Miksi lapseni kaveri ei pääse meille?

Vierailija kirjoitti:

En jaksa lukea kaikkia vastauksia, mutta kerron esimerkin omasta lapsuudesta. Mun kaverin kyläilyt meillä kiellettiin, koska kaverin vanhemmat sai jostain päähänsä, että kaveri on liikaa meillä ja aiheuttaa vaivaa. Hän ei myöskään saanut syödä meillä, jotta eivät jää johonkin kiitollisuuden velkaan tai aiheuta mun perheelle jotain ylimääräistä vaivaa. Mun vanhemmat olivat vaan ja ainoastaan sitä mieltä, että kiva kun mulla on mukava kaveri ja tottakai kaverit on tervetulleita meille. Meillä myös on ollut aina tapana kutsua kaikki ruokapöytään, jos joku ruoka-aikaan meillä kyläilee ja sitä ei koettu millään tavalla vaivaksi tai rasitteeksi. Kaverin isä oli kerran mun isälle sanonut, että heidän lapsi taitaa olla teillä vaivaksi saakka, johon mun isä oli kommentoinut, että kaveri ei ole millään tavalla vaivaksi ja on ainoastaan kiva, että mulla on kavereita. Jostain syystä tän jälkeen kaveri ei enää saanut tulla meille. Kaverin vanhemmille oli kyllä ok että mä vierailin heillä. Eli meitä on monenlaista tallaajaa täällä...

Sama juttu! Mulla oli yksi kaveri, jonka luona jos olin ruoka-aikaan, talon väki söi ja mut ohjattiin toiseen huoneeseen syömään hedelmiä ja keksejä. Ihan kohteliasta minusta, vaikka lapsena tuntui hassulta, kun en ollut tottunut samanlaiseen kotona. Meillä taas tämä kaveri kutsuttiin pöytään... se jäi ainoaksi kerraksi, sen jälkeen sai ohjeen vanhemmiltaan, että pitää lähteä kotiin aina kun meillä alkaa ruoka-aika. Ja pian ne vierailut loppui kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä sisarukset saa olla viikonloppuna keskenään ja meillä on paljon menoja joihin osallistuu koko perhe: mummolaan, ostoksille, marjaan, sieneen, mökille, urheilukisoihin, viikonloppureissuihin.... ei kiitos tarhakamuja tähän enää

Mutta entäs viikolla? Ette silloin varmaan mene marjaan, sienestämään, mökille, urheilukisoihin 😀

 

Me kyllä mennään arkiviikoillakin marjaan ja sienestämään. Tietysti lapsi voisi silloin olla kaverillaan, mutta haluan, että lapsi oppii jo pienenä liikkumaan luonnossa, tunnistamaan sieniä, kasveja ja eläimiä. Eikä vain köki sisällä ja pelaa jonkun kaverin kanssa.

Kova harrastus, varsinkin talviaikaan saalis kehno?

Sinustako talvella ei voi tunnistaa mäntyä männyksi?

Itse kirjoitit, että menette arkiviikollakin marjaan ja sieneen. Saako männystä talvella marjaa tai sientä?

Voisko sittenkin syynä olla se yksinhuoltajuus? Jotkut ovat niin rajoittuneita. Jopa vuonna 2018.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä sisarukset saa olla viikonloppuna keskenään ja meillä on paljon menoja joihin osallistuu koko perhe: mummolaan, ostoksille, marjaan, sieneen, mökille, urheilukisoihin, viikonloppureissuihin.... ei kiitos tarhakamuja tähän enää

Mutta entäs viikolla? Ette silloin varmaan mene marjaan, sienestämään, mökille, urheilukisoihin 😀

 

Me kyllä mennään arkiviikoillakin marjaan ja sienestämään. Tietysti lapsi voisi silloin olla kaverillaan, mutta haluan, että lapsi oppii jo pienenä liikkumaan luonnossa, tunnistamaan sieniä, kasveja ja eläimiä. Eikä vain köki sisällä ja pelaa jonkun kaverin kanssa.

Kova harrastus, varsinkin talviaikaan saalis kehno?

Sinustako talvella ei voi tunnistaa mäntyä männyksi?

Itse kirjoitit, että menette arkiviikollakin marjaan ja sieneen. Saako männystä talvella marjaa tai sientä?

Hei hei hei, rauha nyt. Tuo männystä vastannut ei ollut minä, tosin toki olen samaa mieltä. Juuri nyt on sienestys- ja marjastusaika, joten vastaukseni kumpusi ihan tämän hetken ajankohtaisista asioista. Talvella toki muut puuhat, mutta nekin paljon luontoon liittyviä. Kavereita ei näihin rientoihin oikein voi ottaa mukaan, koska kitisevät vain. Päiväkodissa jo saatiin palautetta, että lapsemme viihtyvät ulkona paremmin kuin muut ryhmän lapset - tottakai, kun olivat siihen tottuneet. 

