Kysykää työttömältä tuplamaisterilta
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
pulinat pois kirjoitti:
Niin fiksut korkeasti koulutetut valittavat työttömyyttään. Perustakaa niitä yrityksiä. Teillä jos joillain luulisi olevan älykkyyttä ja kykyä, vaan eipä tunnu nappaavan. Oma vika jos osaamista ei arvosteta markkinoilla.
Kokeiltu on. Olin kymmenen vuotta yrittäjänä. Nimenomaan yrittäjänä, en onnistujana.. Lama sitten vei ne vähätkin asiakkaani. Ei se yrittäjyys ole lääke joka vaivaan, usko pois.
Se on ihan itsestä kiinni. Et vaan ollut riittävän hyvä. Paranna osaamistasi tai asennettasi.
Vierailija kirjoitti:
Mikset mene töihin?
En ole aloittaja vaan toinen tuplamaisteri. Mitähän siinä tapahtuisi, jos yrittäisin noin vain mennä töihin? Valintamyymälässä änkeäisin kassalle, tai bussiin kuskin istuimelle? Kyttäisin hetken, jolloin koulun ovet eivät ole lukossa, livahtaisin sisään ja tunkisin luokkaan ja alkaisin siellä pitää omaa oppituntia? Tehtaat onkin lukkojen takana tiiviisti, niihin ei noin vain mennä, ja moni toimistokin sellainen, että aulassa on vahtimestari, jolle on esittäydyttävä ja kerrottava ketä on menossa tapaamaan, joten noihin ei tuosta vain töihin mennä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
pulinat pois kirjoitti:
Niin fiksut korkeasti koulutetut valittavat työttömyyttään. Perustakaa niitä yrityksiä. Teillä jos joillain luulisi olevan älykkyyttä ja kykyä, vaan eipä tunnu nappaavan. Oma vika jos osaamista ei arvosteta markkinoilla.
Kokeiltu on. Olin kymmenen vuotta yrittäjänä. Nimenomaan yrittäjänä, en onnistujana.. Lama sitten vei ne vähätkin asiakkaani. Ei se yrittäjyys ole lääke joka vaivaan, usko pois.
Se on ihan itsestä kiinni. Et vaan ollut riittävän hyvä. Paranna osaamistasi tai asennettasi.
taidat trollata? kysyntää on markkinoilla vain tietty määrä ja sen jälkeen vain osa pystyy myymään hiekkaa aavikolle tyylillä vähän ekstraa, jos on hauska persoona jne.
Olisin halunut kysyä jotain, mutta se hukkui jo sekamelskaaan. Miksi valitsin ko. tien.? Itse tiesin mitä odottaa.Miten olis kolmas?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehitysmaatutkimus ja sosiologia?
Olisko noissa aineissa jotain pahaa? Ovat tarpeellisia. Luuleeko joku oikeasti että tämä maailma tarvitsee vain insinöörejä ja hoitajia.
Suomessa luullaan. Yksi Suomen vientiteollisuuden ongelma verrattuna esim. Ruotsiin on se, ettei osata tuottaa kuluttajiin vetoavia tuotteita. Niiden suunnittelussa tarvittaisiin juuri humanistista osaamista. Ruotsilla on Ikeat sun muut sellaiset, mittava popmusiikkiteollisuus ym.
Eikä investointihyödykkeidenkään (=se mitä myydään muiden maiden teollisuudelle) myynti onnistu ihan sillä että tuote on tekniseltä laadultaan hyvä. Jos myyjä on sivistymätön moukka, kukaan ostaja ei usko tuotteenkaan ylivertaisuuteen, vaikka tuote sitä olisikin.
Mene sinä oikeisiin töihin niin ei tarvitse päteä
Itsestäänselvyyksillä anonyymillä palstalla.
T: tekijä
Vierailija kirjoitti:
Olisin halunut kysyä jotain, mutta se hukkui jo sekamelskaaan. Miksi valitsin ko. tien.? Itse tiesin mitä odottaa.Miten olis kolmas?
Ensimmäinen tutkinto ihan vaan sen perusteella, mikä minua itseäni kiinnosti ja motivoi (olin lopettanut käännöstieteen opinnot kesken). Toinen vaihtoehto olisi ollut jämähtää huonolla palkalla osa-aikaiseksi call centerin sankaluuripääksi (tein sitä hommaa opintojen ohessa).
Varmasti siinä ajatteli koulutusta vastaavaan työhön joskus työllistyvänsäkin, koska opintolainaakin menin ottamaan. En muista tarkkaan, mitä ajattelin - ihan optimistiset fiilikset oli muistaakseni. Olin aivan hilkulla päästä opintojen lopussa hyvään harjoittelupaikkaan, mutta homma kaatui viime metreillä minusta riippumattomiin syihin. Puhtaasti ns. paska säkä. Jos tuo harjoittelut olisi toteutunut, on hyvin mahdollista, että ura olisi lähtenyt siitä kivasti etenemään, jo yli 10 vuotta sitten. Minulla olisi ollut kykyä, lahjoja ja intoa kyseiseen hommaan.
Toinen myöhempi tutkinto arvottiin myös kiinnostuksen, mutta ennen kaikkea työllistymisnäkymien vuoksi. Oli siinä epätoivoisuuttakin mukana, koska minun olisi pitänyt ymmärtää, että en ole insinööri enkä sellaiseksi opiskelemalla muutu. Varsinaisia inssiopintoja ne eivät olleet, mutta ohjelmistokehitys tavalla tai toisella kuitenkin kyseessä.
Jos olisin oppinut siinä ohessa koodaamaan, hommia varmaan olisi myöhemmin voinut ollakin. Kuitenkin jo javakoodauksen peruskurssi ajoi minut burnoutin partaalle ja minulla oli suuria vaikeuksia läpäistä kurssi. Kaverini lopulta jeesasi minua lopputyössä, että sain sen ylipäätään palautettua - kaksi kuukautta deadlinen jälkeen. Yksin en olisi saanut koodia koskaan toimimaan. Itsetunto ymmärrettävästi koki siinä aikamoisen kolauksen. Yhden asian tosin opin: "Jos minä nämä pari koodauskurssia selvitän, selviän elämässäni mistä vain".
-ap
Tämäpä juuri. Haastattelut ovat vahvuuteni, joten teen kaikkeni sen maksimoimiseksi, että pääsen "myymään itseäni".