Miksi lapseni kaveri ei pääse meille?

Omassa lapsuudessani alle kouluikäisenä ei juuri kyläilty muuta kuin vanhempien seurassa. Yökylässä olen ollut ensimmäisen kerran varmaan 11-vuotiaana. Niinpä minun on myös ollut vaikea ymmärtää miksi päiväkodissa hoidossa olevan lapseni päivärytmiä pitäisi vielä sotkea iltakyläilyillä. Päiväkotipäivä on olosuhteiden pakosta ollut meillä lapselle pitkä. Uskon lapsen kehittyvän parhaiten rauhallisessa arjen rytmissä. Omat ovat näin kasvaneetkin, ja nyt kouluikäisenä molemmilla on kyllä kavereita ja harrastuksia, ovet käyvät meillä suuntaan ja toiseen. 

Mutta jotkut nyt haluavat kiikuttaa lapsiaan eri puolille pienestä alkaen. Me ei olla haluttu. Jos joku pitää sitä omituisena, niin se on sitten voi voi ja hänen ongelmansa. 

Mitä vastauksiin lapsille tulee, niin itse olen yleensä vastannut kaikkeen mitä lapseni on keksinyt ihmetellä toisten perheiden toimintatavoista, että heillä on sitten vaan semmoinen tapa. Toisaalta lapseni eivät niin hirveästi ole toisten perheiden toimimisesta ihmetelleet, varmaan siksi kun ei meidän perheessä aikuisetkaan töikseen päivittele ja ihmettele toisten perheiden toimintatapoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisko sittenkin syynä olla se yksinhuoltajuus? Jotkut ovat niin rajoittuneita. Jopa vuonna 2018.

Saattaahan se olla. Mietin myös sitä, että tämä perhe on käsittääkseni jonkin verran uskonnollinen (ainakin lapsi käy jossain pyhäkoulussa tms.), ja me taas ei kuuluta kirkkoon. Jotenkin vaikea uskoa, että tällainen olisi nykyaikana kenellekään kynnyskysymys, mutta ehkä asia on heille isompi kuin minulle.

AP

Tämä selvitti asiaa paljon. Perhe haluaa viettää vapaa-aikansa omissa piireissään. Uskonnolliset porukat ovat aivan oma lukunsa edelleen. Surullista lasten kannalta, mutta ei auta kuin tukea lastasi. Älkää nyt ainakaan miettikö mikä teissä on vikana.

Nää on taas näitä juttuja, että taustalla voi olla vaikka mitä syitä, mitä ei itse tosiaan ihan heti miettisi. Ehkä vanhemmat haluavat olla illat/vapaa-ajan vain itse lapsensa kanssa (tulee aiheuttamaan ongelmia kun lapsi on vähän isompi ja kaverit ovat kokoajan tärkeämpiä ja tärkeämpiä). Heillä voi olla jostain pienestä jutusta tai tapahtumasta jonkinlainen väärä käsitys sinusta tai perheestäsi?

Tuo on myös hyvä peruste, että kuvittelevat, että joutuvat kutsumaan sinun lapsesi heille (eivät jostain syystä usko, että oma lapsi voisi pyyteettömästi leikkiä teillä). Voisit yrittää suoraan sanoa tästä, että lapsesta ei ole teillä haittaa, oma lapsesi haluaa leikkiä hänen kanssaan ja et odota mitään vierailukutsuja heiltä?

Vierailija kirjoitti:

Ylihuolehtiva äiti? Ainokainen lapsi, ehkä lapsettomuusongelmaakin takana? Ei vaan uskalla/pysty päästämään irti lapsesta?

Samaa mieltä ja lapsikin voi olla kahden vaiheilla, haluaako tulla. Kaverille voi sanoa haluavansa, mutta kotona ei osaakaan irtaantua ja lähteä kaverin luokse. Perheessä voi olla myös vanhempien välillä ristiriitaa ja lapsen ”pitää” olla kuulolle ja tuntosarvet pystyssä, miten isällä ja äidillä menee.

Me on yritetty pitää periaatteena, että kavereille mennään ja kavereita kutsutaan sitten kun lapset voi mennä omatoimisesti ilman vanhempia, käytännössä siis kouluiässä. Päiväkotikavereiden kanssa kaveeraamiseen riittää kyllä se hoitopäivä, illalla ja viikonloppuisin on perheen omat jutut ja menot. Lisäksi kodin lähellä on muita lapsia, joiden kanssa lapset touhuaa ilman että vanhempien tarvitsee mitään järkkäillä ja siksi niille päiväkotikavereille ei ole ollut tarvetta iltaisin.

Ja ihan rehellisesti oman työn, omien lasten, omien sukulaisten ja ystävien huomioimisen, kodinhoidon ym arkisen puuhailun päälle en vaan enää jaksa pikkuvieriata ilman vanhempiaan. Se kun on enemmän ja vähemmän sitä opastusta ja perään katsomista. Pyyhit pyllyn ja räät, opastat että meillä ei saa pomppia aikuisten sängyssä vaikka kotona saakin, kaappeihin kurkistelu on epäkohteliasta, kengät pitää riisua kun tullaan sisälle jne. Meilläkin siis kyllä on ollut vuosien varrella lapsivieraita ja kaikenlaista on tullut koettua.

