Lue keskustelun säännöt.
Miksi lapseni kaveri ei pääse meille?
02.09.2018 |
Lapsellani on eskarissa se maailman paras kaveri, jonka kanssa leikit sujuvat ja molemmat tykkäävät toisistaan hurjasti. Tytöt ovat tunteneet toisensa jo 4 vuotta ja edelleen on ihanaa. Tytön vanhemmat ovat mukavia ja ystävällisiä.
Jostain syystä vanhemmat eivät kuitenkaan selvästi halua, että lapsemme tapaisivat vapaa-ajalla. Kyläkutsuun vastataan todella harvoin myöntävästi, ja kyläilyt täytyy sopia tosi paljon etukäteen. Spontaanit vierailut ovat aivan poissuljettuja. Usein sovittukin kyläily perutaan samana päivänä "kun ollaan nyt väsyneitä" tai "tuli muuta menoa". Yökyläilyä ei kuulemma voida edes harkita, eikä tyttö saa syödä meillä, vaikka meillä on tarjolla ihan tavallista kotiruokaa, eikä hänellä ole allergioita.
Kyseisellä lapsella ei myöskään ole mitään erityistä aikaa vievää harrastusta, sairautta tms., joka estäisi kyläilyjä. Hän on ainoa lapsi ja asuu hyvin lähellä; olen myös tarjoutunut hakemaan lapsen meille, jos vanhemmat eivät ehdi tuoda. Ei auta. Lapsi itse haluaisi kovasti tulla meille, ja pyytää usein eskarin pihassa, että saisiko tulla. Äiti kieltää aina, syynä esim. se, että pitää nyt käydä kaupassa. Aiemmin sanoin, että mene vaan rauhassa kauppaan, minä huolehdin tytöistä. Nyt olen todennut, että ei kannata, koska jostain syystä se vastentahtoinen 6-vuotias täytyy saada kauppaan mukaan.
Toivoisin, että joku, joka suhtautuu lapsensa kyläilyihin samalla tavalla, voisi avata tilannetta minulle. En ollenkaan halua paheksua näitä vanhempia, vaan haluaisin ymmärtää heitä, jotta voisin selittää tilannetta myös omalle lapselleni. Nyt mietimme molemmat, mikä meissä/meillä on vikana. Onhan meillä joskus vähän sotkua, mutta ei mitään järkyttävää kaaosta. Minusta meillä on ihan tavallinen, iloinen ja mukava koti. En siis keksi siitä mitään perustelua kyläilyjen estämiselle.
Toivon rakentavia, ystävällisiä vastauksia.
Kommentit (255)
Vierailija kirjoitti:
Meillä ekaluokan aloittaneet kaksoset ja kaverikyläilyt on tosi raskaita.
Eskarissa jo kyseltiin jonkun verran ja muutaman kerran olivat, mutta kyllä siinä on kova säätäminen.
Meillä on harrastuksia ym menoja ja ovat koulussa/kerhossa 8-16.30. Nukkumaan menevät klo 20. Siinä välissä pitäisi myös ehtiä tehdä läksyt ja syödä lämmin ruoka, käydä kaupassa, tehdä kotitöitä jne.
Kavereita on kauhea määrä ja kaikki kyselevät kokoajan kylään. Lisäksi naapurin lapset rimputtavat kokoajan ovikelloa tai muutama jopa juoksee sisään edes ovikelloa soittamatta.
Itsekseen ei uskalla lapsia vielä päästää kauempana asuvien kavereiden luokse, koska ovat vähän holtittomia tienylityksissä, joten se on jatkuvaa edes-takas suhaamista, jos heidät vie tunniksi kaverille leikkimään.
Meillä taas kaverit ovat enemmän kiinnostuneita lemmikeistämme, joka harmittaa lapsiamme kun kaverit eivätkään leiki heidän kanssa ja toisaalta itse ei saa mitään tehtyä, kun joutuu vahtimaan lapsia ja eläimiä ettei mitään satu.
