Synnytin heinäkuussa PHKS:ssa, vieläkin v*tuttaa hoitajien käytös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä kuulostavat niin hurjilta asioilta, että eikö synnytysosastojen toimintaa pitäisi alkaa yhteiskunnan taholta tutkia. Ei voi olla laitaa v 2018 Suomessa.

Yhteiskunnan taholta asioita tutkitaan kun, tosin lähinnä taloudellisesta näkökulmasta. Mitä on esim. ne käytännöt joiden ansiosta potilas kotiutuu ja voidaan kotiuttaa mahdollisimman nopeasti.

Kuulostaa todella ihmisläheiseltä - äideistä ja vauvoista välittävältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Prototyyppi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kamalaa luettavaa tää ketju. Olenko ymmärtänyt oikein, juuri synnyttäneet äidit joutuvat itse vaihtamaan lakanansa ja etsimään niitä ties mistä käytäviltä??? Sen verran mitä olen itse ollut joskus sairaalaosastolla tai katsomassa tuttuja yms. ei missään muualla potilaat vaihda lakanoitaan itse. Ei missään nimessä.

Raskaus ja synnytys eivät joo ole sairauksia, mutta kyllähän ne ovat ihan normaalisti sujuneinakin rankkoja kokemuksia (puhumattakaan niistä tapauksista, joissa on käynyt jotain vakavampaakin). Onko se niin väärin, että juuri synnyttänyt saisi vähän levätä, ilman että hän alkaa heti sykkiä ja suorittaa? Se, että lepää vähän, ei tarkoita sitä, että maatuu siihen sänkyynsä loppuelämäksi eikä osaa huolehtia itsestään tai vauvastaan. 

Muistan kun jo nuorena kuulin vähän sivummalta, kuinka esim. äitini ja hänen tuttavansa puhuivat ikävistä kokemuksistaan synnäreillä. En ihan ymmärtänyt niitä silloin, mutta nyt aikuisena olen saanut kuulla samaa omilta ystäviltäni. Joku joskus sanoi, että äitejä kohdellaan kuin jotain karjaa. Nyt vielä kun olen lukenut tätä ketjua, on ihan selvää, että naisia on kohdeltu ja kohdellaan edelleen todella huonosti synnytyksen jälkeen. Ne lakanoiden vaihdot itsessään eivät ole vielä maailmanloppu (vaikka outoa kylläkin), mutta tuollainen kaikenlainen tiuskiminen ja tylytys on ihan järkyttävää kuultavaa. Itselläni ei edes ole lapsia, mutta kyllä pistää ketuttamaan tällainen.  Hyviä hoitajiakin on tottakai, mutta ihan liian paljon näitä, jotka käyttäytyvät ikävästi. 

Nyt naiset ruvetaan tekemään tälle asialle jotain. Tätä on selkeästi jatkunut liian kauan. Ei siedetä tuollaista käytöstä, sitkeesti vaan valitusta perään jos ei voi siinä tilanteessa suoraan sanoa. Itsellänikin on haaveissa perheen perustaminen, ja jos joskus pääsen sinne synnärille asti, en tiedä missä mielentilassa sitä lopulta joutuu siellä olemaan.

Monella on käsitys, että hyvää hoitoa on se kun tehdään kaikki puolesta ja "palvellaan". Tämä ei pidä paikkaansa! Toki täytyy auttaa siinä missä tarvitaan, ja mitä heikompi sen enemmän tarvitsee apua. Ketään ei silti pidä "passata" liikaa. Se ei edistä toipumista, vaikka mukavaa ehkä olisikin.

Kuntoutuminen alkaa heti synnytyksen/ leikkauksen tms.jälkeen.

Jännä nuo alapeukut tuohon kommenttiin. Tarkoittaako ne, että olisi kiva olla passattavana vai mikä on ajatus niissä? Väitteet hän on kuitenkin faktaa, mitä tuossa kommentissa mainittiin. Voisiko joku avata?

Kerrotko vielä miksi sektion jälkeen pitää kuntouttaa näin mutta esim. umpisuolileikkauksen jälkeen ei? Tiedät itsekkin että tuossa ei ole mitään logiikkaa.

Kyllä mut ainakin potkittiin hyvin pian umpparileikkauksen (avoleikkaus, ei laparoskopia) jälkeen sängystä ylös. Heräämöstä osastolle ja osastolla ekana vessaan asap. Ei leikkausten jälkeen anneta jäädä sänkyyn lepäämään, vaikka olisi kuinka tolkuttomat kivut.

Mut on leikattu on monet kerrat ja aina on pitänyt lähteä liikkeelle suht. pian leikkauksesta.

Henkilökunnan asenne taas vaatisi täyden remontin. Sen verran huonosti monia, myös minua, on kohdeltu sairaalassa.

Pitikö lakanat vaihtaa myös ja kuljeskella etsimässä vaatteita ja ruokaa?

Äitini oli lonkkaleikkauksessa ja kyllä leikkausta seuraavana päivänä pistettiin liikkeelle, vaikka lonkkanivel oli vaihdettu. Ikääkin oli aika reippaasti. Lakanan osasi itse ottaa kaapista ja heti, kun pääsi tuen kanssa niin paljon kävelemään, että pääsi ovesta ulos, meni syömään ruokailutilaan.

Näin se vain nykyään kuntouttava työote menee potilaan parhaaksi.

Ohjeistus on, että potilas ylös vuoteelta mieluusti jo leikkauspäivänä, viimeistään seuraavana aamuna. Ja kyllä, ihan potilaan parhaaksi aloittaa kuntoutus välittömästi. Hoitajille olisi paljon helpompaa hoitaa potilaat vuoteeseen, vanhojen ihmisten kävelyttäminen ja tukeminen vie enemmän aikaa. Eli se ilkeä hoitaja joka ei suostu palvelemaan tekee työnsä täysin oikein!

No vanhuksia edes kävelytetään ja tuetaan, mutta synnyttäneet saa pökertyä suihkuun ja käytäville.