Osa viihtyy leikeissä oman lapsen kanssa eikä leikkien keksimisessä ole ongelmia, mutta sitten välillä on ollu niitä kavereita jotka viihtyy paremmin minun seurassa, jotka ovat kauhean kiinnostuneita minun tekemisistä ja kyselevät koko ajan jotain. Tai sitten niitä joita ei voi hetkeksikään jättää silmistä tai puoli kotia on tuhottu ja kissa teipattu seinään.

Mulla oli lapsena yksi kaveri, joka ei hirveästi saanut käydä kenenkään luona. Syy oli se, että lapsi soitti viulua. Äitinsä oli viulisti myös ja kasvatti kaverin alusta asti harjoittelemaan kurinalaisesti. Silloin pienenä muistan miten kaveria harmitti kun viulutunnit ja harjoittelu piti aina laittaa kaiken edelle...toisaalta nyt on kv-uraa tekevä viulisti jolle soittaminen varmaan intohimo ja ilman lapsuuden kasvatusta tuskin sitä olisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisko sittenkin syynä olla se yksinhuoltajuus? Jotkut ovat niin rajoittuneita. Jopa vuonna 2018.

Saattaahan se olla. Mietin myös sitä, että tämä perhe on käsittääkseni jonkin verran uskonnollinen (ainakin lapsi käy jossain pyhäkoulussa tms.), ja me taas ei kuuluta kirkkoon. Jotenkin vaikea uskoa, että tällainen olisi nykyaikana kenellekään kynnyskysymys, mutta ehkä asia on heille isompi kuin minulle.

AP

Tämä selvitti asiaa paljon. Perhe haluaa viettää vapaa-aikansa omissa piireissään. Uskonnolliset porukat ovat aivan oma lukunsa edelleen. Surullista lasten kannalta, mutta ei auta kuin tukea lastasi. Älkää nyt ainakaan miettikö mikä teissä on vikana.

Minä luulen ettei ne vaan tykkää ap:sta. Kovasti juoruileva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisko sittenkin syynä olla se yksinhuoltajuus? Jotkut ovat niin rajoittuneita. Jopa vuonna 2018.

Saattaahan se olla. Mietin myös sitä, että tämä perhe on käsittääkseni jonkin verran uskonnollinen (ainakin lapsi käy jossain pyhäkoulussa tms.), ja me taas ei kuuluta kirkkoon. Jotenkin vaikea uskoa, että tällainen olisi nykyaikana kenellekään kynnyskysymys, mutta ehkä asia on heille isompi kuin minulle.

AP

Tiedät uskomattoman paljon perheestä, jonka kanssa et ole oikeastaan lainkaan tekemisissä.

Katsos kun tuon ikäiset lapset puhuvat asioita jo hyvinkin sujuvasti.

Ja vanhempi on siinä vierellä kuuntelemassa?

Meilläkin lapsen kaveri oli vanhemmilleen kertonut, että perheemme on eroamassa. Tämän hän päätteli siitä, kun lapsi kertoi isän olevan viikonloppuna muuttohommissa. Totta, mieheni oli muuttohommissa eli apuna kaverilla. Eskarilaiset puhuvat keskenään sujuvasti, totta, mutta pyhäkoulu on yhtä hyvin voinut olla serkun konfirmaatio tai seurakunnan perhepäivä.

Oma äitini oli samanlainen. En yleensä päässyt kylään kavereille, meille sai kyllä tulla. Kyse oli siitä, että äitini oli yksinhuoltaja ja koki sen, että menisin jonkun toisen kotiin (erityisesti syömään ja/tai miten käyttämään toisten resursseja) vaivaannuttavaksi. Hänestä se olisi ollut kavereiden vanhemmilta hyväntekeväisyyttä, ja sitä ei hän missään tapauksessa halunnut.

Tästä johtuen sitten kun vanhempana sain viimein kyläillä kavereilla, minulla piti olla omat eväät mukana, tai jos ei ollut (kuten ei ainakaan silloin, kun menin spontaanisti äidiltä salaa kavereille kylään koulun jälkeen), niin minun piti ehdottomasti kieltäytyä kaikesta ruuasta.

Mitään ei saanut ottaa vastaan kaverin vanhemmilta, koska äidin mukaan näyttäisin hyväksikäyttäjältä ja ”ei ne oikeasti halua sulle antaa ruokaa, sä olet ylimääräinen vaiva”. Joten opin aina kieltäytymään kaikesta mahdollisesta, ruuan lisäksi kaikkiin kotien ulkopuolisiin paikkoihin meno oli kielletty kavereiden perheiden kanssa, jotta niiden ei vaan tarvitsisi maksaa minua sisään minnekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sillä perheellä on oma elämä? Jos lapsi on päivän päiväkodissa niin ehkä loppuilta halutaan elää omaa elämää perheen ja ystävien kesken? Lapsi leikkii puhakavereiden kanssa tai ystäväperheen lapsien kanssa?

Eikö ap lapsellasi ole muita kavereita? Miksi takerrut tähän yhteen lapseen?

Lapsellani on tosi paljon kavereita, kyse ei ole siitä, että hän tai _minä_ (siis mitä!!!!???) takertuisi tähän yhteen. On vaan harmi, että tämä kaverisuhde, jossa molemmat tykkäävät toisistaan tosi paljon ja ovat toisilleen tärkeitä, rajoittuu ainoastaan sinne eskariin. Tämä lapsi on ollut meillä tänä vuonna 2 kertaa: yhden kerran synttäreillä ja yhden kyläilemässä. Muistan, koska on niin harvinaista, että hän saa meille tulla.

