki ymmärtää yskän, lopettaa heti

Mut siis noi Miinankin "neuvot" on sit taas välillä sen verran övereitä, että niistä tulee tunne, että ovat vaan huumoria. Siis että pitäisi suurin piirtein kehua vaimoa maailman kauneimmaksi jne., mikä nyt on taas ihan toista ääripäätä. Toki voi olla, että hän jotain prinsessajuttua oikeasti haluaisikin.

No ei. Esimiehenäkin jo oppii, että negatiivisen palautteen anataminen on hyvin hankalaa, ihmiset loukkaantuvat (töissä: "älä tee noin, hölmö tapa", tässä Heikki:"farkkutakkisi on ruma"). Siksi tehokkaampi konsti jos voi vaikuttaa asioiden suuntaan positiivisen kautta (töissä: "jos tekisitkin noin, voisi mennä vielä paremmin", ehdotus Heikille sanottavaksi "tuo toinen vaate pukee sinua hyvin"). Kokeilepa omalle kohdallesi, kumman tyylin perusteella olisit valmiimpi muuttamaan tekemistäsi/pukeutumistasi ilman närkästymistä?

Enhän minä siitä puhunutkaan, etteikö positiivinen toimisi. Puhuin övereistä ja liiottelusta. Viittaan siihen, että Miina puhuu esim. lottovoitosta. Menee epäuskottavan puolelle. 

Itseironinen puhetapa ei taida olla sulle kovin tuttu asia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni uskovainen ja ateisti voi hyvin seurustella. Se ei automaattisesti ole tuhoon tuomittua, jos näkemyksistä pystytään keskustelemaan rakentavasti.

Miksi uskonto-asia olisi Heikille ja Miinalle konflikti, se herättää kysymyksiä. Ehkä uskonto näkyy Heikin arjessa jotenkin oleellisesti ja häntä harmittaa, kun Miina ei jaa tätä iloa?

Riippuu varmaan uskovaisen näkemyksistä. Jos ottaa hyvin vakavasti sen, että se, joka uskoo Jeesukseen pääsee Jumalan valtakuntaan (ja joka ei, jää pääsemättä), niin onhan suhde kantansa muuttumattomuudesta takuuvarman ateistin kanssa kuin alkaisi seukata ihmisen kanssa, jolla on parantumaton sairaus ja elinaikaa vain x kk: kamalan kohtalon odotusta. Henkisesti hyvin raskasta siis.

Ai kuis riippuu "varmaan" USKOVAISEN näkemyksistä?!!! Mistä ihmeen "näkemyksistä"!? Jokainen kristitty uskoo Jumalaan, ja sen kautta pelastukseen. Ateistin mielestä Jumalaa EI ole olemassa, Raamattu on pelkkä satukirja! Ei kuule toimi kristityn ja ateistin avio-, eikä muukaan -liitto. Ei ole yhteistä arvomaailmaa. Yhteiset arvot ovat parisuhteen a ja o. Miten voit kristittynä elää ateistin kanssa, ateistin, joka lyttää kristityt arvosti??!! ET MITENKÄÄN!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en kyllä tiedä, että onko Miinalla ja Heikillä nyt aivan niin lupaavat näkymät. Mielestäni Miina on Heikille ihan nappivalinta, mutta onko sama toisinpäin?

Nähdyn perusteella homma näyttäisi perustuvan pitkälti Miinan taidolle ymmärtää ja tukea toista. Saako Miina puolestaan esim. tukea tai edes kunnollista hyväksyntää - ilmeisesti, ainakin nyt leikkauksen perusteella, piikittelyä ja aika suoraa puhetta. Pidemmän päälle tuollaisen kuuntelu alkaa syödä itsetuntoa, vaikka olisi kuinka henkisesti vahva. Toivottavasti tämä oikeasti muuttuu, ettei viiden viikon päätyttyä Miina nosta yllättäen kytkintä.

