Lue keskustelun säännöt.
Miehen mielestä vain makaan äitiyslomalla. Miten ratkaista riita?
30.08.2018 |
Vauva täytti juuri 2 kk ja jo nyt mies on useampana päivänä haukkunut minut siitä, että vain makaan kaikki päivät enkä tee mitään. Aluksi jaksoin selittää mitä teen päivisin, mutta nyt tästä tulee joka kerta jo riita, koska suutun miehen puheista. Myös mies alkaa olla minulle jo vihainen siitä, että vain makaan. Tietenkään en vain makaa, vaan hoidan vauvan, pesen perheemme pyykkejä, hoidan tiskit, käyn ruokakaupassa, laitan ruokaa, ulkoilen vauvan kanssa, sylittelen mahakipuitkut, vaihdan vaipat, imetän jne. En nuku koskaan päiväunia ja ainoa hetki kun makaan on se kun imetän, ja itse asiassa imetänkin yleensä nojatuolissa. Ahdistaa asiasta riitely, mies ei suostu muuttamaan mielipidettään siitä että vain makaan ja häntä ärsyttää näköjään hyvin paljon se, että "vain makaan" (siis hänen kuvitelmansa siitä että vain makaan). Olen sanonut, että voin palata töihin 1 kk päästä ja hän voi jäädä vanhempainvapaalle vuodeksi kotiin makaamaan vuorostaan, mutta tähän hän ei suostu. Ei edes yhden viikonlopun kokeilun verran. Miten ratkaista tällainen riita?
Kommentit (593)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että miehellä on jotain ongelmaa. Kysy häneltä, onko hänellä elämässä kaikki ok. Kuten alkupäässä joku kommentoikin, voi olla, ettei hän viihdy työssä tai jotain muuta. Voi olla, että hän kokee menettävänsä ison osan perhe-elämästä, kun joutuu työssä käymään. Vaadi, että hän puhuu asiasta, eikä käytä energiaa sättimiseen ja haukkumiseesi. Ei tietenkään pitäis tuossa vaiheessa vielä haukkua toista siitä, että ei tee töitä vaan on kotona. Kysy häneltä, mitä sinun pitäisi sitten tehdä, jos ei kodin hoitaminen riitä. Itse en kovin kauaa jaksaisi tuollaista enää katsoa, harkitsisin vakavasti parisuhdeapua.
Niin, milloin ap on viimeksi kysynyt mieheltä, miten hän voi ja mitä kuuluu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En katsoisi tuota päivääkään. Jos mies sanoisi vielä kerrankin noin, olisi se parisuhde siinä. Törkeää käytöstä.
Minusta kuulosti siltä, että mies sanoi totuuden . Vastasyntyneet nukkuvat lähes vuorokauden ympäri. Kaksikuukautinenkin nukkuu suurimman osan päivää. Yleensä vielä yksivuotiaanalin nukutaan kahdet päikkärit ja illalla aikaisin yöunille, eli illallakin jää omaa aikaa.
Itse sain suoritettua vaikka miten monta opintopistettä äitiyslomalla. Ja kyllä. Vauvalla oli normaalit vatsavaivat ym.Tämä on tämä myytti mitä äidit haluaa ylläpitää. Raskasta ja vie kaiken ajan.
Vasta kolmannen kanssa tuntui raskaalta välillä, kun oli koululainen, leikki-ikäinen ja vauva. Sekin silti oli sama, kuin normityöpäivä vaativassa työssä.Haista Vittu.
T. Väsynyt äiti
Saispa kahavii
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että miehellä on jotain ongelmaa. Kysy häneltä, onko hänellä elämässä kaikki ok. Kuten alkupäässä joku kommentoikin, voi olla, ettei hän viihdy työssä tai jotain muuta. Voi olla, että hän kokee menettävänsä ison osan perhe-elämästä, kun joutuu työssä käymään. Vaadi, että hän puhuu asiasta, eikä käytä energiaa sättimiseen ja haukkumiseesi. Ei tietenkään pitäis tuossa vaiheessa vielä haukkua toista siitä, että ei tee töitä vaan on kotona. Kysy häneltä, mitä sinun pitäisi sitten tehdä, jos ei kodin hoitaminen riitä. Itse en kovin kauaa jaksaisi tuollaista enää katsoa, harkitsisin vakavasti parisuhdeapua.