AP

Miksi se on harmi? Vaikuttaa siltä, että lapsellasi ei ole muita kavereita ja tuon bestiksen äitikin sen huomaa. Siksi hän estää lasta sitoutumasta liikaa ripustautujaan.

Aika usein näissä jutuissa toinen on paras kaveri siksi, että on ainoa kaveri. Silloin syntyy näitä draamatilanteita, kun vanhempi ei yritä etsiä lapselle muita kavereita, vaan pyytää uudestaan ja uudestaan tätä eskaribestistä käymään.

Miksi epäilet, että valehtelen? Mitä hyötyä minulle olisi valehdella täällä ja pyytää sen perusteella näkemyksiä? Lapsellani on tosi paljon kavereita. Minusta on vaan tosi harmi, että juuri tämä kaikkein rakkain kaveri ei meille pääse kuin harvoin.

Jos olet trolli, niin anna olla. Olen liian kokenut tarttuakseni trollaukseen.

AP

Valehtelusta en huomannut kirjoittaneeni. Miksi siis koet, että väitin sinua valehtelijaksi? Kirjoitin, että vaikuttaa siltä, että bestis on ainoa kaveri, en kirjoittanut, että valehtelet.

Toisaalta juuri tuossa saattaa olla syy lapsesi kaveriongelmiin: sinä uhriudut! Lapsellasi on paljon kavereita, mutta sinua harmittaa, että kaikkein rakkain kaveri ei pääse teille. Oletko selkiyttänyt itsellesi, mistä tämä harmi syntyy? Jos lapsellasi on kavereita muutenkin, tekemistä muutenkin, niin miksi sinulle on tärkeää, että tämä rakkain kaveri tekee niin kuin sinä tahdot? Onko itselläsi ongelmia ystävien kanssa? Olisit iloinen siitä, että lapsellasi on laaja kaveripiiri sen sijaan että pyrkisit väkisin lujittamaan sitä yhtä ystävyyttä, joka ei välttämättä ole kaikille osapuolille yhtä mieluinen.

Jos kerron edellisessä kommentissani, että lapsellani ON paljon kavereita, ja sinä väität seuraavassa, että ei ole, niin eikö se ole sama, kuin väittäisit minun valehtelevan? Eli olet sitä mieltä, että en kerro totuutta.

Mulla ei ole ystävien kanssa ongelmia, olen sosiaalinen ja mulla on paljon kavereita.

Ja kyllä, olen nyt tehnyt juuri niin kuin neuvot, eli pyrkinyt vahvistamaan muita kaverisuhteita. En enää juurikaan viitsi tätä lasta meille kutsua. Asia silti vaivaa minua, sillä oma lapseni kyselee minulta, miksi "Venla" ei pääse meille, ja myös tämä "Venla" kysyy sitä minulta, kun haen lastani eskarista. 

Olen pahoillani, jos aiheutan sinulle mielipahaa kysymällä tätä. Ainoa tavoitteeni on ymmärtää lapsen vanhempia, jotta pystyisin vastaamaan lapseni kysymykseen.

AP

En väitä sinun valehtelevan. Kerron vain, miltä tilanne vaikuttaa ulkopuolisen silmin.

Ymmärrän nyt paljon paremmin sen bestiksen äitiä, koska jos olet syyttelemässä ja väittämässä valehtelijaksi jokaista, joka on kanssasi eri mieltä tai  tuo uutta aspektia keskusteluun, niin miksi ihmeessä kukaan antaisi lapsensa olla lapsesi kanssa?

Selität laajasti, miten sinullao kavereita ja lapsellasi on kavereita ja silti koet ongelmaksi sen, että yksi lapsi ei tule teille kylään. Mikä tässä "Venlassa" on sellaista, että sinun on väkipakolla saatava hänet teille kylään?

En usko, että "Venla" kyselee, koska saisi tulla teille, koska hänelle on varmasti kotona kerrottu, että ei käy. Muutenkaan en ymmärrä, miten päädyt "Venlan" kanssa puheisiin noutaessasi lasta, koska eikö sinun tulisi ensisijaisesti olla kiinnostunut omasta lapsestasi?

Huutonaurua! :D

Olennainen asia on se, että "Venlalla" on muualla se bestis, ei eskarissa, mutta sitäpä ei kaverin äiti tajua. Rautalangastako pitäisi vääntää, että "Venla" menee illalla "Neelan" luokse, ei tule teille?

Miksi "Venla" sitten aina välillä kysyy pääsisikö kyläilemään AP:n luona jos oikeasti haluaa leikkiä "Neelan" kanssa? Vai onko tämä kuvitteellinen "Neela" "Venlan" vanhempien valitsema bestis ja tyttö itse haluaisi leikkiä AP:n tyttären kanssa?

Koska se "Venlan" kaveri on sanonut, että pyydä meidän äidiltä, että pääsetkö meille. Ja koska "Venla" haluaa olla kiva kaveri, niin hän pyytää,, koska tietää vastauksen eli ei käy. Näin säilyy välit hyvinä joka suuntaan, koska syntipukiksi saadaan "Venlan" äiti ja "Venla" itse ei joudu sanomaan, että en halua teille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisko sittenkin syynä olla se yksinhuoltajuus? Jotkut ovat niin rajoittuneita. Jopa vuonna 2018.

