Miten jättää mies loukkaamatta tunteita

Tässä vinkkejä:

Tapaa herra A:n ja teet seuraavaa:

- jättänyt kulmakarvat nyppimättä 4 viikolta

- et ole käynyt suihkussa 5 päivään

- et ole harjannut hampaita viikkoon

- piereskelet estottomasti treffeillä

- puhut ruoka suussa

- kerrot kuinka sun haaveena on threesome ja naapurin Reiska on jo valmis tulemaan mukaan

- kerrot kuinka lapsena sait nautintoa siitä kun revit kärpäsiltä siivet

- kerrot haluavasi vähintään 15 lasta

Eiköhän ongelma ratkea itseksern.

Vierailija kirjoitti:

Menet sänkyyn herra A:n kanssa ja seksin jälkeen sanot itkuisena: "Voi, Esko, ei tästä voi tulla mitään, sillä sinulla on niin valtaisan suuri, että se sattuu kerta kaikkiaan liikaa. Olet aivan ihana, mutta en voi olla noin suurimunaisen miehen kanssa. Kadehdin niitä naisia, jotka ovat miehuutesi veroisia. Hyvästi iäksi, sinä mahtisonni ja urosten uros!"

Tämä on ainoa hyväksyttävä tapa dumpata mies. Nimen saa vaihtaa.

:D Muuten hyvä mutta en voi mennä sänkyyn tyypin kanssa, johon mulla ei ole tunteita. Olen "seksi kuuluu parisuhteeseen" -tyyppiä. 

Toi olis kyllä kieltämättä semmoinen egonpönkitystapa erota!! LOL

Vierailija kirjoitti:

Hui, vähän pelottava tuo A tekstiviesteineen! Minä en haluaisi tuossa vaiheessa, kun suhdetta ei siis vielä edes ole, kuulla lepertelyjä, enkä varsinkaan haluaisi kuulla, että hänen työkavereillaankin on kommentteja hänen iloisuudestaan... Ja että melkein oli luopua jo toivosta, kuulostaapa säälipisteiden keruulta! Kerta kaikkiaan, hän kuulostaa vähän ressukalta joka on nyt ripustautumassa sinuun, olet hänen elämänsä pelastaja. Aikuinen mies EI saisi käyttäytä näin,  tässä vaiheessa "suhdetta" ainakaan, minusta. 

Eli nätisti vain sanot asiasta ja toivot parasta!

A-mies vaikuttaisi tarvitsevan kipeästi tämän perusteella terapiaa tai jonkinlaista kedkusteluapua ylipäätänsä.

en halua loukata kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopeta tapailu ystävällisesti ja päättäväisesti mieluiten naamakkain ja älä, älä, älä, älä, älä, älä, älä, älä, älä, älä, älä, älä missään tapauksessa tarjoa sitä "ollaan kavereita" -paskaa. Sattuu kuin nopeasti irroitettu laastari, mutta ohi nopeasti. Ja toivota hyvät jatkot. Ilmaisinko jo, että älä tarjoa sitä ystävyyttä, kaveruuttaa yms.? Mitä nopeammin mies unohtaa sinut, sen parempi.

Olen miehenä erimieltä. Minut on jonkun kerran jätetty kauniista ja tahdikkaasti ja niin, että melkein yhtä usein päättämällä kysymykseen (/ toiveeseen) siitä, että voisimme parisuhteessa olemisen asemasta jatkaa ja olla tulevaisuudessa mahd. ystävinä tai, ainakin kavereina.  Itselläni ei ole liikaa ystäviä ja tuskin kavereitakaan, joten olen vastannut myöntävästi, että sopiihan se, kiitos ollaan vain; arvostan ja kunnioitan ystävyyttä todella paljon.

Ei minulla ole, eikä ole ollut mitään keinoa tai tapaa, jolla olisin voinut toisen pakottaa tai vaatia jatkamaan parisuhteessa kanssani, vaikka jättämiseksi tuleminen ei olekaan tuntunut hyvältä.

Toisaalta minulla ei ole ollut tarve alkaa halveksimaan ja sanomaan naisesta sillä hetkellä, jotain häntä satuttavaa tai loukkaavaa; olkoonkin, että mielessäni on saattanut kyllä kiehua, että eikö tuo (idiootti) näe, kenen kanssa yhteiselle parisuhteelle  haluaa sanoa ei. Tai myöhemmin puhua tai sanoa häntä halveksivasti tai yleisemmin sontaa. 

Se mikä hieman harmittaa on, että joitain kertoja naisen kauniit sanat ja puheet on verraten pian kadonneet ja hävinneet ilmaan ja jääneet vain kauniiksi tai hieman haikeaksi muistoksi.

Mutta koen myös olevani onnekas, koska jonkun kerran näin hyvästelemällä ja päättämällä yhteisen parisuhteen tai haaveeni siitä  ja kertomalla / toivomalla jatkoa olemalla "vain" ystäviä / kavereita on luonut ja muodostanut suhteellemme uuden pohjan, jonka jälkeen olemme voineet oikeasti ja aidosti olla hyvät ja läheiset ystävät.           

