Lue keskustelun säännöt.
Tenttipaniikki! Vertaistukea? Miten saisi pidettyä hermot kurissa tentissä tai kokeessa?
29.08.2018 |
Kävin ensimmäisessä tentisä moneen vuoteen. Osasin asian hyvin ja olin ihan rauhallinen, kunnes rupesin rustaamaan vastauksia paperille. Mistään vaikeasta asiasta ei ollut kyse, mutta aivot meni jotenkin lukkoon. Hyvä kun osasin kirjoittaa nimeni oikein.
Hikoilin, vapisin ja tuntui, että oksennan. Vähän tulikin suuhun... (Olkaa hyvä, tämän kai jokainen teistä halusi tietää). Yritin hengittää rauhallisesti ja ajatella tehtäviä, jotka oli helppoja, mutta mieleen vaan tuli kaikkea ikävää ja rupesi pelottamaan, että oikeasti epäonnistun "niin kuin aina ennenkin". Koen usein, että mut on suorastaan luotu epäonnistumaan kaikessa, mitä yritän.
Tuo paniikki tuli ihan puskista. Varmasti pääsin tentistä läpi, mutta halusin hyvän arvosanan. :'(
Kommentit (26)
Varaat aikaa riittävästi tenttiin valmistautumiseen. Lähdet kokeeseen asenteella olen tehnyt parhaani katsotaan mihin se riittää. Voi myös ajatella mikä on pahinta mitä sinulle voi siinä kokeessa käydä. Voit reputtaa, mutta ainahan voi yrittää uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valmistaudu huolella eli lue hyvin ja pakkaa tentissä tarvittavat välineet jo edeltävänä iltana. Tsekkaa ennen lähtöä, että kaikki tarvittava tulee mukaan. Mikään ei ole ikävämpää kuin unohtaa luottolaskin kotiin ja räpeltää tentti jollain lainavehkeellä. Silmäile tehtävät rauhassa läpi ja aloita helpoimmasta. Yritä saada pohjalle muutama kunnon onnistuminen vaikeasta kurssista, niin saat itseluottamusta.
Me vedettiin ylioppilaskirjoitukset läpi viinin voimalla. Siis ihan oikeesti :D Puolen litran pullo täyteen viiniä, ei hermostuttanut ollenkaan. Sen jälkeen ei ole tenttistressiä ollutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Koita ottaa rennompi asenne, ruoki positiivisia ajatuksia. Ei siitäkään ole etua jos uuvut. Jos kerta tentti tuntui menevän hyvin siitäkin huolimatta, ettet kokenut olevan edes parhaimmallasi, miksei sitten seuraavakin.
Kiitos vastauksesta!
Toivotaan, että tulee hyvä arvosana. Se ehkä rentouttaisi jatkossa.
Mua on jotenkin ruvennut hermostuttamaan luennoillakin enemmän tuon jälkeen. On vaikeampi keskittyä, enkä pysty välttämättä tekemään tehtäviä, jotka mun pitäisi pystyä tekemään. Kotona samat jutut ei aiheuta mitään päänvaivaa. Eikä ne aiheuttaneet missään muuallakaan ennen tuota tenttiä.
Mä tosiaan keskityn liian helposti negatiivisiin asioihin. Ei mulla oikeasti pitäisi olla aihetta paniikkiin. Tiedän osaavani, mutta joku pelko siinä on, että jospa olen sittenkin TAAS väärässä. Hyvät kokemukset ei tunnu edes jäävän mieleen. Pitää aktiivisesti yrittää muistella niitä kaiketi.
Tuntuu, että olen erittäin onnekas kun edes sain tämän opiskelupaikan ja paine ikäänkuin olla sen arvoinen on kova. Oikeasti kai tuntuu siltä, etten ansaitse tätä. Ja olen ihan itse asettanut näitä vaatimuksia itselleni. Todennäköisesti menestyisin paremmin ilman tällaista turhaa lisäpainolastia. Jep, huono itsetunto...