Saattaahan se olla. Mietin myös sitä, että tämä perhe on käsittääkseni jonkin verran uskonnollinen (ainakin lapsi käy jossain pyhäkoulussa tms.), ja me taas ei kuuluta kirkkoon. Jotenkin vaikea uskoa, että tällainen olisi nykyaikana kenellekään kynnyskysymys, mutta ehkä asia on heille isompi kuin minulle.

AP

Tiedät uskomattoman paljon perheestä, jonka kanssa et ole oikeastaan lainkaan tekemisissä.

Katsos kun tuon ikäiset lapset puhuvat asioita jo hyvinkin sujuvasti.

Ja vanhempi on siinä vierellä kuuntelemassa?

Meilläkin lapsen kaveri oli vanhemmilleen kertonut, että perheemme on eroamassa. Tämän hän päätteli siitä, kun lapsi kertoi isän olevan viikonloppuna muuttohommissa. Totta, mieheni oli muuttohommissa eli apuna kaverilla. Eskarilaiset puhuvat keskenään sujuvasti, totta, mutta pyhäkoulu on yhtä hyvin voinut olla serkun konfirmaatio tai seurakunnan perhepäivä.

Joo. Minä kerroin lapsena kaikille kavereille, että vanhemmat piiskaavat minua risuilla ja vyöllä. Olin jostain kuullut vanhanajan kuritustavoista ja jollain oudolla lapsen logiikalla päätellyt että jutut tekisivät minusta coolin. Jostain syystä vanhemmat olivat eri mieltä kun kuulivat näistä jutuistani. :)

Saatan olla tuo toinen äiti. Olen sellainen yleiskohteliaan ystävällinen, jonka moni tulkitsee väärin eli ystävyydeksi. En halua, että lapseni on tietyn lapsen kanssa, vaikka tämä äiti väittää lasten olevan bestiksiä. Tämä on vain tuon yhden perheen tulkinta asiasta. En halua loukata ja kertoa todellista syytä, joten totean, että kiitos ei nyt. En ymmärrä, miksi minulla pitäisi olla joku selitys tuolle kiellolle, miksi minun pitäisi selittää vieraalle ihmiselle iltamenojamme tai harrastuksiamme tai sitä, mitä lapseni illalla tekee.

Olen ihmetellyt,miksi joidenkin on mahdotonta hyväksyä sitä kieltoa. Miksi pitää uudestaan ja uudestaan pyytää aivan kuin ei ymmärrettäisi, että se ei on ei. Synttäreille lapseni voi mennä, mutta jokaviikkoinen "Eevi niin haluaisi teidän Viivin meille kylään" alkaa jo kyllästyttää. Antaa sen Eevin haluta, tässä maailmassa ei kaikkea silti saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sillä perheellä on oma elämä? Jos lapsi on päivän päiväkodissa niin ehkä loppuilta halutaan elää omaa elämää perheen ja ystävien kesken? Lapsi leikkii puhakavereiden kanssa tai ystäväperheen lapsien kanssa?

Eikö ap lapsellasi ole muita kavereita? Miksi takerrut tähän yhteen lapseen?

Lapsellani on tosi paljon kavereita, kyse ei ole siitä, että hän tai _minä_ (siis mitä!!!!???) takertuisi tähän yhteen. On vaan harmi, että tämä kaverisuhde, jossa molemmat tykkäävät toisistaan tosi paljon ja ovat toisilleen tärkeitä, rajoittuu ainoastaan sinne eskariin. Tämä lapsi on ollut meillä tänä vuonna 2 kertaa: yhden kerran synttäreillä ja yhden kyläilemässä. Muistan, koska on niin harvinaista, että hän saa meille tulla.

AP

Miksi se on harmi? Vaikuttaa siltä, että lapsellasi ei ole muita kavereita ja tuon bestiksen äitikin sen huomaa. Siksi hän estää lasta sitoutumasta liikaa ripustautujaan.

Aika usein näissä jutuissa toinen on paras kaveri siksi, että on ainoa kaveri. Silloin syntyy näitä draamatilanteita, kun vanhempi ei yritä etsiä lapselle muita kavereita, vaan pyytää uudestaan ja uudestaan tätä eskaribestistä käymään.

Miksi epäilet, että valehtelen? Mitä hyötyä minulle olisi valehdella täällä ja pyytää sen perusteella näkemyksiä? Lapsellani on tosi paljon kavereita. Minusta on vaan tosi harmi, että juuri tämä kaikkein rakkain kaveri ei meille pääse kuin harvoin.

Jos olet trolli, niin anna olla. Olen liian kokenut tarttuakseni trollaukseen.

AP

Valehtelusta en huomannut kirjoittaneeni. Miksi siis koet, että väitin sinua valehtelijaksi? Kirjoitin, että vaikuttaa siltä, että bestis on ainoa kaveri, en kirjoittanut, että valehtelet.

Toisaalta juuri tuossa saattaa olla syy lapsesi kaveriongelmiin: sinä uhriudut! Lapsellasi on paljon kavereita, mutta sinua harmittaa, että kaikkein rakkain kaveri ei pääse teille. Oletko selkiyttänyt itsellesi, mistä tämä harmi syntyy? Jos lapsellasi on kavereita muutenkin, tekemistä muutenkin, niin miksi sinulle on tärkeää, että tämä rakkain kaveri tekee niin kuin sinä tahdot? Onko itselläsi ongelmia ystävien kanssa? Olisit iloinen siitä, että lapsellasi on laaja kaveripiiri sen sijaan että pyrkisit väkisin lujittamaan sitä yhtä ystävyyttä, joka ei välttämättä ole kaikille osapuolille yhtä mieluinen.