Oletko tuossa tilanteessa sitten tosiaan pystynyt laittamaan tunteesi syrjään ja jatkamaan ihan kaveripohjalla, vai onko mielessä kuitenkin kytenyt, että jospa se naisen mieli vielä muuttuu? Tätä itse pelkään tuon kaverikortin antamisen kanssa. 

Olen varmaan hieman sinisilmäinen ja hölmö, mutta myös naisen toivetta ja pyyntöä kunnioittava, joten jos hän on halunnut tehdä minulle selväksi, että meillä ei ole yhteistä tulevaisuutta parisuhteessa ja samalla esittänyt,, että voisimme jatkaa kavereina tai ystävinä, niin toki joku pikku pirulainen on saattanut kiukutella ja tökkiä sisälläni, että jatka vain yrittämistä kyllä nainen pian ymmärtää muuttaa mieltään. Mutta aika pian olen kuitenkin ymmärtänyt, että minun parempi vain niellä kohtaloni ja oikeasti toivoa ja uskoa, että saatamme jatkaa ystävinä, tai kavereina.  Näin on onnekseni käynyt, joten uskallan ja haluan olla toiveikas, että voi käydä jatkossakin. - Itseäni minä silti vain voin jos haluan ja yritän tai koen tarvetta muuttaa, en vaaatia tai pakottaa toista muuttumaan mieleisekseni.  

- Vielä haluan kertoa, että kerran on käynyt niinkin, että nainen ensin halusi sanoa yhteiselle parisuhde tulevaisuudelle hyvästit ja toivoi, että me (hän ja minä) voisimme olla tulevaiuudessa ystäviä.

Meni vajaa vuosi ja nainen soitti ja kertoi, että haluaisi olla "taas" parisuhteessa kanssani. - En tiedä vielä itsekään mutta vaikka olin siloin sinkku ja vapaa ja siipi  maassa kun nainen jätti minut, niin huomasin vastaavani hänelle kiitos ei. Kerroin, että minusta olisi parempi, että jatkamme vain ystävinä tai kavereina.

(Myönnän toki, että en varmaan ollut ollut, mitenkään erityisen aktiivinen ystävä, koska en juuri ollut vuoden aikana itse ollut häneen yhteydessä; tämä selittyi osaksi sillä, että minua harmitti se, että hyvin pian eromme jälkeen nainen alkoi kuhertelemaan toisen miehen kanssa. - Toisaalta, eipä nainenkaan halunnut tai muuten vain ollut minuun päin yhteydessä; muuta kuin silloin kun tarvitsi jotain (kirjaa lainaksi tai, että kävisin asentamassa hänelle lampun kattoon)   

Nainen ei pitänyt vastauksestani ja kieltäytyessäni jatkamaan tai aloittamaan uudestaan hänen kanssaan arisuhteen. En tiedä oliko hän sitten kuvitellut voivansa pitää minua varalla (/kakkosvaihtoehtona). Tai mitä hän minusta hän luuli, kun osoitin olevani myös hieman varautunut ystävä, koska en myöskään halunnut naisen kanssa aloittaa seksisuhdetta, Muutaman kerran olen sittemmin saanut häneltä tekstiviestejä.

Mitä enemmän aikaa on kulunut sitä enemmän olen alkanut ihmettelemään, että mihn oikeastaan aikanaan hänessä, niin suuresti ihasutuin 

Heitä vaan muitta mutkitta se (toinen) sika pellolle.

Jätä ne siat!

Tämä herra A vaikuttaa vähän sellaiselta tapaukselta, että reaktio "rukkasiin" saattaa olla yllättävä.

Yleensä tuollaiset takertuvat ja heti lepertelevät miehet heittäytyvät sen jälkeen täysin päinvastaisiksi kun ego kokee kolauksen.. Alkaa haukkuminen ja solvaaminen.

Kokemusta on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme on tapailuvaihe? Onneksi olen niin vanha ettei tuollaisia ollut, joko seurusteltiin tai oltiin kavereita.

No oot kyllä sitten TOSI vanha. Joo, "onneksi". :'D

Samaa mieltä, minusta tosin kahden kanssa pussailu tuntuisi kornilta edelleenkin. Tai väärältä, jos on epävarma kiinnostaako joku ihminen, hän ei kiinnosta tarpeeksi, ei lähellekään.

Ja kyllä, kyllä sen tietää käytännössä heti, kun sattuu se oikeasti sopiva. Kerran on siltä tuntunut, ja lopputulos on onnellinen avioliitto jo kauan sitten. Ei säätämistä, ei pettämistä, ei hurjia tappeluita, mutta vuosikymmenen jälkeenkin seksiä yhä monta kertaa viikossa.