Olen yksi näistä "jalkeille vaan heti" -toiminnan jälkeen pyörtynyt. Synnytin yöllä ja verta meni paljon, salissa en päässyt suihkuun kun pyörryin heti sängystä noustuani. Suihkuun pääsin lopulta vasta seuraavana päivänä, koska ekana päivänä en pystynyt sinne menemään.

En minäkään olis sitä apua tarvinnut enempää, kuin että joku olis tukenut sinne vessaan mennessä, kun silmissä musteni jo istumaan noustessa. Olishan se suihkukin ollut ihan kiva, onneksi vessaan pääsi just ja just seinistä kiinni pitämällä ja sai sentään alapäätä suihkutettua.

Lounasta en ekana päivänä saanut ollenkaan, koska en missään olosuhteissa olisi pystynyt kävelemään pitkää käytävää ja pysynyt jaloillani ottaakseni sitä ruokaa. Ja sitä ei ihan oikeasti hoitaja suostunut tuomaan. Sanoi suoraan että mies auttamaan tai sitten pitää olla syömättä jos ei itse jaksa hakea. Onneksi mies oli päivällisaikaan paikalla ja sain ruokaa ekan kerran sitten edellisen päivän.

Jäi nyppimään, kun oli kolmas synnytys ja tiesin tasan tarkkaan että tällainen fiilis ei kuulu olla, että hiumaa ja jäsenet puutuu jne. Mutta ei kukaan uskonut, ennen kuin sitten pökerryin ja joku viitsi vilkaista niitä papereitakin.

Kyllä mun mielestä sairaalan hoitohenkilökunta on siellä juuri nimenomaan potilaita ja heidän tarpeitaan varten, ovathan he asiakkaita. Ei niin, että mekaanisesti hoidetaan työtehtävät, joiden kohteena nyt vaan tällä kertaa sattuu olemaan vastasynnyttänyt äiti. Ja mielestäni vastasynnyttäneet äidit tarvitsevat ennen kaikkea lepoa ja aikaa kerätäkseen voimansa, sillä helpotusta ei ainakaan ole lähiaikoina tulossa. Kuntouttava työote on tässä tapauksessa vähän yliampuvaa, koska harvemmin äitien on tarkoitus viettää sairaalassa paria yötä enempää. Mihin heitä kuntoutetaan? Hyvät unet ja kivunlievitys, eiköhän vauvankin hoito ala siinä sivussa sujumaan. Kai sitä saa olla kipeä, ovathan he juuri puskeneet uutta elämää maailmaan. Esim. vanhuksilla kuntouttava työote on oleellinen, koska heidän toimintakykyään pyritään ylläpitämään! Ei terveen, tuoreen äidin toimintakyky auttamisesta romahda. Eikä auttaminen ole yhtä kuin palveleminen, tai kuntouttava työote yhtä kuin käskyttäminen. Tehtyä työtä pitäisi myös ammattitaitoisen hoitajan osata perustella. Muutenko vaan ilkeyttänne käskytätte kipeää ihmistä etsimään pyyhkeitä? Ihmetyttää "ammattilaiset", joilla ei näemmä yhtään kykyä kertoa, miksi asioita ylipäätänsä tehdään. Se on se kommunikaatio, mikä on monelle potilaalle tärkein. Tulla kuulluksi ja ymmärretyksi. Kiireestäkin voi kertoa ja pahoitella. Tosin mistä minä voin tietää, olenhan vain lähihoitaja, pesen pelkkiä pyllyjä. 🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia sinne osastolle on sitten pakko jäädä jos ei ole tiennyt/tajunnut polikliinista synnytystä toivoa. Voisivat ajaa pois hyväkuntoiset potilaat. Paskaa kohtelua olen itsekin saanut. Heti huomasi huonon ilmapiirin osastolla. Ei enää ikinä kiitos.

Kyllä se pohjimmainen tarkoitus monissa käytännöissä onkin että sairaalassa kukaan ei viihtyisi tarpeettoman pitkään vaan yhteiskunnan varoja säästyisi muualle.

Itse pyysin että voisin vauvan kanssa lähteä kotiin niin minulle vastattiin että mene minne haluat mutta vauva jää tänne. Syystä ettei lastenlääkäri ole tarkastanut vauvaa. Sitä sitten odotin monta päivää, vauva oli kaikinpuolin terve. Itketettiin tahallaan..

Itkeminen varsinkaan niille hoitajille tuossa tilanteessa on hiukan turhaa, vaikkakin toki ymmärrettävää vastasyntyneen äidin kohdalla. Silti se hoitaja ei oikein voi mitään tilanteelle hän ei siitä kotiutuksesta jokatapauksessa päätä.

Niin synnärillä kuin muissakin yksiköissä erialojen (myös saman erikoisalan sisällä) lääkärit saattaa olla erimielisiä kotiutuksesta. Äitiä hoitava lääkäri voisi kotiuttaa mutta lasta hoitava lääkäri kieltäytyy kotiuttamadta vauvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä kuulostavat niin hurjilta asioilta, että eikö synnytysosastojen toimintaa pitäisi alkaa yhteiskunnan taholta tutkia. Ei voi olla laitaa v 2018 Suomessa.

Yhteiskunnan taholta asioita tutkitaan kun, tosin lähinnä taloudellisesta näkökulmasta. Mitä on esim. ne käytännöt joiden ansiosta potilas kotiutuu ja voidaan kotiuttaa mahdollisimman nopeasti.

Kuulostaa todella ihmisläheiseltä - äideistä ja vauvoista välittävältä.

Välittäminen ei ole sairaaloiden tehtävä eikä sairaalta kai oikein koskaan ole olleet kovin lämminhenkisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On muuten perseestä että kipeät ja kuolemanväsyneet äidit rääkätään loppuun sairaalassa.

Olen ollut parissa pikkuleikkauksessa enkä silloin joutunut itse liinavaatteiden perässä juoksemaan. Toki Olin tokkurassa lääkityksestä, mutta muuten ok kuntoinen. Vain synnyttäjiä kiusataan noin

Ihmettelen, miksi äitejä pidetään ylipäätåän sairaalassa, jos hoitajat eivät anna apua. Kommenteista päätellen, monen äidin olisi parempi olla kotona, ainakin jos on tukiverkosto.

