Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Synnytin heinäkuussa PHKS:ssa, vieläkin v*tuttaa hoitajien käytös.
27.08.2018 |
Itse synnytys meni hyvin, kätilö oli mukava ja asiallinen. Vuodeosastolle siirryttäessä se helvetti sitten alkoi. Mikä siinä on, että juuri synnyttänyttä äitiä täytyy vähätellä, jopa "piilovittuilla" ja vastailla kyllästyneesti jos jotain erehtyi kysymään.
Esimerkki, kysyin mistähän saisin pyyhkeen että pääsisin suihkuun, vastaus "ne on sielä missä ennenkin". Viittaus siis siihen että en ollut ensimmäistä kertaa kyseisellä osastolla, mutta edellisestä kerrasta kuitenkin on 6 vuotta joten en ihan välittömästi muistanut missä liinavaatevarasto on. Toiseksi, miksi hoitaja ei voinut tuoda sitä pyyhettä? Tai vaihtovaatteita? Tai vauvalle vaatteita? Kaikki piti itse sieltä käytäviltä etsiä. Kiva jättää vauva yksin huoneeseen ja lähteä kirjaimellisesti perse revenneenä hortoilemaan pitkin käytäviä.
Sitten tämä imetys. Joo, haluan imettää kyllä lastani, mutta minulla ei maito nouse välittömästi synnytyksen jälkeen joten lisämaitoa pitää aluksi antaa. Vauva oli hieman väsynyt synnytyksen jälkeen, joten häntä piti herätellä syömään ja sittenkin söi huonosti, kaikenmaailman kommervenkit tehtiin että sai edes sen pienen määrän maitoa. Hoitaja käski minun yöllä laittaa oman herätyskellon soimaan kännykästä kahden tunnin välein ja soittamaan sitä heidän hälytyskelloa sitten kun olen herännyt. Miksei sieltä vaan voinut hoitaja tulla ja herättää vauvaa syömään? Tuli hieman olo että kuka täällä on töissä, minä vai hoitaja.
Yksi hoitajista myös kommentoi tapaani pidellä tuttipulloa sanalla "kammottavaa".
Toinen sanoi vittuileva sävy äänessään kuinka jos vielä saan vauvoja kannattaisi varmaan vähän ajatella jo etukäteen sitä lisämaidon antamista. Siis mitä helvettiä! Itse pakotitte ensin imettämään ja imettämään ja imettämään vaikka maito ei ollut vielä noussut, mitä siinä mun etukäteen ajattelu olisi auttanut.
Tässä jotain asioita mitkä ärsytti suunnattomasti. Onneksi tämä oli meidän viimeinen lapsi, eipähän tarvi ikinä enää tuolla osastolla maata sätittävänä.
Kommentit (730)
Vierailija kirjoitti:
Pari asiaa ihmetyttää....
Ensinnäkin, miksette te synnyttäneet ole suoraan ja rohkeasti kysyneet, miten esim. sektiohaavaa hoidetaan tai mikä on käytäntö osastolla tai missä ne pyyhkeet on, ja nämä kysymykset kannattaa perustella rehellisesti sillä, ”etten minä tiedä”. Se on ihan vaan inhimillistä.
Nämä asiat voi kysyä myös kätilöltä tai kiertävällä lääkäriltä, ja hän antaa alemmilleen ohjeistuksen kertoa asioista. Erityisesti kun on ensisynnyttäjästä kyse.
Ne hoitajat varmaan luulee, että ”joku muu” on jo kertonut käytännöistä tai että synnyttäjä on itse etsinyt asiasta tietoa.Toinen ihmetyksen aihe, miksette hyvät ihmiset ole antaneet palautetta näistä ikävistä kokemuksistanne suoraan synnytyssairaalalle?
Noh... Oma kokemukseni, heräsin aamuseitsemältä siihen, että lapsivesi meni. Käväistiin tarkastuksessa ja palasin kotiin odottelemaan. Kuudelta illalla supistukset kipeytyi niin, että palattiin sairaalaan.
Yritin pärjätä tens-laitteen kanssa, vaan ei onnistunut. Sain kipulääkettä reiteen, mutta sekään ei auttanut. Olin todella väsynyt ja nukahtelin supistusten välissä, mutta heräsin heti supistusten tullessa (olisiko ollut n. 10 min välein tuossa vaiheessa). Aamuneljältä luovutettiin ja pääsin synnytyssaliin saamaan spinaalin, jotta saisin vähän nukuttua. Spinaalin saatua nukuinkin sen vajaan tunnin, kun kätilö ja lääkäri tulivat herättämään, että nyt ois vähänniinku hätätilanne vauvalla, lähetään leikkuuseen.
Lapseni syntyi aamuvarhain kiireellisellä sektiolla. Synnyttäneiden osastolle pääsin muistaakseni aamu seitsemän - 8 aikaan, eli olin valvonut tuossa vaiheessa miltein 24 tuntia.
Nukkua ei silti saanut, koska piti opetella imetykset sun muut. Sen jälkeen ruokkia vauva parin tunnin välein. Ja tätä se koko kolme sairaalapäivää.
