Lue keskustelun säännöt.
Miten jättää mies loukkaamatta tunteita
en halua loukata
28.08.2018 |
Olen tapaillut kahta miestä (A ja B) ja alan nyt kallistua B:n puoleen. Molemmat ovat älykkäitä, huomaavaisia ja oikein vanhan ajan "herrasmiehiä".
Ongelma on, että A on selkeästi jo korviaan myöten ihastunut minuun. Suutelimme ekojen treffien lopuksi ja hyi yäk, tyyppi ei osannut suudella ollenkaan. Meni heti maku koko tyypistä. Hänelle sen sijaan suutelu oli koko treffien kohokohta, lähettelee nyt sydänhymiöitä ja suunnittelee jo tyyliin että otan loparit töistä ja lähden hänen kanssaan kiertelemään Eurooppaa hänen kustannuksellaan. Ollaan siis tavattu vain kerran.
B sen sijaan...olemme tavanneet muutaman kerran ja olen ns. heti valmis joka kerta kun hän suutelee minua. (Emme ole harrastaneet seksiä vielä.)
A:lla on takanaan ihmissuhde, joka päättyi hänen toiveittensa vastaisesti. Hän viestittelee nyt minulle, miten mieletöntä on kun elämä taas hymyilee ja kollegatkin ovat jo huomanneet että hän on paljon iloisempi kuin ennen. Että hän oli jo luopunut toivosta kunnes tapasi minut.
Minä haluan kuitenkin B:n...
Miten hemmetissä mä voin antaa pakit A:lle ilman että hänen elämänsä musertuu taas? Mutta enhän voi jatkaa hänen tapailuakaan vain sen takia, että hän pysyisi onnellisena. Sitäpaitsi epäilen että seuraavalla tapaamisella B meinaa kysyä, alammeko seurustelemaan ihan virallisesti.
Molemmat ovat muuten kunnon miehiä eli kumpikaan ei ole renttu yms.
Arvostaisin kommentteja tämmöisen kokeneilta - myös miehiltä. Kiitos jo etukäteen.
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
en halua loukata kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta tapailu ystävällisesti ja päättäväisesti mieluiten naamakkain ja älä, älä, älä, älä, älä, älä, älä, älä, älä, älä, älä, älä missään tapauksessa tarjoa sitä "ollaan kavereita" -paskaa. Sattuu kuin nopeasti irroitettu laastari, mutta ohi nopeasti. Ja toivota hyvät jatkot. Ilmaisinko jo, että älä tarjoa sitä ystävyyttä, kaveruuttaa yms.? Mitä nopeammin mies unohtaa sinut, sen parempi.
Olen miehenä erimieltä. Minut on jonkun kerran jätetty kauniista ja tahdikkaasti ja niin, että melkein yhtä usein päättämällä kysymykseen (/ toiveeseen) siitä, että voisimme parisuhteessa olemisen asemasta jatkaa ja olla tulevaisuudessa mahd. ystävinä tai, ainakin kavereina. Itselläni ei ole liikaa ystäviä ja tuskin kavereitakaan, joten olen vastannut myöntävästi, että sopiihan se, kiitos ollaan vain; arvostan ja kunnioitan ystävyyttä todella paljon.
Ei minulla ole, eikä ole ollut mitään keinoa tai tapaa, jolla olisin voinut toisen pakottaa tai vaatia jatkamaan parisuhteessa kanssani, vaikka jättämiseksi tuleminen ei olekaan tuntunut hyvältä.
Toisaalta minulla ei ole ollut tarve alkaa halveksimaan ja sanomaan naisesta sillä hetkellä, jotain häntä satuttavaa tai loukkaavaa; olkoonkin, että mielessäni on saattanut kyllä kiehua, että eikö tuo (idiootti) näe, kenen kanssa yhteiselle parisuhteelle haluaa sanoa ei. Tai myöhemmin puhua tai sanoa häntä halveksivasti tai yleisemmin sontaa.
Se mikä hieman harmittaa on, että joitain kertoja naisen kauniit sanat ja puheet on verraten pian kadonneet ja hävinneet ilmaan ja jääneet vain kauniiksi tai hieman haikeaksi muistoksi.
Mutta koen myös olevani onnekas, koska jonkun kerran näin hyvästelemällä ja päättämällä yhteisen parisuhteen tai haaveeni siitä ja kertomalla / toivomalla jatkoa olemalla "vain" ystäviä / kavereita on luonut ja muodostanut suhteellemme uuden pohjan, jonka jälkeen olemme voineet oikeasti ja aidosti olla hyvät ja läheiset ystävät.
