Lue keskustelun säännöt.
Miehen mielestä vain makaan äitiyslomalla. Miten ratkaista riita?
30.08.2018 |
Vauva täytti juuri 2 kk ja jo nyt mies on useampana päivänä haukkunut minut siitä, että vain makaan kaikki päivät enkä tee mitään. Aluksi jaksoin selittää mitä teen päivisin, mutta nyt tästä tulee joka kerta jo riita, koska suutun miehen puheista. Myös mies alkaa olla minulle jo vihainen siitä, että vain makaan. Tietenkään en vain makaa, vaan hoidan vauvan, pesen perheemme pyykkejä, hoidan tiskit, käyn ruokakaupassa, laitan ruokaa, ulkoilen vauvan kanssa, sylittelen mahakipuitkut, vaihdan vaipat, imetän jne. En nuku koskaan päiväunia ja ainoa hetki kun makaan on se kun imetän, ja itse asiassa imetänkin yleensä nojatuolissa. Ahdistaa asiasta riitely, mies ei suostu muuttamaan mielipidettään siitä että vain makaan ja häntä ärsyttää näköjään hyvin paljon se, että "vain makaan" (siis hänen kuvitelmansa siitä että vain makaan). Olen sanonut, että voin palata töihin 1 kk päästä ja hän voi jäädä vanhempainvapaalle vuodeksi kotiin makaamaan vuorostaan, mutta tähän hän ei suostu. Ei edes yhden viikonlopun kokeilun verran. Miten ratkaista tällainen riita?
Kommentit (593)
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti mahdollisimman moni potentiaalinen tuleva isä lukee näitä ketjuja, ja tajuaa, että suomalaisen naisen kanssa lisääntyminen on tänä päivänä yhtä fiksu teko kuin omaan jalkaan ampuminen.
Tämä ketju tekee hyvää myös naisille. Vapaaehtoinen lapsettomuus on hyvä asia, lapsia ei kannata tehdä suomalaisten miesvässykkävauvojen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti mahdollisimman moni potentiaalinen tuleva isä lukee näitä ketjuja, ja tajuaa, että suomalaisen naisen kanssa lisääntyminen on tänä päivänä yhtä fiksu teko kuin omaan jalkaan ampuminen.
No jos mieli tosiaan muuttuu siitä, että yleisen asenteen mukaan sitä vaimoa ei saa lapsen syntymän(kään) jälkeen alkaa haukkumaan ja alistamaan, niin joo varmasti ihan kaikille osapuolille parasta jättää ne lapset tekemättä.
Mutta mitäs se suomalaisuus tähän liittyy? Luuletko oikeasti, että se aasialaisvaimo katselee haukkumista ja räyhäämistä yhtään sen pidempään?
Vierailija kirjoitti:
Kumpi teistä halusi tämän lapsen? Anna kun arvaan...
Ensin mangutaan että hankitaan vauva, hankitaan vauva, ja sitten kun lapsen syntymän jälkeen arki onkin välillä rankkaa ja tulee erimielisyyksiä, niin heti tullaan ulisemaan uusfeministiselle keskustelufoorumille, jossa kanssasiskot kannustavat eroon.
Sairasta.
No miehenhän se vauva kannatti haluta, miehen elämä helpottui siinä heti. Enää ei tarvitse tehdä mitään kotitöitä, vaimo tekee kaiken. Sitten voi sohvalta käsin haukkua ja ootella, mitä muuta se vaimo vielä tekisi jotta mies olisi tyytyväinen.
Ihanaa että kaikilla on nukkuvia ja itsekseen viihtyviä vauvoja.
Mitäs kun se terve vauva suostuu nukkumaan vaan 10-20 minuutin pätkissä? Nukkui kyllä saman verran kuin muutkin, mutta pätkissä.
Meillä koko vauva-aikana ei saanut tehdä itsekseen mitään, aktiivinen seurallinen vauva huusi yksinoloaan. Pienen pesukoneen täyttö onnistui kahdessa osassa, pyykin ripustus neljässä. Eikä auttanut se, että sitterissä keinutat samalla jalan avulla.
Repeämistäkin on kokemusta. Kolme viikkoa synnytyksestä pystyit hoitamaan vauvan itse, kun pysyit makuuhuoneessa mahdollisimman paljon pitkällään (Ei ollut mikään nopea kotiutus sairaalasta).
Kahden kuukauden kohdalla pystyi jo istumaankin ja opettamaan vauvan rinnalle istuma-asennossa.
Synnytykset ovat yksilöllisiä, samoin vauvat. Jos sinun vauvasi on antanut sinun kirjoittaa väitöskirjasi, älä oleta, että kaikki vauvat niin tekevät.
Ei ihme että äidit väsyvät, kun vaaditaan supersuorituksia olosuhteista välittämättä ja kiivain arvostelu tulee vertaisilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pumppaa maitoa pulloon, lähde neljäksi tunniksi ovesta ulos kun mies tulee töistä.
Idiootin kanssa olet lisääntynyt.
Niin että mies työpäivän jälkeen ei ehdi levähtää?
En olisi ikinä tehnyt miehelleni noin. Mulla oli olut valtavasti levähdyshetkiä päivän aikana lapsen nukkuessa.
Kyllä te mammat täällä ootte ihan mahdottomia.
Ette vaan suostu myöntämään, että kotiäitiys on lepoa töihin verrattuna.
Puhut nyt omasta puolestasi. Mulle yhden lapsen kotiäitiys oli raskasta. Lapsi ei vauvana nukkunut kunnolla yöllä eikä päivällä. Sylissä torkahti hetkiksi. Kannoimme häntä yötä myöden, muuten oli itkuinen. Ja no toki siitä huolimatta itku päivittäin ilman ilmeistä syytä. Ei todellakaan kaikki vauvat nuku paljoa. Vauva sylissä tein aivan kaiken mitä sain päivän aikana tehtyä, eli melkoisen vähän. Vaunut olivat vauvalle kidutusta, huuto alkoi heti kun vaunuihin laski. Kantorepussa totutin nukkumaan, siten nukkuin 3x45 min päiväunia, kunhan olin koko ajan liikkeessä.
Lisäksi kärsin vaikeasta synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja ahdistuneisuushäiriöstä.
Vauva-aika oli raskasta. Töissä on paljon helpompaa, vaikka siellä jatkuva kiire onkin (olen lääkäri). En olis hetkeäkään kuunnellut mieheltä tuollaista puhetta, mitä ap kuuntelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua vääntää puukkoa ap:n haavassa, mutta totean, että yhden lapsen yksinhuoltajana on ollut paljon helpompaa.
_
Ei ole tarvinnut ukkoa kitisemään, että makaan; olen maannut ihan kyllikseni aikanaan.
Ja päivittäin siivonnut ja pessyt pyykit, vaihtanut vaipat, opettanut potalle ja ikkunatkin huitaissut joskus ilman kenenkään kitinää.
_
Matkustellakin voinut, kun ei tarvitse kahden aikuisen lippuja maksaa.
_
Kun lapsi oli pieni, istutin hänet suihkun alle tarvitsematta omia aikoja.
_
Suhteelisuuden tajua ja asennetta, tytöt.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti mahdollisimman moni potentiaalinen tuleva isä lukee näitä ketjuja, ja tajuaa, että suomalaisen naisen kanssa lisääntyminen on tänä päivänä yhtä fiksu teko kuin omaan jalkaan ampuminen.
Just, muiden kansojen vauvat syntyvät aikuisina ja syövät itse veitsellä ja haarukalla. Nukkuvat 8 tuntia yössä ja käyvät itse vessassa.
Sekoitatko nyt ehkä kaksi instituutiota keskenään, nimittäin parisuhteen ja orjuuden?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyin neuvoa mieheltäni, joka ei puoli vuotta vauvan koti-isä. Hän ehdotti, että ap voisi lähteä viikonlopuksi äidilleen ja jättää miehen yksin vauvan kanssa. Jos mies ei osaa yhtään, niin pitäisi ensin harjoitella ap:n valvonnassa. Mutta jos mies ei suostu tähän, niin mieheni meni neuvottomaksi. Hän totesi, että "eihän niin uropa miestä voi ollakaan, joka ei omaa ladtaan hoida ja jos on, niin ei voi muuta kuin näyttää sille ovea".
