Lue keskustelun säännöt.
Appivanhemmat, vauva ja tossu mies. Onko meillä toivoa? :(
hjälp
27.08.2018 |
Minä ja mieheni olemme alle kolmekymppisiä vanhempia puolivuotiaalle vauvalle. Eletään normaalia elämää eikä mitään arjenhallinnan ongelmia tms. ole. (Eli isovanhemmilla ei ole syytä huoleen) Olemme naimisissa ja etsineet omistusasuntoa. Nyt asunnonetsintä on vähän jäissä, kuin sanattomasta sopimuksesta. Minun ja miehen välit ovat tulehtuneet, olen pahasti stressaantunut enkä pysty nukkumaan kunnolla. Joudun välillä "psyykkaamaan" itseäni näkemään vauvan omana, rakkaana vauvanani, jolle minä olen maailman tärkein ihminen juuri nyt. Syy siihen psyykkaamiseen on tässä:
- Anoppi sekosi vauvastamme heti alussa jo. Olin hormonipäissäni, täysin tuore äiti, en osannut puolustautua. Hän otti lapsen minulta ja lähti näkyvistä vauvan kanssa. Ei palauttanut edes itkevää vauvaa minulle. Ei ole vieläkään KERTAAKAAN antanut lasta syliini - olen joutunut *ottamaan* vauvan esim. kotiin lähtiessä. Anoppi kutsuu minua ainoastaan etunimelläni vauvalle, ei IKINÄ kutsu äidiksi :( Mies nähnyt tätä käytöstä koko ajan, ei näe ongelmaa. Sanoi ettei "halua pahoittaa kenenkään mieltä" - minun mielelläni ei ole väliä.
- Appivanhemmat sanoivat silloin kun vauva oli 1kk että nyt on aika jättää yöhoitoon. "Meidän luona on vauvan hyvä olla". En tietenkään antanut enkä pysty antamaan pitkään aikaan. "Vitsailevat" joka kerta täällä käydessään että mepä otetaankin vauva nyt meille. Tiedän, että kyseessä ei ole puhdas vitsi vaan kokeilevat kepillä jäätä. Minusta tuntuu että he pitävät itseään parempina vauvalle kuin vauvan omat vanhemmat - hyvä hoitaja tukee vauvan suhdetta vanhempiin lyttäämisen sijaan?
- Appiukko sanoi kaikkien kuullen kerran kun lähdin heiltä vauvan kanssa iltatoimiin kotiin, että "ei se *vauvan nimi* tarvitse sinua mihinkään, lähde sinä yksin kotiin kyllä vauva voisi jäädä tänne". Mieheni seisoi vieressä, ei sanonut mitään. Luottamus särähti osittain rikki tuossa tilanteessa.
- Vauvan kanssa on saatava olla ilman minua. Muuta ei lasketa vauvan kanssa olemiseksi. "pitää tottua mummoon ja ukkiin". Väkisin lähtevät pois näköpiiristä, kävelemään ulos vauva sylissä yms. joka kerta kun siellä käydään. Meidän luona eivät kylästele vaan aina on käytävä heillä vaikka täysin terveet, työelämässä olevat keski-ikäiset kyseessä. Vähintään kerran viikossa pitäisi ajaa 50km suuntaansa heille, muuteen tulee harkittua marttyyrin itkua miehen puhelimeen viestien muodossa. "Äidillä on niin ikävä vauvaa", saattaa mies sanoa kun näitä viestejä tulee.
- Jos alkaisimme johonkin taloprojektiin nyt niin se olisi miehen, appiukon ja anopin projekti. Minä kelpaisin sinne raksatöihin koska vauvahan voisi olla silloin anopilla. Haluaisin niin kovasti pois tästä pienestä luukusta jossa nyt asumme mutta pelkään joutuvani kurkkua myöten suohon jos sitoudun taloasioihin nyt.
Tätä ei voinut mitenkään aavistaa ennen lapsen syntymää. Käytös muuttui täysin ja mies taantui. Minun tavoilleni hoitaa vauvaa naureskellaan väheksyvästi ja esimerkiksi toiveeni välttää suubakteerien joutumista vauvan suuhun karieksen takia (eli ei yletöntä naaman suukottelua) on nyt miehen puolen suvun yleinen vitsi. Vauvan kasvot ovat siis märät kuolasta anopin jäljiltä ja hän vain naurahti ja pyöräytti silmiään kun pyysin pusuttelemaan muualle kuin suun ympäristöön.
Vauva tuntuu näiden juttujen jälkeen jotenkin vieraalta ja vatsaani vääntää epävarmuus. Se on tässä kaikkein pahinta.
Kommentit (2146)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät nämä lastensuojelusta, neuvolasta jne. varoittavat sitä tarkoita, että lapsi tai lapset suoran otettaisiin huostaan tai annettaisiin anopille. Olkiukkoilua väittääkään sellaista. Huolena on oikeasti tietysti se, että pelätään valvonnan kohteeksi joutumista. On aika inhottavaa, jos joutuu koko ajan tarkkailluksi. Jokainen arkinen olenpa väsynyt -kommentti tulkitaan heti niin, että pettääkö siltä nyt kokonaan arjen hallinta. Jokainen tiskikasa keittiön pöydällä on potentiaalinen osoitus oletettujen mt-ongelmien eskaloitumisesta. Kaikkiin puheisiin suhtaudutaan hiukan epäillen. Lasta tarkkaillaan laiminlyönnin merkkien varalta, ja neuvolaan on parempi saapua puhtaassa potkupuvussa, joten ei olekaan ihan harmitonta, jos vauva pulauttaa rinnuksille matkalla neuvolaan tai turauttaa hirveän niskakakan odotushuoneessa.
Kuka sellaista haluaa?
Pikkulapsiperheessähän kuitenkin on aivan tavallista, että on nukuttu huonosti, kotona on epäjärjestystä, lapsi sotkee paikkoja nopeammin kuin vanhemmt ehtivät niitä siivota jne. Eli hetkittäin useimmissa kodeissa näyttää epäilyttävältä, jos joku haluaa epäillä.
Höpönlöpön. Minä ainakin olen ihan avoimesti neuvolassa puhunut uupumuksestani, parisuhdeongelmistani ja siitä, että jaksaminen on kovilla. Ja vauva ollut neuvolassa montakin kertaa puklut rinnuksilla ja niskakakatkin koettu juuri ennen vastaanottoajan alkua. Ei siitä ole seurannut mitään pahaa, ei lastensuojeluilmoitusta, ei tarkkailun alle joutumista tms. Kuuntelua ja tukea koen saaneeni kyllä.
Mihin tämä liittyy?
Tajuatko sinä nyt ollenkaan?
Jos se rajaton mummeli menee lastensuojeluun kertoilemaan että miehesi on väkivaltqiken juoppo, sinä jaksamaton mt-ongelmainen ja lapsi heitteillä ilman mummoa niin tajuatko sinä miltä nuo sinunkin tietosi alkavat näyttää siinä kehyksessä?
Olen väsymyksestä huolimatta asiallinen ja järkevä ihminen, joka pystyy perustelemaan valintansa ja todentamaan, että pitää hyvää huolta vauvastaan vaikka onkin uupunut. En pelkää neuvolaa enkä lastensuojelua. He näkevät kyllä, että olen ihan fiksu tyyppi vaikka väsynyt olenkin. Eivät he mene anopin / mummelin juttuihin mukaan siten, että uskoisivat mummelin höpinät kritiikittä.