Mutta nyt marjaan, mukavaa päivänjatkoa. :)

Tuli mieleen lapsuuteni. Asuimme maalla kolmen sukupolven talossa, jossa mummu määräsi säännöt. En ollut päivähoidossa ja alle kouluikäisenä olin muiden lasten kanssa tekemisissä vain silloin kun joku perhe tuli lapsineen meille kylään tai me menimme kylään johonkin lapsiperheeseen. Koulussa vasta tutustuin naapurin lapsiin. En saanut mennä koulun jälkeen kaverin luo, koska "ei sitä ennenkään pitkin kyliä runttastu vaan tehtiin läksyt ja autettiin äitiä". Siis mummun nuoruudessa 1910-luvulla. Myöskään meille ei kaverit olleet tervetulleita "eikö sillä ole omaa kotia kun tänne pitää tulla" totesi mummu heti jos joku uskalsi tulla. "Sitä kun ihmisellä on koti, niin siellä pitää pysyä, sellainen ihminen ei kotia tarvitsekaan, joka koko ajan on menossa johonkin" tapasi mummu sanoa. Kerran äitikin oli yhden kaverin luo pääsystä sitä mieltä, että ei koska sen isä on juoppo ja jos sinä menet sinne, niin sitten se on tulossa tänne ja sen juoppo isä saattaa tulla mukana.

Jos sen äidin ajatusmaailma on sama kuin mummuni?

Minusta tuli sitten yksinäinen lapsi ja yksinäinen aikuinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä sisarukset saa olla viikonloppuna keskenään ja meillä on paljon menoja joihin osallistuu koko perhe: mummolaan, ostoksille, marjaan, sieneen, mökille, urheilukisoihin, viikonloppureissuihin.... ei kiitos tarhakamuja tähän enää

Mutta entäs viikolla? Ette silloin varmaan mene marjaan, sienestämään, mökille, urheilukisoihin 😀

 

Me kyllä mennään arkiviikoillakin marjaan ja sienestämään. Tietysti lapsi voisi silloin olla kaverillaan, mutta haluan, että lapsi oppii jo pienenä liikkumaan luonnossa, tunnistamaan sieniä, kasveja ja eläimiä. Eikä vain köki sisällä ja pelaa jonkun kaverin kanssa.

Kova harrastus, varsinkin talviaikaan saalis kehno?

Sinustako talvella ei voi tunnistaa mäntyä männyksi?

Itse kirjoitit, että menette arkiviikollakin marjaan ja sieneen. Saako männystä talvella marjaa tai sientä?

Niin ja jos 6 päivää viikossa marjastaa, sienestää ja tunnistaa puita ym. niin varmaan yhtenä päivänä viikossa voi silti leikkiä kaverin kanssa.

Meillekin on lähes aina saanut tulla lasten kaverit, ja lapset olla kavereillaan, kuten joku jo sanoi, kyse on lastenkin kodista ja elämästä. Kun muksuja tekee, ideana olisi vähän niinkuin asettaa heidän tarpeensa etusijalle. En tajua myöskåån tätä "lapsi tapaa paljon muita kavereita" selitystä, jos tyttö haluaa leikkiä tän nimenomaisen tytön kanssa, miksi ihmeessä äiti sen kieltää, valitsee lapsen puolesta kaverit jollain omalla logiikallaan. Ei niistä leikkivistä kavereista ole mitään häiriötä, vaikka itse en edes juuri pidä muiden lapsista. Itselle on sattunut yksi tapaus, juurikin päiväkodin pari vikaa vuotta lapset olivat parhaita kavereita, kävelivät käsi kädessä jne mutta koulun alettua äidille ei enäö sopinut mikään lasten tapaaminen. Menivät eri kouluun, mikä musta ei liity tähän asiaan mitenkään. En ikinä saanut tietää miksi, oli aluksi tosi raastavaa lasten kannalta, mutta eri kaupunginosissa asuessa se ystävä sitten katosi lopullisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sillä perheellä on oma elämä? Jos lapsi on päivän päiväkodissa niin ehkä loppuilta halutaan elää omaa elämää perheen ja ystävien kesken? Lapsi leikkii puhakavereiden kanssa tai ystäväperheen lapsien kanssa?

Eikö ap lapsellasi ole muita kavereita? Miksi takerrut tähän yhteen lapseen?

Lapsellani on tosi paljon kavereita, kyse ei ole siitä, että hän tai _minä_ (siis mitä!!!!???) takertuisi tähän yhteen. On vaan harmi, että tämä kaverisuhde, jossa molemmat tykkäävät toisistaan tosi paljon ja ovat toisilleen tärkeitä, rajoittuu ainoastaan sinne eskariin. Tämä lapsi on ollut meillä tänä vuonna 2 kertaa: yhden kerran synttäreillä ja yhden kyläilemässä. Muistan, koska on niin harvinaista, että hän saa meille tulla.

AP

Miksi se on harmi? Vaikuttaa siltä, että lapsellasi ei ole muita kavereita ja tuon bestiksen äitikin sen huomaa. Siksi hän estää lasta sitoutumasta liikaa ripustautujaan.

