Vierailija

Lapsellani on eskarissa se maailman paras kaveri, jonka kanssa leikit sujuvat ja molemmat tykkäävät toisistaan hurjasti. Tytöt ovat tunteneet toisensa jo 4 vuotta ja edelleen on ihanaa. Tytön vanhemmat ovat mukavia ja ystävällisiä.

Jostain syystä vanhemmat eivät kuitenkaan selvästi halua, että lapsemme tapaisivat vapaa-ajalla. Kyläkutsuun vastataan todella harvoin myöntävästi, ja kyläilyt täytyy sopia tosi paljon etukäteen. Spontaanit vierailut ovat aivan poissuljettuja. Usein sovittukin kyläily perutaan samana päivänä "kun ollaan nyt väsyneitä" tai "tuli muuta menoa". Yökyläilyä ei kuulemma voida edes harkita, eikä tyttö saa syödä meillä, vaikka meillä on tarjolla ihan tavallista kotiruokaa, eikä hänellä ole allergioita.

Kyseisellä lapsella ei myöskään ole mitään erityistä aikaa vievää harrastusta, sairautta tms., joka estäisi kyläilyjä. Hän on ainoa lapsi ja asuu hyvin lähellä; olen myös tarjoutunut hakemaan lapsen meille, jos vanhemmat eivät ehdi tuoda. Ei auta. Lapsi itse haluaisi kovasti tulla meille, ja pyytää usein eskarin pihassa, että saisiko tulla. Äiti kieltää aina, syynä esim. se, että pitää nyt käydä kaupassa. Aiemmin sanoin, että mene vaan rauhassa kauppaan, minä huolehdin tytöistä. Nyt olen todennut, että ei kannata, koska jostain syystä se vastentahtoinen 6-vuotias täytyy saada kauppaan mukaan.

Toivoisin, että joku, joka suhtautuu lapsensa kyläilyihin samalla tavalla, voisi avata tilannetta minulle. En ollenkaan halua paheksua näitä vanhempia, vaan haluaisin ymmärtää heitä, jotta voisin selittää tilannetta myös omalle lapselleni. Nyt mietimme molemmat, mikä meissä/meillä on vikana. Onhan meillä joskus vähän sotkua, mutta ei mitään järkyttävää kaaosta. Minusta meillä on ihan tavallinen, iloinen ja mukava koti. En siis keksi siitä mitään perustelua kyläilyjen estämiselle.

Toivon rakentavia, ystävällisiä vastauksia.

Sivut

Kommentit (255)

Vierailija

Narsisti vanhemmat. Haluavat pitää kotona, mutta samalla vihaavat lasta kun on taakka. Myöhemmin nälvivät, että lapsella ei ole kavereita ja miksi ei käy missään. Halu kontrolloida.

Vierailija

Jostain syystä tuli mieleen erittäin introvertit vanhemmat jotka haluavat elää perheen kesken omassa kuplassaan ja lapsen kavereiden kanssa säätäminen on heille liikaa. Tai sitten juurikin haluavat eristää lapsensa. Oletko kysynyt heiltä suoraan missä mättää?

Vierailija

Kyllä minusta vaikuttaa siltä, että siellä on kaikki ok. Vanhemmat vaikuttavat kaikin puolin mukavilta ja tasapainoisilta. Mutta kyläilyt eivät ole suosiossa myöskään siihen suuntaan, eli lapseni on ollut siellä kylässä ehkä 2 kertaa lyhyen aikaa.

AP

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä tuli mieleen erittäin introvertit vanhemmat jotka haluavat elää perheen kesken omassa kuplassaan ja lapsen kavereiden kanssa säätäminen on heille liikaa. Tai sitten juurikin haluavat eristää lapsensa. Oletko kysynyt heiltä suoraan missä mättää?

En ole kehdannut kysyä. Vähän on ehkä sellainen kuplavaikutelma kyllä tullut.

AP

Vierailija

Lapseni on hoidossa klo 7.30 - 16.30. Naapurissa on lapsia, joiden kanssa hän voi leikkiä hoitopäivän jälkeen ilman, että minun pitää erikseen vahtia (näen toki keittiön ikkunasta, missä 6v pihalla on) ja voin luottaa siihen, että lapsi ei lähde minnekään kysymättä lupaa. Lapsen kaveri taas on näitä iloisia vastuuttomia hetken lapsia, joka voi koska tahansa lähteä seuraamaan perhosta tai ryhtyä tyhjentämään jääkaappia, koska haluaa nähdä,mitä siellä on.