Ja vaikka minulle nyt puhkeaisikin tässä esim. masennus enkä jaksaisi enää siivotakaan kotona jne jne ja lastensuojelu huolestuisi vauvani hyvinvoinnista, niin ei se anoppi / mummo meille silti pääsisi huseeraamaan eikä saisi vauvaa luokseen, vaan lastensuojelu osoittaisi minulle perhetyöntekijän meidän tueksi ja ehkä velvoittaisi, että käyn terapiakäynneillä hoitamassa sitä masennustani.
Olet varmasti omalla mittapuullasi erittäin asiallinen ja järkevä, mutta elämänkokemukseesi ei selvästikään kuulu rajattomien narsististen ihmisten kanssa toimiminen. He ovat vielä sata kertaa asiallisempia ja järkevämpiä, kun esittävät tarinansa muka niin huolestuneina. Normaali ihminen tyypillisesti menettää malttinsa jossain vaiheessa, kun hänestä kerrotaan ihan keksittyjä syytöksiä, eikä hän sitten enää olekaan ihan niin asiallinen ja järkevä viilipytty kuin se syyttelijä. Itse asiassa manipuloivan narsistin tunnistaa juuri siitä, että hänen lähellään menee fiksuilta ja tasapainoisiltakin tyypeiltä ennemmin tai myöhemmin kuppi nurin.
Sinulla ei tuossa edes mielikuvitus riittänyt siihen, että joku ulkopuolinen kehittelisi väitteitä masennuksesta, jota sinulla ei todellakaan ollenkaan ole. Mietit vain, että jos sinulle tulisi oikeasti sellainen ongelma, niin tukea löytyisi oikelta ja vasemmalta. Se on varmaan ihan totta, mutta sillä ei ole mitään tekemistä tämän keskustelun kanssa.
Tässä puhutan nyt siitä, että manipuloiva ja vallanhimoinen sukulainen voi heittää aiheettoman epäilyksen varjon, ja sellaista on todella vaikea saada pois. Erityisen vaikea, jos on yhtään itse antanut vahvistusta niille epäilyille vaikka avautumalla jaksamisestaan.
Lähipiirissäni on lääkäri, joka on myös melko narsistinen persoona. Jos asiat eivät perhepiirissä mene, kuten hän haluaa, hän alkaa suutuspäissään paiskoa mt-diagnooseja (joihin hänellä ei ole mitään kummempaa pätevyyttä, erikoisalansa on tyyppiä korvataudit). Hänelle on silloin aivan turha sanoa, ettei tässä mitään mt-ongelmaa ole. Siihen hän vain vastaa, että sairauden tuntokin puuttuu, tuo on juuri erityisen tyypillinen sairauden merkki! Lepyttyään hän ei ole muistavinaan koko purkaustaan, mutta taas jos joku vastustaa hänen kantaansa, lähtee diagnoosi lentoon kuin telkkä pöntöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät nämä lastensuojelusta, neuvolasta jne. varoittavat sitä tarkoita, että lapsi tai lapset suoran otettaisiin huostaan tai annettaisiin anopille. Olkiukkoilua väittääkään sellaista. Huolena on oikeasti tietysti se, että pelätään valvonnan kohteeksi joutumista. On aika inhottavaa, jos joutuu koko ajan tarkkailluksi. Jokainen arkinen olenpa väsynyt -kommentti tulkitaan heti niin, että pettääkö siltä nyt kokonaan arjen hallinta. Jokainen tiskikasa keittiön pöydällä on potentiaalinen osoitus oletettujen mt-ongelmien eskaloitumisesta. Kaikkiin puheisiin suhtaudutaan hiukan epäillen. Lasta tarkkaillaan laiminlyönnin merkkien varalta, ja neuvolaan on parempi saapua puhtaassa potkupuvussa, joten ei olekaan ihan harmitonta, jos vauva pulauttaa rinnuksille matkalla neuvolaan tai turauttaa hirveän niskakakan odotushuoneessa.
Kuka sellaista haluaa?
Pikkulapsiperheessähän kuitenkin on aivan tavallista, että on nukuttu huonosti, kotona on epäjärjestystä, lapsi sotkee paikkoja nopeammin kuin vanhemmt ehtivät niitä siivota jne. Eli hetkittäin useimmissa kodeissa näyttää epäilyttävältä, jos joku haluaa epäillä.
Höpönlöpön. Minä ainakin olen ihan avoimesti neuvolassa puhunut uupumuksestani, parisuhdeongelmistani ja siitä, että jaksaminen on kovilla. Ja vauva ollut neuvolassa montakin kertaa puklut rinnuksilla ja niskakakatkin koettu juuri ennen vastaanottoajan alkua. Ei siitä ole seurannut mitään pahaa, ei lastensuojeluilmoitusta, ei tarkkailun alle joutumista tms. Kuuntelua ja tukea koen saaneeni kyllä.
Mihin tämä liittyy?
Tajuatko sinä nyt ollenkaan?
Jos se rajaton mummeli menee lastensuojeluun kertoilemaan että miehesi on väkivaltqiken juoppo, sinä jaksamaton mt-ongelmainen ja lapsi heitteillä ilman mummoa niin tajuatko sinä miltä nuo sinunkin tietosi alkavat näyttää siinä kehyksessä?
Olen väsymyksestä huolimatta asiallinen ja järkevä ihminen, joka pystyy perustelemaan valintansa ja todentamaan, että pitää hyvää huolta vauvastaan vaikka onkin uupunut. En pelkää neuvolaa enkä lastensuojelua. He näkevät kyllä, että olen ihan fiksu tyyppi vaikka väsynyt olenkin. Eivät he mene anopin / mummelin juttuihin mukaan siten, että uskoisivat mummelin höpinät kritiikittä.
Ja vaikka minulle nyt puhkeaisikin tässä esim. masennus enkä jaksaisi enää siivotakaan kotona jne jne ja lastensuojelu huolestuisi vauvani hyvinvoinnista, niin ei se anoppi / mummo meille silti pääsisi huseeraamaan eikä saisi vauvaa luokseen, vaan lastensuojelu osoittaisi minulle perhetyöntekijän meidän tueksi ja ehkä velvoittaisi, että käyn terapiakäynneillä hoitamassa sitä masennustani.
Kun minä en edes ollut väsynyt, mieheni ei ole juoppo.
Olemme akateemisesti koulutettuja, lapset täydellisiä, eikä ollut mitään ongelmaa.
Paitsi mummo.Silti ne mummon puheet upposi sinne
Ja tiedätkö että lastensuojelussa on työkaluna ns läheisten tuki eli kootaan sukulaisia jne ns tukemaan perhettä.
Meille ehdotettiin juurikin tätä. Että lastensuojelu tekee yhteistyötä mummon kanssa meidän ns tukemiseksemme.
Meidän olis pitänyt myös mennä sinne käymään keskusteluja mummon kanssa .
Ja kyse siis mummosta jolle oli haettu ja saatu laajennettu lähestymiskielto uhkailunnja aggressiivisen käytöksen takia.
Satoja uhkausviestejä, puistotyöntekijän, kerhon ohjaajan ja eskariopen todistkset hänen holtittomasta käytöksestään.
Mutta lastensuojelu uskoi häntä järkkymättä.
Että revi siitä ja ihmettele.
Ja varmasti kerroitte näistä tilanteista ja todisteista ja silti he yhä vaativat että uhkailuista ja aggressiivisesta käytöksestä laajennetun lähestymiskiellon saanut mummo osaksi tukeanne? Vaikka sanoitte että kyseinen mummo ei ole voimavara vaan voimavaras?
No johan on. (O. O)
KYLLÄ.
