Lue keskustelun säännöt.
Miksi lapseni kaveri ei pääse meille?
02.09.2018 |
Lapsellani on eskarissa se maailman paras kaveri, jonka kanssa leikit sujuvat ja molemmat tykkäävät toisistaan hurjasti. Tytöt ovat tunteneet toisensa jo 4 vuotta ja edelleen on ihanaa. Tytön vanhemmat ovat mukavia ja ystävällisiä.
Jostain syystä vanhemmat eivät kuitenkaan selvästi halua, että lapsemme tapaisivat vapaa-ajalla. Kyläkutsuun vastataan todella harvoin myöntävästi, ja kyläilyt täytyy sopia tosi paljon etukäteen. Spontaanit vierailut ovat aivan poissuljettuja. Usein sovittukin kyläily perutaan samana päivänä "kun ollaan nyt väsyneitä" tai "tuli muuta menoa". Yökyläilyä ei kuulemma voida edes harkita, eikä tyttö saa syödä meillä, vaikka meillä on tarjolla ihan tavallista kotiruokaa, eikä hänellä ole allergioita.
Kyseisellä lapsella ei myöskään ole mitään erityistä aikaa vievää harrastusta, sairautta tms., joka estäisi kyläilyjä. Hän on ainoa lapsi ja asuu hyvin lähellä; olen myös tarjoutunut hakemaan lapsen meille, jos vanhemmat eivät ehdi tuoda. Ei auta. Lapsi itse haluaisi kovasti tulla meille, ja pyytää usein eskarin pihassa, että saisiko tulla. Äiti kieltää aina, syynä esim. se, että pitää nyt käydä kaupassa. Aiemmin sanoin, että mene vaan rauhassa kauppaan, minä huolehdin tytöistä. Nyt olen todennut, että ei kannata, koska jostain syystä se vastentahtoinen 6-vuotias täytyy saada kauppaan mukaan.
Toivoisin, että joku, joka suhtautuu lapsensa kyläilyihin samalla tavalla, voisi avata tilannetta minulle. En ollenkaan halua paheksua näitä vanhempia, vaan haluaisin ymmärtää heitä, jotta voisin selittää tilannetta myös omalle lapselleni. Nyt mietimme molemmat, mikä meissä/meillä on vikana. Onhan meillä joskus vähän sotkua, mutta ei mitään järkyttävää kaaosta. Minusta meillä on ihan tavallinen, iloinen ja mukava koti. En siis keksi siitä mitään perustelua kyläilyjen estämiselle.
Toivon rakentavia, ystävällisiä vastauksia.
Kommentit (255)
Näissä kaveriasioissa voisi jokainen vanhempi yrittää vähän tulla vastaan. Voi kai sitä joskus joustaa omista periaatteista ja kutsua lapselle kaverin, vaikka itse olisikin introvertti tms. Näitä kommentteja lukiessa en yhtään ihmettele, että koulukiusaamista ei saada ikinä loppumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sillä perheellä on oma elämä? Jos lapsi on päivän päiväkodissa niin ehkä loppuilta halutaan elää omaa elämää perheen ja ystävien kesken? Lapsi leikkii puhakavereiden kanssa tai ystäväperheen lapsien kanssa?
Eikö ap lapsellasi ole muita kavereita? Miksi takerrut tähän yhteen lapseen?
Lapsellani on tosi paljon kavereita, kyse ei ole siitä, että hän tai _minä_ (siis mitä!!!!???) takertuisi tähän yhteen. On vaan harmi, että tämä kaverisuhde, jossa molemmat tykkäävät toisistaan tosi paljon ja ovat toisilleen tärkeitä, rajoittuu ainoastaan sinne eskariin. Tämä lapsi on ollut meillä tänä vuonna 2 kertaa: yhden kerran synttäreillä ja yhden kyläilemässä. Muistan, koska on niin harvinaista, että hän saa meille tulla.
AP
Miksi se on harmi? Vaikuttaa siltä, että lapsellasi ei ole muita kavereita ja tuon bestiksen äitikin sen huomaa. Siksi hän estää lasta sitoutumasta liikaa ripustautujaan.
Aika usein näissä jutuissa toinen on paras kaveri siksi, että on ainoa kaveri. Silloin syntyy näitä draamatilanteita, kun vanhempi ei yritä etsiä lapselle muita kavereita, vaan pyytää uudestaan ja uudestaan tätä eskaribestistä käymään.
Miksi epäilet, että valehtelen? Mitä hyötyä minulle olisi valehdella täällä ja pyytää sen perusteella näkemyksiä? Lapsellani on tosi paljon kavereita. Minusta on vaan tosi harmi, että juuri tämä kaikkein rakkain kaveri ei meille pääse kuin harvoin.