Aika usein näissä jutuissa toinen on paras kaveri siksi, että on ainoa kaveri. Silloin syntyy näitä draamatilanteita, kun vanhempi ei yritä etsiä lapselle muita kavereita, vaan pyytää uudestaan ja uudestaan tätä eskaribestistä käymään.

Miksi epäilet, että valehtelen? Mitä hyötyä minulle olisi valehdella täällä ja pyytää sen perusteella näkemyksiä? Lapsellani on tosi paljon kavereita. Minusta on vaan tosi harmi, että juuri tämä kaikkein rakkain kaveri ei meille pääse kuin harvoin.

Jos olet trolli, niin anna olla. Olen liian kokenut tarttuakseni trollaukseen.

AP

Valehtelusta en huomannut kirjoittaneeni. Miksi siis koet, että väitin sinua valehtelijaksi? Kirjoitin, että vaikuttaa siltä, että bestis on ainoa kaveri, en kirjoittanut, että valehtelet.

Toisaalta juuri tuossa saattaa olla syy lapsesi kaveriongelmiin: sinä uhriudut! Lapsellasi on paljon kavereita, mutta sinua harmittaa, että kaikkein rakkain kaveri ei pääse teille. Oletko selkiyttänyt itsellesi, mistä tämä harmi syntyy? Jos lapsellasi on kavereita muutenkin, tekemistä muutenkin, niin miksi sinulle on tärkeää, että tämä rakkain kaveri tekee niin kuin sinä tahdot? Onko itselläsi ongelmia ystävien kanssa? Olisit iloinen siitä, että lapsellasi on laaja kaveripiiri sen sijaan että pyrkisit väkisin lujittamaan sitä yhtä ystävyyttä, joka ei välttämättä ole kaikille osapuolille yhtä mieluinen.

Jos kerron edellisessä kommentissani, että lapsellani ON paljon kavereita, ja sinä väität seuraavassa, että ei ole, niin eikö se ole sama, kuin väittäisit minun valehtelevan? Eli olet sitä mieltä, että en kerro totuutta.

Mulla ei ole ystävien kanssa ongelmia, olen sosiaalinen ja mulla on paljon kavereita.

Ja kyllä, olen nyt tehnyt juuri niin kuin neuvot, eli pyrkinyt vahvistamaan muita kaverisuhteita. En enää juurikaan viitsi tätä lasta meille kutsua. Asia silti vaivaa minua, sillä oma lapseni kyselee minulta, miksi "Venla" ei pääse meille, ja myös tämä "Venla" kysyy sitä minulta, kun haen lastani eskarista. 

Olen pahoillani, jos aiheutan sinulle mielipahaa kysymällä tätä. Ainoa tavoitteeni on ymmärtää lapsen vanhempia, jotta pystyisin vastaamaan lapseni kysymykseen.

AP

En väitä sinun valehtelevan. Kerron vain, miltä tilanne vaikuttaa ulkopuolisen silmin.

Ymmärrän nyt paljon paremmin sen bestiksen äitiä, koska jos olet syyttelemässä ja väittämässä valehtelijaksi jokaista, joka on kanssasi eri mieltä tai  tuo uutta aspektia keskusteluun, niin miksi ihmeessä kukaan antaisi lapsensa olla lapsesi kanssa?

Selität laajasti, miten sinullao kavereita ja lapsellasi on kavereita ja silti koet ongelmaksi sen, että yksi lapsi ei tule teille kylään. Mikä tässä "Venlassa" on sellaista, että sinun on väkipakolla saatava hänet teille kylään?

En usko, että "Venla" kyselee, koska saisi tulla teille, koska hänelle on varmasti kotona kerrottu, että ei käy. Muutenkaan en ymmärrä, miten päädyt "Venlan" kanssa puheisiin noutaessasi lasta, koska eikö sinun tulisi ensisijaisesti olla kiinnostunut omasta lapsestasi?

Vierailija kirjoitti:

Voisko sittenkin syynä olla se yksinhuoltajuus? Jotkut ovat niin rajoittuneita. Jopa vuonna 2018.

Saattaahan se olla. Mietin myös sitä, että tämä perhe on käsittääkseni jonkin verran uskonnollinen (ainakin lapsi käy jossain pyhäkoulussa tms.), ja me taas ei kuuluta kirkkoon. Jotenkin vaikea uskoa, että tällainen olisi nykyaikana kenellekään kynnyskysymys, mutta ehkä asia on heille isompi kuin minulle.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sillä perheellä on oma elämä? Jos lapsi on päivän päiväkodissa niin ehkä loppuilta halutaan elää omaa elämää perheen ja ystävien kesken? Lapsi leikkii puhakavereiden kanssa tai ystäväperheen lapsien kanssa?

Eikö ap lapsellasi ole muita kavereita? Miksi takerrut tähän yhteen lapseen?

