Pakanuus
Onko pakanuus nyky-yhteiskunnassa halveksuttua? Tunnen henkilön, joka havainnollistaa itsensä tietoisesti pakanana. Pitäisikö minun puuttua asiaan ja kertoa paratiisista? En ole saanut kokouksissa vastausta kysymykseeni.
Kommentit (67)
Toinen mielenkiintoinen seikka pakanallisesta vaikutuksesta on se, että krusifiksi tai risti ja sen monet muunnelmat eivät olleet yksinomaan kristillinen symboli.
Kolminaisuus, kuten Isä, Poika ja Pyhä Henki, on toinen käsite, joka on kaukana kristillisestä alkuperästä. Se on peräisin kristinuskon ulkopuolelta ja paljon varhaisemmasta lähteestä. Kolminaisuus esiintyy monissa kulttuureissa, kuten kiinalaisissa ja japanilaisissa buddhalaisissa (Fo:n muodossa), egyptiläisissä (Jumalan muodossa, joka esitetään siipenä, pallona ja käärmeenä ja jossa toista puolta kutsutaan Logokseksi tai Jumalan sanaksi), kreikkalaiset (Pythagoros, Herakleitos ja Platon opettivat kaikki kolminaisuutta teologisessa filosofiassaan), assyrialaiset, foinikialaiset, Siperian muinaiset asukkaat sekä mayat (Tezcatlipoca, Huitzlipochtli ja Tlaloc) ja inkat. Skandinaavit palvoivat Odinia, Thoria ja Freytä. Druidit palvoivat Taulacia, Fania ja Mollacia. Roomalaisten kolminaisuus oli Jumala, Sana ja Henki.
Kristinuskon eukaristia oli myös muinaisten egyptiläisten käytäntö Osiriksen kuoleman muistoksi.
Vierailija kirjoitti:
Varo vain, ettei hän saa sinua käännytetyksi pakanuuteen.
Miten käännyttää ihminen jos hän ei itse anna siihen lupaa eli halua kääntyä johonkin suuntaan? Voivathan jotkut yrittää käännyttää ihmisiä vaikka väkisinkin, toisinaan tarkoitus on hyvä ja rakkaudellinen. Olisi hyvä tunnistaa sekä tunnustaa onko kyseessä rakkaudellinen ihminen. Harhaanjohdettua on rakkaudellista käännyttää kohti jumalaa eli kohti totuutta.
Kaste on toinen seremonia, jota pidetään usein yksinomaan kristillisenä.
Johannes Kastaja yksinkertaisesti omaksui ja harjoitti yleismaailmallista tapaa, jonka mukaan pyhää kylpyä käytetään syntien anteeksiantamiseksi. Kristus hyväksyi sen; kirkko peri sen hänen esimerkistään.
Vierailija kirjoitti:
Puhu hänelle evankeliumista ja jätä asia siten kuulijan omaan harkintaan.
Miksi jokainen haluaa tuputtaa jotakin omaa henkilökohtaista? Puhua voi tietenkin mistä tahansa mutta avoimesti hyväksyen kaikki muutkin näkemykset sekä totuuden. Joskus oma usko tai vakaumus ei ole täysin todellista tai totuudellista.
Vierailija kirjoitti:
Kristinuskon juuret niin sanotussa "pakanuudessa".
Nykyinen kristinusko on nykyaikainen mukautus jo olemassa olevista pakanallisista uskomuksista ja filosofiasta. Vuosisatoja ennen Jeesuksen aikaa "pakanoiden" keskuudessa on uskomuksia neitsyestä syntyneeseen ruumiillistuneeseen Jumalaan, hänen laskeutumiseensa taivaasta tai hengellisestä maailmasta, hänen syntymisestään kertoviin tähtitieteellisiin merkkeihin ja enkelien. Maagien, paimenten tai paikallisten palvojien palvonta; arvokkaiden lahjojen uhraaminen jumalalliselle lapselle; viattomien teurastaminen tai terrorisointi; paholaisen kiusaaminen tai demonien suorittamat koettelemukset; ihmetekojen suorittaminen; ja kuolema ja ylösnousemus tai taivaaseen nouseminen. Nämä kaikki elementit löytyvät kristinuskoa edeltävistä kulttuureista.
Onpa jännää väite.
Pakana tai pakana oleminen tarkoitti yksinkertaisesti sitä, että henkilö noudatti niitä uskontoja, jotka olivat olemassa ennen kristinuskoa, tai että hän osallistui luontouskontoihin.