Olin suoraan sanoen aivan pihalla suurimman osan aikaa. Jokainen voi kokeilla tuollaista valvomista, tuleeko enää niin vaan mieleen kaikki relevantit kysymykset sun muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveää luettavaa tämä ketju, todella ahdistavia kokemuksia ihmisillä. Luojan kiitos en ole joutunut noin karmiviin sairaaloihin synnyttämään. Synnytin tänä kesänä Espoon sairaalassa ja jokainen kohtaamani työntekijä oli auttavainen, ystävällinen ja mukava, niin kätilöt, siivoojat kuin lääkäritkin. Sain kaikkiin, tyhmiinkin, kysymyksiini ystävälliset vastaukset ja mm. vuoteesta nousemista neuvottiin ja siinä autettiin ja jos pyysi itse apua johonkin asiaan niin aina sai. Sekä synnytyksen hoitaneesta henkilökunnasta että osaston henkilökunnasta jäi todella positiivinen muisto, mielestäni täyden kympin arvoista väkeä olivat kaikki. Täytyy sanoa iso kiitos osaston N6C henkilökunnalle!
On tämä niin timanttisen pettämätön palsta!😂
Olisiko peileissä se syy suurimmalla osalla näitä wt-äitejä kohteluunsa. Valitettavasti joutunut nelikymppisen elämäni aikana paljon asioimaan sairaalassa, ja aivan muutamaa yksittäistä nihkeämpää kokemusta lukuunottamatta AINA saanut kuuntelevaa, tinkimättömän ammattitaitoista kohtelua. Tuntenut oloni turvallisessa henkeä uhanneissakin kohtauksissa jne.
Miten on näiden täällä luettujen "sotakertomusten" kanssa vahva olo että metsä todella vastaa miten sinne karjutaan...
Ketjua lukeneena odotan innolla että Sote saataisiin maaliin ja yksityiset, oikeasti palveluun panostavat sairaalat aloittavat toimintansa.
Saattaa tässäkin ketjussa vinkuneilla (toivottavasti provoja) hoitajilla asenne muuttua kun monoa tulee huomattavasti nykyistä suojatyöpaikkaa helpommin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä kuulostavat niin hurjilta asioilta, että eikö synnytysosastojen toimintaa pitäisi alkaa yhteiskunnan taholta tutkia. Ei voi olla laitaa v 2018 Suomessa.
Yhteiskunnan taholta asioita tutkitaan kun, tosin lähinnä taloudellisesta näkökulmasta. Mitä on esim. ne käytännöt joiden ansiosta potilas kotiutuu ja voidaan kotiuttaa mahdollisimman nopeasti.
Kuulostaa todella ihmisläheiseltä - äideistä ja vauvoista välittävältä.
Välittäminen ei ole sairaaloiden tehtävä eikä sairaalta kai oikein koskaan ole olleet kovin lämminhenkisiä.
Olen ihan puulla päähän lyöty, kun olen lukenut näitä kommenteja, miten sairaaloiden ja joidenkin hoitajien asenteen ovat menneet alaspäin, kun vertaan 80-lukuun jolloin asia oli omakohtainen. Kyllä sen ajan äidit olisivat nousseet parikaadeille ja vaatineet oikeuksia.
Vai ei sairaalan tehtävä ole ihmisen hyvinvoinnista välittäminen tai olla lämminhenkinen?
En tiedä pitäisi tässä itkeä vai nauraa. Kun suunnitellaan uusia sairaalarakennuksia ja synnytysosastoja arkkutehtuurin laitetaan todella paljon rahaa ja aikaa, jotta osastot olisi äideille lämminhenkisiä ja kodinomaisia ja äidit viihtyisivät sielä.
Jos joidenkin hoitajien asenne on, ettei hoivatyöstä ja tiloista tarvitse edes välittyä lämminhenkisyys tai äitien viihtyväisyys tai välittäminen osastolla, niin mitä hittoa arkkitehtien on tehtävä suunnittelmia suunnittelun perään ja mietittävä mikä väri saattaisi mielyttää äitien silmää, kun kuitenkin makaavat siellä verisissä lakanoissa ja epäinhimillisissä olosuhteissa, ilman, että he saavat hoitajilta edes perushoitoa.
Vierailija kirjoitti:
Luin tän ketjun ja psykiatriselta osastoltakin saa parempaa kohtelua. (Peijaksen sairaalassa avoin osasto) Lakanat oli valmiina sängyssä, vaikka oltaisiin itse kyetty se tekemään. Synnärillä pitäisi olla varmaan mieshoitsuja, ehkä he antaisivat parempaa kohtelua. Tehkää naiset valituksia hoitajista. Hoitajien tehtävä on auttaa teitä ja hoitaa.
Minä jouduin olemaan koko viikon verisissä lakanoissa. Kysyin monta kertaa hoitajilta saanko puhtaat lakanat. Vastauksena sain vain, että en tarvitse, kun ne likaantuu kuitenkin.