Koulussa alaluokilla opettajana ollessani opetimme lapsille ns. päiväjärjestystä tyyliin: kotiin, välipala, läksyt jne. Ja puhuttiin vanhemmillekin siitä rauhoittumisesta kotiin iltapäivisin koulupäivän jälkeen Jos useammassa kodissa pidettäisiin tällaista yllä, se rauhoittaisi lasten elämää.
Monet vanhemmat eivät välttämättä halua enää pitää tällaisia selkeitä sääntöjä ja järjestystä yllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan kyse siitä, että jos päästää lapsen teille niin vastavuoroisesti pitäisi kutsua lapsesi omaan kotiin?
Mä olen tällainen. Rakastan omaa rauhaan ja siedän todella huonosti vieraita kotonani, jopa lapsivieraita. En oikein osaa tehdä mitään silloin kun lapsilla on kavereita, murehdin että olenko nyt ruokkinut lapsen kunnolla, onko meillä tarpeeksi siistiä jne. Pahinta jos lapsella on joku allergia, niin olen suorastaan hysteerinen siitä mitä tarjoan. Tästä johtuen en mielelläni anna lasteni kyläillä, koska sitten odotetaan sitä vastakutsua jota en halua esittää. Onneksi lapsilla on pari kaveria, joihin olen jo tottunut ja he täällä välillä käyvätkin. Mutta nyt nuorin on ystävystynyt erään paremman perheen lapsen kanssa ja häntä on pyydetty kylään, olen tähän mennessä tekosyyllä kieltäytynyt koska en halua esittää sitä vastakutsua.
Tässä on yksi pyydetynlainen ja hyvin perusteltu näkemys, johon voin vieläpä samaistua. Miksi alapeukut?
Ja olisin pitänyt tätä hyvänä vastauksena, vaikka olisin täysin eri linjoilla.
Alapeukku, koska yleensä lapset eskari-ikäisenä kaipaa leikkikavereita. Olen itse introvertti. Siitä huolimatta meillä on aina ollut tupa täynnä lapsia. Omaan kotiini lapsena ei juurikaan kavereita saanut tuoda. Olen ainoa lapsi ja nuorempana tosi ujo ja arka. Siksi olen toivonut, että omat lapseni olisivat sosiaalisempia kuin minä aikoinani. Onneksi toiveeni on toteutunut, lapset aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tupakoidaanko teillä?
Meillä lapset eivät halunneet mennä tupakalta haisevien kotiin leikkimään.
Meillä lapsi ei halunnut kaverin kotiin, kun sanoi, että silmiä kirveltää se pesuaineden haju vaatteissa ja tarttuu omiinkiin vaatteisiin
Nyt täytyy olla niin ilkeä ja kertoa, että koko eteinen haisee huuhteluaine lta, kun jotkut lapset käy ja jättää takkinsa. Hyi ehkä ei tarvita puolta pulloa pesuaineita.
Mikä on koulutuksesi? Työsi? Varallisuutesi? Ap?
Minä voisin olla ollut tuollainen kieltäjä, tosin olisin kyllä kertonut syynkin suoraan. Toinen lapsistani on seurassa uupuva introvertti, ja vaikka hän itse välillä haluaisikin hoitopäivän päätteeksi kaverille kylään niin minä tiedän että se kostautuu jos ei samana niin seuraavana päivänä uupumisena, kiukkuna ja harmina. Ja niin kuin karkkia tai ruutuaikaa ja vaikka illalla ulkona oloakin minun tehtäväni on rajoittaa silloin kun lapsi on liian pieni tekemään sitä itse. Että hän jaksaa seuraavanakin päivänä.
Tämä on ollut vähän hankalaa, kun itse taas kaipaisin iltaisin puistoreissuja ja kavereiden näkemistä, mutta piti vain hyväksyä että ei tuo kokopäivähoidossa ollessa jaksa. Mutta tosiaan, ehdottelijoille olen sanonutkin että arki-olla pitää rauhoittaa, ja ehdottanut viikonloppua.