Epäilen miten on näillä, joilla x määrä tapailtavia, joista sitten puoliväkisin valitaan joku. Avioliitto saattaa olla yhä kasassa, mutta seksin kohdalla epäilen hieman. Vai tapaileeko ne ja selaa Tinderiä yhä vaan....

en halua loukata kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopeta tapailu ystävällisesti ja päättäväisesti mieluiten naamakkain ja älä, älä, älä, älä, älä, älä, älä, älä, älä, älä, älä, älä missään tapauksessa tarjoa sitä "ollaan kavereita" -paskaa. Sattuu kuin nopeasti irroitettu laastari, mutta ohi nopeasti. Ja toivota hyvät jatkot. Ilmaisinko jo, että älä tarjoa sitä ystävyyttä, kaveruuttaa yms.? Mitä nopeammin mies unohtaa sinut, sen parempi.

Olen miehenä erimieltä. Minut on jonkun kerran jätetty kauniista ja tahdikkaasti ja niin, että melkein yhtä usein päättämällä kysymykseen (/ toiveeseen) siitä, että voisimme parisuhteessa olemisen asemasta jatkaa ja olla tulevaisuudessa mahd. ystävinä tai, ainakin kavereina.  Itselläni ei ole liikaa ystäviä ja tuskin kavereitakaan, joten olen vastannut myöntävästi, että sopiihan se, kiitos ollaan vain; arvostan ja kunnioitan ystävyyttä todella paljon.

Ei minulla ole, eikä ole ollut mitään keinoa tai tapaa, jolla olisin voinut toisen pakottaa tai vaatia jatkamaan parisuhteessa kanssani, vaikka jättämiseksi tuleminen ei olekaan tuntunut hyvältä.

Toisaalta minulla ei ole ollut tarve alkaa halveksimaan ja sanomaan naisesta sillä hetkellä, jotain häntä satuttavaa tai loukkaavaa; olkoonkin, että mielessäni on saattanut kyllä kiehua, että eikö tuo (idiootti) näe, kenen kanssa yhteiselle parisuhteelle  haluaa sanoa ei. Tai myöhemmin puhua tai sanoa häntä halveksivasti tai yleisemmin sontaa. 

Se mikä hieman harmittaa on, että joitain kertoja naisen kauniit sanat ja puheet on verraten pian kadonneet ja hävinneet ilmaan ja jääneet vain kauniiksi tai hieman haikeaksi muistoksi.

Mutta koen myös olevani onnekas, koska jonkun kerran näin hyvästelemällä ja päättämällä yhteisen parisuhteen tai haaveeni siitä  ja kertomalla / toivomalla jatkoa olemalla "vain" ystäviä / kavereita on luonut ja muodostanut suhteellemme uuden pohjan, jonka jälkeen olemme voineet oikeasti ja aidosti olla hyvät ja läheiset ystävät.           

Oletko tuossa tilanteessa sitten tosiaan pystynyt laittamaan tunteesi syrjään ja jatkamaan ihan kaveripohjalla, vai onko mielessä kuitenkin kytenyt, että jospa se naisen mieli vielä muuttuu? Tätä itse pelkään tuon kaverikortin antamisen kanssa. 

Olen se mies, joka kertoi, että ei tarjoa tuota kaverikorttia. Puhun kokemuksesta. Toisaalta, jos tunteet ovat vasta jossain kiinnostuksen tms. asteella, niin miksi ei sitten sitä kaverikorttia voisi tarjota. Se vain on niin arvaamaton tuo ihmisen mieli. Avauksen perusteella Herra A:n on aika ihastuneen oloinen, joten en usko, että olisi hyväksi hänellekään olla tekemisissä ihmisen kanssa, johon on voimakkaita tunteita, mutta jonka kanssa ei voi parisuhteessa olla.

Vierailija kirjoitti:

Tämä herra A vaikuttaa vähän sellaiselta tapaukselta, että reaktio "rukkasiin" saattaa olla yllättävä.

Yleensä tuollaiset takertuvat ja heti lepertelevät miehet heittäytyvät sen jälkeen täysin päinvastaisiksi kun ego kokee kolauksen.. Alkaa haukkuminen ja solvaaminen.

Kokemusta on.

Toi on totta, noi on niitä itseään mukaviksi kutsuvia (en viitsi käyttää k-sanaa sensuurin vuoksi), jotka alkavat suunnilleen vainota pakit saatuaan .

Vierailija kirjoitti:

Tämä herra A vaikuttaa vähän sellaiselta tapaukselta, että reaktio "rukkasiin" saattaa olla yllättävä.

Yleensä tuollaiset takertuvat ja heti lepertelevät miehet heittäytyvät sen jälkeen täysin päinvastaisiksi kun ego kokee kolauksen.. Alkaa haukkuminen ja solvaaminen.

Kokemusta on.

Hui, tämmöistä vaihtoehtoa en ole edes ajatellut... Toisaalta taas olisi helpompi pistää välit kokonaan poikki, jos näin kävisi. 

Vierailija kirjoitti:

Jätä ne siat!

..ja juokse!!

