Lue keskustelun säännöt.
Miksi lapseni kaveri ei pääse meille?
02.09.2018 |
Lapsellani on eskarissa se maailman paras kaveri, jonka kanssa leikit sujuvat ja molemmat tykkäävät toisistaan hurjasti. Tytöt ovat tunteneet toisensa jo 4 vuotta ja edelleen on ihanaa. Tytön vanhemmat ovat mukavia ja ystävällisiä.
Jostain syystä vanhemmat eivät kuitenkaan selvästi halua, että lapsemme tapaisivat vapaa-ajalla. Kyläkutsuun vastataan todella harvoin myöntävästi, ja kyläilyt täytyy sopia tosi paljon etukäteen. Spontaanit vierailut ovat aivan poissuljettuja. Usein sovittukin kyläily perutaan samana päivänä "kun ollaan nyt väsyneitä" tai "tuli muuta menoa". Yökyläilyä ei kuulemma voida edes harkita, eikä tyttö saa syödä meillä, vaikka meillä on tarjolla ihan tavallista kotiruokaa, eikä hänellä ole allergioita.
Kyseisellä lapsella ei myöskään ole mitään erityistä aikaa vievää harrastusta, sairautta tms., joka estäisi kyläilyjä. Hän on ainoa lapsi ja asuu hyvin lähellä; olen myös tarjoutunut hakemaan lapsen meille, jos vanhemmat eivät ehdi tuoda. Ei auta. Lapsi itse haluaisi kovasti tulla meille, ja pyytää usein eskarin pihassa, että saisiko tulla. Äiti kieltää aina, syynä esim. se, että pitää nyt käydä kaupassa. Aiemmin sanoin, että mene vaan rauhassa kauppaan, minä huolehdin tytöistä. Nyt olen todennut, että ei kannata, koska jostain syystä se vastentahtoinen 6-vuotias täytyy saada kauppaan mukaan.
Toivoisin, että joku, joka suhtautuu lapsensa kyläilyihin samalla tavalla, voisi avata tilannetta minulle. En ollenkaan halua paheksua näitä vanhempia, vaan haluaisin ymmärtää heitä, jotta voisin selittää tilannetta myös omalle lapselleni. Nyt mietimme molemmat, mikä meissä/meillä on vikana. Onhan meillä joskus vähän sotkua, mutta ei mitään järkyttävää kaaosta. Minusta meillä on ihan tavallinen, iloinen ja mukava koti. En siis keksi siitä mitään perustelua kyläilyjen estämiselle.
Toivon rakentavia, ystävällisiä vastauksia.
Kommentit (255)
Minusta kuusivuotias on liian nuori yökyläilyyn.
Lisäksi meillä on illat aina perheen keskistä aikaa. Jos ollaan kotona 16.30 ja 19.30 ollaan jo sängyssä yöunille, että aamulla jaksaa.
Lapselle on jo päiväkodissatarpeeksi virikettä ja lapsikontakteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kutsu lapsi ja hänen äitinsä molemmat. Tämä äiti näkee että teillä on ihan tavallinen koti, näkee miten lapset tulevat hyvin juttuun keskenään ja näkee miten sinä huolehdit.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on jotain vähän samankaltaista. Ekaluokkalaisella tyttärellä on rakas paras kaveri, joka ei juuri koskaan ehdota tyttärelleni leikkiä vapaa-ajalla vaikka koulussa yhdessä ovatkin. Tyttäreni on aina se joka ehdottaa tapaamista. Joskus se sopii, useimmiten ei. Silloin harvoin kun se sopii, kaveri saa kyllä käydä meilläkin.
En ymmärrä tätä lainkaan, eivätkö lapsen vanhemmat toivo tyttäreni seuraa? Vai onko tämä paras kaveruus tosiasiassa yksipuolista, eikö tyttäreni ole ystävälleen yhtä rakas kuin kaveri on hänelle.
Tämä käytös ajaa tyttäreni hakeutumaan toisten kavereidensa seuraan ja eniten hän vapaa-aikanaan viettää aikaansa muiden kuin tämän parhaan ystävänsä kanssa.
Voi olla hyvinkin näin, että toisen lapsen mielestä he ovat vain koulussa bestikset. Olen seuraillut paljon koululaisten elämää ja enää ei muodosteta välttämättä tällaista bestis-suhdetta kuin vanhemmilla oli aikoinaan.
