Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelet siitä että varattu tunnustaa tunteensa mutta ei halua pettää?
29.08.2018 |
Olemme molemmat varattuja perheellisiä ja olleet pitkän aikaa todella ihastuneita toisiimme. Mies tunnusti tunteensa, suuteli ja pyysi sen jälkeen että emme ole yhteydessä muuten kuin tilanteissa joissa pakko olla.
Tämä sattuu aivan liikaa.
Miksi mies tunnusti tunteensa? Miksi emme voi olla tekemisissä? Mitä ajattelet miehestä?
On vieläkin niin ikävä. Olisin tainnut olla valmis menettämään ihan kaiken.
Kommentit (162)
Ehkä arvostaisin sitä, jos varattu ihminen, joka olisi ihastunut minuun, pitäisi tunteensa omana tietonaan. Minä olen sinkku, mutta en halua sekaantua toisten suhteisiin millään tavalla - eikähän minun tarvitsisi moista tehdä, vaikka tuon varatun tunteista tietäisinkin. Itse jos olen ihastunut varattuun tai vapaaseenkaan ihmiseen, joka ei vain ole minulle sopiva, pidän tunteeni visusti omana tietonani. Ihastumisen tunteet tulevat ja menevät ja pelkkä tunnekin on aivan ihana, en kaipaa "unelmieni toteuttamista" - on ihan kiva ihailla jotakuta vähän kauempaa. Monesti se kuva on silloin paljon kauniimpi kuin läheltä katsottuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hah. Jos olet tuo mies niin kerro kuinka paljon oli tunteita asteikolla 1-10 :)
Itse olisin ollut valmis eroamaan, olemaan joka toinen viikko lasteni kanssa, joka toinen viikko sinun kanssasi. Uusperheeseen en olisi varmaan pystynyt. Mitä sä olisit halunnut?
Kauhean vaikea uskoa että hän kävisi tällä palstalla tähän aikaan. Harvoin minäkin.
En voi olla varma, että olisin sama mies. Mutta tutulta kieltämättä kuulostaa. Jos kuitenkin oon, niin tunteita oli tuolla asteikolla ehkä 5? Tai vaikee sanoo. Rakkausasteikolla lähellä nollaa, eroottisihastumisasteikolla aika paljon enemmän. Mutta sekin meni nopeesti ohi, heti suutelun jälkeen ainoastaan kadutti.
Olin kyllä siinä mukana, mutta jälkeen päin tajusin, että säkin olit tosi määrätietoinen. Enkä oikeasti sekuntiakaan halunnut susta mitään enempää, tuli suuri hätä vaimosta ja perheestä. Halusin vaan karkuun. Tätä sinä et meinannut uskoa.
Nyt ei oo enää mitään erityisiä tunteita. Ei haittaa vaikka tulisit vastaan, mutta ei sekään haittaa vaikken sua enää koskaan näkisi.
Ja vaimo tietää, oli jossain vaiheessa pakko kertoa. Melkoista selvittelyä siitä seurasi, mutta eteen päin on menty. Läheisempinä, kuin ennen tätä. Niin paljon on tullut puhuttua kaikesta. Seksi on taivaallista.
Olen tällä hetkellä onnellinen. Ennen kaikkea siitä, että saan elää ihmisen kanssa, jota todella rakastan ja arvostan.Tätä elämäni tärkeintä suhdetta en enää koskaan riskeeraa.
Jos oot sama, niin hyvät jatkot sulle. Toivottavasti löydät onnen omasta elämästäsi.
Hui, jotkut sanavalinnat tuolla vaikuttaa siltä, että voisit jopa olla hän. (Mutta mitä ihmettä teet täällä foorumilla?) Voisitko paljastaa paikkakunnan tai etunimien kirjaimet?
Elämäni ei ole onnellista nyt, mutta toivottavasti vielä joskus. Jos tuo teksti olisi sinulta ja totta niin oli hyvä kuulla. Hieman kylmähkö suhtautuminen, mutta jos ei isompia tunteita niin ymmärrän.
Kovin vaikea uskoa että täällä keskustelisimme...
ap
No kuten sanoin, varma siitä ei voi olla. Mutta olen kuitenkin melko varma. En viitsi alkaa mitään paikkakuntia tai nimikirjaimia tänne kirjoittelemaan. Lähdetään siitä, että joko ollaan samat tai sitten ei. Luulen kyllä, että ollaan.
