Te, joilla ei ole pennin hyrrää säästössä! Mikä on teidän back up plan, jos jotain tapahtuu? Ja mitkä on talouden tulot?

Sosssu on backup ja tulot ovat jotain 1500e/kk. Tuossa on siis kaikki, lapsilisä, asumistuki, sairauspäivärahat, tömarkkinatuki.

Oma enoni aikoinaan mainosti että hänen varasuunnitelma on puukko jos elämässä käy jotain kehnoa. Hän aina näytti puukkoa ja hymyili keljusti että tämä on minun varasuunnitelmani.

Eli jos teillä ei ole mitään varasuunnitelmaa niin pitäkää puukkoa vyöllä. Se on älykästä.

-asuntolainasta lyhennysvapaata, turhat menot karsitaan

-jos pitkäaikaisempi ahdinko, niin asunto myyntiin. Asumme isossa kaupungissa hyvällä sijainnilla. En ole kiintynyt materiaan

Mies on ollut lomautettuna usean kuukauden pätkiä, ollaan selvitty ilman säästöjä. Toki siksi, että talous ei ole tiukassa, tarvittaessa helppo säästää arjessa karsimalla matkoista, huvituksista, ulkona syömisestä ja shoppailusta

On koettukin kaikista pahimmat päivät, kun ei ollut varaa takuuvuokraan ja sossu ei suostunut maksamaan, koska minulla "oli asunto". Juu, mutta kun sain työn toiselta paikkakunnalta, niin se asunto ei siinä kohtaa hirveästi auttanut. Nukuin muutaman yön jopa taivasalla (oli kyllä kesä, ettei ollut kamalan paha), sitten kavereiden luona kiertäen että sain rahat kasaan muuttoa varten. Jouduin ottamaan velkaa, ja niitä takaisin maksaessani tulin siihen tulokseen että pärjään 170 eurolla kuussa (ruoka, hygienia, kaikki päivittäistavarat, matkakortti).

Ei lapsia, ei omaisuutta, ei huolia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh, kyllä ihmiset melko vähäisillä säästöillä loppujen lopuksi menevät.  Ei siinä, kyllähän elämiseen kuluu, varsinkin, jos on lapsia tai suuria menoeriä, kuten asuntolainat, vastikkeet isoista asunnoista ym. Itse pidän sellaista 7000-10000 puskuria oikeasti aika miniminä. Varmaan, jos tuon alle olisi koskaan mennyt, niin oma turvallisuudentunne olisi aika raunioilla.

Mutta silti... Nuo kulutusjutut ovat hyvin pitkälti tottumuskysymys. Otan vaikka esimerkiksi elämäntilanteeni exäni kanssa. Ihmisillä on tosi erilaisia kulutustapoja, eikä keskiverto ihminen voi hyvilläkään sijoitustaidoilla kuroa umpeen sitä eroa, mitä tuhlailevalla elämäntyylillä voi tuottaa. Olin siis tilanteessa, jossa aikaisemmin selvästi positiivinen kassavirta ajautui nollatilanteeseen. Riitaa tuli melkein kaikesta. Elämä oli kurjaa, jos ei ostettu päivittäin hienoja raaka-aineita, käyty 2 kertaa vuodessa matkalla ym. Eron jälkeen meni aikaa palautua vakaaseen taloustilanteeseen. Syynä yksinomaan se, että sain kukkaronnyörit aisoihin ja eroon siitä pakonomaisesta kuluttamisen tarpeesta. Asunto vaihtui pienempään, jossa vastikekin vain 100 e luokkaa. Nyt alkaa tuntua jo siltä, että vakaavaraisuus alkaa taas voittaa.

Eli kannattaa karsia turha kulutus pois. Itselläni on se periaate, että jos nettotuloista alle puolet jää säästöön, on taloudenpito epäonnistunut, ja silloin pitää kiristää. Taloudenpidossa kärsivällisyys on keskivertotallaajalle se tärkeää. Pitää unohtaa liika riskien otto ja mulle-kaikki-just-heti-nyt -tyyppinen ajattelu. Kun pääsee eroon siitä, että täyttää kuluttamisella pohjattomaa tyhjyyden tunnetta ja vertailee itseään muiden tilanteen, pysyy kassavirta positiivisena ja ehtii tehdä elämässä oikeasti mielekkäitä juttujakin.

Tämä yhteiskunta tulee oikeasti muuttumaan seuraavan parinkymmenen vuoden kuluessa paljon. Meillä ei ole varaa nykyisenkaltaisiin sosiaalietuihin tai eläkkeisiin. Luokkaerot tulevat kasvamaan ja eriarvoisuus lisääntymään. Aika tähän vaikuttaa on NYT. Kysy itseltäsi, haluatko olla vakaavarainen tulevaisuudessa vai onko tärkeämpää tuhlailla ja vertailla itseään muihin? Jos vastaat jälkimmäiseen kyllä, niin voi voi, tulet pysymään köyhänä :(. Tai sit voit voittaa lotossa tai menestyä huikeasti osakemarkkinoilla, mutta todennäköisesti et. Kaikilla ei voi olla hyvä onni, mutta kuka tahansa voi elää järkevästi.

Olen tuo ekan sivun alkoholistivanhempien lapsi  (viesti nro 14), joka on lähtenyt miinusmerkkisesti liikkeelle alusta asti ja niitä vastoinkäymisiä on ollut tasaisesti koko elämän ajan, nyt olen jo keski-ikäinen. Selvästikin sinulta meni ohi, että meitä kaltaisiani on. Kova työ yhdistettynä huonoon onneen voi johtaa juuri siihen, missä olen - nuo maalailemasi skenaariot ovat ihan arkipäivää minulle. Elän tosi vaatimattomasti jo nyt, ei ole mitään mistä karsia. 

Olen ollut sairas sen verran kauan, että asuntolainan ottaminen ei ollut järkevää. Kuukausien poissaolo töistä ja kelan rahoilla oleminen myös torppasivat mahdollisuuteni ihan käytettävissä olevan rahan muodossa (ei ollut). Asun pk-seudulla, jossa ovat kaikki sosiaaliset verkostoni. Vuokraan menee melkein puolet nettotuloista, vaikka asun yksiössä. Jos muuttaisin täysin yksin jonnekin maakuntiin, voisin ehkä ostaa asunnon. Joka sitten olisi aikamoinen riippa, kun taas olisin sairaana/työtön/jne.

Jos joku on puistattavaa, se on se että oletetaan kaikkien tulevan olosuhteista,  joissa on samat mahdollisuuudet. Huono onni suistaa tavallisen ihmisen ilman taloudellisia tukiverkkoja tai omaisuutta todella nopeasti tällaiseen tilanteeseen. En ole ainoa, joka on ponnistanut huonoista oloista vain huomatakseen, että saa ponnistella lopun ikäänsä pääsemätät koskaan edes lähelle elintasoa, jota kuvaat.

Kuulostaa tosi raskaalta, eivätkä ihmiset tosiaan ponnista samoista lähtökohdista. Kovasta taustasta oleva joutuu keskimäärin näkemään paljon vaivaa sen eteen, että saa pidettyä elämänsä järjestyksessä, kun taloudelliseen vaurastumiseen liittyviä taitoja ei ole opetettu pienestä pitäen.

Uusi raha joutuu aina jotenkin keinottelemaan ja ottamaan riskejä, jotta pääsisi nexteille leveleille, kun ei ole taustalla sitä perittyä varallisuutta, jonka turvatessa selustan voi vain olla ja löllötellä samalla keskittyen elämään säästäväisesti elintason ollessa lähtökohtaisesti hyvä.

Ei pidä silti asettua liikaa tuohon uhrin rooliin. Tiedän paljon ihmisiä heikoista taustasta, jotka ovat menestynet hyvin. Kuten todettu, äkkirikastuminen on osa hyvää onnea ja oikeanaikaista riskin ottamista. Se tapahtuu vain harvoille. Säästäväisyys ja järkevät valinnat ovat vanhan rahan hyveitä ja ihan kenen hyvänsä toeutettavissa, toki eri mittakaavassa. Pitää tietysti elää siinä mukavuuden ja edullisten valintojen ristiriidassa. Kyllähän vaikkapa ihmissuhteet ja itselle mieluisa asuinpaikka ovat monelle korkeammalla kuin vaurastuminen, mutta nämä ovat just niitä valintoja.

Ohis, mutta mikään ei ole kyllä niin teitäväinen kuin helpolla päässyt ihminen. Aina löytyy neuvoja niille, jotka ovat yrittäneet ja silti epäonnistuneet. Tässä se pk-seudulla asuminen oli se, mihin saattoi tarttua ja missata ihan kaiken muun.  Mahtavaa, kun pystyt sieltä parempiosaisen kuplastasi näin antamaan neuvoja muille. ^_^

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh, kyllä ihmiset melko vähäisillä säästöillä loppujen lopuksi menevät.  Ei siinä, kyllähän elämiseen kuluu, varsinkin, jos on lapsia tai suuria menoeriä, kuten asuntolainat, vastikkeet isoista asunnoista ym. Itse pidän sellaista 7000-10000 puskuria oikeasti aika miniminä. Varmaan, jos tuon alle olisi koskaan mennyt, niin oma turvallisuudentunne olisi aika raunioilla.

Mutta silti... Nuo kulutusjutut ovat hyvin pitkälti tottumuskysymys. Otan vaikka esimerkiksi elämäntilanteeni exäni kanssa. Ihmisillä on tosi erilaisia kulutustapoja, eikä keskiverto ihminen voi hyvilläkään sijoitustaidoilla kuroa umpeen sitä eroa, mitä tuhlailevalla elämäntyylillä voi tuottaa. Olin siis tilanteessa, jossa aikaisemmin selvästi positiivinen kassavirta ajautui nollatilanteeseen. Riitaa tuli melkein kaikesta. Elämä oli kurjaa, jos ei ostettu päivittäin hienoja raaka-aineita, käyty 2 kertaa vuodessa matkalla ym. Eron jälkeen meni aikaa palautua vakaaseen taloustilanteeseen. Syynä yksinomaan se, että sain kukkaronnyörit aisoihin ja eroon siitä pakonomaisesta kuluttamisen tarpeesta. Asunto vaihtui pienempään, jossa vastikekin vain 100 e luokkaa. Nyt alkaa tuntua jo siltä, että vakaavaraisuus alkaa taas voittaa.

Eli kannattaa karsia turha kulutus pois. Itselläni on se periaate, että jos nettotuloista alle puolet jää säästöön, on taloudenpito epäonnistunut, ja silloin pitää kiristää. Taloudenpidossa kärsivällisyys on keskivertotallaajalle se tärkeää. Pitää unohtaa liika riskien otto ja mulle-kaikki-just-heti-nyt -tyyppinen ajattelu. Kun pääsee eroon siitä, että täyttää kuluttamisella pohjattomaa tyhjyyden tunnetta ja vertailee itseään muiden tilanteen, pysyy kassavirta positiivisena ja ehtii tehdä elämässä oikeasti mielekkäitä juttujakin.

Tämä yhteiskunta tulee oikeasti muuttumaan seuraavan parinkymmenen vuoden kuluessa paljon. Meillä ei ole varaa nykyisenkaltaisiin sosiaalietuihin tai eläkkeisiin. Luokkaerot tulevat kasvamaan ja eriarvoisuus lisääntymään. Aika tähän vaikuttaa on NYT. Kysy itseltäsi, haluatko olla vakaavarainen tulevaisuudessa vai onko tärkeämpää tuhlailla ja vertailla itseään muihin? Jos vastaat jälkimmäiseen kyllä, niin voi voi, tulet pysymään köyhänä :(. Tai sit voit voittaa lotossa tai menestyä huikeasti osakemarkkinoilla, mutta todennäköisesti et. Kaikilla ei voi olla hyvä onni, mutta kuka tahansa voi elää järkevästi.