He uskoivat mummon selitystä että suunnaton huoli lapsista oli saanut hänessä aikaan tämän ns eskalotuneen käytöksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät nämä lastensuojelusta, neuvolasta jne. varoittavat sitä tarkoita, että lapsi tai lapset suoran otettaisiin huostaan tai annettaisiin anopille. Olkiukkoilua väittääkään sellaista. Huolena on oikeasti tietysti se, että pelätään valvonnan kohteeksi joutumista. On aika inhottavaa, jos joutuu koko ajan tarkkailluksi. Jokainen arkinen olenpa väsynyt -kommentti tulkitaan heti niin, että pettääkö siltä nyt kokonaan arjen hallinta. Jokainen tiskikasa keittiön pöydällä on potentiaalinen osoitus oletettujen mt-ongelmien eskaloitumisesta. Kaikkiin puheisiin suhtaudutaan hiukan epäillen. Lasta tarkkaillaan laiminlyönnin merkkien varalta, ja neuvolaan on parempi saapua puhtaassa potkupuvussa, joten ei olekaan ihan harmitonta, jos vauva pulauttaa rinnuksille matkalla neuvolaan tai turauttaa hirveän niskakakan odotushuoneessa.
Kuka sellaista haluaa?
Pikkulapsiperheessähän kuitenkin on aivan tavallista, että on nukuttu huonosti, kotona on epäjärjestystä, lapsi sotkee paikkoja nopeammin kuin vanhemmt ehtivät niitä siivota jne. Eli hetkittäin useimmissa kodeissa näyttää epäilyttävältä, jos joku haluaa epäillä.
Höpönlöpön. Minä ainakin olen ihan avoimesti neuvolassa puhunut uupumuksestani, parisuhdeongelmistani ja siitä, että jaksaminen on kovilla. Ja vauva ollut neuvolassa montakin kertaa puklut rinnuksilla ja niskakakatkin koettu juuri ennen vastaanottoajan alkua. Ei siitä ole seurannut mitään pahaa, ei lastensuojeluilmoitusta, ei tarkkailun alle joutumista tms. Kuuntelua ja tukea koen saaneeni kyllä.
Mihin tämä liittyy?
Tajuatko sinä nyt ollenkaan?
Jos se rajaton mummeli menee lastensuojeluun kertoilemaan että miehesi on väkivaltqiken juoppo, sinä jaksamaton mt-ongelmainen ja lapsi heitteillä ilman mummoa niin tajuatko sinä miltä nuo sinunkin tietosi alkavat näyttää siinä kehyksessä?
Olen väsymyksestä huolimatta asiallinen ja järkevä ihminen, joka pystyy perustelemaan valintansa ja todentamaan, että pitää hyvää huolta vauvastaan vaikka onkin uupunut. En pelkää neuvolaa enkä lastensuojelua. He näkevät kyllä, että olen ihan fiksu tyyppi vaikka väsynyt olenkin. Eivät he mene anopin / mummelin juttuihin mukaan siten, että uskoisivat mummelin höpinät kritiikittä.
Ja vaikka minulle nyt puhkeaisikin tässä esim. masennus enkä jaksaisi enää siivotakaan kotona jne jne ja lastensuojelu huolestuisi vauvani hyvinvoinnista, niin ei se anoppi / mummo meille silti pääsisi huseeraamaan eikä saisi vauvaa luokseen, vaan lastensuojelu osoittaisi minulle perhetyöntekijän meidän tueksi ja ehkä velvoittaisi, että käyn terapiakäynneillä hoitamassa sitä masennustani.
Olet varmasti omalla mittapuullasi erittäin asiallinen ja järkevä, mutta elämänkokemukseesi ei selvästikään kuulu rajattomien narsististen ihmisten kanssa toimiminen. He ovat vielä sata kertaa asiallisempia ja järkevämpiä, kun esittävät tarinansa muka niin huolestuneina. Normaali ihminen tyypillisesti menettää malttinsa jossain vaiheessa, kun hänestä kerrotaan ihan keksittyjä syytöksiä, eikä hän sitten enää olekaan ihan niin asiallinen ja järkevä viilipytty kuin se syyttelijä. Itse asiassa manipuloivan narsistin tunnistaa juuri siitä, että hänen lähellään menee fiksuilta ja tasapainoisiltakin tyypeiltä ennemmin tai myöhemmin kuppi nurin.
Sinulla ei tuossa edes mielikuvitus riittänyt siihen, että joku ulkopuolinen kehittelisi väitteitä masennuksesta, jota sinulla ei todellakaan ollenkaan ole. Mietit vain, että jos sinulle tulisi oikeasti sellainen ongelma, niin tukea löytyisi oikelta ja vasemmalta. Se on varmaan ihan totta, mutta sillä ei ole mitään tekemistä tämän keskustelun kanssa.
Tässä puhutan nyt siitä, että manipuloiva ja vallanhimoinen sukulainen voi heittää aiheettoman epäilyksen varjon, ja sellaista on todella vaikea saada pois. Erityisen vaikea, jos on yhtään itse antanut vahvistusta niille epäilyille vaikka avautumalla jaksamisestaan.
Lähipiirissäni on lääkäri, joka on myös melko narsistinen persoona. Jos asiat eivät perhepiirissä mene, kuten hän haluaa, hän alkaa suutuspäissään paiskoa mt-diagnooseja (joihin hänellä ei ole mitään kummempaa pätevyyttä, erikoisalansa on tyyppiä korvataudit). Hänelle on silloin aivan turha sanoa, ettei tässä mitään mt-ongelmaa ole. Siihen hän vain vastaa, että sairauden tuntokin puuttuu, tuo on juuri erityisen tyypillinen sairauden merkki! Lepyttyään hän ei ole muistavinaan koko purkaustaan, mutta taas jos joku vastustaa hänen kantaansa, lähtee diagnoosi lentoon kuin telkkä pöntöstä.
Itseasiassa kuuluu, äitini on sellainen. Ehkä sen vuoksi en pelkääkään lastensuojelua ja neuvolaa, koska olen jo niin kouliintunut toimimaan rajattoman ja narsistisen ihmisen temppujen kanssa ja tiedän miten pärjätä sellaisen kanssa, tarvittaessa viranomaistenkin suuntaan. Mutta ymmärrän toki, että joku, jolla ei ole asiasta kokemusta saattaa ajautua hankalaan tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät nämä lastensuojelusta, neuvolasta jne. varoittavat sitä tarkoita, että lapsi tai lapset suoran otettaisiin huostaan tai annettaisiin anopille. Olkiukkoilua väittääkään sellaista. Huolena on oikeasti tietysti se, että pelätään valvonnan kohteeksi joutumista. On aika inhottavaa, jos joutuu koko ajan tarkkailluksi. Jokainen arkinen olenpa väsynyt -kommentti tulkitaan heti niin, että pettääkö siltä nyt kokonaan arjen hallinta. Jokainen tiskikasa keittiön pöydällä on potentiaalinen osoitus oletettujen mt-ongelmien eskaloitumisesta. Kaikkiin puheisiin suhtaudutaan hiukan epäillen. Lasta tarkkaillaan laiminlyönnin merkkien varalta, ja neuvolaan on parempi saapua puhtaassa potkupuvussa, joten ei olekaan ihan harmitonta, jos vauva pulauttaa rinnuksille matkalla neuvolaan tai turauttaa hirveän niskakakan odotushuoneessa.
Kuka sellaista haluaa?
Pikkulapsiperheessähän kuitenkin on aivan tavallista, että on nukuttu huonosti, kotona on epäjärjestystä, lapsi sotkee paikkoja nopeammin kuin vanhemmt ehtivät niitä siivota jne. Eli hetkittäin useimmissa kodeissa näyttää epäilyttävältä, jos joku haluaa epäillä.