Jos olet trolli, niin anna olla. Olen liian kokenut tarttuakseni trollaukseen.
AP
Valehtelusta en huomannut kirjoittaneeni. Miksi siis koet, että väitin sinua valehtelijaksi? Kirjoitin, että vaikuttaa siltä, että bestis on ainoa kaveri, en kirjoittanut, että valehtelet.
Toisaalta juuri tuossa saattaa olla syy lapsesi kaveriongelmiin: sinä uhriudut! Lapsellasi on paljon kavereita, mutta sinua harmittaa, että kaikkein rakkain kaveri ei pääse teille. Oletko selkiyttänyt itsellesi, mistä tämä harmi syntyy? Jos lapsellasi on kavereita muutenkin, tekemistä muutenkin, niin miksi sinulle on tärkeää, että tämä rakkain kaveri tekee niin kuin sinä tahdot? Onko itselläsi ongelmia ystävien kanssa? Olisit iloinen siitä, että lapsellasi on laaja kaveripiiri sen sijaan että pyrkisit väkisin lujittamaan sitä yhtä ystävyyttä, joka ei välttämättä ole kaikille osapuolille yhtä mieluinen.
Jos kerron edellisessä kommentissani, että lapsellani ON paljon kavereita, ja sinä väität seuraavassa, että ei ole, niin eikö se ole sama, kuin väittäisit minun valehtelevan? Eli olet sitä mieltä, että en kerro totuutta.
Mulla ei ole ystävien kanssa ongelmia, olen sosiaalinen ja mulla on paljon kavereita.
Ja kyllä, olen nyt tehnyt juuri niin kuin neuvot, eli pyrkinyt vahvistamaan muita kaverisuhteita. En enää juurikaan viitsi tätä lasta meille kutsua. Asia silti vaivaa minua, sillä oma lapseni kyselee minulta, miksi "Venla" ei pääse meille, ja myös tämä "Venla" kysyy sitä minulta, kun haen lastani eskarista.
Olen pahoillani, jos aiheutan sinulle mielipahaa kysymällä tätä. Ainoa tavoitteeni on ymmärtää lapsen vanhempia, jotta pystyisin vastaamaan lapseni kysymykseen.
AP
En väitä sinun valehtelevan. Kerron vain, miltä tilanne vaikuttaa ulkopuolisen silmin.
Ymmärrän nyt paljon paremmin sen bestiksen äitiä, koska jos olet syyttelemässä ja väittämässä valehtelijaksi jokaista, joka on kanssasi eri mieltä tai tuo uutta aspektia keskusteluun, niin miksi ihmeessä kukaan antaisi lapsensa olla lapsesi kanssa?
Selität laajasti, miten sinullao kavereita ja lapsellasi on kavereita ja silti koet ongelmaksi sen, että yksi lapsi ei tule teille kylään. Mikä tässä "Venlassa" on sellaista, että sinun on väkipakolla saatava hänet teille kylään?
En usko, että "Venla" kyselee, koska saisi tulla teille, koska hänelle on varmasti kotona kerrottu, että ei käy. Muutenkaan en ymmärrä, miten päädyt "Venlan" kanssa puheisiin noutaessasi lasta, koska eikö sinun tulisi ensisijaisesti olla kiinnostunut omasta lapsestasi?
Huutonaurua! :D
Olennainen asia on se, että "Venlalla" on muualla se bestis, ei eskarissa, mutta sitäpä ei kaverin äiti tajua. Rautalangastako pitäisi vääntää, että "Venla" menee illalla "Neelan" luokse, ei tule teille?
Miksi "Venla" sitten aina välillä kysyy pääsisikö kyläilemään AP:n luona jos oikeasti haluaa leikkiä "Neelan" kanssa? Vai onko tämä kuvitteellinen "Neela" "Venlan" vanhempien valitsema bestis ja tyttö itse haluaisi leikkiä AP:n tyttären kanssa?
Koska se "Venlan" kaveri on sanonut, että pyydä meidän äidiltä, että pääsetkö meille. Ja koska "Venla" haluaa olla kiva kaveri, niin hän pyytää,, koska tietää vastauksen eli ei käy. Näin säilyy välit hyvinä joka suuntaan, koska syntipukiksi saadaan "Venlan" äiti ja "Venla" itse ei joudu sanomaan, että en halua teille.
En oikein usko, että eskarilainen kykenee noin monimutkaiseen ajatteluun.
Olemme väsyneitä täyden päivän jälkeen. Vapaa-ajan vietämme oman perheen kesken.