Jos kerron edellisessä kommentissani, että lapsellani ON paljon kavereita, ja sinä väität seuraavassa, että ei ole, niin eikö se ole sama, kuin väittäisit minun valehtelevan? Eli olet sitä mieltä, että en kerro totuutta.

Mulla ei ole ystävien kanssa ongelmia, olen sosiaalinen ja mulla on paljon kavereita.

Ja kyllä, olen nyt tehnyt juuri niin kuin neuvot, eli pyrkinyt vahvistamaan muita kaverisuhteita. En enää juurikaan viitsi tätä lasta meille kutsua. Asia silti vaivaa minua, sillä oma lapseni kyselee minulta, miksi "Venla" ei pääse meille, ja myös tämä "Venla" kysyy sitä minulta, kun haen lastani eskarista. 

Olen pahoillani, jos aiheutan sinulle mielipahaa kysymällä tätä. Ainoa tavoitteeni on ymmärtää lapsen vanhempia, jotta pystyisin vastaamaan lapseni kysymykseen.

AP

En väitä sinun valehtelevan. Kerron vain, miltä tilanne vaikuttaa ulkopuolisen silmin.

Ymmärrän nyt paljon paremmin sen bestiksen äitiä, koska jos olet syyttelemässä ja väittämässä valehtelijaksi jokaista, joka on kanssasi eri mieltä tai  tuo uutta aspektia keskusteluun, niin miksi ihmeessä kukaan antaisi lapsensa olla lapsesi kanssa?

Selität laajasti, miten sinullao kavereita ja lapsellasi on kavereita ja silti koet ongelmaksi sen, että yksi lapsi ei tule teille kylään. Mikä tässä "Venlassa" on sellaista, että sinun on väkipakolla saatava hänet teille kylään?

En usko, että "Venla" kyselee, koska saisi tulla teille, koska hänelle on varmasti kotona kerrottu, että ei käy. Muutenkaan en ymmärrä, miten päädyt "Venlan" kanssa puheisiin noutaessasi lasta, koska eikö sinun tulisi ensisijaisesti olla kiinnostunut omasta lapsestasi?

Huutonaurua! :D

Olennainen asia on se, että "Venlalla" on muualla se bestis, ei eskarissa, mutta sitäpä ei kaverin äiti tajua. Rautalangastako pitäisi vääntää, että "Venla" menee illalla "Neelan" luokse, ei tule teille?

Miksi "Venla" sitten aina välillä kysyy pääsisikö kyläilemään AP:n luona jos oikeasti haluaa leikkiä "Neelan" kanssa? Vai onko tämä kuvitteellinen "Neela" "Venlan" vanhempien valitsema bestis ja tyttö itse haluaisi leikkiä AP:n tyttären kanssa?

Koska se "Venlan" kaveri on sanonut, että pyydä meidän äidiltä, että pääsetkö meille. Ja koska "Venla" haluaa olla kiva kaveri, niin hän pyytää,, koska tietää vastauksen eli ei käy. Näin säilyy välit hyvinä joka suuntaan, koska syntipukiksi saadaan "Venlan" äiti ja "Venla" itse ei joudu sanomaan, että en halua teille.

No onpa monimutkaista. Mä en lapsena kyennyt tuollaiseen kieroiluun, olikohan jotenkin jälkeenjäänyt ...

Meillä aika samanlainen tilanne lapsen kaverin kanssa, lapset 9- ja 10-vuotiaat. Nykyään saa jo kyläillä kun ovat noin vanhoja, mutta yöksi ei ole tullut ikinä, toinen perhe ei ikinä itse ehdota kyläilyjä ja kun lapseni soittaa heille, aika usein vastaus on ei. Aika normaaleilta vaikuttavat vanhemmat, joten olen ihmetellyt tätä suuresti. Olen päätynyt vain siihen että tämä on "heidän tapa", ollaan paljon oman perheen kesken, se on tärkeintä.

Vierailija kirjoitti:

Saatan olla tuo toinen äiti. Olen sellainen yleiskohteliaan ystävällinen, jonka moni tulkitsee väärin eli ystävyydeksi. En halua, että lapseni on tietyn lapsen kanssa, vaikka tämä äiti väittää lasten olevan bestiksiä. Tämä on vain tuon yhden perheen tulkinta asiasta. En halua loukata ja kertoa todellista syytä, joten totean, että kiitos ei nyt. En ymmärrä, miksi minulla pitäisi olla joku selitys tuolle kiellolle, miksi minun pitäisi selittää vieraalle ihmiselle iltamenojamme tai harrastuksiamme tai sitä, mitä lapseni illalla tekee.

Olen ihmetellyt,miksi joidenkin on mahdotonta hyväksyä sitä kieltoa. Miksi pitää uudestaan ja uudestaan pyytää aivan kuin ei ymmärrettäisi, että se ei on ei. Synttäreille lapseni voi mennä, mutta jokaviikkoinen "Eevi niin haluaisi teidän Viivin meille kylään" alkaa jo kyllästyttää. Antaa sen Eevin haluta, tässä maailmassa ei kaikkea silti saa.

