Lue keskustelun säännöt.
Miksi lapseni kaveri ei pääse meille?
02.09.2018 |
Lapsellani on eskarissa se maailman paras kaveri, jonka kanssa leikit sujuvat ja molemmat tykkäävät toisistaan hurjasti. Tytöt ovat tunteneet toisensa jo 4 vuotta ja edelleen on ihanaa. Tytön vanhemmat ovat mukavia ja ystävällisiä.
Jostain syystä vanhemmat eivät kuitenkaan selvästi halua, että lapsemme tapaisivat vapaa-ajalla. Kyläkutsuun vastataan todella harvoin myöntävästi, ja kyläilyt täytyy sopia tosi paljon etukäteen. Spontaanit vierailut ovat aivan poissuljettuja. Usein sovittukin kyläily perutaan samana päivänä "kun ollaan nyt väsyneitä" tai "tuli muuta menoa". Yökyläilyä ei kuulemma voida edes harkita, eikä tyttö saa syödä meillä, vaikka meillä on tarjolla ihan tavallista kotiruokaa, eikä hänellä ole allergioita.
Kyseisellä lapsella ei myöskään ole mitään erityistä aikaa vievää harrastusta, sairautta tms., joka estäisi kyläilyjä. Hän on ainoa lapsi ja asuu hyvin lähellä; olen myös tarjoutunut hakemaan lapsen meille, jos vanhemmat eivät ehdi tuoda. Ei auta. Lapsi itse haluaisi kovasti tulla meille, ja pyytää usein eskarin pihassa, että saisiko tulla. Äiti kieltää aina, syynä esim. se, että pitää nyt käydä kaupassa. Aiemmin sanoin, että mene vaan rauhassa kauppaan, minä huolehdin tytöistä. Nyt olen todennut, että ei kannata, koska jostain syystä se vastentahtoinen 6-vuotias täytyy saada kauppaan mukaan.
Toivoisin, että joku, joka suhtautuu lapsensa kyläilyihin samalla tavalla, voisi avata tilannetta minulle. En ollenkaan halua paheksua näitä vanhempia, vaan haluaisin ymmärtää heitä, jotta voisin selittää tilannetta myös omalle lapselleni. Nyt mietimme molemmat, mikä meissä/meillä on vikana. Onhan meillä joskus vähän sotkua, mutta ei mitään järkyttävää kaaosta. Minusta meillä on ihan tavallinen, iloinen ja mukava koti. En siis keksi siitä mitään perustelua kyläilyjen estämiselle.
Toivon rakentavia, ystävällisiä vastauksia.
Kommentit (255)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukaisin ketjun. Onhan tuo jopa sairasta eristää lapsi toisista. En ymmärrä. Pitää olla jokin vakava syy.
Lapselle on tärkeää että hänellä on kavereita ja monilla lapsuuden kaverista ja kavereista tulee elämänpituisia ystäviä, kuten itselleni ja omille lapsilleni tuli heidän kavereistaan.
Miettikää vanhemmat älkääkä erottako lapsia kavereistaan.Missä tässä ollaan eristämässä ketään? Kyse on siitä, että tuo bestis ei saa olla ap:n lapsen kanssa, ei siitä, että eristettäisiin kavereista.
Kyllä minä valitsen eskari-ikäisen lapseni ystävät täysin tietoisena siitä, että kaveripiirillä on iso vaikutus tulevaisuudessa. Kannattaa alusta asti pitää huolta, että lapsi oppii tunnistamaan, kenen kanssa kannattaa olla. Joskus se tarkoittaa sitä, että senhetkistä bestistä ei meille kutsuta.
Ei h^lvetti???:D Et voi olla tosissasi???😂
Olen tosissani. Jos haluaa tehdä parhaansa varmistaakseen lapselleen hyvän elämän, niin pyrkii pitämään hänet erossa sellaisista lapsista, joiden perheissä on huume- ta alkoholiongelmia tai sukupolvien yli vieritettyä köyhyyttä. Valitettavasti lapsen kaveripiirillä on iso vaikutus esim. ammatinvalintaan, joten kannattaa pitää lapsi pienestä pitäen erossa mahdollisista ongelmista.
Päiväkodissa saa leikkiä kenen kanssa tahansa, mutta pienen lapsen bestiksen voi päättää äitikin.
Ei hitto mitä mä just luin? Onko tällaisia rasistisia ihmisiä oikeasti vielä keskuudessamme? Olen tainnut elää jossain kuplassa ku. Olen luullut ettei tuollaista erottelua enään toteuteta. Onnea vaan lapsesi tulevaisuudelle koulukiusaajana.
En todellakaan ihmettele mistä nämä koulukiusaajat saavat alkunsa kun lukee tätä palstaa. Täällä on ihan helvetillisiä ihmisiä. Mikään ei saa mua kiehumaan niin paljon kun toisen syrjiminen ja kiusaaminen ja sinä kasvatat siihen lastasi. LurjusAi rasismia on se, että ei halua lapsestaan narkkaria?
Vaikka sinun elämäsi koostuu pelkistä luusereista, niin ei kaikki halua lapsilleen huonoa seuraa. Monissa tutkimuksissa on selvitetty, että kaveripiirillä on merkitystä ja jos yhtään välittää lapsistaan, niin pyrkii ohjaamaan oikeanlaiseen seuraan.
Sinun lapsesi elämä ei mene pilalle siitä, että hän ei ole potentiaalisen menestyjän kaveri, mutta minun lapseni elämä voi mennä pilalle siitä, että sinun lapsesi on kolmannen polven toimeentuloasiakas ja pyrkii kaikin keinoin vaikuttamaan siihen, että myös muut kokevat epäonnistumisen normaaliksi.