Lapsellani on tosi paljon kavereita, kyse ei ole siitä, että hän tai _minä_ (siis mitä!!!!???) takertuisi tähän yhteen. On vaan harmi, että tämä kaverisuhde, jossa molemmat tykkäävät toisistaan tosi paljon ja ovat toisilleen tärkeitä, rajoittuu ainoastaan sinne eskariin. Tämä lapsi on ollut meillä tänä vuonna 2 kertaa: yhden kerran synttäreillä ja yhden kyläilemässä. Muistan, koska on niin harvinaista, että hän saa meille tulla.

AP

Miksi se on harmi? Vaikuttaa siltä, että lapsellasi ei ole muita kavereita ja tuon bestiksen äitikin sen huomaa. Siksi hän estää lasta sitoutumasta liikaa ripustautujaan.

Aika usein näissä jutuissa toinen on paras kaveri siksi, että on ainoa kaveri. Silloin syntyy näitä draamatilanteita, kun vanhempi ei yritä etsiä lapselle muita kavereita, vaan pyytää uudestaan ja uudestaan tätä eskaribestistä käymään.

Miksi epäilet, että valehtelen? Mitä hyötyä minulle olisi valehdella täällä ja pyytää sen perusteella näkemyksiä? Lapsellani on tosi paljon kavereita. Minusta on vaan tosi harmi, että juuri tämä kaikkein rakkain kaveri ei meille pääse kuin harvoin.

Jos olet trolli, niin anna olla. Olen liian kokenut tarttuakseni trollaukseen.

AP

Valehtelusta en huomannut kirjoittaneeni. Miksi siis koet, että väitin sinua valehtelijaksi? Kirjoitin, että vaikuttaa siltä, että bestis on ainoa kaveri, en kirjoittanut, että valehtelet.

Toisaalta juuri tuossa saattaa olla syy lapsesi kaveriongelmiin: sinä uhriudut! Lapsellasi on paljon kavereita, mutta sinua harmittaa, että kaikkein rakkain kaveri ei pääse teille. Oletko selkiyttänyt itsellesi, mistä tämä harmi syntyy? Jos lapsellasi on kavereita muutenkin, tekemistä muutenkin, niin miksi sinulle on tärkeää, että tämä rakkain kaveri tekee niin kuin sinä tahdot? Onko itselläsi ongelmia ystävien kanssa? Olisit iloinen siitä, että lapsellasi on laaja kaveripiiri sen sijaan että pyrkisit väkisin lujittamaan sitä yhtä ystävyyttä, joka ei välttämättä ole kaikille osapuolille yhtä mieluinen.

Jos kerron edellisessä kommentissani, että lapsellani ON paljon kavereita, ja sinä väität seuraavassa, että ei ole, niin eikö se ole sama, kuin väittäisit minun valehtelevan? Eli olet sitä mieltä, että en kerro totuutta.

Mulla ei ole ystävien kanssa ongelmia, olen sosiaalinen ja mulla on paljon kavereita.

Ja kyllä, olen nyt tehnyt juuri niin kuin neuvot, eli pyrkinyt vahvistamaan muita kaverisuhteita. En enää juurikaan viitsi tätä lasta meille kutsua. Asia silti vaivaa minua, sillä oma lapseni kyselee minulta, miksi "Venla" ei pääse meille, ja myös tämä "Venla" kysyy sitä minulta, kun haen lastani eskarista. 

Olen pahoillani, jos aiheutan sinulle mielipahaa kysymällä tätä. Ainoa tavoitteeni on ymmärtää lapsen vanhempia, jotta pystyisin vastaamaan lapseni kysymykseen.

AP

En väitä sinun valehtelevan. Kerron vain, miltä tilanne vaikuttaa ulkopuolisen silmin.

Ymmärrän nyt paljon paremmin sen bestiksen äitiä, koska jos olet syyttelemässä ja väittämässä valehtelijaksi jokaista, joka on kanssasi eri mieltä tai  tuo uutta aspektia keskusteluun, niin miksi ihmeessä kukaan antaisi lapsensa olla lapsesi kanssa?

Selität laajasti, miten sinullao kavereita ja lapsellasi on kavereita ja silti koet ongelmaksi sen, että yksi lapsi ei tule teille kylään. Mikä tässä "Venlassa" on sellaista, että sinun on väkipakolla saatava hänet teille kylään?

En usko, että "Venla" kyselee, koska saisi tulla teille, koska hänelle on varmasti kotona kerrottu, että ei käy. Muutenkaan en ymmärrä, miten päädyt "Venlan" kanssa puheisiin noutaessasi lasta, koska eikö sinun tulisi ensisijaisesti olla kiinnostunut omasta lapsestasi?

Huutonaurua! :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä sisarukset saa olla viikonloppuna keskenään ja meillä on paljon menoja joihin osallistuu koko perhe: mummolaan, ostoksille, marjaan, sieneen, mökille, urheilukisoihin, viikonloppureissuihin.... ei kiitos tarhakamuja tähän enää

Mutta entäs viikolla? Ette silloin varmaan mene marjaan, sienestämään, mökille, urheilukisoihin 😀

 

Me kyllä mennään arkiviikoillakin marjaan ja sienestämään. Tietysti lapsi voisi silloin olla kaverillaan, mutta haluan, että lapsi oppii jo pienenä liikkumaan luonnossa, tunnistamaan sieniä, kasveja ja eläimiä. Eikä vain köki sisällä ja pelaa jonkun kaverin kanssa.