Tiedän myös että joitain eskarissa reippaintakin lapsia toisten kotiin meneminen ilman vanhempaa jännittää vielä kovasti, eikä vanhempi ehkä halua aloiittaa harjoittelua itselle vieraassa kodissa. Ja yökyläilyt alle kouluikäisillä ei ole tullut mieleenkään "vieraaseen kotiin".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenterveys-/jaksamisongelmia?
Meillä tyttären synttärit "unohtuivat" yhdeltä lapselta, jonka äidillä on ilmiselvästi vähintäänkin voimakasta sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Surullista.
Miksei isä järjestänyt synttäreitä?
Tuli mieleeni pari juttua. Onko teillä perheessä erilainen kulttuurinen, poliittinen tai uskonnollinen näkemys kuin leikkikaverin perheessä? Tai kuvitteleeko leikkikaverin äiti, että näin olisi? Vai onko vain kyse curling-vanhemmuudesta? Eli vanhemman on aina oltava lapsen lähellä, jos vaikka pitäisi auttaa jollakin tavalla.
Minä tunnistan osittain tuon leikkikaverin äidin asenteen omasta lapsuudestani. Minun leikkikaverini eivät olleet äidilleni mieleen, vaan minun olisi pitänyt valita ns. parempien perheiden jälkikasvua kavereikseni. Jos olisin silloin lapsena osannut ilmaista asian, niin olisinpa kysynyt, että millä lihaksilla. Emme olleet parempia ihmisiä, joita ylipäänsä oli vähän maalaiskirkonkylässä, vaan tavallisia työtä tekeviä ihmisiä. Meillä meni ehkä vähän paremmin kuin naapurin kymmenlapsisella perheellä, koska meitä lapsia oli vain kaksi. Minua palloteltiin mahdollisimman usein isovanhemmille, joten kaveruussuhteet jäivät aika ohuiksi ja hiipuivat vähitellen kokonaan. Enää on vain yksi siltä ajalta periytyvä kaveri. Ja vähänlaiseen muitakaan. Minun on vaikea sitoutua ihmisiin, mikä lienee periytynyt lapsuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo tilanne olisi hyvin voinut tapahtua meille. Kun esikoinen oli pieni, ei minulle tullut mieleenkään, että pk päivän jälkeen pitäisi hänen vielä tavata kavereita. Eikä kyllä poikakaan ikinä pyytäny. Varmaan 3. luokkalaisena ekan kerran meni kaverille/kaveri tuli meille (1-2 lk oli iltiksessä).
Kuopus on sosiaalisempi tapaus. Kävi jo päiväkoti-ikäisenä kavereiden synttäreillä ja halloweenjuhlissa tms. "Kaverikylässä" ei käynyt koskaan. En muista kysyikö koskaan voisiko mennä/voisiko joku tulla meille. On hyvin voinut kysyäkin. Minusta tuollaiseen on kohteliasta aikuisten kesken sanoa että ei varmaan onnistu, jotta sille toiselle vanhemmalle ei tule inhottava tilanne, kun lapsi mankuu että Maijan äidille kyllä kävisi. Siis minulle oletusarvo olisi, että kukaan vanhempi ei halua että päiväkoti-ikäinen lapsi kyläilee puolin tai toisin arkena/ ilman erityistä juhlaa tms. Nyt toki ymmärrän, että monille tuo kyläily on ihan ok tai jopa toivottavaa, mutta täytyy sanoa että eipä tullut mieleenkään lasten ollessa pieniä että näin olisi.
Ihan sosiaalisesti taitavia noista on tästä huolimatta tullut. Sanoisin jopa että selvästi introvertti esikoinen on harvinaisenkin pidetty ja muut huomioonottava. Kuopus on enemmän kavereiden kanssa, mutta on selvästi itsekkäämpi kaverisuhteissaan.