Anoppi järkyttyi kun itkuisena kerroin hänelle kokemuksistani. Kehotti tekemään valituksen potilasasiamiehelle. En kuitenkaan jaksanut tehdä. Anoppi maksoi sairaalalaskuni ja sanoi, että olisi tehnyt mieli jättää maksamatta ja haistattaa pitkät koko sairaalalle puolestani.
T. Se elokuussa 2011 synnyttänyt
P.S. Jäi ainoaksi synnytykseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä takia sinne osastolle on sitten pakko jäädä jos ei ole tiennyt/tajunnut polikliinista synnytystä toivoa. Voisivat ajaa pois hyväkuntoiset potilaat. Paskaa kohtelua olen itsekin saanut. Heti huomasi huonon ilmapiirin osastolla. Ei enää ikinä kiitos.
Kyllä se pohjimmainen tarkoitus monissa käytännöissä onkin että sairaalassa kukaan ei viihtyisi tarpeettoman pitkään vaan yhteiskunnan varoja säästyisi muualle.
Itse pyysin että voisin vauvan kanssa lähteä kotiin niin minulle vastattiin että mene minne haluat mutta vauva jää tänne. Syystä ettei lastenlääkäri ole tarkastanut vauvaa. Sitä sitten odotin monta päivää, vauva oli kaikinpuolin terve. Itketettiin tahallaan..
Itkeminen varsinkaan niille hoitajille tuossa tilanteessa on hiukan turhaa, vaikkakin toki ymmärrettävää vastasyntyneen äidin kohdalla. Silti se hoitaja ei oikein voi mitään tilanteelle hän ei siitä kotiutuksesta jokatapauksessa päätä.
Niin synnärillä kuin muissakin yksiköissä erialojen (myös saman erikoisalan sisällä) lääkärit saattaa olla erimielisiä kotiutuksesta. Äitiä hoitava lääkäri voisi kotiuttaa mutta lasta hoitava lääkäri kieltäytyy kotiuttamadta vauvaa.
Kävin vessassa itkemässä, en halunnut hoitajien haukkuja siitäkin. Kyllä ne hoitajat päättivät kenen vauva pääsee lääkärin tarkastukseen. Itse näin vasta kahdeksantena päivänä lastenlääkärin kun annettiin lupa sinne mennä. Lapsi oli täysin normaalissa kunnossa. Tosin tuosta on aikaa mutta muistuu joskus mieleen..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä kuulostavat niin hurjilta asioilta, että eikö synnytysosastojen toimintaa pitäisi alkaa yhteiskunnan taholta tutkia. Ei voi olla laitaa v 2018 Suomessa.
Yhteiskunnan taholta asioita tutkitaan kun, tosin lähinnä taloudellisesta näkökulmasta. Mitä on esim. ne käytännöt joiden ansiosta potilas kotiutuu ja voidaan kotiuttaa mahdollisimman nopeasti.
Kuulostaa todella ihmisläheiseltä - äideistä ja vauvoista välittävältä.
Välittäminen ei ole sairaaloiden tehtävä eikä sairaalta kai oikein koskaan ole olleet kovin lämminhenkisiä.
Olen ihan puulla päähän lyöty, kun olen lukenut näitä kommenteja, miten sairaaloiden ja joidenkin hoitajien asenteen ovat menneet alaspäin, kun vertaan 80-lukuun jolloin asia oli omakohtainen. Kyllä sen ajan äidit olisivat nousseet parikaadeille ja vaatineet oikeuksia.
Vai ei sairaalan tehtävä ole ihmisen hyvinvoinnista välittäminen tai olla lämminhenkinen?
En tiedä pitäisi tässä itkeä vai nauraa. Kun suunnitellaan uusia sairaalarakennuksia ja synnytysosastoja arkkutehtuurin laitetaan todella paljon rahaa ja aikaa, jotta osastot olisi äideille lämminhenkisiä ja kodinomaisia ja äidit viihtyisivät sielä.
Jos joidenkin hoitajien asenne on, ettei hoivatyöstä ja tiloista tarvitse edes välittyä lämminhenkisyys tai äitien viihtyväisyys tai välittäminen osastolla, niin mitä hittoa arkkitehtien on tehtävä suunnittelmia suunnittelun perään ja mietittävä mikä väri saattaisi mielyttää äitien silmää, kun kuitenkin makaavat siellä verisissä lakanoissa ja epäinhimillisissä olosuhteissa, ilman, että he saavat hoitajilta edes perushoitoa.
Nouskaa te vaan parikaadeille!😂🤣Vai paareille? Vai mihinsenytolikaan. 😆
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse synnytin lapseni vuosia sitten Jorvissa eikä kammottava kokemus ole unohtunut. Ensimmäinen synnytys hoidettiin huonosti, ammattitaidoton anestesialääkäri ei osannut laittaa epiduraalipuudutusta vaan höpötti jotain skolioosiselästä ja tökki reikää selkärankaan urakalla. Sairaalan gynegolokikin totesi jälkeen päin, että olisi pitänyt leikata eikä pakottaa lakitarjonnassa olevaa vauvaa ulos alakautta, jolloin synnytys kesti pitkälle toista vuorokautta. Synnytyksen aikana sain kuunnella todella inhottavaa vittuilua monesta asiasta, todella kivaa ensisynnyttäjälle, joka ei itse voinut vauvan asennolle eikä pahoille selkä- ja jalkakivuille mitään. Kun olin karmean ja ylipitkän synnytyksen jälkeen väsynyt enkä ollut pystyssä pysyä, hoitaja kettuili minulle harjoittelijan kuullen, että "äiti ei halua hoitaa vauvaa". Lakanat piti vaihtaa itse, ruoka noudettiin itse ja astiat vietiin itse pois. Ihan kivaa aktivointia, mutta olisi pitänyt ottaa huomioon synnyttäjän vointi. Huoneessa oli 4 henkeä ja vapaat vierailuajat perheenjäsenille, käytännössä se tarkoitti sitä, että ahtaassa huoneessa juoksenteli koko ajan iso liuta muiden vauvojen sisaruksia, isiä ja muitakin vieraita niin, että sänkyjen väliset verhot vaan heiluivat. Meno oli aivan helvetillistä koko ajan ja kahden yön jälkeen piti ensisynnyttäjän lähteä pois, ei siinä mitään, mielellään sieltä lähtikin. Toipuminen kesti todella pitkään ja synnytyksestä jäi pysyviä vaurioita. Ehkäisykeinona karmea synnytys toimi todella hyvin, ikäero seuraavaan lapseen muodostui pitkäksi ihan vaan tuon kauhean kokemuksen takia.
No totuuden nimessä on sanottava, että seuraavalla kerralla sain huomattavasti parempaa kohtelua. Tosin se vaati sen, että toisen lapsen kohdalla kieltäydyin ensin menemästä Jorviin, mutta neuvolan kätilö sai minut houkuteltua sinne kätilön vastaanotolle etukäteen. Siellä sitten käytiin läpi pieleen mennyt ensimmäinen synnytys ja kirjattiin toiveitani, jotka mielestäni olivat todella kohtuullisia. Ja kuten sanottua, seuraava kerta oli paljon miellyttävämpi kokemus. Toivottavasti siellä on meno muuttunut pysyvästi parempaan suuntaan myös ensisynnyttäjien kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä kuulostavat niin hurjilta asioilta, että eikö synnytysosastojen toimintaa pitäisi alkaa yhteiskunnan taholta tutkia. Ei voi olla laitaa v 2018 Suomessa.
Yhteiskunnan taholta asioita tutkitaan kun, tosin lähinnä taloudellisesta näkökulmasta. Mitä on esim. ne käytännöt joiden ansiosta potilas kotiutuu ja voidaan kotiuttaa mahdollisimman nopeasti.
Kuulostaa todella ihmisläheiseltä - äideistä ja vauvoista välittävältä.
Välittäminen ei ole sairaaloiden tehtävä eikä sairaalta kai oikein koskaan ole olleet kovin lämminhenkisiä.
Olen ihan puulla päähän lyöty, kun olen lukenut näitä kommenteja, miten sairaaloiden ja joidenkin hoitajien asenteen ovat menneet alaspäin, kun vertaan 80-lukuun jolloin asia oli omakohtainen. Kyllä sen ajan äidit olisivat nousseet parikaadeille ja vaatineet oikeuksia.
Vai ei sairaalan tehtävä ole ihmisen hyvinvoinnista välittäminen tai olla lämminhenkinen?
En tiedä pitäisi tässä itkeä vai nauraa. Kun suunnitellaan uusia sairaalarakennuksia ja synnytysosastoja arkkutehtuurin laitetaan todella paljon rahaa ja aikaa, jotta osastot olisi äideille lämminhenkisiä ja kodinomaisia ja äidit viihtyisivät sielä.
Jos joidenkin hoitajien asenne on, ettei hoivatyöstä ja tiloista tarvitse edes välittyä lämminhenkisyys tai äitien viihtyväisyys tai välittäminen osastolla, niin mitä hittoa arkkitehtien on tehtävä suunnittelmia suunnittelun perään ja mietittävä mikä väri saattaisi mielyttää äitien silmää, kun kuitenkin makaavat siellä verisissä lakanoissa ja epäinhimillisissä olosuhteissa, ilman, että he saavat hoitajilta edes perushoitoa.Nouskaa te vaan parikaadeille!😂🤣Vai paareille? Vai mihinsenytolikaan. 😆
Älä viitsi näsäviisastella. Se on noloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin ns. vanha ensisynnyttäjä, 38-vuotias. En tiedä vaikuttiko sitten se siihen, että sain todella fiksua ja asiallista kohtelua, en mitään veetuilua vaan asiaani paneuduttiin aina kun jotain kysyin tai minulle jotain neuvottiin. Mietin vain, että näin vanhana osaa jo itsekin vaatia asiallista palvelua (vaadin ja sain) ja reagoida mahdollisiin veetuiluyrityksiin siten, että eivät yritä uudelleen (no ei onneksi edes yrittäneet). Luulen, että parikymppisiä synnyttäjiä on helpompi kohdella huonosti. Ihan sama ilmiö tapahtuu vaikkapa stockan kosmetiikkaosastolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että sinne kunnalliselle hoitoalalle päätyy paljon ihmisiä, jotka eivät muualta töitä ole saanut eikä ole päätä ollut kouluttautua. Lähes jokainen kammottava WT omasta nuoruudestani, on nykyään hoitaja. Sellaisia elämänkoululaisia, joista tosiaan näki jo silloin, että pamahtavat paksuksi jo alle parikymppisinä paikalliselle Mikalle. Kai selainen sitten katkeroittaa ja sitä puretaan äiteihin, koska ovat siinä avuttomassa tilassa ja moni vielä todella kivuissaan ja hämmentyneitä. Hoitajapula kyllä ajaa alalle kaikenmaailman roskaihmisiä. Tämä on kammottavaa myös niille älykkäille taitaville hoitajille, että tämä roskasakki pilaa heidänkin maineensa...