Ja mikä tekee tämän päivän äideistä synnytyksen jälkeen niin väsymättömiä ja hyväkuntoisia, että jaksat huolehtia vauvasta, itsestään ja huolehtia vielä liinavaatteistakin.

Vielä 80-luvulla saakka äidit olivat viikon sairaalassa toipumassa synnytyksestä ja lastenhoitajat hoitivat vauvat ja kotiin saatiin vielä kodinhoitaja avuksi. Ja lapsivuodeaikakin oli 6-12kk.

Nykyinen ilmiö on vain 20-25v vanha niin miten se näkyy äidin ja lapsen parempana hyvinvointina? Vai perustuuko tämä vain kustannusten säästöön? Vai mikä idea tässä on?

Nykyisin mummona jo jäin ketjua tähän äimistelemään. Samoilla vuosikymmenillä kuin sinä Kättärillä annettiin vielä vauvan nukkua eri huoneessa ekayönä, josta hoitaja kärräsi syötölle ja vei takaisin ja äiti jatkoi nukkumista.

Ilokaasupäissäni synnytyksen jälkeen menin heti suihkuun, kun minut oli kärrätty huoneeseen, juoksi hoitaja huolestuneena perääni, kun en ollut huoneessa. Sanoi, että voin pyörtyä, ei saa yksin mennä.

Yökkö laittoi diureettia tippapulloon, sanoi, että kun kasvoissani oli turvotusta, laskee nopeammin. Aamulla tuli fyssari synnytyksen jälkeen ja näytti heti jumpat kiinteytykseen.

Olin kuusi päivää sairaalassa, seitsemän olisi saanut olla.ensisynnyttäjänä, mutta halusin kotiin. Tuollaisesta henkilökunnasta kuin nykyisin ei ollut tietoakaan.

Hoitajan ei päättää käytännöistä tai esim. kotiutumista. Ohjeet siitä mitä työtehtäviin sisältyy ja mitä ei tulee myös jostakin muualta kuin hoitajilta itseltään. Hoitaja ei päätä sitä että kuntouttavaan työotteeseen kuuluu se että äiti petaa sängynsä itse (=jotta esim. laikkareita voidaan osastolla vähentää tai että käyttävät aikaa enemmän kirjaamiseen). Hoitajat eivät myöskään päätä osastolla sitä että vauva huoneista luovutaan ja kaikki vauvat tehohoitoa lukuunottamatta hoidetaan vierihoidossa jne.

? Minä puhuin saamastani hyvästä hoidosta. En siitä, kuka päätti. Yökkö sanoi näillä sanoilla:" Laitan tuonne tippaan diureettia, siitä äidit on tykänneet, kun sullakin näkyy olevan kasvoissa turvotusta, niin on aamulla mukavampi herätä." Eikö siinä ollut asenne kohdillaan?

Vuosikymmenien jälkeen muistaa ystävällisyyden. Samoin sen, kun hoitaja aidosti huolestuneena juoksi hakemaan minua suihkusta.

Kamalia kokemuksia on monella. :( Pakko laittaa tähän vastapainoksi positiivinen kokemus Jorvista, jossa synnytin viitisen vuotta sitten. Synnyttäneiden osastolle saavuttaessa synnytyksen hoitanut kätilö ikäänkuin saattoi osastolle ja heti siinä infosi osaston hoitajia minun kunnostani ja tilanteestani. Sitten päästiin omaan huoneeseen, jossa hoitaja opasti heti osaston käytännöissä (ruokien haku, puhtaat ja likaiset pyykit, lääkkeet jne.). Koska meillä oli perhehuone ja lapsen isä siis mukana osastolla, niin käytäntönä oli, että itse haetaan ruoat jne. Mutta painottivat kovasti, että jos isän täytyy lähteä johonkin ( esim. vaikka vaan kotona kipaisee ruokkimassa kissan) , niin olisi hyvä heitä siitä infota, että osaavat sitten olla tiiviimmin äidin tukena. Ja tosiaan kyllä yksin osastolla oleville äideille tuotiin ruoat ym. huoneeseen. Eikä meidän tarvinnut mitään lakanoita itse vaihtaa edes perhehuoneen puolella.

Että on niitä onneksi mukaviakin kätilöitä ja osastoja. En sitten tiedä, onko osittain kyse siitä, millainen kulttuuri ja käsitys synnyttäjien "normaalista" kohtelusta minnekin muodostuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että sinne kunnalliselle hoitoalalle päätyy paljon ihmisiä, jotka eivät muualta töitä ole saanut eikä ole päätä ollut kouluttautua. Lähes jokainen kammottava WT omasta nuoruudestani, on nykyään hoitaja. Sellaisia elämänkoululaisia, joista tosiaan näki jo silloin, että pamahtavat paksuksi jo alle parikymppisinä paikalliselle Mikalle. Kai selainen sitten katkeroittaa ja sitä puretaan äiteihin, koska ovat siinä avuttomassa tilassa ja moni vielä todella kivuissaan ja hämmentyneitä. Hoitajapula kyllä ajaa alalle kaikenmaailman roskaihmisiä. Tämä on kammottavaa myös niille älykkäille taitaville hoitajille, että tämä roskasakki pilaa heidänkin maineensa... 

Kouluttautumaan hoitajaksi se "maine" kyllä melko nopeasti puhdistuu. Ymmärtää sen että hoitajat eivät ole eivätkä voi olla mitään yli-ihmisiä tai kaikki sellaisia joiden kanssa minä voin tulla toimeen loistavasti. Ei, hoitajat ovat tavallisia ihmisiä erilaisine persoonallisuuksia. Toiset liian kilttejä, toiset hyvin ärsyttäviä, valtaosa siltä ja väliltä. Kilteimmällekin hoitajalle sattuu välillä se huonopäivä kun ei vain jaksa hymyillä joka käänteessä.

