Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tytär itkee JOKA PÄIVÄ koiraa.
27.08.2018 |
Siis haluaisi koiran. Kaikilla parhaimmilla kavereilla on koira, ja haaveilee itsekkin sellaisesta. Aina on sitä toivonut, mutta nyt kesästä asti on alkanut hinkumaan sitä entistä enemmän. Itkee kun niin toivoisi.
Meillä vain on sellainen juttu, että itse en ole lainkaan koira-ihmisiä, mies ehkä enemmän on, mutta pyörittää kahta yhtiötä ja kotona näkyy vain iltaisin ja vkl. Asumme lisäksi kerrostalossa, joten sisäsiistiksi opettaminenkin olisi haastavampaa.
Koirassa on iso vastuu, eikä sitä vaan voi ottaa pariksi vuodeksi vaan mielestäni sille on pystyttävä tarjoamaan loppuelämän koti.
Tyttö on vasta 8 v, eli aloitti juuri 2.luokan, ja lupaa ja vannoo että lenkittäisi koiran itse jne. Mutta eihän hän sitä osaa kouluttaa ja minäkään tuskin osaan.. Olemme luvanneet että asiaa harkitaan parin vuoden päästä uudelleen kun muutamme maan tasalle, mutta ei nyt kun tilanne on tämä ja meille syntyy muutenkin keväällä vauva.
Miten te muut olette saaneet hillittyä lapsen koiratoivetta? Minä laitoin tytön ratsastustunnille jossa saa olla kontaktissa eläinten kanssa ja pyritään käymään vanhemmillani usein jossa on koira. Silti ei tunnu auttavan yhtään. Itkeä tihrustaa aika usein tätä asiaa.
Kommentit (71)
Onko tuttavilla koiraa jota hoisi hoitaa useamamman päivän?Näkisi mitä se on...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt vasta luin nuo muut viestit. Eli marsuko siis helpotti koiran kaipuuta? - ap
Kylä se auttoi, Marsu on seurallinen eläin. Sitä voi ja pitää pitää sylissä, ottaa häkistä, ja se pitää pientä ääntä. Niitä pitää olla kaksi, muuten ahdistuu. Ja tosiaan, meillä marsu vei koiran mankumisen. Häkkiä joutuu tietenkin hoitamaan, muuten ihan mukava lemmikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka ihmeparanisin allergiasta, en ottaisi koiraa sen vaativuuden vuoksi. Kouluttamisessa ja aktiviteeteissa valtava työ, ja todella sitovaa. Pieleenkin voi mennä... lähisukulainen on tilanteessa, ettei kukaan halua enää kyläillä hänen luonaan haukkuvien koirien takia.
En ole itse 3 koiran sinkkuomistajana huomannut ollenkaan tuota valtavaa työtä. En tosin ihmeemmin kouluta emmekä harrasta. Silti koirat on oikein mukavia ja rauhallisesti käyttäytyviä. Sitovaa toki siinä mielessä että työpäivän jälkeen ei voi lähteä esim. harrastuksiin, koska koiria ei vaan voi taas jättää yksin 9 tunnin yksinolon jälkeen. Eikä matkoille lähdetä paitsi autolla, jolloin koirat pääsee mukaan.
Anteeksi tyhmä kysymys, mutta jos koiria on kolme, niin eiväthän ne ole yksin, joten miksei niitä voi jättää työpäivän jälkeisen ulkoilun ja ruokinnan jälkeen harrastusten ajaksi keskenään?
Kuten moni muukin on sanonut, TE otatte sen koiran ja se on TEIDÄN vastuullanne. Ei lapsen.
Mekin saimme veljeni kanssa vanhempamme ottamaan koiran vinkumisellamme. Olihan se kesällä ihan kivaa, lämpimällä säällä sitä hoidella, mutta syksy kun tuli, emme enää halunneetkaan mennä lenkille, ja vanhemmathan sen hoiti. Olihan se koira rakas, mutta varhaisteini-iässä ei kiinnostanutkaan sateessa lenkittäminen. Onneksi vanhemmat kuitenkin tykästyivät siihen niin paljon, että ongelmaa ei tullut, vaikka kuulimmekin asiasta monta kertaa.
Eli ap, jos et ole valmis sitoutumaan koiraan, älä ota sitä. Tällä palstalla oli aamulla joku aihe, jossa joku kertoi ongelmakoirasta. Haluatko sinä, joka et ole edes halunnut koiraa, ottaa riskin, että saatte vielä todellisen ongelmakoiran?
