Tytär itkee JOKA PÄIVÄ koiraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieti haluatko sitoutua koiraan hoitoon ja kustannuksiin yli 20 vuodeksi. En ole nähnyt yhtään tapausta, jossa lapset olisivat yksinään lupauksista huolimatta hoitaneet ensi-ihastuksen jälkeen koiransa. Kun lapsi lähtee opiskelemaan, koira jää äidin hoidettavaksi. 

Täytyy ehkä osata sanoa, että lapsi voi ottaa koiran, sitten kun asuu omillaan.

Yli 20v koiria harvemmin tulee vastaan..

Jep, 10-15 vuotta on se realistisempi ikähaitari. Itse toivoisin että koirat eläisivät 20 vuotta, mutta yli 20-vuotisen koirienomistamis"urani" aikana pitkäikäisin on ollut 15,5 vuotta. 13 vuodesta eteenpäin alkaa valitettavasti syövät, munuaisviat, sydänviat jne yleistyä ja voivat viedä nopeastikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin. Koiraa ei tarvitse viedä kuudelta aamulla ulos. Kaikki koirat, mitä meillö on/on ollut menevät ekan kerran ulos 10-11 aikaan. Samoin kaikkientuttujen koirat silloin kun ihmiset herää. Koiran rakko kestää. Eri asia jos ovat koiran kouluttaneet niin että vinkuu aamuyöllä pihalle.

Tuota... seitsemältä aamulla ollaan menossa hippulat vinkuen kohti töitä ja kouluja. Ootko sä ikäsi ollut oloneuvoksena?

Hmm? Itse en ole eläissäni joutunut tuohon aikaan mihinkään menemään. Koulukin alkoi aikanaan aikaisintaan klo 8, ja jotta sinne ehti riitti että heräsi puoli kahdeksalta. Nyt kun olen toimistotyössä, menen klo 9-10 töihin, ja koiran ulkoiluttaminen huomioidenkin riittää että herään klo 8.

Hieno homma. Ja yleistät tämän koskemaan kaikkia muitakin?

Newsflash: jollekin muulle herääminen kuudelta ja lähtö seitsemältä voi olla ihan tavallista. Pystytkö mitenkään kuvittelemaan?

Vierailija kirjoitti:

Jos menee seitsemäksi töihin, niin pakkohan se koira on kuudelta viedä ulos?

Jos ei käy kukaan edes ruokatunnilla kotona niin eihän se koira voi kusematta olla koko päivää?

Ja nuoren koiran rakko ei välttämättä kestä liian pitkää väliä.

Vanhempi koira kestää pitemmät pissavälit.

.

Aika harva menee seitsemäksi töihin. 8-9 lienevät paljon yleisempiä.

Työssäkäyvän joka ei voi käydä ruokatunnilla kotona pennun takia täytyy pistää sanomalehdet lattialle ja antaa pennun pissata rauhassa sisälle, kunnes iän puolesta alkaa pystyä jo pidättämään paremmin. Itse olen 4-5 kk iässä pystynyt poistamaan viimeisetkin lehdet sisältä ja pennut on pystyneet pidättämään 9 tuntia joka menee työhön+matkoihin. Sitä ennen en ole edes yrittänyt opettaa ulos, mitä järkeä, kun kuitenkin pennun pitää pissata päivällä sisälle.

Kissa on helpompi, mutta kyllä sitäkin pitää hoitaa ja kaikki hiekat ja ruuat ja rokotukset tulevat kalliiksi ja voi elää vielä 20 vuotta.

Yllättävän korkeat kokonaiskustannukset kun kaiken yhteen laskee.

Me sorruimme lasten toiveeseen kun olivat 10-12 vuotiaita, nyt lapset muuttaneet kotoa ja kissa jäi meille, haluttiin tai ei. Tietysti hoidetaan hyvin, mutta kissaihmisiä ei olla ollenkaan.

Koira pitää viedä ulos joka ikinen aamu, vaikka olisitte koko perhe mahataudissa tai flunssassa ja ulkona sataisi ämmiä ja äkeitä.

Ei 8-vuotias mitenkään voi ottaa vastuuta yksin koirasta, kyllä se vanhempien niskoille useimmiten alkuinnostuksen jälkeen jää. Kannattaa myös ottaa huomioon kustannukset, lemmikki ei ole koskaan halpa hankinta. Useita tonneja uppoaa helposti lemmikin elinaikana.

Vaikka kuinka haluaa koiraa, pitää päätös olla vanhempien eikä pelkästään lapsen toiveiden mukainen. Eikö voi hoitaa kavereiden koiria kun käy heidän luonaan?

Se vanha vitsihän oli, että vanhemmat ostivat koiran remmin ja lapsen piti ulkoiluttaa sitä remmiä kuukausi joka aamu ja ilta, ennenkuin sai koiransa, jotta tajusi mistä on kyse.

Ap täällä, paljon tullut viestejä. Ei siis tosiaankaan olla koiraa nyt hommaamassa, kunhan pyysin vinkkejä miten tuota halua voisi lievittää.