Kova harrastus, varsinkin talviaikaan saalis kehno?

Sinustako talvella ei voi tunnistaa mäntyä männyksi?

Itse kirjoitit, että menette arkiviikollakin marjaan ja sieneen. Saako männystä talvella marjaa tai sientä?

Niin ja jos 6 päivää viikossa marjastaa, sienestää ja tunnistaa puita ym. niin varmaan yhtenä päivänä viikossa voi silti leikkiä kaverin kanssa.

Miksi pitäisi leikkiä kaverin kanssa, kun voi leikkiä sisarusten ja naapurin lasten kanssa ilman, että asiasta pitää erikseen sopia ja tehdä numeroa? En ole tuo edellinen vastaaja, mutta minusta sujuvaa arkea on se, että kaverit on läheltä, ei ole kuljetuksia jne. Päiväkodissa voivat leikkiä keskenään, joskin toivon, että sielläkin hoitajilla olisi tarpeeksi pelisilmää sille, että huomaisivat, koska se ystävyys on täysin yksipuolista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sillä perheellä on oma elämä? Jos lapsi on päivän päiväkodissa niin ehkä loppuilta halutaan elää omaa elämää perheen ja ystävien kesken? Lapsi leikkii puhakavereiden kanssa tai ystäväperheen lapsien kanssa?

Eikö ap lapsellasi ole muita kavereita? Miksi takerrut tähän yhteen lapseen?

Lapsellani on tosi paljon kavereita, kyse ei ole siitä, että hän tai _minä_ (siis mitä!!!!???) takertuisi tähän yhteen. On vaan harmi, että tämä kaverisuhde, jossa molemmat tykkäävät toisistaan tosi paljon ja ovat toisilleen tärkeitä, rajoittuu ainoastaan sinne eskariin. Tämä lapsi on ollut meillä tänä vuonna 2 kertaa: yhden kerran synttäreillä ja yhden kyläilemässä. Muistan, koska on niin harvinaista, että hän saa meille tulla.

AP

Miksi se on harmi? Vaikuttaa siltä, että lapsellasi ei ole muita kavereita ja tuon bestiksen äitikin sen huomaa. Siksi hän estää lasta sitoutumasta liikaa ripustautujaan.

Aika usein näissä jutuissa toinen on paras kaveri siksi, että on ainoa kaveri. Silloin syntyy näitä draamatilanteita, kun vanhempi ei yritä etsiä lapselle muita kavereita, vaan pyytää uudestaan ja uudestaan tätä eskaribestistä käymään.

Miksi epäilet, että valehtelen? Mitä hyötyä minulle olisi valehdella täällä ja pyytää sen perusteella näkemyksiä? Lapsellani on tosi paljon kavereita. Minusta on vaan tosi harmi, että juuri tämä kaikkein rakkain kaveri ei meille pääse kuin harvoin.

Jos olet trolli, niin anna olla. Olen liian kokenut tarttuakseni trollaukseen.

AP

Valehtelusta en huomannut kirjoittaneeni. Miksi siis koet, että väitin sinua valehtelijaksi? Kirjoitin, että vaikuttaa siltä, että bestis on ainoa kaveri, en kirjoittanut, että valehtelet.

Toisaalta juuri tuossa saattaa olla syy lapsesi kaveriongelmiin: sinä uhriudut! Lapsellasi on paljon kavereita, mutta sinua harmittaa, että kaikkein rakkain kaveri ei pääse teille. Oletko selkiyttänyt itsellesi, mistä tämä harmi syntyy? Jos lapsellasi on kavereita muutenkin, tekemistä muutenkin, niin miksi sinulle on tärkeää, että tämä rakkain kaveri tekee niin kuin sinä tahdot? Onko itselläsi ongelmia ystävien kanssa? Olisit iloinen siitä, että lapsellasi on laaja kaveripiiri sen sijaan että pyrkisit väkisin lujittamaan sitä yhtä ystävyyttä, joka ei välttämättä ole kaikille osapuolille yhtä mieluinen.

Jos kerron edellisessä kommentissani, että lapsellani ON paljon kavereita, ja sinä väität seuraavassa, että ei ole, niin eikö se ole sama, kuin väittäisit minun valehtelevan? Eli olet sitä mieltä, että en kerro totuutta.

Mulla ei ole ystävien kanssa ongelmia, olen sosiaalinen ja mulla on paljon kavereita.

Ja kyllä, olen nyt tehnyt juuri niin kuin neuvot, eli pyrkinyt vahvistamaan muita kaverisuhteita. En enää juurikaan viitsi tätä lasta meille kutsua. Asia silti vaivaa minua, sillä oma lapseni kyselee minulta, miksi "Venla" ei pääse meille, ja myös tämä "Venla" kysyy sitä minulta, kun haen lastani eskarista. 