Ja hyvistäkin perheistä on niitä narkkareita tullut. Tämä ihan tiedoksesi. Näitäkin tapauksia olen elämäni varrella nähnyt. Ja eivät ole omia lapsiani. Entinen koulukaverini on pärjännyt hyvin elämässään. Hänen sisarensa kuoli huumeisiin, oli ilotyttö. Heillä oli myös kontrolloivat vanhemmat. Tämä pärjääjä päätti olla hankimatta lapsia, koska lapsuus oli niin kamala. Vanhemmat olivat myös menestyjiä, taloudellinen ja sosiaalinen asema oli hyvä. Ilmeisesti henkinen puoli ei niinkään. Muitakin esimerkkejä olisi. t. Eri kuin nuo aikasemmat kommentit
Määritä hyvä perhe!
Nyt kerroit vain ulkoisia merkkejä eli jos sinusta hyvä perhe on tuollainen, niin mikä ihme sitten on huono perhe?
Eikä yhdenkään lapsen lapsuus mene pilalle, vaikka ei pääse leikkimään alkoholistin lapsen kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sisarukset saa olla viikonloppuna keskenään ja meillä on paljon menoja joihin osallistuu koko perhe: mummolaan, ostoksille, marjaan, sieneen, mökille, urheilukisoihin, viikonloppureissuihin.... ei kiitos tarhakamuja tähän enää
Mutta entäs viikolla? Ette silloin varmaan mene marjaan, sienestämään, mökille, urheilukisoihin 😀
Me kyllä mennään arkiviikoillakin marjaan ja sienestämään. Tietysti lapsi voisi silloin olla kaverillaan, mutta haluan, että lapsi oppii jo pienenä liikkumaan luonnossa, tunnistamaan sieniä, kasveja ja eläimiä. Eikä vain köki sisällä ja pelaa jonkun kaverin kanssa.
Kova harrastus, varsinkin talviaikaan saalis kehno?
Sinustako talvella ei voi tunnistaa mäntyä männyksi?
Nää luontohullun kommentit on jotenkin suloisia. Puolustelet niin ihanan ylpeästi harrastustanne jonka takia ette ehdi sosiaalista elämää viettämään. Kun mäntyjen ja oravan kakkojen tunnistaminen on tärkeämpää kuin kaverit ja sosiaalinen elämä. Suosittelen silti kuuntelemaan välillä lastanne haluaako hän lähteä mielummin bongailemaan puita vai leikkimään kaverin kanssa.
No kumpi sinusta on tärkeämpää: pelata jalkapalloa pihakavereiden kanssa vai mennä päiväkotikaverille? Ainakin meillä pihakaverit vie voiton.
Nuo männyt ja etanat oli vain yksi esimerkki siitä, mitä lapset ja perheet tekevät iltaisin. Kaikki ei halua ripustautua yhteen ystävään, suurin osa vanhemmista toivoo lapsilleen monta kaveria. Tavallaan pelottavaakin ajatella, että lapsi olisi sekä hoidossa että hoidon ulkopuolella vain yhden ystävän kanssa.
Ap:n lapsella on muitakin kavereita. Ja jos nyt silloin tällöin illalla näkee sitä tarhakaveria, niin jäähän sitä muillekin kavereille aikaa.
Ja jos ei silloin tällöin iltaisin tarvitse olla tarhakaverin kanssa, niin saa olla mukavammassa seurassa joka ilta ja saa tehdä asioita suunnittelematta tarkasti etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
Kaveripiiri määrittää yläkoulussa aika paljon sitä, mihin suuntaan nuoren elämä lähtee. Vanhempien tehtävänä on varmistaa, että lapsi itse ymmärtää tämän ja oppii ohjatusti valitsemaan ne lapset, joiden kanssa kannattaa olla tekemisissä. Ei se ole rasismia, se on järkevää toimintaa.
Ja entä jos ne toiset lapset eivät valitse sitä sinun täydellistä lastasi? Lapsesi saattaa olla ilman kaveria. Ja sitä kautta hän saattaa joutua siihen pitämääsi huonoon seuraan. Tai sitten tulee teinikapina arvojasi vastaan.
Mun syy on se, että olen eronnut muutama vuosi sitten, mutta sen jälkeen en ole saanut elämää riittävästi kasaan, koska sairastuin. Lisäksi meille tuli vaikea taloudellinen tilanne, enkä saa tästä kotia syystä laitettua valmiiksi. Häpeän tätä keskeneräisyyttä liikaa. Lapsen kaverit asuu ok taloissa, me ahtaassa kaksiossa ja heidän vanhemmat tulee hyvin toimeen, mutta meillä on tilanne täysin toinen. Kukaan ei tietenkään tiedä tätä koska en halua kenenkään tietävän.
Ihmiset saattaa tulkita minut väärin, ajattelevat ehkä että olen ylpeä tms, mutta puhdas syy on vaikea elämäntilanne. Lisäksi isäni on vaikeasti sairas ja vaatii valmiutta 24/7.
Tunnen tästä kyläilyasiasta jatkuvasti musertavaa syyllisyyttä, koska tiedän miten tärkeä asia se on lapselle, onhan se ollut itsellenikin. Hän haluaa tuoda kavereita kotiin ja tähän on pakko saada muutos. Onneksi hän itse on saanut käydä kavereilllaan, mutta se ei voi jatkua yksipuolisena vierailuna loputtomiin.