Perheet harrastavat yhdessä enemmän, käyvät kaupoilla, lapset harrastavat, lomaillaan perheenä jne. Kylään kutsuminen on muodollisempia, ei piipahdeta yllättäen, ei soiteta, kysytään whatsappissa, voiko soittaa jne.
Valikoidaan tarkasti sukulaiset, jopa isovanhemmista ne, joiden kanssa ollaan tekemisissä.
Perhedynamiikka on muuttunut. Se vaikuttaa lastenkin ystävyyssuhteisiin ja arkeen. Vaihtoehtoja on niin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Kutsu lapsi ja hänen äitinsä molemmat. Tämä äiti näkee että teillä on ihan tavallinen koti, näkee miten lapset tulevat hyvin juttuun keskenään ja näkee miten sinä huolehdit.
Ehkä äidillä on muutakin tekemistä työpäivän jälkeen, kun istuskella jonkun lapsen kaverin äidin luona kylässä.
Ainakin itse haluan viettää illat perheen kanssa ja tehdä rauhassa kotihommat, eikä sitten kiireellä sutaista, kun istuskelee pari tuntia seurana lapsen kaverin perheessä+matkat päälle.
Vierailija kirjoitti:
Onpa paljon ilkeitä kommentteja. Paha mieli tulee pienten kaveria vailla olevien lasten puolesta. Antakaa lastenne leikkiä kaikenlaisten lasten kanssa. Eikö ole hyvä, että on muitakin kuin se yksi paras kaveri?
Eihän se lapsenne kaveri itse ole päättänyt syntyä siihen perheeseen, missä poltetaan tupakkaa tai käytetään vääränlaista pesuainetta. Kyse on kuitenkin 6-vuotiaista.
Miksi pakottaa lasta, jos lapsi ei itse halua mennä. Itse ainakaan en halua lastani kiusata sillä, että pakotan paikkoihin, mihin hän ei halua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onkohan kyse siitä, että jos päästää lapsen teille niin vastavuoroisesti pitäisi kutsua lapsesi omaan kotiin?
Mä olen tällainen. Rakastan omaa rauhaan ja siedän todella huonosti vieraita kotonani, jopa lapsivieraita. En oikein osaa tehdä mitään silloin kun lapsilla on kavereita, murehdin että olenko nyt ruokkinut lapsen kunnolla, onko meillä tarpeeksi siistiä jne. Pahinta jos lapsella on joku allergia, niin olen suorastaan hysteerinen siitä mitä tarjoan. Tästä johtuen en mielelläni anna lasteni kyläillä, koska sitten odotetaan sitä vastakutsua jota en halua esittää. Onneksi lapsilla on pari kaveria, joihin olen jo tottunut ja he täällä välillä käyvätkin. Mutta nyt nuorin on ystävystynyt erään paremman perheen lapsen kanssa ja häntä on pyydetty kylään, olen tähän mennessä tekosyyllä kieltäytynyt koska en halua esittää sitä vastakutsua.
Vaikka itse tykkään myös siitä omasta rauhasta, niin lasten kaverit ovat aina olleet tervetulleita, lyhyelläkin varoitusajalla yökylään. Itse olen ajatellut, että opin tuntemaan lasten kaverit. Silloin, kun olivat teinejä, niin ajattelin että parempi meillä kuin kadulla ja tiedän keiden kanssa liikkuu. Nyt nuorimmainenkon jo 18. Teini-ikä meni hyvin ohi. Raskastahan se hälinä välillä oli intovertille ihmiselle, mutta kannatti.
6-vuotias on aika pieni, ehkä se äiti vain haluaa, että lapsi vielä viettää aikaa kotona. Ja sitten koulussa päästää jo kylään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Veikkaisin että eskari-ikäiselle riittää ihan se eskarissa ja päiväkodissa kavereiden näkeminen. Näin varmaan sen toisen tytön vanhemmat ajattelevat.
Joo, meille vanhemmille tuo riittäisi vallan mainiosti, mutta lapselle se ei tunnu riittävän.
T. Eskari-ikäisen vanhempi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukaisin ketjun. Onhan tuo jopa sairasta eristää lapsi toisista. En ymmärrä. Pitää olla jokin vakava syy.
Lapselle on tärkeää että hänellä on kavereita ja monilla lapsuuden kaverista ja kavereista tulee elämänpituisia ystäviä, kuten itselleni ja omille lapsilleni tuli heidän kavereistaan.