Muiden luona syömisestä vielä. Minulle on niin tiukasti opetettu lapsena, että kaikki inhoavat muiden nurkissa pyöriviä kyläluutia ja erityisen paha on syödä muiden luona. Kotiin pitään tulla syömään ja on epäkohteliasta syödä kaverilla. Niinpä olen ollut tosi varovainen tämän asian kanssa. Pääsääntöisesti sanoin pienille koululaisille että kotiin pitää tulla syömään, kaverilla voi syödä vain jotain pientä. Nyt teineinä syövät vastavuoroisesti toistensa luona. Ei ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sisarukset saa olla viikonloppuna keskenään ja meillä on paljon menoja joihin osallistuu koko perhe: mummolaan, ostoksille, marjaan, sieneen, mökille, urheilukisoihin, viikonloppureissuihin.... ei kiitos tarhakamuja tähän enää
Mutta entäs viikolla? Ette silloin varmaan mene marjaan, sienestämään, mökille, urheilukisoihin 😀
Me kyllä mennään arkiviikoillakin marjaan ja sienestämään. Tietysti lapsi voisi silloin olla kaverillaan, mutta haluan, että lapsi oppii jo pienenä liikkumaan luonnossa, tunnistamaan sieniä, kasveja ja eläimiä. Eikä vain köki sisällä ja pelaa jonkun kaverin kanssa.
Lapsena jouduin äitini kanssa marjastamaan, ehkä 4-6 kertaa syksyssä. Aamulla mentiin, illalla pois. Tylsää oli. Aikuisena olen marjani torilta ostanut enkä lapsiani ole marjastamaan vienyt. Ja harvemin siellä metsässä eläimiä näkee, pakenevat ihmisiä. Kotipihassamme olemme kyllä niitä metsän eläimiä nähneet, ketun, näädän, jäniksiä, lumikon. Ja asumme pikkukaupungissa metsän laidassa. Metsässä olemme kyllä kävelemässä käyneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy sanoa sinulle ap, että etkö tajua, että lastasi ei kaivata leikkiseuraksi tai kyläilemään? Tuo, että pyydät säännöllisesti tapaamisia ja ne sovitaan pitkän ajan päähän ja perutaan usein kevyillä syillä on vaan kohtelias tapa ilmoittaa että ei kiinnosta. Miksi jatkat kyselyä? Törkeäkö sen toisen vanhemman pitäisi olla? Fiksumpi olisi jo tajunnut. Ja eiköhän sillä lapsen äidillä syynsä ole, ja sitä on syytä kunnioittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan kyse siitä, että jos päästää lapsen teille niin vastavuoroisesti pitäisi kutsua lapsesi omaan kotiin?
Mä olen tällainen. Rakastan omaa rauhaan ja siedän todella huonosti vieraita kotonani, jopa lapsivieraita. En oikein osaa tehdä mitään silloin kun lapsilla on kavereita, murehdin että olenko nyt ruokkinut lapsen kunnolla, onko meillä tarpeeksi siistiä jne. Pahinta jos lapsella on joku allergia, niin olen suorastaan hysteerinen siitä mitä tarjoan. Tästä johtuen en mielelläni anna lasteni kyläillä, koska sitten odotetaan sitä vastakutsua jota en halua esittää. Onneksi lapsilla on pari kaveria, joihin olen jo tottunut ja he täällä välillä käyvätkin. Mutta nyt nuorin on ystävystynyt erään paremman perheen lapsen kanssa ja häntä on pyydetty kylään, olen tähän mennessä tekosyyllä kieltäytynyt koska en halua esittää sitä vastakutsua.
Tässä on yksi pyydetynlainen ja hyvin perusteltu näkemys, johon voin vieläpä samaistua. Miksi alapeukut?
Ja olisin pitänyt tätä hyvänä vastauksena, vaikka olisin täysin eri linjoilla.