Olen harmillisesti sellainen luonne muutenkin, että mun on vaikea päästää kotiin täysin vieraita ihmisiä, en tiedä mikä siinä on, mutta tuntuu kuin paidan sisälle päästäisi.
Yritän nyt muistella aikaa taaksepäin, omani ovat 8 ja 11. Muistaakseni eivät käyneet kylässä itsekseen tuon ikäisenä, tai tosi harvoin ainakin. Kavereita on nähty niin, että lapset on äitinsä kera tulleet kylään tai päinvastoin. Tässä luonnollisesti silloin korostuu sellaiset lapset, joiden äiti on mun kaverini.
Lapset kehittyy eri tahtiin, mutta omani eivät todnäk olisi kauhean hyvin ”pärjänneet” ilman omaa aikuista päiväkoti-iässä vielä, kaverin vanhemmat voivat olla jännittäviä, ettei esim uskalla sanoa jos tarvii apua vessassa tai on muu ongelma.
Sit taas kotini on linnani, ja musta on äärimmäisen rasittavaa, kun lasteni kavereita on meillä kylässä, ei saa olla kuin ellun kanat alushousuillaan. Mutta yritän toki lasteni takia sietää kyläilyjä.
Eli vastaukseni on siis, että välttämättä vanhemmat eivät vaan koe, että tuon ikäisten on tarve itsenäisille kyläilyille, haluavat ehkä viettää aikaa perheenä, ja arvostavat omaa tilaansa. Ja jos viettävät aikaa muiden kanssa iltaisin, siinä voi mennä edelle sellaiset perheet, jotka ovat vanhempienkin ystäviä.
Kyläilyjen aika tulee enemmän sitten kouluiässä, kun ei enää tarvii vanhemman olla välikätenä, eikä tarvii paapoa ketään ylimääräistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukaisin ketjun. Onhan tuo jopa sairasta eristää lapsi toisista. En ymmärrä. Pitää olla jokin vakava syy.
Lapselle on tärkeää että hänellä on kavereita ja monilla lapsuuden kaverista ja kavereista tulee elämänpituisia ystäviä, kuten itselleni ja omille lapsilleni tuli heidän kavereistaan.
Miettikää vanhemmat älkääkä erottako lapsia kavereistaan.Missä tässä ollaan eristämässä ketään? Kyse on siitä, että tuo bestis ei saa olla ap:n lapsen kanssa, ei siitä, että eristettäisiin kavereista.
Kyllä minä valitsen eskari-ikäisen lapseni ystävät täysin tietoisena siitä, että kaveripiirillä on iso vaikutus tulevaisuudessa. Kannattaa alusta asti pitää huolta, että lapsi oppii tunnistamaan, kenen kanssa kannattaa olla. Joskus se tarkoittaa sitä, että senhetkistä bestistä ei meille kutsuta.
Ei h^lvetti???:D Et voi olla tosissasi???😂
Olen tosissani. Jos haluaa tehdä parhaansa varmistaakseen lapselleen hyvän elämän, niin pyrkii pitämään hänet erossa sellaisista lapsista, joiden perheissä on huume- ta alkoholiongelmia tai sukupolvien yli vieritettyä köyhyyttä. Valitettavasti lapsen kaveripiirillä on iso vaikutus esim. ammatinvalintaan, joten kannattaa pitää lapsi pienestä pitäen erossa mahdollisista ongelmista.
Päiväkodissa saa leikkiä kenen kanssa tahansa, mutta pienen lapsen bestiksen voi päättää äitikin.
Ei hitto mitä mä just luin? Onko tällaisia rasistisia ihmisiä oikeasti vielä keskuudessamme? Olen tainnut elää jossain kuplassa ku. Olen luullut ettei tuollaista erottelua enään toteuteta. Onnea vaan lapsesi tulevaisuudelle koulukiusaajana.
En todellakaan ihmettele mistä nämä koulukiusaajat saavat alkunsa kun lukee tätä palstaa. Täällä on ihan helvetillisiä ihmisiä. Mikään ei saa mua kiehumaan niin paljon kun toisen syrjiminen ja kiusaaminen ja sinä kasvatat siihen lastasi. LurjusAi rasismia on se, että ei halua lapsestaan narkkaria?
Vaikka sinun elämäsi koostuu pelkistä luusereista, niin ei kaikki halua lapsilleen huonoa seuraa. Monissa tutkimuksissa on selvitetty, että kaveripiirillä on merkitystä ja jos yhtään välittää lapsistaan, niin pyrkii ohjaamaan oikeanlaiseen seuraan.
Sinun lapsesi elämä ei mene pilalle siitä, että hän ei ole potentiaalisen menestyjän kaveri, mutta minun lapseni elämä voi mennä pilalle siitä, että sinun lapsesi on kolmannen polven toimeentuloasiakas ja pyrkii kaikin keinoin vaikuttamaan siihen, että myös muut kokevat epäonnistumisen normaaliksi.
Ja hyvistäkin perheistä on niitä narkkareita tullut. Tämä ihan tiedoksesi. Näitäkin tapauksia olen elämäni varrella nähnyt. Ja eivät ole omia lapsiani. Entinen koulukaverini on pärjännyt hyvin elämässään. Hänen sisarensa kuoli huumeisiin, oli ilotyttö. Heillä oli myös kontrolloivat vanhemmat. Tämä pärjääjä päätti olla hankimatta lapsia, koska lapsuus oli niin kamala. Vanhemmat olivat myös menestyjiä, taloudellinen ja sosiaalinen asema oli hyvä. Ilmeisesti henkinen puoli ei niinkään. Muitakin esimerkkejä olisi. t. Eri kuin nuo aikasemmat kommentit
Määritä hyvä perhe!