Oletko tuossa tilanteessa sitten tosiaan pystynyt laittamaan tunteesi syrjään ja jatkamaan ihan kaveripohjalla, vai onko mielessä kuitenkin kytenyt, että jospa se naisen mieli vielä muuttuu? Tätä itse pelkään tuon kaverikortin antamisen kanssa.
Olen se mies, joka kertoi, että ei tarjoa tuota kaverikorttia. Puhun kokemuksesta. Toisaalta, jos tunteet ovat vasta jossain kiinnostuksen tms. asteella, niin miksi ei sitten sitä kaverikorttia voisi tarjota. Se vain on niin arvaamaton tuo ihmisen mieli. Avauksen perusteella Herra A:n on aika ihastuneen oloinen, joten en usko, että olisi hyväksi hänellekään olla tekemisissä ihmisen kanssa, johon on voimakkaita tunteita, mutta jonka kanssa ei voi parisuhteessa olla.
Minä "taas" olen se mies, joka edellä esitti tuon kaveri tai ystävä kortin esittämistä. - Mutta joo. Joskus, kuten nyt kun luin tuon Ap.n kuvauksen herra "A:sta" niin tulee jotenkin outo olo. Mies siis tämä herra "A" kyllä harmillisesti taitanee tulla estäneeksi ja torjuneeksi omalla yli-innokuudellaan useamman potenttiaalisen, muutoin hyvän ihmissuhteen syntymisen. - Jos palaan tuohon kaveruuden tai ystävyyden esittämiseen niin, ehkä sitä kannattaa esittää vain jos todella tarkoittaa sitä.
Mutta toisaalta esimerkiksi kaveruus on niin sanoisinko väljä käsite, että toki minusta ns. tolkun ihmisen tulis tajuta, että lause tai toive jatkaa ydessä kavereina tai ystävina kaiketi perimmältään tarkoittaa enempi sitä, että toinen toivoo, että tulevaisuudessa toinen ei ainakaan vihamieheksi/-naiseksi alkaisi.
Toiseksi kaveruuden ja ystävyyden säilyminen vaatii ja edellyttää aina molemmilta enempi -vähempi aktiivisuutta ja kolmanneksi vähintääkin kykyä käyttyä ja toimia toista arvostavasti ja toisen valintoja jos ei nyt täysin kunnioittaen, niin ainakin hyväksyen, että toinen voi ja saa tehdä, eikä siihen itsellä ole aihetta nokkaa koputtaa, tai poikkipuolista sanaa esittää.
4. Varmasti saattaa olla tilanteita, jolloin jotkut haluavat, että toinen mieluummin vaikka kokonaan häviää ja katoaa, ellei halua (saati kykenisi tai pystyisi) siihen, mitä 2. haluaisi. Minusta ehkä hieman harmillsita. Vaikka toki jotenkin perin inhimillistä, ainkain aluksi, koska kukapa osaisi sydämmen särkyessä tai vähintään sen pakahtuessa vain kylmästi todeta ja sivuuttaa asian kylmästi tuntematta ja kokematta sisällään, yhtään mitään.
- Onko silloin edes aidosti ihastunutkaan tai yksipuolisesti rakastunutkaan. Vaikka on niinkin käynyt että suhdetta yhdessä päätettäessä ja toista kuunnellessa tai toisen viestiä lukiessani aluksi minusta ei ole tuntunut miltään. Mutta toisen mentyä/ ollessani taas yksin tai hänen viestinsä kädestäni laskettuani olen saattanut alkaa itkeä ja tahtonut alkaa huutaa.
Mies ei voi olla naiselle ystävä kuin ainoastaan silloin, kun on alusta lähtienkin ollut ystävä tai sitten on yhteisiä lapsia (tämäkin lasten takia). Jos nainen sanoo miehelleen "eiks oltais vaan ystäviä, jookos", se tarkoittaa goodbye ja goodnight. Tämä on nähty (myös vierestä) monta kertaa.
Kokemus tuokin ja sinulla on oikeus omaan kokemukseesi. Itse olen tyytyväinen jokaiseen niistä suhteiden päätöksistä, joissa nainen on oikeasti halunnut ja osoittanut halunsa jatkaa kaverina tai ystävänäni. Toki jonkun kerran olen huomannut, että se on jäänyt vain kauniiksi sanoiksi ja puheiksi. Toiseksi.