En jaksa työpäivän jälkeen emännöidä lasta, joka on ns. paras kaveri. Haluan lapselleni lukuisia erilaisia ihmissuhteita, en jumittumista siihen yhteen, jonka kanssa pitää olla 24/7,koska vanhempiensa mielestä niin on hyvä. Ehei, lapsellani on nyt kaverit hoidossa, kaverit pihassa ja lisäksi vielä harrastuksissa, joista muuten ei tehdä mitään selkoa lapsen hoitokavereiten vanhemmille! Lisäksi on vielä serkut, joiden kanssa ollaan usein viikonloppuisin.

Haluankin vastavuoroisesti kysyä ap:lta, miksi hän haluaa varata tämän lapsen kokonaan omansa käyttöön, miksi ei salli toisen perheen lapselle omaa elämää?

Vierailija

Mielenterveys-/jaksamisongelmia?

Meillä tyttären synttärit "unohtuivat" yhdeltä lapselta, jonka äidillä on ilmiselvästi vähintäänkin voimakasta sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Surullista.

Vierailija

Onkohan kyse siitä, että jos päästää lapsen teille niin vastavuoroisesti pitäisi kutsua lapsesi omaan kotiin?

Mä olen tällainen. Rakastan omaa rauhaan ja siedän todella huonosti vieraita kotonani, jopa lapsivieraita. En oikein osaa tehdä mitään silloin kun lapsilla on kavereita, murehdin että olenko nyt ruokkinut lapsen kunnolla, onko meillä tarpeeksi siistiä jne. Pahinta jos lapsella on joku allergia, niin olen suorastaan hysteerinen siitä mitä tarjoan. Tästä johtuen en mielelläni anna lasteni kyläillä, koska sitten odotetaan sitä vastakutsua jota en halua esittää. Onneksi lapsilla on pari kaveria, joihin olen jo tottunut ja he täällä välillä käyvätkin. Mutta nyt nuorin on ystävystynyt erään paremman perheen lapsen kanssa ja häntä on pyydetty kylään, olen tähän mennessä tekosyyllä kieltäytynyt koska en halua esittää sitä vastakutsua.

Vierailija

Meillä on jotain vähän samankaltaista. Ekaluokkalaisella tyttärellä on rakas paras kaveri, joka ei juuri koskaan ehdota tyttärelleni leikkiä vapaa-ajalla vaikka koulussa yhdessä ovatkin. Tyttäreni on aina se joka ehdottaa tapaamista. Joskus se sopii, useimmiten ei. Silloin harvoin kun se sopii, kaveri saa kyllä käydä meilläkin.
En ymmärrä tätä lainkaan, eivätkö lapsen vanhemmat toivo tyttäreni seuraa? Vai onko tämä paras kaveruus tosiasiassa yksipuolista, eikö tyttäreni ole ystävälleen yhtä rakas kuin kaveri on hänelle.
Tämä käytös ajaa tyttäreni hakeutumaan toisten kavereidensa seuraan ja eniten hän vapaa-aikanaan viettää aikaansa muiden kuin tämän parhaan ystävänsä kanssa.

Vierailija

Onko se kaveri ainoa lapsi? Jos vanhemmat vaan ovat kovin suojelevia eivätkä halua tai pysty päästämään lasta pois omista silmistään?

N20 jkl

Mun oma äiti harvoin päästi mua kyläilemään kavereille pienenä. Äiti ei tykännyt siitä etten "viihtynyt" kotona vaan piti oikein toisen luokse mennä ja asiahan ei näin ollut... Halusin vaan kaverin kanssa leikkiä. Hän myös koki että kyläileminen häiritsee muiden lasten vanhempia.

Vierailija

Ehkä sillä perheellä on oma elämä? Jos lapsi on päivän päiväkodissa niin ehkä loppuilta halutaan elää omaa elämää perheen ja ystävien kesken? Lapsi leikkii puhakavereiden kanssa tai ystäväperheen lapsien kanssa?

Eikö ap lapsellasi ole muita kavereita? Miksi takerrut tähän yhteen lapseen?

Vierailija

Tuli mieleen rakas ystäväni, jonka olen tuntenut päiväkotiajoista lähtien. Heille ei saanut mennä, hän ei saanut tulla meille, eikä minnekään muuallekaan. Olimme hyviä ystäviä koulussa, koko kouluajan, sama jatkui, hän oli kaikki illat, viikonloput ja lomat vanhempiensa kanssa tiiviisti. Nyt 40-vuotiaana sama jatkuu. Äiti täyttää elämän ja äiti on suurin auktoriteetti.
Arvaan, ettei tuo tyttö kyläile muidenkaan luona?

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat