Raskain mielin jään pois isoäitini hautajaisista, koska yhtenä arkuntantajana minut korvattiin sukuun kuulumattomalla henkilöllä
En jaksa alkaa uudestaan selittämään tätä kaikkea, joten voitte lukea aiemmasta ketjusta mistä on kyse
https://www.vauva.fi/keskustelu/3255724/lapsenlapsi-ei-kelvannut-mummin…
Haluan, että minulle jää mummista kaunis muisto ja menen haudalle sitten, kun muut ovat sieltä lähteneet. Näin on parempi. Koen tulleeni niin syvästi loukatuksi, etten voi hyväksyä tällaista, että mummia kantaa lapsenlapsen sijaan joku ulkopuolinen ihminen. Mummin kanssa oltiin kuitenkin hyvin läheiset, etten usko selitykseen, että mummin toive oli, että serkun mies korvaa minut kantajana, joka ei ollut mummin lapsenlapsi. Näin se kai on, että bisnesgurut, joilla on julkisuutta, poliittista ja rahallista valtaa, korvaa verisukulaiset. Olen valintaani tyytyväinen ja näin minullakin on parempi mieli.
Kommentit (144)
Kai ap tajuat, että tuo serkku jonka mies on kantamassa, on mummosi lapsenlapsi aivan kuten sinäkin ja mummo saattaa olla hänelle aivan yhtä rakas. Koska tuo lapsenlapsi on nainen, niin kantajana on hänen miehensä, näin yksinkertaista se on.
Vierailija kirjoitti:
Olen todella pahoillani sinun puolestasi enkä pysty ymmärtämään näitä ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä että serkkusi mies on pätevämpi kuin sinä. Jos serkkusi itse haluaisi kantaa arkkua, se olisi ihan ok, mutta ei verisukulaista voi minustakaan korvata sukuun naidulla henkilöllä. Sinä olet tuntenut mummosi siitä asti kuin synnyit, serkkusi mies ei mitenkään voi olla läheisempi kuin sinä, paitsi tietenkin jos et ole mummosi kanssa ollut hirveän paljon tekemisissä.
Olisin itsekin todella loukkaantunut. Tosi törkeää väkeä sinun lähipiirissäsi. Tätisi varmaan osaa ajatella asiaa vain omasta näkökulmastaan.
Miksi vainajan tytär (ap. täti) ja rintaperillinen olisi niin vähäpätöinen, ettei heidån perhe pääsisi kunniatehtävään?
Ja vastaavasti vainajan pojan perhettä pitäisi edustaa kaksi henkilöä. Isä että ap
Vierailija kirjoitti:
Kai ap tajuat, että tuo serkku jonka mies on kantamassa, on mummosi lapsenlapsi aivan kuten sinäkin ja mummo saattaa olla hänelle aivan yhtä rakas. Koska tuo lapsenlapsi on nainen, niin kantajana on hänen miehensä, näin yksinkertaista se on.
Ja tämä on vuosisatojen vanha perinne.
Ja kyllä se hautajais vieraissa herättäisi ihmetystä ja keskustelua, jos vainajan tyttären perheestä ei olisi ketään arkunkantajana.
Missä on käytöstavat ja hienotunteisuus ap.?
Yhdessäkään niistä lukuisista hautajaisista, joissa olen elämäni aikana ollut, en ole kiinnittänyt mitään erityishuomiota siihen, kuka on ollut kantamassa arkkua ja kuka ei ja millä perusteella. Tai miettinyt "miksiköhän toi sivuutettiin, tuo kantajahan ei ole verisukulainen" tms. Jotenkin olen mieltänyt, että siihen nyt tarvitaan tietty "kokonaishevosvoima", suurin piirtein saman pituisia kantajia, kaikki eivät hommaan edes halua jne.
Ei ole käynyt mielessänikään, että tällaisista asioista joku viitsii surun keskellä alkaa pikkusieluisesti tapella. Perinnöstä tappelemisen vielä jotenkin pystyn ymmärtämään, koska ihmiset ovat rahanahneita. Mutta että arkunkantamisesta? Okei, jos joku randomtyyppi yrittäisi viedä kantajanpaikkaani siinä vaiheessa, kun oma isäni kuopataan, varmasti pistäisin hanttiin.
Kun hyvä ystäväni kuoli (aivan liian nuorena), arkunkantajaporukka lyötiin lukkoon ihan sulassa sovussa ja vasta hautajaispäivänä.
Kuhan perintö kolahtaa tilille, muulla ei niin väliä.
En ole ikinä älynnyt pahoittaa mieltäni siitä, ettei ole tarvinnut kantaa liki tai yli satakiloista puulaatikkoa, jossa on raato sisällä.
Onneksi voin kysyttäessä vedota jäätyneeseen olkapäähän. Sehän siis parani jo, mutta kenpä sen tietää?
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä älynnyt pahoittaa mieltäni siitä, ettei ole tarvinnut kantaa liki tai yli satakiloista puulaatikkoa, jossa on raato sisällä.
Onneksi voin kysyttäessä vedota jäätyneeseen olkapäähän. Sehän siis parani jo, mutta kenpä sen tietää?
Alapeukku typerästä kielenkäytöstä. Ei se sitä arkussa makaavaa enää loukkaa, mutta surevia omaisia loukkaisi.