Vierailija kirjoitti:

en halua loukata kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopeta tapailu ystävällisesti ja päättäväisesti mieluiten naamakkain ja älä, älä, älä, älä, älä, älä, älä, älä, älä, älä, älä, älä missään tapauksessa tarjoa sitä "ollaan kavereita" -paskaa. Sattuu kuin nopeasti irroitettu laastari, mutta ohi nopeasti. Ja toivota hyvät jatkot. Ilmaisinko jo, että älä tarjoa sitä ystävyyttä, kaveruuttaa yms.? Mitä nopeammin mies unohtaa sinut, sen parempi.

Olen miehenä erimieltä. Minut on jonkun kerran jätetty kauniista ja tahdikkaasti ja niin, että melkein yhtä usein päättämällä kysymykseen (/ toiveeseen) siitä, että voisimme parisuhteessa olemisen asemasta jatkaa ja olla tulevaisuudessa mahd. ystävinä tai, ainakin kavereina.  Itselläni ei ole liikaa ystäviä ja tuskin kavereitakaan, joten olen vastannut myöntävästi, että sopiihan se, kiitos ollaan vain; arvostan ja kunnioitan ystävyyttä todella paljon.

Ei minulla ole, eikä ole ollut mitään keinoa tai tapaa, jolla olisin voinut toisen pakottaa tai vaatia jatkamaan parisuhteessa kanssani, vaikka jättämiseksi tuleminen ei olekaan tuntunut hyvältä.

Toisaalta minulla ei ole ollut tarve alkaa halveksimaan ja sanomaan naisesta sillä hetkellä, jotain häntä satuttavaa tai loukkaavaa; olkoonkin, että mielessäni on saattanut kyllä kiehua, että eikö tuo (idiootti) näe, kenen kanssa yhteiselle parisuhteelle  haluaa sanoa ei. Tai myöhemmin puhua tai sanoa häntä halveksivasti tai yleisemmin sontaa. 

Se mikä hieman harmittaa on, että joitain kertoja naisen kauniit sanat ja puheet on verraten pian kadonneet ja hävinneet ilmaan ja jääneet vain kauniiksi tai hieman haikeaksi muistoksi.

Mutta koen myös olevani onnekas, koska jonkun kerran näin hyvästelemällä ja päättämällä yhteisen parisuhteen tai haaveeni siitä  ja kertomalla / toivomalla jatkoa olemalla "vain" ystäviä / kavereita on luonut ja muodostanut suhteellemme uuden pohjan, jonka jälkeen olemme voineet oikeasti ja aidosti olla hyvät ja läheiset ystävät.           

Oletko tuossa tilanteessa sitten tosiaan pystynyt laittamaan tunteesi syrjään ja jatkamaan ihan kaveripohjalla, vai onko mielessä kuitenkin kytenyt, että jospa se naisen mieli vielä muuttuu? Tätä itse pelkään tuon kaverikortin antamisen kanssa. 

Olen se mies, joka kertoi, että ei tarjoa tuota kaverikorttia. Puhun kokemuksesta. Toisaalta, jos tunteet ovat vasta jossain kiinnostuksen tms. asteella, niin miksi ei sitten sitä kaverikorttia voisi tarjota. Se vain on niin arvaamaton tuo ihmisen mieli. Avauksen perusteella Herra A:n on aika ihastuneen oloinen, joten en usko, että olisi hyväksi hänellekään olla tekemisissä ihmisen kanssa, johon on voimakkaita tunteita, mutta jonka kanssa ei voi parisuhteessa olla.

Minä "taas" olen se mies, joka  edellä esitti tuon kaveri tai ystävä kortin esittämistä. - Mutta joo. Joskus, kuten nyt kun luin tuon Ap.n kuvauksen herra "A:sta" niin tulee jotenkin outo olo. Mies siis tämä herra "A" kyllä harmillisesti taitanee tulla estäneeksi ja torjuneeksi omalla yli-innokuudellaan useamman potenttiaalisen, muutoin hyvän ihmissuhteen syntymisen. - Jos palaan tuohon kaveruuden tai ystävyyden esittämiseen niin, ehkä sitä kannattaa esittää vain jos todella tarkoittaa sitä.

Mutta toisaalta esimerkiksi kaveruus on niin sanoisinko väljä käsite, että toki minusta ns. tolkun ihmisen tulis tajuta, että lause tai toive jatkaa ydessä kavereina tai ystävina kaiketi perimmältään tarkoittaa enempi sitä, että toinen toivoo, että tulevaisuudessa toinen ei ainakaan vihamieheksi/-naiseksi alkaisi.

Toiseksi kaveruuden ja ystävyyden säilyminen vaatii ja edellyttää aina molemmilta enempi -vähempi aktiivisuutta ja kolmanneksi vähintääkin kykyä käyttyä ja toimia toista arvostavasti ja toisen valintoja jos ei nyt täysin kunnioittaen, niin ainakin hyväksyen, että toinen voi ja saa tehdä, eikä siihen itsellä ole aihetta nokkaa koputtaa, tai poikkipuolista sanaa esittää.

