Lue keskustelun säännöt.
Sonja, 34, on päättänyt, ettei koskaan hanki lapsia – yhä useampi suomalaisnainen tekee saman ratkaisun: ”En halua vangiksi elämään, jota en halua”
27.08.2018 |
Tällaista tänään.
https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/sonja-34-on-paattanyt-ette…
Kommentit (1001)
Minulla on kaksi tytärtä ja yksi poika. Tytöt ovat jo aikuisia ja lapsettomia, poika vasta teini. Vanhempi 34-vuotias kertoi vasta nyt haluavansa äidiksi jos löytää kunnollisen vastuuntuntoisen miehen, nuorempi tytär 30v ei välttämättä koskaan tee lapsia, hän haluaa matkustaa ja elää miehensä kanssa ilman lapsia, vaikka kyllä se biologinen kello joskus ilmoittaa lapsista hänellekin :) Haluaisin olla isoäiti. Ymmärrän että vastuu lapsesta pelottaa ja se ettei tosiaankaan pääse vaikka matkustamaan ilman järjestelyjä, ja lapsi on siinä lähellä kokoajan, joita tytöt eivät osaa edes ajatella kaikkea sitä vastuuta ja myös iloa mitä oma lapsi tuo mukanaan. Ymmärrän että pelkäävät maailman tulevaisuutta ja vaikeuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on maailma sekaisin, kun lapsiperhe-elämä nähdään vankilana. Todellisuudessa lapsettomat eivät ymmärrä, millaista iloa ja onnea lapset elämään tuovat. Sellaista, ettei mikään muu asia elämässä tuota vastaavanlaista ilon ja onnen tunnetta.
Ja sen yhden ilon takia mun pitäisi luopua kaikista niistä iloista mitä mulla on ilman sitä? En halua. Omat iloni on mulle paljon tärkeämpiä kuin se yksi mahdollinen ilo mikä ehkä voisi tulla sen lapsen myötä.
Mieti tilannetta, jossa kaikki loistavasti ja halutaan väkisin lapsi. Sitten syntyy vammanen lapsi. Elämä oli sitten siinä.
Tai että lapsen saaminen sairastuttaa äidin. Tiedän muutaman tapauksen ja kaksi tosi pahaa. Pakotettiin lapsen tekoon. Näistä ei puhuta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat pieniä vain hetken ja kohta jo lentävät omilleen. Suomessa on paljon niitä vanhempia lapsettomia jotka itkevät yksinäisyyttään. Ei sitä ymmärrä 35-vuotiaana.
Tässä taas todiste, kuinka itsekkäitä vanhemmat ovat. Lapset hankitaan, jotta ei itse jäisi yksin. Pelätään vanhuutta ja itsenäistä elämää. Halutaan, että lapset ovat ikuisiksi ajoiksi sidottuja vanhempiinsa, eivätkä esim. matkusta omien haaveidensa mukaisesti ja muuta sinne, minne haluavat muuttaa vanhemmista riippumatta. Ei. Lasten tehtävä on toimia kuolemaan asti vanhempiensa seuraneiteinä ja huolehtijoina ja jättää omat elämänsuunnitelmat toteuttamatta, koska muuten isä ja äiti syyllistävät, että itkevät yksinäisyyttään.
Suomessa yksinäisyys on ongelma enemmänkin sen vuoksi, että kaikki ovat niin ihmeen "itsenäisiä". Tämä itsenäisyys tarkoittaa sitten sitä, että toisia ei auteta eikä ketään kiinnosta edes omien perheenjäsenten asiat. Jos tämä on jotenkin ihannoitavaa, niin sääliksi käy. Tottakai jokaisella on hyvä olla omia unelmia ja haaveita, ja pitää voida elää itsensä näköistä elämää, mutta kyllä lämmin perhe on ihmisen paras voimavara ja tuki elämässä.
Miksi luulette, että Suomessa on niin paljon mt-ongelmia ja yksinäisyyttä? Lapsuudenperheet ovat kaukaisia ja kylmiä, omia lapsia ei ole ja kumppaniakaan ei oikein siedetä. Ihminen on laumaeläin, joka tarvitsee muita ihmisiä voidakseen hyvin. Perheen ei tarvitse olla 24/7 läsnä. Riittää, että tietää välittävien ihmisten olevan olemassa ja että apua saa jos on tarvetta. Ei se ole riippuvaisuutta, vaan normaalia välittämistä läheisestä ihmisistä.