Minusta olisi kovin tylsää, jos alusta alkaen pitäisi tietää, että onko alusta lähtien naisen kanssa ystävä vai parisuhdekumppani. Tulee "vähän" paneita muutojn mennä enää treffeille, tai muutoin yrittää tutustua yhtään kehenkään naiseen.
No jos kyseessä on treffit niin ei kai sinne ystävyys mielessä yleensä mennä..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päivitys herra B:stä: ollaan menossa torstaina ulos syömään (hän kutsui, hän maksaa kuulemma) ja hän on tulossa sen jälkeen mun luokse yöksi, joten laitoin hänelle viestiä että mitä haluaa aamupalaksi. Okei, aamupalasta sovittiin ja sanoin että hoituu. Mieheltä tuli viesti: "haluatko että laitan sun tilille rahaa?"
Ei tämmöistä miestä ole olemassakaan..?
(Vastasin tietysti että en halua, kiitos.)
en halua loukata kirjoitti:
Päivitys herra B:stä: ollaan menossa torstaina ulos syömään (hän kutsui, hän maksaa kuulemma) ja hän on tulossa sen jälkeen mun luokse yöksi, joten laitoin hänelle viestiä että mitä haluaa aamupalaksi. Okei, aamupalasta sovittiin ja sanoin että hoituu. Mieheltä tuli viesti: "haluatko että laitan sun tilille rahaa?"
Ei tämmöistä miestä ole olemassakaan..?
(Vastasin tietysti että en halua, kiitos.)
Otahan nyt vain yhteyttä siihen A:han ja sano, että olet kaikeksi harmiksi ehtinyt rakastua toiseen. Muuten hän piirtelee sydämiä kalenteriinsa ja lurittelee sinusta äidilleen, kun samaan aikaan sinä syöt toisen miehen kanssa aamupalaa lakanoissa.
en halua loukata kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
en halua loukata kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta tapailu ystävällisesti ja päättäväisesti mieluiten naamakkain ja älä, älä, älä, älä, älä, älä, älä, älä, älä, älä, älä, älä missään tapauksessa tarjoa sitä "ollaan kavereita" -paskaa. Sattuu kuin nopeasti irroitettu laastari, mutta ohi nopeasti. Ja toivota hyvät jatkot. Ilmaisinko jo, että älä tarjoa sitä ystävyyttä, kaveruuttaa yms.? Mitä nopeammin mies unohtaa sinut, sen parempi.
Olen miehenä erimieltä. Minut on jonkun kerran jätetty kauniista ja tahdikkaasti ja niin, että melkein yhtä usein päättämällä kysymykseen (/ toiveeseen) siitä, että voisimme parisuhteessa olemisen asemasta jatkaa ja olla tulevaisuudessa mahd. ystävinä tai, ainakin kavereina. Itselläni ei ole liikaa ystäviä ja tuskin kavereitakaan, joten olen vastannut myöntävästi, että sopiihan se, kiitos ollaan vain; arvostan ja kunnioitan ystävyyttä todella paljon.
Ei minulla ole, eikä ole ollut mitään keinoa tai tapaa, jolla olisin voinut toisen pakottaa tai vaatia jatkamaan parisuhteessa kanssani, vaikka jättämiseksi tuleminen ei olekaan tuntunut hyvältä.
Toisaalta minulla ei ole ollut tarve alkaa halveksimaan ja sanomaan naisesta sillä hetkellä, jotain häntä satuttavaa tai loukkaavaa; olkoonkin, että mielessäni on saattanut kyllä kiehua, että eikö tuo (idiootti) näe, kenen kanssa yhteiselle parisuhteelle haluaa sanoa ei. Tai myöhemmin puhua tai sanoa häntä halveksivasti tai yleisemmin sontaa.
Se mikä hieman harmittaa on, että joitain kertoja naisen kauniit sanat ja puheet on verraten pian kadonneet ja hävinneet ilmaan ja jääneet vain kauniiksi tai hieman haikeaksi muistoksi.
Mutta koen myös olevani onnekas, koska jonkun kerran näin hyvästelemällä ja päättämällä yhteisen parisuhteen tai haaveeni siitä ja kertomalla / toivomalla jatkoa olemalla "vain" ystäviä / kavereita on luonut ja muodostanut suhteellemme uuden pohjan, jonka jälkeen olemme voineet oikeasti ja aidosti olla hyvät ja läheiset ystävät.
Oletko tuossa tilanteessa sitten tosiaan pystynyt laittamaan tunteesi syrjään ja jatkamaan ihan kaveripohjalla, vai onko mielessä kuitenkin kytenyt, että jospa se naisen mieli vielä muuttuu? Tätä itse pelkään tuon kaverikortin antamisen kanssa.
Olen se mies, joka kertoi, että ei tarjoa tuota kaverikorttia. Puhun kokemuksesta. Toisaalta, jos tunteet ovat vasta jossain kiinnostuksen tms. asteella, niin miksi ei sitten sitä kaverikorttia voisi tarjota. Se vain on niin arvaamaton tuo ihmisen mieli. Avauksen perusteella Herra A:n on aika ihastuneen oloinen, joten en usko, että olisi hyväksi hänellekään olla tekemisissä ihmisen kanssa, johon on voimakkaita tunteita, mutta jonka kanssa ei voi parisuhteessa olla.
Minä "taas" olen se mies, joka edellä esitti tuon kaveri tai ystävä kortin esittämistä. - Mutta joo. Joskus, kuten nyt kun luin tuon Ap.n kuvauksen herra "A:sta" niin tulee jotenkin outo olo. Mies siis tämä herra "A" kyllä harmillisesti taitanee tulla estäneeksi ja torjuneeksi omalla yli-innokuudellaan useamman potenttiaalisen, muutoin hyvän ihmissuhteen syntymisen. - Jos palaan tuohon kaveruuden tai ystävyyden esittämiseen niin, ehkä sitä kannattaa esittää vain jos todella tarkoittaa sitä.
Mutta toisaalta esimerkiksi kaveruus on niin sanoisinko väljä käsite, että toki minusta ns. tolkun ihmisen tulis tajuta, että lause tai toive jatkaa ydessä kavereina tai ystävina kaiketi perimmältään tarkoittaa enempi sitä, että toinen toivoo, että tulevaisuudessa toinen ei ainakaan vihamieheksi/-naiseksi alkaisi.
Toiseksi kaveruuden ja ystävyyden säilyminen vaatii ja edellyttää aina molemmilta enempi -vähempi aktiivisuutta ja kolmanneksi vähintääkin kykyä käyttyä ja toimia toista arvostavasti ja toisen valintoja jos ei nyt täysin kunnioittaen, niin ainakin hyväksyen, että toinen voi ja saa tehdä, eikä siihen itsellä ole aihetta nokkaa koputtaa, tai poikkipuolista sanaa esittää.
4. Varmasti saattaa olla tilanteita, jolloin jotkut haluavat, että toinen mieluummin vaikka kokonaan häviää ja katoaa, ellei halua (saati kykenisi tai pystyisi) siihen, mitä 2. haluaisi. Minusta ehkä hieman harmillsita. Vaikka toki jotenkin perin inhimillistä, ainkain aluksi, koska kukapa osaisi sydämmen särkyessä tai vähintään sen pakahtuessa vain kylmästi todeta ja sivuuttaa asian kylmästi tuntematta ja kokematta sisällään, yhtään mitään.
- Onko silloin edes aidosti ihastunutkaan tai yksipuolisesti rakastunutkaan. Vaikka on niinkin käynyt että suhdetta yhdessä päätettäessä ja toista kuunnellessa tai toisen viestiä lukiessani aluksi minusta ei ole tuntunut miltään. Mutta toisen mentyä/ ollessani taas yksin tai hänen viestinsä kädestäni laskettuani olen saattanut alkaa itkeä ja tahtonut alkaa huutaa.
Mies ei voi olla naiselle ystävä kuin ainoastaan silloin, kun on alusta lähtienkin ollut ystävä tai sitten on yhteisiä lapsia (tämäkin lasten takia). Jos nainen sanoo miehelleen "eiks oltais vaan ystäviä, jookos", se tarkoittaa goodbye ja goodnight. Tämä on nähty (myös vierestä) monta kertaa.
Kokemus tuokin ja sinulla on oikeus omaan kokemukseesi. Itse olen tyytyväinen jokaiseen niistä suhteiden päätöksistä, joissa nainen on oikeasti halunnut ja osoittanut halunsa jatkaa kaverina tai ystävänäni. Toki jonkun kerran olen huomannut, että se on jäänyt vain kauniiksi sanoiksi ja puheiksi. Toiseksi.
Minusta olisi kovin tylsää, jos alusta alkaen pitäisi tietää, että onko alusta lähtien naisen kanssa ystävä vai parisuhdekumppani. Tulee "vähän" paneita muutojn mennä enää treffeille, tai muutoin yrittää tutustua yhtään kehenkään naiseen.
No jos kyseessä on treffit niin ei kai sinne ystävyys mielessä yleensä mennä..?
Minä menen avoimin mielin. - En ajatellen, että minun pitäisi treffeillä ehdottomasti ja varmast kohdata tuleva kumppanini, tai saada niiden kauttauusi ystävä, saati tietää ensimmäisten treffien aikan tai viimeistäänn niiden päätyttyä, että jatketaanko ystävinä vai yhdessä parisuhteessa. Jos sitten jonkun mielestä olen vähän hitaammin lämpenevää ja syttyvää sorttia, niin varmasti olenkin. Tiedä sitten mistä "hitauteni" johtuu. On minua myös jonkun kerran varoitettu myös siitä, että naiselle en saisi kertoa viihtyneeni ja nauttineeni sinkkuelämästäni, jos hän sattuisi kysymään, että olenko koskaan pitänyt omasta sinkkuajatani. Vielä typerämpäni koin kun eräs viisastelija esitti, että arvoani saattaisi nostaa, jos tai kun antaisin naisen ymmärtää, että olen kokenut ja ollut useammankin naisen kanssa, niinku sillai.
Vierailija kirjoitti:
Sano, että pitkällisen sisäisen kamppailun jälkeen et voi sille mitään, että kiihotut ja kiinnostut vain naisista.
”Miten jättää loukkaamatta... nyt keksin, valehtelen silmät päästäni kaikesta!”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
en halua loukata kirjoitti:
Päivitys herra B:stä: ollaan menossa torstaina ulos syömään (hän kutsui, hän maksaa kuulemma) ja hän on tulossa sen jälkeen mun luokse yöksi, joten laitoin hänelle viestiä että mitä haluaa aamupalaksi. Okei, aamupalasta sovittiin ja sanoin että hoituu. Mieheltä tuli viesti: "haluatko että laitan sun tilille rahaa?"
Ei tämmöistä miestä ole olemassakaan..?
(Vastasin tietysti että en halua, kiitos.)
Otahan nyt vain yhteyttä siihen A:han ja sano, että olet kaikeksi harmiksi ehtinyt rakastua toiseen. Muuten hän piirtelee sydämiä kalenteriinsa ja lurittelee sinusta äidilleen, kun samaan aikaan sinä syöt toisen miehen kanssa aamupalaa lakanoissa.
Joo. Tämän käänteen jälkeen on pakko aikaistaa kertomista...
Minulle on loukkaannuttu sydänjuuria myöten, vaikka jo "seuranhakuilmoituksessani" kerroin etsiväni vain uusia kavereita. Tapaamista sopiessa varmistin mieheltä vielä, että ollaanhan molemmat varmasti kaverimielellä liikenteessä ja tosi mukavan tapaamisen jälkeenkin puhuin mielestäni sellaisin sanamuodoin, että epäselvyyttä ei voinut mitenkään olla. Silti mies oli kuulemma rakastunut ja hänestä olimme täydelliset toisillemme.
Mistäs tiedät, vaikka mies siellä jo varailisi seuraavalle työmatkalle huonetta, johon morsiankin sopii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menet sänkyyn herra A:n kanssa ja seksin jälkeen sanot itkuisena: "Voi, Esko, ei tästä voi tulla mitään, sillä sinulla on niin valtaisan suuri, että se sattuu kerta kaikkiaan liikaa. Olet aivan ihana, mutta en voi olla noin suurimunaisen miehen kanssa. Kadehdin niitä naisia, jotka ovat miehuutesi veroisia. Hyvästi iäksi, sinä mahtisonni ja urosten uros!"
Tämä on ainoa hyväksyttävä tapa dumpata mies. Nimen saa vaihtaa.
Haa! Itse jouduin käyttämään tätä kerran ja hyvällä menestyksellä. Kavereita ollaan yhä.
Olenko outo vai miksi omaan korvaani kuulostaa oudolta useidein tyyppien deittailu samanaikaisesti, sekä seurustelun "virallistaminen"?
Itse olen ainakin heti ensimmäisen treffien jälkeen tiennyt haluanko enää tavata deittiäni, enkä jatka viestittelyä tai ala tapailemaan ketään muita jos haluan edelleen jotain toista deittailla.
