Lue keskustelun säännöt.
Miksi lapseni kaveri ei pääse meille?
02.09.2018 |
Lapsellani on eskarissa se maailman paras kaveri, jonka kanssa leikit sujuvat ja molemmat tykkäävät toisistaan hurjasti. Tytöt ovat tunteneet toisensa jo 4 vuotta ja edelleen on ihanaa. Tytön vanhemmat ovat mukavia ja ystävällisiä.
Jostain syystä vanhemmat eivät kuitenkaan selvästi halua, että lapsemme tapaisivat vapaa-ajalla. Kyläkutsuun vastataan todella harvoin myöntävästi, ja kyläilyt täytyy sopia tosi paljon etukäteen. Spontaanit vierailut ovat aivan poissuljettuja. Usein sovittukin kyläily perutaan samana päivänä "kun ollaan nyt väsyneitä" tai "tuli muuta menoa". Yökyläilyä ei kuulemma voida edes harkita, eikä tyttö saa syödä meillä, vaikka meillä on tarjolla ihan tavallista kotiruokaa, eikä hänellä ole allergioita.
Kyseisellä lapsella ei myöskään ole mitään erityistä aikaa vievää harrastusta, sairautta tms., joka estäisi kyläilyjä. Hän on ainoa lapsi ja asuu hyvin lähellä; olen myös tarjoutunut hakemaan lapsen meille, jos vanhemmat eivät ehdi tuoda. Ei auta. Lapsi itse haluaisi kovasti tulla meille, ja pyytää usein eskarin pihassa, että saisiko tulla. Äiti kieltää aina, syynä esim. se, että pitää nyt käydä kaupassa. Aiemmin sanoin, että mene vaan rauhassa kauppaan, minä huolehdin tytöistä. Nyt olen todennut, että ei kannata, koska jostain syystä se vastentahtoinen 6-vuotias täytyy saada kauppaan mukaan.
Toivoisin, että joku, joka suhtautuu lapsensa kyläilyihin samalla tavalla, voisi avata tilannetta minulle. En ollenkaan halua paheksua näitä vanhempia, vaan haluaisin ymmärtää heitä, jotta voisin selittää tilannetta myös omalle lapselleni. Nyt mietimme molemmat, mikä meissä/meillä on vikana. Onhan meillä joskus vähän sotkua, mutta ei mitään järkyttävää kaaosta. Minusta meillä on ihan tavallinen, iloinen ja mukava koti. En siis keksi siitä mitään perustelua kyläilyjen estämiselle.
Toivon rakentavia, ystävällisiä vastauksia.
Kommentit (255)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukaisin ketjun. Onhan tuo jopa sairasta eristää lapsi toisista. En ymmärrä. Pitää olla jokin vakava syy.
Lapselle on tärkeää että hänellä on kavereita ja monilla lapsuuden kaverista ja kavereista tulee elämänpituisia ystäviä, kuten itselleni ja omille lapsilleni tuli heidän kavereistaan.
Miettikää vanhemmat älkääkä erottako lapsia kavereistaan.Missä tässä ollaan eristämässä ketään? Kyse on siitä, että tuo bestis ei saa olla ap:n lapsen kanssa, ei siitä, että eristettäisiin kavereista.
Kyllä minä valitsen eskari-ikäisen lapseni ystävät täysin tietoisena siitä, että kaveripiirillä on iso vaikutus tulevaisuudessa. Kannattaa alusta asti pitää huolta, että lapsi oppii tunnistamaan, kenen kanssa kannattaa olla. Joskus se tarkoittaa sitä, että senhetkistä bestistä ei meille kutsuta.
Ei h^lvetti???:D Et voi olla tosissasi???😂
Olen tosissani. Jos haluaa tehdä parhaansa varmistaakseen lapselleen hyvän elämän, niin pyrkii pitämään hänet erossa sellaisista lapsista, joiden perheissä on huume- ta alkoholiongelmia tai sukupolvien yli vieritettyä köyhyyttä. Valitettavasti lapsen kaveripiirillä on iso vaikutus esim. ammatinvalintaan, joten kannattaa pitää lapsi pienestä pitäen erossa mahdollisista ongelmista.
Päiväkodissa saa leikkiä kenen kanssa tahansa, mutta pienen lapsen bestiksen voi päättää äitikin.
Ei hitto mitä mä just luin? Onko tällaisia rasistisia ihmisiä oikeasti vielä keskuudessamme? Olen tainnut elää jossain kuplassa ku. Olen luullut ettei tuollaista erottelua enään toteuteta. Onnea vaan lapsesi tulevaisuudelle koulukiusaajana.
En todellakaan ihmettele mistä nämä koulukiusaajat saavat alkunsa kun lukee tätä palstaa. Täällä on ihan helvetillisiä ihmisiä. Mikään ei saa mua kiehumaan niin paljon kun toisen syrjiminen ja kiusaaminen ja sinä kasvatat siihen lastasi. LurjusAi rasismia on se, että ei halua lapsestaan narkkaria?
Vaikka sinun elämäsi koostuu pelkistä luusereista, niin ei kaikki halua lapsilleen huonoa seuraa. Monissa tutkimuksissa on selvitetty, että kaveripiirillä on merkitystä ja jos yhtään välittää lapsistaan, niin pyrkii ohjaamaan oikeanlaiseen seuraan.