Vierailija kirjoitti:
Kysyin neuvoa mieheltäni, joka ei puoli vuotta vauvan koti-isä. Hän ehdotti, että ap voisi lähteä viikonlopuksi äidilleen ja jättää miehen yksin vauvan kanssa. Jos mies ei osaa yhtään, niin pitäisi ensin harjoitella ap:n valvonnassa. Mutta jos mies ei suostu tähän, niin mieheni meni neuvottomaksi. Hän totesi, että "eihän niin uropa miestä voi ollakaan, joka ei omaa ladtaan hoida ja jos on, niin ei voi muuta kuin näyttää sille ovea".
Siis oli puoli vuotta vauvan koti-isänä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauva täytti juuri 2 kk ja jo nyt mies on useampana päivänä haukkunut minut siitä, että vain makaan kaikki päivät enkä tee mitään. Aluksi jaksoin selittää mitä teen päivisin, mutta nyt tästä tulee joka kerta jo riita, koska suutun miehen puheista. Myös mies alkaa olla minulle jo vihainen siitä, että vain makaan. Tietenkään en vain makaa, vaan hoidan vauvan, pesen perheemme pyykkejä, hoidan tiskit, käyn ruokakaupassa, laitan ruokaa, ulkoilen vauvan kanssa, sylittelen mahakipuitkut, vaihdan vaipat, imetän jne. En nuku koskaan päiväunia ja ainoa hetki kun makaan on se kun imetän, ja itse asiassa imetänkin yleensä nojatuolissa. Ahdistaa asiasta riitely, mies ei suostu muuttamaan mielipidettään siitä että vain makaan ja häntä ärsyttää näköjään hyvin paljon se, että "vain makaan" (siis hänen kuvitelmansa siitä että vain makaan). Olen sanonut, että voin palata töihin 1 kk päästä ja hän voi jäädä vanhempainvapaalle vuodeksi kotiin makaamaan vuorostaan, mutta tähän hän ei suostu. Ei edes yhden viikonlopun kokeilun verran. Miten ratkaista tällainen riita?
Ei mene läpi, että on kiire sanoo täältä toinen äiti. Siinä ei paljon aikaa mene, että pyykkikoneen pistää pyörimään ja kerran viikossa imuroi. Vauva nukkuu tuossa iässä vielä monta tuntia päivälläkin. Sulla on tolkuttomasti aikaa. Myös imetyshetket on pelkkää istumista ja haaveilua. Itse katselin telkkaa samalla.
Tämä on miljoona kertaa helpompaa, kuin mitä töissä oli. Kaiken lisäksi illalla apuna mies.Mitä sitten? Eikö tämä olisi nimenomaan se ihannetilanne? Mitä mies hyötyy siitä että oman lapsen äiti on aivan rättipoikkiväsynyt ja hajalla? Mitä mies saa siitä että lapsen äiti on tehnyt koko päivän prse revenneenä kotitöitä? Eikö olisi paljon mukavampi tulla kotiin, jossa on levännyt äiti joka on hoitanut vauvan ja pessyt koneellisen pyykkiä ja astioita ja saanut syödäkseen ja ehtinyt peseytymään? Tai jonain päivinä kotona odottaa iloinen äiti joka on nähnyt kavereitaan kaupungilla vauvan kanssa ja juonut vaikka sen latten? Mitä pahaa tästä seuraa miehelle?
Millainen mies toivoo, että omalla puolisollaan olisi mahdollisimman raskasta äityislomallaan?
Tämä on yksi viisaimmista kommenteista mielestäni tässä keskustelussa.
Miksi parisuhteen pitäisi olla joku kilpailu, kummalla on raskaampaa? Eikö se ole päinvastoin, pyrkiä lisäämään onnellisuutta ja hyvinvointia?
Ehkä mies ei viihdy työssään ja on siksi jotenkin katkera kun vaimo "vaan makaa" kotona. Vaikka toisaalta on epävarma omista vauvanhoitotaidoistaan, koska ei suostu yksin vauvan kanssa jäämään.