Miettikää vanhemmat älkääkä erottako lapsia kavereistaan.Missä tässä ollaan eristämässä ketään? Kyse on siitä, että tuo bestis ei saa olla ap:n lapsen kanssa, ei siitä, että eristettäisiin kavereista.
Kyllä minä valitsen eskari-ikäisen lapseni ystävät täysin tietoisena siitä, että kaveripiirillä on iso vaikutus tulevaisuudessa. Kannattaa alusta asti pitää huolta, että lapsi oppii tunnistamaan, kenen kanssa kannattaa olla. Joskus se tarkoittaa sitä, että senhetkistä bestistä ei meille kutsuta.
Ei h^lvetti???:D Et voi olla tosissasi???😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa paljon ilkeitä kommentteja. Paha mieli tulee pienten kaveria vailla olevien lasten puolesta. Antakaa lastenne leikkiä kaikenlaisten lasten kanssa. Eikö ole hyvä, että on muitakin kuin se yksi paras kaveri?
Eihän se lapsenne kaveri itse ole päättänyt syntyä siihen perheeseen, missä poltetaan tupakkaa tai käytetään vääränlaista pesuainetta. Kyse on kuitenkin 6-vuotiaista.Miksi pakottaa lasta, jos lapsi ei itse halua mennä. Itse ainakaan en halua lastani kiusata sillä, että pakotan paikkoihin, mihin hän ei halua
Ap:han sanoi että lapsensa kaveri on pyytänyt eskan pihalla äidiltään että saisiko mennä ap:n lapsen luokse. Idari
Kyllä tuon ikäiset lapset saavat tahtoa vaikka mitä, mutta tahto on vielä äidin taskussa. Ainakin meillä oli näin. Jos jokaiseen lapsen tahtomiseen olisi alkanut hyppäämään, olisi saanut hypätä koko ajan jossakin. Minä olin sitä mieltä, että kun on 9 tuntia hoidossa, lapselle on hyvä rauhoittua kotiin. Monta muutakin asiaa kielsin lapsiltani ja ei niille näyttänyt traumoja tulevan.
Lapsille voi ihan selkeästi sanoa, että ei, ei käy. Jokaiseen lapsen oikkuun ei tarvitse suostua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa paljon ilkeitä kommentteja. Paha mieli tulee pienten kaveria vailla olevien lasten puolesta. Antakaa lastenne leikkiä kaikenlaisten lasten kanssa. Eikö ole hyvä, että on muitakin kuin se yksi paras kaveri?
Eihän se lapsenne kaveri itse ole päättänyt syntyä siihen perheeseen, missä poltetaan tupakkaa tai käytetään vääränlaista pesuainetta. Kyse on kuitenkin 6-vuotiaista.Miksi pakottaa lasta, jos lapsi ei itse halua mennä. Itse ainakaan en halua lastani kiusata sillä, että pakotan paikkoihin, mihin hän ei halua
Ap:han sanoi että lapsensa kaveri on pyytänyt eskan pihalla äidiltään että saisiko mennä ap:n lapsen luokse. Idari
Tuolla kyllä puhuttiin siitä, että lapsi ei halua paikkaan, missä haisee tupakka tai silmiä kirveltävät pesuaineet. Itse en ainakaan pakottaisi lasta lähtemään sellaiseen paikkaan, jos lapsi ei halua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sillä perheellä on oma elämä? Jos lapsi on päivän päiväkodissa niin ehkä loppuilta halutaan elää omaa elämää perheen ja ystävien kesken? Lapsi leikkii puhakavereiden kanssa tai ystäväperheen lapsien kanssa?
Eikö ap lapsellasi ole muita kavereita? Miksi takerrut tähän yhteen lapseen?
Lapsellani on tosi paljon kavereita, kyse ei ole siitä, että hän tai _minä_ (siis mitä!!!!???) takertuisi tähän yhteen. On vaan harmi, että tämä kaverisuhde, jossa molemmat tykkäävät toisistaan tosi paljon ja ovat toisilleen tärkeitä, rajoittuu ainoastaan sinne eskariin. Tämä lapsi on ollut meillä tänä vuonna 2 kertaa: yhden kerran synttäreillä ja yhden kyläilemässä. Muistan, koska on niin harvinaista, että hän saa meille tulla.