Olen tuo ekan sivun alkoholistivanhempien lapsi  (viesti nro 14), joka on lähtenyt miinusmerkkisesti liikkeelle alusta asti ja niitä vastoinkäymisiä on ollut tasaisesti koko elämän ajan, nyt olen jo keski-ikäinen. Selvästikin sinulta meni ohi, että meitä kaltaisiani on. Kova työ yhdistettynä huonoon onneen voi johtaa juuri siihen, missä olen - nuo maalailemasi skenaariot ovat ihan arkipäivää minulle. Elän tosi vaatimattomasti jo nyt, ei ole mitään mistä karsia. 

Olen ollut sairas sen verran kauan, että asuntolainan ottaminen ei ollut järkevää. Kuukausien poissaolo töistä ja kelan rahoilla oleminen myös torppasivat mahdollisuuteni ihan käytettävissä olevan rahan muodossa (ei ollut). Asun pk-seudulla, jossa ovat kaikki sosiaaliset verkostoni. Vuokraan menee melkein puolet nettotuloista, vaikka asun yksiössä. Jos muuttaisin täysin yksin jonnekin maakuntiin, voisin ehkä ostaa asunnon. Joka sitten olisi aikamoinen riippa, kun taas olisin sairaana/työtön/jne.

Jos joku on puistattavaa, se on se että oletetaan kaikkien tulevan olosuhteista,  joissa on samat mahdollisuuudet. Huono onni suistaa tavallisen ihmisen ilman taloudellisia tukiverkkoja tai omaisuutta todella nopeasti tällaiseen tilanteeseen. En ole ainoa, joka on ponnistanut huonoista oloista vain huomatakseen, että saa ponnistella lopun ikäänsä pääsemätät koskaan edes lähelle elintasoa, jota kuvaat.

Kuulostaa tosi raskaalta, eivätkä ihmiset tosiaan ponnista samoista lähtökohdista. Kovasta taustasta oleva joutuu keskimäärin näkemään paljon vaivaa sen eteen, että saa pidettyä elämänsä järjestyksessä, kun taloudelliseen vaurastumiseen liittyviä taitoja ei ole opetettu pienestä pitäen.

Uusi raha joutuu aina jotenkin keinottelemaan ja ottamaan riskejä, jotta pääsisi nexteille leveleille, kun ei ole taustalla sitä perittyä varallisuutta, jonka turvatessa selustan voi vain olla ja löllötellä samalla keskittyen elämään säästäväisesti elintason ollessa lähtökohtaisesti hyvä.

Ei pidä silti asettua liikaa tuohon uhrin rooliin. Tiedän paljon ihmisiä heikoista taustasta, jotka ovat menestynet hyvin. Kuten todettu, äkkirikastuminen on osa hyvää onnea ja oikeanaikaista riskin ottamista. Se tapahtuu vain harvoille. Säästäväisyys ja järkevät valinnat ovat vanhan rahan hyveitä ja ihan kenen hyvänsä toeutettavissa, toki eri mittakaavassa. Pitää tietysti elää siinä mukavuuden ja edullisten valintojen ristiriidassa. Kyllähän vaikkapa ihmissuhteet ja itselle mieluisa asuinpaikka ovat monelle korkeammalla kuin vaurastuminen, mutta nämä ovat just niitä valintoja.

Olen itse asiassa ammatillisesti varsin menestynyt, joskin "vain" keskituloinen. Tuossa yhtälössä, mitä esität, on sellainen pieni ongelma, että en olisi kelan rahoilla ja jatkuvassa seuraavan sairastumisen pelossa ostanut asuntoa yhtikäs mistään. Tai edes saanut. 

En ymärrä, mistä sait sen käsityksen, että olen "uhrin roolissa". Menneisyyteni ja nykyisyyteni on karu olosuhteiltaan ja kuvasin tätä tilannetta sellaisena, kuin se on. Olet aivan itse lukenut niin, että se tekee minusta uhrin. Mielestäni olen mitä suurimmassa määrin selviytyjä. Se, että voit viisastella minulle siitä, että en ole esimerkiksi noissa kuvaamissani olosuhteissa pystynyt vaurastumaan, kertoo vain siitä, että sinulla ei ole etäisintäkään käsitystä, millaisia voimavaroja, suunnitelmallisuutta ja ponnistelua vaatii päästä näillä korteilla tähän tilanteeseen. Viestisi sävy on sellainen, jota odottaisin lukevani, jos olisin esimerkiksi mukavuudenhaluani tai laiskuuttani tässä. 