Höpönlöpön. Minä ainakin olen ihan avoimesti neuvolassa puhunut uupumuksestani, parisuhdeongelmistani ja siitä, että jaksaminen on kovilla. Ja vauva ollut neuvolassa montakin kertaa puklut rinnuksilla ja niskakakatkin koettu juuri ennen vastaanottoajan alkua. Ei siitä ole seurannut mitään pahaa, ei lastensuojeluilmoitusta, ei tarkkailun alle joutumista tms. Kuuntelua ja tukea koen saaneeni kyllä.
Mihin tämä liittyy?
Tajuatko sinä nyt ollenkaan?
Jos se rajaton mummeli menee lastensuojeluun kertoilemaan että miehesi on väkivaltqiken juoppo, sinä jaksamaton mt-ongelmainen ja lapsi heitteillä ilman mummoa niin tajuatko sinä miltä nuo sinunkin tietosi alkavat näyttää siinä kehyksessä?
Olen väsymyksestä huolimatta asiallinen ja järkevä ihminen, joka pystyy perustelemaan valintansa ja todentamaan, että pitää hyvää huolta vauvastaan vaikka onkin uupunut. En pelkää neuvolaa enkä lastensuojelua. He näkevät kyllä, että olen ihan fiksu tyyppi vaikka väsynyt olenkin. Eivät he mene anopin / mummelin juttuihin mukaan siten, että uskoisivat mummelin höpinät kritiikittä.
Ja vaikka minulle nyt puhkeaisikin tässä esim. masennus enkä jaksaisi enää siivotakaan kotona jne jne ja lastensuojelu huolestuisi vauvani hyvinvoinnista, niin ei se anoppi / mummo meille silti pääsisi huseeraamaan eikä saisi vauvaa luokseen, vaan lastensuojelu osoittaisi minulle perhetyöntekijän meidän tueksi ja ehkä velvoittaisi, että käyn terapiakäynneillä hoitamassa sitä masennustani.
Kun minä en edes ollut väsynyt, mieheni ei ole juoppo.
Olemme akateemisesti koulutettuja, lapset täydellisiä, eikä ollut mitään ongelmaa.
Paitsi mummo.Silti ne mummon puheet upposi sinne
Ja tiedätkö että lastensuojelussa on työkaluna ns läheisten tuki eli kootaan sukulaisia jne ns tukemaan perhettä.
Meille ehdotettiin juurikin tätä. Että lastensuojelu tekee yhteistyötä mummon kanssa meidän ns tukemiseksemme.
Meidän olis pitänyt myös mennä sinne käymään keskusteluja mummon kanssa .
Ja kyse siis mummosta jolle oli haettu ja saatu laajennettu lähestymiskielto uhkailunnja aggressiivisen käytöksen takia.
Satoja uhkausviestejä, puistotyöntekijän, kerhon ohjaajan ja eskariopen todistkset hänen holtittomasta käytöksestään.
Mutta lastensuojelu uskoi häntä järkkymättä.
Että revi siitä ja ihmettele.
Ja varmasti kerroitte näistä tilanteista ja todisteista ja silti he yhä vaativat että uhkailuista ja aggressiivisesta käytöksestä laajennetun lähestymiskiellon saanut mummo osaksi tukeanne? Vaikka sanoitte että kyseinen mummo ei ole voimavara vaan voimavaras?
No johan on. (O. O)
KYLLÄ.
He uskoivat mummon selitystä että suunnaton huoli lapsista oli saanut hänessä aikaan tämän ns eskalotuneen käytöksen.
Jos tarinasi on tosi, niin kai olet tehnyt valituksen hallinto-oikeuteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät nämä lastensuojelusta, neuvolasta jne. varoittavat sitä tarkoita, että lapsi tai lapset suoran otettaisiin huostaan tai annettaisiin anopille. Olkiukkoilua väittääkään sellaista. Huolena on oikeasti tietysti se, että pelätään valvonnan kohteeksi joutumista. On aika inhottavaa, jos joutuu koko ajan tarkkailluksi. Jokainen arkinen olenpa väsynyt -kommentti tulkitaan heti niin, että pettääkö siltä nyt kokonaan arjen hallinta. Jokainen tiskikasa keittiön pöydällä on potentiaalinen osoitus oletettujen mt-ongelmien eskaloitumisesta. Kaikkiin puheisiin suhtaudutaan hiukan epäillen. Lasta tarkkaillaan laiminlyönnin merkkien varalta, ja neuvolaan on parempi saapua puhtaassa potkupuvussa, joten ei olekaan ihan harmitonta, jos vauva pulauttaa rinnuksille matkalla neuvolaan tai turauttaa hirveän niskakakan odotushuoneessa.
Kuka sellaista haluaa?
Pikkulapsiperheessähän kuitenkin on aivan tavallista, että on nukuttu huonosti, kotona on epäjärjestystä, lapsi sotkee paikkoja nopeammin kuin vanhemmt ehtivät niitä siivota jne. Eli hetkittäin useimmissa kodeissa näyttää epäilyttävältä, jos joku haluaa epäillä.
Höpönlöpön. Minä ainakin olen ihan avoimesti neuvolassa puhunut uupumuksestani, parisuhdeongelmistani ja siitä, että jaksaminen on kovilla. Ja vauva ollut neuvolassa montakin kertaa puklut rinnuksilla ja niskakakatkin koettu juuri ennen vastaanottoajan alkua. Ei siitä ole seurannut mitään pahaa, ei lastensuojeluilmoitusta, ei tarkkailun alle joutumista tms. Kuuntelua ja tukea koen saaneeni kyllä.
Mihin tämä liittyy?
Tajuatko sinä nyt ollenkaan?
Jos se rajaton mummeli menee lastensuojeluun kertoilemaan että miehesi on väkivaltqiken juoppo, sinä jaksamaton mt-ongelmainen ja lapsi heitteillä ilman mummoa niin tajuatko sinä miltä nuo sinunkin tietosi alkavat näyttää siinä kehyksessä?
Olen väsymyksestä huolimatta asiallinen ja järkevä ihminen, joka pystyy perustelemaan valintansa ja todentamaan, että pitää hyvää huolta vauvastaan vaikka onkin uupunut. En pelkää neuvolaa enkä lastensuojelua. He näkevät kyllä, että olen ihan fiksu tyyppi vaikka väsynyt olenkin. Eivät he mene anopin / mummelin juttuihin mukaan siten, että uskoisivat mummelin höpinät kritiikittä.
Ja vaikka minulle nyt puhkeaisikin tässä esim. masennus enkä jaksaisi enää siivotakaan kotona jne jne ja lastensuojelu huolestuisi vauvani hyvinvoinnista, niin ei se anoppi / mummo meille silti pääsisi huseeraamaan eikä saisi vauvaa luokseen, vaan lastensuojelu osoittaisi minulle perhetyöntekijän meidän tueksi ja ehkä velvoittaisi, että käyn terapiakäynneillä hoitamassa sitä masennustani.
Kun minä en edes ollut väsynyt, mieheni ei ole juoppo.
Olemme akateemisesti koulutettuja, lapset täydellisiä, eikä ollut mitään ongelmaa.
Paitsi mummo.Silti ne mummon puheet upposi sinne
Ja tiedätkö että lastensuojelussa on työkaluna ns läheisten tuki eli kootaan sukulaisia jne ns tukemaan perhettä.
Meille ehdotettiin juurikin tätä. Että lastensuojelu tekee yhteistyötä mummon kanssa meidän ns tukemiseksemme.
Meidän olis pitänyt myös mennä sinne käymään keskusteluja mummon kanssa .
Ja kyse siis mummosta jolle oli haettu ja saatu laajennettu lähestymiskielto uhkailunnja aggressiivisen käytöksen takia.
