Tämä ei ole trolli
Eilen tein yksityiskohtaisia suunnitelmia oman henkeni riistämisestä, mutta tänä aamuna elämä tuntuu oikein upealta ja näen tulevaisuuteni hyvinkin valoisana.
Minulla on todettu epävakaa persoonallisuus, joten onhan tälle ailahtelevaisuudelle syynsä, mutta mitä hittoa elämästä voi realistisesti ajatellen tulla, jos fiilikset heilahtelevat vakavasta itsetuhoisuudesta tuonne maailman huipulle ilman ennakkovaroitusta?
Ihana tämä persoonallisuushäiriö. Olen 27-vuotias mies ja minulla on tyttöystävä; lapsen hankkimisesta olemme puhuneet, mutta olemme sen verran vastuullisia, että kyseistä suunnitelmaa emme aio toteuttaa ennen kuin me molemmat olemme mieliltämme hieman tasapainottuneet (olemme mt-kuntoutujia; molemmilla järki pelaa, mutta tunnepuolella viiraa ja pahasti).
Tsemppiä. Kai saat jotain terapiaa?