No voi kuule, KAIKISSA ammateissa on ihmisillä erilaisia persoonallisuuksia, Ihan jokaisessa yrityksessä. Kukaan ei vaadi hoitajaa olemaan yli-ihminen vaan täyttämään edes alkeelliset peruskriteerit ammattitaidollisesti. Ei kuule monessakaan firmassa auta asiakkaille äyskiä ja vittuilla, jos on "paha mieli" tai huono päivä, koska saa taatusti varoituksen tai potkut. Se on ihan perustavanlaatuista ammattitaitoa. Samoin, miten esimerkiksi toimistossa käyttäydytään, miten puhutaan työkavereille, yhetistyökumppaneille jne. Ei hoitajat todellakaan ole ainoita, ketkä joutuvat tekemään töitä kiireessä, ylitöitä, on paljon stressiä ja painetta. Tekisi sinullekin hyväksi nähdä vähän muutakin työelämää. Omalla työpaikallani, missä todella teemme hommia todella ´paineen alla usein, ei katsottaisi tuollaista käytöstä sekuntiakaan, mistä täällä puhutaan.

Ja se synnyttänyt äiti on ASIAKAS, potilas. Hoitajan tehtävä on HOITAA häntä, varmistaa hyvinvointi parhaalla mahdollisella tavalla. Jos se oma huono päivä ei pysy piilossa, olisi syytä mennä vaikka terapiaan, sellainen ei nyt vaan työelämässä käy päinsä, että äyskitään muille. Moni näistä synnyttävistä äideistä tekee todella vaativaa työtä itsekin, joten turha verrata. 

Näitä asenteita tällä palstalla ihmettelen, miten hoitajat vastaavat. Ei kai se enää olekaan mikää hoiva-ammatti. Ajat muuttuvat.

Vierailija kirjoitti:

Prototyyppi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Prototyyppi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kamalaa luettavaa tää ketju. Olenko ymmärtänyt oikein, juuri synnyttäneet äidit joutuvat itse vaihtamaan lakanansa ja etsimään niitä ties mistä käytäviltä??? Sen verran mitä olen itse ollut joskus sairaalaosastolla tai katsomassa tuttuja yms. ei missään muualla potilaat vaihda lakanoitaan itse. Ei missään nimessä.

Raskaus ja synnytys eivät joo ole sairauksia, mutta kyllähän ne ovat ihan normaalisti sujuneinakin rankkoja kokemuksia (puhumattakaan niistä tapauksista, joissa on käynyt jotain vakavampaakin). Onko se niin väärin, että juuri synnyttänyt saisi vähän levätä, ilman että hän alkaa heti sykkiä ja suorittaa? Se, että lepää vähän, ei tarkoita sitä, että maatuu siihen sänkyynsä loppuelämäksi eikä osaa huolehtia itsestään tai vauvastaan. 

Muistan kun jo nuorena kuulin vähän sivummalta, kuinka esim. äitini ja hänen tuttavansa puhuivat ikävistä kokemuksistaan synnäreillä. En ihan ymmärtänyt niitä silloin, mutta nyt aikuisena olen saanut kuulla samaa omilta ystäviltäni. Joku joskus sanoi, että äitejä kohdellaan kuin jotain karjaa. Nyt vielä kun olen lukenut tätä ketjua, on ihan selvää, että naisia on kohdeltu ja kohdellaan edelleen todella huonosti synnytyksen jälkeen. Ne lakanoiden vaihdot itsessään eivät ole vielä maailmanloppu (vaikka outoa kylläkin), mutta tuollainen kaikenlainen tiuskiminen ja tylytys on ihan järkyttävää kuultavaa. Itselläni ei edes ole lapsia, mutta kyllä pistää ketuttamaan tällainen.  Hyviä hoitajiakin on tottakai, mutta ihan liian paljon näitä, jotka käyttäytyvät ikävästi. 

Nyt naiset ruvetaan tekemään tälle asialle jotain. Tätä on selkeästi jatkunut liian kauan. Ei siedetä tuollaista käytöstä, sitkeesti vaan valitusta perään jos ei voi siinä tilanteessa suoraan sanoa. Itsellänikin on haaveissa perheen perustaminen, ja jos joskus pääsen sinne synnärille asti, en tiedä missä mielentilassa sitä lopulta joutuu siellä olemaan.

Monella on käsitys, että hyvää hoitoa on se kun tehdään kaikki puolesta ja "palvellaan". Tämä ei pidä paikkaansa! Toki täytyy auttaa siinä missä tarvitaan, ja mitä heikompi sen enemmän tarvitsee apua. Ketään ei silti pidä "passata" liikaa. Se ei edistä toipumista, vaikka mukavaa ehkä olisikin.

Kuntoutuminen alkaa heti synnytyksen/ leikkauksen tms.jälkeen.

Jännä nuo alapeukut tuohon kommenttiin. Tarkoittaako ne, että olisi kiva olla passattavana vai mikä on ajatus niissä? Väitteet hän on kuitenkin faktaa, mitä tuossa kommentissa mainittiin. Voisiko joku avata?

Kerrotko vielä miksi sektion jälkeen pitää kuntouttaa näin mutta esim. umpisuolileikkauksen jälkeen ei? Tiedät itsekkin että tuossa ei ole mitään logiikkaa.

Kyllä mut ainakin potkittiin hyvin pian umpparileikkauksen (avoleikkaus, ei laparoskopia) jälkeen sängystä ylös. Heräämöstä osastolle ja osastolla ekana vessaan asap. Ei leikkausten jälkeen anneta jäädä sänkyyn lepäämään, vaikka olisi kuinka tolkuttomat kivut.

Mut on leikattu on monet kerrat ja aina on pitänyt lähteä liikkeelle suht. pian leikkauksesta.

Henkilökunnan asenne taas vaatisi täyden remontin. Sen verran huonosti monia, myös minua, on kohdeltu sairaalassa.

Umpparileikkaus on hyvin paljon pienempi toimenpide kuin sektio. 

Saattaa olla, tai sitten ei. Riippuu todella paljon leikkaustavasta, kuinka pitkällä tulehdus on, onko umpilisäke ehtinyt puhjeta...