Olen pahoillani, jos aiheutan sinulle mielipahaa kysymällä tätä. Ainoa tavoitteeni on ymmärtää lapsen vanhempia, jotta pystyisin vastaamaan lapseni kysymykseen.

AP

En väitä sinun valehtelevan. Kerron vain, miltä tilanne vaikuttaa ulkopuolisen silmin.

Ymmärrän nyt paljon paremmin sen bestiksen äitiä, koska jos olet syyttelemässä ja väittämässä valehtelijaksi jokaista, joka on kanssasi eri mieltä tai  tuo uutta aspektia keskusteluun, niin miksi ihmeessä kukaan antaisi lapsensa olla lapsesi kanssa?

Selität laajasti, miten sinullao kavereita ja lapsellasi on kavereita ja silti koet ongelmaksi sen, että yksi lapsi ei tule teille kylään. Mikä tässä "Venlassa" on sellaista, että sinun on väkipakolla saatava hänet teille kylään?

En usko, että "Venla" kyselee, koska saisi tulla teille, koska hänelle on varmasti kotona kerrottu, että ei käy. Muutenkaan en ymmärrä, miten päädyt "Venlan" kanssa puheisiin noutaessasi lasta, koska eikö sinun tulisi ensisijaisesti olla kiinnostunut omasta lapsestasi?

Huutonaurua! :D

Olennainen asia on se, että "Venlalla" on muualla se bestis, ei eskarissa, mutta sitäpä ei kaverin äiti tajua. Rautalangastako pitäisi vääntää, että "Venla" menee illalla "Neelan" luokse, ei tule teille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisko sittenkin syynä olla se yksinhuoltajuus? Jotkut ovat niin rajoittuneita. Jopa vuonna 2018.

Saattaahan se olla. Mietin myös sitä, että tämä perhe on käsittääkseni jonkin verran uskonnollinen (ainakin lapsi käy jossain pyhäkoulussa tms.), ja me taas ei kuuluta kirkkoon. Jotenkin vaikea uskoa, että tällainen olisi nykyaikana kenellekään kynnyskysymys, mutta ehkä asia on heille isompi kuin minulle.

AP

Tiedät uskomattoman paljon perheestä, jonka kanssa et ole oikeastaan lainkaan tekemisissä.

Vähän vierasta on minullekin tuo, että alle kouluikäisenä kovasti kyläiltäisiin kavereilla. Tosiaan kun jo sen hoitopäivän näkee sitä kaveria, niin sitten vielä iltakin siihen päälle tuntuu vähän liialta. Meillä tyttökin kaipaa monesti ihan omaa rauhaa, kun koko päivän on hoidossa isossa lapsilaumassa. En toki kiellä menemästä, mutta ei niitä leikkikutsuja usein tulekaan. Kaverisynttäreitä on usein ja sellasille tottakai lapsi menee. En minäkään muista alle kouluikäisenä, että olisi kovin usein leikkimään menty jollekin kaverille. Pihakavereita oli tietysti naapurista.

Mutta ehkä meistäkin nyt pohditaan ollaanko juoppoja, uskiksia, olevinamme muita parempia vai mikä synkkä salaisuus meiilä onkaan, kun ei lapsi käy yhtenään jossain tai emme pyydä meille lapsia leikkimään :D En ole tullut ajatelleeksikaan ennen tämän ketjun lukemista, että se olisi jotenkin outoa, jos lapsen ”paras” kaveri on ollut meillä kylässä vain pari kertaa vuoden aikana. Kun koko ajan kuitenkin hoidossa näkevät. Eikä meillä kyllä mitään ongelmaa sen suhteen ole, arkisin illat vaan menee nopeasti ihan perusjutuissa ja viikonloppuisin on paljon muuta ohjelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisko sittenkin syynä olla se yksinhuoltajuus? Jotkut ovat niin rajoittuneita. Jopa vuonna 2018.

Saattaahan se olla. Mietin myös sitä, että tämä perhe on käsittääkseni jonkin verran uskonnollinen (ainakin lapsi käy jossain pyhäkoulussa tms.), ja me taas ei kuuluta kirkkoon. Jotenkin vaikea uskoa, että tällainen olisi nykyaikana kenellekään kynnyskysymys, mutta ehkä asia on heille isompi kuin minulle.

AP

Tiedät uskomattoman paljon perheestä, jonka kanssa et ole oikeastaan lainkaan tekemisissä.

Uskomattoman paljon? Siis sen, että lapsi käy ehkä jossain pyhäkoulussa? Onpa tosi uskomattoman paljon. Et taida itse olla kovin paljon tekemisissä oman lapsesi kanssa, jos hän ei koskaan kerro sinulle mitään kavereistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisko sittenkin syynä olla se yksinhuoltajuus? Jotkut ovat niin rajoittuneita. Jopa vuonna 2018.