Sinun lapsesi elämä ei mene pilalle siitä, että hän ei ole potentiaalisen menestyjän kaveri, mutta minun lapseni elämä voi mennä pilalle siitä, että sinun lapsesi on kolmannen polven toimeentuloasiakas ja pyrkii kaikin keinoin vaikuttamaan siihen, että myös muut kokevat epäonnistumisen normaaliksi.
Ja hyvistäkin perheistä on niitä narkkareita tullut. Tämä ihan tiedoksesi. Näitäkin tapauksia olen elämäni varrella nähnyt. Ja eivät ole omia lapsiani. Entinen koulukaverini on pärjännyt hyvin elämässään. Hänen sisarensa kuoli huumeisiin, oli ilotyttö. Heillä oli myös kontrolloivat vanhemmat. Tämä pärjääjä päätti olla hankimatta lapsia, koska lapsuus oli niin kamala. Vanhemmat olivat myös menestyjiä, taloudellinen ja sosiaalinen asema oli hyvä. Ilmeisesti henkinen puoli ei niinkään. Muitakin esimerkkejä olisi. t. Eri kuin nuo aikasemmat kommentit
Määritä hyvä perhe!
Nyt kerroit vain ulkoisia merkkejä eli jos sinusta hyvä perhe on tuollainen, niin mikä ihme sitten on huono perhe?
Eikä yhdenkään lapsen lapsuus mene pilalle, vaikka ei pääse leikkimään alkoholistin lapsen kanssa!
No puhuit potentiaalisesta menestyjästä, jollaisen haluat lapsesi kaveriksi. Tuo koulukaverini oli ns. potentiaalinen menestyjä. Eli näytti olevan täydellisestä perheestä. Opettajatkin hänestä tykkäsivät. Hänen lapsuutensa tuli myöhemmin esille luokkakokouksessa. Toinen koulukaverini oli joka äidin unelmavävy, komea, lahjakas ja ilmeisen varakkaasta perheestä. Valmistui hyvin arvosanoin ja sai hyvän työpaikan. Valitettavasti hänelle tuli alkoholiongelma ja menetti työnsä. Ja muutenkin hänen käytöksensä vaikuttaa aika psykopaattiselta. Eli jos niitä potentiaalisia menestyjiä haluat, niin et voi koskaan tietää mitä sieltä loppujen lopuksi paljastuu. Ja siitä alkoholistin ja luuserin lapsesta voi tulla menestyjä. Siinä perheessä on ollut rakkautta, mikä näiltä potentiaalisilta menestyjiltä on puuttunut. Ja nykyään kuka tahansa voi joutua työttömäksi ja toimeentulon asiakkaaksi. Huono perhe mielestäni on, jos lapsesta ei välitetä eikä rakasteta. Hyvä perhe on, että lapsi saa osakseen rakkautta ja välittämistä. Ja hyvä lapsuudenystäväni oli tuollaisesta alkoholistiperheestä, joutui lastenkotiin huonojen kotiolosuhteiden vuoksi. Hän oli lahjakas ja ystävällinen. Valitettavasti joutui yliajon uhriksi 18-vuotiaana. Mutta uskon, että olisi pärjännyt elämässään. Olisi kuitenkin valinnut toisenlaisen elämäntyylin kuin vanhempansa. Olen siis leikkinyt alkoholistiperheen lapsen kanssa. Minusta ei ole tullut alkoholistia, käyn töissä, joten en ole luuseri. Mutta vaikka kuinka yrittäisit sen lapsesi kavereita valita, niin koskaan ei voi tietää, kuinka sen lapsesi käy.
Eihän takuita ole koskaan, mutta luotan tässä tutkimustietoon eli siihen, että seura tekee kaltaisekseen. Huono seura on usein lähtökohtana sille, että käy huonosti. Ei se syy-seuraus -suhde ole suora eli alkoholistin kaverista tulee alkoholisti, voi tulla narkkari tai muu luuseri yhtä hyvin tai voi olla, että akateemisen uran sijaan tyytyy olemaan osa-aikainen myyjä.
Ja akateemisen uran hankkinut oikeasti on siellä akateemisella uralla, kavereista huolimatta. Itse en ole tutkimuksia lukenut, koska suhtaudun niihin kriittisesti. Luotan maalaisjärkeen. Jos lapsellani on huono kaveri, niin olen sanonut, että vaikka kaverisi tekee noin, että sinun ei kannata tehdä niin koska ja sitten perustellut syyni. Ja jos noin teet, niin seuraukset ovat ne ja ne. Järkipuhe kun auttaa pitkälle. Itse olen lapseni opettanut tekemään järkeviä valintoja omaa elämäänsä koskien, en tekemään niin kuin kaverit tekevät. Lapseni eivät ole laumasieluja, osaavat kriittisesti ajatella, mikä on hyväksi heille. Olisi kyllä aika kamalaa, jos he eivät osaisi itsenäisesti ajatella ja menisivät lauman mukana. Oma isäni sanoi aikoinaan, että tee mitä teet, itse kannat seuraukset. Ja se on ollut hyvä kasvatusohje. Varsinkin silloin, kun ne lapset sanoo teineinä, että kun kaikki muutkin saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaveripiiri määrittää yläkoulussa aika paljon sitä, mihin suuntaan nuoren elämä lähtee. Vanhempien tehtävänä on varmistaa, että lapsi itse ymmärtää tämän ja oppii ohjatusti valitsemaan ne lapset, joiden kanssa kannattaa olla tekemisissä. Ei se ole rasismia, se on järkevää toimintaa.