Vierailija kirjoitti:
Saatan olla tuo toinen äiti. Olen sellainen yleiskohteliaan ystävällinen, jonka moni tulkitsee väärin eli ystävyydeksi. En halua, että lapseni on tietyn lapsen kanssa, vaikka tämä äiti väittää lasten olevan bestiksiä. Tämä on vain tuon yhden perheen tulkinta asiasta. En halua loukata ja kertoa todellista syytä, joten totean, että kiitos ei nyt. En ymmärrä, miksi minulla pitäisi olla joku selitys tuolle kiellolle, miksi minun pitäisi selittää vieraalle ihmiselle iltamenojamme tai harrastuksiamme tai sitä, mitä lapseni illalla tekee.
Olen ihmetellyt,miksi joidenkin on mahdotonta hyväksyä sitä kieltoa. Miksi pitää uudestaan ja uudestaan pyytää aivan kuin ei ymmärrettäisi, että se ei on ei. Synttäreille lapseni voi mennä, mutta jokaviikkoinen "Eevi niin haluaisi teidän Viivin meille kylään" alkaa jo kyllästyttää. Antaa sen Eevin haluta, tässä maailmassa ei kaikkea silti saa.
Miksi et voi vaan sanoa suoraan niin kuin asia on. Pääsisit paljon helpommalla. Kaikki pääsisivät. Mitä vikaa on, jos asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä. Olet tyhmä.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi lapseni on melkein jo aikuinen. Minä en ole koskaan tykännyt päästää lastani muille kylään tai että muut tulevat meille, koska en voi tasan tarkkaan tietää millaisesta kodista tulevat. Minä olen tosi siisti ihminen ja en voi sietää jos jonkun kotona on likaista. Meillä jokainen lapsen kaveri pesee ensin kätensä ennen kuin koskee mihinkään.
Lasten vanhempiin voi tutustua. Lapseltasi on jäänyt paljon kokematta. Ja tuskin siellä muualla nyt niin likaista on, että siihen kuolee. Tuskin lapsesi mihinkään kaatopaikalle kylään menisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mulla olisi tähän montakin syytä. Ensinnäkin pitkän päivän jälkeen haluamme viettää aikaa perheen kesken. Toiseksi, en päästä lapsiani tuntemattomien ihmisten kotiin. Näin ihan turvallisuuden vuoksi. Vaikka tietäisin nimesi ja näkisimme päiväkodin pihalla silloin tällöin, emme me oikeasti tuntisi. Sinä voit olla ok, mutta entäs jos sinulla on hullu ex-mies, joka saattaa piipahtaa kylään kännissä/aineissa? Tai ihan mitä vaan muuta vastaavaa. Minun tehtäväni on suojella lapsiani. En tiedä, mitä lapseni näkisivät, kuulisivat tai kokisivat luonasi. Lisäksi meillä on iso ystäväpiiri ja paljon sukulaisia, joiden kanssa vietämme aikaa, kun haluamme olla muiden ihmisten seurassa. Tunnen ne aikuiset ja lapset, ja luotan heihin, ja lapseni pitävät heistä myös. Sen vuoksi en koe tarvetta tutustua lapsen päiväkotikavereiden vanhempiin, meillä on jo omat ystävät. Ja vielä, voi olla etten pidä lapsestasi tai pidän lapsesi seuraa haitallisena. Yllättävän monet lapset ovat esim. liian äänekkäitä, kehuskelijoita, uteliaita jne...
Teillä on jotain mistä vanhemmat ei pidä. Kestävät sen päikkyleikkimisen mutta eivät tue ystävyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sisarukset saa olla viikonloppuna keskenään ja meillä on paljon menoja joihin osallistuu koko perhe: mummolaan, ostoksille, marjaan, sieneen, mökille, urheilukisoihin, viikonloppureissuihin.... ei kiitos tarhakamuja tähän enää
Mutta entäs viikolla? Ette silloin varmaan mene marjaan, sienestämään, mökille, urheilukisoihin 😀
Me kyllä mennään arkiviikoillakin marjaan ja sienestämään. Tietysti lapsi voisi silloin olla kaverillaan, mutta haluan, että lapsi oppii jo pienenä liikkumaan luonnossa, tunnistamaan sieniä, kasveja ja eläimiä. Eikä vain köki sisällä ja pelaa jonkun kaverin kanssa.
Kova harrastus, varsinkin talviaikaan saalis kehno?
Sinustako talvella ei voi tunnistaa mäntyä männyksi?