Käy sääliksi ihmisiä, jotka näkevät perhe-elämän olevan vankila tai lasten aiheuttavan vain ongelmia elämässä. Ei tunne-elämältään terve ihminen ajattele noin. Kyseessä on todnnäk ongelmia omissa kiintymyssuhteissa. Ikuinen matkustelu ja muuttaminen ovat merkkejä pakoilusta. Ongelmia ja pahaa oloa pyritään ratkaisemaan vaihtamalla ympäristöä, vaikka oman itsensä sisällä olevat ongelmat seuraavat tietysti mukana. Matkustelu itsessään on tietysti ihan ok juttu, mutta jos uhraa ihmissuhteet matkustamisen vuoksi, niin onhan se merkki epävakaasta tunne-elämästä.
Mutta, jokaisella on oikeus valita oman elämänsä polku. Itse kyllä lähtisin ehkä tutkimaan omaa itseäni ja sitä, miksi toisten ihmisten läsnäolo ja kiintymyssuhteiden luominen aiheuttaa itsessä pahaa oloa.
Tämä on niin totta, ja juuri tämä piirre nyky-Suomessa kammottaa: halutaan olla niin itsenäisiä, niin itsenäisiä, ja sitten kärsitään yksinäisyydestä, tukiverkkojen puuttesta ja mt-ongelmista, eikä ymmärretä, mistä ne johtuvat. Hyvin harvat kukoistavat yksinäisyydessä. Oikeastaan ei juuri kukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne lapset kaikille tuo samallalailla iloa ja onnea, on ihmisiä jotka huomaavat sen vasta sitten kun niitä lapsia on jo hankittu.
On ihmisiä, jotka huomaavat sen vasta kun lapsenlapsia on hankittu.
Just tuo. Ei se lasten hoitaminen lopu niihin omiin lapsiin. Ne omat lapset tekee lapsia ja silloin pitäisi taas olla hoitamassa, muuten olet itsekäs minä-minä-minä. Elkääpä lapselliset valittako lapsettomien itsekkyyttä jos itse teette samaa siinä vaiheessa kun lapsenlapset syntyy.
Poikaystävällä mahtaa olla rankaa: jos on päättänyt olla hankkimatta lapsia on varmaan päättänyt olla harrastamatta myös seksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehtii sonjallakin mieli muuttua monta kertaa.
Meilläkin akka oli sitä mieltä ettei ikinä halua lasta.
Lopetti kuitenkin pillerit salaa ja lapsi kun tuli hoisi sitä pakallisen vuoden alkuun, sen jälkeen ei käytännössä ole tehnyt lapsen kanssa muuta kuin pakolliset asiat, ei leiki, vie ulos tai mitään mitä ei voi tehdä nostamatta persettä sohvalta ja laskematta puhelinta kädestä.
Meidän tuttavilla tai sukulaisilla ei ole kenelläkään lapsia eivätkä halua hoitaa meidän lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat pieniä vain hetken ja kohta jo lentävät omilleen. Suomessa on paljon niitä vanhempia lapsettomia jotka itkevät yksinäisyyttään. Ei sitä ymmärrä 35-vuotiaana.
Tässä taas todiste, kuinka itsekkäitä vanhemmat ovat. Lapset hankitaan, jotta ei itse jäisi yksin. Pelätään vanhuutta ja itsenäistä elämää. Halutaan, että lapset ovat ikuisiksi ajoiksi sidottuja vanhempiinsa, eivätkä esim. matkusta omien haaveidensa mukaisesti ja muuta sinne, minne haluavat muuttaa vanhemmista riippumatta. Ei. Lasten tehtävä on toimia kuolemaan asti vanhempiensa seuraneiteinä ja huolehtijoina ja jättää omat elämänsuunnitelmat toteuttamatta, koska muuten isä ja äiti syyllistävät, että itkevät yksinäisyyttään.
Suomessa yksinäisyys on ongelma enemmänkin sen vuoksi, että kaikki ovat niin ihmeen "itsenäisiä". Tämä itsenäisyys tarkoittaa sitten sitä, että toisia ei auteta eikä ketään kiinnosta edes omien perheenjäsenten asiat. Jos tämä on jotenkin ihannoitavaa, niin sääliksi käy. Tottakai jokaisella on hyvä olla omia unelmia ja haaveita, ja pitää voida elää itsensä näköistä elämää, mutta kyllä lämmin perhe on ihmisen paras voimavara ja tuki elämässä.