Joillekin miehille on todella vaikeaa keskustella joistain epävarmuuden tunteista, koska eihän miehekäs mies ole epävarma mistään (tämä siis heidän omassa päässään). Helpompi viljellä syytöksiä toiseen, niin ei tarvitse myöntää mitään eikä varsinkaan pyytää apua tai neuvoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pumppaa maitoa pulloon, lähde neljäksi tunniksi ovesta ulos kun mies tulee töistä.
Idiootin kanssa olet lisääntynyt.
Niin että mies työpäivän jälkeen ei ehdi levähtää?
En olisi ikinä tehnyt miehelleni noin. Mulla oli olut valtavasti levähdyshetkiä päivän aikana lapsen nukkuessa.
Kyllä te mammat täällä ootte ihan mahdottomia.
Ette vaan suostu myöntämään, että kotiäitiys on lepoa töihin verrattuna.
No mutta vaikka vauva olisi luonteeltaan helppo ja vähään tyytyväinen ja kotona olo olisi mukavaa lomaa työelämään verrattuna, ei miehellä silti ole mitään oikeutta haukkua vaimoaan ja valittaa tälle siitä, että tämä pitää lakisääteisen äitiyslomansa. Siis miten niin valittaminen ja haukkuminen olisi ok? Miksi? Ap varmaan olisi ihan tyytyväinen, jos mies vain lakkaisi valittamatta ja pilkkaamasta. Ei ole mielestäni liikaa pyydetty.
Miksi äitiyslomalla ei saisi levätä? Miksi ei saisi olla helppoa? Miksi siitä pitäisi valittaa? MITÄ ap:n pitäisi tehdä, jotta hänen äitiyslomansa olisi miehen mielestä oikeutettu? Pitäisikö joka päivä tavanomaisten kotihommien, kauppareissujen ja kokkauksen lisäksi kävellä 10 kilometrin vaunulenkkejä, vai mitä?
Hiertääkö miestä raha? Kuormittaako äitiysloma perheen taloutta? Mitään muuta haittaa miehelle ei nimittäin koidu. Mies käy töissä kuten ennenkin ja vaimo hoitaa kodin. Miehen ei tarvitse kotona mitään tehdä. Hänen elämänsä olisi luultavasti vaikeampaa, jos hän asuisi yksin. En ymmärrä, mikä hänen ongelmansa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalla ja muilla makoilijoilla meni tunteisiin. Miksiköhän? Siksi että aloittajan mies on oikeassa.
Minulla meni tunteisiin siksi, että on yhdessä perustettu perhe ja yhtäkkiä toinen päättääkin yksipuolisesti sanoa sopimuksen irti.
Vierailija kirjoitti:
Vai johtuuko tuo valitus siitä että mies haluaisi sinun urheilevan kroppaasi nyt? Haluaisi sinut nopeasti timmiin kuntoon?
Tai onko miehen työpaikalla tulossa esim yt neuvottelut ja siksi kyselee kireänä ”tyhmiä”?
Yritin keksiä jotain selitystä miesten tällaiselle käyttäytymiselle enkä keksinyt mitään. Kuulostaa sen verran absurdilta. Sitten luin tämän kommentin ja tuosta ylemmästä siinä voi olla kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai johtuuko tuo valitus siitä että mies haluaisi sinun urheilevan kroppaasi nyt? Haluaisi sinut nopeasti timmiin kuntoon?
Tai onko miehen työpaikalla tulossa esim yt neuvottelut ja siksi kyselee kireänä ”tyhmiä”?
Yritin keksiä jotain selitystä miesten tällaiselle käyttäytymiselle enkä keksinyt mitään. Kuulostaa sen verran absurdilta. Sitten luin tämän kommentin ja tuosta ylemmästä siinä voi olla kyse.
Minkälainen mies on sellainen, jolle 2kk ikäinen vauva ei ole tärkein vaan puolison kropan tila?