Satoja uhkausviestejä, puistotyöntekijän, kerhon ohjaajan ja eskariopen todistkset hänen holtittomasta käytöksestään.
Mutta lastensuojelu uskoi häntä järkkymättä.
Että revi siitä ja ihmettele.
Ja varmasti kerroitte näistä tilanteista ja todisteista ja silti he yhä vaativat että uhkailuista ja aggressiivisesta käytöksestä laajennetun lähestymiskiellon saanut mummo osaksi tukeanne? Vaikka sanoitte että kyseinen mummo ei ole voimavara vaan voimavaras?
No johan on. (O. O)
KYLLÄ.
He uskoivat mummon selitystä että suunnaton huoli lapsista oli saanut hänessä aikaan tämän ns eskalotuneen käytöksen.
Jos tarinasi on tosi, niin kai olet tehnyt valituksen hallinto-oikeuteen?
Olen tehnyt kaksi. Ja saanut sosiaalivirastolta anteeksipyynnön ja ko virkailija siirtyi opetustehtäviin, heh, saatuaan huomautuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät nämä lastensuojelusta, neuvolasta jne. varoittavat sitä tarkoita, että lapsi tai lapset suoran otettaisiin huostaan tai annettaisiin anopille. Olkiukkoilua väittääkään sellaista. Huolena on oikeasti tietysti se, että pelätään valvonnan kohteeksi joutumista. On aika inhottavaa, jos joutuu koko ajan tarkkailluksi. Jokainen arkinen olenpa väsynyt -kommentti tulkitaan heti niin, että pettääkö siltä nyt kokonaan arjen hallinta. Jokainen tiskikasa keittiön pöydällä on potentiaalinen osoitus oletettujen mt-ongelmien eskaloitumisesta. Kaikkiin puheisiin suhtaudutaan hiukan epäillen. Lasta tarkkaillaan laiminlyönnin merkkien varalta, ja neuvolaan on parempi saapua puhtaassa potkupuvussa, joten ei olekaan ihan harmitonta, jos vauva pulauttaa rinnuksille matkalla neuvolaan tai turauttaa hirveän niskakakan odotushuoneessa.
Kuka sellaista haluaa?
Pikkulapsiperheessähän kuitenkin on aivan tavallista, että on nukuttu huonosti, kotona on epäjärjestystä, lapsi sotkee paikkoja nopeammin kuin vanhemmt ehtivät niitä siivota jne. Eli hetkittäin useimmissa kodeissa näyttää epäilyttävältä, jos joku haluaa epäillä.
Höpönlöpön. Minä ainakin olen ihan avoimesti neuvolassa puhunut uupumuksestani, parisuhdeongelmistani ja siitä, että jaksaminen on kovilla. Ja vauva ollut neuvolassa montakin kertaa puklut rinnuksilla ja niskakakatkin koettu juuri ennen vastaanottoajan alkua. Ei siitä ole seurannut mitään pahaa, ei lastensuojeluilmoitusta, ei tarkkailun alle joutumista tms. Kuuntelua ja tukea koen saaneeni kyllä.
Mihin tämä liittyy?
Tajuatko sinä nyt ollenkaan?
Jos se rajaton mummeli menee lastensuojeluun kertoilemaan että miehesi on väkivaltqiken juoppo, sinä jaksamaton mt-ongelmainen ja lapsi heitteillä ilman mummoa niin tajuatko sinä miltä nuo sinunkin tietosi alkavat näyttää siinä kehyksessä?
Olen väsymyksestä huolimatta asiallinen ja järkevä ihminen, joka pystyy perustelemaan valintansa ja todentamaan, että pitää hyvää huolta vauvastaan vaikka onkin uupunut. En pelkää neuvolaa enkä lastensuojelua. He näkevät kyllä, että olen ihan fiksu tyyppi vaikka väsynyt olenkin. Eivät he mene anopin / mummelin juttuihin mukaan siten, että uskoisivat mummelin höpinät kritiikittä.
Ja vaikka minulle nyt puhkeaisikin tässä esim. masennus enkä jaksaisi enää siivotakaan kotona jne jne ja lastensuojelu huolestuisi vauvani hyvinvoinnista, niin ei se anoppi / mummo meille silti pääsisi huseeraamaan eikä saisi vauvaa luokseen, vaan lastensuojelu osoittaisi minulle perhetyöntekijän meidän tueksi ja ehkä velvoittaisi, että käyn terapiakäynneillä hoitamassa sitä masennustani.
Olet varmasti omalla mittapuullasi erittäin asiallinen ja järkevä, mutta elämänkokemukseesi ei selvästikään kuulu rajattomien narsististen ihmisten kanssa toimiminen. He ovat vielä sata kertaa asiallisempia ja järkevämpiä, kun esittävät tarinansa muka niin huolestuneina. Normaali ihminen tyypillisesti menettää malttinsa jossain vaiheessa, kun hänestä kerrotaan ihan keksittyjä syytöksiä, eikä hän sitten enää olekaan ihan niin asiallinen ja järkevä viilipytty kuin se syyttelijä. Itse asiassa manipuloivan narsistin tunnistaa juuri siitä, että hänen lähellään menee fiksuilta ja tasapainoisiltakin tyypeiltä ennemmin tai myöhemmin kuppi nurin.
Sinulla ei tuossa edes mielikuvitus riittänyt siihen, että joku ulkopuolinen kehittelisi väitteitä masennuksesta, jota sinulla ei todellakaan ollenkaan ole. Mietit vain, että jos sinulle tulisi oikeasti sellainen ongelma, niin tukea löytyisi oikelta ja vasemmalta. Se on varmaan ihan totta, mutta sillä ei ole mitään tekemistä tämän keskustelun kanssa.
Tässä puhutan nyt siitä, että manipuloiva ja vallanhimoinen sukulainen voi heittää aiheettoman epäilyksen varjon, ja sellaista on todella vaikea saada pois. Erityisen vaikea, jos on yhtään itse antanut vahvistusta niille epäilyille vaikka avautumalla jaksamisestaan.
Lähipiirissäni on lääkäri, joka on myös melko narsistinen persoona. Jos asiat eivät perhepiirissä mene, kuten hän haluaa, hän alkaa suutuspäissään paiskoa mt-diagnooseja (joihin hänellä ei ole mitään kummempaa pätevyyttä, erikoisalansa on tyyppiä korvataudit). Hänelle on silloin aivan turha sanoa, ettei tässä mitään mt-ongelmaa ole. Siihen hän vain vastaa, että sairauden tuntokin puuttuu, tuo on juuri erityisen tyypillinen sairauden merkki! Lepyttyään hän ei ole muistavinaan koko purkaustaan, mutta taas jos joku vastustaa hänen kantaansa, lähtee diagnoosi lentoon kuin telkkä pöntöstä.
Itseasiassa kuuluu, äitini on sellainen. Ehkä sen vuoksi en pelkääkään lastensuojelua ja neuvolaa, koska olen jo niin kouliintunut toimimaan rajattoman ja narsistisen ihmisen temppujen kanssa ja tiedän miten pärjätä sellaisen kanssa, tarvittaessa viranomaistenkin suuntaan. Mutta ymmärrän toki, että joku, jolla ei ole asiasta kokemusta saattaa ajautua hankalaan tilanteeseen.