AP
Miksi se on harmi? Vaikuttaa siltä, että lapsellasi ei ole muita kavereita ja tuon bestiksen äitikin sen huomaa. Siksi hän estää lasta sitoutumasta liikaa ripustautujaan.
Aika usein näissä jutuissa toinen on paras kaveri siksi, että on ainoa kaveri. Silloin syntyy näitä draamatilanteita, kun vanhempi ei yritä etsiä lapselle muita kavereita, vaan pyytää uudestaan ja uudestaan tätä eskaribestistä käymään.
Miksi epäilet, että valehtelen? Mitä hyötyä minulle olisi valehdella täällä ja pyytää sen perusteella näkemyksiä? Lapsellani on tosi paljon kavereita. Minusta on vaan tosi harmi, että juuri tämä kaikkein rakkain kaveri ei meille pääse kuin harvoin.
Jos olet trolli, niin anna olla. Olen liian kokenut tarttuakseni trollaukseen.
AP
Valehtelusta en huomannut kirjoittaneeni. Miksi siis koet, että väitin sinua valehtelijaksi? Kirjoitin, että vaikuttaa siltä, että bestis on ainoa kaveri, en kirjoittanut, että valehtelet.
Toisaalta juuri tuossa saattaa olla syy lapsesi kaveriongelmiin: sinä uhriudut! Lapsellasi on paljon kavereita, mutta sinua harmittaa, että kaikkein rakkain kaveri ei pääse teille. Oletko selkiyttänyt itsellesi, mistä tämä harmi syntyy? Jos lapsellasi on kavereita muutenkin, tekemistä muutenkin, niin miksi sinulle on tärkeää, että tämä rakkain kaveri tekee niin kuin sinä tahdot? Onko itselläsi ongelmia ystävien kanssa? Olisit iloinen siitä, että lapsellasi on laaja kaveripiiri sen sijaan että pyrkisit väkisin lujittamaan sitä yhtä ystävyyttä, joka ei välttämättä ole kaikille osapuolille yhtä mieluinen.
Jos kerron edellisessä kommentissani, että lapsellani ON paljon kavereita, ja sinä väität seuraavassa, että ei ole, niin eikö se ole sama, kuin väittäisit minun valehtelevan? Eli olet sitä mieltä, että en kerro totuutta.
Mulla ei ole ystävien kanssa ongelmia, olen sosiaalinen ja mulla on paljon kavereita.
Ja kyllä, olen nyt tehnyt juuri niin kuin neuvot, eli pyrkinyt vahvistamaan muita kaverisuhteita. En enää juurikaan viitsi tätä lasta meille kutsua. Asia silti vaivaa minua, sillä oma lapseni kyselee minulta, miksi "Venla" ei pääse meille, ja myös tämä "Venla" kysyy sitä minulta, kun haen lastani eskarista.
Olen pahoillani, jos aiheutan sinulle mielipahaa kysymällä tätä. Ainoa tavoitteeni on ymmärtää lapsen vanhempia, jotta pystyisin vastaamaan lapseni kysymykseen.
AP
En väitä sinun valehtelevan. Kerron vain, miltä tilanne vaikuttaa ulkopuolisen silmin.
Ymmärrän nyt paljon paremmin sen bestiksen äitiä, koska jos olet syyttelemässä ja väittämässä valehtelijaksi jokaista, joka on kanssasi eri mieltä tai tuo uutta aspektia keskusteluun, niin miksi ihmeessä kukaan antaisi lapsensa olla lapsesi kanssa?
Selität laajasti, miten sinullao kavereita ja lapsellasi on kavereita ja silti koet ongelmaksi sen, että yksi lapsi ei tule teille kylään. Mikä tässä "Venlassa" on sellaista, että sinun on väkipakolla saatava hänet teille kylään?
En usko, että "Venla" kyselee, koska saisi tulla teille, koska hänelle on varmasti kotona kerrottu, että ei käy. Muutenkaan en ymmärrä, miten päädyt "Venlan" kanssa puheisiin noutaessasi lasta, koska eikö sinun tulisi ensisijaisesti olla kiinnostunut omasta lapsestasi?
Et ole tosissasi?:D Et varmaan ole koskaan hakenut lastasi päiväkodista/eskarista/koulun ip-kerhosta??
Kun minun lapseni oli eskarissa ja lähes joka kerta kun hänet hain, niin aina oli joku kaveri tyttäreni vierellä ja kuorossa kyselivät milloin "Milla" voi tulla meille tai milloin tyttäreni voi mennä "Millalle/Saanalle/Pinjalle" jne.