4. Varmasti saattaa olla tilanteita, jolloin jotkut haluavat, että toinen mieluummin vaikka kokonaan häviää ja katoaa, ellei halua (saati kykenisi tai pystyisi) siihen, mitä 2. haluaisi. Minusta ehkä hieman harmillsita. Vaikka toki jotenkin perin inhimillistä, ainkain aluksi, koska kukapa osaisi sydämmen särkyessä tai vähintään sen pakahtuessa vain kylmästi todeta ja sivuuttaa asian kylmästi tuntematta ja kokematta sisällään, yhtään mitään.

- Onko silloin edes aidosti ihastunutkaan tai yksipuolisesti rakastunutkaan. Vaikka on niinkin käynyt että suhdetta yhdessä päätettäessä ja toista kuunnellessa tai toisen viestiä lukiessani aluksi minusta ei ole tuntunut miltään. Mutta toisen mentyä/ ollessani taas yksin tai hänen viestinsä kädestäni laskettuani olen saattanut alkaa itkeä ja tahtonut alkaa huutaa.         

Joku totesikin A-miehen täysin itsekritiikittömäksi. Hän kuulostaa olevan sitä tyyppiä, joka ei ymmärrä mitään hienovaraista torjuntaa. Kaikki loukkaavaa suoraan sanomista vähäisempi tarkoittaa tällaiselle ihmiselle sitä, että nainen vain arkailee tunteidensa vietäväksi heittäytymistä, vaikka on oikeasti vähintään yhtä silmittömästi rakastunut kuin mieskin.

Karu ohje: Lähetä viesti, että kemiaa ei löydy etkä näe teistä tulevan yhtään mitään, mutta että treffeillä oli kivaa. Pidättäydy vastaamasta miehen viesteihin, koska melko varmasti hän alkaa vain pommittaa sinua kysymyksellä MIKSI?? ja se on niin loputon suo, että lopulta miehelle tulee sanottua todella rumasti.

Vähimmällä hänkin pääsee kun vain ilmoitat kerralla, että jatkoa ei tule ja toivotat hyvää loppuelämää, etkä roikuta häntä enemmällä yhteydenpidolla.

Vierailija kirjoitti:

Joku totesikin A-miehen täysin itsekritiikittömäksi. Hän kuulostaa olevan sitä tyyppiä, joka ei ymmärrä mitään hienovaraista torjuntaa. Kaikki loukkaavaa suoraan sanomista vähäisempi tarkoittaa tällaiselle ihmiselle sitä, että nainen vain arkailee tunteidensa vietäväksi heittäytymistä, vaikka on oikeasti vähintään yhtä silmittömästi rakastunut kuin mieskin.

Karu ohje: Lähetä viesti, että kemiaa ei löydy etkä näe teistä tulevan yhtään mitään, mutta että treffeillä oli kivaa. Pidättäydy vastaamasta miehen viesteihin, koska melko varmasti hän alkaa vain pommittaa sinua kysymyksellä MIKSI?? ja se on niin loputon suo, että lopulta miehelle tulee sanottua todella rumasti.

Vähimmällä hänkin pääsee kun vain ilmoitat kerralla, että jatkoa ei tule ja toivotat hyvää loppuelämää, etkä roikuta häntä enemmällä yhteydenpidolla.

Joo, näin on tehtävä. Mutta onko väärin odottaa viikonloppuun, jolloin hän on taas kotona ja ystäviensä parissa? En haluaisi nyt "järkyttää" häntä kun on hektisellä työmatkalla (ja vieläpä yksin) perjantaihin asti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

en halua loukata kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopeta tapailu ystävällisesti ja päättäväisesti mieluiten naamakkain ja älä, älä, älä, älä, älä, älä, älä, älä, älä, älä, älä, älä missään tapauksessa tarjoa sitä "ollaan kavereita" -paskaa. Sattuu kuin nopeasti irroitettu laastari, mutta ohi nopeasti. Ja toivota hyvät jatkot. Ilmaisinko jo, että älä tarjoa sitä ystävyyttä, kaveruuttaa yms.? Mitä nopeammin mies unohtaa sinut, sen parempi.

Olen miehenä erimieltä. Minut on jonkun kerran jätetty kauniista ja tahdikkaasti ja niin, että melkein yhtä usein päättämällä kysymykseen (/ toiveeseen) siitä, että voisimme parisuhteessa olemisen asemasta jatkaa ja olla tulevaisuudessa mahd. ystävinä tai, ainakin kavereina.  Itselläni ei ole liikaa ystäviä ja tuskin kavereitakaan, joten olen vastannut myöntävästi, että sopiihan se, kiitos ollaan vain; arvostan ja kunnioitan ystävyyttä todella paljon.

Ei minulla ole, eikä ole ollut mitään keinoa tai tapaa, jolla olisin voinut toisen pakottaa tai vaatia jatkamaan parisuhteessa kanssani, vaikka jättämiseksi tuleminen ei olekaan tuntunut hyvältä.