Jostain syystä jo tämän kirjoittaminen auki tuntui jotenkin auttavan vähän.
ap
Vierailija kirjoitti:
Varaat aikaa riittävästi tenttiin valmistautumiseen. Lähdet kokeeseen asenteella olen tehnyt parhaani katsotaan mihin se riittää. Voi myös ajatella mikä on pahinta mitä sinulle voi siinä kokeessa käydä. Voit reputtaa, mutta ainahan voi yrittää uudelleen.
Tottahan tuo on, että aina voi yrittää uudelleen. Koitan valmistautua hyvissä ajoin, juuri ennen tenttiä en kokemukseni perusteella enää opi mitään.
Otan asiat ehkä liian vakavasti ja kuvittelen, että yhden tentin arvosana kertoo musta ihmisenä kaiken oleellisen. Vähän säälittävää ja huvittavaakin oikeastaan. Joskus osasin ottaa opiskelun rennommin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvistä kokemuksista kannattaa tehdä listaa.
Opiskeluaikana ja tietokeskeisessä työssä keskittyy paljonkin ongelmiin ja niiden ratkaisemiseen. Pitää ihan opettaa itsensä pysähtymään myös onnistumisten äärelle. Ettei vain paahda menemään. Jokaisena päivänä kiitollisuuspäiväkirjaa vaikka, niin aivot tottuu huomaamaan myös sen positiivisen.
Kun stressaantuu, sitä enemmän keskittyy ongelmiin ja niiden ratkaisemiseen. Voi tuntua siltä, ettei muista mitään, kun aivot niin täysillä yrittää prosessoida. Rentoutuminen ja myönteisiin asioihin keskittyminen on se millä voi taas vakauttaa mielen. Vinkkejä esim. nyyti.fi -sivustolla.
Vierailija kirjoitti:
Valmistaudu huolella eli lue hyvin ja pakkaa tentissä tarvittavat välineet jo edeltävänä iltana. Tsekkaa ennen lähtöä, että kaikki tarvittava tulee mukaan. Mikään ei ole ikävämpää kuin unohtaa luottolaskin kotiin ja räpeltää tentti jollain lainavehkeellä. Silmäile tehtävät rauhassa läpi ja aloita helpoimmasta. Yritä saada pohjalle muutama kunnon onnistuminen vaikeasta kurssista, niin saat itseluottamusta.
Oma laskin on tosiaan pakko olla. :) Lainalaskin tuntuu siltä kuin koittaisi käyttää jonkun toisen kättä. Sama pätee muuhunkin materiaaleihin (taulukot yms.) Lainattu kynäkin voi jo häiritä vähäsen.
Nyt olen kurssilla, jota pidetään suht hankalana. Olen koittanut syventyä asioihin kunnolla ja etsiä tietoa monesta eri paikasta. Suurin osa porukasta tuntuu olevan aika pihalla. Itse en vielä ole. Jos tästä kurssista saisin hyvän arvosanan, niin se olisi hieno onnistuminen. Voisin aina käydä katsomassa sitä numeroa, jos hermostuttaa tai tuntuu, että olen ihan kelvoton.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
age is just a number kirjoitti:
Me vedettiin ylioppilaskirjoitukset läpi viinin voimalla. Siis ihan oikeesti :D Puolen litran pullo täyteen viiniä, ei hermostuttanut ollenkaan. Sen jälkeen ei ole tenttistressiä ollutkaan.
Hah, kumma kun en itse keksinyt tuota aikanaan. :) Alkoholi on tällaisen neurootikon ystävä joskus.
Kukaan ei meillä ole tosiaan kieltänyt kännissä oloa tentissä. Tietääkseni. Saattaisi kyllä mennä vähän turhan jännäksi.
ap
Vierailija kirjoitti:
Hyvistä kokemuksista kannattaa tehdä listaa.
Opiskeluaikana ja tietokeskeisessä työssä keskittyy paljonkin ongelmiin ja niiden ratkaisemiseen. Pitää ihan opettaa itsensä pysähtymään myös onnistumisten äärelle. Ettei vain paahda menemään. Jokaisena päivänä kiitollisuuspäiväkirjaa vaikka, niin aivot tottuu huomaamaan myös sen positiivisen.