Sama toistui vielä viime vuonna kun hain lasta ip-kerhosta. Nyt 2.luokalla sopivat kyläilyjä koulussa tai puhelimitse..
6-vuotias ei tosiaankaan kyselisi kaverin mieliksi tämän äidiltä kyläilyjä jos ei itse haluaisi.. :D
Luulen että ap:n tapauksessa kaverin vanhemmat liikkuu niin eri piireissä jossa "Venlalla" on omat kaverit vapaa-ajalla, eikä vanhempia kiinnosta mahdollistaa kaveruutta eskan jälkeen. Tai joku muu syy. Eivät halua lasta ap:n luo koska eivät tunne ap:ta tarpeeksi hyvin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsi on jo pitkän työpäivän 5Xviikko eskarissa ja päiväkodissa, on hyvä rauhoittua kotona, tehdä omia juttujaan ja olla perheen kesken. Perheessä voi olla olla muitakin lapsia, ja sisaruksilla yhteiset tekemisensä. Useilla on jokin harrastusmeno.
Aamulla on taas edessä se pitkä päivä, jolloin saa leikkiä sen eskaribestiksen kanssa.
Ei ole pelkoa siitä, että sosiaalistuminen jotenkin kärsii, jos kaverikyläilyjä ei arki-iltoina enää olisikaan, tai niitä on harvoin. Eskari-ikäinen on niin pieni, että tarvitsee lepoa ja irrottautumista päivän hulinoista, koti- ja perheaikaa.
Hiukan liioiteltua alkaa rakennella salaliittoteorioita, keksiä perheelle ongelmia tms. vain sillä perusteella, että he haluavat tehdä iltaisin jotain muuta kuin järkätä kaverikyläilyjä.
Meillä ekaluokan aloittaneet kaksoset ja kaverikyläilyt on tosi raskaita.
Eskarissa jo kyseltiin jonkun verran ja muutaman kerran olivat, mutta kyllä siinä on kova säätäminen.
Meillä on harrastuksia ym menoja ja ovat koulussa/kerhossa 8-16.30. Nukkumaan menevät klo 20. Siinä välissä pitäisi myös ehtiä tehdä läksyt ja syödä lämmin ruoka, käydä kaupassa, tehdä kotitöitä jne.
Kavereita on kauhea määrä ja kaikki kyselevät kokoajan kylään. Lisäksi naapurin lapset rimputtavat kokoajan ovikelloa tai muutama jopa juoksee sisään edes ovikelloa soittamatta.
Itsekseen ei uskalla lapsia vielä päästää kauempana asuvien kavereiden luokse, koska ovat vähän holtittomia tienylityksissä, joten se on jatkuvaa edes-takas suhaamista, jos heidät vie tunniksi kaverille leikkimään.
Meillä taas kaverit ovat enemmän kiinnostuneita lemmikeistämme, joka harmittaa lapsiamme kun kaverit eivätkään leiki heidän kanssa ja toisaalta itse ei saa mitään tehtyä, kun joutuu vahtimaan lapsia ja eläimiä ettei mitään satu.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuon ikäiset lapset saavat tahtoa vaikka mitä, mutta tahto on vielä äidin taskussa. Ainakin meillä oli näin. Jos jokaiseen lapsen tahtomiseen olisi alkanut hyppäämään, olisi saanut hypätä koko ajan jossakin. Minä olin sitä mieltä, että kun on 9 tuntia hoidossa, lapselle on hyvä rauhoittua kotiin. Monta muutakin asiaa kielsin lapsiltani ja ei niille näyttänyt traumoja tulevan.
Lapsille voi ihan selkeästi sanoa, että ei, ei käy. Jokaiseen lapsen oikkuun ei tarvitse suostua
Juuri näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sillä perheellä on oma elämä? Jos lapsi on päivän päiväkodissa niin ehkä loppuilta halutaan elää omaa elämää perheen ja ystävien kesken? Lapsi leikkii puhakavereiden kanssa tai ystäväperheen lapsien kanssa?
Eikö ap lapsellasi ole muita kavereita? Miksi takerrut tähän yhteen lapseen?