Kai tässä kysymys olikin että miksi et halua, että lapsesi on sen tietyn lapsen kanssa? Avaisitko vielä vähän sitä?

Onneksi lapseni on melkein jo aikuinen. Minä en ole koskaan tykännyt päästää lastani muille kylään tai että muut tulevat meille, koska en voi tasan tarkkaan tietää millaisesta kodista tulevat. Minä olen tosi siisti ihminen ja en voi sietää jos jonkun kotona on likaista. Meillä jokainen lapsen kaveri pesee ensin kätensä ennen kuin koskee mihinkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sillä perheellä on oma elämä? Jos lapsi on päivän päiväkodissa niin ehkä loppuilta halutaan elää omaa elämää perheen ja ystävien kesken? Lapsi leikkii puhakavereiden kanssa tai ystäväperheen lapsien kanssa?

Eikö ap lapsellasi ole muita kavereita? Miksi takerrut tähän yhteen lapseen?

Lapsellani on tosi paljon kavereita, kyse ei ole siitä, että hän tai _minä_ (siis mitä!!!!???) takertuisi tähän yhteen. On vaan harmi, että tämä kaverisuhde, jossa molemmat tykkäävät toisistaan tosi paljon ja ovat toisilleen tärkeitä, rajoittuu ainoastaan sinne eskariin. Tämä lapsi on ollut meillä tänä vuonna 2 kertaa: yhden kerran synttäreillä ja yhden kyläilemässä. Muistan, koska on niin harvinaista, että hän saa meille tulla.

AP

Miksi se on harmi? Vaikuttaa siltä, että lapsellasi ei ole muita kavereita ja tuon bestiksen äitikin sen huomaa. Siksi hän estää lasta sitoutumasta liikaa ripustautujaan.

Aika usein näissä jutuissa toinen on paras kaveri siksi, että on ainoa kaveri. Silloin syntyy näitä draamatilanteita, kun vanhempi ei yritä etsiä lapselle muita kavereita, vaan pyytää uudestaan ja uudestaan tätä eskaribestistä käymään.

Miksi epäilet, että valehtelen? Mitä hyötyä minulle olisi valehdella täällä ja pyytää sen perusteella näkemyksiä? Lapsellani on tosi paljon kavereita. Minusta on vaan tosi harmi, että juuri tämä kaikkein rakkain kaveri ei meille pääse kuin harvoin.

Jos olet trolli, niin anna olla. Olen liian kokenut tarttuakseni trollaukseen.

AP

Valehtelusta en huomannut kirjoittaneeni. Miksi siis koet, että väitin sinua valehtelijaksi? Kirjoitin, että vaikuttaa siltä, että bestis on ainoa kaveri, en kirjoittanut, että valehtelet.

Toisaalta juuri tuossa saattaa olla syy lapsesi kaveriongelmiin: sinä uhriudut! Lapsellasi on paljon kavereita, mutta sinua harmittaa, että kaikkein rakkain kaveri ei pääse teille. Oletko selkiyttänyt itsellesi, mistä tämä harmi syntyy? Jos lapsellasi on kavereita muutenkin, tekemistä muutenkin, niin miksi sinulle on tärkeää, että tämä rakkain kaveri tekee niin kuin sinä tahdot? Onko itselläsi ongelmia ystävien kanssa? Olisit iloinen siitä, että lapsellasi on laaja kaveripiiri sen sijaan että pyrkisit väkisin lujittamaan sitä yhtä ystävyyttä, joka ei välttämättä ole kaikille osapuolille yhtä mieluinen.

Jos kerron edellisessä kommentissani, että lapsellani ON paljon kavereita, ja sinä väität seuraavassa, että ei ole, niin eikö se ole sama, kuin väittäisit minun valehtelevan? Eli olet sitä mieltä, että en kerro totuutta.

Mulla ei ole ystävien kanssa ongelmia, olen sosiaalinen ja mulla on paljon kavereita.

Ja kyllä, olen nyt tehnyt juuri niin kuin neuvot, eli pyrkinyt vahvistamaan muita kaverisuhteita. En enää juurikaan viitsi tätä lasta meille kutsua. Asia silti vaivaa minua, sillä oma lapseni kyselee minulta, miksi "Venla" ei pääse meille, ja myös tämä "Venla" kysyy sitä minulta, kun haen lastani eskarista. 

Olen pahoillani, jos aiheutan sinulle mielipahaa kysymällä tätä. Ainoa tavoitteeni on ymmärtää lapsen vanhempia, jotta pystyisin vastaamaan lapseni kysymykseen.

AP

En väitä sinun valehtelevan. Kerron vain, miltä tilanne vaikuttaa ulkopuolisen silmin.

Ymmärrän nyt paljon paremmin sen bestiksen äitiä, koska jos olet syyttelemässä ja väittämässä valehtelijaksi jokaista, joka on kanssasi eri mieltä tai  tuo uutta aspektia keskusteluun, niin miksi ihmeessä kukaan antaisi lapsensa olla lapsesi kanssa?

Selität laajasti, miten sinullao kavereita ja lapsellasi on kavereita ja silti koet ongelmaksi sen, että yksi lapsi ei tule teille kylään. Mikä tässä "Venlassa" on sellaista, että sinun on väkipakolla saatava hänet teille kylään?

En usko, että "Venla" kyselee, koska saisi tulla teille, koska hänelle on varmasti kotona kerrottu, että ei käy. Muutenkaan en ymmärrä, miten päädyt "Venlan" kanssa puheisiin noutaessasi lasta, koska eikö sinun tulisi ensisijaisesti olla kiinnostunut omasta lapsestasi?