Miksi luulette, että Suomessa on niin paljon mt-ongelmia ja yksinäisyyttä? Lapsuudenperheet ovat kaukaisia ja kylmiä, omia lapsia ei ole ja kumppaniakaan ei oikein siedetä. Ihminen on laumaeläin, joka tarvitsee muita ihmisiä voidakseen hyvin. Perheen ei tarvitse olla 24/7 läsnä. Riittää, että tietää välittävien ihmisten olevan olemassa ja että apua saa jos on tarvetta. Ei se ole riippuvaisuutta, vaan normaalia välittämistä läheisestä ihmisistä.
Käy sääliksi ihmisiä, jotka näkevät perhe-elämän olevan vankila tai lasten aiheuttavan vain ongelmia elämässä. Ei tunne-elämältään terve ihminen ajattele noin. Kyseessä on todnnäk ongelmia omissa kiintymyssuhteissa. Ikuinen matkustelu ja muuttaminen ovat merkkejä pakoilusta. Ongelmia ja pahaa oloa pyritään ratkaisemaan vaihtamalla ympäristöä, vaikka oman itsensä sisällä olevat ongelmat seuraavat tietysti mukana. Matkustelu itsessään on tietysti ihan ok juttu, mutta jos uhraa ihmissuhteet matkustamisen vuoksi, niin onhan se merkki epävakaasta tunne-elämästä.
Mutta, jokaisella on oikeus valita oman elämänsä polku. Itse kyllä lähtisin ehkä tutkimaan omaa itseäni ja sitä, miksi toisten ihmisten läsnäolo ja kiintymyssuhteiden luominen aiheuttaa itsessä pahaa oloa.
Älä jaksa vaahdota. Sosiaalisia verkostoja voi rakentaa muutoinkin kuin lisääntymällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat pieniä vain hetken ja kohta jo lentävät omilleen. Suomessa on paljon niitä vanhempia lapsettomia jotka itkevät yksinäisyyttään. Ei sitä ymmärrä 35-vuotiaana.
Tässä taas todiste, kuinka itsekkäitä vanhemmat ovat. Lapset hankitaan, jotta ei itse jäisi yksin. Pelätään vanhuutta ja itsenäistä elämää. Halutaan, että lapset ovat ikuisiksi ajoiksi sidottuja vanhempiinsa, eivätkä esim. matkusta omien haaveidensa mukaisesti ja muuta sinne, minne haluavat muuttaa vanhemmista riippumatta. Ei. Lasten tehtävä on toimia kuolemaan asti vanhempiensa seuraneiteinä ja huolehtijoina ja jättää omat elämänsuunnitelmat toteuttamatta, koska muuten isä ja äiti syyllistävät, että itkevät yksinäisyyttään.
Suomessa yksinäisyys on ongelma enemmänkin sen vuoksi, että kaikki ovat niin ihmeen "itsenäisiä". Tämä itsenäisyys tarkoittaa sitten sitä, että toisia ei auteta eikä ketään kiinnosta edes omien perheenjäsenten asiat. Jos tämä on jotenkin ihannoitavaa, niin sääliksi käy. Tottakai jokaisella on hyvä olla omia unelmia ja haaveita, ja pitää voida elää itsensä näköistä elämää, mutta kyllä lämmin perhe on ihmisen paras voimavara ja tuki elämässä.
Miksi luulette, että Suomessa on niin paljon mt-ongelmia ja yksinäisyyttä? Lapsuudenperheet ovat kaukaisia ja kylmiä, omia lapsia ei ole ja kumppaniakaan ei oikein siedetä. Ihminen on laumaeläin, joka tarvitsee muita ihmisiä voidakseen hyvin. Perheen ei tarvitse olla 24/7 läsnä. Riittää, että tietää välittävien ihmisten olevan olemassa ja että apua saa jos on tarvetta. Ei se ole riippuvaisuutta, vaan normaalia välittämistä läheisestä ihmisistä.