Ja entä jos ne toiset lapset eivät valitse sitä sinun täydellistä lastasi? Lapsesi saattaa olla ilman kaveria. Ja sitä kautta hän saattaa joutua siihen pitämääsi huonoon seuraan. Tai sitten tulee teinikapina arvojasi vastaan.
Ei lapseni ole täydellinen! Ja hän on löytänyt kaltaistaan seuraa, hyviä kavereita ja ystäviä. Olen pelkästään helpottunut, että WT-väen kaveriksi hän ei ole kelvannut!
Teinikapina on epätodennäköinen, koska älykäs lapsi tajuaa, mihin se kapina johtaisi.
Ja monen pikku kullanmurusta on tullut kamala teini. Varaudu vaan pahimpaan.
Ja monen pikku kullamurusta ei tule kamalaa teiniä, vaikka WT-perheissä miten pidettäisiin sitä normaalina polkuna. Kapina voi olla muutakin kuin kamaluutta.
En ole WT-väkeä, eivät ystäväni eikä tuttavapiirini ole. Mutta siitä huolimatta monella on tai on ollut kamala teini. Siinä kun vaan tulee se tupakka, alkoholi kuvioihin mukaan. Vaikka lapset ovat kuinka olleet pikku enkeleitä ennen teini-ikää. Mutta lohdutuksen sanana, se on ohimenevä vaihe ja lapsesi tuntuu taas ihan normaalilta. Ja tietäisitpä kuinka yleisiä huumeet ovat yläasteikäisten keskuudessa. Kun sitä alkoholia, tupakkaa ja viinaa käyttävät jo 10-vuotiaatkin. Ja kun sillä asuinpaikallakaan ei ole mitään merkitystä. Itse olen onnellinen, että omat lapseni ovat jo teini-iän ohittaneet, eivät ole tupakkaa polttaneet, maistaneet ovat. Alkoholia ovat maistaneet, mutta onneksi vain maistaneet. Pelkää pahinta, toivo parasta.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on varmaankin menossa ihan toiseen kouluun kuin teidän lapsi, eikä ystävyyttä koeta, kun se kuitenkin kohta katkeaa.
Tää voi olla yksi mahdollisuus. Meillä oli noin niin siksi pidettiin etäisenä tarhassa olevat kaverit.
Meno muuttui kun aloitti lähikoulussa ja sai vakituiset kaverit.
Kerran eräs isä kielsi lastaan olemasta lapseni kanssa. Sanoi että ei koska he muuttaa kohta.
Oli kauheaa katsoa poikia jotka pihalla kohdatessaan olisivat halunneet olla kavereita.
Omaani en kieltänyt mutta poika sitten ei vastannut enää pojalleni mitään.
Kun on aamulla herännyt varhain ja tehnyt pitkän työpäivän ja hakee lapsen hoidosta klo 16.15, ei todellakaan kiinnosta enää lähteä lasta kuskaamaan kaverin luo kylään ja hakemaan parin tunnin päästä.
Syy on kyllä ihan vain tässä.
Haluan mennä lapsen kanssa kotiin, tehdä ruoan rauhassa ja viettää iltaa perheenä, eikä ajaa lasta kylään ja kotiin sieltä ja parin tunnin päästä taas lähteä ajamaan hakemaan ja sitten rauhoitella nukkumaan yliväsynyttä lasta sen jälkeen.
Olen ehkä mukavuudenhaluinen, mutta tässä vaiheessa mennään näillä. Kun kasvaa, niin kulkekoot sitten kylässä, kun pystyy sinne itse menemään.
Viikonloppuisin on eri asia, mutta toisaalta viikonloppuisin on muitakin kavereita, joiden kanssa voi leikkiä pihalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on varmaankin menossa ihan toiseen kouluun kuin teidän lapsi, eikä ystävyyttä koeta, kun se kuitenkin kohta katkeaa.
Tää voi olla yksi mahdollisuus. Meillä oli noin niin siksi pidettiin etäisenä tarhassa olevat kaverit.
Meno muuttui kun aloitti lähikoulussa ja sai vakituiset kaverit.Kerran eräs isä kielsi lastaan olemasta lapseni kanssa. Sanoi että ei koska he muuttaa kohta.
Oli kauheaa katsoa poikia jotka pihalla kohdatessaan olisivat halunneet olla kavereita.
Omaani en kieltänyt mutta poika sitten ei vastannut enää pojalleni mitään.
Onko monetkin vielä aikuisena kaveria päiväkoti/eskarikavereiden kanssa? Miksi pitäisi toppuutella, vaikka olisi eri koulu tulevaisuudessa? Ihan sairasta luettavaa, antakaa nyt lasten leikkiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastakysymys ap:lle: miksi lapsen pitäisi noin 9 tunnin hoitopäivän jälkeen tulla kylään? Eikö tuossa vaiheessa tee hyvää edes hetkeksi käpertyä isän tai äidin kainaloon, olla kaikessa rauhassa oma itsensä ilman kaverivelvoitteita. Jotenkin kummallista loukkaantua siitä, että jossain perheessä vietetään yhteistä aikaa.