Tämä parisuhteen "virallistaminenkin" kuulostaa aikamoiselta pakkopullalta, sillä sen tulisi tulla luonnostaan ilman eri tasojen määrittelyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olenko outo vai miksi omaan korvaani kuulostaa oudolta useidein tyyppien deittailu samanaikaisesti, sekä seurustelun "virallistaminen"?
Itse olen ainakin heti ensimmäisen treffien jälkeen tiennyt haluanko enää tavata deittiäni, enkä jatka viestittelyä tai ala tapailemaan ketään muita jos haluan edelleen jotain toista deittailla.
Tämä parisuhteen "virallistaminenkin" kuulostaa aikamoiselta pakkopullalta, sillä sen tulisi tulla luonnostaan ilman eri tasojen määrittelyjä.
No. Mun tapauksessa herra A oli lauantain deittikumppani ja herra B sunnuntain. Olin sopinut A:n kanssa lauantaista jo saman viikon tiistaina, B:n kanssa sovittiin sunnuntaista vasta perjantaina. Eli nämä meni vähän ristiin. Jos olisin tavannut herra B:n ennen herra A:ta, olisin luultavasti perunut treffit herra A:n kanssa.... (Menikö liian monimutkaiseksi :D ) Ja siis nyt hannaan tätä herra A:lle kertomista...
Mä henkilökohtaisesti haluan "virallistaa" parisuhteen (eli sopia että ei tapailla muita) ennen kuin esimerkiksi alan harrastamaan seksiä. Puhumattakaan seksistä ilman kondomia (testien jälkeen).
Vierailija kirjoitti:
Olenko outo vai miksi omaan korvaani kuulostaa oudolta useidein tyyppien deittailu samanaikaisesti, sekä seurustelun "virallistaminen"?
Itse olen ainakin heti ensimmäisen treffien jälkeen tiennyt haluanko enää tavata deittiäni, enkä jatka viestittelyä tai ala tapailemaan ketään muita jos haluan edelleen jotain toista deittailla.
Tämä parisuhteen "virallistaminenkin" kuulostaa aikamoiselta pakkopullalta, sillä sen tulisi tulla luonnostaan ilman eri tasojen määrittelyjä.
Outo ja outo, ehkä paino sanalla ehkä hieman konservativi tai vanhempaa ikäluokkaa. - Joku voisi, ehkä kutsua sinua hieman hätäiseksi. - Osa meistä kun saattaa haluta ja tai toivoa useamman tapaamisen ja kohtaamisen, että osaa sanoa haluaako toista enemmän ja onko valmis parisuhteeseen. - Ystävyyden tai kaveruuden muodostumiseen taas on kiinni myös molempien tahdosta ja halusta, joka voi syntyä, ehkä "jo" ekoilla treffeillä mutta myös myöhemmin.
Useamman henkilön kanssa deittailu taas voi juontaa yhtä hyvin siitä, että on vaikka loma ja on aikaa esim. yrittää tavata useampi enemmän ja vähemmän potenttiaalinen kumppani ehdokas (netin tai tinderin) kautta, kun kuitenkin on usein enempi tai vähempi säätämistä, että milloin saattaisi kohdata "live:nä", niin yhtä hyvin voi suostua edellisellä viikolla sopia, että seuraavalla viikolla toisen tapaa keskiviikkona ja toisen kanssa perjantaina.
Parisuhteen "virallistaminen" kuullostaa minunkin korviini hieman, ehkä sanosinko juhlavalta. ja siten kaiketi ideaalina olisi, jos se voisi tapahtua jotenkin luonnostaan. Mutta epäselvyyksien välttämiseksi saattaa, jos ei sitten muutoin mukava ja parempi, jos jossain vaiheessa saatettisiin yhdessä todeta, että ollaan enempi kuin kaksi kaverusta tai enempi vähempi satunnaisesti tapailevaa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä nyt kumminkaan ainakaan jos kysyy syytä, sano että "nokun suutelit niin p*skasti"... älä ole liian rehellinen, mutta älä myöskään keksi typerää valhetta. Eiköhän riitä kun sanot pahoitellen ja nätisti että et tunne häntä kohtaan mitään.
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt kumminkaan ainakaan jos kysyy syytä, sano että "nokun suutelit niin p*skasti"... älä ole liian rehellinen, mutta älä myöskään keksi typerää valhetta. Eiköhän riitä kun sanot pahoitellen ja nätisti että et tunne häntä kohtaan mitään.