En nyt varsinaisesti ymmärrä. Ehkä vähän voin ymmärtää kyseistä ajatusta, jos raskauskiloja on hirveästi, mutta en silti arvosta kyseistä ajatusmaailmaa. Etenkään kun 2 kuukaudesta vasta kyse! Onhan se vauva-arki äidillekin uutta, miksi täytyy lisätä pahaa mieltä?
Ehkä tämä on näitä somesukupolven ongelmia. Elämä ei saisi jättää jälkiä.
Mä olen ollut se toinen nainen töissä. Mies pyristeli houkutuksia vastaan pitkään toivotun raskauden ajan, mutta luovutti vauvansa ollessa kuukauden ikäinen ja vaimon kotona väsynyt. Suhde jatkui useita vuosia, klassisesti ylitöinä. Silloiselle puolisolleni olin kotona yhtä äkäinen kuin ap:n mies ap:lle.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut se toinen nainen töissä. Mies pyristeli houkutuksia vastaan pitkään toivotun raskauden ajan, mutta luovutti vauvansa ollessa kuukauden ikäinen ja vaimon kotona väsynyt. Suhde jatkui useita vuosia, klassisesti ylitöinä. Silloiselle puolisolleni olin kotona yhtä äkäinen kuin ap:n mies ap:lle.
No mikä neuvosi ap:lle?
Meillä esikoinen oli todella vaativa vauva. Nukkui vartin pätkissä päivin öin. Oli itkuinen ja vatsavaivainen. Ensimmäinen vuosi oli todella raskas. Olen vaativassa ja kuormittavassa työssä, ja se on lasten leikkiä verrattuna vauvan kanssa kotona oloon. Jos minua olisi joku syytellyt kotona makaamisesta, niin olisin tuupannut vauvan kainaloon ja mennyt riemusta kiljuen töihin.
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalla ja muilla makoilijoilla meni tunteisiin. Miksiköhän? Siksi että aloittajan mies on oikeassa.
heh, no mun mielestä ap:n mies on totaalisen väärässä. Itsellä äitiyslomat tuntuivat raskaammilta kuin työ. Henkisesti oli vaikeaa olla eristyksissä työstä/opinnoista ja näihin liittyvästä sosiaalisesta aktiivisuudesta. Sen lisäksi on aika raskasta olla 100% vastuussa pienistä avuttomista ihmisistä.
MUTTA ajatusleikkinä että ap:n mies on oikeassa ja äitiysloma on ihanaa makoilua, niin mitä sitten? Miksi ap: mies jauhaa ap:lle joka päivä tätä asiaa, että "sulla on niin helppoa, sä täällä vaan makaat, vauva vaan nukkuu, mitään et oo taas tehnyt" jne. jne. Siis eikai se ny jumavita ole ap:n vika, että Suomessa on lakisääteinen äitiysloma, jolla pyritään takaamaan äitien terveys ja ennenkaikkea vauvojen terveys, turvallisuus ja hoiva. Päiväkodit eivät ymmärrettävästi ota alle 10kk ikäisiä hoitoon, sellaiseen ei ole resursseja.
Mitä tulee imeväiskuolleisuuteen ja lapsivuodekuolleisuuteen, niin pitkälle on päästy niistä ajoista kun naiset lähti suoraan pellolta synnyttämään saunaan ja siitä verenhukkaisena takaisin pellolle...
Aloittajan mies on harvinaisen tyhmä (ja paljon olen tyhmiä nähnyt, ei sillä). Toivottavasti mielikuvituksen tuote, mutta ikävä kyllä varmaan ihan todellinen ihminen. Meitä on niin moneen junaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut se toinen nainen töissä. Mies pyristeli houkutuksia vastaan pitkään toivotun raskauden ajan, mutta luovutti vauvansa ollessa kuukauden ikäinen ja vaimon kotona väsynyt. Suhde jatkui useita vuosia, klassisesti ylitöinä. Silloiselle puolisolleni olin kotona yhtä äkäinen kuin ap:n mies ap:lle.
No mikä neuvosi ap:lle?
Ei ole neuvoja. Pidän vaan ihan todennäköisenä sitä vaihtoehtoa, että "työstressillä" on nimi.
?