Tästä mä olen samaa mieltä. Lapsille on ihan hyvästä voida viettää aikaa oman perheen kanssa olla tekemättä mitään sen kummempaa kuin tavallista kotonaoloa.
Myös rauhoittumishetket ovat lapsille tärkeitä vaikka lapsi kokisikin hetkittäin, että on tylsää. Se kyllä muuttuu vähitellen niin, että lapsi itsekin kaipaa aikaa olla ja puuhailla hetken ihan itsekseen ilman sitä bestiskaverin kanssa kokoaikaista oloa.
Vanhempia luultavsti pelottaa ajatus ainoan lapsensa itsenäistymisestä/kontrollin menettämisestä kun lapsi ei olekaan omien silmien alla tms.
Kaikille vanhemmille jossain määrin tutut fiilikset, mutta ei niiden tulisi rajoittaa lapsen intoa leikkiä kaverin kanssa vapaa-ajallakin. Pikkuhiljaa lasta alkaa ympäristö ja itsenäistymisen alkeet kiinnostaa kun on kiva kaverikin.
Toivottavasti eivät pilaa lapsensa ystävyyssuhteita ja ymmärtävät antaa vapaa-ajallakin toisinaan mahdollisuus leikkeihin, vaikka itse kotona viihtyviä olisivatkin.
Terv. kakkosluokkalaisen tytön äiti, joka itsekin totuttelee siihen, että tytön kavereita (välillä eri kaveri) meillä melkein joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa paljon ilkeitä kommentteja. Paha mieli tulee pienten kaveria vailla olevien lasten puolesta. Antakaa lastenne leikkiä kaikenlaisten lasten kanssa. Eikö ole hyvä, että on muitakin kuin se yksi paras kaveri?
Eihän se lapsenne kaveri itse ole päättänyt syntyä siihen perheeseen, missä poltetaan tupakkaa tai käytetään vääränlaista pesuainetta. Kyse on kuitenkin 6-vuotiaista.
Eihän tuolla aloituksessa pienet lapset ilman kaveria olleet. Ap:n lapsella on paljon muitakin kavereita ja myös ap:n lapsen kaverillakin.
Ja mistä kekesit tuon, että lapsen kaverin kotona poltetaan tupakkaa?
Itse olin sitä mieltä kun lapsi oli eskarissa, että eskarikavereita kyllä voi tavata muulloinkin mutta ei yhtenään, koska ainakin meillä oli kotona olo eskaripäivien jälkeen lapselle tärkeää omaa aikaa, sai puuhailla omia juttujaan vain perheen kesken. Rajoitimme alussa tarkoituksellisesti noita eskarikavereitten kanssa kyläilyjä ja leikkimisiä silloin, kun lapsen kaverit asuivat kuskausmatkan päässä, koska silloin eskaripäivät tavallaan venyivät älyttömän pitkiksi, jos lapsi meni eskarikamun luokse leikkimään tai kaveri tuli meille.
Aika perheen kanssa viikolla oli kumminkin aika vähäistä ja me halusimme viettää tavallista elämää ihan vaan perheen kesken arki-iltapäivisin ja illoin.
Voi hyvä ap. Kuin minun näppikseltäni. Mun lapsilla oli pitkään bestisten kanssa tuo vaikeus. Ei kyläilyjä ja sen vähänkin sopiminen vaikeaa.
Kyse ei ole ollut siitä, että me oltaisiin koko ajan tungettu lasta kylään tai pyydetty, mutta edes joskus. Kerran edes kesälomalla...
Nyt nämä kaverisuhteet on jääneet taakse ja onneksi on tullut uusia kamuja. Ei meillä mitään megamäärää kylässä/yökylässä oloa ole edelleenkään, max kerran kuussa puolin ja toisin. Yleensä harvemmin. Mutta sopiminen sujuu.
Suurin osa näistä vaikeista suhteista hiipui ihan muuttoihin, mutta yksi on edelleen luokkakaveri. Hän on kaveri vain koulussa, mitään tapaamisia ei ole ulkopuolella ja tämä tyttö ei saa puhelimeensakaan koskea. Eli yhteyttä ei ole ja hän on sen puuttuessa tuntunut vähän jäävänkin ulkopuolisempaan asemaan kuin ennen.
Oma tulkinta on erot perhekulttuurissa ja introverttiys. Kyläluutiminen on huono homma ja kaverisuhteet hoidetaan kun nokikkain tavataan. Ei muuten ja sillä sipuli.
Yksi näistä perheistä on aivan megaintrovertti. Heidän esikoisensa on mutisti ja nuorempi muuttunut ujosta mutta iloisesta tytöstä vakavailmeiseksi ja täysin vaitonaiseksi.
Toinen perhe kaipaa kotiseutua ja menee sinne aina vapaiden tullen. Ehkä he eivät niin vietä kotonaan aikaan, koska pe lähtevät äidin vanhemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukaisin ketjun. Onhan tuo jopa sairasta eristää lapsi toisista. En ymmärrä. Pitää olla jokin vakava syy.