Ei mielestäni mikään pikku juttu, että vatsaan tulee 10 cm pituinen leikkaushaava umpparileikkauksessa. En lähtisi noin mustavalkoisesti vähättelemään umpparileikkausta.

Ohhoh, mun umpparihaava on alle viisi senttinen. Missä puoskarilla sä olet käynyt?

Sektiohaava on sen 10 cm.

Ja tuossahan nuo ovat nätisti peräkkäin :)

Umpparileikkauskessa haava muutaman senttimetrin ja poistetaan pieni suikero umpilisäke paksunsuolen kulmasta. Sektiossa haava vähinvään kymmensenttinen, kohtu halkaistaan, otetaaan vauva pois ja omellaan kohtu ja vatsa uudelleen kiinni. Pieni ero. 

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että sinne kunnalliselle hoitoalalle päätyy paljon ihmisiä, jotka eivät muualta töitä ole saanut eikä ole päätä ollut kouluttautua. Lähes jokainen kammottava WT omasta nuoruudestani, on nykyään hoitaja. Sellaisia elämänkoululaisia, joista tosiaan näki jo silloin, että pamahtavat paksuksi jo alle parikymppisinä paikalliselle Mikalle. Kai selainen sitten katkeroittaa ja sitä puretaan äiteihin, koska ovat siinä avuttomassa tilassa ja moni vielä todella kivuissaan ja hämmentyneitä. Hoitajapula kyllä ajaa alalle kaikenmaailman roskaihmisiä. Tämä on kammottavaa myös niille älykkäille taitaville hoitajille, että tämä roskasakki pilaa heidänkin maineensa... 

Koetko itse olevasi jotain muuta kuin ilkeä,veemäinen ja tuomitseva ihminen? Ethän sinä ole sen parempi kuin nuo mainitsemasi "ihmisroskat".

T. Yksi nuorena perheen perustanut ja ihan fiksukin sairaanhoitaja, joka tekee työtä täydellä sydämellä,potilasta arvostaen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On muuten perseestä että kipeät ja kuolemanväsyneet äidit rääkätään loppuun sairaalassa.

Olen ollut parissa pikkuleikkauksessa enkä silloin joutunut itse liinavaatteiden perässä juoksemaan. Toki Olin tokkurassa lääkityksestä, mutta muuten ok kuntoinen. Vain synnyttäjiä kiusataan noin

Ihmettelen, miksi äitejä pidetään ylipäätåän sairaalassa, jos hoitajat eivät anna apua. Kommenteista päätellen, monen äidin olisi parempi olla kotona, ainakin jos on tukiverkosto.

Ja mikä tekee tämän päivän äideistä synnytyksen jälkeen niin väsymättömiä ja hyväkuntoisia, että jaksat huolehtia vauvasta, itsestään ja huolehtia vielä liinavaatteistakin.

Vielä 80-luvulla saakka äidit olivat viikon sairaalassa toipumassa synnytyksestä ja lastenhoitajat hoitivat vauvat ja kotiin saatiin vielä kodinhoitaja avuksi. Ja lapsivuodeaikakin oli 6-12kk.

Nykyinen ilmiö on vain 20-25v vanha niin miten se näkyy äidin ja lapsen parempana hyvinvointina? Vai perustuuko tämä vain kustannusten säästöön? Vai mikä idea tässä on?

Nykyisin mummona jo jäin ketjua tähän äimistelemään. Samoilla vuosikymmenillä kuin sinä Kättärillä annettiin vielä vauvan nukkua eri huoneessa ekayönä, josta hoitaja kärräsi syötölle ja vei takaisin ja äiti jatkoi nukkumista.

Ilokaasupäissäni synnytyksen jälkeen menin heti suihkuun, kun minut oli kärrätty huoneeseen, juoksi hoitaja huolestuneena perääni, kun en ollut huoneessa. Sanoi, että voin pyörtyä, ei saa yksin mennä.

Yökkö laittoi diureettia tippapulloon, sanoi, että kun kasvoissani oli turvotusta, laskee nopeammin. Aamulla tuli fyssari synnytyksen jälkeen ja näytti heti jumpat kiinteytykseen.

Olin kuusi päivää sairaalassa, seitsemän olisi saanut olla.ensisynnyttäjänä, mutta halusin kotiin. Tuollaisesta henkilökunnasta kuin nykyisin ei ollut tietoakaan.

Hoitajan ei päättää käytännöistä tai esim. kotiutumista. Ohjeet siitä mitä työtehtäviin sisältyy ja mitä ei tulee myös jostakin muualta kuin hoitajilta itseltään. Hoitaja ei päätä sitä että kuntouttavaan työotteeseen kuuluu se että äiti petaa sängynsä itse (=jotta esim. laikkareita voidaan osastolla vähentää tai että käyttävät aikaa enemmän kirjaamiseen). Hoitajat eivät myöskään päätä osastolla sitä että vauva huoneista luovutaan ja kaikki vauvat tehohoitoa lukuunottamatta hoidetaan vierihoidossa jne.

? Minä puhuin saamastani hyvästä hoidosta. En siitä, kuka päätti. Yökkö sanoi näillä sanoilla:" Laitan tuonne tippaan diureettia, siitä äidit on tykänneet, kun sullakin näkyy olevan kasvoissa turvotusta, niin on aamulla mukavampi herätä." Eikö siinä ollut asenne kohdillaan?

Vuosikymmenien jälkeen muistaa ystävällisyyden. Samoin sen, kun hoitaja aidosti huolestuneena juoksi hakemaan minua suihkusta.

Kyllä sen diureetin tippaan olisi pitänyt määrätä lääkäri. Ei hoitajan arvioimana kosmeettiset syyt. 