Nyt kerroit vain ulkoisia merkkejä eli jos sinusta hyvä perhe on tuollainen, niin mikä ihme sitten on huono perhe?
Eikä yhdenkään lapsen lapsuus mene pilalle, vaikka ei pääse leikkimään alkoholistin lapsen kanssa!
No puhuit potentiaalisesta menestyjästä, jollaisen haluat lapsesi kaveriksi. Tuo koulukaverini oli ns. potentiaalinen menestyjä. Eli näytti olevan täydellisestä perheestä. Opettajatkin hänestä tykkäsivät. Hänen lapsuutensa tuli myöhemmin esille luokkakokouksessa. Toinen koulukaverini oli joka äidin unelmavävy, komea, lahjakas ja ilmeisen varakkaasta perheestä. Valmistui hyvin arvosanoin ja sai hyvän työpaikan. Valitettavasti hänelle tuli alkoholiongelma ja menetti työnsä. Ja muutenkin hänen käytöksensä vaikuttaa aika psykopaattiselta. Eli jos niitä potentiaalisia menestyjiä haluat, niin et voi koskaan tietää mitä sieltä loppujen lopuksi paljastuu. Ja siitä alkoholistin ja luuserin lapsesta voi tulla menestyjä. Siinä perheessä on ollut rakkautta, mikä näiltä potentiaalisilta menestyjiltä on puuttunut. Ja nykyään kuka tahansa voi joutua työttömäksi ja toimeentulon asiakkaaksi. Huono perhe mielestäni on, jos lapsesta ei välitetä eikä rakasteta. Hyvä perhe on, että lapsi saa osakseen rakkautta ja välittämistä. Ja hyvä lapsuudenystäväni oli tuollaisesta alkoholistiperheestä, joutui lastenkotiin huonojen kotiolosuhteiden vuoksi. Hän oli lahjakas ja ystävällinen. Valitettavasti joutui yliajon uhriksi 18-vuotiaana. Mutta uskon, että olisi pärjännyt elämässään. Olisi kuitenkin valinnut toisenlaisen elämäntyylin kuin vanhempansa. Olen siis leikkinyt alkoholistiperheen lapsen kanssa. Minusta ei ole tullut alkoholistia, käyn töissä, joten en ole luuseri. Mutta vaikka kuinka yrittäisit sen lapsesi kavereita valita, niin koskaan ei voi tietää, kuinka sen lapsesi käy.
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta kun tätäkin palstaa on seurannut, suurimman osan mielestä ystävyyssuhteiden täytyy olla vastavuoroisia. Olipa kyse aikuisusta tai lapsista. Ehkäpä tämä äiti ei halua työpäiviensä päätteeksi vieraita lapsia omaan kotiinsa ja siihenhän hänen pitäisi ryhtyä, jos omakin lapsi kyläilisi tarhakaverinsa luona. Toinen syy voi tosiaan olla se, että perheellä on varsin vähän yhteistä aikaa. Niitä paria tuntia illassa, minkä eskarilainen on tarhapäivän jälkeen hereillä, ei haluta käyttää muuhun kuin perheen yhdessäoloon. Siihen pitää vielä mahduttaa päivällinen ja iltapala sekä lapsen nukkumaanmenoon liittyvät asiat. On helpompaa antaa eskarilaisen olla ulkona pihakavereiden kanssa sillä aikaa, kun laittaa päivällistä, ja sitten ikkunasta huutaa lapsi syömään kuin lähteä hakemaan lasta kauempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaveripiiri määrittää yläkoulussa aika paljon sitä, mihin suuntaan nuoren elämä lähtee. Vanhempien tehtävänä on varmistaa, että lapsi itse ymmärtää tämän ja oppii ohjatusti valitsemaan ne lapset, joiden kanssa kannattaa olla tekemisissä. Ei se ole rasismia, se on järkevää toimintaa.
Ja entä jos ne toiset lapset eivät valitse sitä sinun täydellistä lastasi? Lapsesi saattaa olla ilman kaveria. Ja sitä kautta hän saattaa joutua siihen pitämääsi huonoon seuraan. Tai sitten tulee teinikapina arvojasi vastaan.
Ei lapseni ole täydellinen! Ja hän on löytänyt kaltaistaan seuraa, hyviä kavereita ja ystäviä. Olen pelkästään helpottunut, että WT-väen kaveriksi hän ei ole kelvannut!
Teinikapina on epätodennäköinen, koska älykäs lapsi tajuaa, mihin se kapina johtaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaveripiiri määrittää yläkoulussa aika paljon sitä, mihin suuntaan nuoren elämä lähtee. Vanhempien tehtävänä on varmistaa, että lapsi itse ymmärtää tämän ja oppii ohjatusti valitsemaan ne lapset, joiden kanssa kannattaa olla tekemisissä. Ei se ole rasismia, se on järkevää toimintaa.
Ja entä jos ne toiset lapset eivät valitse sitä sinun täydellistä lastasi? Lapsesi saattaa olla ilman kaveria. Ja sitä kautta hän saattaa joutua siihen pitämääsi huonoon seuraan. Tai sitten tulee teinikapina arvojasi vastaan.
Ei lapseni ole täydellinen! Ja hän on löytänyt kaltaistaan seuraa, hyviä kavereita ja ystäviä. Olen pelkästään helpottunut, että WT-väen kaveriksi hän ei ole kelvannut!