Joo en tietenkään. Tuohan olisi erittäin loukkaavaa, enkä todellakaan tahdo loukata häntä.
Mutta se suudelma...itse ajattelin semmoista kevyttä "huulet huulille" -kosketusta, ehkä siitä olisi sitten voinut kehittyä vähän intiimimpi suudelma, jossa suuta oltaisiin avattu hieman ja kielet olisivat vaivihkaa sipaisseet toisiaan... Vaan eikö mitä: siellä oli heti vastassa semmoinen "vipattava" kieli puoliksi ulkona suusta, niin kuin koiran häntä silloin kun sille tarjoaa namua. Oli jotenkin tosi vastenmielisen tuntuinen ja vaikka miten yritin itse ohjata sitä suudelmaa niin ei siinä muuta tapahtunut kuin sitä kuolaista vipatusta. Yäks, pelkkä ajattelukin jo puistattaa. :(
Kaikin puolin ihana mies muuten, miten voikin olla noin pienestä kiinni...jos ei osaa edes suudella niin ei osaa varmaan paljon muutakaan. Ja kyseessä kuitenkin 35-vuotias mies.
Herra B (29-vuotias) sensijaan otti heti ohjat käsiin, vahva käsi uumalleni ja hellästi veti itseään vasten (mutta ei silleen että lantiot olisivat koskettaneet), toinen käsi niskaa hyväilemään, pieni pään kallistus ja pehmeät huulet kiireettä omiani vasten ja hyvin ajoitettuna kieli peliin just sopivasti kiusoitellen eikä vipattaen tai kurkkuun tunkien. Oikein semmoinen vanhan ajan leffasuudelma, oikeasti meinasi jalat mennä alta ja polvet notkahti. Suudelman jälkeen en ollut pysyä pystyssä kun päässä viirasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No niin, laitoin sitten viestiä. Keksin mielestäni hyvän syyn: sanoin että suudellessamme mulle tuli semmoinen fiilis, kuin olisin pettänyt ex-miesystävääni (erostamme ei ole vielä hirveästi aikaa), ja että tulkitsin tämän niin, etten ole tunnetasolla vielä - vastoin omia odotuksiani - sittenkään valmis uuteen suhteeseen.
Sen jälkeen pyysin anteeksi ja toivotin hyvää jatkoa. Ajattelin että tässä tapauksessa on parasta käyttää "it's not you it's me" -taktiikkaa, ettei toisen itsetunto murene entisestään.
Nyt voin siis puhtaalla omallatunnolla mennä treffeille herra B:n kanssa tänä iltana.
Mulla on kyllä vähän paha mieli A:n puolesta. Hän on nyt reissun päällä eli ei ole pystynyt vielä vastaamaan, ilmoitti kyllä että vastaa kun saa tilaisuuden. Päivitän sitten mitä hän sanoi.
Perinteinen tekosyy siis.
Mäkin sain joku aika sitten kahdelta eri naiselta kahden viikon aikana saman selityksen että "eivät ole valmiita suhteeseen", tiesin että ne olivat vain tekosyitä. Molemmat näkyivät tinderissä tuon jälkeen..
Vierailija kirjoitti:
Perinteinen tekosyy siis.
Mäkin sain joku aika sitten kahdelta eri naiselta kahden viikon aikana saman selityksen että "eivät ole valmiita suhteeseen", tiesin että ne olivat vain tekosyitä. Molemmat näkyivät tinderissä tuon jälkeen..
En tavannut tätä tyyppiä missään deittisovelluksessa, eikä hänkään niitä (kuulemma) käytä. Mutta itseasiassa poistin itseni myös kaikista eilen.
Tulipa vahvasti omat kokemukset mieleen ap:n tarinasta. Tosin mulla ei ollut toista miestä, ainoastaan tuo "herra A". Tavattiin treffipalstalla ja tuntui, että vihdoin olen löytänyt juuri etsimäni. Mies oli kiltti, hyväntahtoinen, hyvännäköinen, fiksu, huomioiva jne. Sitten tuli ensimmäiset treffit ja nimenomaan se ensimmäinen suudelma. Juuri samantyyppinen kuin tuo ap:n kuvailema kielen vatkaaminen, yök yök yök. Mies oli aivan fiiliksissä noiden treffien jälkeen. Itsekin yritin olla, ja ajattelin, että ehkä se suuteleminen muuttuu paremmaksi, mutta samaan aikaan tiesin, ettei siinä ollutkaan mulle mies. Mies lähetteli viestejä onnessaan, hehkutti meidän välistä kemiaa ja mua ihmisenä. Siinä tilanteessa on oikeasti tosi vaikea sanoa, että ei kiitos sittenkään.