Vaimo lukee tätä palstaa ja siksi kai välillä itsekin. Paremman tekemisen puutteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hah. Jos olet tuo mies niin kerro kuinka paljon oli tunteita asteikolla 1-10 :)
Itse olisin ollut valmis eroamaan, olemaan joka toinen viikko lasteni kanssa, joka toinen viikko sinun kanssasi. Uusperheeseen en olisi varmaan pystynyt. Mitä sä olisit halunnut?
Kauhean vaikea uskoa että hän kävisi tällä palstalla tähän aikaan. Harvoin minäkin.
En voi olla varma, että olisin sama mies. Mutta tutulta kieltämättä kuulostaa. Jos kuitenkin oon, niin tunteita oli tuolla asteikolla ehkä 5? Tai vaikee sanoo. Rakkausasteikolla lähellä nollaa, eroottisihastumisasteikolla aika paljon enemmän. Mutta sekin meni nopeesti ohi, heti suutelun jälkeen ainoastaan kadutti.
Olin kyllä siinä mukana, mutta jälkeen päin tajusin, että säkin olit tosi määrätietoinen. Enkä oikeasti sekuntiakaan halunnut susta mitään enempää, tuli suuri hätä vaimosta ja perheestä. Halusin vaan karkuun. Tätä sinä et meinannut uskoa.
Nyt ei oo enää mitään erityisiä tunteita. Ei haittaa vaikka tulisit vastaan, mutta ei sekään haittaa vaikken sua enää koskaan näkisi.
Ja vaimo tietää, oli jossain vaiheessa pakko kertoa. Melkoista selvittelyä siitä seurasi, mutta eteen päin on menty. Läheisempinä, kuin ennen tätä. Niin paljon on tullut puhuttua kaikesta. Seksi on taivaallista.
Olen tällä hetkellä onnellinen. Ennen kaikkea siitä, että saan elää ihmisen kanssa, jota todella rakastan ja arvostan.Tätä elämäni tärkeintä suhdetta en enää koskaan riskeeraa.
Jos oot sama, niin hyvät jatkot sulle. Toivottavasti löydät onnen omasta elämästäsi.
Hui, jotkut sanavalinnat tuolla vaikuttaa siltä, että voisit jopa olla hän. (Mutta mitä ihmettä teet täällä foorumilla?) Voisitko paljastaa paikkakunnan tai etunimien kirjaimet?
Elämäni ei ole onnellista nyt, mutta toivottavasti vielä joskus. Jos tuo teksti olisi sinulta ja totta niin oli hyvä kuulla. Hieman kylmähkö suhtautuminen, mutta jos ei isompia tunteita niin ymmärrän.
Kovin vaikea uskoa että täällä keskustelisimme...
ap
No kuten sanoin, varma siitä ei voi olla. Mutta olen kuitenkin melko varma. En viitsi alkaa mitään paikkakuntia tai nimikirjaimia tänne kirjoittelemaan. Lähdetään siitä, että joko ollaan samat tai sitten ei. Luulen kyllä, että ollaan.
Vaimo lukee tätä palstaa ja siksi kai välillä itsekin. Paremman tekemisen puutteessa.
Voin kuvitella että vaimosi lukee. Kirjoitustyylisi sopii niin hyvin että melkein uskon. Ja koska olen niin tarkoilla sanavalinnoilla kuvaillut tilannetta niin kai voi olla tottakin. Vaimosi ilmeisesti pointtaisi tämän jutun sulle. En vaan millään ymmärrä että olet vaimosi mielen pahoittanut.
Saman tosin tein itse ja mieheni haki avioeroa. Mutta itse en pysty suhteessa muuhun kuin rehellisyyteen.
Myös me miehen kanssa rakastamme toisiamme ja seksi on edelleen hyvää, mutta jotain tästä parisuhteesta puuttuu. Jotain mikä sussa vetosi ja jota vieläkin mietin. Jotain minkä haluaisin omaan parisuhteeseeni.
Tuo sun viesti vaan tuntui tosi kylmältä. Eli kyse oli vaan seksuaalisesta vetovoimasta. Harmi jos niin.
Jos oikeasti olet tuo henkilö, niin voitko laittaa mulle facessa viestiä? Ei olla siellä kavereita mutta viestiä pystyy. Voit vaikka tehdä vaimosi nähden ettei tuu pahaa mieltä kellekään. Haluaisin tuossa tapauksessa saada varmuuden ja lopun näille omille ajatuksilleni. Helpottaisi mun elämää tosi paljon. Koska en voi viestiä, en soittaa enkä mitään koska en kehtaa. Haluaisin kuitenkin tietää jos tuo ois totta.