Mut täytyy kyllä muistaa, että jokaisen parin tilanne on varmasti osittain tarkoituksenmukaisesti leikattu tietynlaiseksi, vaikka katsojana toivoisi, että vaiheet näyttäytyisivät mahdollisimman todenmukaisina.

Eikö henkisesti vahva juuri tiedä, ettei tarvitse parisuhteessa kuunnella, miten on toisen mielestä vääränlainen. Ei se niin mene, että mitä henkisesti vahvempi, sitä enemmän jaksaa kuunnella p...aa.

 Se, että osaa sulkea silmänsä pieniltä puutteilta ei ehkä ole vahvuutta, mutta viisautta kylläkin.  Auttaa aika paljon, kun ihmisten kanssa häärätään. Parisuhteessa tai muualla. 

Minä olen vähän tullut lopputulokseen, että aina toimii jotenkin väärin, kun ihmisten virheistä ja huonosta käytöksestä on kyse. Minulle tämä on ainakin ollut parisuhteissa aina kynnys eli en todella tiedä, miten toimia oikeaoppisesti.

Esim. jos Miina tarttuisi Heikin juttuihin täysin oikeutetusti, Heikki lyttäisi Miinaa lisää tarttumisesta ja ehkä kalppisi matkoihinsa. Miinasta saataisiin myös henkilö, joka ei antanut Heikin olla omanlaisensa ja halusi vain ripittää toista tämän vääristä teoista sekä koitti muuttaa toista. 

Kun taas Miina ottaa takkiinsa, häntä pidetään vähän tohvelina ja ylitsevuotaisen sietävänä.

Mitkä hänen tosiasialliset optionsa siis ovat? Mitä hän voi tehdä siten, että hänestä voidaan sanoa ainoastaan, että just oikein?

Mä en ole oikeastaan kertaakaan kokenut elämässäni parisuhteessa jonkinlaista onnistumisen tunnetta, kun olen mennyt sanomaan asioista. En ole kuullut, että hei kiitos, mä muistan tän ensi kerralla. Samalla en voi uskoa, että myöskään hiljaisuus voi olla oikea ratkaisu ja että sillä säilytetään itsekunnioitus. 

Koen itse välillä, että olen vähän eri planeetalla toisten kanssa, sillä jos itse saan itsestäni palautetta, niin useimmiten pistän sen hyvinkin tarkasti mieleeni. En ehkä muutu, mutta voin olla sitä mieltä, että juu, totta tai voin selittää käytöstäni (esim. miksi tartun johonkin asiaan - koska asia on tärkeä mulle, koska pahoitin mieleni jne.). Mun on ollut hyvin vaikea ylipäänsä elämässä ymmärtää sitä, että jos toinen on ilkeä, niin se kiltti ei saisi mennä kyselemään, että mites sä nyt noin mulle teit, älä tee. Tai hänen on jo varauduttava siihen, että hänestä tulee koko touhun syntipukki ja se alkuperäinen toisen teko jää täysin jalkoihin. 

Miinalla on ollut nähdäkseni sellainen ajatus, että huumoriheitto on huumoria (kuten Heikkikin sanoi, vitsillähän minä), joten siitä ei pidäkään suuttua. Varmaan osaa kuitata takaisinkin osoittaakseen, että hallitsee tyylin. 

Sitten kun Miina alkoi epäillä, että huumorin taakse kätkeytyykin oikeaa kritiikkiä, hän kai otti asian puheeksi. 

Suhteen alussahan pitäisi rakentaa luottamusta. Vaikea sanoa, minkä verran se kestää "rakkaudellista piikittelyä", jos rakkauskin on vielä kyseenalaista. Minä kyllä pidän kunnon kuittailusta, mutta Miinan asemassa olisin varmaan aika kypsä. En näe Heikin heittoja ollenkaan humoristisina, koska on päivänselvää, että niihin kätkeytyy kritiikki. Eikä edes kätkeydy, vaan siinähän tuo on ihan paljaana kaikkien nähtävillä.