Mukavaa jatkoa sinulle kaikesta huolimatta. Asiasta mitään ymmärtämättömien lapselliset "hyvät neuvot" kannattaa kuitenkin jatkossa jakaa sellaisille ihmisille, joilla on kaltaisesi tausta. Silloin ne voivat osua edes hieman paremmin maaliinsa. 

Vähän säälittävää mutta back up-plan on vanhemmat. Isomman hädän varalle meillä on puoliksi maksettu asunto ja kokonaan maksettu auto ja vene, nämä lähtisivät myyntiin.

Nolottaa kyllä kun ei ole säästöjä, kaikki on mennyt asuntolainan lyhentämiseen. Olen jotenkin ajatellut että tämä on ihan ok kun ollaan vasta 30v ja sekä minun vanhemmat että miehen vanhemmat on kohtuullisen varakkaita, mutta tosiasiahan on että kyllä me aikusia ollaan ja pitäisi olla jotain pahan päivän varallekin...

Bruttotulot meillä yhteensä on 6700e/kk.

Jos minulla jäisi esim. tonni kuussa laitettavaksi säästöön, ostaisin ilman muuta sijoitusasunnon enkä rahojani pankkitilille ainakaan jättäisi. Tililläni ei ole rahaa juurikaan.

Pankkiin menisin, jos sairastuisin pitkäaikaiseen juttuun. Lainalyhennykset jäihin, tekee jo monta sataa/kk.

Sairastuminen on ainoa yllättävä mitä voi sattua, olen jo 59 v. ja varma, että työttömäksi en joudu.

Kun jään eläkkeelle, myyn yhden asunto-osakkeistani, maksan velat pois ja mukavasti siitä jääkin.

Mökkini vuokrausta jatkan edelleen, saan siitä vuokratuloja n 6000 €/vuosi, joten se eläkkeellä helpottaa.

Säästöjä oli 4000e, mutta sitten sairastuin, kodinkoneet ym hajosi, sattui vesivahinko jne ja koko säästöt hupeni eikä riittänytkään. Nyt reippaasti huonompipalkkaisessa työssä kun aiemmin ja säästöön ei jää mitään. No ehkä 50e jossain kuussa, mutta yleensä se menee seuraavassa kuussa johonkin ylimääräseen pakolliseen ostoon.

Nettotulot 1100e, asun yksin. Toimeentulotukea en saa, tulot on vähän liikaa. Saattais jäädä säästöön jotain, jos ei ois aiemmista vastoinkäymisistä maksettavana lainaa.

Nettotulot 2000+3000e

Säästöön suoraan tilistä 550e, lisäksi satunnaisesti ylimääräistä. Säästöjä käytetään myös, kaikki ei ole pahan päivän varalle. Säästötilillä heti nostettavissa reilu 5000e, rahastoissa nyt toinen mokoma. Pitäisi perehtyä suoraan sijoittamiseen, etenkin nyt kun osaketili tulossa... Säästämme myös lyhentämällä asuntolainaa. Luottokorteilla katetta 2000+4000e, näitä käytetään vain maksutapana esim. nettiostoksissa, lentoja ostaessa. Mutta hädän hetkellä siis sieltäkin saisi nopeasti 6000e.

Meillä on myös läheiset lapsuudenperheet, jos nyt niin kusisesti kävisi että mystisesti tulisi päivä ettei ruokaan olisi rahaa niin ei meidän vanhemmat tai sisarukset antaisi meidän nälkään kuolla.

Asunto- ja autolainat mitoitettu niin, että pärjätään jos toinen olisi vain töissä. Miehellä isommat tulot, mutta jos jäisi työttömäksi, ei tarvittaisi autoakaan ja iso menoerä poistuisi. Meillä on paljon kuukausittaisia menoja, jotka voi nopeasti lopettaa/katkaista, jos ei olisikaan enää varaa. 