Päiväkausia pyörittelin mielessäni oikeaa tapaa lopettaa tuo tapailu, samaan aikaan mies hehkutti onneaan. Ihmettelin kyllä sitäkin, ettei hän huomannut ollenkaan minun viestieni olevan niin onnea hehkuvia. Lopulta päädyin samankaltaiseen ratkaisuun kuin ap, sanoin, että mulla taitaa vielä olla tunteita exää kohtaan ja mun täytyy päästä niistä tunteista irti ennen kuin voin aloittaa mitään kenenkään muun kanssa.
Mies otti sen ihan ok. Oli tietysti pettynyt ja surullinen, mutta sanoi ymmärtävänsä ja toivotteli mulle kaikkea hyvää. Ei jäänyt roikkumaan. En jäänyt potemaan huonoa omaatuntoa. En kuitenkaan voi olla vastuussa kenenkään muun onnesta.
Ei minulle miehet ole mitään koskaan selitelleet, häipyneet vain kuin pieru saharaan. Tai kävelleet vastaan jonkun toisen naisen kanssa. Tai palanneet muka-exänsä luo.
Vierailija kirjoitti:
Tulipa vahvasti omat kokemukset mieleen ap:n tarinasta. Tosin mulla ei ollut toista miestä, ainoastaan tuo "herra A". Tavattiin treffipalstalla ja tuntui, että vihdoin olen löytänyt juuri etsimäni. Mies oli kiltti, hyväntahtoinen, hyvännäköinen, fiksu, huomioiva jne. Sitten tuli ensimmäiset treffit ja nimenomaan se ensimmäinen suudelma. Juuri samantyyppinen kuin tuo ap:n kuvailema kielen vatkaaminen, yök yök yök. Mies oli aivan fiiliksissä noiden treffien jälkeen. Itsekin yritin olla, ja ajattelin, että ehkä se suuteleminen muuttuu paremmaksi, mutta samaan aikaan tiesin, ettei siinä ollutkaan mulle mies. Mies lähetteli viestejä onnessaan, hehkutti meidän välistä kemiaa ja mua ihmisenä. Siinä tilanteessa on oikeasti tosi vaikea sanoa, että ei kiitos sittenkään.
Päiväkausia pyörittelin mielessäni oikeaa tapaa lopettaa tuo tapailu, samaan aikaan mies hehkutti onneaan. Ihmettelin kyllä sitäkin, ettei hän huomannut ollenkaan minun viestieni olevan niin onnea hehkuvia. Lopulta päädyin samankaltaiseen ratkaisuun kuin ap, sanoin, että mulla taitaa vielä olla tunteita exää kohtaan ja mun täytyy päästä niistä tunteista irti ennen kuin voin aloittaa mitään kenenkään muun kanssa.
Mies otti sen ihan ok. Oli tietysti pettynyt ja surullinen, mutta sanoi ymmärtävänsä ja toivotteli mulle kaikkea hyvää. Ei jäänyt roikkumaan. En jäänyt potemaan huonoa omaatuntoa. En kuitenkaan voi olla vastuussa kenenkään muun onnesta.
Mä aloin nyt miettimään että onkohan kyseessä sama mies :D Tuo sun kuvailu hänestä, hänen hehkutuksensa "suhteesta" ja jopa hänen responssinsa olivat ihan yksi yhteen nimittäin!
Näinpä, en voi mennä omia tunteita vastaan vain siksi, ettei toinen pety. Karua mutta totta.
Kokemus tuokin ja sinulla on oikeus omaan kokemukseesi. Itse olen tyytyväinen jokaiseen niistä suhteiden päätöksistä, joissa nainen on oikeasti halunnut ja osoittanut halunsa jatkaa kaverina tai ystävänäni. Toki jonkun kerran olen huomannut, että se on jäänyt vain kauniiksi sanoiksi ja puheiksi. Toiseksi.
Minusta olisi kovin tylsää, jos alusta alkaen pitäisi tietää, että onko alusta lähtien naisen kanssa ystävä vai parisuhdekumppani. Tulee "vähän" paneita muutojn mennä enää treffeille, tai muutoin yrittää tutustua yhtään kehenkään naiseen.