Vierailija kirjoitti:

Pelottavinta tässä on se, että synnyttäneiden hoidossa on selviä lääketieteellisiä (ja hoitotieteellisiä) puutteita, jotka vaarantavat äitien terveyden ja hengen. Ja vastasyntyneen siinä samalla. Itse operatiivisen alan lääkärinä oman synnytykseni jälkeen totesinkin, että jos omalla osastollani päivystys- ja leikkauspotilaita hoidettaisiin samalla tavalla kuin synnyttäneitä, meillä kuolisi säännöllisesti potilaita useampi vuodessa. Synnyttäjä kuoli osastolla keuhkoemboliaan-uutisia en ihmettele enää ollenkaan. Tilojen tunnistaminen ja hoito on ala-arvoista.

Omalla kohdallani ei tunnistettu merkittävää vuotoa ja anemiaa (kollega järkyttyi, kun näki minut kotiutusvaiheessa, olin kipeästi parin punasolupussin tarpeessa), vuoteesta nousua ym ei neuvottu (repeämät repesivät uudelleen, mikä pahensi sisäistä vuotoa ja aiheutti hermovaurion sulkijaan), kipu- ja ummetuslääkettä sai anoa yksi kerrallaan (ei ole lääkelistoja, piti tuoda omat, että sai ajallaan), ruokailusta tai ylipäätänsä mistään ei infottu (huonokuntoinen vuodepotilas jäi ilman ruokaa), pesulle ei autettu (vaikka ei tolpillaan pysynyt, käskettiin vetää pyörtyessä hätänarusta).

Onneksi selvisin itse vauvan kanssa kotiin ja sitä ennen saatiin vielä perhehuonekin. Isästä oli merkittävä apu osastolla vauvan hoidon ohella: kantoi ruokaa ja lääkkeitä. Lisäksi hoiti kommunikaation kätilöiden kanssa: hänelle ei vittuiltu.

No, alan ihmisenä, oletko tuonut näitä kauheita kokemuksiasi julki jossain muuallakin kuin täällä vauvapalstalla? Eikö sinulla ja kaltaisillasi juuri olisi mahdollisuus vaikuttaa asioihin, ainakin vähän enemmän kuin muilla äideillä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On muuten perseestä että kipeät ja kuolemanväsyneet äidit rääkätään loppuun sairaalassa.

Olen ollut parissa pikkuleikkauksessa enkä silloin joutunut itse liinavaatteiden perässä juoksemaan. Toki Olin tokkurassa lääkityksestä, mutta muuten ok kuntoinen. Vain synnyttäjiä kiusataan noin

Ihmettelen, miksi äitejä pidetään ylipäätåän sairaalassa, jos hoitajat eivät anna apua. Kommenteista päätellen, monen äidin olisi parempi olla kotona, ainakin jos on tukiverkosto.

Ja mikä tekee tämän päivän äideistä synnytyksen jälkeen niin väsymättömiä ja hyväkuntoisia, että jaksat huolehtia vauvasta, itsestään ja huolehtia vielä liinavaatteistakin.

Vielä 80-luvulla saakka äidit olivat viikon sairaalassa toipumassa synnytyksestä ja lastenhoitajat hoitivat vauvat ja kotiin saatiin vielä kodinhoitaja avuksi. Ja lapsivuodeaikakin oli 6-12kk.

Nykyinen ilmiö on vain 20-25v vanha niin miten se näkyy äidin ja lapsen parempana hyvinvointina? Vai perustuuko tämä vain kustannusten säästöön? Vai mikä idea tässä on?

Nykyisin mummona jo jäin ketjua tähän äimistelemään. Samoilla vuosikymmenillä kuin sinä Kättärillä annettiin vielä vauvan nukkua eri huoneessa ekayönä, josta hoitaja kärräsi syötölle ja vei takaisin ja äiti jatkoi nukkumista.

Ilokaasupäissäni synnytyksen jälkeen menin heti suihkuun, kun minut oli kärrätty huoneeseen, juoksi hoitaja huolestuneena perääni, kun en ollut huoneessa. Sanoi, että voin pyörtyä, ei saa yksin mennä.

Yökkö laittoi diureettia tippapulloon, sanoi, että kun kasvoissani oli turvotusta, laskee nopeammin. Aamulla tuli fyssari synnytyksen jälkeen ja näytti heti jumpat kiinteytykseen.

Olin kuusi päivää sairaalassa, seitsemän olisi saanut olla.ensisynnyttäjänä, mutta halusin kotiin. Tuollaisesta henkilökunnasta kuin nykyisin ei ollut tietoakaan.

Hoitajan ei päättää käytännöistä tai esim. kotiutumista. Ohjeet siitä mitä työtehtäviin sisältyy ja mitä ei tulee myös jostakin muualta kuin hoitajilta itseltään. Hoitaja ei päätä sitä että kuntouttavaan työotteeseen kuuluu se että äiti petaa sängynsä itse (=jotta esim. laikkareita voidaan osastolla vähentää tai että käyttävät aikaa enemmän kirjaamiseen). Hoitajat eivät myöskään päätä osastolla sitä että vauva huoneista luovutaan ja kaikki vauvat tehohoitoa lukuunottamatta hoidetaan vierihoidossa jne.

? Minä puhuin saamastani hyvästä hoidosta. En siitä, kuka päätti. Yökkö sanoi näillä sanoilla:" Laitan tuonne tippaan diureettia, siitä äidit on tykänneet, kun sullakin näkyy olevan kasvoissa turvotusta, niin on aamulla mukavampi herätä." Eikö siinä ollut asenne kohdillaan?

Vuosikymmenien jälkeen muistaa ystävällisyyden. Samoin sen, kun hoitaja aidosti huolestuneena juoksi hakemaan minua suihkusta.

Päättäjiä sen paremmin yhteiskunnallisella kuin organisaation tasolla ei käytännössä kiinnosta se muistatko jonkun hoitajan vai et. Yhtä vähän se kiinnostaa sitä kotiuttamadta lääkäriä. Hän tekee kotiutus päätökset ihan muilla perusteilla kuin sillä tykkäätkö sinä hoidosta vai et.

Minä synnytin Kätilöopistolla, ja kun imetys ei minuutissa lähtenyt sujumaan, hoitaja ilmaisi asian: ei näistä nuorista ole äidiksi.