Teinikapina on epätodennäköinen, koska älykäs lapsi tajuaa, mihin se kapina johtaisi.
Ja monen pikku kullanmurusta on tullut kamala teini. Varaudu vaan pahimpaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mulla olisi tähän montakin syytä. Ensinnäkin pitkän päivän jälkeen haluamme viettää aikaa perheen kesken. Toiseksi, en päästä lapsiani tuntemattomien ihmisten kotiin. Näin ihan turvallisuuden vuoksi. Vaikka tietäisin nimesi ja näkisimme päiväkodin pihalla silloin tällöin, emme me oikeasti tuntisi. Sinä voit olla ok, mutta entäs jos sinulla on hullu ex-mies, joka saattaa piipahtaa kylään kännissä/aineissa? Tai ihan mitä vaan muuta vastaavaa. Minun tehtäväni on suojella lapsiani. En tiedä, mitä lapseni näkisivät, kuulisivat tai kokisivat luonasi. Lisäksi meillä on iso ystäväpiiri ja paljon sukulaisia, joiden kanssa vietämme aikaa, kun haluamme olla muiden ihmisten seurassa. Tunnen ne aikuiset ja lapset, ja luotan heihin, ja lapseni pitävät heistä myös. Sen vuoksi en koe tarvetta tutustua lapsen päiväkotikavereiden vanhempiin, meillä on jo omat ystävät. Ja vielä, voi olla etten pidä lapsestasi tai pidän lapsesi seuraa haitallisena. Yllättävän monet lapset ovat esim. liian äänekkäitä, kehuskelijoita, uteliaita jne...
Taidat olla vähän ylisuojeleva. Et voi niitä lapsiasi ikuisesti kaikelta pahalta suojella. Tarhaikäisinä ne lapset pysyvät hallinnassa, kouluikäisinä ei enää. Oma lapseni ekaluokkalaisena meni niiden tuttujen kavereiden kanssa ulos koulun jälkeen. Sitten siellä tuli niitä uusia kavereita, joiden seurassa oltiin ja kaverit saattoivat vaihtua lennossa yhden illan aikana. Monesti soittelin niiden kavereiden vanhemmille, jotka olivat jo tuttuja sieltä tarhasta ja kyselin, onkohan meidän lapsi teillä, pitäisi kotiin tulla. Ja lapsellani oli kello mutta kun aika siinä leikin tiimellyksessä unohtui. No, lapselleni hommattiin kännykkä. Ja lapseni on aina ollut tunnollinen. Jossain vaiheessa sitten oppi tulemaan kotiin silloin kun oli sovittu kun vähän vanheni. Ja teini-ikäisenä paras keino pitää lapsi pois pahoilta teiltä on tuntea ne lapsen kaverit, jotka saattavat olla kavereita sieltä tarhasta asti. Ja teininä lapset kapinovat enemmän tai vähemmän, omien lasten teini-ikä meni hyvin ilman suurempia ongelmia. Vaikka sitä "huonoakin" kaveriainesta mukana oli. Mutta ihan hyviä ihmisiä heistäkin on tullut. Ja lapset vaan ovat meluisia ja uteliaita, eiväthän he muuten olisi normaaleja lapsia. Jossain vaiheessa lapsesi kuitenkin valitsevat omat ystävänsä. Viimeistään teininä se kaveripiiri saattaa muuttua radikaalistikin. Onko se sitten parempi? Ja niitä vanhempien arvoja kohtaan sitä nimenomaan kapinoidaan.
Voit olla oikeassa. En sano, että toimintatapani olisi paras mahdollinen, se on minun tapani toimia. Mutta tässä ketjussa käsittääkseni AP halusi erilaisia näkemyksiä, mitkä voisit selittää heidän tilannettaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukaisin ketjun. Onhan tuo jopa sairasta eristää lapsi toisista. En ymmärrä. Pitää olla jokin vakava syy.
Lapselle on tärkeää että hänellä on kavereita ja monilla lapsuuden kaverista ja kavereista tulee elämänpituisia ystäviä, kuten itselleni ja omille lapsilleni tuli heidän kavereistaan.
Miettikää vanhemmat älkääkä erottako lapsia kavereistaan.Missä tässä ollaan eristämässä ketään? Kyse on siitä, että tuo bestis ei saa olla ap:n lapsen kanssa, ei siitä, että eristettäisiin kavereista.
Kyllä minä valitsen eskari-ikäisen lapseni ystävät täysin tietoisena siitä, että kaveripiirillä on iso vaikutus tulevaisuudessa. Kannattaa alusta asti pitää huolta, että lapsi oppii tunnistamaan, kenen kanssa kannattaa olla. Joskus se tarkoittaa sitä, että senhetkistä bestistä ei meille kutsuta.
Ei h^lvetti???:D Et voi olla tosissasi???😂
Olen tosissani. Jos haluaa tehdä parhaansa varmistaakseen lapselleen hyvän elämän, niin pyrkii pitämään hänet erossa sellaisista lapsista, joiden perheissä on huume- ta alkoholiongelmia tai sukupolvien yli vieritettyä köyhyyttä. Valitettavasti lapsen kaveripiirillä on iso vaikutus esim. ammatinvalintaan, joten kannattaa pitää lapsi pienestä pitäen erossa mahdollisista ongelmista.
Päiväkodissa saa leikkiä kenen kanssa tahansa, mutta pienen lapsen bestiksen voi päättää äitikin.