Olemme joka kesä vanhempieni luona koiravahtina viikkoja, kerran olimme jopa kolme viikkoa putkeen ja lapsi on silloin aina innoissaan lähdössä lenkille. Minä sitä koiraa aina talutan, koska on remmiräyhääjä mutta mukana tyttö kulkee joka kerta..

Mutta eipä se silti sama asia ole kuin jos olisi oma. Itse en henkilökohtaisesti ole vanhempieni koirasta erityisen kiinnostunut. vaikka ihan onkin, siitä on vain kasvanut kuin perheenjäsen, osaan sitä koiraa lukea ja hallita hyvin. Silti en omaa haluaisi ainakaan nyt.

Täällä on sanottu ettei jyrsijää kannata hankkia koiran "korvikkeeksi." Kyllä tyttö tietää ettei se sama asia ole, sellaisia ollaan hoidettu myös..

No, jos menee töihin klo 8, niin siinä seitsemän korvissa pitää ulkoiluttaa.

9 tuntia olla yksin on pennulle tosi pitkä aika.

Vaikka pissaisikin välillä sanomalehtien päälle.

Kyllä meillä pennulle opetettiin ulkona pissaamista ja kakkaamista, vaikka välillä teki tarpeet sisälle.

Kun kehuttiin ja taputeltiin, niin tajusi, että oltiin hyvillämme kun teki asiansa ulkona.

Ja tuli samalla ulkoilua ja oppi olemaan hihnassa.

Minäkin olen aina halunnut koiran, ihan pienestä pitäen ja äitini pelkäsi koiria yli kaiken. Se oli harmillista, koska koiraa niin kovasti toivoin, mutta vastaus oli aina "ei". Siinä iässä en olisi muutenkaan ymmärtänyt koiran tuomaa vastuuta: rokotukset, kouluttaminen, raha ja oman ajan väheneminen. Lapsena sitä aina ajattelee asian helpoksi ja lasten elokuvien ja ohjelmien koirat ovat aina kilttejä, fiksuja ja helppoja, sitä kautta luulin koiranhoidon olevan niin yksinkertaista. Naapureillani oli koiria joita ulkoilutin ja leikitin, se auttoi jonkun verran koira-toiveisiin, mutta samalla kasvatti koira-haaveitani. Pehmoleluihin kiinnyin sitten kovasti ja hoivasin niitä. Koiraa en tullut saamaan ja nyt aikuisiässä en ole koiraa hankkinut, vaikka välillä toivoisin lemmikkiä. 

Sekin, että olette lapsen saamassa keväällä, niin ei ole aivan paras hetki hankkia koiraa. Koiran hoitoonkin kuuluu muutakin kuin lenkitys esim. aktiviteetit ja kuten moni on jo sitä sanonut niin se jää aikapitkälti vanhemman vastuulle ja jos miehesikin viettää viikonloput kotona, en usko että häntä niin kovasti ilahduttaa koiranhoito (en voi tosin tietää, oletan). Itse tiedostat sen, että et ole koira-ihmisiä niin miksi hankkia semmoinen 15 vuodeksi? Lapset pyytävät ja lupaavat paljon ja lemmikki-asiat ovat usein puhuttuja, mutta ei semmoista kannata hankkia jos kaikki perheenjäsenet eivät ole samaa mieltä asiasta. Kyse ei ole aina siitä onko lapsi siihen valmis, vaan myös sekin että oletteko te siihen valmiita. Voi olla, koska aikaisemmin mainitsit että kun kavereilla on niin pitää myös olla "minullakin" :D Ei kannata stressata tätä asiaa, olet saanut tähänkin asti sanotuksi ei (oletan) niin miksei myös jatkossa jos risuja löytyy enemmän kuin ruusuja. 

Tsemppiä sinne! :)

Sano lapsukaiselle, et jos hänellä on rahaa noin 1000 eur tilillä , niin sit ostaa.

Kerro myös paljon rokotteet ja ruoka maksaa.

Kysy mistä saadaan rahat niihin.

Kerro et saa sit kesätyörahoillaan rahoittaa eläimensä

Voi, koiran hoidossa on niin paljon muutakin kuin lenkittäminen. Ei missään tapauksessa kahdeksanvuotiaan vastuulle voi koiraa ottaa.

Paras lievitys varmaan on se et kerrot suoraan mitä asiasta ajattelet ja miksi sitä ei kannata ottaa. Lapset kokee kaiken vaan niin voimakkaasti ja itkee jos jotain ei saa. Se että lapsi ymmärtää miksi koiraa ei tule auttaa jo jonkun verran ja just tuo et voi hoitaa vaikka porukoitten koiraa.

Vierailija kirjoitti:

Onko tuttavilla koiraa jota hoisi hoitaa useamamman päivän?Näkisi mitä se on...

Näin tein itse ja into lopahti viikon jälkeen ja myöhemmin kiitteli, että olipa hyvä etten suostunut koiran ottamiseen