Jaetaan kaikista urpoimmat tai epäreiluimmat työkkärin/Kelan selvitykset ja päätökset tänne!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukion jälkeen pidin välivuoden. Menin työmarkkinatuella kouluavustajaksi töihin. Seuraavana keväänä oli tarkoitus päästä opiskelemaan, joten jättäydyin näistä ilmaistöistä pois keväällä, jotta pystyin lukemaan täysipainoisesti pääsykokeisiin. 

Sain tietysti karenssin, koska papereihin kirjattiin, että jäin omasta tahdostani töistä pois. Tänä päivänä en tiedä, miten olisi pitänyt toimia, koska opiskelemaankin piti päästä. Ilmeisesti alkujaankaan ei olisi pitänyt mennä töihin.  

Olit tehnyt sopimuksen työkokeilusta, ja sopimuksessa luki työkokeilun loppumispäivämäärä. Rikoit sopimuksen-karenssi.

Eli kirjoittajan ei siis todellakaan olisi pitänyt mennä alkujaankaan töihin, etenkin kun saman työmarkkinatuen olisi aika varmasti saanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin työtön jo ennen äitiyslomaa ja sain työttömyystukea. Nyt olen "lomalta" palannut työttömäksi ja sain 5kk karenssin työttömyysturvaan. Olisi pitänyt pitää työnhaku voimassa äitiyslomallakin, niin olisin välttynyt karenssilta. En tiennyt enkä oikein ymmärrä miksi äitiyslomallakin pitäisi olla työttömänä työnhakijana kun ei varmastikaan aio töitä vastaanottaa tai kursseilla käydä. Ja kai ne kieltäytymisestäkin jotenkin takautuvasti sakottaisivat sitten kun työttömyystuki taas olisi ajankohtainen.

Vanhempain- ja hoitovapaa ei ole este tehdä ja hakea töitä.

  Työkö se on sinun elämäsi tärkein asia? On tämä nyt sa*tana hommaa, vastasyntyneetkin pitäisi mielestäsi laittaa jonnekin hoitoon, että juuri synnyttänyt nainen pääsee välittömästi työelämään ja eikä vain vahingossakaan pääse syntymään läheisiä välejä uuteen lapseen. Tämä oli siis miehen mielipide.

Minulle kävi Kelan puolelta positiivinen ylläri. Oli asumistuen tarkastuksen aika. Järkytyksekseni tuki laski 300 euroa! Kyllä siinä muutamat kyyneleet tirautin ja mietin kuinka selvitä. Arvasin tuen laskevan puolison tulojen jonkin verran noustua, mutta että noin paljon, sitä en olisi uskonut. No ei siinä mitään, eleltiin vieläkin tiukemmalla kuin normaalisti. Jossain vaiheessa jouduttiin hakemaan toimeentulotukea, kun puolisolla oli ollut vähemmän töitä ja rahaa tuli nihkeästi. Ilmeisesti tämä käsittelijä, joka meille toimeentulotukea laskeskeli, ihmetteli asumistuen määrää. Tadaa, tuli kirje että olivat laskeneet väärin, tuki nousi parisataa euroa ja vielä takautuvasti saatiin muutaman kuukauden tuet. Kyllä olin onnellinen! Eikä me sis valitettu, luultiin että on ihan oikea päätös.

Kiitos Kela <3

Vierailija kirjoitti:

Ystävä jäi työttömäksi. Oli aina haaveillut kirjoittamisesta. Kirjoitti kirjan, selitti innoissaan että se julkaistaan! Noh, kelalle piti sitten selvittää päivämäärät ja kellonajat milloin omi kirjoitellut, että onko ollut työmarkkinoiden käytettävissä..yrittivät periä takaisin tuet.. haki myös töitä toki.. eihän hän Mitenkään voinut arvata tai tietää että julkaistaanko kirja vai ei. On se sen verran harvinaista kuitenkin.