Niin. Minun aukulaisestani tässä kyse oli. Rutiinia löytyy. Ei se mitään auttanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät nämä lastensuojelusta, neuvolasta jne. varoittavat sitä tarkoita, että lapsi tai lapset suoran otettaisiin huostaan tai annettaisiin anopille. Olkiukkoilua väittääkään sellaista. Huolena on oikeasti tietysti se, että pelätään valvonnan kohteeksi joutumista. On aika inhottavaa, jos joutuu koko ajan tarkkailluksi. Jokainen arkinen olenpa väsynyt -kommentti tulkitaan heti niin, että pettääkö siltä nyt kokonaan arjen hallinta. Jokainen tiskikasa keittiön pöydällä on potentiaalinen osoitus oletettujen mt-ongelmien eskaloitumisesta. Kaikkiin puheisiin suhtaudutaan hiukan epäillen. Lasta tarkkaillaan laiminlyönnin merkkien varalta, ja neuvolaan on parempi saapua puhtaassa potkupuvussa, joten ei olekaan ihan harmitonta, jos vauva pulauttaa rinnuksille matkalla neuvolaan tai turauttaa hirveän niskakakan odotushuoneessa.
Kuka sellaista haluaa?
Pikkulapsiperheessähän kuitenkin on aivan tavallista, että on nukuttu huonosti, kotona on epäjärjestystä, lapsi sotkee paikkoja nopeammin kuin vanhemmt ehtivät niitä siivota jne. Eli hetkittäin useimmissa kodeissa näyttää epäilyttävältä, jos joku haluaa epäillä.
Höpönlöpön. Minä ainakin olen ihan avoimesti neuvolassa puhunut uupumuksestani, parisuhdeongelmistani ja siitä, että jaksaminen on kovilla. Ja vauva ollut neuvolassa montakin kertaa puklut rinnuksilla ja niskakakatkin koettu juuri ennen vastaanottoajan alkua. Ei siitä ole seurannut mitään pahaa, ei lastensuojeluilmoitusta, ei tarkkailun alle joutumista tms. Kuuntelua ja tukea koen saaneeni kyllä.
Mihin tämä liittyy?
Tajuatko sinä nyt ollenkaan?
Jos se rajaton mummeli menee lastensuojeluun kertoilemaan että miehesi on väkivaltqiken juoppo, sinä jaksamaton mt-ongelmainen ja lapsi heitteillä ilman mummoa niin tajuatko sinä miltä nuo sinunkin tietosi alkavat näyttää siinä kehyksessä?
Olen väsymyksestä huolimatta asiallinen ja järkevä ihminen, joka pystyy perustelemaan valintansa ja todentamaan, että pitää hyvää huolta vauvastaan vaikka onkin uupunut. En pelkää neuvolaa enkä lastensuojelua. He näkevät kyllä, että olen ihan fiksu tyyppi vaikka väsynyt olenkin. Eivät he mene anopin / mummelin juttuihin mukaan siten, että uskoisivat mummelin höpinät kritiikittä.
Ja vaikka minulle nyt puhkeaisikin tässä esim. masennus enkä jaksaisi enää siivotakaan kotona jne jne ja lastensuojelu huolestuisi vauvani hyvinvoinnista, niin ei se anoppi / mummo meille silti pääsisi huseeraamaan eikä saisi vauvaa luokseen, vaan lastensuojelu osoittaisi minulle perhetyöntekijän meidän tueksi ja ehkä velvoittaisi, että käyn terapiakäynneillä hoitamassa sitä masennustani.
Kun minä en edes ollut väsynyt, mieheni ei ole juoppo.
Olemme akateemisesti koulutettuja, lapset täydellisiä, eikä ollut mitään ongelmaa.
Paitsi mummo.Silti ne mummon puheet upposi sinne
Ja tiedätkö että lastensuojelussa on työkaluna ns läheisten tuki eli kootaan sukulaisia jne ns tukemaan perhettä.
Meille ehdotettiin juurikin tätä. Että lastensuojelu tekee yhteistyötä mummon kanssa meidän ns tukemiseksemme.
Meidän olis pitänyt myös mennä sinne käymään keskusteluja mummon kanssa .
Ja kyse siis mummosta jolle oli haettu ja saatu laajennettu lähestymiskielto uhkailunnja aggressiivisen käytöksen takia.
Satoja uhkausviestejä, puistotyöntekijän, kerhon ohjaajan ja eskariopen todistkset hänen holtittomasta käytöksestään.
Mutta lastensuojelu uskoi häntä järkkymättä.
Että revi siitä ja ihmettele.
Ja varmasti kerroitte näistä tilanteista ja todisteista ja silti he yhä vaativat että uhkailuista ja aggressiivisesta käytöksestä laajennetun lähestymiskiellon saanut mummo osaksi tukeanne? Vaikka sanoitte että kyseinen mummo ei ole voimavara vaan voimavaras?
No johan on. (O. O)
KYLLÄ.
He uskoivat mummon selitystä että suunnaton huoli lapsista oli saanut hänessä aikaan tämän ns eskalotuneen käytöksen.
Jos tarinasi on tosi, niin kai olet tehnyt valituksen hallinto-oikeuteen?
Olen tehnyt kaksi. Ja saanut sosiaalivirastolta anteeksipyynnön ja ko virkailija siirtyi opetustehtäviin, heh, saatuaan huomautuksen.
Hyvä että teit, ja oikeus voitti. Mutta uskon, että sinäkin akateemisesti koulutettuna fiksuna ihmisenä myönnät, että kyse oli yksittäisestä työntekijästä eikä siitä, että koko sosiaalitoimi toimisi aina kuten teille kävi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrotte anopeillenne/äideillenne että lastentekoon tarvitaan kaksi, ja että ilman teitä sitä lasta ei olis. Eli kunnioitusta tai loppuu lapsen näkeminen kokonaan.
Olkaa tiukkoja näiden mt-ongelmaisten kanssa jotka kieltäytyy hoitamasta itteään vaan jatkuvasti purkavat sitä ympäristöönsä.
Jos ei auta, sanokaa suoraan niinkuin asia on. Moni näistä surkimuksista oli paskoja äitejä jotka luuli, että äitiys tekee heistä automaattisesti hyviä ihmisiä eikä äiti voi tehdä mitään väärin, ja sehän sitten näkyi. Vanhemmiten katuvat tätä paskaa äitiyttään mutta eivät osaa kääntää syyttävää sormea itseen, vaan etsivät väkisin kohteen jolla "pyhittää syntinsä" elikkä yrittävät varastaa toisen lapsen jotain "toista mahdollisuutta" varten. Eivät edes ymmärrä että sehän se vasta paskan äidin heistä tekeekin. :l
Ja sitten viimenen syy joka voi myös tehdä ihmisistä varas-anoppeja on se, että jotkut ei kestä omaa kuolevaisuuttaan sitten yhtään. Tämä purkautuu sillä, että lapsenlapsi tuntuu ikäänkuin oman itsen (ja VAIN sen oman itsen, ei koko suvun kuten kuuluisi) jatkumolta, joka on pakko saada itse kasvattaa. Koska se tavallaan takaa harhaiselle että "oma jatkuvuus on nyt turvattu täydellisen pikkuminän muodossa, ei mun elämä ollutkaan turhaa vaikken mitään sillä tehny, Einari jatkaa tästä ja parantaa maailman joten mä tein hyvin, mun elämällä oli merkitys".