Käy sääliksi ihmisiä, jotka näkevät perhe-elämän olevan vankila tai lasten aiheuttavan vain ongelmia elämässä. Ei tunne-elämältään terve ihminen ajattele noin. Kyseessä on todnnäk ongelmia omissa kiintymyssuhteissa. Ikuinen matkustelu ja muuttaminen ovat merkkejä pakoilusta. Ongelmia ja pahaa oloa pyritään ratkaisemaan vaihtamalla ympäristöä, vaikka oman itsensä sisällä olevat ongelmat seuraavat tietysti mukana. Matkustelu itsessään on tietysti ihan ok juttu, mutta jos uhraa ihmissuhteet matkustamisen vuoksi, niin onhan se merkki epävakaasta tunne-elämästä.
Mutta, jokaisella on oikeus valita oman elämänsä polku. Itse kyllä lähtisin ehkä tutkimaan omaa itseäni ja sitä, miksi toisten ihmisten läsnäolo ja kiintymyssuhteiden luominen aiheuttaa itsessä pahaa oloa.
Uhraa ihmissuhteet? Muitakin ihmissuhteita on kuin omat lapset! Ja jotkut pakenevat elämänsä tyhjyyttä perhe-elämään, koska tyhjiö on täytettävä jollain. Sitten on vielä niitäkin, jotka ovat tyytyväisiä elämäänsä ja valintoihinsa, mitä ne sitten ovatkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat pieniä vain hetken ja kohta jo lentävät omilleen. Suomessa on paljon niitä vanhempia lapsettomia jotka itkevät yksinäisyyttään. Ei sitä ymmärrä 35-vuotiaana.
Tässä taas todiste, kuinka itsekkäitä vanhemmat ovat. Lapset hankitaan, jotta ei itse jäisi yksin. Pelätään vanhuutta ja itsenäistä elämää. Halutaan, että lapset ovat ikuisiksi ajoiksi sidottuja vanhempiinsa, eivätkä esim. matkusta omien haaveidensa mukaisesti ja muuta sinne, minne haluavat muuttaa vanhemmista riippumatta. Ei. Lasten tehtävä on toimia kuolemaan asti vanhempiensa seuraneiteinä ja huolehtijoina ja jättää omat elämänsuunnitelmat toteuttamatta, koska muuten isä ja äiti syyllistävät, että itkevät yksinäisyyttään.
Suomessa yksinäisyys on ongelma enemmänkin sen vuoksi, että kaikki ovat niin ihmeen "itsenäisiä". Tämä itsenäisyys tarkoittaa sitten sitä, että toisia ei auteta eikä ketään kiinnosta edes omien perheenjäsenten asiat. Jos tämä on jotenkin ihannoitavaa, niin sääliksi käy. Tottakai jokaisella on hyvä olla omia unelmia ja haaveita, ja pitää voida elää itsensä näköistä elämää, mutta kyllä lämmin perhe on ihmisen paras voimavara ja tuki elämässä.
Miksi luulette, että Suomessa on niin paljon mt-ongelmia ja yksinäisyyttä? Lapsuudenperheet ovat kaukaisia ja kylmiä, omia lapsia ei ole ja kumppaniakaan ei oikein siedetä. Ihminen on laumaeläin, joka tarvitsee muita ihmisiä voidakseen hyvin. Perheen ei tarvitse olla 24/7 läsnä. Riittää, että tietää välittävien ihmisten olevan olemassa ja että apua saa jos on tarvetta. Ei se ole riippuvaisuutta, vaan normaalia välittämistä läheisestä ihmisistä.
Käy sääliksi ihmisiä, jotka näkevät perhe-elämän olevan vankila tai lasten aiheuttavan vain ongelmia elämässä. Ei tunne-elämältään terve ihminen ajattele noin. Kyseessä on todnnäk ongelmia omissa kiintymyssuhteissa. Ikuinen matkustelu ja muuttaminen ovat merkkejä pakoilusta. Ongelmia ja pahaa oloa pyritään ratkaisemaan vaihtamalla ympäristöä, vaikka oman itsensä sisällä olevat ongelmat seuraavat tietysti mukana. Matkustelu itsessään on tietysti ihan ok juttu, mutta jos uhraa ihmissuhteet matkustamisen vuoksi, niin onhan se merkki epävakaasta tunne-elämästä.