Nää luontohullun kommentit on jotenkin suloisia. Puolustelet niin ihanan ylpeästi harrastustanne jonka takia ette ehdi sosiaalista elämää viettämään. Kun mäntyjen ja oravan kakkojen tunnistaminen on tärkeämpää kuin kaverit ja sosiaalinen elämä. Suosittelen silti kuuntelemaan välillä lastanne haluaako hän lähteä mielummin bongailemaan puita vai leikkimään kaverin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan kyse siitä, että jos päästää lapsen teille niin vastavuoroisesti pitäisi kutsua lapsesi omaan kotiin?
Mä olen tällainen. Rakastan omaa rauhaan ja siedän todella huonosti vieraita kotonani, jopa lapsivieraita. En oikein osaa tehdä mitään silloin kun lapsilla on kavereita, murehdin että olenko nyt ruokkinut lapsen kunnolla, onko meillä tarpeeksi siistiä jne. Pahinta jos lapsella on joku allergia, niin olen suorastaan hysteerinen siitä mitä tarjoan. Tästä johtuen en mielelläni anna lasteni kyläillä, koska sitten odotetaan sitä vastakutsua jota en halua esittää. Onneksi lapsilla on pari kaveria, joihin olen jo tottunut ja he täällä välillä käyvätkin. Mutta nyt nuorin on ystävystynyt erään paremman perheen lapsen kanssa ja häntä on pyydetty kylään, olen tähän mennessä tekosyyllä kieltäytynyt koska en halua esittää sitä vastakutsua.
Tässä on yksi pyydetynlainen ja hyvin perusteltu näkemys, johon voin vieläpä samaistua. Miksi alapeukut?
Ja olisin pitänyt tätä hyvänä vastauksena, vaikka olisin täysin eri linjoilla.
Alapeukku, koska yleensä lapset eskari-ikäisenä kaipaa leikkikavereita. Olen itse introvertti. Siitä huolimatta meillä on aina ollut tupa täynnä lapsia. Omaan kotiini lapsena ei juurikaan kavereita saanut tuoda. Olen ainoa lapsi ja nuorempana tosi ujo ja arka. Siksi olen toivonut, että omat lapseni olisivat sosiaalisempia kuin minä aikoinani. Onneksi toiveeni on toteutunut, lapset aikuisia.
Minusta olisi hirveää jos "tupa olisi aina täynnä lapsia".
No meillä on keskitytty sosiaaliseen elämään vaikka introvertti olenkin. Lasteni ikäero on 4,5 vuotta ja molemmilla lapsilla on aina riittänyt virtaa tarhankin jälkeen. Esikoisen ollessa eskari-ikäinen nuorimmainen oli 1,5 v, joten ei heistä ihan hirveesti seuraa toisilleen ollut, vaikka esikoinen tykkäsi huolehtia sisaruksestaan. Lastemme kanssa ei juurikaan käyty kaupassa, toinen oli kotona lasten kanssa kauppareissun ajan. Ruuan olen tehnyt aamulla ennen töihin lähtöä (laatikkoa, pataruokia, soppaa), koska lapset ovat olleet nälkäkuoleman partaalla kotiin tulleessaan, ovat sitä edelleen. Näin siitäkin huolimatta, että ovat tarhassa ja koulussa syöneet aina hyvin. Ovat kuitenkin kaupassa oppineet käymään, ruokaa laittamaan ja imuria käyttämään. Tarhaikäisenä ei juurikaan mitään harrastettu, kouluikäisenä on sitten niitä harrastuksiakin tullut. Ajoissa olemme aina menneet nukkumaan, jopa teininä. Ja illallakin ehdittiin rauhoittumaan, iltasatu luettiin joka ilta. Mutta kukin tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitien sota ja isät loistaa poissaolollaan... Tuollaistako oikeasti on olla äiti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukaisin ketjun. Onhan tuo jopa sairasta eristää lapsi toisista. En ymmärrä. Pitää olla jokin vakava syy.
Lapselle on tärkeää että hänellä on kavereita ja monilla lapsuuden kaverista ja kavereista tulee elämänpituisia ystäviä, kuten itselleni ja omille lapsilleni tuli heidän kavereistaan.
Miettikää vanhemmat älkääkä erottako lapsia kavereistaan.Missä tässä ollaan eristämässä ketään? Kyse on siitä, että tuo bestis ei saa olla ap:n lapsen kanssa, ei siitä, että eristettäisiin kavereista.
Kyllä minä valitsen eskari-ikäisen lapseni ystävät täysin tietoisena siitä, että kaveripiirillä on iso vaikutus tulevaisuudessa. Kannattaa alusta asti pitää huolta, että lapsi oppii tunnistamaan, kenen kanssa kannattaa olla. Joskus se tarkoittaa sitä, että senhetkistä bestistä ei meille kutsuta.