Ei muuta kun sanomaan suoraan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät nämä lastensuojelusta, neuvolasta jne. varoittavat sitä tarkoita, että lapsi tai lapset suoran otettaisiin huostaan tai annettaisiin anopille. Olkiukkoilua väittääkään sellaista. Huolena on oikeasti tietysti se, että pelätään valvonnan kohteeksi joutumista. On aika inhottavaa, jos joutuu koko ajan tarkkailluksi. Jokainen arkinen olenpa väsynyt -kommentti tulkitaan heti niin, että pettääkö siltä nyt kokonaan arjen hallinta. Jokainen tiskikasa keittiön pöydällä on potentiaalinen osoitus oletettujen mt-ongelmien eskaloitumisesta. Kaikkiin puheisiin suhtaudutaan hiukan epäillen. Lasta tarkkaillaan laiminlyönnin merkkien varalta, ja neuvolaan on parempi saapua puhtaassa potkupuvussa, joten ei olekaan ihan harmitonta, jos vauva pulauttaa rinnuksille matkalla neuvolaan tai turauttaa hirveän niskakakan odotushuoneessa.
Kuka sellaista haluaa?
Pikkulapsiperheessähän kuitenkin on aivan tavallista, että on nukuttu huonosti, kotona on epäjärjestystä, lapsi sotkee paikkoja nopeammin kuin vanhemmt ehtivät niitä siivota jne. Eli hetkittäin useimmissa kodeissa näyttää epäilyttävältä, jos joku haluaa epäillä.
Höpönlöpön. Minä ainakin olen ihan avoimesti neuvolassa puhunut uupumuksestani, parisuhdeongelmistani ja siitä, että jaksaminen on kovilla. Ja vauva ollut neuvolassa montakin kertaa puklut rinnuksilla ja niskakakatkin koettu juuri ennen vastaanottoajan alkua. Ei siitä ole seurannut mitään pahaa, ei lastensuojeluilmoitusta, ei tarkkailun alle joutumista tms. Kuuntelua ja tukea koen saaneeni kyllä.
Mihin tämä liittyy?
Tajuatko sinä nyt ollenkaan?
Jos se rajaton mummeli menee lastensuojeluun kertoilemaan että miehesi on väkivaltqiken juoppo, sinä jaksamaton mt-ongelmainen ja lapsi heitteillä ilman mummoa niin tajuatko sinä miltä nuo sinunkin tietosi alkavat näyttää siinä kehyksessä?
Olen väsymyksestä huolimatta asiallinen ja järkevä ihminen, joka pystyy perustelemaan valintansa ja todentamaan, että pitää hyvää huolta vauvastaan vaikka onkin uupunut. En pelkää neuvolaa enkä lastensuojelua. He näkevät kyllä, että olen ihan fiksu tyyppi vaikka väsynyt olenkin. Eivät he mene anopin / mummelin juttuihin mukaan siten, että uskoisivat mummelin höpinät kritiikittä.
Ja vaikka minulle nyt puhkeaisikin tässä esim. masennus enkä jaksaisi enää siivotakaan kotona jne jne ja lastensuojelu huolestuisi vauvani hyvinvoinnista, niin ei se anoppi / mummo meille silti pääsisi huseeraamaan eikä saisi vauvaa luokseen, vaan lastensuojelu osoittaisi minulle perhetyöntekijän meidän tueksi ja ehkä velvoittaisi, että käyn terapiakäynneillä hoitamassa sitä masennustani.
Kun minä en edes ollut väsynyt, mieheni ei ole juoppo.
Olemme akateemisesti koulutettuja, lapset täydellisiä, eikä ollut mitään ongelmaa.
Paitsi mummo.Silti ne mummon puheet upposi sinne
Ja tiedätkö että lastensuojelussa on työkaluna ns läheisten tuki eli kootaan sukulaisia jne ns tukemaan perhettä.
Meille ehdotettiin juurikin tätä. Että lastensuojelu tekee yhteistyötä mummon kanssa meidän ns tukemiseksemme.
Meidän olis pitänyt myös mennä sinne käymään keskusteluja mummon kanssa .
Ja kyse siis mummosta jolle oli haettu ja saatu laajennettu lähestymiskielto uhkailunnja aggressiivisen käytöksen takia.
Satoja uhkausviestejä, puistotyöntekijän, kerhon ohjaajan ja eskariopen todistkset hänen holtittomasta käytöksestään.
Mutta lastensuojelu uskoi häntä järkkymättä.
Että revi siitä ja ihmettele.
Ja varmasti kerroitte näistä tilanteista ja todisteista ja silti he yhä vaativat että uhkailuista ja aggressiivisesta käytöksestä laajennetun lähestymiskiellon saanut mummo osaksi tukeanne? Vaikka sanoitte että kyseinen mummo ei ole voimavara vaan voimavaras?
No johan on. (O. O)
KYLLÄ.
He uskoivat mummon selitystä että suunnaton huoli lapsista oli saanut hänessä aikaan tämän ns eskalotuneen käytöksen.
Jos tarinasi on tosi, niin kai olet tehnyt valituksen hallinto-oikeuteen?
Olen tehnyt kaksi. Ja saanut sosiaalivirastolta anteeksipyynnön ja ko virkailija siirtyi opetustehtäviin, heh, saatuaan huomautuksen.
Hyvä että teit, ja oikeus voitti. Mutta uskon, että sinäkin akateemisesti koulutettuna fiksuna ihmisenä myönnät, että kyse oli yksittäisestä työntekijästä eikä siitä, että koko sosiaalitoimi toimisi aina kuten teille kävi.
Syntyi vaikutelma että siellä on yleinen kummallinen unelmakäsitys ihanista sukulaisista. Joiden jutuille ei ole mitään suodatinta.
Sen uskon olevan yleisrmpi ilmiö. Samoin se että ei kertakaikkiaan uskota vanhempia. Yhtään. Siis yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
#mymotherinlawtoo
Täällä on jo tullut ilmi pienen kunnan populaation verran kaappari anoppeja ja isovanhempia ym.tätejä,joiden vintti on pimentynyt.
Jos ja kun nämä käytöshäiriöiset ovat näin yleinen ihmisryhmä ,miksi he vyöryvät esiin vasta nyt? Ja vain täällä ,ketään ei esim.ole ollut oikeudessa( joo no se on kallista puuhaa ) tai iltalehtien lööpeissä.Suurin osa kertomuksista täyttäisi molemmat kriteerit.
Ei kirjallisuus viitteitä kiitos.Ja olen tietoinen,että aina heitä on ollut.
Tämä hillitön määrä mua ihmetyttää.Suurin osa lähestymiskielloista määrätään lähiomaisille ja sukulaisille. Eli kyllä niitä oikeudessa on.
Mutta se mitä et tajua on se, että eihän mummolla tms ole mitään juridista oikeutta lapsewn, joten kontaktin voi estää ihan vaan lopettamalla sen. Miksi se siis oikeuteen menisi?
Tietenkään isovanhemmilla ei ole juridisia oikeuksia lapsenlapsiinsa.
Lähestymiskieltojen olen luullut koskevan useimmiten koskevan parisuhteen toista osapuolta.Höyrähtäneet sukulaiset suurehkona ryhmänä oli uutta.
Mitä tulee tämän aiheen pyhyyteen niin mitä pyhää ja vaiettavaa on aikuisessa ihmisessä ,joka tunkee luvatta toisen kotiin ja repii lapsia vanhempiensa sylistä?
Yleensä tuossa tapauksessa ainakin uhataan poliisilla,jos omat voimat ja astalot eivät riitä.
Voitte huokaista ,en jaksa enää.
Olen vain yrittänyt saada selville miksi.
Tänne ei ole kuitenkaan ilmaantunut ketään "syytettyä" kertomaan joten jäänee ikuiseksi arvoitukseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
#mymotherinlawtoo
Täällä on jo tullut ilmi pienen kunnan populaation verran kaappari anoppeja ja isovanhempia ym.tätejä,joiden vintti on pimentynyt.