Vieläkin v.…taa! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On muuten perseestä että kipeät ja kuolemanväsyneet äidit rääkätään loppuun sairaalassa.

Olen ollut parissa pikkuleikkauksessa enkä silloin joutunut itse liinavaatteiden perässä juoksemaan. Toki Olin tokkurassa lääkityksestä, mutta muuten ok kuntoinen. Vain synnyttäjiä kiusataan noin

Ihmettelen, miksi äitejä pidetään ylipäätåän sairaalassa, jos hoitajat eivät anna apua. Kommenteista päätellen, monen äidin olisi parempi olla kotona, ainakin jos on tukiverkosto.

Ja mikä tekee tämän päivän äideistä synnytyksen jälkeen niin väsymättömiä ja hyväkuntoisia, että jaksat huolehtia vauvasta, itsestään ja huolehtia vielä liinavaatteistakin.

Vielä 80-luvulla saakka äidit olivat viikon sairaalassa toipumassa synnytyksestä ja lastenhoitajat hoitivat vauvat ja kotiin saatiin vielä kodinhoitaja avuksi. Ja lapsivuodeaikakin oli 6-12kk.

Nykyinen ilmiö on vain 20-25v vanha niin miten se näkyy äidin ja lapsen parempana hyvinvointina? Vai perustuuko tämä vain kustannusten säästöön? Vai mikä idea tässä on?

Nykyisin mummona jo jäin ketjua tähän äimistelemään. Samoilla vuosikymmenillä kuin sinä Kättärillä annettiin vielä vauvan nukkua eri huoneessa ekayönä, josta hoitaja kärräsi syötölle ja vei takaisin ja äiti jatkoi nukkumista.

Ilokaasupäissäni synnytyksen jälkeen menin heti suihkuun, kun minut oli kärrätty huoneeseen, juoksi hoitaja huolestuneena perääni, kun en ollut huoneessa. Sanoi, että voin pyörtyä, ei saa yksin mennä.

Yökkö laittoi diureettia tippapulloon, sanoi, että kun kasvoissani oli turvotusta, laskee nopeammin. Aamulla tuli fyssari synnytyksen jälkeen ja näytti heti jumpat kiinteytykseen.

Olin kuusi päivää sairaalassa, seitsemän olisi saanut olla.ensisynnyttäjänä, mutta halusin kotiin. Tuollaisesta henkilökunnasta kuin nykyisin ei ollut tietoakaan.

Hoitajan ei päättää käytännöistä tai esim. kotiutumista. Ohjeet siitä mitä työtehtäviin sisältyy ja mitä ei tulee myös jostakin muualta kuin hoitajilta itseltään. Hoitaja ei päätä sitä että kuntouttavaan työotteeseen kuuluu se että äiti petaa sängynsä itse (=jotta esim. laikkareita voidaan osastolla vähentää tai että käyttävät aikaa enemmän kirjaamiseen). Hoitajat eivät myöskään päätä osastolla sitä että vauva huoneista luovutaan ja kaikki vauvat tehohoitoa lukuunottamatta hoidetaan vierihoidossa jne.

? Minä puhuin saamastani hyvästä hoidosta. En siitä, kuka päätti. Yökkö sanoi näillä sanoilla:" Laitan tuonne tippaan diureettia, siitä äidit on tykänneet, kun sullakin näkyy olevan kasvoissa turvotusta, niin on aamulla mukavampi herätä." Eikö siinä ollut asenne kohdillaan?

Vuosikymmenien jälkeen muistaa ystävällisyyden. Samoin sen, kun hoitaja aidosti huolestuneena juoksi hakemaan minua suihkusta.

Kyllä sen diureetin tippaan olisi pitänyt määrätä lääkäri. Ei hoitajan arvioimana kosmeettiset syyt. 

Ei meistä kumpikaan tiedä, vaikka hän olisi jo lääkärin luvan toimenpiteeseen saanut. Hyvin toimi ;).

Kerran 80-luvulla nuorena kyselin vanhemmalta kirurgilta, mistä hänen käsityksensä mukaan johtuu, että kivunlievityksen kanssa pihdataan niin paljon synnytyksissä. Tuohon aikaan esim. Kuopiossa, joka on yliopistollinen sairaala, epiduraalin sai noin 27 prosenttia synnyttäjistä.

Vähän aikaa mietittyään mieskururgi vastasi: Naisten simputushalusta.

Olisiko niin, että jostain samantyyppisestä kostonhalusta tms. on kyse näissäkin tapauksissa, joissa vastasynnyttänyt pannaan hoitamaan itse itsensä verta valuvana ja lääketokkurassa? Että siitäs saat, ei minuakaan priimasti hoidettu?

Tuntuu vaikealta uskoa, että normaali hoitaja edes pystyisi tuollaiseen.

Hoitajien aika menee nykyään ilmeisesti rakenteiseen kirjaamiseen ja ruokatilauksiin ja nuori (<40-45v) hoitajasukupolvi on kasvanut tähän, olettaa että se on heidän työ.

Nykyään kerroilla nuoremmat hoitajat harvemmin tietävät potilaasta juuri mitään. Eivät esim. säännönmukaisesti tiedä edes miksi potilas on osastolla, eivät tiedä onko kuumetta tms "kuumekurvajuttuja" ja myös määräysten toteuttaminen usein unohtuu.