Lapselle on tärkeää että hänellä on kavereita ja monilla lapsuuden kaverista ja kavereista tulee elämänpituisia ystäviä, kuten itselleni ja omille lapsilleni tuli heidän kavereistaan.
Miettikää vanhemmat älkääkä erottako lapsia kavereistaan.Missä tässä ollaan eristämässä ketään? Kyse on siitä, että tuo bestis ei saa olla ap:n lapsen kanssa, ei siitä, että eristettäisiin kavereista.
Kyllä minä valitsen eskari-ikäisen lapseni ystävät täysin tietoisena siitä, että kaveripiirillä on iso vaikutus tulevaisuudessa. Kannattaa alusta asti pitää huolta, että lapsi oppii tunnistamaan, kenen kanssa kannattaa olla. Joskus se tarkoittaa sitä, että senhetkistä bestistä ei meille kutsuta.
Ei h^lvetti???:D Et voi olla tosissasi???😂
Olen tosissani. Jos haluaa tehdä parhaansa varmistaakseen lapselleen hyvän elämän, niin pyrkii pitämään hänet erossa sellaisista lapsista, joiden perheissä on huume- ta alkoholiongelmia tai sukupolvien yli vieritettyä köyhyyttä. Valitettavasti lapsen kaveripiirillä on iso vaikutus esim. ammatinvalintaan, joten kannattaa pitää lapsi pienestä pitäen erossa mahdollisista ongelmista.
Päiväkodissa saa leikkiä kenen kanssa tahansa, mutta pienen lapsen bestiksen voi päättää äitikin.
Ei hitto mitä mä just luin? Onko tällaisia rasistisia ihmisiä oikeasti vielä keskuudessamme? Olen tainnut elää jossain kuplassa ku. Olen luullut ettei tuollaista erottelua enään toteuteta. Onnea vaan lapsesi tulevaisuudelle koulukiusaajana.
En todellakaan ihmettele mistä nämä koulukiusaajat saavat alkunsa kun lukee tätä palstaa. Täällä on ihan helvetillisiä ihmisiä. Mikään ei saa mua kiehumaan niin paljon kun toisen syrjiminen ja kiusaaminen ja sinä kasvatat siihen lastasi. Lurjus
Tuossa ei ole kysymys rasismista millään lailla.
Syitä voi olla monia mutta kerron oman version: meidän poika oli eskarissa aika pitkät päivät (8-17). Iltaisinkin olisi aina ollut menossa kaverinsa luokse mutta annoin luvan korkeintaan kerran viikossa. Syynä se, että huomasin lapsen kaipaavan rauhoittumista illalla. Jos me luettiin kirjoja, pelattiin lautapelejä ja juteltiin niin ilta ja nukkumaanmeno oli rauhallinen. Kun annoin mennä kaverille, niin loppuilta oli yhtä kiukkuamista ja raivoamista ja itkua.
Tilanne rauhoittui kun aloitti koulun. Nyt tokaluokkalainen on kavereidensa kanssa melkein joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaveripiiri määrittää yläkoulussa aika paljon sitä, mihin suuntaan nuoren elämä lähtee. Vanhempien tehtävänä on varmistaa, että lapsi itse ymmärtää tämän ja oppii ohjatusti valitsemaan ne lapset, joiden kanssa kannattaa olla tekemisissä. Ei se ole rasismia, se on järkevää toimintaa.
Ja entä jos ne toiset lapset eivät valitse sitä sinun täydellistä lastasi? Lapsesi saattaa olla ilman kaveria. Ja sitä kautta hän saattaa joutua siihen pitämääsi huonoon seuraan. Tai sitten tulee teinikapina arvojasi vastaan.
Ei lapseni ole täydellinen! Ja hän on löytänyt kaltaistaan seuraa, hyviä kavereita ja ystäviä. Olen pelkästään helpottunut, että WT-väen kaveriksi hän ei ole kelvannut!
Teinikapina on epätodennäköinen, koska älykäs lapsi tajuaa, mihin se kapina johtaisi.
Teinikapina sopivassa mmärin on itse asiassa positiivinen juttu, teini alkaa tutkailla maailmaansa ja muodostaa omaa arvomaailmasnsa ja haastaa vanhempiaan perustelemaan heidän arvomaailmaansa, ja teini alkaa irtautua omaksi persoonakseen irti vanhemmistaan, Teinikapina ei aina tarkoita huonoille teille joutumista vaan teinin kyvystä alkaa ajatella itsenäisesti ilman vanhempien luomia odotuksia ja vaateita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukaisin ketjun. Onhan tuo jopa sairasta eristää lapsi toisista. En ymmärrä. Pitää olla jokin vakava syy.
Lapselle on tärkeää että hänellä on kavereita ja monilla lapsuuden kaverista ja kavereista tulee elämänpituisia ystäviä, kuten itselleni ja omille lapsilleni tuli heidän kavereistaan.
Miettikää vanhemmat älkääkä erottako lapsia kavereistaan.Missä tässä ollaan eristämässä ketään? Kyse on siitä, että tuo bestis ei saa olla ap:n lapsen kanssa, ei siitä, että eristettäisiin kavereista.