Siksi vaan vaikea uskoa kun tiedän että oma mies ei todellakaan viettäisi täällä aikaa (jos häntä tunnen).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hah. Jos olet tuo mies niin kerro kuinka paljon oli tunteita asteikolla 1-10 :)
Itse olisin ollut valmis eroamaan, olemaan joka toinen viikko lasteni kanssa, joka toinen viikko sinun kanssasi. Uusperheeseen en olisi varmaan pystynyt. Mitä sä olisit halunnut?
Kauhean vaikea uskoa että hän kävisi tällä palstalla tähän aikaan. Harvoin minäkin.
En voi olla varma, että olisin sama mies. Mutta tutulta kieltämättä kuulostaa. Jos kuitenkin oon, niin tunteita oli tuolla asteikolla ehkä 5? Tai vaikee sanoo. Rakkausasteikolla lähellä nollaa, eroottisihastumisasteikolla aika paljon enemmän. Mutta sekin meni nopeesti ohi, heti suutelun jälkeen ainoastaan kadutti.
Olin kyllä siinä mukana, mutta jälkeen päin tajusin, että säkin olit tosi määrätietoinen. Enkä oikeasti sekuntiakaan halunnut susta mitään enempää, tuli suuri hätä vaimosta ja perheestä. Halusin vaan karkuun. Tätä sinä et meinannut uskoa.
Nyt ei oo enää mitään erityisiä tunteita. Ei haittaa vaikka tulisit vastaan, mutta ei sekään haittaa vaikken sua enää koskaan näkisi.
Ja vaimo tietää, oli jossain vaiheessa pakko kertoa. Melkoista selvittelyä siitä seurasi, mutta eteen päin on menty. Läheisempinä, kuin ennen tätä. Niin paljon on tullut puhuttua kaikesta. Seksi on taivaallista.
Olen tällä hetkellä onnellinen. Ennen kaikkea siitä, että saan elää ihmisen kanssa, jota todella rakastan ja arvostan.Tätä elämäni tärkeintä suhdetta en enää koskaan riskeeraa.
Jos oot sama, niin hyvät jatkot sulle. Toivottavasti löydät onnen omasta elämästäsi.
Hui, jotkut sanavalinnat tuolla vaikuttaa siltä, että voisit jopa olla hän. (Mutta mitä ihmettä teet täällä foorumilla?) Voisitko paljastaa paikkakunnan tai etunimien kirjaimet?
Elämäni ei ole onnellista nyt, mutta toivottavasti vielä joskus. Jos tuo teksti olisi sinulta ja totta niin oli hyvä kuulla. Hieman kylmähkö suhtautuminen, mutta jos ei isompia tunteita niin ymmärrän.
Kovin vaikea uskoa että täällä keskustelisimme...
ap
No kuten sanoin, varma siitä ei voi olla. Mutta olen kuitenkin melko varma. En viitsi alkaa mitään paikkakuntia tai nimikirjaimia tänne kirjoittelemaan. Lähdetään siitä, että joko ollaan samat tai sitten ei. Luulen kyllä, että ollaan.
Vaimo lukee tätä palstaa ja siksi kai välillä itsekin. Paremman tekemisen puutteessa.
Voin kuvitella että vaimosi lukee. Kirjoitustyylisi sopii niin hyvin että melkein uskon. Ja koska olen niin tarkoilla sanavalinnoilla kuvaillut tilannetta niin kai voi olla tottakin. Vaimosi ilmeisesti pointtaisi tämän jutun sulle. En vaan millään ymmärrä että olet vaimosi mielen pahoittanut.
Saman tosin tein itse ja mieheni haki avioeroa. Mutta itse en pysty suhteessa muuhun kuin rehellisyyteen.
Myös me miehen kanssa rakastamme toisiamme ja seksi on edelleen hyvää, mutta jotain tästä parisuhteesta puuttuu. Jotain mikä sussa vetosi ja jota vieläkin mietin. Jotain minkä haluaisin omaan parisuhteeseeni.
Tuo sun viesti vaan tuntui tosi kylmältä. Eli kyse oli vaan seksuaalisesta vetovoimasta. Harmi jos niin.
Ollaan kuitenkin niin läheisiä vaimon kanssa ettei tuollaisen salaisuuden kanssa eläminen onnistunut. Koin jotenkin itse menneeni rikki kun noin toimin häntä kohtaan, vaikkei tuon enempää tapahtunutkaan. Onneksi. Mutta hän ei olisi ansainnut mitään tuollaista.