Tuloni ovat opintotuki ja asumistuki.

Satunnaiset projektityöt kotkeintaan muutaman sataa silloin tällöin.

Vakuutus ja laina vanhemmaltani on suunnitelmani. Olisi kyllä hyvä jos jäisi säästöön.

Ennenvanhaan kunnon aikoina kun ainoa koulu oli elämänkoulu niin miehellä oli vain puukko ja sillä piti selvitä elämässä.

Käytännössä mies ei tarvitse kuin puukon ja aivot käyttää puukkoa.

On opeteltava puukkotekniikoita. Ranne rentona, olkapäät rentona jalat vakaana.

Kevyitä rentoja viiltoja ilmaan ja työntöjä. Tätä kutsutaan itsetunnon valssiksi. Se tanssitaan yksin ja mieluusti peilin edessä ennen tansseihin lähtöä. Kun itsetuntoa on ladattu itseensä niin puukko pannaan tuppeen ja taika pitää pysäyttää pieneen vakavamieliseen nyökkäykseen. Nyökkäys voi olla hymähdyskin.

Jos tätä ei tee niin voimat valuu maahan ja itsetunto ei pysy kantajassaan. Vanssi tanssitaan tarvittaessa uudestaan jos olo ei tunnu tarpeeksi miehekkäältä.

Tämä hämäläinen perinne siirtyi suvultani minulle ja minä siirrän sen teille.

Mies ei tarvitse kuin puukon elämää varten. Naiselle toimii toiset keinot.

Ensinnäkin nainen ei pärjää pelkällä puukolla vaan hän tarvitsee ukon.

Eli unohtakaa säästöt tai vakuutukset. Tarvitset joko puukon tai ukon.

Meillä on 3 sijoitusasuntoa ja 3 lasta. Myös 5 hengelle sopiva koti.

Jos tilanne menisi huonoksi, myisimme yhden asunnon ja ehkä 10 v päästä voisimme muuttaa pienempään. Yhtiövastike on tässä talossa pieni, muutto pienempään auttaisi hetkellisesti.

Ensiksi yrittäisimme vähentää lainojen maksuja.

Riittejä vuosisatojen takaa kirjoitti:

Ennenvanhaan kunnon aikoina kun ainoa koulu oli elämänkoulu niin miehellä oli vain puukko ja sillä piti selvitä elämässä.

Käytännössä mies ei tarvitse kuin puukon ja aivot käyttää puukkoa.

On opeteltava puukkotekniikoita. Ranne rentona, olkapäät rentona jalat vakaana.

Kevyitä rentoja viiltoja ilmaan ja työntöjä. Tätä kutsutaan itsetunnon valssiksi. Se tanssitaan yksin ja mieluusti peilin edessä ennen tansseihin lähtöä. Kun itsetuntoa on ladattu itseensä niin puukko pannaan tuppeen ja taika pitää pysäyttää pieneen vakavamieliseen nyökkäykseen. Nyökkäys voi olla hymähdyskin.

Jos tätä ei tee niin voimat valuu maahan ja itsetunto ei pysy kantajassaan. Vanssi tanssitaan tarvittaessa uudestaan jos olo ei tunnu tarpeeksi miehekkäältä.

Tämä hämäläinen perinne siirtyi suvultani minulle ja minä siirrän sen teille.

Mies ei tarvitse kuin puukon elämää varten. Naiselle toimii toiset keinot.

Ensinnäkin nainen ei pärjää pelkällä puukolla vaan hän tarvitsee ukon.

Eli unohtakaa säästöt tai vakuutukset. Tarvitset joko puukon tai ukon.

Oulussa on samanmoinen loitsu tai tanssi.

Tehdäänkö hämeessä miehuustanssi nousukännissä vai selvinpäin?

Oulussa siihen kuuluu humalatila ja tanssi pitää tehdä hieman hämärässä ja puukonvedot ovat hieman räväköitä, mutta toki rentoja. Lopetusliike on pieni kumarrus.