Alapeukku, koska yleensä lapset eskari-ikäisenä kaipaa leikkikavereita. Olen itse introvertti. Siitä huolimatta meillä on aina ollut tupa täynnä lapsia. Omaan kotiini lapsena ei juurikaan kavereita saanut tuoda. Olen ainoa lapsi ja nuorempana tosi ujo ja arka. Siksi olen toivonut, että omat lapseni olisivat sosiaalisempia kuin minä aikoinani. Onneksi toiveeni on toteutunut, lapset aikuisia.
Minusta olisi hirveää jos "tupa olisi aina täynnä lapsia".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukaisin ketjun. Onhan tuo jopa sairasta eristää lapsi toisista. En ymmärrä. Pitää olla jokin vakava syy.
Lapselle on tärkeää että hänellä on kavereita ja monilla lapsuuden kaverista ja kavereista tulee elämänpituisia ystäviä, kuten itselleni ja omille lapsilleni tuli heidän kavereistaan.
Miettikää vanhemmat älkääkä erottako lapsia kavereistaan.Missä tässä ollaan eristämässä ketään? Kyse on siitä, että tuo bestis ei saa olla ap:n lapsen kanssa, ei siitä, että eristettäisiin kavereista.
Kyllä minä valitsen eskari-ikäisen lapseni ystävät täysin tietoisena siitä, että kaveripiirillä on iso vaikutus tulevaisuudessa. Kannattaa alusta asti pitää huolta, että lapsi oppii tunnistamaan, kenen kanssa kannattaa olla. Joskus se tarkoittaa sitä, että senhetkistä bestistä ei meille kutsuta.
Ei h^lvetti???:D Et voi olla tosissasi???😂
Olen tosissani. Jos haluaa tehdä parhaansa varmistaakseen lapselleen hyvän elämän, niin pyrkii pitämään hänet erossa sellaisista lapsista, joiden perheissä on huume- ta alkoholiongelmia tai sukupolvien yli vieritettyä köyhyyttä. Valitettavasti lapsen kaveripiirillä on iso vaikutus esim. ammatinvalintaan, joten kannattaa pitää lapsi pienestä pitäen erossa mahdollisista ongelmista.
Päiväkodissa saa leikkiä kenen kanssa tahansa, mutta pienen lapsen bestiksen voi päättää äitikin.
No ei voi kyllä. Tuskin sinullakaan synkkaa kaikkien tuttujesi ja kavereidesi kanssa yhtä hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukaisin ketjun. Onhan tuo jopa sairasta eristää lapsi toisista. En ymmärrä. Pitää olla jokin vakava syy.
Lapselle on tärkeää että hänellä on kavereita ja monilla lapsuuden kaverista ja kavereista tulee elämänpituisia ystäviä, kuten itselleni ja omille lapsilleni tuli heidän kavereistaan.
Miettikää vanhemmat älkääkä erottako lapsia kavereistaan.Missä tässä ollaan eristämässä ketään? Kyse on siitä, että tuo bestis ei saa olla ap:n lapsen kanssa, ei siitä, että eristettäisiin kavereista.
Kyllä minä valitsen eskari-ikäisen lapseni ystävät täysin tietoisena siitä, että kaveripiirillä on iso vaikutus tulevaisuudessa. Kannattaa alusta asti pitää huolta, että lapsi oppii tunnistamaan, kenen kanssa kannattaa olla. Joskus se tarkoittaa sitä, että senhetkistä bestistä ei meille kutsuta.
Sairasta. Itse en ole lasten puolesta elänyt. Silti ovat hyviä valintoja oppineet tekemään. Ja ovat jo aikuisia. Sen olen opettanut, mikä on oikein ja mikä väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sillä perheellä on oma elämä? Jos lapsi on päivän päiväkodissa niin ehkä loppuilta halutaan elää omaa elämää perheen ja ystävien kesken? Lapsi leikkii puhakavereiden kanssa tai ystäväperheen lapsien kanssa?
Eikö ap lapsellasi ole muita kavereita? Miksi takerrut tähän yhteen lapseen?