Kyllä minä valitsen eskari-ikäisen lapseni ystävät täysin tietoisena siitä, että kaveripiirillä on iso vaikutus tulevaisuudessa. Kannattaa alusta asti pitää huolta, että lapsi oppii tunnistamaan, kenen kanssa kannattaa olla. Joskus se tarkoittaa sitä, että senhetkistä bestistä ei meille kutsuta.
Ei h^lvetti???:D Et voi olla tosissasi???😂
Olen tosissani. Jos haluaa tehdä parhaansa varmistaakseen lapselleen hyvän elämän, niin pyrkii pitämään hänet erossa sellaisista lapsista, joiden perheissä on huume- ta alkoholiongelmia tai sukupolvien yli vieritettyä köyhyyttä. Valitettavasti lapsen kaveripiirillä on iso vaikutus esim. ammatinvalintaan, joten kannattaa pitää lapsi pienestä pitäen erossa mahdollisista ongelmista.
Päiväkodissa saa leikkiä kenen kanssa tahansa, mutta pienen lapsen bestiksen voi päättää äitikin.
No ei voi kyllä. Tuskin sinullakaan synkkaa kaikkien tuttujesi ja kavereidesi kanssa yhtä hyvin.
Päiväkoti-ikäisen kavereita ei ole ihan fiksua verrata aikuisen tuttava- ja kaveripiiriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä monessa kommentissa mainitaan huono seura. Mistä sitä huonoa seuraa putkahtelee? Ei sellaista huonoa seuraa ole itsestään noin vain olemassa, ei sitä putkahtele esiin jostain yhtäkkiä valmiina porukkana. Sama kuin vanhemmat sanovat lapsensa joutuneen väärään tai huonoon seuraan, kun lapsi tai teini joutuu vaikeuksiin. Kukaan ei kuitenkaan koskaan sano, että se oma lapsi saattaakin olla tällainen huono tai väärä seura.
Kannattaa siis miettiä sitäkin, että jospa onkin niin, että se oma lapsi on huonoa seuraa jonkun toisen vanhemman mielestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukaisin ketjun. Onhan tuo jopa sairasta eristää lapsi toisista. En ymmärrä. Pitää olla jokin vakava syy.
Lapselle on tärkeää että hänellä on kavereita ja monilla lapsuuden kaverista ja kavereista tulee elämänpituisia ystäviä, kuten itselleni ja omille lapsilleni tuli heidän kavereistaan.
Miettikää vanhemmat älkääkä erottako lapsia kavereistaan.Missä tässä ollaan eristämässä ketään? Kyse on siitä, että tuo bestis ei saa olla ap:n lapsen kanssa, ei siitä, että eristettäisiin kavereista.
Kyllä minä valitsen eskari-ikäisen lapseni ystävät täysin tietoisena siitä, että kaveripiirillä on iso vaikutus tulevaisuudessa. Kannattaa alusta asti pitää huolta, että lapsi oppii tunnistamaan, kenen kanssa kannattaa olla. Joskus se tarkoittaa sitä, että senhetkistä bestistä ei meille kutsuta.
Ei h^lvetti???:D Et voi olla tosissasi???😂
Olen tosissani. Jos haluaa tehdä parhaansa varmistaakseen lapselleen hyvän elämän, niin pyrkii pitämään hänet erossa sellaisista lapsista, joiden perheissä on huume- ta alkoholiongelmia tai sukupolvien yli vieritettyä köyhyyttä. Valitettavasti lapsen kaveripiirillä on iso vaikutus esim. ammatinvalintaan, joten kannattaa pitää lapsi pienestä pitäen erossa mahdollisista ongelmista.
Päiväkodissa saa leikkiä kenen kanssa tahansa, mutta pienen lapsen bestiksen voi päättää äitikin.
Ei hitto mitä mä just luin? Onko tällaisia rasistisia ihmisiä oikeasti vielä keskuudessamme? Olen tainnut elää jossain kuplassa ku. Olen luullut ettei tuollaista erottelua enään toteuteta. Onnea vaan lapsesi tulevaisuudelle koulukiusaajana.
En todellakaan ihmettele mistä nämä koulukiusaajat saavat alkunsa kun lukee tätä palstaa. Täällä on ihan helvetillisiä ihmisiä. Mikään ei saa mua kiehumaan niin paljon kun toisen syrjiminen ja kiusaaminen ja sinä kasvatat siihen lastasi. LurjusAi rasismia on se, että ei halua lapsestaan narkkaria?
Vaikka sinun elämäsi koostuu pelkistä luusereista, niin ei kaikki halua lapsilleen huonoa seuraa. Monissa tutkimuksissa on selvitetty, että kaveripiirillä on merkitystä ja jos yhtään välittää lapsistaan, niin pyrkii ohjaamaan oikeanlaiseen seuraan.
Sinun lapsesi elämä ei mene pilalle siitä, että hän ei ole potentiaalisen menestyjän kaveri, mutta minun lapseni elämä voi mennä pilalle siitä, että sinun lapsesi on kolmannen polven toimeentuloasiakas ja pyrkii kaikin keinoin vaikuttamaan siihen, että myös muut kokevat epäonnistumisen normaaliksi.