Niin, milloin ap on viimeksi kysynyt mieheltä, miten hän voi ja mitä kuuluu?
Muutama päivä sitten viimeksi. Joka viikko kysyn useamman kerran. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että miehellä on jotain ongelmaa. Kysy häneltä, onko hänellä elämässä kaikki ok. Kuten alkupäässä joku kommentoikin, voi olla, ettei hän viihdy työssä tai jotain muuta. Voi olla, että hän kokee menettävänsä ison osan perhe-elämästä, kun joutuu työssä käymään. Vaadi, että hän puhuu asiasta, eikä käytä energiaa sättimiseen ja haukkumiseesi. Ei tietenkään pitäis tuossa vaiheessa vielä haukkua toista siitä, että ei tee töitä vaan on kotona. Kysy häneltä, mitä sinun pitäisi sitten tehdä, jos ei kodin hoitaminen riitä. Itse en kovin kauaa jaksaisi tuollaista enää katsoa, harkitsisin vakavasti parisuhdeapua.
Niin, milloin ap on viimeksi kysynyt mieheltä, miten hän voi ja mitä kuuluu?
Muutama päivä sitten viimeksi. Joka viikko kysyn useamman kerran. AP
No hyvä sitten :)
No niin, eikös se miehen työpäivä ala olemaan jo lopussa. Pyydä häntä lukemaan tämä ketju, kun tulee kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin makaan täällä sohvalla äitiyslomalla, vauva nukkuu ja taapero puuhailee lelujensa kanssa. Kohta on ruoka valmis. Eipä ole kukaan tullut huutamaan tai haukkumaan, ei ole meidän perheessä tapana. Ja jos nyt aloittaisi, niin kysyisin ensin mikä on hätänä, ja jos haukkuminen vaan jatkuisi niin näyttisin aika pian ovea. Ihan totta äidit ei sitä makaamista tarvitse puolustella. Äitiys on 24/7 ja työ, ja silloin on ihan ok levätäkin välillä. Eiköhän se mieskin välillä makoile.
Pointti on että mies kokee vauvan tulleen sinun ja miehen väliin. Ei makaaminen. Elämänmuutos on liian suuri, eikä mies viitsi olla niin pikkumainen että syyttäisi vauvaa, omaa jälkeläistään elämänmuutoksesta. Syy pitää saada sinun kontollesi.
Parisuhteenne on koetuksella ja miehen voi olla vaikea samaistua sinun perspektiiviisi. Miehen jalkauttaminen vaipanvaihtoon, ruokkimiseen yms. voi auttaa ymmärtämään sinua. Vietättekö aikaa kolmistaan, siis vaunukävelyitä kolmistaan, sängyllä makoilua yms? 2kk vauva on sen ikäinen että se alkaa jo seurustella.
Ainakin itselle miehenä oli pikkuvauva kivaa siitä eteenpäin kun vauva(t) alkoi kommunikoida ja niiden kanssa pystyi tekemään jotain. (vaikka vaan hyppyyttelemään ja kutittelemaan yms.)
Jos mies on taas "tosimies" joka ei suostu lapsiaan hoitamaan ja kategorisesti ei pidä sinun kanssasikaan seurustelusta yms. niin lykkyä pyttyyn sitten vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pumppaa maitoa pulloon, lähde neljäksi tunniksi ovesta ulos kun mies tulee töistä.
Idiootin kanssa olet lisääntynyt.
Ei neljää tuntia, vaan kokonainen vuorokausi, jos ei viikonloppu.
En uskaltaisi jättää, jos isää ei juurikaan kiinnosta vauvan hoito.
Vierailija kirjoitti:
Ap, onko siis niin, että mies ei ylipäätään halua olla lapsen kanssa? Kirjoitit tuolla, että ei suostu edes viikonlopuksi jäämään lapsen kanssa "kokeilemaan" miltä se arki tuntuu. Tuollaiseen ehdotukseen reagoiminen voi toki olla yksittäinen tapaus, mutta haluaako hän muuten olla lapsen kanssa?