Kun stressaantuu, sitä enemmän keskittyy ongelmiin ja niiden ratkaisemiseen. Voi tuntua siltä, ettei muista mitään, kun aivot niin täysillä yrittää prosessoida. Rentoutuminen ja myönteisiin asioihin keskittyminen on se millä voi taas vakauttaa mielen. Vinkkejä esim. nyyti.fi -sivustolla.
Tuo on totta. Elämästä tulee helposti sellaista ongelmasta toiseen selviämistä ja onnistumiset unohtuu tai jää kokonaan huomaamatta. Tai niitä pitää oikeasti epäonnistumisina, jos siinä matkalla oli jotain vaikeuksia. Sitten rupeaa ajattelemaan, ettei selviä tulevista ongelmista kunnialla.
Ehkä oikeasti pitäisi kirjoittaa ylös joka päivä jotain, missä onnistuin. Ihan sama, miten typeriä pikkujuttuja ne on. Ehkä aivot siitä harjaantuisi.
Pitää käydä tuolla sivustollakin katsomassa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hae lääkäriltä lääkkeitä jännitykseen
Jos tuo varautuminen ajoissa ei syystä tai toisesta tunnu toimiva, kannattaa myös kokeilla tehdä päinvastoin! Itselläni on paha ongelma sen suhteen, että kaikki tulevat asiat stressaavat niin paljon, että menen täysin lukkoon. Näin en sitten pysty esim. lukemaan tentteihin, koska olen täysin paniikissa ja stressaan niin paljon etten voi edes nukkua tai syödä kunnolla, siis parhaimmillaan jopa viikkoja etukäteen.
Itselläni on toiminut ratkaisuna parhaiten se, että varautumisen sijaan kieltäydyn ajattelemasta koko tulevaa asiaa ja elän elämääni kuin mitään ei olisi tapahtumassa. Hitusen haastavampaa ujuttaa lukeminen yms. mukaan tähän kuvioon, mutta toimii jotenkuten kun leikin lukevani kys. aluetta mielenkiinnon vuoksi tai jotain vastaavaa, enkä keskity liikaa siihen että minun täytyy osatakin asiat.
Samaa ajatusleikkiä sitten jatkan vain niin pitkälle kuin voin, leikin meneväni vain luennolle kun menen tenttiin, kirjoittelen vain vastausta johonkin yhdentekevään tehtävään enkä vastaa tenttikysymykseen... jne.
Totta kai stressaan silti sen verran että tenteissäkin tärisen fyysisesti ja kynää voi olla vaikea pidellä, ja näin saan varmasti huonompia arvosanoja kuin intensiivisesti opettelemalla ja panostamalla ihan tosissaan, mutta toisaalta taas tuo viikkokausien stressaaminen ja kokeissa täriseminenkään eivät varmasti tuottaneet yhtään sen parempaa tulosta.
Omalla kohdallani siis ongelma ei ole aina ollut näin paha, mutta pahentunut hitaasti jokaisen tentin yms. jälkeen ala-asteelta alkaen. Nyt siis olen jo pari vuotta opiskellut yliopistossa, enkä oikein tiedä miten pitkälle voin jatkaa tuota itseni huijaamista, mutten ole keksinyt mitään parempaakaan ratkaisua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis oikeesti, tärisettekö te tentissä?
Vierailija kirjoitti:
Siis oikeesti, tärisettekö te tentissä?
Kyllä. Myös esim. kävellessäni paikkaan, jossa en ole käynyt aikaisemmin, tai joskus ihan vaikka kaupan kassajonossa kun stressaa niin paljon se tilanne. Kaikki ihmiset ei vaan ole niin hyviä kestämään painetta tai stressiä.
12
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos tuo varautuminen ajoissa ei syystä tai toisesta tunnu toimiva, kannattaa myös kokeilla tehdä päinvastoin! Itselläni on paha ongelma sen suhteen, että kaikki tulevat asiat stressaavat niin paljon, että menen täysin lukkoon. Näin en sitten pysty esim. lukemaan tentteihin, koska olen täysin paniikissa ja stressaan niin paljon etten voi edes nukkua tai syödä kunnolla, siis parhaimmillaan jopa viikkoja etukäteen.