Siis miten ihmiset ei ymmärrä,että köyhän on vaikeaa säästää koska pientem tulojen takia säästäminen on hidasta ja menoja tulee enemmän kuin säästöjä kertyy? Koska tulot ovat pienet,on PAKKO maksaa joku 100-200e ylimääräinen lasku niistä säästöistä ja sitten on taas säästöjä pyöreä nolla euroa.

Vierailija kirjoitti:

Riittejä vuosisatojen takaa kirjoitti:

Ennenvanhaan kunnon aikoina kun ainoa koulu oli elämänkoulu niin miehellä oli vain puukko ja sillä piti selvitä elämässä.

Käytännössä mies ei tarvitse kuin puukon ja aivot käyttää puukkoa.

On opeteltava puukkotekniikoita. Ranne rentona, olkapäät rentona jalat vakaana.

Kevyitä rentoja viiltoja ilmaan ja työntöjä. Tätä kutsutaan itsetunnon valssiksi. Se tanssitaan yksin ja mieluusti peilin edessä ennen tansseihin lähtöä. Kun itsetuntoa on ladattu itseensä niin puukko pannaan tuppeen ja taika pitää pysäyttää pieneen vakavamieliseen nyökkäykseen. Nyökkäys voi olla hymähdyskin.

Jos tätä ei tee niin voimat valuu maahan ja itsetunto ei pysy kantajassaan. Vanssi tanssitaan tarvittaessa uudestaan jos olo ei tunnu tarpeeksi miehekkäältä.

Tämä hämäläinen perinne siirtyi suvultani minulle ja minä siirrän sen teille.

Mies ei tarvitse kuin puukon elämää varten. Naiselle toimii toiset keinot.

Ensinnäkin nainen ei pärjää pelkällä puukolla vaan hän tarvitsee ukon.

Eli unohtakaa säästöt tai vakuutukset. Tarvitset joko puukon tai ukon.

Oulussa on samanmoinen loitsu tai tanssi.

Tehdäänkö hämeessä miehuustanssi nousukännissä vai selvinpäin?

Oulussa siihen kuuluu humalatila ja tanssi pitää tehdä hieman hämärässä ja puukonvedot ovat hieman räväköitä, mutta toki rentoja. Lopetusliike on pieni kumarrus.

Tuo on paholaisen palvontaa. Jumalanpilkkaa.

Synnin palkka on kuolema ja se joka puukkoon tarttuu se puukkoon hukkuu.

Mikseivät rikkaat voisi antaa vinkkejä siitä, kuinka eletään järkevästi? Joo, onhan monilla vähän erilainen tausta, mutta rikkaitakin on monenlaisia.

Ei se auta ketään, että hoetaan, kuinka raskas elämä on ollut, kun oli alkoholistivanhemmat ja joutuu elämään kelan tuilla. Siis voi niitä hokea vuosikymmenet, mutta se ei muuta asioita miksikään. Hyväosaisia ja huonoosaisia erottaa pääasiassa se, että ensimmäinen ryhmä kokee, että kykenee hallitsemaan elämäänsä, kun taas jälkimmäinen uskoo, että lipuu virran vietävänä maailmassa, jossa omilla tekemisillä ei ole osaa tai arpaa tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Brutto 2050, netto 1700 e, kaikki mikä tulee, menee. Mulla ei ole ollenkaan säästöjä, eikä ole koskaan ollutkaan. Olen ollut koko aikuisikäni työelämässä joten ei ole kokemusta tuosta jos "paha päivä" tulee. Ei ole varasuunnitelmaa, luotan että työsuhteeni jatkuu. Varmaan vanhemmat auttaisivat jos tuollainen tapahtuisi.

Samat tulot ja jää ylimääräistä joka kuukausi pakollisten menojen jälkeen noin 200-300 e vaikka maksan toisen ihmiset ruuat samalla.

Vararavintoa on kerätty n. 30-40 ylimääräistä kiloa. Niillä ja hanavedellä pärjää puoli vuotta, vuodenkin. Kahvia pitäisi kyllä saada.