En tiedä kylmyydestä. Ihmiset vetoaa erilaisiin tarpeisiin eri elämäntilanteissa. Ja on kai noissa kysymys jostain omastakin "kehitysvaiheesta". Eniten kadun sitä kaikkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos oikeasti olet tuo henkilö, niin voitko laittaa mulle facessa viestiä? Ei olla siellä kavereita mutta viestiä pystyy. Voit vaikka tehdä vaimosi nähden ettei tuu pahaa mieltä kellekään. Haluaisin tuossa tapauksessa saada varmuuden ja lopun näille omille ajatuksilleni. Helpottaisi mun elämää tosi paljon. Koska en voi viestiä, en soittaa enkä mitään koska en kehtaa. Haluaisin kuitenkin tietää jos tuo ois totta.
Siksi vaan vaikea uskoa kun tiedän että oma mies ei todellakaan viettäisi täällä aikaa (jos häntä tunnen).
En jaksa enää mitään tähän liittyvää, on taakse jäänyttä. Olen myös luvannut vaimolle ettet kuulu enää mitenkään elämäämme. Sen pidän. Yhteydenotot vaan aiheuttaisi hämmennystä ja häneltä salaa en enää tee mitään tällaista.
Teet viisaasti jos vaan unohdat ja lopetat kaiken haaveilun.
Minä en haluaisi tietää sen varatun miehen, johon itse olen niin ihastunut että sattuu, tunteista minua kohtaan. Olen itse sinkku, mies ei. Ollaan avauduttu puolin ja toisin, ja tilanne on mikä on. Ei mikään. Pyritään välillä eroon toisistamme. Suhteemme ei ole fyysinen, jos joku sitä miettii. Välillä toivon, että en olisi häntä koskaan edes tavannut, sillä tekee niin kipeää. Olisi ollut hiljaa, häipynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hah. Jos olet tuo mies niin kerro kuinka paljon oli tunteita asteikolla 1-10 :)
Itse olisin ollut valmis eroamaan, olemaan joka toinen viikko lasteni kanssa, joka toinen viikko sinun kanssasi. Uusperheeseen en olisi varmaan pystynyt. Mitä sä olisit halunnut?
Kauhean vaikea uskoa että hän kävisi tällä palstalla tähän aikaan. Harvoin minäkin.
En voi olla varma, että olisin sama mies. Mutta tutulta kieltämättä kuulostaa. Jos kuitenkin oon, niin tunteita oli tuolla asteikolla ehkä 5? Tai vaikee sanoo. Rakkausasteikolla lähellä nollaa, eroottisihastumisasteikolla aika paljon enemmän. Mutta sekin meni nopeesti ohi, heti suutelun jälkeen ainoastaan kadutti.
Olin kyllä siinä mukana, mutta jälkeen päin tajusin, että säkin olit tosi määrätietoinen. Enkä oikeasti sekuntiakaan halunnut susta mitään enempää, tuli suuri hätä vaimosta ja perheestä. Halusin vaan karkuun. Tätä sinä et meinannut uskoa.
Nyt ei oo enää mitään erityisiä tunteita. Ei haittaa vaikka tulisit vastaan, mutta ei sekään haittaa vaikken sua enää koskaan näkisi.
Ja vaimo tietää, oli jossain vaiheessa pakko kertoa. Melkoista selvittelyä siitä seurasi, mutta eteen päin on menty. Läheisempinä, kuin ennen tätä. Niin paljon on tullut puhuttua kaikesta. Seksi on taivaallista.
Olen tällä hetkellä onnellinen. Ennen kaikkea siitä, että saan elää ihmisen kanssa, jota todella rakastan ja arvostan.Tätä elämäni tärkeintä suhdetta en enää koskaan riskeeraa.
Jos oot sama, niin hyvät jatkot sulle. Toivottavasti löydät onnen omasta elämästäsi.
Hui, jotkut sanavalinnat tuolla vaikuttaa siltä, että voisit jopa olla hän. (Mutta mitä ihmettä teet täällä foorumilla?) Voisitko paljastaa paikkakunnan tai etunimien kirjaimet?
Elämäni ei ole onnellista nyt, mutta toivottavasti vielä joskus. Jos tuo teksti olisi sinulta ja totta niin oli hyvä kuulla. Hieman kylmähkö suhtautuminen, mutta jos ei isompia tunteita niin ymmärrän.
Kovin vaikea uskoa että täällä keskustelisimme...
ap
No kuten sanoin, varma siitä ei voi olla. Mutta olen kuitenkin melko varma. En viitsi alkaa mitään paikkakuntia tai nimikirjaimia tänne kirjoittelemaan. Lähdetään siitä, että joko ollaan samat tai sitten ei. Luulen kyllä, että ollaan.