No ap:hän kirjoitti, että tunnin illassa hän saa omaa aikaa kun mies katsoo vauvaa, ja käy silloin suihkussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että miehellä on jotain ongelmaa. Kysy häneltä, onko hänellä elämässä kaikki ok. Kuten alkupäässä joku kommentoikin, voi olla, ettei hän viihdy työssä tai jotain muuta. Voi olla, että hän kokee menettävänsä ison osan perhe-elämästä, kun joutuu työssä käymään. Vaadi, että hän puhuu asiasta, eikä käytä energiaa sättimiseen ja haukkumiseesi. Ei tietenkään pitäis tuossa vaiheessa vielä haukkua toista siitä, että ei tee töitä vaan on kotona. Kysy häneltä, mitä sinun pitäisi sitten tehdä, jos ei kodin hoitaminen riitä. Itse en kovin kauaa jaksaisi tuollaista enää katsoa, harkitsisin vakavasti parisuhdeapua.
Niin, milloin ap on viimeksi kysynyt mieheltä, miten hän voi ja mitä kuuluu?
Hyvä tietysti, että on kysynyt. Mutta joku kohtuus tämän tivaajallakin olisi oltava. Aloittaja on nyt parin kolmen kuukauden sisään jäänyt pois työelämästä, mikä on itsessään järkyttävän iso elämänmuutos. Sitten hän on synnyttänyt, saanut ilmeisesti kohtuullisen ikävän vamman siinä, aloittanut imetyksen ja opetellut vauvanhoidon. Arkinon mullistunut, kroppa on mullistunut, elämä on mullistunut janhormonit heittäneet häränpyllyä.
Tällä välin miehen arki on muuttunut vain siinä, ettei enää tarvitse tehdä mitään kotitöitä.
Miksi juuri mieheltä pitäisi nyt kovasti kysellä, miten hän voi ja mitä hänelle kuuluu? Eikö aikuinen ihminen tuossa kohtaa osaa olla hetken poissa huomion keskipisteestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies haluaisi apn liikkuvan enemmän niin varmaankin lähtisi mielellään esim yhdessä vaunulenkille. Huomautteleeko mies apn syömisistä? Tai pyrkiikö vinkkaamaan että tarttis laihduttaa?
Teettekö /harrastatteko mitään yhdessä miehen kanssa? Onko tilanne muuttunut samoihin aikoihin kuin huomauttelusta alkoi?
Ei huomauttele syömisistäni eikä laihduttamisesta. Ei myöskään halua lähteä kanssani vaunulenkille kun sanoo sen olevan tylsää. Ennen harrastimme yhdessä elokuvissa ja teatterissa käymisiä, ravintolaillallisia ja sellaisia, mutta nyt ei olla päästy yhdessä kuin kerran elokuviin, kun vauvalle ei oikein ole hoitajia tarjolla kovin usein.
Vauvan kanssa voi hyvin mennä ravintolaan syömään. Monilla paikkakunnilla järjestetään babykinoja, jossa on siis aikuisten elokuva, vauvat voi olla mukana ja äänet eivät ole kovin kovalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että miehellä on jotain ongelmaa. Kysy häneltä, onko hänellä elämässä kaikki ok. Kuten alkupäässä joku kommentoikin, voi olla, ettei hän viihdy työssä tai jotain muuta. Voi olla, että hän kokee menettävänsä ison osan perhe-elämästä, kun joutuu työssä käymään. Vaadi, että hän puhuu asiasta, eikä käytä energiaa sättimiseen ja haukkumiseesi. Ei tietenkään pitäis tuossa vaiheessa vielä haukkua toista siitä, että ei tee töitä vaan on kotona. Kysy häneltä, mitä sinun pitäisi sitten tehdä, jos ei kodin hoitaminen riitä. Itse en kovin kauaa jaksaisi tuollaista enää katsoa, harkitsisin vakavasti parisuhdeapua.
Niin, milloin ap on viimeksi kysynyt mieheltä, miten hän voi ja mitä kuuluu?
Hyvä tietysti, että on kysynyt. Mutta joku kohtuus tämän tivaajallakin olisi oltava. Aloittaja on nyt parin kolmen kuukauden sisään jäänyt pois työelämästä, mikä on itsessään järkyttävän iso elämänmuutos. Sitten hän on synnyttänyt, saanut ilmeisesti kohtuullisen ikävän vamman siinä, aloittanut imetyksen ja opetellut vauvanhoidon. Arkinon mullistunut, kroppa on mullistunut, elämä on mullistunut janhormonit heittäneet häränpyllyä.
Tällä välin miehen arki on muuttunut vain siinä, ettei enää tarvitse tehdä mitään kotitöitä.