Koetko itse olevasi jotain muuta kuin ilkeä,veemäinen ja tuomitseva ihminen? Ethän sinä ole sen parempi kuin nuo mainitsemasi "ihmisroskat".
T. Yksi nuorena perheen perustanut ja ihan fiksukin sairaanhoitaja, joka tekee työtä täydellä sydämellä,potilasta arvostaen.
Sanoinkin, että juueri nuo ihmisroskat sitten pilaavat muidenkin maineen, koska tottakai hyviäkin hoitajia on. Ongelma onkin se, kun alalla on niin huutava pula, että jokainen päästään vialla oleva, pahansuinen ja vittumainen ihminen saa välittömästi töitä (ja itse koulutus ei vaadi sen kummempaa ponnistusta ja päätä), että sinne tuntuu valuvan myös se kaikkein pahin kasti, josta sitten muut saavat kärsiä. Näitä tarinoita järkyttävistä hoitajista ja törkeästä käytöksestä kuitenkin kuulee päivittäin ihan synnytyksien ulkopuolellakin.
Olen ilkeä kyllä, jos minulle ollaan ilkeitä ja kohdellaan suoranaisella psyykkisella väkivallalla tilanteessa, jossa olen haavoittuvaimillani. Kutsun kyllä tällaista ihmistä ihmisroskaksi, joka käyttäytyy työpaikallaan tämän palkan kuvaamalla tavalla.
Kyllä varsinkin suurissa kaupungeissa AMKIIN sairaanhoitajaksi on vaikea tai todella vaikea päästä, eikä niistä korkeakouluopinnoistakaan suurin osa ilman ponnisteluja ja työntekoa selviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveää luettavaa tämä ketju, todella ahdistavia kokemuksia ihmisillä. Luojan kiitos en ole joutunut noin karmiviin sairaaloihin synnyttämään. Synnytin tänä kesänä Espoon sairaalassa ja jokainen kohtaamani työntekijä oli auttavainen, ystävällinen ja mukava, niin kätilöt, siivoojat kuin lääkäritkin. Sain kaikkiin, tyhmiinkin, kysymyksiini ystävälliset vastaukset ja mm. vuoteesta nousemista neuvottiin ja siinä autettiin ja jos pyysi itse apua johonkin asiaan niin aina sai. Sekä synnytyksen hoitaneesta henkilökunnasta että osaston henkilökunnasta jäi todella positiivinen muisto, mielestäni täyden kympin arvoista väkeä olivat kaikki. Täytyy sanoa iso kiitos osaston N6C henkilökunnalle!
On tämä niin timanttisen pettämätön palsta!😂
Olisiko peileissä se syy suurimmalla osalla näitä wt-äitejä kohteluunsa. Valitettavasti joutunut nelikymppisen elämäni aikana paljon asioimaan sairaalassa, ja aivan muutamaa yksittäistä nihkeämpää kokemusta lukuunottamatta AINA saanut kuuntelevaa, tinkimättömän ammattitaitoista kohtelua. Tuntenut oloni turvallisessa henkeä uhanneissakin kohtauksissa jne.Miten on näiden täällä luettujen "sotakertomusten" kanssa vahva olo että metsä todella vastaa miten sinne karjutaan...
Olen tuo joka kehui N6C:n henkilökuntaa, eli jonka kommenttiin vastasit. Seurasin siellä osastolla myös sitä, että miten kätilöt ja muut hoitajat puhuivat muille äideille kuin minulle, ja kaikille äideille siellä oltiin ainakin silloin todella mukavia ja ystävällisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä kuulostavat niin hurjilta asioilta, että eikö synnytysosastojen toimintaa pitäisi alkaa yhteiskunnan taholta tutkia. Ei voi olla laitaa v 2018 Suomessa.
Yhteiskunnan taholta asioita tutkitaan kun, tosin lähinnä taloudellisesta näkökulmasta. Mitä on esim. ne käytännöt joiden ansiosta potilas kotiutuu ja voidaan kotiuttaa mahdollisimman nopeasti.
Kuulostaa todella ihmisläheiseltä - äideistä ja vauvoista välittävältä.
Välittäminen ei ole sairaaloiden tehtävä eikä sairaalta kai oikein koskaan ole olleet kovin lämminhenkisiä.