Ei h^lvetti???:D Et voi olla tosissasi???😂
Olen tosissani. Jos haluaa tehdä parhaansa varmistaakseen lapselleen hyvän elämän, niin pyrkii pitämään hänet erossa sellaisista lapsista, joiden perheissä on huume- ta alkoholiongelmia tai sukupolvien yli vieritettyä köyhyyttä. Valitettavasti lapsen kaveripiirillä on iso vaikutus esim. ammatinvalintaan, joten kannattaa pitää lapsi pienestä pitäen erossa mahdollisista ongelmista.
Päiväkodissa saa leikkiä kenen kanssa tahansa, mutta pienen lapsen bestiksen voi päättää äitikin.
Ei hitto mitä mä just luin? Onko tällaisia rasistisia ihmisiä oikeasti vielä keskuudessamme? Olen tainnut elää jossain kuplassa ku. Olen luullut ettei tuollaista erottelua enään toteuteta. Onnea vaan lapsesi tulevaisuudelle koulukiusaajana.
En todellakaan ihmettele mistä nämä koulukiusaajat saavat alkunsa kun lukee tätä palstaa. Täällä on ihan helvetillisiä ihmisiä. Mikään ei saa mua kiehumaan niin paljon kun toisen syrjiminen ja kiusaaminen ja sinä kasvatat siihen lastasi. Lurjus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mulla olisi tähän montakin syytä. Ensinnäkin pitkän päivän jälkeen haluamme viettää aikaa perheen kesken. Toiseksi, en päästä lapsiani tuntemattomien ihmisten kotiin. Näin ihan turvallisuuden vuoksi. Vaikka tietäisin nimesi ja näkisimme päiväkodin pihalla silloin tällöin, emme me oikeasti tuntisi. Sinä voit olla ok, mutta entäs jos sinulla on hullu ex-mies, joka saattaa piipahtaa kylään kännissä/aineissa? Tai ihan mitä vaan muuta vastaavaa. Minun tehtäväni on suojella lapsiani. En tiedä, mitä lapseni näkisivät, kuulisivat tai kokisivat luonasi. Lisäksi meillä on iso ystäväpiiri ja paljon sukulaisia, joiden kanssa vietämme aikaa, kun haluamme olla muiden ihmisten seurassa. Tunnen ne aikuiset ja lapset, ja luotan heihin, ja lapseni pitävät heistä myös. Sen vuoksi en koe tarvetta tutustua lapsen päiväkotikavereiden vanhempiin, meillä on jo omat ystävät. Ja vielä, voi olla etten pidä lapsestasi tai pidän lapsesi seuraa haitallisena. Yllättävän monet lapset ovat esim. liian äänekkäitä, kehuskelijoita, uteliaita jne...
Taidat olla vähän ylisuojeleva. Et voi niitä lapsiasi ikuisesti kaikelta pahalta suojella. Tarhaikäisinä ne lapset pysyvät hallinnassa, kouluikäisinä ei enää. Oma lapseni ekaluokkalaisena meni niiden tuttujen kavereiden kanssa ulos koulun jälkeen. Sitten siellä tuli niitä uusia kavereita, joiden seurassa oltiin ja kaverit saattoivat vaihtua lennossa yhden illan aikana. Monesti soittelin niiden kavereiden vanhemmille, jotka olivat jo tuttuja sieltä tarhasta ja kyselin, onkohan meidän lapsi teillä, pitäisi kotiin tulla. Ja lapsellani oli kello mutta kun aika siinä leikin tiimellyksessä unohtui. No, lapselleni hommattiin kännykkä. Ja lapseni on aina ollut tunnollinen. Jossain vaiheessa sitten oppi tulemaan kotiin silloin kun oli sovittu kun vähän vanheni. Ja teini-ikäisenä paras keino pitää lapsi pois pahoilta teiltä on tuntea ne lapsen kaverit, jotka saattavat olla kavereita sieltä tarhasta asti. Ja teininä lapset kapinovat enemmän tai vähemmän, omien lasten teini-ikä meni hyvin ilman suurempia ongelmia. Vaikka sitä "huonoakin" kaveriainesta mukana oli. Mutta ihan hyviä ihmisiä heistäkin on tullut. Ja lapset vaan ovat meluisia ja uteliaita, eiväthän he muuten olisi normaaleja lapsia. Jossain vaiheessa lapsesi kuitenkin valitsevat omat ystävänsä. Viimeistään teininä se kaveripiiri saattaa muuttua radikaalistikin. Onko se sitten parempi? Ja niitä vanhempien arvoja kohtaan sitä nimenomaan kapinoidaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sisarukset saa olla viikonloppuna keskenään ja meillä on paljon menoja joihin osallistuu koko perhe: mummolaan, ostoksille, marjaan, sieneen, mökille, urheilukisoihin, viikonloppureissuihin.... ei kiitos tarhakamuja tähän enää
Mutta entäs viikolla? Ette silloin varmaan mene marjaan, sienestämään, mökille, urheilukisoihin 😀
Me kyllä mennään arkiviikoillakin marjaan ja sienestämään. Tietysti lapsi voisi silloin olla kaverillaan, mutta haluan, että lapsi oppii jo pienenä liikkumaan luonnossa, tunnistamaan sieniä, kasveja ja eläimiä. Eikä vain köki sisällä ja pelaa jonkun kaverin kanssa.