Miksi juuri mieheltä pitäisi nyt kovasti kysellä, miten hän voi ja mitä hänelle kuuluu? Eikö aikuinen ihminen tuossa kohtaa osaa olla hetken poissa huomion keskipisteestä?
Siksi juuri mieheltä, koska on hänenkin elämänsä mullistunut, vaikkei ole synnyttänytkään.
Ap, et maininnut päivän touhuista kertoessasi mitään siivoamisesta. Käykö teillä ulkopuolinen siivooja, siivoatko sinä vai siivoatteko miehen kanssas yhdessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on vaan tosiasia jos parisuhteessa ei ole sitä oikeaa kemiaa ja rakkautta niin mies ei koskaan osaa olla naisen kanssa tai pitää kipinää yllä.
Suhde päättyy ennemmin tai myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, onko siis niin, että mies ei ylipäätään halua olla lapsen kanssa? Kirjoitit tuolla, että ei suostu edes viikonlopuksi jäämään lapsen kanssa "kokeilemaan" miltä se arki tuntuu. Tuollaiseen ehdotukseen reagoiminen voi toki olla yksittäinen tapaus, mutta haluaako hän muuten olla lapsen kanssa?
No ap:hän kirjoitti, että tunnin illassa hän saa omaa aikaa kun mies katsoo vauvaa, ja käy silloin suihkussa.
Se ap:n oma aika oli puoli tuntia, ei tunti. Kovin vähän mies on lapsensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että miehellä on jotain ongelmaa. Kysy häneltä, onko hänellä elämässä kaikki ok. Kuten alkupäässä joku kommentoikin, voi olla, ettei hän viihdy työssä tai jotain muuta. Voi olla, että hän kokee menettävänsä ison osan perhe-elämästä, kun joutuu työssä käymään. Vaadi, että hän puhuu asiasta, eikä käytä energiaa sättimiseen ja haukkumiseesi. Ei tietenkään pitäis tuossa vaiheessa vielä haukkua toista siitä, että ei tee töitä vaan on kotona. Kysy häneltä, mitä sinun pitäisi sitten tehdä, jos ei kodin hoitaminen riitä. Itse en kovin kauaa jaksaisi tuollaista enää katsoa, harkitsisin vakavasti parisuhdeapua.
Niin, milloin ap on viimeksi kysynyt mieheltä, miten hän voi ja mitä kuuluu?
Hyvä tietysti, että on kysynyt. Mutta joku kohtuus tämän tivaajallakin olisi oltava. Aloittaja on nyt parin kolmen kuukauden sisään jäänyt pois työelämästä, mikä on itsessään järkyttävän iso elämänmuutos. Sitten hän on synnyttänyt, saanut ilmeisesti kohtuullisen ikävän vamman siinä, aloittanut imetyksen ja opetellut vauvanhoidon. Arkinon mullistunut, kroppa on mullistunut, elämä on mullistunut janhormonit heittäneet häränpyllyä.
Tällä välin miehen arki on muuttunut vain siinä, ettei enää tarvitse tehdä mitään kotitöitä.
Miksi juuri mieheltä pitäisi nyt kovasti kysellä, miten hän voi ja mitä hänelle kuuluu? Eikö aikuinen ihminen tuossa kohtaa osaa olla hetken poissa huomion keskipisteestä?
Ei se ole huomion keskipisteessä olemista, että molemmin puolin jutellaan toisen kuulumisista. Sitä kutsutaan parisuhteeksi. Eikä parisuhdetta kannata jättää kokonaan sivuun, vaikka kuinka elämä on muuttunut, eikä varsinkaan kilpailla siitä kumman elämä on muuttunut enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätä vauva miehelle viikonlopuksi ja lähde kylpylähotelliin. Shokkihoito auttaa, jos joku.
Voi tietysti olla, että miehen köytös kumpuaa niin vahvasti asentrista, että tilanne on toivoton ja ainoa vaihtoehto on ero. Miehellä voi olla toinen nainenkin ja hän yrittää välttyä syyllisyydentunteilta kaatamalla kaiken syyllisyyden ja viat sinun niskaasi. Siis demonisoi sinut mielessään niin, että voi tuntea omat tekonsa oikeutetuiksi.