Vihaisena tosiaan puuskaisi että eikö työtön todella miuta saa tehdä eikä yrittää, maata sohvalla juoda bissee

Älkää kertoko harrastuksistanne kenellekään viranomaiselle : https://yle.fi/uutiset/3-9742576

Valmistuin amiksesta ja töitä ei valmiina ollut, joten ilmoittauduin työttömäksi työnhakijaksi työkkäriin. Muutama viikko meni, kun työkkäri otti yhteyttä. Painostivat karenssin uhalla menemään työnhakuvalmennuskurssille. Kulmat kurtussa puhelimessa ihmettelin mikäs tämä tämmöinen kurssi, jonka jälkeen ihmettelin lisää että onkohan nyt ihan tarpeellista, kun on CV ja kaikki nämä kunnossa kun pari kuukautta aikaisemmin oli koulussa ollut kattava kurssi missä nämä kaikki on hiottu kuntoon. Työkkäri totesi että hyvä se on käydä ja jos et käy niin karenssi.

En tiedä mikä helvetin päätös oli minut laittaa kurssille. Kaikki oli kunnossa työnhakua varten, valmennuksesta ei jäänyt käteen mitään koska koulussa käyty kurssi oli kattavampi. Tähän ne verorahat laitetaan. Työnhakuvalmennuskursseihin, joissa käy +20v juuri kuukausia sitten valmistuneet, joilla on kaikki kunnossa työnhakua varten.

Siirryin hoitovapaalta työkkärin asiakkaaksi loppuvuodesta. Oli lukenut jo hoitovapaalla eräisiin pääsykokeisiin, ala työllistää varmasti. Olin valmistautunut työkkärin kursseihin ja uravalmennuksiin, ja olin valmis niitä vastaanottamaan. Työkkärin virkailija kysyi milloin pääsykokeeni on, ja laittoi kuukausi sitä ennen ja sen päälle uravalmennuksen teemalla "oma suunta hukassa, etsitään sitä yhdessä". Valmennus sisälsi myös elämänhallintataitoja, joissa minulla ei ole mitään ongelmaa. Kysyin, enkö pääse aiemmin alkavaan valmennukseen (oli vapaita paikkoja mutta vaati virkailijan puollon) jos se on pakko käydä, jotta ehdin viimeisen kuukauden vielä valmistautua. Ei onnistunut, vaan minun oli pakko mennä  juuri sille pääsykokeen päälle lätkäistylle kurssille. Koin sen silkkana kiusantekona. Lopetin työkkärin asiakkuuden jotta pystyin lukemaan, onneksi mies kävi töissä ja elätti meidät. Kesällä tuli uutinen sisäänpääsystä yliopistoon ja opinnot aloitin syksyllä. Te-toimiston virkailija soitti minulle jostain syystä ja onnitteli. Löin hänelle luurin korvaan. En vain pystynyt parempaan.

Työvoimatoimisto on täyttä kusetusta nykyään. Pelkkä orjuuttamisen muoto, varsinkin nuo erilaiset tempputyöllisyys kurssit. Yhteistyössä välistävetäjät eli rekrypalvelut. Onneksi tämä laitos on tullut tiensä päähän. Hyvä saada myös hallitus vaihtoon ennen tätä. Ette osaa muuta kuin kusettaja ja ymmärtää tahallaan väärin muita. Mistäköhän nämä kusettajat saavat kohta orjan paikan. Heh heh.

Olin ollut orjana 6kk eräälle isolle ict jätille. Työpaikan palkka olisi ollut banaaneita huonompi, kun kusettavat tässä suullisesti monia. Lätkäistiin 3kk karenssi, tässä orjuudesta vielä päälle, joten uskoni on mennyt tähän koko paskalaitokseen ja välistäjiin. Baronaan yms.. kaikki samaa kakkaa erimuodossa. Ahneita kusettaja kaikki.

Työpaikassani oli lomautuksia, muistaakseni 1 pv viikossa. Olin ollut aiemman vuoden opintovapaalla ja palannut juuri tuona syksynä töihin takaisin kun lomautukset alkoivat. Opiskelin ylempää AMK-tutkintoa monimuoto-opiskeluna ( eli olin pe-illat ja lauantait töissä ), eikä se vaikuttanut työntekooni millään lailla, olinhan perus-toimistohommissa kahdeksasta neljään. Muut lomautetut saivat lausunnot työkkäristä ja ansiosidonnainen alkoi rullata niiltä lomautuspäiviltä. omaa lausuntoani ei kuulunut eikä näkynyt ja olin varsin ihmeissäni. 