Lapsellani on tosi paljon kavereita, kyse ei ole siitä, että hän tai _minä_ (siis mitä!!!!???) takertuisi tähän yhteen. On vaan harmi, että tämä kaverisuhde, jossa molemmat tykkäävät toisistaan tosi paljon ja ovat toisilleen tärkeitä, rajoittuu ainoastaan sinne eskariin. Tämä lapsi on ollut meillä tänä vuonna 2 kertaa: yhden kerran synttäreillä ja yhden kyläilemässä. Muistan, koska on niin harvinaista, että hän saa meille tulla.
AP
Miksi se on harmi? Vaikuttaa siltä, että lapsellasi ei ole muita kavereita ja tuon bestiksen äitikin sen huomaa. Siksi hän estää lasta sitoutumasta liikaa ripustautujaan.
Aika usein näissä jutuissa toinen on paras kaveri siksi, että on ainoa kaveri. Silloin syntyy näitä draamatilanteita, kun vanhempi ei yritä etsiä lapselle muita kavereita, vaan pyytää uudestaan ja uudestaan tätä eskaribestistä käymään.
Miksi epäilet, että valehtelen? Mitä hyötyä minulle olisi valehdella täällä ja pyytää sen perusteella näkemyksiä? Lapsellani on tosi paljon kavereita. Minusta on vaan tosi harmi, että juuri tämä kaikkein rakkain kaveri ei meille pääse kuin harvoin.
Jos olet trolli, niin anna olla. Olen liian kokenut tarttuakseni trollaukseen.
AP
Valehtelusta en huomannut kirjoittaneeni. Miksi siis koet, että väitin sinua valehtelijaksi? Kirjoitin, että vaikuttaa siltä, että bestis on ainoa kaveri, en kirjoittanut, että valehtelet.
Toisaalta juuri tuossa saattaa olla syy lapsesi kaveriongelmiin: sinä uhriudut! Lapsellasi on paljon kavereita, mutta sinua harmittaa, että kaikkein rakkain kaveri ei pääse teille. Oletko selkiyttänyt itsellesi, mistä tämä harmi syntyy? Jos lapsellasi on kavereita muutenkin, tekemistä muutenkin, niin miksi sinulle on tärkeää, että tämä rakkain kaveri tekee niin kuin sinä tahdot? Onko itselläsi ongelmia ystävien kanssa? Olisit iloinen siitä, että lapsellasi on laaja kaveripiiri sen sijaan että pyrkisit väkisin lujittamaan sitä yhtä ystävyyttä, joka ei välttämättä ole kaikille osapuolille yhtä mieluinen.
Jos kerron edellisessä kommentissani, että lapsellani ON paljon kavereita, ja sinä väität seuraavassa, että ei ole, niin eikö se ole sama, kuin väittäisit minun valehtelevan? Eli olet sitä mieltä, että en kerro totuutta.
Mulla ei ole ystävien kanssa ongelmia, olen sosiaalinen ja mulla on paljon kavereita.
Ja kyllä, olen nyt tehnyt juuri niin kuin neuvot, eli pyrkinyt vahvistamaan muita kaverisuhteita. En enää juurikaan viitsi tätä lasta meille kutsua. Asia silti vaivaa minua, sillä oma lapseni kyselee minulta, miksi "Venla" ei pääse meille, ja myös tämä "Venla" kysyy sitä minulta, kun haen lastani eskarista.
Olen pahoillani, jos aiheutan sinulle mielipahaa kysymällä tätä. Ainoa tavoitteeni on ymmärtää lapsen vanhempia, jotta pystyisin vastaamaan lapseni kysymykseen.
AP
En väitä sinun valehtelevan. Kerron vain, miltä tilanne vaikuttaa ulkopuolisen silmin.
Ymmärrän nyt paljon paremmin sen bestiksen äitiä, koska jos olet syyttelemässä ja väittämässä valehtelijaksi jokaista, joka on kanssasi eri mieltä tai tuo uutta aspektia keskusteluun, niin miksi ihmeessä kukaan antaisi lapsensa olla lapsesi kanssa?
