Lue keskustelun säännöt.
Tenttipaniikki! Vertaistukea? Miten saisi pidettyä hermot kurissa tentissä tai kokeessa?
29.08.2018 |
Kävin ensimmäisessä tentisä moneen vuoteen. Osasin asian hyvin ja olin ihan rauhallinen, kunnes rupesin rustaamaan vastauksia paperille. Mistään vaikeasta asiasta ei ollut kyse, mutta aivot meni jotenkin lukkoon. Hyvä kun osasin kirjoittaa nimeni oikein.
Hikoilin, vapisin ja tuntui, että oksennan. Vähän tulikin suuhun... (Olkaa hyvä, tämän kai jokainen teistä halusi tietää). Yritin hengittää rauhallisesti ja ajatella tehtäviä, jotka oli helppoja, mutta mieleen vaan tuli kaikkea ikävää ja rupesi pelottamaan, että oikeasti epäonnistun "niin kuin aina ennenkin". Koen usein, että mut on suorastaan luotu epäonnistumaan kaikessa, mitä yritän.
Tuo paniikki tuli ihan puskista. Varmasti pääsin tentistä läpi, mutta halusin hyvän arvosanan. :'(
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
age is just a number kirjoitti:
Me vedettiin ylioppilaskirjoitukset läpi viinin voimalla. Siis ihan oikeesti :D Puolen litran pullo täyteen viiniä, ei hermostuttanut ollenkaan. Sen jälkeen ei ole tenttistressiä ollutkaan.
Hah, kumma kun en itse keksinyt tuota aikanaan. :) Alkoholi on tällaisen neurootikon ystävä joskus.
Kukaan ei meillä ole tosiaan kieltänyt kännissä oloa tentissä. Tietääkseni. Saattaisi kyllä mennä vähän turhan jännäksi.
ap
Suosittelen ennemmin kauranversouutetta, eli Vogelin Avena Sativaa. :) Käytin itse ekan kerran yo-kirjoituksissa ja sen jälkeen esim. jokaisessa pääsykokeessa ja yliopiston tentissä. Useimmiten otin jo, kun aloin tenttiin lukemaan ja valmistautumaan. Koin sen ihan oikeasti auttavan.
Ja Rescue Remedy, paniikkitipat, aivan loistavia ja helppo tipauttaa kielen alle siitä pipettipullosta.
Juu, ovat oikein hyviä myös. :) Ja löytyy myös suihkeena ja pastilleina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tuo varautuminen ajoissa ei syystä tai toisesta tunnu toimiva, kannattaa myös kokeilla tehdä päinvastoin! Itselläni on paha ongelma sen suhteen, että kaikki tulevat asiat stressaavat niin paljon, että menen täysin lukkoon. Näin en sitten pysty esim. lukemaan tentteihin, koska olen täysin paniikissa ja stressaan niin paljon etten voi edes nukkua tai syödä kunnolla, siis parhaimmillaan jopa viikkoja etukäteen.
Itselläni on toiminut ratkaisuna parhaiten se, että varautumisen sijaan kieltäydyn ajattelemasta koko tulevaa asiaa ja elän elämääni kuin mitään ei olisi tapahtumassa. Hitusen haastavampaa ujuttaa lukeminen yms. mukaan tähän kuvioon, mutta toimii jotenkuten kun leikin lukevani kys. aluetta mielenkiinnon vuoksi tai jotain vastaavaa, enkä keskity liikaa siihen että minun täytyy osatakin asiat.
Samaa ajatusleikkiä sitten jatkan vain niin pitkälle kuin voin, leikin meneväni vain luennolle kun menen tenttiin, kirjoittelen vain vastausta johonkin yhdentekevään tehtävään enkä vastaa tenttikysymykseen... jne.Totta kai stressaan silti sen verran että tenteissäkin tärisen fyysisesti ja kynää voi olla vaikea pidellä, ja näin saan varmasti huonompia arvosanoja kuin intensiivisesti opettelemalla ja panostamalla ihan tosissaan, mutta toisaalta taas tuo viikkokausien stressaaminen ja kokeissa täriseminenkään eivät varmasti tuottaneet yhtään sen parempaa tulosta.
Omalla kohdallani siis ongelma ei ole aina ollut näin paha, mutta pahentunut hitaasti jokaisen tentin yms. jälkeen ala-asteelta alkaen. Nyt siis olen jo pari vuotta opiskellut yliopistossa, enkä oikein tiedä miten pitkälle voin jatkaa tuota itseni huijaamista, mutten ole keksinyt mitään parempaakaan ratkaisua.Tulee vähän mieleen mä itse lapsena, kun vanhemmat säännöllisesti huijasi mut lääkäriin yms. lääketieteellisiin menoihin. Aikuisena pitää vain olla vanhempi ja lapsi samassa paketissa.