Olen ihan puulla päähän lyöty, kun olen lukenut näitä kommenteja, miten sairaaloiden ja joidenkin hoitajien asenteen ovat menneet alaspäin, kun vertaan 80-lukuun jolloin asia oli omakohtainen. Kyllä sen ajan äidit olisivat nousseet parikaadeille ja vaatineet oikeuksia.
Vai ei sairaalan tehtävä ole ihmisen hyvinvoinnista välittäminen tai olla lämminhenkinen?
En tiedä pitäisi tässä itkeä vai nauraa. Kun suunnitellaan uusia sairaalarakennuksia ja synnytysosastoja arkkutehtuurin laitetaan todella paljon rahaa ja aikaa, jotta osastot olisi äideille lämminhenkisiä ja kodinomaisia ja äidit viihtyisivät sielä.
Jos joidenkin hoitajien asenne on, ettei hoivatyöstä ja tiloista tarvitse edes välittyä lämminhenkisyys tai äitien viihtyväisyys tai välittäminen osastolla, niin mitä hittoa arkkitehtien on tehtävä suunnittelmia suunnittelun perään ja mietittävä mikä väri saattaisi mielyttää äitien silmää, kun kuitenkin makaavat siellä verisissä lakanoissa ja epäinhimillisissä olosuhteissa, ilman, että he saavat hoitajilta edes perushoitoa.
Hoitajien asenteistahan tuossa ei puhuttu mitään.
Ehkä todella kannataisi tutustua siihen miten julkisella puolella päätöksiä tehdään. Yksi taho päättäö niistä hoitokäytännöistä jotka yleensä pohjautuu lääketieteeseen. Toinen taho päättää rakennusten arkitehtuurista yms.
Monet vanhat sairaalat on kyllä arkitehtuuriltaan kauniita mutta ei ne sen viihtyisempiä ollut kuin nykyisetkään. Juuri mikään ei ole edes muuttunut tehokkuusajattelua lukuunottamatta. Ulkoiset puitteet voi olla vaikka kuinka hienot mutta oikeadti ajatus on muualla kuin viihtyidyydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On muuten perseestä että kipeät ja kuolemanväsyneet äidit rääkätään loppuun sairaalassa.
Olen ollut parissa pikkuleikkauksessa enkä silloin joutunut itse liinavaatteiden perässä juoksemaan. Toki Olin tokkurassa lääkityksestä, mutta muuten ok kuntoinen. Vain synnyttäjiä kiusataan noin
Ihmettelen, miksi äitejä pidetään ylipäätåän sairaalassa, jos hoitajat eivät anna apua. Kommenteista päätellen, monen äidin olisi parempi olla kotona, ainakin jos on tukiverkosto.
Ja mikä tekee tämän päivän äideistä synnytyksen jälkeen niin väsymättömiä ja hyväkuntoisia, että jaksat huolehtia vauvasta, itsestään ja huolehtia vielä liinavaatteistakin.
Vielä 80-luvulla saakka äidit olivat viikon sairaalassa toipumassa synnytyksestä ja lastenhoitajat hoitivat vauvat ja kotiin saatiin vielä kodinhoitaja avuksi. Ja lapsivuodeaikakin oli 6-12kk.
Nykyinen ilmiö on vain 20-25v vanha niin miten se näkyy äidin ja lapsen parempana hyvinvointina? Vai perustuuko tämä vain kustannusten säästöön? Vai mikä idea tässä on?
Nykyisin mummona jo jäin ketjua tähän äimistelemään. Samoilla vuosikymmenillä kuin sinä Kättärillä annettiin vielä vauvan nukkua eri huoneessa ekayönä, josta hoitaja kärräsi syötölle ja vei takaisin ja äiti jatkoi nukkumista.
Ilokaasupäissäni synnytyksen jälkeen menin heti suihkuun, kun minut oli kärrätty huoneeseen, juoksi hoitaja huolestuneena perääni, kun en ollut huoneessa. Sanoi, että voin pyörtyä, ei saa yksin mennä.
Yökkö laittoi diureettia tippapulloon, sanoi, että kun kasvoissani oli turvotusta, laskee nopeammin. Aamulla tuli fyssari synnytyksen jälkeen ja näytti heti jumpat kiinteytykseen.
Olin kuusi päivää sairaalassa, seitsemän olisi saanut olla.ensisynnyttäjänä, mutta halusin kotiin. Tuollaisesta henkilökunnasta kuin nykyisin ei ollut tietoakaan.
Hoitajan ei päättää käytännöistä tai esim. kotiutumista. Ohjeet siitä mitä työtehtäviin sisältyy ja mitä ei tulee myös jostakin muualta kuin hoitajilta itseltään. Hoitaja ei päätä sitä että kuntouttavaan työotteeseen kuuluu se että äiti petaa sängynsä itse (=jotta esim. laikkareita voidaan osastolla vähentää tai että käyttävät aikaa enemmän kirjaamiseen). Hoitajat eivät myöskään päätä osastolla sitä että vauva huoneista luovutaan ja kaikki vauvat tehohoitoa lukuunottamatta hoidetaan vierihoidossa jne.