Vaimo lukee tätä palstaa ja siksi kai välillä itsekin. Paremman tekemisen puutteessa.
Voin kuvitella että vaimosi lukee. Kirjoitustyylisi sopii niin hyvin että melkein uskon. Ja koska olen niin tarkoilla sanavalinnoilla kuvaillut tilannetta niin kai voi olla tottakin. Vaimosi ilmeisesti pointtaisi tämän jutun sulle. En vaan millään ymmärrä että olet vaimosi mielen pahoittanut.
Saman tosin tein itse ja mieheni haki avioeroa. Mutta itse en pysty suhteessa muuhun kuin rehellisyyteen.
Myös me miehen kanssa rakastamme toisiamme ja seksi on edelleen hyvää, mutta jotain tästä parisuhteesta puuttuu. Jotain mikä sussa vetosi ja jota vieläkin mietin. Jotain minkä haluaisin omaan parisuhteeseeni.
Tuo sun viesti vaan tuntui tosi kylmältä. Eli kyse oli vaan seksuaalisesta vetovoimasta. Harmi jos niin.
Ollaan kuitenkin niin läheisiä vaimon kanssa ettei tuollaisen salaisuuden kanssa eläminen onnistunut. Koin jotenkin itse menneeni rikki kun noin toimin häntä kohtaan, vaikkei tuon enempää tapahtunutkaan. Onneksi. Mutta hän ei olisi ansainnut mitään tuollaista.
En tiedä kylmyydestä. Ihmiset vetoaa erilaisiin tarpeisiin eri elämäntilanteissa. Ja on kai noissa kysymys jostain omastakin "kehitysvaiheesta". Eniten kadun sitä kaikkea.
Oot pahoillasi vaimosi puolesta mutta et mun puolesta? Arvaa kuinka paljon tää on vaikuttanut mun elämään? Eikä vain positiivisesti. Vaikka toivottavasti joskus elämässä voi vielä nähdä että elämä tuon jälkeen meni oikeaan suuntaan. Nyt ei siltä tunnu.
Tuosta kehitysvaiheesta oon samaa mieltä.
Voitko oikeasti laittaa face-viestin niin kysyisin jotain sulta. Ja ei oo mitään mitä tarttis ilman vaimoasi salassa kysyä. Haluaisin vaan oikeasti tietää että asiat on näin ja saada asian jotenkin käsiteltyä.
Vierailija kirjoitti:
En kovin korkeasti ajattele. Ajattelen, että haluaa paistatella siinä imartelun tunteessa, kun toinenkin on ihastunut. Haluaa pitää kakun mutta syödä sen. Tai sitten kokeilee kepillä jäätä ja olisi ehkä (tietämättään) kuitenkin valmis pettämään, jos vastakaikua löytyy. Ehkä haluaa nauttia kutkuttavasta salaisuudesta.
Inhimillistä toki. Raastavaa kun on ihastunut, mutta ei voi kenellekään puhua. Mutta miksi edes avata se keskustelu, jos ei halua mitään tapahtuvan. Miksi rikkoa se viaton asiantila, kun ei kumpikaan ole tunnustanut ihastustaan (vaikka molemmat ehkä toisen silmistä arvaavat).
Juuri näin. Mies laittoi ap:n aika ikävään asemaan. Nyt ap haikailee entistä enemmän miehen perään ja kuvittelee jopa jaloksi miehen teon. Tosiasiassa mies heitti vain pallon ap:lle. Odotti juurikin sitä reaktiota, että jatkossa ap ei meinaa päästä miehestä millään irti ja että ap kuvittelee nyt, että miehen teko oli muka jotenkin arvostettava, vaikka oikeasti se oli paskaläjäys vasten kasvoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kamala! Vaikka hormonit hyrrää, niin mietipä mihin ihastuit? Hormonihuumaan! Nyt jäitä hattuun! Eipä ihme kun ihmiset eroaa jos sen on näin helppoa olla sitoutumatta siihen kehen sitoutuu. Ällöä touhua!
Aivan sairasta touhua. Tämä on tietysti pelkkää trollausta, mutta näytelmänäkin kuvailee hienosti ihmisten irvokkaimpia puolia- puolin ja toisin. Mitään aitoa ei ole, ei näillä päähenkilöillä keskenään, sen enempää kuin kummallakaan heistä kotona. Täyttä scheissea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oikeasti olet tuo henkilö, niin voitko laittaa mulle facessa viestiä? Ei olla siellä kavereita mutta viestiä pystyy. Voit vaikka tehdä vaimosi nähden ettei tuu pahaa mieltä kellekään. Haluaisin tuossa tapauksessa saada varmuuden ja lopun näille omille ajatuksilleni. Helpottaisi mun elämää tosi paljon. Koska en voi viestiä, en soittaa enkä mitään koska en kehtaa. Haluaisin kuitenkin tietää jos tuo ois totta.