Soitin työkkäriin ja sieltä sanottiin että koska olen ollut edellisvuoden opintovapaalla en voi todistaa sitä että voin tehdä töitä samalla kun opiskelen vaan minut katsottiin päätoimiseksi opiskelijaksi. Jos olisin ehtinyt olla 6 kk töissä ( tai en muista mikä se aika oli ) ennen kuin lomatukset alkavat olisi ollut todiste siitä että voin opiskella ja käydä töissä samaan aikaan. Koulua oli tuolloin jäljellä enää 2 viikonloppua ja AMK teki todistukset kouluni aikatauluista ja jos vaikka mistä. Ei auttanut. No, sitten lomautukset muuttuivat irtisanomiseksi ja jouduin eroamaan koulusta viime metreillä -muu ei auttanut. Työkkärin silmissä olin täyspäiväinen opiskelija. Onneksi koulu ymmärsi ja sain viimeisen kurssin suoritettua avoimessa ja kun sain uuden työpaikan - hain opiskelupaikan takaisin ja sain sen, oli vain jotain paperimuodollisuuksia. Mutta joo, muistan vielä kun virkailijalle tuskailin tästä ihmeellisestä opintovapaan jälkeisestä säännöstä, että siellä se lukee työmarkkinalaissa, etkö ole lukenut??! juu - en ollut. 

Mieheltä evättiin kuntoutustuki koska pelaa videopelejä. Siis kirjaimellisesti, kotona xboxilla pelaaminen oli kelan lääkärin mielestä työkykyisyyteen verrattava asia, vaikka kaikki muut lääkärin lausunnot puolsivat asiaa. Oli maininnut b-lausunnon tekijälle, että pelaa kerran tai pari viikossa vaimon kanssa moninpeliä verkossa, yhteinen harrastus. Muistakaa nyt sairaat ettei saa olla muuta tekemistä kuin sairastaa 😉

Valitettiin päätöksestä kyllä, se pyörrettiin ja mies sai hänelle kuuluvat tuet. Ei tosin enää uskalla puhua mistään sairauden ulkopuolisista asioista lääkäreille, harrastuksista tai elämäntilanteesta muuten.

Vierailija kirjoitti:

Kas kas, se nyt vaan on niin, että asiat on selvitettävä. Mitä nopeammin selvität, sitä nopeammin tuet maksetaan.

Henkilökohtaisten tietojen keräämiselle on oltava laillinen peruste. Virkailijan mielivalta ei voi mennä lain edelle. Pitäisi olla itsestään selvää nykypäivänä, kun henkilötietojen keräämisestä ollaan muutenkin hyvin tarkkoja.

En saanut ansioiden mukaan laskettua äitiyspäivärahaa, koska olin Kelan mukaan päätoiminen opiskelija.

Toisaalta samaan aikaan he olivat sitä mieltä, että en voi saada opintotukea, sillä en ole päätoiminen opiskelija.

Vierailija kirjoitti:

Kylläpäs herättää myötähäpeää tälläinen ketju. Kuulkas kelan ja työkkärin väki noudattaa lain pykälää ja sillä sipuli. Tietenkin jokaiselta "asiakkaalta" löytyy 100 ja 1 tekosyytä miksi juuri hänen kohdallaan pitäisi jättää lakia noudattamatta.

Työpaikka on työpaikka päiväkodissakin, oli kyseessä äiti-ihminen tai ei. Tuskinpa on kovin menestyksekkäät korkeakouluopinnot tuolla yhdellä kirjoittajalla joka kummastelee kuin sai karenssia töistä kieltäydyttyä vaikka oli sillä päivämäärällä työtön. Moni kirjoittelee omat tietonsa lomakkeisiin miten sattuu ja siitä seuraa näitä ongelmia.

Peiliin katsomisen ja itsetutkiskelun paikka monilla täyän ketjuun kirjoittaneilla!

Hain lapselleni vamnaistukea. Kelan kriteerit täyttyi ja oli asianmukaiset todistukset. (En siis yrittänyt huijata). Hylättiin, mutta valituksen jälkeen. Hyväksyttiin. Seuraava hakemus sama prosessi. Sama seuraavalla kerralla. Neljännellä kerralla en viitsinyt enää valittaa. Se rahasumma ei tarkoittanut heilauttanut. Oletan, että hakemukset oikeasti käsitellään vasta valitusportaassa.