Toisaalta minulla ei ole ollut tarve alkaa halveksimaan ja sanomaan naisesta sillä hetkellä, jotain häntä satuttavaa tai loukkaavaa; olkoonkin, että mielessäni on saattanut kyllä kiehua, että eikö tuo (idiootti) näe, kenen kanssa yhteiselle parisuhteelle  haluaa sanoa ei. Tai myöhemmin puhua tai sanoa häntä halveksivasti tai yleisemmin sontaa. 

Se mikä hieman harmittaa on, että joitain kertoja naisen kauniit sanat ja puheet on verraten pian kadonneet ja hävinneet ilmaan ja jääneet vain kauniiksi tai hieman haikeaksi muistoksi.

Mutta koen myös olevani onnekas, koska jonkun kerran näin hyvästelemällä ja päättämällä yhteisen parisuhteen tai haaveeni siitä  ja kertomalla / toivomalla jatkoa olemalla "vain" ystäviä / kavereita on luonut ja muodostanut suhteellemme uuden pohjan, jonka jälkeen olemme voineet oikeasti ja aidosti olla hyvät ja läheiset ystävät.           

Oletko tuossa tilanteessa sitten tosiaan pystynyt laittamaan tunteesi syrjään ja jatkamaan ihan kaveripohjalla, vai onko mielessä kuitenkin kytenyt, että jospa se naisen mieli vielä muuttuu? Tätä itse pelkään tuon kaverikortin antamisen kanssa. 

Olen se mies, joka kertoi, että ei tarjoa tuota kaverikorttia. Puhun kokemuksesta. Toisaalta, jos tunteet ovat vasta jossain kiinnostuksen tms. asteella, niin miksi ei sitten sitä kaverikorttia voisi tarjota. Se vain on niin arvaamaton tuo ihmisen mieli. Avauksen perusteella Herra A:n on aika ihastuneen oloinen, joten en usko, että olisi hyväksi hänellekään olla tekemisissä ihmisen kanssa, johon on voimakkaita tunteita, mutta jonka kanssa ei voi parisuhteessa olla.

Minä "taas" olen se mies, joka  edellä esitti tuon kaveri tai ystävä kortin esittämistä. - Mutta joo. Joskus, kuten nyt kun luin tuon Ap.n kuvauksen herra "A:sta" niin tulee jotenkin outo olo. Mies siis tämä herra "A" kyllä harmillisesti taitanee tulla estäneeksi ja torjuneeksi omalla yli-innokuudellaan useamman potenttiaalisen, muutoin hyvän ihmissuhteen syntymisen. - Jos palaan tuohon kaveruuden tai ystävyyden esittämiseen niin, ehkä sitä kannattaa esittää vain jos todella tarkoittaa sitä.

Mutta toisaalta esimerkiksi kaveruus on niin sanoisinko väljä käsite, että toki minusta ns. tolkun ihmisen tulis tajuta, että lause tai toive jatkaa ydessä kavereina tai ystävina kaiketi perimmältään tarkoittaa enempi sitä, että toinen toivoo, että tulevaisuudessa toinen ei ainakaan vihamieheksi/-naiseksi alkaisi.

Toiseksi kaveruuden ja ystävyyden säilyminen vaatii ja edellyttää aina molemmilta enempi -vähempi aktiivisuutta ja kolmanneksi vähintääkin kykyä käyttyä ja toimia toista arvostavasti ja toisen valintoja jos ei nyt täysin kunnioittaen, niin ainakin hyväksyen, että toinen voi ja saa tehdä, eikä siihen itsellä ole aihetta nokkaa koputtaa, tai poikkipuolista sanaa esittää.

4. Varmasti saattaa olla tilanteita, jolloin jotkut haluavat, että toinen mieluummin vaikka kokonaan häviää ja katoaa, ellei halua (saati kykenisi tai pystyisi) siihen, mitä 2. haluaisi. Minusta ehkä hieman harmillsita. Vaikka toki jotenkin perin inhimillistä, ainkain aluksi, koska kukapa osaisi sydämmen särkyessä tai vähintään sen pakahtuessa vain kylmästi todeta ja sivuuttaa asian kylmästi tuntematta ja kokematta sisällään, yhtään mitään.

- Onko silloin edes aidosti ihastunutkaan tai yksipuolisesti rakastunutkaan. Vaikka on niinkin käynyt että suhdetta yhdessä päätettäessä ja toista kuunnellessa tai toisen viestiä lukiessani aluksi minusta ei ole tuntunut miltään. Mutta toisen mentyä/ ollessani taas yksin tai hänen viestinsä kädestäni laskettuani olen saattanut alkaa itkeä ja tahtonut alkaa huutaa.         