Kova harrastus, varsinkin talviaikaan saalis kehno?
Sinustako talvella ei voi tunnistaa mäntyä männyksi?
Nää luontohullun kommentit on jotenkin suloisia. Puolustelet niin ihanan ylpeästi harrastustanne jonka takia ette ehdi sosiaalista elämää viettämään. Kun mäntyjen ja oravan kakkojen tunnistaminen on tärkeämpää kuin kaverit ja sosiaalinen elämä. Suosittelen silti kuuntelemaan välillä lastanne haluaako hän lähteä mielummin bongailemaan puita vai leikkimään kaverin kanssa.
No kumpi sinusta on tärkeämpää: pelata jalkapalloa pihakavereiden kanssa vai mennä päiväkotikaverille? Ainakin meillä pihakaverit vie voiton.
Nuo männyt ja etanat oli vain yksi esimerkki siitä, mitä lapset ja perheet tekevät iltaisin. Kaikki ei halua ripustautua yhteen ystävään, suurin osa vanhemmista toivoo lapsilleen monta kaveria. Tavallaan pelottavaakin ajatella, että lapsi olisi sekä hoidossa että hoidon ulkopuolella vain yhden ystävän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukaisin ketjun. Onhan tuo jopa sairasta eristää lapsi toisista. En ymmärrä. Pitää olla jokin vakava syy.
Lapselle on tärkeää että hänellä on kavereita ja monilla lapsuuden kaverista ja kavereista tulee elämänpituisia ystäviä, kuten itselleni ja omille lapsilleni tuli heidän kavereistaan.
Miettikää vanhemmat älkääkä erottako lapsia kavereistaan.Missä tässä ollaan eristämässä ketään? Kyse on siitä, että tuo bestis ei saa olla ap:n lapsen kanssa, ei siitä, että eristettäisiin kavereista.
Kyllä minä valitsen eskari-ikäisen lapseni ystävät täysin tietoisena siitä, että kaveripiirillä on iso vaikutus tulevaisuudessa. Kannattaa alusta asti pitää huolta, että lapsi oppii tunnistamaan, kenen kanssa kannattaa olla. Joskus se tarkoittaa sitä, että senhetkistä bestistä ei meille kutsuta.
Ei h^lvetti???:D Et voi olla tosissasi???😂
Olen tosissani. Jos haluaa tehdä parhaansa varmistaakseen lapselleen hyvän elämän, niin pyrkii pitämään hänet erossa sellaisista lapsista, joiden perheissä on huume- ta alkoholiongelmia tai sukupolvien yli vieritettyä köyhyyttä. Valitettavasti lapsen kaveripiirillä on iso vaikutus esim. ammatinvalintaan, joten kannattaa pitää lapsi pienestä pitäen erossa mahdollisista ongelmista.
Päiväkodissa saa leikkiä kenen kanssa tahansa, mutta pienen lapsen bestiksen voi päättää äitikin.
Ei hitto mitä mä just luin? Onko tällaisia rasistisia ihmisiä oikeasti vielä keskuudessamme? Olen tainnut elää jossain kuplassa ku. Olen luullut ettei tuollaista erottelua enään toteuteta. Onnea vaan lapsesi tulevaisuudelle koulukiusaajana.
En todellakaan ihmettele mistä nämä koulukiusaajat saavat alkunsa kun lukee tätä palstaa. Täällä on ihan helvetillisiä ihmisiä. Mikään ei saa mua kiehumaan niin paljon kun toisen syrjiminen ja kiusaaminen ja sinä kasvatat siihen lastasi. Lurjus
Ai rasismia on se, että ei halua lapsestaan narkkaria?