Itselleni hommattiin koira kun olin 11-vuotias, se oli kokonaan mun vastuulla. Koira oli villi (vaikkakin kiltti) tapaus ja ensimmäiset kymmenen vuotta oli haasteellisia ennen kuin se vihdoin rauhoittui. En osannut kouluttaa kunnolla ja välillä jopa pelkäsin koiraa kun se riehui liikaa energiaansa ja nuoruuttaan. Pakko se oli kuitenkin itse hoitaa kun kukaan muu ei olisi sitä tehnyt enkä kyennyt luopumaankaan. Pidän vanhempiani vastuuttomina kun suostuivat mulle sen hankkimaan ilman aikomustakaan osallistua sen koulutukseen tai lenkityksiin, sen olisi ollut paljon parempi elää jonkun toisen omistajan kanssa. Olispa mullekin vaan hommattu joku marsu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mekin hankittiin koira kun lapset halusivat, mutta hoito jäi kuitenkin pääasiassa mulle :( Lapset kyllä käyttää ulkona kun niitä pyytää ja ensin ovat taistelleet että kenen vuoro (eli enää se ei olekaan mieluisaa puuhaa). Ja aamulla ei ehdi kun täytyy mennä kouluun ja illalla väsyttää ja päivillä halutaan mennä kavereille. Koulutus on tietenkin mun tehtävä eihän lapset sitä osaa. Eli mieti tarkkaan, koira on kuitenkin sun vastuulla jos sen otatte, en suosittele jos sua itseäsi ei koiran hoito kiinnosta. Ei kukaan vastuullinen kasvattaja edes anna koiraa jos sanoisitte että koira tulee lapsen vastuulle.
Vierailija kirjoitti:
Mä annoin periksi mankumiselle ja kyllä kaduttaa ja paljon. Lapsi kyllä tykkää koirasta ja vie uloskin, mutta silti vastuu on aikuisella. En tykkää yhtään koirasta, se vinkuu ja näykkii kaikkea, on pentu vielä mutta todella rasittava. Toivottavasti rauhoittuu ajan myötä. Nyt on täytynyt perehtyä koiran kasvatukseen ym, ei olis aikaa eikä kiinnostusta. Kyllä lapsen pitäisi oppia että ei kaikkea saa mitä haluaa.
Sä olet varmaan mun naapuri. Lapset hinaa pikkukoiraa kaulapannassa pitkin poikin niinkuin se olisi pehmolelu. Yhtään ei tajuta että se on elävä olento vaan pidetään hauskana, söpöjä leluna. Vanhemmat karjuu sille kouluttamattomalle koiralle "hiljaa prkle, ole nyt jo hiljaa! "Istu alas, pysy nyt jo paikallasi, istu nyt minä sanoin mikä ihme on kun ei voi totella" ja koira on ihan ihmeissään että mitä ne riehuu kun ei yhtään tiedä mitä vaaditaan tekemään kun puhetulva on jatkuva...
Että ei todellakaan koiraa tuonikäiselle jos vanhemmat ei ota päävastuuta. Eikä mitään eläintä perheeseen nyt jos on vauva tulossa.
Ja oikeasti muuten vanhemmat, jotka olette syystä tai toisesta sen koiran lapselle hommanneet. Tai jos lapset kuskaa vaikka kissaa hihnassa. Vaikka se lapsi olisi kuinka vastuuntuntoinen niin seuratkaapa välillä, miten sitä eläintä hihnassa viedään. Ihan hirveän usein nykyisin näkee kuinka pikkulapset kuskaa pelkällä kaulapannalla eläintä ja ei se lapsi aina osaa ja muista miten varovainen pitää olla ettei satuta kun kiskoo ja nykii hihnasta. Tai hommatkaa edes valjaat niille eläimille jos niitä yksin lapset ulkoiluttaa. Pahimmillaan on pitänyt ohimennessä puuttua kun pikkutytöt pyöritti kissaa hihnassa kaaressa kun "leikkivät" sen kanssa.... Fiksukin lapsi saattaa aamulla väsyneenä repäistä hihnasta voimiensa takaa kun ärtyy puskia nuuskuttavaan pikkukoiraan vaikka muuten olisi kuinka järkevä ja vastuuntuntoinen lapsi. Ei ne aivot vaan ole vielä kehittyneet niin että ihan kaikkea käytöstä pystyy aina hallitsemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko teillä naapurissa koiraa, jota voisi ottaa silloin tällöin hoitoon? Meillä tämä auttoi ainakin vähän. Tyttö on itkenyt omaa koiraa jo pari vuotta, on nyt lähes 11-vuotias. Itse sain koiran 8-vuotiaana, mutta en ollut sitä yksin mankunut, vaan isäni halusi myös, ja alusta asti oli selvää, ettei koira ollut yksin minun vastuullani, vaan kaikki esim. ulkoilutimme omilla vuorollamme. Tavallaan haluaisin tytöllenikin koiran suoda, koska tiedän, miten omaani rakastin, mutta toistaiseksi hankinta on ainakin jäissä.