Itselläni on toiminut ratkaisuna parhaiten se, että varautumisen sijaan kieltäydyn ajattelemasta koko tulevaa asiaa ja elän elämääni kuin mitään ei olisi tapahtumassa. Hitusen haastavampaa ujuttaa lukeminen yms. mukaan tähän kuvioon, mutta toimii jotenkuten kun leikin lukevani kys. aluetta mielenkiinnon vuoksi tai jotain vastaavaa, enkä keskity liikaa siihen että minun täytyy osatakin asiat.
Samaa ajatusleikkiä sitten jatkan vain niin pitkälle kuin voin, leikin meneväni vain luennolle kun menen tenttiin, kirjoittelen vain vastausta johonkin yhdentekevään tehtävään enkä vastaa tenttikysymykseen... jne.Totta kai stressaan silti sen verran että tenteissäkin tärisen fyysisesti ja kynää voi olla vaikea pidellä, ja näin saan varmasti huonompia arvosanoja kuin intensiivisesti opettelemalla ja panostamalla ihan tosissaan, mutta toisaalta taas tuo viikkokausien stressaaminen ja kokeissa täriseminenkään eivät varmasti tuottaneet yhtään sen parempaa tulosta.
Omalla kohdallani siis ongelma ei ole aina ollut näin paha, mutta pahentunut hitaasti jokaisen tentin yms. jälkeen ala-asteelta alkaen. Nyt siis olen jo pari vuotta opiskellut yliopistossa, enkä oikein tiedä miten pitkälle voin jatkaa tuota itseni huijaamista, mutten ole keksinyt mitään parempaakaan ratkaisua.
Tulee vähän mieleen mä itse lapsena, kun vanhemmat säännöllisesti huijasi mut lääkäriin yms. lääketieteellisiin menoihin. Aikuisena pitää vain olla vanhempi ja lapsi samassa paketissa.
Mä kirjoitin aikaisemmin, etten ole ennen hermoillut näin, mutta olenhan mä. En kyllä jokaisessa tentissä tai kokeessa, mutta välillä olen luotsannut muut läpi kurssista hyvin arvosanoin ja saanut itse hylätyn tai huonon arvosanan puhtaasti kokeessa tai tentissä hermoilemisen takia. Sitä oli vaikea niellä kun ne, jotka mä olin auttanut lähes kädestä pitäen kurssin läpi, sai hyvä arvosanoja (vaikka tietysti olin myös ylpeä niistä muista ja hekin kiitteli mua paljon).
Mä olen ajatellut, että mulla on vaan jotenkin neuroottinen persoonallisuus. Joskus se oli kai oikea termi. Siihen kuuluu mm. liika murehtiminen, hermoilu, pessimismi, pikkutarkkuus, perfektionismi, tietynlainen ehdottomuus ja asioiden näkeminen mustavalkoisina. Tällaiset persoonat voi menestyä tietyillä aloilla, mutta huonot puolet on juurikin tätä... Veikkaan, että taipumus saada joku ahdistus- tai paniikkihäiriö yms. mt-puolen ongelma on suuri.
Äh, osaa olla vaikeaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
age is just a number kirjoitti:
Me vedettiin ylioppilaskirjoitukset läpi viinin voimalla. Siis ihan oikeesti :D Puolen litran pullo täyteen viiniä, ei hermostuttanut ollenkaan. Sen jälkeen ei ole tenttistressiä ollutkaan.
Hah, kumma kun en itse keksinyt tuota aikanaan. :) Alkoholi on tällaisen neurootikon ystävä joskus.
Kukaan ei meillä ole tosiaan kieltänyt kännissä oloa tentissä. Tietääkseni. Saattaisi kyllä mennä vähän turhan jännäksi.
ap
Suosittelen ennemmin kauranversouutetta, eli Vogelin Avena Sativaa. :) Käytin itse ekan kerran yo-kirjoituksissa ja sen jälkeen esim. jokaisessa pääsykokeessa ja yliopiston tentissä. Useimmiten otin jo, kun aloin tenttiin lukemaan ja valmistautumaan. Koin sen ihan oikeasti auttavan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis oikeesti, tärisettekö te tentissä?