Mies ei voi olla naiselle ystävä kuin ainoastaan silloin, kun on alusta lähtienkin ollut ystävä tai sitten on yhteisiä lapsia (tämäkin lasten takia). Jos nainen sanoo miehelleen "eiks oltais vaan ystäviä, jookos", se tarkoittaa goodbye ja goodnight. Tämä on nähty (myös vierestä) monta kertaa.

en halua loukata kirjoitti:

Olen tapaillut kahta miestä (A ja B) ja alan nyt kallistua B:n puoleen. Molemmat ovat älykkäitä, huomaavaisia ja oikein vanhan ajan "herrasmiehiä".

Ongelma on, että A on selkeästi jo korviaan myöten ihastunut minuun. Suutelimme ekojen treffien lopuksi ja hyi yäk, tyyppi ei osannut suudella ollenkaan. Meni heti maku koko tyypistä. Hänelle sen sijaan suutelu oli koko treffien kohokohta, lähettelee nyt sydänhymiöitä ja suunnittelee jo tyyliin että otan loparit töistä ja lähden hänen kanssaan kiertelemään Eurooppaa hänen kustannuksellaan. Ollaan siis tavattu vain kerran.

B sen sijaan...olemme tavanneet muutaman kerran ja olen ns. heti valmis joka kerta kun hän suutelee minua. (Emme ole harrastaneet seksiä vielä.)

A:lla on takanaan ihmissuhde, joka päättyi hänen toiveittensa vastaisesti. Hän viestittelee nyt minulle, miten mieletöntä on kun elämä taas hymyilee ja kollegatkin ovat jo huomanneet että hän on paljon iloisempi kuin ennen. Että hän oli jo luopunut toivosta kunnes tapasi minut.

Minä haluan kuitenkin B:n...

Miten hemmetissä mä voin antaa pakit A:lle ilman että hänen elämänsä musertuu taas? Mutta enhän voi jatkaa hänen tapailuakaan vain sen takia, että hän pysyisi onnellisena. Sitäpaitsi epäilen että seuraavalla tapaamisella B meinaa kysyä, alammeko seurustelemaan ihan virallisesti.

Molemmat ovat muuten kunnon miehiä eli kumpikaan ei ole renttu yms.

Arvostaisin kommentteja tämmöisen kokeneilta - myös miehiltä. Kiitos jo etukäteen.

A ja B voi molemmat olla narsisteja tai psykopaatteja. Otappa ihan rauhallisesti. Olisiko kuitenkin herra c?

Et pysty satuttamatta jättämään, nimittäin A tulee pettymään. Ehkä jos tiedät hänen ihannenaisensa ja käyttäydyt päinvastaisesti, ehkä hän sitten ottaisi itse etäisyyttä; auttaisiko jos piereskelet ja röyhtäilet, unohtelet lupauksia ja käyt sotkemassa hänen asuntonsa, teet kammottavan makuista ruokaa? Pettyy hän silti..

Kun jätät niin jätä pahoitellen, suoraan, et jätä mitään ehkä-porttia auki. Vakuuta että tunnet näin ja et voi sille mitään. Ei ole tulevaisuutta teillä kahdella. Eli kerrot omat tunteesi kunnioittavalla tyylillä. Siinä se, ei ole tarpeen alkaa sen pidemmin ruotimaan toisen ominaisuuksia tai omia ominaisuuksia tai mitään muutakaan, kun kuitenkaan mikään yksittäinen asia ei ratkaisisi asiaa toiseen suuntaan kuitenkaan. Sattuu hetken, mutta antaa toiselle mahdollisuuden mennä eteenpäin.

en halua loukata kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku totesikin A-miehen täysin itsekritiikittömäksi. Hän kuulostaa olevan sitä tyyppiä, joka ei ymmärrä mitään hienovaraista torjuntaa. Kaikki loukkaavaa suoraan sanomista vähäisempi tarkoittaa tällaiselle ihmiselle sitä, että nainen vain arkailee tunteidensa vietäväksi heittäytymistä, vaikka on oikeasti vähintään yhtä silmittömästi rakastunut kuin mieskin.

Karu ohje: Lähetä viesti, että kemiaa ei löydy etkä näe teistä tulevan yhtään mitään, mutta että treffeillä oli kivaa. Pidättäydy vastaamasta miehen viesteihin, koska melko varmasti hän alkaa vain pommittaa sinua kysymyksellä MIKSI?? ja se on niin loputon suo, että lopulta miehelle tulee sanottua todella rumasti.

Vähimmällä hänkin pääsee kun vain ilmoitat kerralla, että jatkoa ei tule ja toivotat hyvää loppuelämää, etkä roikuta häntä enemmällä yhteydenpidolla.

Joo, näin on tehtävä. Mutta onko väärin odottaa viikonloppuun, jolloin hän on taas kotona ja ystäviensä parissa? En haluaisi nyt "järkyttää" häntä kun on hektisellä työmatkalla (ja vieläpä yksin) perjantaihin asti. 