Huutonaurua! :D

Olennainen asia on se, että "Venlalla" on muualla se bestis, ei eskarissa, mutta sitäpä ei kaverin äiti tajua. Rautalangastako pitäisi vääntää, että "Venla" menee illalla "Neelan" luokse, ei tule teille?

Miksi "Venla" sitten aina välillä kysyy pääsisikö kyläilemään AP:n luona jos oikeasti haluaa leikkiä "Neelan" kanssa? Vai onko tämä kuvitteellinen "Neela" "Venlan" vanhempien valitsema bestis ja tyttö itse haluaisi leikkiä AP:n tyttären kanssa?

Koska se "Venlan" kaveri on sanonut, että pyydä meidän äidiltä, että pääsetkö meille. Ja koska "Venla" haluaa olla kiva kaveri, niin hän pyytää,, koska tietää vastauksen eli ei käy. Näin säilyy välit hyvinä joka suuntaan, koska syntipukiksi saadaan "Venlan" äiti ja "Venla" itse ei joudu sanomaan, että en halua teille.

Aika kiero ja manipulatiivinen kuusivuotias tämä sinun mielikuvittelemasi "Venla", osoittaa suorastaan sosiopaattisia taipumuksia jo kovin nuorella iällä, kotoako lie tuollaisen käytöksen oppinut. Arvatenkin sinun mielikuvituksessasi "Venla" ei oikeasti halua leikkiä AP:n tyttären kanssa edes siellä esikoulussa, mutta silti jostain mystisestä syystä ei halua tätä paljastaa vaan mielummin esittää innokasta bestistä.

Tai sitten tilanne on juurikin sitä miltä se näyttää: tyttö oikeasti haluaisi leikkiä AP:n tyttären kanssa ja tämä ei jostain syystä hänen vanhemmilleen sovi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sillä perheellä on oma elämä? Jos lapsi on päivän päiväkodissa niin ehkä loppuilta halutaan elää omaa elämää perheen ja ystävien kesken? Lapsi leikkii puhakavereiden kanssa tai ystäväperheen lapsien kanssa?

Eikö ap lapsellasi ole muita kavereita? Miksi takerrut tähän yhteen lapseen?

Lapsellani on tosi paljon kavereita, kyse ei ole siitä, että hän tai _minä_ (siis mitä!!!!???) takertuisi tähän yhteen. On vaan harmi, että tämä kaverisuhde, jossa molemmat tykkäävät toisistaan tosi paljon ja ovat toisilleen tärkeitä, rajoittuu ainoastaan sinne eskariin. Tämä lapsi on ollut meillä tänä vuonna 2 kertaa: yhden kerran synttäreillä ja yhden kyläilemässä. Muistan, koska on niin harvinaista, että hän saa meille tulla.

AP

Miksi se on harmi? Vaikuttaa siltä, että lapsellasi ei ole muita kavereita ja tuon bestiksen äitikin sen huomaa. Siksi hän estää lasta sitoutumasta liikaa ripustautujaan.

Aika usein näissä jutuissa toinen on paras kaveri siksi, että on ainoa kaveri. Silloin syntyy näitä draamatilanteita, kun vanhempi ei yritä etsiä lapselle muita kavereita, vaan pyytää uudestaan ja uudestaan tätä eskaribestistä käymään.

Miksi epäilet, että valehtelen? Mitä hyötyä minulle olisi valehdella täällä ja pyytää sen perusteella näkemyksiä? Lapsellani on tosi paljon kavereita. Minusta on vaan tosi harmi, että juuri tämä kaikkein rakkain kaveri ei meille pääse kuin harvoin.

Jos olet trolli, niin anna olla. Olen liian kokenut tarttuakseni trollaukseen.

AP

Valehtelusta en huomannut kirjoittaneeni. Miksi siis koet, että väitin sinua valehtelijaksi? Kirjoitin, että vaikuttaa siltä, että bestis on ainoa kaveri, en kirjoittanut, että valehtelet.

Toisaalta juuri tuossa saattaa olla syy lapsesi kaveriongelmiin: sinä uhriudut! Lapsellasi on paljon kavereita, mutta sinua harmittaa, että kaikkein rakkain kaveri ei pääse teille. Oletko selkiyttänyt itsellesi, mistä tämä harmi syntyy? Jos lapsellasi on kavereita muutenkin, tekemistä muutenkin, niin miksi sinulle on tärkeää, että tämä rakkain kaveri tekee niin kuin sinä tahdot? Onko itselläsi ongelmia ystävien kanssa? Olisit iloinen siitä, että lapsellasi on laaja kaveripiiri sen sijaan että pyrkisit väkisin lujittamaan sitä yhtä ystävyyttä, joka ei välttämättä ole kaikille osapuolille yhtä mieluinen.

Jos kerron edellisessä kommentissani, että lapsellani ON paljon kavereita, ja sinä väität seuraavassa, että ei ole, niin eikö se ole sama, kuin väittäisit minun valehtelevan? Eli olet sitä mieltä, että en kerro totuutta.

Mulla ei ole ystävien kanssa ongelmia, olen sosiaalinen ja mulla on paljon kavereita.