Mutta, jokaisella on oikeus valita oman elämänsä polku. Itse kyllä lähtisin ehkä tutkimaan omaa itseäni ja sitä, miksi toisten ihmisten läsnäolo ja kiintymyssuhteiden luominen aiheuttaa itsessä pahaa oloa.
Katsopas keittiöpsykologia. Miksi väität, että lapsettomilla on ongelmia ihmissuhteissa ja läheisyyden osoittamisessa? Lapsettomalla voi olla vaikka kuinka rikkaita ja monimuotoisia ihmissuhteita eikä mitään ongelmia osoittaa kiintymystä lähimmäisiään kohtaan. Vedät omasta päästäsi tuon, että lapsettomat kärsivät pahasta olosta ja ovat kykenemättömiä läheisiin suhteisiin muiden ihmisten kanssa. Lapsettomuus ei tarkoita sitä, että on "liian itsenäinen". Se, että joku ei halua lapsia, ei tarkoita, että hän on jotenkin epänormaali ja epäonnistunut sosiaalisissa suhteissaan. Olet todella ahdasmielinen, sori nyt vaan. Toivottavasti sait kivat kiksit tuomitsevasta julistuksestasi ja lapsettomien leimaamisesta epänormaaleiksi, itsekkäiksi, mt-ongelmaisiksi ja ties miksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä-minä-minä-minä-minä.
Siinä kiteytyy lapsettomien ajatusmaailma. Poislukien ne, jotka eivät voi saada lapsia vaikka haluaisivat.
No enpä tiedä :D itse äitinä olen ollut minä-minä. Olenhan halunnut ihan oman lapsen. Minulle! Perheeksi ja hoivattavaksi. Siinä missä lapseton siskoni esimerkiksi hoitaa vanhempiani kun en itse ehdi. Kyllä hän on se pyytettömämpi. Hoitaapa vielä lapsianikin välillä.
Eiköhän ainoat pyytettömät ole ne, jotka ovat lapsen adoptoineet tai ottaneet sijoitukseen, vai mitä luulet?
Aivan, itsekkyys menisi testiin siinä kohtaa, kun vaihtoehtoina olisivat oma lapsi tai adoptoitu tai sijoitettu lapsi. Oma lapsi on aina itsekäs teko, haluaa omien geeniensä jatkuvan, haluaa hoivata, haluaa seuraa jne. Ja kukaan ei voi väittää, että tähän maailmaan tarvitsisi tehdä lisää lapsia, kun päin vastoin olisi hyvä, jos ihmisiä olisi useita miljardeja vähemmän.
nallekarkit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ajatellaan vanhenemista ja arvon laskua suhdemarkkinoilla niin nainenhan muuttuu näkymättömäksi ennemmin tai myöhemmin. Minä olen yli viisikymppinen sinkkunainen ja nykyään juttelen miesten kanssa ilman flirtin häivää ( halusinpa tai en). Ajattelen sen mielessäni niin että olen muuttunut halujen kohteesta kanssaihmiseksi. Se tuntuu lempeältä ja hyväksyttävältä ajatukselta. Onneksi omat seksihalut ovat jo aika harvassa ja viihdyn tällä hetkellä yksin ihan hyvin. Olen saanut elää iloista ja menevää elämää kolmevitoseksi, sen jälkeen äitielämää ja nyt alkaa kolmas vaihe, poika itsenäistyy. Olen hyvin tyytyväinen kokemaani ja viihdyn kropassani. Tosin on myönnettävä että muutos vaatii aina asenteiden muutosta pään sisällä.
Harva mies saa elää mieleistänsä elämää ennen 35 vuoden ikää kunnes on alkanut kertymään varallisuutta ja 10 vuoden säännöllinen treeni alkaa näkymään kypsänä dressman olemuksena, tällöin vasta naisetkin vaivautuvat keskustelemaan ja antamaan huomiota. Tässä vaiheessa on kuitenkin pakko heivata ikäisensä naiset pois rääkymästä ja suunnata katse 10-15 vuotta nuorempiin joiden kanssa elää menetetty nuoruus. Sillä miehilläkin on tarve saada huomiota kuten norminaisilla.
Tämä saa minut surulliseksi. En tosiaan toivo, että monien miesten ainoa mielekkyys elämässä tulee vain ihailusta, ulkonäöstä ja (nuoremmista) naisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta hänen motiivinsa pohjautui hyvä sydämisyyteen, pelkoon ja realismiin.