Tuona aikana toinen ehtii omassa päässään syventää suhdettanne vaikka kuinka. Paras ratkaisu mielestäni olisi "repäistä laastari kerralla" eikä odotella, että se tarttuu vielä tiukempaan. Järkytys tulee miehelle joka tapauksessa ja pian joudut siirtämään kertomista, koska miehen äiti on kuollut tai miehen koiralla on syöpä.

en halua loukata kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku totesikin A-miehen täysin itsekritiikittömäksi. Hän kuulostaa olevan sitä tyyppiä, joka ei ymmärrä mitään hienovaraista torjuntaa. Kaikki loukkaavaa suoraan sanomista vähäisempi tarkoittaa tällaiselle ihmiselle sitä, että nainen vain arkailee tunteidensa vietäväksi heittäytymistä, vaikka on oikeasti vähintään yhtä silmittömästi rakastunut kuin mieskin.

Karu ohje: Lähetä viesti, että kemiaa ei löydy etkä näe teistä tulevan yhtään mitään, mutta että treffeillä oli kivaa. Pidättäydy vastaamasta miehen viesteihin, koska melko varmasti hän alkaa vain pommittaa sinua kysymyksellä MIKSI?? ja se on niin loputon suo, että lopulta miehelle tulee sanottua todella rumasti.

Vähimmällä hänkin pääsee kun vain ilmoitat kerralla, että jatkoa ei tule ja toivotat hyvää loppuelämää, etkä roikuta häntä enemmällä yhteydenpidolla.

Joo, näin on tehtävä. Mutta onko väärin odottaa viikonloppuun, jolloin hän on taas kotona ja ystäviensä parissa? En haluaisi nyt "järkyttää" häntä kun on hektisellä työmatkalla (ja vieläpä yksin) perjantaihin asti. 

Vaikutat suurisydämmilliseltä ihmiseltä, kun osaat hieman ajatella, että miltä toisesta tuntuu ja aikaa ja paikkaa, milloin sanoa yhteiselle mahd. parisuhteelle hyvästit. Itse se on tehtävä ja itse siten myös päätettävä ja valittava, milloin tunn tekee. Itse en tekisi sit silloin kun toinen olisi työmatkalla, koska osoittaisin kunnioittavani ja arvostavani toista niin paljon, että halusin tehdä asian kasvokkain; ellen kokisi tunnetta, että minun tulisi pelätä oman turvallisuuten puolesta. - Tällöinkin aattaisin haluta tehdä asian kasvokkain, mutta tekisin sen jossain avoimemmassa paikassa, kuin miehen luona, neljän seinän sisällä.

Vierailija kirjoitti:

en halua loukata kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku totesikin A-miehen täysin itsekritiikittömäksi. Hän kuulostaa olevan sitä tyyppiä, joka ei ymmärrä mitään hienovaraista torjuntaa. Kaikki loukkaavaa suoraan sanomista vähäisempi tarkoittaa tällaiselle ihmiselle sitä, että nainen vain arkailee tunteidensa vietäväksi heittäytymistä, vaikka on oikeasti vähintään yhtä silmittömästi rakastunut kuin mieskin.

Karu ohje: Lähetä viesti, että kemiaa ei löydy etkä näe teistä tulevan yhtään mitään, mutta että treffeillä oli kivaa. Pidättäydy vastaamasta miehen viesteihin, koska melko varmasti hän alkaa vain pommittaa sinua kysymyksellä MIKSI?? ja se on niin loputon suo, että lopulta miehelle tulee sanottua todella rumasti.

Vähimmällä hänkin pääsee kun vain ilmoitat kerralla, että jatkoa ei tule ja toivotat hyvää loppuelämää, etkä roikuta häntä enemmällä yhteydenpidolla.

Joo, näin on tehtävä. Mutta onko väärin odottaa viikonloppuun, jolloin hän on taas kotona ja ystäviensä parissa? En haluaisi nyt "järkyttää" häntä kun on hektisellä työmatkalla (ja vieläpä yksin) perjantaihin asti. 

Vaikutat suurisydämmilliseltä ihmiseltä, kun osaat hieman ajatella, että miltä toisesta tuntuu ja aikaa ja paikkaa, milloin sanoa yhteiselle mahd. parisuhteelle hyvästit. Itse se on tehtävä ja itse siten myös päätettävä ja valittava, milloin tunn tekee. Itse en tekisi sit silloin kun toinen olisi työmatkalla, koska osoittaisin kunnioittavani ja arvostavani toista niin paljon, että halusin tehdä asian kasvokkain; ellen kokisi tunnetta, että minun tulisi pelätä oman turvallisuuten puolesta. - Tällöinkin aattaisin haluta tehdä asian kasvokkain, mutta tekisin sen jossain avoimemmassa paikassa, kuin miehen luona, neljän seinän sisällä.

Kasvokkain en voi tehdä sitä kuitenkaan. Mies asuu n. 200 km:n päässä ja olisi ehkä vielä tökerömpää pyytää tapaamista ihan vain sen takia, että haluan pistää poikki...semminkin kun mies on se, joka ajaa minun paikkakunnalleni eikä toisinpäin. Mutta kyllä mä ehkä odotan, että hän on ensin kotona.