Kyllä. Myös esim. kävellessäni paikkaan, jossa en ole käynyt aikaisemmin, tai joskus ihan vaikka kaupan kassajonossa kun stressaa niin paljon se tilanne. Kaikki ihmiset ei vaan ole niin hyviä kestämään painetta tai stressiä.
12
Mäkin tosiaan tärisen. Pahinta on, kun niska ja pää rupeaa tärisemään.
Mä välttelen ihmisjoukkoja kun en vaan kestä. Pää tuntuu räjähtävän. Olen tullut ulkona liikkumisessa paremmaksi, mutta esim. ruokalaan meno ei vaan onnistu. Syön yksin jossain sivussa tai yleensä ulkona. En myöskään kestä hissejä, busseja yms. ellei ole aivan pakko. En polta tupakkaa, mutta luentojen välissä mun on pakko päästä ulos. Mulla on sellainen rauhallinen paikka, johon menen.
Se on kauheaa, jos joku blokkaa tien ulos jostain. Mun täytyy myös aina nähdä sisäänkäynti suljetussa tilassa, jos olen vähänkin epävarma jostain.
Oikeasti mun tilanne on parantunut todella paljon. Mä olen ollut joskus pahassa jamassa. Osaan myös peitellä tätä aika hyvin.
En tiedä, miksi joistakin ihmisistä vaan tulee tällaisia hermokimppuja..
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tuo varautuminen ajoissa ei syystä tai toisesta tunnu toimiva, kannattaa myös kokeilla tehdä päinvastoin! Itselläni on paha ongelma sen suhteen, että kaikki tulevat asiat stressaavat niin paljon, että menen täysin lukkoon. Näin en sitten pysty esim. lukemaan tentteihin, koska olen täysin paniikissa ja stressaan niin paljon etten voi edes nukkua tai syödä kunnolla, siis parhaimmillaan jopa viikkoja etukäteen.
Itselläni on toiminut ratkaisuna parhaiten se, että varautumisen sijaan kieltäydyn ajattelemasta koko tulevaa asiaa ja elän elämääni kuin mitään ei olisi tapahtumassa. Hitusen haastavampaa ujuttaa lukeminen yms. mukaan tähän kuvioon, mutta toimii jotenkuten kun leikin lukevani kys. aluetta mielenkiinnon vuoksi tai jotain vastaavaa, enkä keskity liikaa siihen että minun täytyy osatakin asiat.
Samaa ajatusleikkiä sitten jatkan vain niin pitkälle kuin voin, leikin meneväni vain luennolle kun menen tenttiin, kirjoittelen vain vastausta johonkin yhdentekevään tehtävään enkä vastaa tenttikysymykseen... jne.Totta kai stressaan silti sen verran että tenteissäkin tärisen fyysisesti ja kynää voi olla vaikea pidellä, ja näin saan varmasti huonompia arvosanoja kuin intensiivisesti opettelemalla ja panostamalla ihan tosissaan, mutta toisaalta taas tuo viikkokausien stressaaminen ja kokeissa täriseminenkään eivät varmasti tuottaneet yhtään sen parempaa tulosta.
Omalla kohdallani siis ongelma ei ole aina ollut näin paha, mutta pahentunut hitaasti jokaisen tentin yms. jälkeen ala-asteelta alkaen. Nyt siis olen jo pari vuotta opiskellut yliopistossa, enkä oikein tiedä miten pitkälle voin jatkaa tuota itseni huijaamista, mutten ole keksinyt mitään parempaakaan ratkaisua.Tulee vähän mieleen mä itse lapsena, kun vanhemmat säännöllisesti huijasi mut lääkäriin yms. lääketieteellisiin menoihin. Aikuisena pitää vain olla vanhempi ja lapsi samassa paketissa.
Mä kirjoitin aikaisemmin, etten ole ennen hermoillut näin, mutta olenhan mä. En kyllä jokaisessa tentissä tai kokeessa, mutta välillä olen luotsannut muut läpi kurssista hyvin arvosanoin ja saanut itse hylätyn tai huonon arvosanan puhtaasti kokeessa tai tentissä hermoilemisen takia. Sitä oli vaikea niellä kun ne, jotka mä olin auttanut lähes kädestä pitäen kurssin läpi, sai hyvä arvosanoja (vaikka tietysti olin myös ylpeä niistä muista ja hekin kiitteli mua paljon).