Ja hyvistäkin perheistä on niitä narkkareita tullut. Tämä ihan tiedoksesi. Näitäkin tapauksia olen elämäni varrella nähnyt. Ja eivät ole omia lapsiani. Entinen koulukaverini on pärjännyt hyvin elämässään. Hänen sisarensa kuoli huumeisiin, oli ilotyttö. Heillä oli myös kontrolloivat vanhemmat. Tämä pärjääjä päätti olla hankimatta lapsia, koska lapsuus oli niin kamala. Vanhemmat olivat myös menestyjiä, taloudellinen ja sosiaalinen asema oli hyvä. Ilmeisesti henkinen puoli ei niinkään. Muitakin esimerkkejä olisi. t. Eri kuin nuo aikasemmat kommentit
Määritä hyvä perhe!
Nyt kerroit vain ulkoisia merkkejä eli jos sinusta hyvä perhe on tuollainen, niin mikä ihme sitten on huono perhe?
Eikä yhdenkään lapsen lapsuus mene pilalle, vaikka ei pääse leikkimään alkoholistin lapsen kanssa!
Ei se alkoholistin lapsi ole alkoholisti. Lapsi on täysin syytön vanhempansa alkoholismiin. Eikö alkoholistin lapsella sitten saisi olla kavereita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sisarukset saa olla viikonloppuna keskenään ja meillä on paljon menoja joihin osallistuu koko perhe: mummolaan, ostoksille, marjaan, sieneen, mökille, urheilukisoihin, viikonloppureissuihin.... ei kiitos tarhakamuja tähän enää
Mutta entäs viikolla? Ette silloin varmaan mene marjaan, sienestämään, mökille, urheilukisoihin 😀
Me kyllä mennään arkiviikoillakin marjaan ja sienestämään. Tietysti lapsi voisi silloin olla kaverillaan, mutta haluan, että lapsi oppii jo pienenä liikkumaan luonnossa, tunnistamaan sieniä, kasveja ja eläimiä. Eikä vain köki sisällä ja pelaa jonkun kaverin kanssa.
Kova harrastus, varsinkin talviaikaan saalis kehno?
Sinustako talvella ei voi tunnistaa mäntyä männyksi?
Nää luontohullun kommentit on jotenkin suloisia. Puolustelet niin ihanan ylpeästi harrastustanne jonka takia ette ehdi sosiaalista elämää viettämään. Kun mäntyjen ja oravan kakkojen tunnistaminen on tärkeämpää kuin kaverit ja sosiaalinen elämä. Suosittelen silti kuuntelemaan välillä lastanne haluaako hän lähteä mielummin bongailemaan puita vai leikkimään kaverin kanssa.
Luontohullu vastaa. Toistaiseksi lapsi on itse ollut innokas lähtemään mukaan retkille. Olin itse samanlainen lapsena, tykkäsin enemmän puista kuin toisista lapsista. En siis yritä pakkososiaalistaa lastani, kun ne kaverit ei niin tärkeitä tunnu olevan.
Lapsena samalla luokalla kanssani oli tyttö lestadiolaisperheestä, oltiin parhaita kavereita monta vuotta ja oltiin melkein seinänaapureitakin. Tän tytön isä ei sallinu meidän olla vapaa-ajalla yhessä koska meidän perhe oli ''epäuskovainen'' (=ihan tavallinen ev.lut). Niiden tyttö oli kuitenki arka lapsi ja muita kavereita ei juuri mun lisäksi ollut, joten saatiin lopulta alkaa nähdä vapaa-ajallakin kiitos tän tytön äidin joka ymmärsi tilanteen.
Myös tällä samaisella luokalla oli tyttö jehovantodistajaperheesta ja ei ollut hänelläkään vapaa-ajalla kavereita kun vaan siitä omasta seurakunnasta. :( Eli tosiaan kyse voi olla ihan siitä että sun lasta pidetään epäsopivana kaverina josta voi saada huonoja vaikutteita...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mulla olisi tähän montakin syytä. Ensinnäkin pitkän päivän jälkeen haluamme viettää aikaa perheen kesken. Toiseksi, en päästä lapsiani tuntemattomien ihmisten kotiin. Näin ihan turvallisuuden vuoksi. Vaikka tietäisin nimesi ja näkisimme päiväkodin pihalla silloin tällöin, emme me oikeasti tuntisi. Sinä voit olla ok, mutta entäs jos sinulla on hullu ex-mies, joka saattaa piipahtaa kylään kännissä/aineissa? Tai ihan mitä vaan muuta vastaavaa. Minun tehtäväni on suojella lapsiani. En tiedä, mitä lapseni näkisivät, kuulisivat tai kokisivat luonasi. Lisäksi meillä on iso ystäväpiiri ja paljon sukulaisia, joiden kanssa vietämme aikaa, kun haluamme olla muiden ihmisten seurassa. Tunnen ne aikuiset ja lapset, ja luotan heihin, ja lapseni pitävät heistä myös. Sen vuoksi en koe tarvetta tutustua lapsen päiväkotikavereiden vanhempiin, meillä on jo omat ystävät. Ja vielä, voi olla etten pidä lapsestasi tai pidän lapsesi seuraa haitallisena. Yllättävän monet lapset ovat esim. liian äänekkäitä, kehuskelijoita, uteliaita jne...