Kenelläkään on peiliin katsomisen paikka?

Niitä on monia

-Evättiin asumistuki vedoten laskennallisiin tuloihin. Tulot oli laskettu niin suuriksi, etten saisi sellaisia edes 24h työnteolla, kun kyseessä matalapalkka-ala. Onneksi korjasivat asian, mutta vaati useita soittoja.

-Vapaaehtoistyöstä saatu 6 euron kulukorvaus vaati selvityksiä: piti toimittaa leimoilla varustettuja lappuja, että kyseessä vain vap.eht työ ja että ko raha on matkakuluihin eikä siis mitään palkkaa.

- Tein tes:n mukaisella palkalla lh:n töitä yksityisessä firmassa. Sopimus oli määräaikainen. Silti postiluukusta kolahteli useita kertoja ilmoituksia hoiva-avustajille suunnatuista palkkatukipaikoista, mitä olen velvoitettu hakemaan.

Yksi paikasta sijaitsi 30km:n päässä, eikä mulla ole autoa. Haastatteluun oli silti mentävä. Ihmettelivät siellä kovasti tilannetta. Miten muka voisin mennä kesken määräaikasen sopparin tekemään työtä kunnalle palkkatuella?! Soitin te-toimistoon. Sanoivat sen olleen virhe, mutta silti tuli vielä parikin kehoitusta hakea jotain tiettyä palkkatukipaikkaa.

-Kelalla luultiin 3vk:n palkkakuitteja 4vk:n palkkakuiteiksi, minkä takia maksoivat liikaa soviteltua pvrahaa. Takaisinperintähän siitä tuli.

-Työsopparin loppumisen jälkeen olin pari viikkoa niin, etten ilmoittautunut työnhakijaksi. Kun sitten tein ilmoituksen netissä, soitettiin bumerangina takaisin ja kuulusteltiin mitä olen tehnyt tuon pari viikkoa. Teki mieli kertoa, ettei kuulu heille, koska en ole hakenut ajalta päivärahojakaan.

Jouduin toimittamaan työkkäriin todistajien allekirjoittaman selvityksen etten ole koirankasvattaja. Kaverit lähi- ja harrastuspiireistä suostuivat onneksi lyömään puumerkkinsä alle, joskin hymähdellen. Työkkärissä kysyttiin harrastuksista ja minähän selitin pahaa aavistamatta olevani koiraharrastaja. Olin muuttanut uudelle paikkakunnalle ja ostanut urospuolisen koiranpennun harrastuskaverikseni. Omistin myös kaksi vanhaa narttukoiraa (8- ja 10-vuotiaat), jotka jäivät asumaan äitini luo muuttaessani pois kotoa. Äiti ei halunnut luopua niistä, pitivät hänelle seuraa kun jäi yksin asumaan. Ja minä hankin itselleni pennun. Tämä oli kaikille muille ihan ok ratkaisu paitsi työvoimatoimistolle. Ilme vakavana virkailija esitti, että pennutanko narttukoiria tällä uroksella, siis vanhuksia 4 kk ikäisellä urospennulla ja saanko siitä tuloja. Minun tulee ymmärtää, että koirankasvattaminen on yritystoimintaa jos myyn pentuja ansiotarkoituksessa. Kaikki koirat olivat keskenään eri rotua eikä kukaan niistä ikänsä puolesta voinut olla jalostuskoira, enkä ole ikinä edes ajatellut kasvattaa koiria. Nainen tokaisi kylmästi, että sekarotuisistakin saa rahaa, ja että kirjaa suunnitelmaan selvityspyynnön koirankasvatuksestani. Tilanne oli täysin absurdi. :D Älkää puhuko harrastuksistanne!