Aika törkeää, jos on tässä 2 kk aikana ehtinyt ja halunnut itselleen toisen naisen jostain hankkia. Raskausaikana ja sitä ennen meillä meni hyvin, en mitenkään usko että hänellä silloin on mitään toista naista ollut.
Niinpä. Minulle kävi niin, että miehellä oli uusi nainen, kun vauvamme oli vajaa 2 kk vanha. Seksin puutteesta osin johtui kuulemma. Olimme sängyssä ensimmäisen kerran viikko synnytyksestä, vaikka sain pari tikkiä. Yhdyntää oli joka päivä, kunnes tulin jätetyksi. Suihinoton annoin tietenkin heti samama päivänä, kun sairaalasta pääsimme kotiin eli kolmantena päivänä synnytyksestä.
No palasimme aikanaan yhteen ja saimme toisen lapsen. Synnytys meni hienosti ja seksiä seuraavana päivänä ja siitä lukien joka päivä jälleen.
Saanko kysyä, oletteko lestadiolaisia? Sairaalassa oli huonekaverina lestadiolaisrouva, ja ne nai jo potilashuoneen vessassa sairaalassaoloaikana.
Kun mies nousee sieltä päiväuniltaan (nukkuuko oikeasti joka päivä päikkärit? Voiko väsymys johtua esim diabeteksestä?) ja alkaa kiukuttelemaan, niin kysyt lempeästi "Miksi olet noin huonolla tuulella?"
Et ala mitään töitäsi luettelemaan. Eiköhän ne ole lueteltu moneen kertaan. Mene toiseen huoneeseen/ulos/kaverille tekemään jotain muuta, koska et jaksa pilata päivääsi kuuntelemalla turhaa märinää.
Ehdota myös, että koska sinä ja vauva teette miehen elämästä niin sietämätöntä niin voitte muuttaa poiskin. Mies voi miettiä miten ihanaa sitten olisi omassa rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä en jatkaisi suhdetta tuollaisen "sinä vain makaat" -miehen kanssa. Ymmärrän että tilanne on hankala kun teillä on pieni vauvakin, mutta tuollaista halveksuntaa en kertakaikkiaan omassa kodissani huolisi niskaani, en vaikka miten on lapset ja asuntolainat sun muut yhdessä. Kaikkea ei tarvitse sietää.
Neuvoja en osaa antaa, koska minun on hyvin vaikea uskoa että tuollainen ihmistyyppi tuosta muuttuu. Se on hirveän sääli että jotkut näyttävät todellisen luonteensa vasta lasten hankkimisen jälkeen. Veikkaan että joko mies ajattelee sinun olevan nyt satimessa ja olettaa sen vuoksi voivansa kohdella sinua miten huvittaa, tai hän on itseasiassa tullut katumapäälle koko lapsentekoasiassa ja yrittää saada törkeyksillään sinut lähtemään jottei hän näyttäisi perheensä hylkäävältä pahikselta. Valitettavasti kummankaan vaihtoehdon kohdalla ennuste hyvästä parisuhteesta ei ole kaksinen.
Jos vauvaa ei olisi, niin olisin jo jättänyt hänet tuon haukkumisen takia. Ilman yhteisiä lapsia on paljon helpompi lähteä. Vauvan takia olen vielä jäänyt, koska jos otan eron, niin mies ei kuitenkaan tule sitten joka päivä viettämään aikaa vauvan kanssa luokseni, ja vauva ei silloin opi tuntemaan isäänsä kunnolla. AP
Siis mies kuitrnkin touhuaa vauvan kanssa?
Juu, sen tunnin illassa, kun ap käy suihkussa.
No jos mies kerran vain sanoo totuuden ja mielestäsi on hyväksyttävää haukkua puolisoa siitä, että hän vain makaa, niin kai se mies sitten voisi kyetä esittämään parannusehdotuksiakin? Vai onko sinusta oikein haukkua toista ja olla hiljaa kun toinen kysyy, että mitä voisin tehdä enemmän?
Minusta tässä ei ole kyse siitä, onko vauvan kanssa kotona oleminen helppoa vai vaikeaa, vaan siitä, että ei ole hyväksyttävää moittia puolisoa aiheetta. Ja pelkästään se, että hänen mahdollisuutensa olla rennosti kotona ottaa päähän, ei ole hyväksyttävä syy. Työstressi on toki ymmärrettävästi inhottavaa, mutta ei siitä tarvitse puolisoa haukkua.