Syytän nykyistä koulutusta, tietojärjestelmiä ja paperiraportteja. Oleellinen tieto unohtuu ja hukkuu kun stressataan joistain oikeista väliotsikoista. Kun jokainen perehtyy potilaisiin itse/yksin, ei konkari pääse ohjeistamaan siitä mikä on juuri tämän potilaan kohdalla relevanttia. Hoitopäivämerkintöihin sitten kirjoitetaan suunnilleen sanasta sanaan auki jokainen potilaan ja omaisen kanssa käyty keskustelu tyyliin "16.45 mentiin poistamaan kateria ja potilas olikin lähtenyt kanttiiniin. 17.20 palannut kanttiinista, sanoi että reissu meni hyvin. Suhtautuu katetrin poistoon jännittyneesti. Epäili ettei aina ehdi vessaan, kotonakin joskus virtsa karkaa. Rauhoiteltu. Lopulta sanoi, että antaa poistaa katetrin. Balongi tyhjennetty ja katetri poistettu kevyellä vedolla. Potilas oli helpottunut, että toimenpide sujui hyvin. Sanoi että jaksaa illalla vielä ehkä uudelleen lähteä kanttiiniin. Harmitteli kuitenkin, että väsyttää, oli viime yönä herännyt huonetoverin ääntelyyn. Unilääke listalle?" Sen sijaan, että "kanttiinissa käynyt, kk%"

Ihan hirveää luettavaa tämä ketju, todella ahdistavia kokemuksia ihmisillä. Luojan kiitos en ole joutunut noin karmiviin sairaaloihin synnyttämään. Synnytin tänä kesänä Espoon sairaalassa ja jokainen kohtaamani työntekijä oli auttavainen, ystävällinen ja mukava, niin kätilöt, siivoojat kuin lääkäritkin. Sain kaikkiin, tyhmiinkin, kysymyksiini ystävälliset vastaukset ja mm. vuoteesta nousemista neuvottiin ja siinä autettiin ja jos pyysi itse apua johonkin asiaan niin aina sai. Sekä synnytyksen hoitaneesta henkilökunnasta että osaston henkilökunnasta jäi todella positiivinen muisto, mielestäni täyden kympin arvoista väkeä olivat kaikki. Täytyy sanoa iso kiitos osaston N6C henkilökunnalle! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että sinne kunnalliselle hoitoalalle päätyy paljon ihmisiä, jotka eivät muualta töitä ole saanut eikä ole päätä ollut kouluttautua. Lähes jokainen kammottava WT omasta nuoruudestani, on nykyään hoitaja. Sellaisia elämänkoululaisia, joista tosiaan näki jo silloin, että pamahtavat paksuksi jo alle parikymppisinä paikalliselle Mikalle. Kai selainen sitten katkeroittaa ja sitä puretaan äiteihin, koska ovat siinä avuttomassa tilassa ja moni vielä todella kivuissaan ja hämmentyneitä. Hoitajapula kyllä ajaa alalle kaikenmaailman roskaihmisiä. Tämä on kammottavaa myös niille älykkäille taitaville hoitajille, että tämä roskasakki pilaa heidänkin maineensa... 

Koetko itse olevasi jotain muuta kuin ilkeä,veemäinen ja tuomitseva ihminen? Ethän sinä ole sen parempi kuin nuo mainitsemasi "ihmisroskat".

T. Yksi nuorena perheen perustanut ja ihan fiksukin sairaanhoitaja, joka tekee työtä täydellä sydämellä,potilasta arvostaen.

Sanoinkin, että juueri nuo ihmisroskat sitten  pilaavat muidenkin maineen, koska tottakai hyviäkin hoitajia on. Ongelma onkin se, kun alalla on niin huutava pula, että jokainen päästään vialla oleva, pahansuinen ja vittumainen ihminen saa välittömästi töitä (ja itse koulutus ei vaadi sen kummempaa ponnistusta ja päätä), että sinne tuntuu valuvan myös se kaikkein pahin kasti, josta sitten muut saavat kärsiä. Näitä tarinoita järkyttävistä hoitajista ja törkeästä käytöksestä kuitenkin kuulee päivittäin ihan synnytyksien ulkopuolellakin. 

Olen ilkeä kyllä, jos minulle ollaan ilkeitä ja kohdellaan suoranaisella psyykkisella väkivallalla tilanteessa, jossa olen haavoittuvaimillani. Kutsun kyllä tällaista ihmistä ihmisroskaksi, joka käyttäytyy työpaikallaan tämän palkan kuvaamalla tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Hoitajien aika menee nykyään ilmeisesti rakenteiseen kirjaamiseen ja ruokatilauksiin ja nuori (<40-45v) hoitajasukupolvi on kasvanut tähän, olettaa että se on heidän työ.

Nykyään kerroilla nuoremmat hoitajat harvemmin tietävät potilaasta juuri mitään. Eivät esim. säännönmukaisesti tiedä edes miksi potilas on osastolla, eivät tiedä onko kuumetta tms "kuumekurvajuttuja" ja myös määräysten toteuttaminen usein unohtuu.

Syytän nykyistä koulutusta, tietojärjestelmiä ja paperiraportteja. Oleellinen tieto unohtuu ja hukkuu kun stressataan joistain oikeista väliotsikoista. Kun jokainen perehtyy potilaisiin itse/yksin, ei konkari pääse ohjeistamaan siitä mikä on juuri tämän potilaan kohdalla relevanttia. Hoitopäivämerkintöihin sitten kirjoitetaan suunnilleen sanasta sanaan auki jokainen potilaan ja omaisen kanssa käyty keskustelu tyyliin "16.45 mentiin poistamaan kateria ja potilas olikin lähtenyt kanttiiniin. 17.20 palannut kanttiinista, sanoi että reissu meni hyvin. Suhtautuu katetrin poistoon jännittyneesti. Epäili ettei aina ehdi vessaan, kotonakin joskus virtsa karkaa. Rauhoiteltu. Lopulta sanoi, että antaa poistaa katetrin. Balongi tyhjennetty ja katetri poistettu kevyellä vedolla. Potilas oli helpottunut, että toimenpide sujui hyvin. Sanoi että jaksaa illalla vielä ehkä uudelleen lähteä kanttiiniin. Harmitteli kuitenkin, että väsyttää, oli viime yönä herännyt huonetoverin ääntelyyn. Unilääke listalle?" Sen sijaan, että "kanttiinissa käynyt, kk%"

Tuo on muuten totta, olen potilaana huomannut. Sinänsä olen saanut lähes aina hyvää hoitoa, mutta kun sairaalakirjauksia ja muita hoitokirjauksia on kymmeniä, tuntuu jotenkin tosi nololta että kaikki avataan noin tarpeettoman yksityiskohtaisesti.