Saattaahan se olla. Mietin myös sitä, että tämä perhe on käsittääkseni jonkin verran uskonnollinen (ainakin lapsi käy jossain pyhäkoulussa tms.), ja me taas ei kuuluta kirkkoon. Jotenkin vaikea uskoa, että tällainen olisi nykyaikana kenellekään kynnyskysymys, mutta ehkä asia on heille isompi kuin minulle.

AP

Tiedät uskomattoman paljon perheestä, jonka kanssa et ole oikeastaan lainkaan tekemisissä.

Katsos kun tuon ikäiset lapset puhuvat asioita jo hyvinkin sujuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Vähän vierasta on minullekin tuo, että alle kouluikäisenä kovasti kyläiltäisiin kavereilla. Tosiaan kun jo sen hoitopäivän näkee sitä kaveria, niin sitten vielä iltakin siihen päälle tuntuu vähän liialta. Meillä tyttökin kaipaa monesti ihan omaa rauhaa, kun koko päivän on hoidossa isossa lapsilaumassa. En toki kiellä menemästä, mutta ei niitä leikkikutsuja usein tulekaan. Kaverisynttäreitä on usein ja sellasille tottakai lapsi menee. En minäkään muista alle kouluikäisenä, että olisi kovin usein leikkimään menty jollekin kaverille. Pihakavereita oli tietysti naapurista.

Mutta ehkä meistäkin nyt pohditaan ollaanko juoppoja, uskiksia, olevinamme muita parempia vai mikä synkkä salaisuus meiilä onkaan, kun ei lapsi käy yhtenään jossain tai emme pyydä meille lapsia leikkimään :D En ole tullut ajatelleeksikaan ennen tämän ketjun lukemista, että se olisi jotenkin outoa, jos lapsen ”paras” kaveri on ollut meillä kylässä vain pari kertaa vuoden aikana. Kun koko ajan kuitenkin hoidossa näkevät. Eikä meillä kyllä mitään ongelmaa sen suhteen ole, arkisin illat vaan menee nopeasti ihan perusjutuissa ja viikonloppuisin on paljon muuta ohjelmaa.

Tää oli just sellainen asiallinen vastaus, jota toivoin. Siis en todellakaan halua syytellä ketään oudoksi tai juopoksi tms., vaan ymmärtää syyn silöe, ettei lapsi pääse meille. Kiitän tästä vastauksesta, se autyaa ymmärtämään eikä teilaamaan ja mollaamaan toisia.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sillä perheellä on oma elämä? Jos lapsi on päivän päiväkodissa niin ehkä loppuilta halutaan elää omaa elämää perheen ja ystävien kesken? Lapsi leikkii puhakavereiden kanssa tai ystäväperheen lapsien kanssa?

Eikö ap lapsellasi ole muita kavereita? Miksi takerrut tähän yhteen lapseen?

Lapsellani on tosi paljon kavereita, kyse ei ole siitä, että hän tai _minä_ (siis mitä!!!!???) takertuisi tähän yhteen. On vaan harmi, että tämä kaverisuhde, jossa molemmat tykkäävät toisistaan tosi paljon ja ovat toisilleen tärkeitä, rajoittuu ainoastaan sinne eskariin. Tämä lapsi on ollut meillä tänä vuonna 2 kertaa: yhden kerran synttäreillä ja yhden kyläilemässä. Muistan, koska on niin harvinaista, että hän saa meille tulla.

AP

Miksi se on harmi? Vaikuttaa siltä, että lapsellasi ei ole muita kavereita ja tuon bestiksen äitikin sen huomaa. Siksi hän estää lasta sitoutumasta liikaa ripustautujaan.

Aika usein näissä jutuissa toinen on paras kaveri siksi, että on ainoa kaveri. Silloin syntyy näitä draamatilanteita, kun vanhempi ei yritä etsiä lapselle muita kavereita, vaan pyytää uudestaan ja uudestaan tätä eskaribestistä käymään.

Miksi epäilet, että valehtelen? Mitä hyötyä minulle olisi valehdella täällä ja pyytää sen perusteella näkemyksiä? Lapsellani on tosi paljon kavereita. Minusta on vaan tosi harmi, että juuri tämä kaikkein rakkain kaveri ei meille pääse kuin harvoin.

Jos olet trolli, niin anna olla. Olen liian kokenut tarttuakseni trollaukseen.

AP

Valehtelusta en huomannut kirjoittaneeni. Miksi siis koet, että väitin sinua valehtelijaksi? Kirjoitin, että vaikuttaa siltä, että bestis on ainoa kaveri, en kirjoittanut, että valehtelet.

Toisaalta juuri tuossa saattaa olla syy lapsesi kaveriongelmiin: sinä uhriudut! Lapsellasi on paljon kavereita, mutta sinua harmittaa, että kaikkein rakkain kaveri ei pääse teille. Oletko selkiyttänyt itsellesi, mistä tämä harmi syntyy? Jos lapsellasi on kavereita muutenkin, tekemistä muutenkin, niin miksi sinulle on tärkeää, että tämä rakkain kaveri tekee niin kuin sinä tahdot? Onko itselläsi ongelmia ystävien kanssa? Olisit iloinen siitä, että lapsellasi on laaja kaveripiiri sen sijaan että pyrkisit väkisin lujittamaan sitä yhtä ystävyyttä, joka ei välttämättä ole kaikille osapuolille yhtä mieluinen.