Lapsellani on tosi paljon kavereita, kyse ei ole siitä, että hän tai _minä_ (siis mitä!!!!???) takertuisi tähän yhteen. On vaan harmi, että tämä kaverisuhde, jossa molemmat tykkäävät toisistaan tosi paljon ja ovat toisilleen tärkeitä, rajoittuu ainoastaan sinne eskariin. Tämä lapsi on ollut meillä tänä vuonna 2 kertaa: yhden kerran synttäreillä ja yhden kyläilemässä. Muistan, koska on niin harvinaista, että hän saa meille tulla.
AP
Miksi se on harmi? Vaikuttaa siltä, että lapsellasi ei ole muita kavereita ja tuon bestiksen äitikin sen huomaa. Siksi hän estää lasta sitoutumasta liikaa ripustautujaan.
Aika usein näissä jutuissa toinen on paras kaveri siksi, että on ainoa kaveri. Silloin syntyy näitä draamatilanteita, kun vanhempi ei yritä etsiä lapselle muita kavereita, vaan pyytää uudestaan ja uudestaan tätä eskaribestistä käymään.
Miksi epäilet, että valehtelen? Mitä hyötyä minulle olisi valehdella täällä ja pyytää sen perusteella näkemyksiä? Lapsellani on tosi paljon kavereita. Minusta on vaan tosi harmi, että juuri tämä kaikkein rakkain kaveri ei meille pääse kuin harvoin.
Jos olet trolli, niin anna olla. Olen liian kokenut tarttuakseni trollaukseen.
AP
Valehtelusta en huomannut kirjoittaneeni. Miksi siis koet, että väitin sinua valehtelijaksi? Kirjoitin, että vaikuttaa siltä, että bestis on ainoa kaveri, en kirjoittanut, että valehtelet.
Toisaalta juuri tuossa saattaa olla syy lapsesi kaveriongelmiin: sinä uhriudut! Lapsellasi on paljon kavereita, mutta sinua harmittaa, että kaikkein rakkain kaveri ei pääse teille. Oletko selkiyttänyt itsellesi, mistä tämä harmi syntyy? Jos lapsellasi on kavereita muutenkin, tekemistä muutenkin, niin miksi sinulle on tärkeää, että tämä rakkain kaveri tekee niin kuin sinä tahdot? Onko itselläsi ongelmia ystävien kanssa? Olisit iloinen siitä, että lapsellasi on laaja kaveripiiri sen sijaan että pyrkisit väkisin lujittamaan sitä yhtä ystävyyttä, joka ei välttämättä ole kaikille osapuolille yhtä mieluinen.
Jos kerron edellisessä kommentissani, että lapsellani ON paljon kavereita, ja sinä väität seuraavassa, että ei ole, niin eikö se ole sama, kuin väittäisit minun valehtelevan? Eli olet sitä mieltä, että en kerro totuutta.
Mulla ei ole ystävien kanssa ongelmia, olen sosiaalinen ja mulla on paljon kavereita.
Ja kyllä, olen nyt tehnyt juuri niin kuin neuvot, eli pyrkinyt vahvistamaan muita kaverisuhteita. En enää juurikaan viitsi tätä lasta meille kutsua. Asia silti vaivaa minua, sillä oma lapseni kyselee minulta, miksi "Venla" ei pääse meille, ja myös tämä "Venla" kysyy sitä minulta, kun haen lastani eskarista.
Olen pahoillani, jos aiheutan sinulle mielipahaa kysymällä tätä. Ainoa tavoitteeni on ymmärtää lapsen vanhempia, jotta pystyisin vastaamaan lapseni kysymykseen.
AP
En väitä sinun valehtelevan. Kerron vain, miltä tilanne vaikuttaa ulkopuolisen silmin.
Ymmärrän nyt paljon paremmin sen bestiksen äitiä, koska jos olet syyttelemässä ja väittämässä valehtelijaksi jokaista, joka on kanssasi eri mieltä tai tuo uutta aspektia keskusteluun, niin miksi ihmeessä kukaan antaisi lapsensa olla lapsesi kanssa?
Selität laajasti, miten sinullao kavereita ja lapsellasi on kavereita ja silti koet ongelmaksi sen, että yksi lapsi ei tule teille kylään. Mikä tässä "Venlassa" on sellaista, että sinun on väkipakolla saatava hänet teille kylään?
En usko, että "Venla" kyselee, koska saisi tulla teille, koska hänelle on varmasti kotona kerrottu, että ei käy. Muutenkaan en ymmärrä, miten päädyt "Venlan" kanssa puheisiin noutaessasi lasta, koska eikö sinun tulisi ensisijaisesti olla kiinnostunut omasta lapsestasi?