Vuorotyö ja lapset ovat raskas yhdistelmä.
Se on totta, että vanhemmuus on tuskaa ja systeemimme mätä.
Vain rakkaus lapseen on se hyvä mistä jää paitsi. Mutta aloittaja ajattelee juuri lasta miten tämä pärjää.
Vierailija kirjoitti:
Eikö meillä kaikilla ole oikeus sitten päättää haluammeko edes yrittää saada jälkikasvua vai emme. - On ollut tylsää kuulla jonkun kettan tympeitä uteluita ja kyselyitä, että miksei itselläni ole lapsia, kun ei me kaikki onnistuta heitä saamaan vaikka haluaisimme ja tahtosimme. Mutta en ymmärrä, miksi kaikkien edes tulisi haluta ja tahtoa saada lapsia. - Joskus tuntuu sille, että jotta asia menisi paremmin joillekin, ikäänkuin kaaliin niin täytyy hieman liioitella. Tai käyttäävähän värikästä kieltä.
Ihmisiltä jotka ei lapsia hanki pitäisi ottaa eläkkeet pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on maailma sekaisin, kun lapsiperhe-elämä nähdään vankilana. Todellisuudessa lapsettomat eivät ymmärrä, millaista iloa ja onnea lapset elämään tuovat. Sellaista, ettei mikään muu asia elämässä tuota vastaavanlaista ilon ja onnen tunnetta.
Häh? Kyllä on maailma sekaisin, jos ei voida ymmmärtää, että eri ihmiset vaan haluavat eri asioita.
Vierailija kirjoitti:
Poikaystävällä mahtaa olla rankaa: jos on päättänyt olla hankkimatta lapsia on varmaan päättänyt olla harrastamatta myös seksiä.
Ehkäisy on keksitty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat pieniä vain hetken ja kohta jo lentävät omilleen. Suomessa on paljon niitä vanhempia lapsettomia jotka itkevät yksinäisyyttään. Ei sitä ymmärrä 35-vuotiaana.
Suomessa on myös todella paljon vanhoja ihmisiä jotka itkevät yksinäisyyttään vaikka heillä on lapsi tai lapsia. Ei koskaan voi tietää miten elämä vie. Lapsi voi aivan hyvin päätyä asumaan toiselle puolelle maailmaa ja häntä näkee max. muutaman kerran vuodessa. Käy terveyskeskuksen vuodeosastolla tai vanhainkodissa ja kysy hoitajilta, ketkä siellä ovat niitä surkeimpia ja yksinäisimpiä. Ne eivät suinkaan ole ne lapsettomat, jotka koko elämänsä ovat tienneet että heitä eivät lapset käy katsomassa, vaan ne joiden lapset eivät ehdi tai pysty. Nämä sitten katkeroituvat pahasti.
Tässä viimeiset pari vuotta kun olen isääni käynyt katsomassa, niin enpä ole siellä juurikaan muita ihmisiä nähnyt kuin näiden vanhusten lapsia. Kenen luulet siellä käyvän? Ystävät ovat joko kuolleita tai laitoshoidossa. Sama juttu sisarusten kanssa. Oma isäni on 90-vuotias. Jo silloin, kun hän oli 80-vuotias, hän puheli ystävistään, kun ovat kuolleet tai laitoshoidossa. Vaikka isällänikin sisaruksia on ja hän on vanhin, niin kyllä hänenkin sisaruksensa ovat kuolleet tai huonokuntoisia. Yksi veli käy kerran pari vuodessa katsomassa, kun asuu sen verran etäämmällä. Jos isälläni ei olisi lasta ja lapsenlapsia, niin yksin olisi.
Mistä tiedät, että olisi yksin? Jos isälläsi ei olisi lapsia, hän olisi saattanut panostaa muihin ihmissuhteisiin elämässään, ja nyt häntä kenties kävisi katsomassa useampikin välittävä ihminen.