? Minä puhuin saamastani hyvästä hoidosta. En siitä, kuka päätti. Yökkö sanoi näillä sanoilla:" Laitan tuonne tippaan diureettia, siitä äidit on tykänneet, kun sullakin näkyy olevan kasvoissa turvotusta, niin on aamulla mukavampi herätä." Eikö siinä ollut asenne kohdillaan?
Vuosikymmenien jälkeen muistaa ystävällisyyden. Samoin sen, kun hoitaja aidosti huolestuneena juoksi hakemaan minua suihkusta.
Juuri näin. Ja siihen aikaan hoitajat ja lääkärit kommunikoivat vielä keskenään. Minulla myös on hyviä muistoja tuolta ajalta ja sairaalassa oli ihan yleinen käytäntö, kuinka hoitaja saattoi sanoa potilaalle "minäpä kysyn lääkäriltä" jos tarvitse kipulääkkettä tai muuta, johon tarvittiin lääkärin päätös. Ja myös hoitajat itse oli aktiivisia, jos ajattelivat sen helpottavan potilaan oloa. Silloin tarjottiin.
Ja näin on edelleen monella muilla osastolla myös nykyään, paitsi synnytysosastolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä takia sinne osastolle on sitten pakko jäädä jos ei ole tiennyt/tajunnut polikliinista synnytystä toivoa. Voisivat ajaa pois hyväkuntoiset potilaat. Paskaa kohtelua olen itsekin saanut. Heti huomasi huonon ilmapiirin osastolla. Ei enää ikinä kiitos.
Kyllä se pohjimmainen tarkoitus monissa käytännöissä onkin että sairaalassa kukaan ei viihtyisi tarpeettoman pitkään vaan yhteiskunnan varoja säästyisi muualle.
Itse pyysin että voisin vauvan kanssa lähteä kotiin niin minulle vastattiin että mene minne haluat mutta vauva jää tänne. Syystä ettei lastenlääkäri ole tarkastanut vauvaa. Sitä sitten odotin monta päivää, vauva oli kaikinpuolin terve. Itketettiin tahallaan..
Itkeminen varsinkaan niille hoitajille tuossa tilanteessa on hiukan turhaa, vaikkakin toki ymmärrettävää vastasyntyneen äidin kohdalla. Silti se hoitaja ei oikein voi mitään tilanteelle hän ei siitä kotiutuksesta jokatapauksessa päätä.
Niin synnärillä kuin muissakin yksiköissä erialojen (myös saman erikoisalan sisällä) lääkärit saattaa olla erimielisiä kotiutuksesta. Äitiä hoitava lääkäri voisi kotiuttaa mutta lasta hoitava lääkäri kieltäytyy kotiuttamadta vauvaa.Kävin vessassa itkemässä, en halunnut hoitajien haukkuja siitäkin. Kyllä ne hoitajat päättivät kenen vauva pääsee lääkärin tarkastukseen. Itse näin vasta kahdeksantena päivänä lastenlääkärin kun annettiin lupa sinne mennä. Lapsi oli täysin normaalissa kunnossa. Tosin tuosta on aikaa mutta muistuu joskus mieleen..
Miten niin hoitajat sen päätti? Miksi ei osaston lääkäri? Jos todella noin on olisin kyllä tehnyt kantelun hoitovirheestä, hoitaja ei voi määrätä tuon kaltaisista asioista vaan lääkärin tutkimuksia hoitoa ohjaa lääkäri, joko itse tai hänen esimiehensä, viimekädessä sairaalan ylilääkäri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on sitä kikyä, työmoralille käy heipat samalla kun ansioita leikataan. Asiakas/potilas on sitten niitä loppukäyttäjiä jotka saavat huonoa palvelua. Suomi nousuun!
Asiallehan et voi enää mitään, yritä päästä yli ja unohtaa.
Hoitajat eivät ole palvelijoita!
Vaan ... ? Mitäs varten he siellä osastolla ovat, jos potilaat hoitavat itse itsensä eivät hoitajat edes kysyttäessä vastaa ja neuvo asiallisesti?
En halua kuvitella, millainen työilmapiiri sellaisilla osastoilla on, joilla suurin osa v'ttuilee potilaille ja yksi tai kaksi pelastaa tilanteet.
Itse olen hoitaja/kätilö, mutta en todellakaan kenenkään palvelija. Meidän tehtävä on esimerkiksi antaa ohjausta vauvan hoitoon, imetykseen, synnytyksestä palautumiseen, siihen mitä tulee tehdä mikäli kotona tulee ongelmaa omassa tai vauvan voinnissa. Itse tuon vaihtovaatteet ja vaihdan lakanat esim. sektiolla synnyttäneiltä, mutta kyllä suurin osa synnyttäneistä jaksaa itse hakea pyyhkeensä muutaman metrin päästä.