Et ole tosissasi?:D Et varmaan ole koskaan hakenut lastasi päiväkodista/eskarista/koulun ip-kerhosta??
Kun minun lapseni oli eskarissa ja lähes joka kerta kun hänet hain, niin aina oli joku kaveri tyttäreni vierellä ja kuorossa kyselivät milloin "Milla" voi tulla meille tai milloin tyttäreni voi mennä "Millalle/Saanalle/Pinjalle" jne.
Sama toistui vielä viime vuonna kun hain lasta ip-kerhosta. Nyt 2.luokalla sopivat kyläilyjä koulussa tai puhelimitse..6-vuotias ei tosiaankaan kyselisi kaverin mieliksi tämän äidiltä kyläilyjä jos ei itse haluaisi.. :D
Luulen että ap:n tapauksessa kaverin vanhemmat liikkuu niin eri piireissä jossa "Venlalla" on omat kaverit vapaa-ajalla, eikä vanhempia kiinnosta mahdollistaa kaveruutta eskan jälkeen. Tai joku muu syy. Eivät halua lasta ap:n luo koska eivät tunne ap:ta tarpeeksi hyvin?
Enpä ole kokenus moista kuoropyytelyä, koska lapsilleni on aika lailla selvää, että ei on ei ja se pysyy einä joka päivä, turha ruikuttaa kaverille kylään, kun edessä on balettitunti tai muskari. Ja joku tuollainen "koska pääseee kylään" kuitataan sillä, että sitten, kun kaikille sopii. Eli ei koskaan.
Lapsillani on kavereita pihapiirissä ja harrastuksissa, ei ole tarpeen mennä eskarikavereille kylään pitkän hoitopäivän jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukaisin ketjun. Onhan tuo jopa sairasta eristää lapsi toisista. En ymmärrä. Pitää olla jokin vakava syy.
Lapselle on tärkeää että hänellä on kavereita ja monilla lapsuuden kaverista ja kavereista tulee elämänpituisia ystäviä, kuten itselleni ja omille lapsilleni tuli heidän kavereistaan.
Miettikää vanhemmat älkääkä erottako lapsia kavereistaan.Missä tässä ollaan eristämässä ketään? Kyse on siitä, että tuo bestis ei saa olla ap:n lapsen kanssa, ei siitä, että eristettäisiin kavereista.
Kyllä minä valitsen eskari-ikäisen lapseni ystävät täysin tietoisena siitä, että kaveripiirillä on iso vaikutus tulevaisuudessa. Kannattaa alusta asti pitää huolta, että lapsi oppii tunnistamaan, kenen kanssa kannattaa olla. Joskus se tarkoittaa sitä, että senhetkistä bestistä ei meille kutsuta.
Ei h^lvetti???:D Et voi olla tosissasi???😂
Olen tosissani. Jos haluaa tehdä parhaansa varmistaakseen lapselleen hyvän elämän, niin pyrkii pitämään hänet erossa sellaisista lapsista, joiden perheissä on huume- ta alkoholiongelmia tai sukupolvien yli vieritettyä köyhyyttä. Valitettavasti lapsen kaveripiirillä on iso vaikutus esim. ammatinvalintaan, joten kannattaa pitää lapsi pienestä pitäen erossa mahdollisista ongelmista.
Päiväkodissa saa leikkiä kenen kanssa tahansa, mutta pienen lapsen bestiksen voi päättää äitikin.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi lapseni on melkein jo aikuinen. Minä en ole koskaan tykännyt päästää lastani muille kylään tai että muut tulevat meille, koska en voi tasan tarkkaan tietää millaisesta kodista tulevat. Minä olen tosi siisti ihminen ja en voi sietää jos jonkun kotona on likaista. Meillä jokainen lapsen kaveri pesee ensin kätensä ennen kuin koskee mihinkään.
Minä olen oppinut kotoa myös hyvän perushygienian ja siisteyden, mutta en suhtaudu asiaan noin neuroottisesti. Lapsilla jää kovin rajoittunut ymmärrys elämästä, jos kaikki elämä keskittyy vain siivoamiseen.
Onko tuo tapa rajoittanut omaa sosiaalista elämääsi?
Haiseeko lapsesi vaatteet tupakalle tai homeelle?