Siksi vaan vaikea uskoa kun tiedän että oma mies ei todellakaan viettäisi täällä aikaa (jos häntä tunnen).
En jaksa enää mitään tähän liittyvää, on taakse jäänyttä. Olen myös luvannut vaimolle ettet kuulu enää mitenkään elämäämme. Sen pidän. Yhteydenotot vaan aiheuttaisi hämmennystä ja häneltä salaa en enää tee mitään tällaista.
Teet viisaasti jos vaan unohdat ja lopetat kaiken haaveilun.
Tiedän että olisin viisas jos unohtaisin ja lopettaisin kaiken haaveilun.
Tästä viestistä alkaa tulla jo tunne että olet hän.
Voisit olla mun takia sen verran empaattinen että laittaisit sen viestin vaikka vaimosi kanssa. Mitään salattavaa ei ole eikä tarvetta mihinkään salaisiin yhteydenottoihin jos vaan saisin tietää että olet hän.
Tää on ollut mulle ihan sietämättömän raskasta. Tuskin olette joutuneet käymään mitään samanlaista läpi jos et edes ollut mitenkään rakastunut.
Ymmärrän jos sua vituttaa, ällöttää, harmittaa tai ihan mitä vaan. Mä olen aika paljon hämmentyneemmissä tunnelmissa enkä ole käynyt tätä mitenkään läpi. Tässä on kuitenkin kyse mun loppuelämästä ja siitä miten mä jatkossa ajattelen asioista.
Jos vaikka tällä hetkellä keskustelen jonkun huuhaa-ihmisen kanssa. Mä tarttisin oikeasti lopun tälle. Ihan selvitäkseni tulevista ihmissuhteista.
Tuliko teille ap siis ero? Vai miksi olet onneton? Toisaaltahan sanoit, että rakastatte miehen kanssa toisianne ja teillä on hyvää seksiä. Eikö se ole jo aika paljon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se yksi mies 135. Kaikella ystävällisyydellä, höpö höpö. On parempi, että se yhteydenpito loppui saman tien. Sattuu varmasti, mutta voit nyt keskittyä itsesi eheyttämiseen. Lisäisi vain suolaa haavoihisi, jos ihastuksesi ottaisi yhteyttä. Se ei johda mihinkään, mutta pitkittäisi vain tilannetta. Sinun pitää nyt keskittyä pääsemään asian yli. Rankkaa on, tiedän. Mieti, kuinka paljon tuskaa olisitte aiheuttaneet, jos olisitte antaneet periksi tunteillenne. Kysy itseltäsi, olisivatko esim. sinun tai sen miehen lapset ansainneet sen, että liittonne olisivat mahdollisesti hajonneet tällaisen takia? Eroaminen ns. vuosisadan rakkaustarinan vuoksi ei ole mielestäni riittävä syynä pistää lasten elämää sekaisin. Näitä tarinoita on masilma pullollaan. Syyt eroamiseen pitää löytyä syvemmältä ja siihen on liityttävä oikeasti paljon vakavampaakin kuin vain ne tunteet toisern. Perheellisenä ei voi elää vain tässä ja nyt, vaan mietittävä tekojensa seurauksia mahdollisesti vuosikymmeniä eteenpäin. Itseään, puolisoaan ja erityisesti lapsiaan kunnioittava ihminen käsittelee nämä asiat itsekseen. Laittaminen toisten hyvinvointi itsensä edelle on mielestäni hyvää vanhemmuutta ja jopa hyvää puolisona olemista. Nämä asiat, kuten elämä ylernsä, eivät ole helppoja, itsellänikin on hetkiä, kun löydän itseni vielä haaveilemasta. Voimia.
Vierailija kirjoitti:
Tuliko teille ap siis ero? Vai miksi olet onneton? Toisaaltahan sanoit, että rakastatte miehen kanssa toisianne ja teillä on hyvää seksiä. Eikö se ole jo aika paljon?
Avioerohakemus on jätetty käräjäoikeuteen ja siinä on vuoden harkinta-aika. Kumpikaan ei ole vielä tehnyt viimeistä hakemusta.