Ei hitto mitä mä just luin? Onko tällaisia rasistisia ihmisiä oikeasti vielä keskuudessamme? Olen tainnut elää jossain kuplassa ku. Olen luullut ettei tuollaista erottelua enään toteuteta. Onnea vaan lapsesi tulevaisuudelle koulukiusaajana.
En todellakaan ihmettele mistä nämä koulukiusaajat saavat alkunsa kun lukee tätä palstaa. Täällä on ihan helvetillisiä ihmisiä. Mikään ei saa mua kiehumaan niin paljon kun toisen syrjiminen ja kiusaaminen ja sinä kasvatat siihen lastasi. LurjusAi rasismia on se, että ei halua lapsestaan narkkaria?
Vaikka sinun elämäsi koostuu pelkistä luusereista, niin ei kaikki halua lapsilleen huonoa seuraa. Monissa tutkimuksissa on selvitetty, että kaveripiirillä on merkitystä ja jos yhtään välittää lapsistaan, niin pyrkii ohjaamaan oikeanlaiseen seuraan.
Sinun lapsesi elämä ei mene pilalle siitä, että hän ei ole potentiaalisen menestyjän kaveri, mutta minun lapseni elämä voi mennä pilalle siitä, että sinun lapsesi on kolmannen polven toimeentuloasiakas ja pyrkii kaikin keinoin vaikuttamaan siihen, että myös muut kokevat epäonnistumisen normaaliksi.
Ja hyvistäkin perheistä on niitä narkkareita tullut. Tämä ihan tiedoksesi. Näitäkin tapauksia olen elämäni varrella nähnyt. Ja eivät ole omia lapsiani. Entinen koulukaverini on pärjännyt hyvin elämässään. Hänen sisarensa kuoli huumeisiin, oli ilotyttö. Heillä oli myös kontrolloivat vanhemmat. Tämä pärjääjä päätti olla hankimatta lapsia, koska lapsuus oli niin kamala. Vanhemmat olivat myös menestyjiä, taloudellinen ja sosiaalinen asema oli hyvä. Ilmeisesti henkinen puoli ei niinkään. Muitakin esimerkkejä olisi. t. Eri kuin nuo aikasemmat kommentit
Määritä hyvä perhe!
Nyt kerroit vain ulkoisia merkkejä eli jos sinusta hyvä perhe on tuollainen, niin mikä ihme sitten on huono perhe?
Eikä yhdenkään lapsen lapsuus mene pilalle, vaikka ei pääse leikkimään alkoholistin lapsen kanssa!
No puhuit potentiaalisesta menestyjästä, jollaisen haluat lapsesi kaveriksi. Tuo koulukaverini oli ns. potentiaalinen menestyjä. Eli näytti olevan täydellisestä perheestä. Opettajatkin hänestä tykkäsivät. Hänen lapsuutensa tuli myöhemmin esille luokkakokouksessa. Toinen koulukaverini oli joka äidin unelmavävy, komea, lahjakas ja ilmeisen varakkaasta perheestä. Valmistui hyvin arvosanoin ja sai hyvän työpaikan. Valitettavasti hänelle tuli alkoholiongelma ja menetti työnsä. Ja muutenkin hänen käytöksensä vaikuttaa aika psykopaattiselta. Eli jos niitä potentiaalisia menestyjiä haluat, niin et voi koskaan tietää mitä sieltä loppujen lopuksi paljastuu. Ja siitä alkoholistin ja luuserin lapsesta voi tulla menestyjä. Siinä perheessä on ollut rakkautta, mikä näiltä potentiaalisilta menestyjiltä on puuttunut. Ja nykyään kuka tahansa voi joutua työttömäksi ja toimeentulon asiakkaaksi. Huono perhe mielestäni on, jos lapsesta ei välitetä eikä rakasteta. Hyvä perhe on, että lapsi saa osakseen rakkautta ja välittämistä. Ja hyvä lapsuudenystäväni oli tuollaisesta alkoholistiperheestä, joutui lastenkotiin huonojen kotiolosuhteiden vuoksi. Hän oli lahjakas ja ystävällinen. Valitettavasti joutui yliajon uhriksi 18-vuotiaana. Mutta uskon, että olisi pärjännyt elämässään. Olisi kuitenkin valinnut toisenlaisen elämäntyylin kuin vanhempansa. Olen siis leikkinyt alkoholistiperheen lapsen kanssa. Minusta ei ole tullut alkoholistia, käyn töissä, joten en ole luuseri. Mutta vaikka kuinka yrittäisit sen lapsesi kavereita valita, niin koskaan ei voi tietää, kuinka sen lapsesi käy.
Eihän takuita ole koskaan, mutta luotan tässä tutkimustietoon eli siihen, että seura tekee kaltaisekseen. Huono seura on usein lähtökohtana sille, että käy huonosti. Ei se syy-seuraus -suhde ole suora eli alkoholistin kaverista tulee alkoholisti, voi tulla narkkari tai muu luuseri yhtä hyvin tai voi olla, että akateemisen uran sijaan tyytyy olemaan osa-aikainen myyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaveripiiri määrittää yläkoulussa aika paljon sitä, mihin suuntaan nuoren elämä lähtee. Vanhempien tehtävänä on varmistaa, että lapsi itse ymmärtää tämän ja oppii ohjatusti valitsemaan ne lapset, joiden kanssa kannattaa olla tekemisissä. Ei se ole rasismia, se on järkevää toimintaa.
Ja entä jos ne toiset lapset eivät valitse sitä sinun täydellistä lastasi? Lapsesi saattaa olla ilman kaveria. Ja sitä kautta hän saattaa joutua siihen pitämääsi huonoon seuraan. Tai sitten tulee teinikapina arvojasi vastaan.