Mä kirjoitin aikaisemmin, etten ole ennen hermoillut näin, mutta olenhan mä. En kyllä jokaisessa tentissä tai kokeessa, mutta välillä olen luotsannut muut läpi kurssista hyvin arvosanoin ja saanut itse hylätyn tai huonon arvosanan puhtaasti kokeessa tai tentissä hermoilemisen takia. Sitä oli vaikea niellä kun ne, jotka mä olin auttanut lähes kädestä pitäen kurssin läpi, sai hyvä arvosanoja (vaikka tietysti olin myös ylpeä niistä muista ja hekin kiitteli mua paljon).
Mä olen ajatellut, että mulla on vaan jotenkin neuroottinen persoonallisuus. Joskus se oli kai oikea termi. Siihen kuuluu mm. liika murehtiminen, hermoilu, pessimismi, pikkutarkkuus, perfektionismi, tietynlainen ehdottomuus ja asioiden näkeminen mustavalkoisina. Tällaiset persoonat voi menestyä tietyillä aloilla, mutta huonot puolet on juurikin tätä... Veikkaan, että taipumus saada joku ahdistus- tai paniikkihäiriö yms. mt-puolen ongelma on suuri.
Äh, osaa olla vaikeaa.
ap
En tiedä mahtaako tällaisille oikein mitään, itse olen vaan yrittänyt löytää selviytymiskeinoja kun muutakaan ei oikein voi. Jos epäilet puhjennutta paniikki- tai ahdistuneisuushäiriötä, siitä voi käydä juttelemassa lekurille ja saattaa sitä kautta löytyä jotain keinoja.
Itselläni on ihan todettukin lapsena alkanut ahdistuneisuushäiriö, mutta sen ihmeempää apua en ole saanut, terapia on liian kallista (ja mitä sekään auttaisi jos kyseessä on synnynnäinen taipumus) ja lääkkeisiin en ole halunnut ryhtyä, kun kyseessä ei ole mikään tilannekohtainen ahdistuksen lievitys vaan käytännössä 24/7 jatkuva. Eikä tenttitilanteisiin itsensä douppaaminen ole välttämättä kauhean hyvä ratkaisu sekään, jos meinaa saada hyvää tekstiä tuotettua, itselläni tosiaan sekin turhaa koska paniikki edeltää näitä tilanteita niin pitkältä aikaväliltä ja tentti on vain koko tilanteen huippu. Parhaimmillaan tosin jos epäonnistun huijaamaan itseäni, voin olla paniikissa myös tilanteiden jo mentyä ohi, että hurraa vaan minä.
Elämä on kyllä hitusen haastavaa näin, mutta minkäs sille teet. Nyky-yhteiskunta ei ole kauhean armollinen helposti stressaantuvalle.
12
Mäkin veikkaan, että mulla on ahdistuneisuushäiriö, mutta oikeastaan mulla on diagnosoitu muutama aika vakavakin pääkopan sairaus ja hoitava taho on lähinnä keskittynyt niihin. Tapaan psykologia säännöllisesti, mutta ei se oikein sano mitään mihinkään. Lähinnä antaa mun puhua ja kuuntelee. Lääkityksistäkin on ollut tähän mennessä vain pelkkää haittaa.
Nyky-yhteiskunnasta on tosiaan tullut älyttömän hektinen ja jonkinlaiseen läsnäoloon ja saavutettavuuteen velvoittava. Mä ikävöin aikaa ennen älypuhelimia.
Selviytymiskeinoilla on mentävä, kun parannusta ei ole. Näin on.
ap
Vierailija kirjoitti:
Tee rentoutumis- ja hengitysharjoituksia säännöllisesti. Opettele vaikka niitä joogajuttuja.
Lisäksi huomaa, että sulla pulpahtaa tietoisuuteen negatiivisia ajatuksia itsestäsi, jotka nakertavat itsetuntoasi ja häiritsevät tenttitilanteissa. Kehitä joku helppo mantra vastatoimeksi, rupeat vaikka noiden negatiivisten ajatusten pulppuilessa hokemaan ajatuksissasi rauhoittavia ja itseäsi kannustavia lauseita. Kehitä joku hieman humoristinen lause, joka vielä saa sinut hieman hymyilemään. Hoe päässäsi vaikka että "Eipä hättäillä, etteenpäin kuin mummo lumessa" tai joku vastaava.
Pyri tunnistamaan heti ne negat ajatukset ja katkaise ne heti alkuunsa. Kuvittele että joku muu sanoo ne, ja että sinä rupeat heti puolustamaan itseäsi.