Taidat olla vähän ylisuojeleva. Et voi niitä lapsiasi ikuisesti kaikelta pahalta suojella. Tarhaikäisinä ne lapset pysyvät hallinnassa, kouluikäisinä ei enää. Oma lapseni ekaluokkalaisena meni niiden tuttujen kavereiden kanssa ulos koulun jälkeen. Sitten siellä tuli niitä uusia kavereita, joiden seurassa oltiin ja kaverit saattoivat vaihtua lennossa yhden illan aikana. Monesti soittelin niiden kavereiden vanhemmille, jotka olivat jo tuttuja sieltä tarhasta ja kyselin, onkohan meidän lapsi teillä, pitäisi kotiin tulla. Ja lapsellani oli kello mutta kun aika siinä leikin tiimellyksessä unohtui. No, lapselleni hommattiin kännykkä. Ja lapseni on aina ollut tunnollinen. Jossain vaiheessa sitten oppi tulemaan kotiin silloin kun oli sovittu kun vähän vanheni. Ja teini-ikäisenä paras keino pitää lapsi pois pahoilta teiltä on tuntea ne lapsen kaverit, jotka saattavat olla kavereita sieltä tarhasta asti. Ja teininä lapset kapinovat enemmän tai vähemmän, omien lasten teini-ikä meni hyvin ilman suurempia ongelmia. Vaikka sitä "huonoakin" kaveriainesta mukana oli. Mutta ihan hyviä ihmisiä heistäkin on tullut. Ja lapset vaan ovat meluisia ja uteliaita, eiväthän he muuten olisi normaaleja lapsia. Jossain vaiheessa lapsesi kuitenkin valitsevat omat ystävänsä. Viimeistään teininä se kaveripiiri saattaa muuttua radikaalistikin. Onko se sitten parempi? Ja niitä vanhempien arvoja kohtaan sitä nimenomaan kapinoidaan.
Voit olla oikeassa. En sano, että toimintatapani olisi paras mahdollinen, se on minun tapani toimia. Mutta tässä ketjussa käsittääkseni AP halusi erilaisia näkemyksiä, mitkä voisit selittää heidän tilannettaan.
Ok. Ja ymmärrän kyllä, että äidit toivovat lapsensa välttyvän kaikelta pahalta maailmassa.
No tossa edellisessä oli ihan selvää, että toisen perheen elämässä on paljon kaikkea ja ap:lla tyhjää. Hölmöä kysellä miten saisi manipuloitua toisen perheen kaveeraamaan enemmän kanssaan tai lapsensa kanssa.
Tässä ketjussa taas nimenomaan mietitään mahdollisia syitä. Tuo edellisen ketjun skenaario on vain yksi mahdollinen syy.
Mun mielestä ap on nyt jotenkin tunkeileva tuota toista perhettä kohtaan. Eikö se ole sen toisen pereheen oma asia miten haluavat perhe-elämäänsä viettää, ja haluavat eskari-ikäisen viettävän aikaansa myös kotona. Kun lapsen kaverin vanhemmat ovat selkeästi ilmaisseet, että lapsen kyläily kaverin luokse ei heille sivi kuin harvoin, ap. sitten tyrkyttäytyy tarjoamaan kyytiä hakien ja vieden lapsen, vaikka asia on jo tullut selväksi.
Tuon voisi kertoa myös toisen perheen näkökulmasta:
lapsen eskarikaveri ja kaverin vanhempi haluaisi, että lapsi kyläilisi heillä, mutta meile se ei aina käy ja sen olemme kertoneetkin, mutta silti jostain syystä lapsen kaverin vanhempi tarjoutuu hakemaan ja tomaan lastamme heille kylään. Meidän lapsi on mielestämme liian pieni yökyläilyyn mutta sitä silti pyydetään. Olemme myös sopineet kotona, että kotona ollaan ruoka-aikana, ja siksi kavereille ei jäädä syömään, mutta silti kaverin äiti tarjoaa lapselle ruokaa.
Lapsi pyytää, että voisiko mennä kaverin luo leikkkmään, koska kaveri sitä kovasti toivoo, mutta ei uskalla sanoa, että menee mielellään äidin kanssa kauppaan ja sitten kotiin.
Lapsella on harrastus, ei kovin aikaa vievä, mutta mieluinen, ja lapsi tykkää olla myös omissa oloissaan eskarin jälkeen.
Vanhempana on välillä sellainen tunne, että meissä on jotain vikaa, koska haluamme viettää arkiaikaa ilman lapsen kylään kuskaamista ja sitä, että meillä olisi lapsen kaveri kylässä usein.
Meillä syyt seuraavat:
- En kaipaa vastavierailuja, sillä arvostamme omaa rauhaa.
- Lapsen kaveri on huonosti kasvatettu, enkä halua hänen omivan tältä huonoja tapoja.
- Edellä mainittuun liittyen: en luota siihen, mitä kaverilla saa tehdä. Esim. Netti, pelit ym. Voivat törmätä rivoihin asioihin.
- Lapsen kaverin äiti on alkoholisti. Käy töissä, mutta haisee viinalta. En luota hänen hoiviinsa lastani. Siellä voi majailla myös epämääräisiä miehiä. Äiti on jäänyt kiinni valehtelusta sekä sekavista puheista.
- Kaverin kotona on sikaista.
- En halua rohkaista lastani tähän kaveruuteen.