Mä olen ajatellut, että mulla on vaan jotenkin neuroottinen persoonallisuus. Joskus se oli kai oikea termi. Siihen kuuluu mm. liika murehtiminen, hermoilu, pessimismi, pikkutarkkuus, perfektionismi, tietynlainen ehdottomuus ja asioiden näkeminen mustavalkoisina. Tällaiset persoonat voi menestyä tietyillä aloilla, mutta huonot puolet on juurikin tätä... Veikkaan, että taipumus saada joku ahdistus- tai paniikkihäiriö yms. mt-puolen ongelma on suuri.
Äh, osaa olla vaikeaa.
ap
En tiedä mahtaako tällaisille oikein mitään, itse olen vaan yrittänyt löytää selviytymiskeinoja kun muutakaan ei oikein voi. Jos epäilet puhjennutta paniikki- tai ahdistuneisuushäiriötä, siitä voi käydä juttelemassa lekurille ja saattaa sitä kautta löytyä jotain keinoja.
Itselläni on ihan todettukin lapsena alkanut ahdistuneisuushäiriö, mutta sen ihmeempää apua en ole saanut, terapia on liian kallista (ja mitä sekään auttaisi jos kyseessä on synnynnäinen taipumus) ja lääkkeisiin en ole halunnut ryhtyä, kun kyseessä ei ole mikään tilannekohtainen ahdistuksen lievitys vaan käytännössä 24/7 jatkuva. Eikä tenttitilanteisiin itsensä douppaaminen ole välttämättä kauhean hyvä ratkaisu sekään, jos meinaa saada hyvää tekstiä tuotettua, itselläni tosiaan sekin turhaa koska paniikki edeltää näitä tilanteita niin pitkältä aikaväliltä ja tentti on vain koko tilanteen huippu. Parhaimmillaan tosin jos epäonnistun huijaamaan itseäni, voin olla paniikissa myös tilanteiden jo mentyä ohi, että hurraa vaan minä.
Elämä on kyllä hitusen haastavaa näin, mutta minkäs sille teet. Nyky-yhteiskunta ei ole kauhean armollinen helposti stressaantuvalle.
12
Vierailija kirjoitti:
Siis oikeesti, tärisettekö te tentissä?
Mä tärisin ylä-asteella esitelmää pitäessä niin, että yks luokan pojista keksi mulle pilkkanimen Porari. Nauroin kyllä itsekin tälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
age is just a number kirjoitti:
Me vedettiin ylioppilaskirjoitukset läpi viinin voimalla. Siis ihan oikeesti :D Puolen litran pullo täyteen viiniä, ei hermostuttanut ollenkaan. Sen jälkeen ei ole tenttistressiä ollutkaan.
Hah, kumma kun en itse keksinyt tuota aikanaan. :) Alkoholi on tällaisen neurootikon ystävä joskus.
Kukaan ei meillä ole tosiaan kieltänyt kännissä oloa tentissä. Tietääkseni. Saattaisi kyllä mennä vähän turhan jännäksi.
ap
Suosittelen ennemmin kauranversouutetta, eli Vogelin Avena Sativaa. :) Käytin itse ekan kerran yo-kirjoituksissa ja sen jälkeen esim. jokaisessa pääsykokeessa ja yliopiston tentissä. Useimmiten otin jo, kun aloin tenttiin lukemaan ja valmistautumaan. Koin sen ihan oikeasti auttavan.
Ja Rescue Remedy, paniikkitipat, aivan loistavia ja helppo tipauttaa kielen alle siitä pipettipullosta.
Koita ottaa rennompi asenne, ruoki positiivisia ajatuksia. Ei siitäkään ole etua jos uuvut. Jos kerta tentti tuntui menevän hyvin siitäkin huolimatta, ettet kokenut olevan edes parhaimmallasi, miksei sitten seuraavakin.