Jos ja kun nämä käytöshäiriöiset ovat näin yleinen ihmisryhmä ,miksi he vyöryvät esiin vasta nyt? Ja vain täällä ,ketään ei esim.ole ollut oikeudessa( joo no se on kallista puuhaa ) tai iltalehtien lööpeissä.Suurin osa kertomuksista täyttäisi molemmat kriteerit.
Ei kirjallisuus viitteitä kiitos.Ja olen tietoinen,että aina heitä on ollut.
Tämä hillitön määrä mua ihmetyttää.Suurin osa lähestymiskielloista määrätään lähiomaisille ja sukulaisille. Eli kyllä niitä oikeudessa on.
Mutta se mitä et tajua on se, että eihän mummolla tms ole mitään juridista oikeutta lapsewn, joten kontaktin voi estää ihan vaan lopettamalla sen. Miksi se siis oikeuteen menisi?
Tietenkään isovanhemmilla ei ole juridisia oikeuksia lapsenlapsiinsa.
Lähestymiskieltojen olen luullut koskevan useimmiten koskevan parisuhteen toista osapuolta.Höyrähtäneet sukulaiset suurehkona ryhmänä oli uutta.
Mitä tulee tämän aiheen pyhyyteen niin mitä pyhää ja vaiettavaa on aikuisessa ihmisessä ,joka tunkee luvatta toisen kotiin ja repii lapsia vanhempiensa sylistä?
Yleensä tuossa tapauksessa ainakin uhataan poliisilla,jos omat voimat ja astalot eivät riitä.Voitte huokaista ,en jaksa enää.
Olen vain yrittänyt saada selville miksi.
Tänne ei ole kuitenkaan ilmaantunut ketään "syytettyä" kertomaan joten jäänee ikuiseksi arvoitukseksi.
Kuka haluaa kertoa että oma äiti on tuollainen? Itse sanon vain että vanhempani ovat kuolleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai tajuat että nuo ”syytetyt” ei tajua käytöstään.
Minullakin kaiken tuon rumban jälkeen mummo soitti kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Käsitätkö? Hänesyä minä olen hankala.
Juuri kuten HS:n jutussa, he eivät itse näe toiminnassaan mitään väärää. Ihmetys ja järkytys on aitoa, kun lapsen vanhemmat eivät olekaan kiitollisia. Ja ihan käsittämättömänä asia säilyy, vaikka miten yrittäisi selittää. Mun lapsen isovanhemmat on ihan normaalin oloisia ihmisiä muuten, mutta tämä vanhempien kunnioitus mm. asioita heiltä kysymällä, vastausta kuuntelemalla ja ihan jopa uskomalla. Empatiakyvyn puutetta?
Olen yrittänyt ymmärtää, ja etsiä syitä ja ratkaisuja tähän ahdistavaan suhteeseen. Netti on vähän pettänyt, kun ei ole löytynyt oikein yhtään tapausta, jossa osapuolet olisivat alkaneet ymmärtää toisiaan tai saaneet edes jonkunlaisen sovinnon aikaan. Ja välien katkaisu ei ole vaihtoehto, lapsen takia. Mutta aika kestämätön tilanne, että ahdistun jo siitä, että näen isovanhempien yrittäneen soittaa. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet jaksanut olla tosi reipas, johdonmukainen ja sitkeä vääntäessäsi asian kanssa. 💙 Olen pahoillani kuullessani tapahtumista. Osaan ehkä vähän kuvitella, miten raskasta tuo on ollut.
Olen itse tehnyt työssäni yhteistyötä mm. lastensuojelun kanssa eri paikkakunnilla ja todennut, että meitä on ihmisinä niin moneen junaan, että oma luottamukseni tasaveroiseen palveluun ja aina asialliseen (edes lainmukaiseen) virkatyöhön on mennyt. Olen itsekin virkamies ja käytän työssä julkista valtaa (toivoakseni ihmisiä kunnioittaen ja ratkaisuja etsiessä kuunnellen), mutta koen, että 10 % idiootteja romuttaa omankin uskoni julkisen vallan käytön moraaliin ja luotettavuuteen. Myös omalle kohdalleni on sattunut esim. järkyttävä Kelan työntekijä ja vielä järkyttävämpi esimies lainsäädännön osaamispuutteineen, ja sen kanssa taistelu todellakin vaati omaa vankkaa osaamista. Tuntuu epäreilulta, että huonon tyypin kohdalle osuessa pitää olla hallinto-opinnot ja hiton kova saadakseen lainmukaista kohtelua.
Onneksi, ainakin oman työtaustani perusteella, koen 90 %:n tekevän työtä moraalilla ja ajatellen, asiakkaita kunnioittaen ja kuullen, vallankäytön vastuun huolella kantaen.
Jospa niistä 10 %:sta henkisesti laiskoja tai kaikentietäviä ylemmyydentuntoisia idioottipätijöitä päästäisiin eroon ajan myötä, työn laadun valvonnalla, eläkkeellä tms... Pilaavat ihanien, tunnollistem ja huolella työtään tekevien ihmistenkin maineen ja ovat myös turvallisuusriski herättäessään jatkuvasti viranomaisvihaa ja epäreiluuden kokemusta. Huah.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai nyt kuuskymppiset anopit tällä palstalla surffaa? Esim oma anoppi 64v ei osaa tietokonetta edes käynnistää saati käyttää, ja oma pölhö äiti 65v osaa nippanappa käyttää muttei osaa surffata muualla kuin iltasanomien sivuilla.
Ainoo joka voisi tunnistaa on se toinen miniä mutta jos se on kiltti ja varovainen, niin ikinä ei ilmianna ketjua.
Mun anoppi täyttää ensi vuonna 80, käyttää nettiä, on facebookissa ja on kertonut myös käyvänsä silloin tällöin vauvapalstalla. Oma äiti 73-v, hän ei käytä tietokonetta lainkaan, mutta taas isäni 79-v on aktiivinen netissä, on mm. facebookissa ja käyttää netin kautta esim. pankkipalvelut. Kuusikymppiset on nuoria, vielä työelämässä, ja kyllä he osaavat käynnistää tietokoneen ja käyttää sitä.
Voisiko joku tiivistää tätä ketjua? Onko mies heitetty jo meneen?
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku tiivistää tätä ketjua? Onko mies heitetty jo meneen?
Ei, sehän on kunnon mies. Anoppi ja appi pitäisi hylätä kiusaamasta kokonaan.
Nyt kun joku mainitsi, niin tosiaan, ei ole ap kirjoittanut isästään mitää, eikä maininnut muuten lapsen sukupuoltakaan. Appeaan pelkää. Miehisistä miehistä taitaa tykätä kun on ilmeisen korkeasti koulutettuna muuttanut jonkun hanslankkarin perässä landelle? Hmm. Olisiko ongelma kuitenkin anopin sukupuolessa?
Aloituksessa pieni luukku ja myöhemmin ap:n kuvauksissa paritalo? Hmm.
Hyppään vähän ulkopuolisena, mutta kaikki tämä myös riippuu paljon ihmistenvälisestä kemiasta - minkälainen työntekijä tulee eteen siellä lastensuojelussa. Sekä omasta persoonasta ja tavasta käsitellä stressiä - jotkut ovat vähän arempia tai tunteellisia - se voidaan analysoida väärin. Minä yleensä annan itsestäni vahvamman ja jämerämmän kuvan kuin olenkaan - jopa silloin kun olen ollut aidosti masentunut - joten apua on vaikea saada, koska terveydentilani yliarvoidaan niin räikeästi. Jotain änkyttävää ja ujoa ihmistä voidaan pitää mt-tapauksena vaikka tämä vain ei ehkä ole tottunut tietyntyyppisiin tilanteisiin ja lämpenee hitaasti sosiaalisessa kanssakäymisessä.