Ehkä ap:nkin sukulaisilla on tämä ajatus että on kurjaa joutua kantamaan satakiloista puulaatikkoa raatoineen, eivätkä hoksaa ajatella niin päin että joku oikeasti haluaisi kantamaan hänelle läheistä ihmistä koska kokee sen tärkeäksi asiaksi eikä velvollisuudeksi. Tässä ketjussa ihan kaikilla tuntuu olevan se ajatus että kantaminen jotain mihin pitkin hampain suostutaan ja näkevät asian omista lähtökohdistaan VAIN tunteettomana valtataisteluna. Ehkä sukulaiset ovat jopa ajatelleet ettei ap:n perhettä voi rasittaa vielä kolmannella henkilöllä joka velvoitetaan raadonkantoon. Kysy ap, ilmaise että asia on sinulle tärkeä ja että kannat enemmän kuin mielelläsi. Serkun mieskin on varmasti tyytyväinen silloin kun pääsee irti tuosta, koska hänelle se varmasti on vain velvollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä älynnyt pahoittaa mieltäni siitä, ettei ole tarvinnut kantaa liki tai yli satakiloista puulaatikkoa, jossa on raato sisällä.
Onneksi voin kysyttäessä vedota jäätyneeseen olkapäähän. Sehän siis parani jo, mutta kenpä sen tietää?
Alapeukku typerästä kielenkäytöstä. Ei se sitä arkussa makaavaa enää loukkaa, mutta surevia omaisia loukkaisi.
Minua ei loukkaa muu kuin aapeen typerä käytös. Puhuessani puulootasta ja raadosta ajattelin omaa äitiäni, joka kuoli 2014.
Raato on raato, sen tajuat sinäkin kun läheisesi kuolee ja makaa kuukauden osakeasunnossa tai huonossa kylmiössä. Hajukin tökkii.
Nyt kiukuttelet sukulaisillesi. Kannattaisi sen sijaan keskittyä mummisi muiston vaalimiseen ja kunnioittamiseen. Sen voit tehdä ihan hyvin hautajaisiin osallistumalla.
Olin juuri rakkaan mieheni hautajaisissa. Onneksi kenenkään ei tarvinnut pahoittaa mieltään tuollaisen typerän syyn takia, koska arkkua ei kannettu mihinkään. Uurna tullaan laskemaan myöhemmin.
En ymmärrä, miksi sinun pitää hautajaisista jäädä pois, vaikket kannakaan arkkua. Onneksi mummovainaasi ei ole näkemässä typerää käytöstäsi.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ap:nkin sukulaisilla on tämä ajatus että on kurjaa joutua kantamaan satakiloista puulaatikkoa raatoineen, eivätkä hoksaa ajatella niin päin että joku oikeasti haluaisi kantamaan hänelle läheistä ihmistä koska kokee sen tärkeäksi asiaksi eikä velvollisuudeksi. Tässä ketjussa ihan kaikilla tuntuu olevan se ajatus että kantaminen jotain mihin pitkin hampain suostutaan ja näkevät asian omista lähtökohdistaan VAIN tunteettomana valtataisteluna. Ehkä sukulaiset ovat jopa ajatelleet ettei ap:n perhettä voi rasittaa vielä kolmannella henkilöllä joka velvoitetaan raadonkantoon. Kysy ap, ilmaise että asia on sinulle tärkeä ja että kannat enemmän kuin mielelläsi. Serkun mieskin on varmasti tyytyväinen silloin kun pääsee irti tuosta, koska hänelle se varmasti on vain velvollisuus.
Tai voit kysyä veljeltäsi kuinka tärkeää hänelle on kantaa, ja että voisitteko vaihtaa sinut tilalle jos ei ole tärkeää.
Avomieheni oli kantamassa minun mummoani ja ukkiani. Olen ihan tyytyväinen, ettei minun tarvinnut tähän ryhtyä, kun se on käsittääkseni tosi raskasta hommaa enkä usko, että olisin jaksanut.
Vierailija kirjoitti:
Nyyh nyyh
Ei kukaan sano ketä haluaa arkkuaan kantamaan, olettaa että sukulaiset kantaa.
Njaa, kyllä mun äitini ilmaisi selkeästi kenet haluaa arkkuaan kantamaan. Ja kantajina oltiin me, hänen lapsensa, hänen toiveestaan.
Minun mummoni kantoi hautaan paikallinen vpk, kun kantajia ei ollut tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Minun mummoni kantoi hautaan paikallinen vpk, kun kantajia ei ollut tarpeeksi.
Tämä on oikeasti hieno mahdollisuus, että on olemassa vapaaehtoisia kantajia.
Laula Muistotilaisuudessa jos huomiota haluat. Virren sijasta kajauta komeasti Tertuntaa
Kysypä veljeltäsi voisitko kantaa hänen tilallaan. Jos olette hyvissä väleissä hän varmaan suostuu.
Vierailija kirjoitti:
Minun mummoni kantoi hautaan paikallinen vpk, kun kantajia ei ollut tarpeeksi.
Tämä on oikeasti hieno mahdollisuus, että on olemassa vapaaehtoisia kantajia.
Ehdotan, että AP liittyy tällaiseen vapaaehtoistoimintaan.
Ap:n naispuoliselle serkulle on lukuisia tapoja ja tehtäviä joiden kautta voi kunnioittaa mummoaan hautajaisissa ja ilmaista kiintymystään. Paljon parempia kuin se että täytyy pakosta saada nallekarkit tasan ja kantajaksi ihminen jolla ei ole mitään tunnesidettä mummoon ja joka ei voisi vähempää välittää. Kun tarjolla on ihminen joka oikeasti haluaa kantaa. Eiköhän mummo siellä pilvenreunalla ole ihan samaa mieltä.