Vaikka sinun elämäsi koostuu pelkistä luusereista, niin ei kaikki halua lapsilleen huonoa seuraa. Monissa tutkimuksissa on selvitetty, että kaveripiirillä on merkitystä ja jos yhtään välittää lapsistaan, niin pyrkii ohjaamaan oikeanlaiseen seuraan.
Sinun lapsesi elämä ei mene pilalle siitä, että hän ei ole potentiaalisen menestyjän kaveri, mutta minun lapseni elämä voi mennä pilalle siitä, että sinun lapsesi on kolmannen polven toimeentuloasiakas ja pyrkii kaikin keinoin vaikuttamaan siihen, että myös muut kokevat epäonnistumisen normaaliksi.
Vierailija kirjoitti:
Äitien sota ja isät loistaa poissaolollaan... Tuollaistako oikeasti on olla äiti?
Isiä ei kiinnosta vauva-palsta. Isillä on sen verran järkeä päässään ettei heillä ole tarvetta hallita lapsiaan hysteerisesti. Jotkut äidit ovat vähän liikaakin leijonaemoja, ja tämä ei ole positiivinen ominaisuus näissä tapauksissa. Isät ehkä pätevät enemmän siellä jalkapallokentän tai jääkiekkokentän laidalla, mutta sielläkin ne äidit ovat paljon kamalampia kuin isät. Siitäkin on kokemusta, se äitien kunnianhimo on ihan uskomatonta. Itselleni on ollut tärkeää, että lapsi harrastaa eikä se, että hänestä tulisi uusi Teemu Selänne. Toki lastani olen aina tukenut, mutta onneksi on valinnut tuon koulussa pärjäämisen tärkeämmäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukaisin ketjun. Onhan tuo jopa sairasta eristää lapsi toisista. En ymmärrä. Pitää olla jokin vakava syy.
Lapselle on tärkeää että hänellä on kavereita ja monilla lapsuuden kaverista ja kavereista tulee elämänpituisia ystäviä, kuten itselleni ja omille lapsilleni tuli heidän kavereistaan.
Miettikää vanhemmat älkääkä erottako lapsia kavereistaan.Missä tässä ollaan eristämässä ketään? Kyse on siitä, että tuo bestis ei saa olla ap:n lapsen kanssa, ei siitä, että eristettäisiin kavereista.
Kyllä minä valitsen eskari-ikäisen lapseni ystävät täysin tietoisena siitä, että kaveripiirillä on iso vaikutus tulevaisuudessa. Kannattaa alusta asti pitää huolta, että lapsi oppii tunnistamaan, kenen kanssa kannattaa olla. Joskus se tarkoittaa sitä, että senhetkistä bestistä ei meille kutsuta.
Ei h^lvetti???:D Et voi olla tosissasi???😂
Olen tosissani. Jos haluaa tehdä parhaansa varmistaakseen lapselleen hyvän elämän, niin pyrkii pitämään hänet erossa sellaisista lapsista, joiden perheissä on huume- ta alkoholiongelmia tai sukupolvien yli vieritettyä köyhyyttä. Valitettavasti lapsen kaveripiirillä on iso vaikutus esim. ammatinvalintaan, joten kannattaa pitää lapsi pienestä pitäen erossa mahdollisista ongelmista.
Päiväkodissa saa leikkiä kenen kanssa tahansa, mutta pienen lapsen bestiksen voi päättää äitikin.
Ei hitto mitä mä just luin? Onko tällaisia rasistisia ihmisiä oikeasti vielä keskuudessamme? Olen tainnut elää jossain kuplassa ku. Olen luullut ettei tuollaista erottelua enään toteuteta. Onnea vaan lapsesi tulevaisuudelle koulukiusaajana.
En todellakaan ihmettele mistä nämä koulukiusaajat saavat alkunsa kun lukee tätä palstaa. Täällä on ihan helvetillisiä ihmisiä. Mikään ei saa mua kiehumaan niin paljon kun toisen syrjiminen ja kiusaaminen ja sinä kasvatat siihen lastasi. Lurjus
Koulukiusaajat on kyllä pääosin niitä, joiden elämässä ei ole rakastavia vanhempia, joilla ei ole turvallisuudentunnetta ja joiden kasvuympäristö on tavalla tai toisella ongelmainen. Kiusaajaksi päätyy aniharvoin sellainen, joka on opetettu valitsemaan seuransa.