Meillä on ehkä kaikista eniten välittämistä toisiamme kohtaan ja seksi on tilanteeseen nähden ehkä liiankin hyvää. Arki ja elämä muuten ei. En tiedä kuinka paljon johtuu parisuhteesta joka ei ole ollut sellainen mitä haluaisin enää vuosiin vai muista elämän paineista joita on tullut enemmän kuin kukaan elämässään tahtoisi itselleen.
On paljon että on välittämistä ja seksiä, mutta en tiedä riittääkö se tarpeeksi hyvään parisuhteeseen.
Kyllä. Olen onneton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuliko teille ap siis ero? Vai miksi olet onneton? Toisaaltahan sanoit, että rakastatte miehen kanssa toisianne ja teillä on hyvää seksiä. Eikö se ole jo aika paljon?
Avioerohakemus on jätetty käräjäoikeuteen ja siinä on vuoden harkinta-aika. Kumpikaan ei ole vielä tehnyt viimeistä hakemusta.
Meillä on ehkä kaikista eniten välittämistä toisiamme kohtaan ja seksi on tilanteeseen nähden ehkä liiankin hyvää. Arki ja elämä muuten ei. En tiedä kuinka paljon johtuu parisuhteesta joka ei ole ollut sellainen mitä haluaisin enää vuosiin vai muista elämän paineista joita on tullut enemmän kuin kukaan elämässään tahtoisi itselleen.
On paljon että on välittämistä ja seksiä, mutta en tiedä riittääkö se tarpeeksi hyvään parisuhteeseen.
Kyllä. Olen onneton.
Voi ap, halaus täältä <3
Vierailija kirjoitti:
Se yksi mies 135. Kaikella ystävällisyydellä, höpö höpö. On parempi, että se yhteydenpito loppui saman tien. Sattuu varmasti, mutta voit nyt keskittyä itsesi eheyttämiseen. Lisäisi vain suolaa haavoihisi, jos ihastuksesi ottaisi yhteyttä. Se ei johda mihinkään, mutta pitkittäisi vain tilannetta. Sinun pitää nyt keskittyä pääsemään asian yli. Rankkaa on, tiedän. Mieti, kuinka paljon tuskaa olisitte aiheuttaneet, jos olisitte antaneet periksi tunteillenne. Kysy itseltäsi, olisivatko esim. sinun tai sen miehen lapset ansainneet sen, että liittonne olisivat mahdollisesti hajonneet tällaisen takia? Eroaminen ns. vuosisadan rakkaustarinan vuoksi ei ole mielestäni riittävä syynä pistää lasten elämää sekaisin. Näitä tarinoita on masilma pullollaan. Syyt eroamiseen pitää löytyä syvemmältä ja siihen on liityttävä oikeasti paljon vakavampaakin kuin vain ne tunteet toisern. Perheellisenä ei voi elää vain tässä ja nyt, vaan mietittävä tekojensa seurauksia mahdollisesti vuosikymmeniä eteenpäin. Itseään, puolisoaan ja erityisesti lapsiaan kunnioittava ihminen käsittelee nämä asiat itsekseen. Laittaminen toisten hyvinvointi itsensä edelle on mielestäni hyvää vanhemmuutta ja jopa hyvää puolisona olemista. Nämä asiat, kuten elämä ylernsä, eivät ole helppoja, itsellänikin on hetkiä, kun löydän itseni vielä haaveilemasta. Voimia.
Tähän on pakko kommentoida, että ei se riitä että ajatellaan koko perhettä. Jos vanhemmat eivät viihdy toistensa seurassa ja voivat huonosti, niin se vaikuttaa lapsiinkin. Niin meillä on käynyt. Tuosta ihastuksesta en todellakaan tiedä mikä heidän parisuhteensa oli. Luulen, että oli ongelmia, mutta en tiedä kuinka syviä. Ei kai sitä muuten toisiin niin kauheasti ihastu. Mutta miehet voivat ajatella järjellä ja jos on riittävän hyvä parisuhde ja perhetilanne niin tyytyä siihen. Eihän sitä koskaan tiedä mitä sen toisen kanssa tulisi. Elämä voisi olla täyttä helvettiä tai sitten paljon parempaa.
En minäkään tuollaista lähtisi kovin helposti kokeilemaan. Mutta ei ollut paljon menetettävää koska avioerosta oli puhuttu yhteisesti jo ennen tuotakin. Kuten sanoin, olisin ollut valmis menettämään paljon.