Ei lapseni ole täydellinen! Ja hän on löytänyt kaltaistaan seuraa, hyviä kavereita ja ystäviä. Olen pelkästään helpottunut, että WT-väen kaveriksi hän ei ole kelvannut!
Teinikapina on epätodennäköinen, koska älykäs lapsi tajuaa, mihin se kapina johtaisi.
Ja monen pikku kullanmurusta on tullut kamala teini. Varaudu vaan pahimpaan.
Ja monen pikku kullamurusta ei tule kamalaa teiniä, vaikka WT-perheissä miten pidettäisiin sitä normaalina polkuna. Kapina voi olla muutakin kuin kamaluutta.
Välillä on vaan vanhempia jotka hakevat lapselleen parempaa seuraa. Lapseni ollessa päiväkodissa koki samanlaisen jutun. Paras päiväkotikamu ei saanut tulla meille eikä lapsemme heille. Muut lapset hoidossa kävivät puolin ja toisin kylässä muilla. Tämä yksi lapsi ei saanut tulla muille kylään. Syntymäpäivänään juhliin tulijat valitsi vanhemmat, lapsi kertoi muille ettei saa kutsua tiettyjä kun äiti ei tykkää. Säälin lasta jos jatkuu koulussa edelleen tuo toiminta. Kyseessä on ainoa lapsi vanhemmat reilu 40 vuotiaat. Muiden juhliin ei saanut tulla.
Olkaa avoimia uusille tuttavuuksille!!! Vai meinaatteko sulhasen/miniänkin valita lapsen puolesta?
Vanhemman tyttären ystävän äiti yritti näin valkata poikakaverin tyttärelleen. Nauraen hänelle kysyin meinaatko ite kokeilla kans kun niin valkkaat ja sukua tutkit? Tähän tytön isä sanoi nauraen: siinäs kuulit muutkin jo nauraa!
Tämä tyttö meikkasin salaa äidiltää käytti toisten vaatteita kun seiska luokalla olisi pitänyt vielä pukeutua kun kakkosella. Sairasta touhua mutta kun oltiin sitä parempaa väkeä nääs!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen hienovarainen ohjaaminen kehittävään seuraan ja pois huonosta kaveripiiristä on yksi tärkeä vanhemman tehtävä. Kaverisuhteiden pohjaa kannattaa alkaa luoda jo päiväkoti-iässä ja kannustaa lastaan sellaiseen seuraan, joka tukee oman perheen arvoja. Nämä arvot voivat olla esim. uskonnollisia (AP:n tiedon mukaan kaverin perhe on ainakin jossakin määrin uskonnollinen), muihin elämäntapavalintoihin liittyviä (päihteettömyys, ei kiroilua, ekologiset arvot tms) tai muuta samassa kuplassa elämistä.
Joistakin lapsista näki jo pienenä, että heistä on kasvamassa ikäviä ES-jonneja/pissiksiä. Näiden lasten vanhempien elämänarvot olivat täysin vastakkaiset omieni kanssa. Oma lapseni leikki mielellään päiväkodissa kaikkien kanssa, myös niiden tulevien jonne/pissisten. Kotiin en antanut kutsua muita kuin niitä lapsia, joiden perheet tunsin riittävän hyvin ja joiden lapset osasivat käyttäytyä ja olla aidosti kivoja kavereita. Näin löytyikin 4 todella kivaa ystävää, joista muodostui tiivis kaveriporukka. Tämä ystävyys on kantanut nyt yli 10 vuotta ja nuoret ovat edelleen 16 vuotiaina keskenään bestiksiä. Sen sijaan jonne/pissiskaveripiiristä on pari nuorta jouduttu ottamaan huostaan liiallisen päihteiden käytön ym. ongelmien takia.
Lukaisin tämän ketjun läpi. Mielestäni AP on aivan tavallinen äiti, jolla normaali tyttö ja sellaisilta vaikuttavat myös kaveri vanhempineen.
Epäilen, että kaverin vanhemmat tosiaan ovat hyvin introverttejä, jotka haluavat olla vain omissa oloissaan ja iltaisin olla keskenään lapsensa kanssa. Heillä ei välttämättä ole omia harrastuksia vaan he haluavat antaa kaiken aikansa lapselleen.
Luin vain kolme ekaa sivua tästä ketjusta, mutta aloitusviestin luettuani, muistin, että joku (Ap?) on kysynyt samaa asiaa lähes identtisellä viestillä muutamia kuukausia sitten. Silloin ketjun peukkukäyttäytyminen oli aivan vastakkainen eli sen ketjun Ap sai lähinnä alapeukkuja eikä vastauksissakaan paljon sympatiaa. Tässä ketjussa vaikuttaa suuri yleisö olevan Ap:n puolella. Tämä vain tämmöisenä off topicina.
Vierailija kirjoitti:
Luin vain kolme ekaa sivua tästä ketjusta, mutta aloitusviestin luettuani, muistin, että joku (Ap?) on kysynyt samaa asiaa lähes identtisellä viestillä muutamia kuukausia sitten. Silloin ketjun peukkukäyttäytyminen oli aivan vastakkainen eli sen ketjun Ap sai lähinnä alapeukkuja eikä vastauksissakaan paljon sympatiaa. Tässä ketjussa vaikuttaa suuri yleisö olevan Ap:n puolella. Tämä vain tämmöisenä off topicina.