Osta talutushihna.. ja kerro että hänen on talutettava sitä hihnaa seuraavan puoli vuotta 4 kertaa päivässä ilman rutinoita, niin saa koiran. Aamulla vähintään puolituntia ennen koulua, koulun jälkeen vähintään toiset puoli tuntia, illan suussa ainakin vartti ja vielä "iltapissit" päälle. Ja sinun heps huudosta voi tulla pikainen välitalutus, koiraahan voi joutua viemään ulos välillä muutenkin hädän iskiessä. Jos rutinoitta tuon hoitaa, niin koiran saa..
Kyllähän lapset, niinkuin moni aikuinenkin vannoo kautta kiven ja kannon hoitavansa koiran, tai muun eläimen... mutta kun se alkuinnostus laantuu.. niin... Mitäs sitten käykään..
Tostahan sen näkee onko tosissaan ja onko valmis pitkäjänteiseen hoitamiseen, ainakin selviää, ettei se koiranomistaminen ole pelkkää rapsutusta ja ihania hetkiä sohvalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin. Koiraa ei tarvitse viedä kuudelta aamulla ulos. Kaikki koirat, mitä meillö on/on ollut menevät ekan kerran ulos 10-11 aikaan. Samoin kaikkientuttujen koirat silloin kun ihmiset herää. Koiran rakko kestää. Eri asia jos ovat koiran kouluttaneet niin että vinkuu aamuyöllä pihalle.
Toiseksi, ei koiraa noin nuorelle jos vanhemmat ei tykkää koirista. Itse sain 10 v ja hoidin ihan itse ja otin mukaan kun muutin pois. Mutta harvinaista varmaan
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin. Koiraa ei tarvitse viedä kuudelta aamulla ulos. Kaikki koirat, mitä meillö on/on ollut menevät ekan kerran ulos 10-11 aikaan. Samoin kaikkientuttujen koirat silloin kun ihmiset herää. Koiran rakko kestää. Eri asia jos ovat koiran kouluttaneet niin että vinkuu aamuyöllä pihalle.
Toiseksi, ei koiraa noin nuorelle jos vanhemmat ei tykkää koirista. Itse sain 10 v ja hoidin ihan itse ja otin mukaan kun muutin pois. Mutta harvinaista varmaan
No varmaan tuo kuudelta aamulla -puhe johtuu siitä että monet menevät aamuisin kouluun tai töihin ja koira pitää käyttää sitä ennen. Tietysti jos vuorokausirytmi on sellainen että viimeinen lenkki on vaikka puoliltaöin eikä tarvitse herätä aikaisin niin eihän sitä koiraa silloin tarvii kuudelta lähteä käyttämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseksin lapsena koiraa itkeneenä samaistun tyttöön, mutta koiran kannalta tuossa tilanteessa järkevintä jättää hankkimatta. Tuon ikäistä lasta en laittaisi edes yksin koiraa ulkoiluttamaan. Ja perheessä koiran tulisi olla kaikkien toiveissa, siitä huolehtiminen ja kasvatus yms. hommat kuuluu aikuiselle. Aina.
Sanoisin että katsotaan sitten kun olet vanhempi...teini-iässä koirasta huolehtiminen usein muutenkin unohtuu, joten viisainta olisi jos saisit tytön ajattelemaan, että koiran hän voi hankkia sitten kun on aikuinen. Nyt keskittyköön lukemaan tietoutta koirista, niiden kouluttamisesta jne. jos koira tosissaan kiinnostaa, muussakin mielessä kuin "koska kaikilla kavereillakin on" :)
Ei lemmikkiä perheeseen vain siksi että lapsi haluaa. Jos olet valmis ottamaan lemmikin itse hoitaaksesi, niin sitten . Tuon ikäinen kyllästyy pian eikä jaksa hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottakaa hamsteri. Marsuja pitää olla kaksi, jos sellaisen haluaa. Ne voivat kuolla yksinäisyyteen.