Epäilen että meille tulee enemmin tai myöhemmin avioero. Ehkä en koskaan ole tuon ihastusmiehen kanssa mutta toivottavasti löydän jonkun jonka kanssa tuntuisi oma olo yhtä hyvälle. Ihastun kyllä helposti, mutta oikeaan suhteeseen lähtisin kyllä todella isolla harkinnalla. Kynnys uuteen suhteeseen ja vaatimustaso ihmisen luonteen ja seksuaalisen vetävyyden suhteen on niin suuri. Minulla on ollut hyvä mies ja jos eroamme (molemmat tätä nyt tosissaan harkitsee) niin yhtään huonompaan en ikinä tyytyisi.
Voimia myös sulle 135. Ilmeisesti oma elämäsi on kuitenkin riittävän onnellista, jotta et tarvitse uutta parisuhdetta. Ehkä tuolla mun ihastuksella oli sama tilanne. Mulla ei. Kai tämä haikailu ja unelmointi 10 vuodessa loppuu? Tai uuteen parempaan ihmissuhteeseen.
Ihan uteliaisuudesta kysyn, ilmestyikö mitään facebookiin?
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli muutama vuosi sitten sutinat varatun miehen kanssa, itsekin olen perheellinen. Tapailimme aika pitkään ja mies tuntui jumaloivan minua. Niinkuin minäkin häntä, olin todella rakastunut. Meillä molemmilla oli ongelmia omissa liitoissamme, sekin yhdisti meitä. Puhuttiin yhteisestä tulevaisuudestakin ja moneen kertaan totesimme olevamme ainutlaatuiset sielunkumppanit.
Kunnes sitten yhtäkkiä mies sai rehellisyyden puuskan ja kertoi kaiken vaimolleen. Siitä syntyi hirveä soppa, vaimo ilmeisesti lateli pöytään madon luvut, kun mies käänsikin kelkkansa täysin. Hän kertoi sekä mulle että vaimolleen vain leikitelleensä kanssani, ei kuulemma koskaan ole ollut uteliaisuutta enempää tunteita minua kohtaan ja vaimo kertomansa mukaan olikin kaikki kaikessa.
Hän lopetti kuin seinään kaiken kanssakäymisen. Olin tuosta käänteestä sekoamisen partaalla, olinhan riskeerannut oman pitkän liittoni hänen takiaan. Yritin saada häneltä jotain selitystä mutta hän ei enää vastannut viesteihini mitään tai vastasi tosi lyhyesti ja tylysti. Lähinnä pyysi saada olla rauhassa minulta.
Olimme koko tuttavuutemme ajan olleet eräässä yhteisessä vapaa-ajan projektissa. Sinne hän hommasi minulle potkut vaikka asia oli erityisesti minulle tärkeä. Se oli varmaan vaimon vaatimus mutta niin loukatuksi ja halvaksi en ole vielä koskaan oloani tuntenut.
Jäin miettimään että miten kukaan ihminen voi kohdella toista noin epäreilusti. Olin aina tuntenut hänet erittäin ystävällisenä ja hyväkäytöksisenä tyyppinä, en ikinä olisi voinut kuvitella, että olisi minulle noin törkeä.
Ehkä miehet osaa pitää paremmin todelliset tunteet erillään tällaisista keisseistä. Tuokin sen osoittaa, eikä ole valitettavasti ainoa lajiaan.
Oonko ihan väärässä kun väitän, että miehet voi helpommin lähennellä ihan vaan seikkailumielessä ja kohde on aika helposti ja nopeasti skipattavissa takavasemmalle, jos jutusta alkaa tulla ongelmia? Ja yleensähän miehet ei jätä vaimojaan eikä ota niitä lupaamiaan eroja, tää nyt on kaikkien tiedossa.
Naiset taas ei lähde mihinkään juttuun jos ne ole ensin kunnolla rakastuneet ja sit se onkin yhtä tuskaa. Kevyitä keissejä ei vaan oo. Roikkujat on melkein aina naisia.
Tää on tietysti karkeaa yleistystä, mutta ehkä kuitenkin oikeansuuntaista?
Hui, jotkut sanavalinnat tuolla vaikuttaa siltä, että voisit jopa olla hän. (Mutta mitä ihmettä teet täällä foorumilla?) Voisitko paljastaa paikkakunnan tai etunimien kirjaimet?
Elämäni ei ole onnellista nyt, mutta toivottavasti vielä joskus. Jos tuo teksti olisi sinulta ja totta niin oli hyvä kuulla. Hieman kylmähkö suhtautuminen, mutta jos ei isompia tunteita niin ymmärrän.
Kovin vaikea uskoa että täällä keskustelisimme...
ap