Ei kaikki ole niin mustavalkoista.
lapsenlapseton äiti kirjoitti:
Minulla on kaksi tytärtä ja yksi poika. Tytöt ovat jo aikuisia ja lapsettomia, poika vasta teini. Vanhempi 34-vuotias kertoi vasta nyt haluavansa äidiksi jos löytää kunnollisen vastuuntuntoisen miehen, nuorempi tytär 30v ei välttämättä koskaan tee lapsia, hän haluaa matkustaa ja elää miehensä kanssa ilman lapsia, vaikka kyllä se biologinen kello joskus ilmoittaa lapsista hänellekin :) Haluaisin olla isoäiti. Ymmärrän että vastuu lapsesta pelottaa ja se ettei tosiaankaan pääse vaikka matkustamaan ilman järjestelyjä, ja lapsi on siinä lähellä kokoajan, joita tytöt eivät osaa edes ajatella kaikkea sitä vastuuta ja myös iloa mitä oma lapsi tuo mukanaan. Ymmärrän että pelkäävät maailman tulevaisuutta ja vaikeuksia.
"vaikka kyllä se biologinen kello joskus ilmoittaa lapsista hänellekin" ei välttämättä. Kaikilla se ei kilkata. Elä omaa elämääsi ja anna lasten elää omaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat pieniä vain hetken ja kohta jo lentävät omilleen. Minun mielukuvitus-Suomessani on miljoonia vanhempia lapsettomia jotka itkevät yksinäisyyttään. Ei sitä ymmärrä 35-vuotiaana.
Ei vaan näy olemassa olevia lapsiakaan vanhainkotivierailuilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö meillä kaikilla ole oikeus sitten päättää haluammeko edes yrittää saada jälkikasvua vai emme. - On ollut tylsää kuulla jonkun kettan tympeitä uteluita ja kyselyitä, että miksei itselläni ole lapsia, kun ei me kaikki onnistuta heitä saamaan vaikka haluaisimme ja tahtosimme. Mutta en ymmärrä, miksi kaikkien edes tulisi haluta ja tahtoa saada lapsia. - Joskus tuntuu sille, että jotta asia menisi paremmin joillekin, ikäänkuin kaaliin niin täytyy hieman liioitella. Tai käyttäävähän värikästä kieltä.
Ihmisiltä jotka ei lapsia hanki pitäisi ottaa eläkkeet pois.
Eläkkeet pois myös niiltä joiden lapset eivät päädy tuottavaan työhön aikuisena.
Suomessa yksinäisyys on ongelma enemmänkin sen vuoksi, että kaikki ovat niin ihmeen "itsenäisiä". Tämä itsenäisyys tarkoittaa sitten sitä, että toisia ei auteta eikä ketään kiinnosta edes omien perheenjäsenten asiat. Jos tämä on jotenkin ihannoitavaa, niin sääliksi käy. Tottakai jokaisella on hyvä olla omia unelmia ja haaveita, ja pitää voida elää itsensä näköistä elämää, mutta kyllä lämmin perhe on ihmisen paras voimavara ja tuki elämässä.
Miksi luulette, että Suomessa on niin paljon mt-ongelmia ja yksinäisyyttä? Lapsuudenperheet ovat kaukaisia ja kylmiä, omia lapsia ei ole ja kumppaniakaan ei oikein siedetä. Ihminen on laumaeläin, joka tarvitsee muita ihmisiä voidakseen hyvin. Perheen ei tarvitse olla 24/7 läsnä. Riittää, että tietää välittävien ihmisten olevan olemassa ja että apua saa jos on tarvetta. Ei se ole riippuvaisuutta, vaan normaalia välittämistä läheisestä ihmisistä.
Käy sääliksi ihmisiä, jotka näkevät perhe-elämän olevan vankila tai lasten aiheuttavan vain ongelmia elämässä. Ei tunne-elämältään terve ihminen ajattele noin. Kyseessä on todnnäk ongelmia omissa kiintymyssuhteissa. Ikuinen matkustelu ja muuttaminen ovat merkkejä pakoilusta. Ongelmia ja pahaa oloa pyritään ratkaisemaan vaihtamalla ympäristöä, vaikka oman itsensä sisällä olevat ongelmat seuraavat tietysti mukana. Matkustelu itsessään on tietysti ihan ok juttu, mutta jos uhraa ihmissuhteet matkustamisen vuoksi, niin onhan se merkki epävakaasta tunne-elämästä.
Mutta, jokaisella on oikeus valita oman elämänsä polku. Itse kyllä lähtisin ehkä tutkimaan omaa itseäni ja sitä, miksi toisten ihmisten läsnäolo ja kiintymyssuhteiden luominen aiheuttaa itsessä pahaa oloa.