En keksi mitään syytä, miksi lapseni pitäisi hoitopäivän jälkeen tai viikonloppuna mennä kaverille. Perheen yhteistä aikaa on joka tapauksessa todella vähän ja lapsen harrastus vie siitä osan. Eskarilaisella on kuitenkin synttärikutsuja noin 20 kpl/v eli keskimäärin joka 3. vko, kyllä siinä ehtii muiden kodeissa käymään ja vapaa-aikana muiden kanssa olemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukaisin ketjun. Onhan tuo jopa sairasta eristää lapsi toisista. En ymmärrä. Pitää olla jokin vakava syy.
Lapselle on tärkeää että hänellä on kavereita ja monilla lapsuuden kaverista ja kavereista tulee elämänpituisia ystäviä, kuten itselleni ja omille lapsilleni tuli heidän kavereistaan.
Miettikää vanhemmat älkääkä erottako lapsia kavereistaan.Missä tässä ollaan eristämässä ketään? Kyse on siitä, että tuo bestis ei saa olla ap:n lapsen kanssa, ei siitä, että eristettäisiin kavereista.
Kyllä minä valitsen eskari-ikäisen lapseni ystävät täysin tietoisena siitä, että kaveripiirillä on iso vaikutus tulevaisuudessa. Kannattaa alusta asti pitää huolta, että lapsi oppii tunnistamaan, kenen kanssa kannattaa olla. Joskus se tarkoittaa sitä, että senhetkistä bestistä ei meille kutsuta.
Ei h^lvetti???:D Et voi olla tosissasi???😂
Olen tosissani. Jos haluaa tehdä parhaansa varmistaakseen lapselleen hyvän elämän, niin pyrkii pitämään hänet erossa sellaisista lapsista, joiden perheissä on huume- ta alkoholiongelmia tai sukupolvien yli vieritettyä köyhyyttä. Valitettavasti lapsen kaveripiirillä on iso vaikutus esim. ammatinvalintaan, joten kannattaa pitää lapsi pienestä pitäen erossa mahdollisista ongelmista.
Päiväkodissa saa leikkiä kenen kanssa tahansa, mutta pienen lapsen bestiksen voi päättää äitikin.
Ei hitto mitä mä just luin? Onko tällaisia rasistisia ihmisiä oikeasti vielä keskuudessamme? Olen tainnut elää jossain kuplassa ku. Olen luullut ettei tuollaista erottelua enään toteuteta. Onnea vaan lapsesi tulevaisuudelle koulukiusaajana.
En todellakaan ihmettele mistä nämä koulukiusaajat saavat alkunsa kun lukee tätä palstaa. Täällä on ihan helvetillisiä ihmisiä. Mikään ei saa mua kiehumaan niin paljon kun toisen syrjiminen ja kiusaaminen ja sinä kasvatat siihen lastasi. LurjusAi rasismia on se, että ei halua lapsestaan narkkaria?
Vaikka sinun elämäsi koostuu pelkistä luusereista, niin ei kaikki halua lapsilleen huonoa seuraa. Monissa tutkimuksissa on selvitetty, että kaveripiirillä on merkitystä ja jos yhtään välittää lapsistaan, niin pyrkii ohjaamaan oikeanlaiseen seuraan.
Sinun lapsesi elämä ei mene pilalle siitä, että hän ei ole potentiaalisen menestyjän kaveri, mutta minun lapseni elämä voi mennä pilalle siitä, että sinun lapsesi on kolmannen polven toimeentuloasiakas ja pyrkii kaikin keinoin vaikuttamaan siihen, että myös muut kokevat epäonnistumisen normaaliksi.
Ja hyvistäkin perheistä on niitä narkkareita tullut. Tämä ihan tiedoksesi. Näitäkin tapauksia olen elämäni varrella nähnyt. Ja eivät ole omia lapsiani. Entinen koulukaverini on pärjännyt hyvin elämässään. Hänen sisarensa kuoli huumeisiin, oli ilotyttö. Heillä oli myös kontrolloivat vanhemmat. Tämä pärjääjä päätti olla hankimatta lapsia, koska lapsuus oli niin kamala. Vanhemmat olivat myös menestyjiä, taloudellinen ja sosiaalinen asema oli hyvä. Ilmeisesti henkinen puoli ei niinkään. Muitakin esimerkkejä olisi. t. Eri kuin nuo aikasemmat kommentit
Kaveripiiri määrittää yläkoulussa aika paljon sitä, mihin suuntaan nuoren elämä lähtee. Vanhempien tehtävänä on varmistaa, että lapsi itse ymmärtää tämän ja oppii ohjatusti valitsemaan ne lapset, joiden kanssa kannattaa olla tekemisissä. Ei se ole rasismia, se on järkevää toimintaa.
Sanoit tämän asian suoraan, rehellisesti ja ymmärrän sua hyvin. Kiitos.
Ohis