Selität laajasti, miten sinullao kavereita ja lapsellasi on kavereita ja silti koet ongelmaksi sen, että yksi lapsi ei tule teille kylään. Mikä tässä "Venlassa" on sellaista, että sinun on väkipakolla saatava hänet teille kylään?
En usko, että "Venla" kyselee, koska saisi tulla teille, koska hänelle on varmasti kotona kerrottu, että ei käy. Muutenkaan en ymmärrä, miten päädyt "Venlan" kanssa puheisiin noutaessasi lasta, koska eikö sinun tulisi ensisijaisesti olla kiinnostunut omasta lapsestasi?
Onko sinulla lapsia? Ja jos on, niin oletko hakenut heitä koskaan tarhasta? Aika usein nämä lasten kaverit tulevat juttelemaan kaverin äidin kanssa. Ainakin näin on itselleni käynyt.
Meillä molemmilla tytöillä kavereita, joiden kanssa ollaan koulussa ja silloin tällöin vapaa-aikanakin. Vaan aivan uskomatonta muiden vanhempiwn käytös! Jos meillä lapsi kysyy hyvissä ajoin, että koska voisivat kavereitaan tavata, niin jörjestämme perheen yhteisen menot niin, että tapaamiset onnistuvat. Ja jos on menoa, mitä ei voida siirtää niin sitten ei onnistu. Monesti esim viikolpoun tapaamiset sovitaan viimeistään torstaina ja erityisen tärkeät menot, esim elokuvat, parikin viikkoa etukäteen..ja vanhempi tytär siis jo seiskalla.
Vaan mitä tekee kaverien vanhemmat. Samana aamuna selviää, että nyt mennään kauppaan! Siis 7. luokkalainen menee kauppaan. Tai lähdetään mummolaan. Eikö ihmiset sovi menojaan tuon tarkemmin? Ja lapselleen ovat sanoneet, että tapaamiset onnistuvat. Lievästi ärsyttää, kun ollaan omat yhteiset menot sitten sovitettu näiden aikataulujen mukaan.
No, jotkut kasvattavat näköjään lapsiaan siihen, että sovitusta ei tarvitse pitää kiinni.
Ehkä lapsen vanhemmat eivät pidä sinusta.
En lukenut koko ketjua, mutta meillä oli vähän tätä samaa lapsena. Minä en saanut oikein mennä minnekään ja meille ei saanut tulla. Syitä olivat introvertti-ihmisvihamielinen isä, joka ei sietänyt ketään vieraita kotona. Ei aikuisia eikä lapsia. Toinen syy tietysti tämän samaisen isän mielestä se, että muut ihmiset ovat arvaamattomia murhaajia-raiskaajia-viinapäitä ja ties mitä, ja minä tyhmä lapsi, joka en tajua parastani. Minua pitää siis suojella, koska olen aivoton pölvästi. Tämä siis silloinkin, kun olin 18v. hiljainen nörtti.
Samaan aikaan isä sitten paasaa, että on kumma, kun meidän tytöllä ei ole ystäviä eikä poikaystävää :D
No aika hankalaa on, kun herra itse rajoittaa kaiken kanssakäymisen.
Perheet, joiden kanssa vanhemmat olivat itsekin tekemisissä, olivat OK. Mutta mieluiten niin, että me lapset lähdetään jaloista pois, meille ei saa tulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukaisin ketjun. Onhan tuo jopa sairasta eristää lapsi toisista. En ymmärrä. Pitää olla jokin vakava syy.
Lapselle on tärkeää että hänellä on kavereita ja monilla lapsuuden kaverista ja kavereista tulee elämänpituisia ystäviä, kuten itselleni ja omille lapsilleni tuli heidän kavereistaan.
Miettikää vanhemmat älkääkä erottako lapsia kavereistaan.Missä tässä ollaan eristämässä ketään? Kyse on siitä, että tuo bestis ei saa olla ap:n lapsen kanssa, ei siitä, että eristettäisiin kavereista.