Hei AP, liittykää Facebookissa Lemmikkikummit-ryhmään ja tehkää sinne postaus. Sen kautta löytäisitte tytölle läheisiä koiria, joita hän saisi lenkittää ja välillä ne voisivat olla teillä kylässäkin. Kummatkin hyötyisivät; sekä te että kyseiset koiranomistajat, jotka tarvitsisivat koirilleen seuraa. Täten välttyisitte omistamisen isolta vastuulta, mutta tyttö saisi silti koiraseuraa. Mielestäni kissaa tai jyrsijöitä ei kuulu ottaa koiran kaipuuseen, koska ne ovat aivan erilaisia kuin koira. Moisesta seuraisi vain iso pettymys ja kyseinen korvike-eläin jäisi heitteille.
Itkin ja manguin koiraa koko lapsuuteni ja nuoruuteni. En saanut.
Nyt asun maalla ja minulla on kolme. Äitini yrittää vieläkin saada minut luopumaan eläimistä, koska inhoaa sotkua ja karvaa ja on kauhuissaan kun lapsia on moisissa epästeriileissä olosuhteissa. Ensimmäisen otin välittömästi kun muutin kotoa, tuntui ensimmäistä kertaa, että olin kotona. Synnyintaloni on aina ollut vain paikka mistä pitää päästä pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka ihmeparanisin allergiasta, en ottaisi koiraa sen vaativuuden vuoksi. Kouluttamisessa ja aktiviteeteissa valtava työ, ja todella sitovaa. Pieleenkin voi mennä... lähisukulainen on tilanteessa, ettei kukaan halua enää kyläillä hänen luonaan haukkuvien koirien takia.
En ole itse 3 koiran sinkkuomistajana huomannut ollenkaan tuota valtavaa työtä. En tosin ihmeemmin kouluta emmekä harrasta. Silti koirat on oikein mukavia ja rauhallisesti käyttäytyviä. Sitovaa toki siinä mielessä että työpäivän jälkeen ei voi lähteä esim. harrastuksiin, koska koiria ei vaan voi taas jättää yksin 9 tunnin yksinolon jälkeen. Eikä matkoille lähdetä paitsi autolla, jolloin koirat pääsee mukaan.
Anteeksi tyhmä kysymys, mutta jos koiria on kolme, niin eiväthän ne ole yksin, joten miksei niitä voi jättää työpäivän jälkeisen ulkoilun ja ruokinnan jälkeen harrastusten ajaksi keskenään?
Koska laumaeläimille lauman hajoaminen eli lauman johtajan poissaolo on aina stressi. Omat koirani hyväksyvät kyllä kitisemättä sen työpäivän, mutta jos sen jälkeen käyn jossain ovat selvästi ahdistuneita siitä, esim. haukkuvat ja ulvovat oven takana kun lähden. Tätä ei käy lainkaan aamuisin kun lähden töihin. Itse vältän viimeiseen asti mitään koirattomia menoja iltaisin, kun on huono omatunto jo siitäkin että joutuvat olemaan keskenään niin pitkän ajan työni takia.
Vastuu koirasta on vanhemmilla, jollet itse koiraa halua, et sitä ota. Onko lapsi tottunut saamaan tahtonsa läpi itkeä tihrustamalla? Vaikuttaa opitulta käytökseltä, kun haluaa jotakin eikä ihan heti saa tahtoaan läpi. Voit ihan hyvin sanoa, ettei itku nyt auta, koiran hän voi ottaa vanhempana, kun on kypsä kantamaan vastuun itse.
Vierailija kirjoitti:
Hei AP, liittykää Facebookissa Lemmikkikummit-ryhmään ja tehkää sinne postaus. Sen kautta löytäisitte tytölle läheisiä koiria, joita hän saisi lenkittää ja välillä ne voisivat olla teillä kylässäkin. Kummatkin hyötyisivät; sekä te että kyseiset koiranomistajat, jotka tarvitsisivat koirilleen seuraa. Täten välttyisitte omistamisen isolta vastuulta, mutta tyttö saisi silti koiraseuraa. Mielestäni kissaa tai jyrsijöitä ei kuulu ottaa koiran kaipuuseen, koska ne ovat aivan erilaisia kuin koira. Moisesta seuraisi vain iso pettymys ja kyseinen korvike-eläin jäisi heitteille.
Jotain tällaista, mikäli naapurustossa tai lähellä asuvilla tutuilla ei ole koiraa, jota voisi välillä lenkkeilyttää ja leikittää.
Alue: Aihe vapaa
Naapurin eläkeläisrouvasta oli apua meilläkin :D Rouva haki tytön, joka päivä kolme kertaa päivässä lenkille. Aika nopeasti lapselta alkoi tulemaan, että ei nyt lähde kun on kavereiden kanssa. Eikä ne kylmät aamutkaa oikein maistuneet.