Tätä ketjua tarkoitin:
https://www.vauva.fi/keskustelu/3111795/lapsen-kaverin-vanhemmat-peruu-…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mulla olisi tähän montakin syytä. Ensinnäkin pitkän päivän jälkeen haluamme viettää aikaa perheen kesken. Toiseksi, en päästä lapsiani tuntemattomien ihmisten kotiin. Näin ihan turvallisuuden vuoksi. Vaikka tietäisin nimesi ja näkisimme päiväkodin pihalla silloin tällöin, emme me oikeasti tuntisi. Sinä voit olla ok, mutta entäs jos sinulla on hullu ex-mies, joka saattaa piipahtaa kylään kännissä/aineissa? Tai ihan mitä vaan muuta vastaavaa. Minun tehtäväni on suojella lapsiani. En tiedä, mitä lapseni näkisivät, kuulisivat tai kokisivat luonasi. Lisäksi meillä on iso ystäväpiiri ja paljon sukulaisia, joiden kanssa vietämme aikaa, kun haluamme olla muiden ihmisten seurassa. Tunnen ne aikuiset ja lapset, ja luotan heihin, ja lapseni pitävät heistä myös. Sen vuoksi en koe tarvetta tutustua lapsen päiväkotikavereiden vanhempiin, meillä on jo omat ystävät. Ja vielä, voi olla etten pidä lapsestasi tai pidän lapsesi seuraa haitallisena. Yllättävän monet lapset ovat esim. liian äänekkäitä, kehuskelijoita, uteliaita jne...
Taidat olla vähän ylisuojeleva. Et voi niitä lapsiasi ikuisesti kaikelta pahalta suojella. Tarhaikäisinä ne lapset pysyvät hallinnassa, kouluikäisinä ei enää. Oma lapseni ekaluokkalaisena meni niiden tuttujen kavereiden kanssa ulos koulun jälkeen. Sitten siellä tuli niitä uusia kavereita, joiden seurassa oltiin ja kaverit saattoivat vaihtua lennossa yhden illan aikana. Monesti soittelin niiden kavereiden vanhemmille, jotka olivat jo tuttuja sieltä tarhasta ja kyselin, onkohan meidän lapsi teillä, pitäisi kotiin tulla. Ja lapsellani oli kello mutta kun aika siinä leikin tiimellyksessä unohtui. No, lapselleni hommattiin kännykkä. Ja lapseni on aina ollut tunnollinen. Jossain vaiheessa sitten oppi tulemaan kotiin silloin kun oli sovittu kun vähän vanheni. Ja teini-ikäisenä paras keino pitää lapsi pois pahoilta teiltä on tuntea ne lapsen kaverit, jotka saattavat olla kavereita sieltä tarhasta asti. Ja teininä lapset kapinovat enemmän tai vähemmän, omien lasten teini-ikä meni hyvin ilman suurempia ongelmia. Vaikka sitä "huonoakin" kaveriainesta mukana oli. Mutta ihan hyviä ihmisiä heistäkin on tullut. Ja lapset vaan ovat meluisia ja uteliaita, eiväthän he muuten olisi normaaleja lapsia. Jossain vaiheessa lapsesi kuitenkin valitsevat omat ystävänsä. Viimeistään teininä se kaveripiiri saattaa muuttua radikaalistikin. Onko se sitten parempi? Ja niitä vanhempien arvoja kohtaan sitä nimenomaan kapinoidaan.
Voit olla oikeassa. En sano, että toimintatapani olisi paras mahdollinen, se on minun tapani toimia. Mutta tässä ketjussa käsittääkseni AP halusi erilaisia näkemyksiä, mitkä voisit selittää heidän tilannettaan.
Ok. Ja ymmärrän kyllä, että äidit toivovat lapsensa välttyvän kaikelta pahalta maailmassa.
Minäkin muistan oman äitini olleen aika tiukka siitä, kuinka usein kavereilla sai kyläillä ja kuinka pitkään. Äitini oli erittäin tarkka käytöstavoista ja ajatteli usein, että omien lasten ei kuulu norkoilla toisten nurkissa aiheuttamassa vaivaa ja syöden toisten ruokia. Esimerkiksi juhlapyhinä en saanut kyläillä kavereilla ("en kyllä kehtaa laskea sinua sinne häiritsemään toisten juhlapyhiä, haluavat varmasti olla perheen kesken rauhassa"), paitsi vasta teini-ikäisenä, ja silloinkin piti olla tuttu kaveri, jonka vanhemmilta pystyttiin varmistamaan, että onhan se ok.
Minulla on myös ystävä, jonka äiti oli vielä tiukempi kyläilysäännöissään. Minun kotonani tämä tyttö sai käydä kyllä, mutta vierailuaika oli 2h + kotimatkan verran. Hän ei saanut kyläillä juurikaan yhteisellä ystävällämme, sillä ystäväni äiti ei luottanut tähän kolmanteen tyttöön. Tämä tiukka äiti oli ns. vähän paremmasta perheestä. Hän tuli hyvin toimeen vanhempieni kanssa, mikä ehkä vaikutti tähän kyläilylupaan. Kolmannen tytön vanhemmat eivät pitäneet tästä tiukasta äidistä ja joskus näillä olikin napit vastakkain jostain kotiintuloista.
Ehkä kyse on vain tällaisesta ajattelutavasta, että muilla ollaan vaivaksi, elävät tosiaan omassa perhekuplassaan tai sitten eivät pidä lapsianne sopivina kaveruksina?
Ap:n lapsella on muitakin kavereita. Ja jos nyt silloin tällöin illalla näkee sitä tarhakaveria, niin jäähän sitä muillekin kavereille aikaa.