Vierailija kirjoitti:
Pakana tai pakana oleminen tarkoitti yksinkertaisesti sitä, että henkilö noudatti niitä uskontoja, jotka olivat olemassa ennen kristinuskoa, tai että hän osallistui luontouskontoihin.
Jopa kuningas Konstantinus (280-337 jKr.) oli alun perin auringonjumalan palvoja. Hänen kuuluisa näky rististä, jonka hän sai marssiessaan Roomaan, tuli hänelle auringosta. Itse asiassa jopa sen jälkeen, kun hän kääntyi kristinuskoon, hän pysyi auringonjumalan palvojana, ja sen vuoksi hän jatkoi sapatin pitämistä sunnuntaina, joka perinteisesti oli lauantai.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs siitä, kun nykyuskonnotkin on otettu pakanuudesta.
Voisiko se johtua siitä että "nykyuskonnot" eivät edustakaan rakkautta vaan ovat täynnä omia ehdottomuuksianne sekä mielipiteisiin sekä mielihaluihin perustuvia kannanottoja? Ne eivät ole oikeasti uskontoja, ymmärrän humorismin sekä vapauden luoda uutta. Eli jokaisella on siis käytännössä oma uskonto, hirmu vaikeaa olla yhteisö jossa kaikki tukisivat toisiansa mitenkäänpäin.
Vierailija kirjoitti:
Se, joka löytää itsensä, menettää riippuvuutensa muiden mielipiteistä.
Albert Einstein
Käytännössä ei tarvitse löytää sillä jo syntyessään olet todellinen itsesi. Tässä oletettavasti tarkoitetaan sitä kun lapsi kasvaa aikuiseksi ja löytää omat mielenkiinnon kohteensa, kaikki omat juttunsa koskien koko elämää sekä perustaa itsensä ja totuutensa omiin mielipiteisiinsä sekä siihen mihin itse uskoo ja elää täysin omanlaista rikasta elämää.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole halveksittua, lisäksi on syytä huomioida että pakanuus ei ole ateismia.
Pakanuus on Suomen alkuperäinen "uskonto".
Tuen viestissäsi sitä totuutta että pakana ei ole synonyymi ateistille, ne eivät siis tarkoita samaa asiaa. Ateisti on käytännössä uskontokuntaan kuulumaton henkilö ja yleensä hänen uskonsa perustuu vapaasti totuudelliseen realistiseen maailmankatsomukseen eikä hän koe tarvetta arvostella eri uskontoja tai eri uskontokuntaan kuuluvia henkilöitä.
Varmasti mekin voisimme oppia jotakin niin sanotusta "pakanuudesta". On hämmästyttävää, että kristityt pitävät jopa tietyllä tavalla valistunutta pakanuutta pahana. Se osoittaa heidän fanaattisuutta omaa "oikeaa opetustaan" kohtaan. Hohhoijaa.
Parempi olla pakana kuin kuulua saatanalliseen kulttiin kuten Jehovan todistajat tai koko kristinusko...
Vierailija kirjoitti:
Meidän kristilliset käsityksemme henkisestä elämästä ovat peräisin muinaisista, juutalaisista, ja juutalaiset assyrialaisista, ja assyrialaiset intialaisista, ja kaikki menevät taaksepäin: mitä uudempi, sitä alempi, mitä vanhempi, sitä korkeampi.
Niinpä niin.
https://eliitinesoteerisetsymbolit.blogspot.com/2014/12/astro-teologia-…
Tämä tarina on useita tuhansia vuosia pitkä. Aloitetaan atonistien arkkivihollisesta Amon aurinkojumalasta. Muinaisessa Egyptissä Amonin vanha symboli oli härkä. Kun Raamatun tarinassa Mooses raivostui israelilaisten tekemästä kultaisesta härästä / vasikasta, se oli raivoa Amonin ikivanhan symbolin palvonnasta. Raamattu tosin ei kerro mitä jumalaa kultainen vasikka edustaa, koska Aton-kultti ei halua paljastaa menneisyyttään Egyptissä.
Kristinuskon ensimmäisinä vuosisatoina Jeesus esitettiin karitsana tai paimenena, jolla oli karitsa harteillaan. Vasta Konstantinopolin kuudennessa synodissa päätettiin, että kristinuskon symboli, jonka paavi Adrianus I vahvisti, olisi siitä lähtien ristillä ristiinnaulittu mies. Itse asiassa varhaisimmat taideteokset, jotka esittävät Jeesusta ristillä, ovat peräisin vasta kahdeksannelta tai yhdeksänneltä vuosisadalta. Kristityt ottivat siis ristiinnaulitsemisen symboliksi pakanoilta.