Jos kerron edellisessä kommentissani, että lapsellani ON paljon kavereita, ja sinä väität seuraavassa, että ei ole, niin eikö se ole sama, kuin väittäisit minun valehtelevan? Eli olet sitä mieltä, että en kerro totuutta.

Mulla ei ole ystävien kanssa ongelmia, olen sosiaalinen ja mulla on paljon kavereita.

Ja kyllä, olen nyt tehnyt juuri niin kuin neuvot, eli pyrkinyt vahvistamaan muita kaverisuhteita. En enää juurikaan viitsi tätä lasta meille kutsua. Asia silti vaivaa minua, sillä oma lapseni kyselee minulta, miksi "Venla" ei pääse meille, ja myös tämä "Venla" kysyy sitä minulta, kun haen lastani eskarista. 

Olen pahoillani, jos aiheutan sinulle mielipahaa kysymällä tätä. Ainoa tavoitteeni on ymmärtää lapsen vanhempia, jotta pystyisin vastaamaan lapseni kysymykseen.

AP

En väitä sinun valehtelevan. Kerron vain, miltä tilanne vaikuttaa ulkopuolisen silmin.

Ymmärrän nyt paljon paremmin sen bestiksen äitiä, koska jos olet syyttelemässä ja väittämässä valehtelijaksi jokaista, joka on kanssasi eri mieltä tai  tuo uutta aspektia keskusteluun, niin miksi ihmeessä kukaan antaisi lapsensa olla lapsesi kanssa?

Selität laajasti, miten sinullao kavereita ja lapsellasi on kavereita ja silti koet ongelmaksi sen, että yksi lapsi ei tule teille kylään. Mikä tässä "Venlassa" on sellaista, että sinun on väkipakolla saatava hänet teille kylään?

En usko, että "Venla" kyselee, koska saisi tulla teille, koska hänelle on varmasti kotona kerrottu, että ei käy. Muutenkaan en ymmärrä, miten päädyt "Venlan" kanssa puheisiin noutaessasi lasta, koska eikö sinun tulisi ensisijaisesti olla kiinnostunut omasta lapsestasi?

Huutonaurua! :D

Olennainen asia on se, että "Venlalla" on muualla se bestis, ei eskarissa, mutta sitäpä ei kaverin äiti tajua. Rautalangastako pitäisi vääntää, että "Venla" menee illalla "Neelan" luokse, ei tule teille?

Miksi "Venla" sitten aina välillä kysyy pääsisikö kyläilemään AP:n luona jos oikeasti haluaa leikkiä "Neelan" kanssa? Vai onko tämä kuvitteellinen "Neela" "Venlan" vanhempien valitsema bestis ja tyttö itse haluaisi leikkiä AP:n tyttären kanssa?

Pyydä jos voitte joskus hakea tytön läheiseen leikkipuistoon leikkimään ja tuot hänet sieltä sitten tunnin päästä kotiin? Että ei kotiinne vaan jonnekin neutraalille maaperälle, eikä pitkää vierailua.

Käytetäänkö teillä vahvoja hajusteita? Onko lemmikkejä? Onko vanha talo (homeen hajua tai sellaiseksi tulkittavaa)? Nuo olisi ekat syyt, meillä astmaa ja allergiaa perheessä ja ikävä kyllä vahvasti hajustettuja pesuaineita käyttävien/lemmikillisten kavereiden luokse en usein lasta päästä, se vaatteiden tuuletus ja pesu ja suihkussa käynti kyläilyn jälkeen on aikaa ja vaivaa vievää ja niitäkin kavereita löytyy, joilla miedommat hajusteet käytössä/ei eläimiä. Sama hometaloissa. Mutta nuo on sellaisia asioita, joita ei kyllä oikein ilkeä sanoa syyksi ikinä vaikka kysyttäisiinkin, paitsi eläin allergian uskaltaa mainita.

Uskovia ollaan ja lasten kavereiden kohdalla tämä ei kyllä vaikuta mihinkään, on lestadiolaisia kavereita (ei olla itse siis) , on muslimikavereita jne. Jotenkin tuntuisi oudolta että uskonto tai yksinhuoltajuus voisivat olla mikään kysymys lasten kohdalla enää kenellekään.

Toisaalta, kun päivät ollaan töissä ja lapset eskarissa/koulussa niin kyllä nä mielelläni vietän aikaa ihan perheen kesken, tässä lähellä asuvat lasten ystävät menee oman porukan mukana, kuuluvat kalustoon niin sanotusti, mutta muiden kavereiden kohdalla kyläily on jo korkeamman kynnyksen takana, jos pitää sopia ja järjestää. Meillä siis silti lapsilla kyllä melkein päivittäin kavereita kylässä.