Olet siellä palvelutehtävässä niin kuin meistä moni muukin on omalla alallaan. Asenteesi haisee ylimieliseltä. Hoiva- ja huolenpito - eikö se enää kuulukaan hoitajan toimenkuvaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelottavinta tässä on se, että synnyttäneiden hoidossa on selviä lääketieteellisiä (ja hoitotieteellisiä) puutteita, jotka vaarantavat äitien terveyden ja hengen. Ja vastasyntyneen siinä samalla. Itse operatiivisen alan lääkärinä oman synnytykseni jälkeen totesinkin, että jos omalla osastollani päivystys- ja leikkauspotilaita hoidettaisiin samalla tavalla kuin synnyttäneitä, meillä kuolisi säännöllisesti potilaita useampi vuodessa. Synnyttäjä kuoli osastolla keuhkoemboliaan-uutisia en ihmettele enää ollenkaan. Tilojen tunnistaminen ja hoito on ala-arvoista.
Omalla kohdallani ei tunnistettu merkittävää vuotoa ja anemiaa (kollega järkyttyi, kun näki minut kotiutusvaiheessa, olin kipeästi parin punasolupussin tarpeessa), vuoteesta nousua ym ei neuvottu (repeämät repesivät uudelleen, mikä pahensi sisäistä vuotoa ja aiheutti hermovaurion sulkijaan), kipu- ja ummetuslääkettä sai anoa yksi kerrallaan (ei ole lääkelistoja, piti tuoda omat, että sai ajallaan), ruokailusta tai ylipäätänsä mistään ei infottu (huonokuntoinen vuodepotilas jäi ilman ruokaa), pesulle ei autettu (vaikka ei tolpillaan pysynyt, käskettiin vetää pyörtyessä hätänarusta).
Onneksi selvisin itse vauvan kanssa kotiin ja sitä ennen saatiin vielä perhehuonekin. Isästä oli merkittävä apu osastolla vauvan hoidon ohella: kantoi ruokaa ja lääkkeitä. Lisäksi hoiti kommunikaation kätilöiden kanssa: hänelle ei vittuiltu.
No, alan ihmisenä, oletko tuonut näitä kauheita kokemuksiasi julki jossain muuallakin kuin täällä vauvapalstalla? Eikö sinulla ja kaltaisillasi juuri olisi mahdollisuus vaikuttaa asioihin, ainakin vähän enemmän kuin muilla äideillä?
Kirjoitin kyllä muistutuksen, mutta jätin sen postitittamatta. Oli traumaattinen kokemus jo muistella muutaman kuukauden takaista enkä siinä kuormittavassa tilanteessa olisi jaksanut sitä härdelliä, minkä saman sairaalan lääkärin tekemä muistutus/valitus/kantelu olisi käynnistänyt. Oman komplikaation hoito oli vielä kesken myös ko klinikassa, mikä vaikutti haluttomuuteen käynnistää prosessia. Ja ennen kaikkea oma uudelleensuuntautuminen: traumaattisen ja hankalan alun jälkeen halusin jättää kaiken taakseni ja keskittyä lapseen.
Olin sairaalassa synnytyksen käynnistyksessä, kokoarvio lapsesta oli 5kg, ja paikkansa piti. Lääkäri halusi, että kokeilen synnyttää alateitse. Käynnistys kesti pitkään ja supistukset olivat hurjia (vertasin luonnollisesti käynnistyneeseen). Itkeä tihrustin pelosta kun kivut olivat kovat ja pienikokoisella naisella vatsa tuntui ihan valtavalta. Pelkäsin synnytystä.
Kätilö siihen itkuun tuhahti, että turha sitä on valittaa kun auto on jo ojaan ajettu.
Onneks ei muita ikäviä kokemuksia.
Kyllä potilaan kohtaaminen herkässä tilanteessa vaatii taitoa, jota ei kaikilla ole
Vierailija kirjoitti:
Ketjua lukeneena odotan innolla että Sote saataisiin maaliin ja yksityiset, oikeasti palveluun panostavat sairaalat aloittavat toimintansa.
Saattaa tässäkin ketjussa vinkuneilla (toivottavasti provoja) hoitajilla asenne muuttua kun monoa tulee huomattavasti nykyistä suojatyöpaikkaa helpommin.
Juuri näin. Sote on enemmän kuin tervetullut. Julkisen palvelun synnytyssairaalat tulevat entisestään vähenemään, kun äidit voivat valita yksityisen ja julkisen välillä.
Ja on se kumma, miten yksityiselle puolelle hakeutuu jo nyt empatianykyisiä ja hyvin käyttäytyviä hoitajia. Yleensä ongelmat on vain julkisessa terv.hoidossa.
Alue: Aihe vapaa
Tässä näkyy, että ihmiset ovat erilaisia: arvostavat eri asioita ja ovat tottuneet erilaisiin kommunikointitapoihin. Sinä pidit tuota niin hyvänä palveluna, että muistat vielä vuosien jälkeen. Pystyn kuitenkin helpostikin kuvittelemaan, että joku toinen täällä valittaisi todella törkeästä hoitajasta, joka vittuili kasvojen turvotuksesta heti synnytyksen jälkeen.
Siksi puolin ja toisin ihmisten olisi hyvä muistaa, että kaikkea ei tarkoiteta pahalla ja toisaalta myös, joku voi loukkaantua, vaikket oikeasti olekaan tarkoittanut pahalla. Kommunikointi, ymmärtäminen ja joustaminen auttaisivat paljon.