Ja kyllä, olen nyt tehnyt juuri niin kuin neuvot, eli pyrkinyt vahvistamaan muita kaverisuhteita. En enää juurikaan viitsi tätä lasta meille kutsua. Asia silti vaivaa minua, sillä oma lapseni kyselee minulta, miksi "Venla" ei pääse meille, ja myös tämä "Venla" kysyy sitä minulta, kun haen lastani eskarista. 

Olen pahoillani, jos aiheutan sinulle mielipahaa kysymällä tätä. Ainoa tavoitteeni on ymmärtää lapsen vanhempia, jotta pystyisin vastaamaan lapseni kysymykseen.

AP

En väitä sinun valehtelevan. Kerron vain, miltä tilanne vaikuttaa ulkopuolisen silmin.

Ymmärrän nyt paljon paremmin sen bestiksen äitiä, koska jos olet syyttelemässä ja väittämässä valehtelijaksi jokaista, joka on kanssasi eri mieltä tai  tuo uutta aspektia keskusteluun, niin miksi ihmeessä kukaan antaisi lapsensa olla lapsesi kanssa?

Selität laajasti, miten sinullao kavereita ja lapsellasi on kavereita ja silti koet ongelmaksi sen, että yksi lapsi ei tule teille kylään. Mikä tässä "Venlassa" on sellaista, että sinun on väkipakolla saatava hänet teille kylään?

En usko, että "Venla" kyselee, koska saisi tulla teille, koska hänelle on varmasti kotona kerrottu, että ei käy. Muutenkaan en ymmärrä, miten päädyt "Venlan" kanssa puheisiin noutaessasi lasta, koska eikö sinun tulisi ensisijaisesti olla kiinnostunut omasta lapsestasi?

Huutonaurua! :D

Olennainen asia on se, että "Venlalla" on muualla se bestis, ei eskarissa, mutta sitäpä ei kaverin äiti tajua. Rautalangastako pitäisi vääntää, että "Venla" menee illalla "Neelan" luokse, ei tule teille?

Miksi "Venla" sitten aina välillä kysyy pääsisikö kyläilemään AP:n luona jos oikeasti haluaa leikkiä "Neelan" kanssa? Vai onko tämä kuvitteellinen "Neela" "Venlan" vanhempien valitsema bestis ja tyttö itse haluaisi leikkiä AP:n tyttären kanssa?

Koska se "Venlan" kaveri on sanonut, että pyydä meidän äidiltä, että pääsetkö meille. Ja koska "Venla" haluaa olla kiva kaveri, niin hän pyytää,, koska tietää vastauksen eli ei käy. Näin säilyy välit hyvinä joka suuntaan, koska syntipukiksi saadaan "Venlan" äiti ja "Venla" itse ei joudu sanomaan, että en halua teille.

Aika kiero ja manipulatiivinen kuusivuotias tämä sinun mielikuvittelemasi "Venla", osoittaa suorastaan sosiopaattisia taipumuksia jo kovin nuorella iällä, kotoako lie tuollaisen käytöksen oppinut. Arvatenkin sinun mielikuvituksessasi "Venla" ei oikeasti halua leikkiä AP:n tyttären kanssa edes siellä esikoulussa, mutta silti jostain mystisestä syystä ei halua tätä paljastaa vaan mielummin esittää innokasta bestistä.

Tai sitten tilanne on juurikin sitä miltä se näyttää: tyttö oikeasti haluaisi leikkiä AP:n tyttären kanssa ja tämä ei jostain syystä hänen vanhemmilleen sovi.

Taattuun av:n tyyliin keskustelun avaajasta täytyy vaikka väkisin tyttärineen päivineen tehdä muissa ihmisissä roikkuva hullu, jota kaikki haluavat karttaa, jopa 6-vuotiaskin punoo monimutkaisia juoniaan feikkiystävänä. Niin av:ta taas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisko sittenkin syynä olla se yksinhuoltajuus? Jotkut ovat niin rajoittuneita. Jopa vuonna 2018.

Saattaahan se olla. Mietin myös sitä, että tämä perhe on käsittääkseni jonkin verran uskonnollinen (ainakin lapsi käy jossain pyhäkoulussa tms.), ja me taas ei kuuluta kirkkoon. Jotenkin vaikea uskoa, että tällainen olisi nykyaikana kenellekään kynnyskysymys, mutta ehkä asia on heille isompi kuin minulle.

AP

Uskonto voi olla syy eristää lapsi. Ainakin mitä olen kuullut varsinkin Jehovilla on tarkat säännöt.

Tunnistan tässä keskustelussa esille tulleen asian liittyen siihen, että kaikki lapset ei joka päivä enää kaipaa kaveria päiväkodin tai koulun lisäksi. Mun lapsi on aina tarvinnut omaa aikaa rentoutua ja lueskella, joten kauhean aktiivisesti ei olla koko ajan oltu järkkäämässä mitään kaverikyläilyjä. Se on kuitenkin ihan eri juttu kuin se, että aktiivisesti estää tai kieltää lasta tapaamasta kavereita. Aikuisella pitää olla tosi vahvat perustelut sille, että kieltää yhteydenpidon tai ystävyyden jonkun kanssa. Lähinnä tällainen tulee kyseeseen vähän isompana, jos lapsi eksyy johonkin huume tai rikos porukkaan. Eskareiden kaverikyläilyjä normaaleissa perheissä ei pitäisi estää, tällä on varmasti pitkälle aikuisuuteen kantavat seuraukset lapsen elämässä.