Tee kotona myös näitä harjoituksia, eli suuntaa ajatukset johonkin muuhun kuin mitä alitajunta syöttää.
Tässä näitä videoita,
Sainpas loistavan idean luettuani tämän!
Jospa visualisoin oman mummoni sinne päähäni. Mummo on aina pitänyt puoliani. Jo kun olin pikkulapsi. Mummo on äärettömän vahva ihminen ja sanoo aina takaisin ja toimii heti huomatessaan epäoikeudenmukaisuutta jossain. Mun mummoni on oikeasti supersankari. Jos kuvittelen mummon päähäni, niin mummo kyllä pieksee minkä vaan (verbaalisesti tai fyysisesti. Mummolla on isot ja kovat nyrkit. Lisäksi on kovaan työhön tottunut ihminen). Negatiivisilla "äänillä" ei ole mitään mahdollisuutta. Mummo on ehdoton.
Mä yritän usein käyttää oppimiani hengitys- ja mindfullnesstekniikoita, mutta tarkastan vielä nuo videot. Uuden oppimisesta on aina hyötyä.
ap
En tiedä, miksi viesti 24 näkyy noin... Outoa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee rentoutumis- ja hengitysharjoituksia säännöllisesti. Opettele vaikka niitä joogajuttuja.
Lisäksi huomaa, että sulla pulpahtaa tietoisuuteen negatiivisia ajatuksia itsestäsi, jotka nakertavat itsetuntoasi ja häiritsevät tenttitilanteissa. Kehitä joku helppo mantra vastatoimeksi, rupeat vaikka noiden negatiivisten ajatusten pulppuilessa hokemaan ajatuksissasi rauhoittavia ja itseäsi kannustavia lauseita. Kehitä joku hieman humoristinen lause, joka vielä saa sinut hieman hymyilemään. Hoe päässäsi vaikka että "Eipä hättäillä, etteenpäin kuin mummo lumessa" tai joku vastaava.
Pyri tunnistamaan heti ne negat ajatukset ja katkaise ne heti alkuunsa. Kuvittele että joku muu sanoo ne, ja että sinä rupeat heti puolustamaan itseäsi.
Tee kotona myös näitä harjoituksia, eli suuntaa ajatukset johonkin muuhun kuin mitä alitajunta syöttää.
Tässä näitä videoita,
Sainpas loistavan idean luettuani tämän!
Jospa visualisoin oman mummoni sinne päähäni. Mummo on aina pitänyt puoliani. Jo kun olin pikkulapsi. Mummo on äärettömän vahva ihminen ja sanoo aina takaisin ja toimii heti huomatessaan epäoikeudenmukaisuutta jossain. Mun mummoni on oikeasti supersankari. Jos kuvittelen mummon päähäni, niin mummo kyllä pieksee minkä vaan (verbaalisesti tai fyysisesti. Mummolla on isot ja kovat nyrkit. Lisäksi on kovaan työhön tottunut ihminen). Negatiivisilla "äänillä" ei ole mitään mahdollisuutta. Mummo on ehdoton.
Mä yritän usein käyttää oppimiani hengitys- ja mindfullnesstekniikoita, mutta tarkastan vielä nuo videot. Uuden oppimisesta on aina hyötyä.
ap
Kuulosti hyvältä idealta! Eli kun sinun aivosi alkavat syöttää negatiivisistä juttua sinusta, kuvittele mitä sun mummosi sanoisi, tuskin antaisi kenenkään kiusata sua niin!!!
Rupea omaksi pääsisäseksi mummoksesi! :)
Tee rentoutumis- ja hengitysharjoituksia säännöllisesti. Opettele vaikka niitä joogajuttuja.
Lisäksi huomaa, että sulla pulpahtaa tietoisuuteen negatiivisia ajatuksia itsestäsi, jotka nakertavat itsetuntoasi ja häiritsevät tenttitilanteissa. Kehitä joku helppo mantra vastatoimeksi, rupeat vaikka noiden negatiivisten ajatusten pulppuilessa hokemaan ajatuksissasi rauhoittavia ja itseäsi kannustavia lauseita. Kehitä joku hieman humoristinen lause, joka vielä saa sinut hieman hymyilemään. Hoe päässäsi vaikka että "Eipä hättäillä, etteenpäin kuin mummo lumessa" tai joku vastaava.
Pyri tunnistamaan heti ne negat ajatukset ja katkaise ne heti alkuunsa. Kuvittele että joku muu sanoo ne, ja että sinä rupeat heti puolustamaan itseäsi.
Tee kotona myös näitä harjoituksia, eli suuntaa ajatukset johonkin muuhun kuin mitä alitajunta syöttää.
Tässä näitä videoita,