Kyllä minä valitsen eskari-ikäisen lapseni ystävät täysin tietoisena siitä, että kaveripiirillä on iso vaikutus tulevaisuudessa. Kannattaa alusta asti pitää huolta, että lapsi oppii tunnistamaan, kenen kanssa kannattaa olla. Joskus se tarkoittaa sitä, että senhetkistä bestistä ei meille kutsuta.
Ei h^lvetti???:D Et voi olla tosissasi???😂
Olen tosissani. Jos haluaa tehdä parhaansa varmistaakseen lapselleen hyvän elämän, niin pyrkii pitämään hänet erossa sellaisista lapsista, joiden perheissä on huume- ta alkoholiongelmia tai sukupolvien yli vieritettyä köyhyyttä. Valitettavasti lapsen kaveripiirillä on iso vaikutus esim. ammatinvalintaan, joten kannattaa pitää lapsi pienestä pitäen erossa mahdollisista ongelmista.
Päiväkodissa saa leikkiä kenen kanssa tahansa, mutta pienen lapsen bestiksen voi päättää äitikin.
Missä slummissa Sä oikein asut?
Vierailija kirjoitti:
Me on yritetty pitää periaatteena, että kavereille mennään ja kavereita kutsutaan sitten kun lapset voi mennä omatoimisesti ilman vanhempia, käytännössä siis kouluiässä. Päiväkotikavereiden kanssa kaveeraamiseen riittää kyllä se hoitopäivä, illalla ja viikonloppuisin on perheen omat jutut ja menot. Lisäksi kodin lähellä on muita lapsia, joiden kanssa lapset touhuaa ilman että vanhempien tarvitsee mitään järkkäillä ja siksi niille päiväkotikavereille ei ole ollut tarvetta iltaisin.
Ja ihan rehellisesti oman työn, omien lasten, omien sukulaisten ja ystävien huomioimisen, kodinhoidon ym arkisen puuhailun päälle en vaan enää jaksa pikkuvieriata ilman vanhempiaan. Se kun on enemmän ja vähemmän sitä opastusta ja perään katsomista. Pyyhit pyllyn ja räät, opastat että meillä ei saa pomppia aikuisten sängyssä vaikka kotona saakin, kaappeihin kurkistelu on epäkohteliasta, kengät pitää riisua kun tullaan sisälle jne. Meilläkin siis kyllä on ollut vuosien varrella lapsivieraita ja kaikenlaista on tullut koettua.
Osa viihtyy leikeissä oman lapsen kanssa eikä leikkien keksimisessä ole ongelmia, mutta sitten välillä on ollu niitä kavereita jotka viihtyy paremmin minun seurassa, jotka ovat kauhean kiinnostuneita minun tekemisistä ja kyselevät koko ajan jotain. Tai sitten niitä joita ei voi hetkeksikään jättää silmistä tai puoli kotia on tuhottu ja kissa teipattu seinään.
Puhuttiin eskari-ikäisistä. Niiden pyllyä tai räkää ei kyllä pyyhitä. Ja ap oli valmis kutsumaan lapsen kotiinsa.
Minä en uskalla päästää lasta "huonommalle" alueelle leikkimään (alue tunnettu nisteistä ja puliukoista), jossa suurin osa lapsen tarhakavereista asuu. Lapselle toki en tätä sano enkä heidän vanhemmilleen, vaan verhoan jotenkin kaunistelevan valheen miksi ei. Meille toki saisi tulla, mutta ei ole kaverit tullut. No onneksi parin vuoden päästä alkaa koulut ja meidän lähikoulu on omalla alueella. Onneksi lapsella on jo kontakteja tälläkin asutusalueella. Tarhaa en voinut valita eikä lähitarhassa ollut tilaa. Jonossa ollaan tähän lähelle. Olen kurja, tiedän, mutta olen nähnyt lapsena paljon itse elämän nurjaa puolta asuessani tuolla "huonommalla" alueella ja haluaisin oman lapseni säästyvän siltä vielä hetken.