Vierailija kirjoitti:

Jouduin toimittamaan työkkäriin todistajien allekirjoittaman selvityksen etten ole koirankasvattaja. Kaverit lähi- ja harrastuspiireistä suostuivat onneksi lyömään puumerkkinsä alle, joskin hymähdellen. Työkkärissä kysyttiin harrastuksista ja minähän selitin pahaa aavistamatta olevani koiraharrastaja. Olin muuttanut uudelle paikkakunnalle ja ostanut urospuolisen koiranpennun harrastuskaverikseni. Omistin myös kaksi vanhaa narttukoiraa (8- ja 10-vuotiaat), jotka jäivät asumaan äitini luo muuttaessani pois kotoa. Äiti ei halunnut luopua niistä, pitivät hänelle seuraa kun jäi yksin asumaan. Ja minä hankin itselleni pennun. Tämä oli kaikille muille ihan ok ratkaisu paitsi työvoimatoimistolle. Ilme vakavana virkailija esitti, että pennutanko narttukoiria tällä uroksella, siis vanhuksia 4 kk ikäisellä urospennulla ja saanko siitä tuloja. Minun tulee ymmärtää, että koirankasvattaminen on yritystoimintaa jos myyn pentuja ansiotarkoituksessa. Kaikki koirat olivat keskenään eri rotua eikä kukaan niistä ikänsä puolesta voinut olla jalostuskoira, enkä ole ikinä edes ajatellut kasvattaa koiria. Nainen tokaisi kylmästi, että sekarotuisistakin saa rahaa, ja että kirjaa suunnitelmaan selvityspyynnön koirankasvatuksestani. Tilanne oli täysin absurdi. :D Älkää puhuko harrastuksistanne!

Okei, sun tarina voittaa! Teen työkseni maksatukseen liittyviä hommia ja olen nähnyt kevyesti tuhansia lausuntoja. Mitään näin absurdia ei ole tullut vastaan!

Olin työtön työnhakija kun työkkäriltä tuli ilmoitus kurssista (18h), jolle minun pitäisi osallistua. Ilmoitin asian olevan ok. Pari viikkoa myöhemmin entinen työnantajani soitti ja pyysi tekemään parin kkn sijaisuuden, tottakai samaan aikaan työkkärin pilipalikurssin kanssa. Kun yritin perua kurssille osallistumisen JA näytin työkkärille työsopimuksen ko kuukausien ajaksi niin työkkärin vastaus oli, että mikäli skippaan kurssin niin poissaoloni syytä aletaan tutkia. Menin töihin ja sain karenssin, mutta onneksi myös jatkosopimuksen niin ei tarvitse viranomaisten kanssa asioida. Vähän oudolta tuntuu, että työt eivät ole pätevä syy skipata työllisyystukitoimia...

Ei tämä ole pahin, mutta yksi niistä useista ärsyttävistä. Kauan sitten, Rovaniemen työvoimatoimistossa:

Henkilö x päättää muuttaa toiselle puolelle Suomea ja asia varmistuu viikonloppuna. Maanantaina hän saa ilmoituksen työpaikasta. Henkilö ottaa yhteyttä työvoimaviranomaiseen ja kysyy, miten tulisi toimia kun hän viikon kuluttua ihan eri maisemissa. Viranomainen neuvoo olemaan hakematta, koska se olisi turhaa.

Uudella paikkakunnalla henkilö saa kuulla saaneensa karenssin, koska on jättänyt hakematta työtä. Henkilö ottaa yhteyttä virastoon ja sanoo, ettei tälle karenssille ole perustetta.

- miten niin?

- tein kuten te neuvoitte tekemään

- voit kyllä tehdä valituksen

Henkilö tekee valituksen ja saa hylätyn päätöksen.

Henkilö hakee itse itselleen hyvän työpaikan uudella paikkakunnallaan eikä koskaan unohda työvoimatoimiston tyhmää tätiä ja hänen neuvoaan.

Vierailija kirjoitti:

Jouduin toimittamaan työkkäriin todistajien allekirjoittaman selvityksen etten ole koirankasvattaja. Kaverit lähi- ja harrastuspiireistä suostuivat onneksi lyömään puumerkkinsä alle, joskin hymähdellen. Työkkärissä kysyttiin harrastuksista ja minähän selitin pahaa aavistamatta olevani koiraharrastaja. Olin muuttanut uudelle paikkakunnalle ja ostanut urospuolisen koiranpennun harrastuskaverikseni. Omistin myös kaksi vanhaa narttukoiraa (8- ja 10-vuotiaat), jotka jäivät asumaan äitini luo muuttaessani pois kotoa. Äiti ei halunnut luopua niistä, pitivät hänelle seuraa kun jäi yksin asumaan. Ja minä hankin itselleni pennun. Tämä oli kaikille muille ihan ok ratkaisu paitsi työvoimatoimistolle. Ilme vakavana virkailija esitti, että pennutanko narttukoiria tällä uroksella, siis vanhuksia 4 kk ikäisellä urospennulla ja saanko siitä tuloja. Minun tulee ymmärtää, että koirankasvattaminen on yritystoimintaa jos myyn pentuja ansiotarkoituksessa. Kaikki koirat olivat keskenään eri rotua eikä kukaan niistä ikänsä puolesta voinut olla jalostuskoira, enkä ole ikinä edes ajatellut kasvattaa koiria. Nainen tokaisi kylmästi, että sekarotuisistakin saa rahaa, ja että kirjaa suunnitelmaan selvityspyynnön koirankasvatuksestani. Tilanne oli täysin absurdi. :D Älkää puhuko harrastuksistanne!

Kai sulla pääsi nauru siinä tilanteessa? Tai edes epäuskoinen hirnahdus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukion jälkeen pidin välivuoden. Menin työmarkkinatuella kouluavustajaksi töihin. Seuraavana keväänä oli tarkoitus päästä opiskelemaan, joten jättäydyin näistä ilmaistöistä pois keväällä, jotta pystyin lukemaan täysipainoisesti pääsykokeisiin. 

Sain tietysti karenssin, koska papereihin kirjattiin, että jäin omasta tahdostani töistä pois. Tänä päivänä en tiedä, miten olisi pitänyt toimia, koska opiskelemaankin piti päästä. Ilmeisesti alkujaankaan ei olisi pitänyt mennä töihin.  

Riippuu mitä sopimuskessasi luki. Jos sopimuksessa oli, että työkokeilu tai kuntouttava työtoiminta jatkuu 15.6.2017 asti, silloin pitää olla sovitussa paikassa siihen asti tai muuten seuraa karenssi. Voit tarkistaa asian kirjautumalla Oma asiointiin ja lue sieltä työttömyysturvatietosi, niin tiedät mihin asti olit luvannut siellä paikassa olla ja milloin lopetit.

25 vuotta sitten työkokeilua ei edes ollut. Enkä nyt toki kuntouttavassa ollut, minähän olin 19-vuotias vetreä nuori. Noihin aikoihin mentiin ihan omasta halusta tuollaisiin hommiin, jos mentiin. Omaan käteeni en ole saanut mitään sopimusta, sillä olen säästänyt kyllä kaikki paperit. No, eihän siinä työsuhdetta muodostunutkaan. 

No, kyseessähän oli koulu, joten joo, kevätlukukausi toki siinä oli ajatuksena. Niin tai näin, ehkäpä en heti uskaltanut alkaa niskuroida nuorena tyttönä, että minä en ole sitten koko kevättä, vaan puolessa välissä toukokuuta jään pois. En pysty muistamaan - ehkä en tullut ajatelleeksi koko asiaa tammikuussa enkä ehkä tiennyt karensseista, mutta viimeistään pääsykokeen lähestyessä tajusin tarvitsevani lisää aikaa. Ei voi olettaa, että 19-vuotias on joku nero tällaisissa asioissa ja ymmärtää heti kikkailla ja ennakoida oikealla tavalla. 

Eli siis karenssi parin viikon takia. Oh dear. Joo, totta kai tällaisiin on olemassa aina pykäläsyyt eli siis sikäli lähes kaikki caset pystyy mitätöimään niillä. Mutta kyse on siitä, että jos samalla itketään, että koitas nyt päästä opiskelemaan (vaikka tämän itkeminen olikin paljon lievempää vielä 25 vuotta sitten), niin ei voi samalla itkeä, että miks sä et tee ilmaistöitä koko kevättä. Kaiken lisäksi pääsin opiskelemaan. Sikäli tietysti olisi ollut hauska tehdä työt loppuun ja sitten todeta, että no niin, nyt en päässyt opiskelemaan, mutta minullehan se vain olisi ollut huono juttu. Tuossa tilanteessa en olisi voinut voittaa millään valinnalla, vaan jokaisesta valinnasta olisi sakotettu jollain tavalla.