Lue keskustelun säännöt.
Appivanhemmat, vauva ja tossu mies. Onko meillä toivoa? :(
hjälp
27.08.2018 |
Minä ja mieheni olemme alle kolmekymppisiä vanhempia puolivuotiaalle vauvalle. Eletään normaalia elämää eikä mitään arjenhallinnan ongelmia tms. ole. (Eli isovanhemmilla ei ole syytä huoleen) Olemme naimisissa ja etsineet omistusasuntoa. Nyt asunnonetsintä on vähän jäissä, kuin sanattomasta sopimuksesta. Minun ja miehen välit ovat tulehtuneet, olen pahasti stressaantunut enkä pysty nukkumaan kunnolla. Joudun välillä "psyykkaamaan" itseäni näkemään vauvan omana, rakkaana vauvanani, jolle minä olen maailman tärkein ihminen juuri nyt. Syy siihen psyykkaamiseen on tässä:
- Anoppi sekosi vauvastamme heti alussa jo. Olin hormonipäissäni, täysin tuore äiti, en osannut puolustautua. Hän otti lapsen minulta ja lähti näkyvistä vauvan kanssa. Ei palauttanut edes itkevää vauvaa minulle. Ei ole vieläkään KERTAAKAAN antanut lasta syliini - olen joutunut *ottamaan* vauvan esim. kotiin lähtiessä. Anoppi kutsuu minua ainoastaan etunimelläni vauvalle, ei IKINÄ kutsu äidiksi :( Mies nähnyt tätä käytöstä koko ajan, ei näe ongelmaa. Sanoi ettei "halua pahoittaa kenenkään mieltä" - minun mielelläni ei ole väliä.
- Appivanhemmat sanoivat silloin kun vauva oli 1kk että nyt on aika jättää yöhoitoon. "Meidän luona on vauvan hyvä olla". En tietenkään antanut enkä pysty antamaan pitkään aikaan. "Vitsailevat" joka kerta täällä käydessään että mepä otetaankin vauva nyt meille. Tiedän, että kyseessä ei ole puhdas vitsi vaan kokeilevat kepillä jäätä. Minusta tuntuu että he pitävät itseään parempina vauvalle kuin vauvan omat vanhemmat - hyvä hoitaja tukee vauvan suhdetta vanhempiin lyttäämisen sijaan?
- Appiukko sanoi kaikkien kuullen kerran kun lähdin heiltä vauvan kanssa iltatoimiin kotiin, että "ei se *vauvan nimi* tarvitse sinua mihinkään, lähde sinä yksin kotiin kyllä vauva voisi jäädä tänne". Mieheni seisoi vieressä, ei sanonut mitään. Luottamus särähti osittain rikki tuossa tilanteessa.
- Vauvan kanssa on saatava olla ilman minua. Muuta ei lasketa vauvan kanssa olemiseksi. "pitää tottua mummoon ja ukkiin". Väkisin lähtevät pois näköpiiristä, kävelemään ulos vauva sylissä yms. joka kerta kun siellä käydään. Meidän luona eivät kylästele vaan aina on käytävä heillä vaikka täysin terveet, työelämässä olevat keski-ikäiset kyseessä. Vähintään kerran viikossa pitäisi ajaa 50km suuntaansa heille, muuteen tulee harkittua marttyyrin itkua miehen puhelimeen viestien muodossa. "Äidillä on niin ikävä vauvaa", saattaa mies sanoa kun näitä viestejä tulee.
- Jos alkaisimme johonkin taloprojektiin nyt niin se olisi miehen, appiukon ja anopin projekti. Minä kelpaisin sinne raksatöihin koska vauvahan voisi olla silloin anopilla. Haluaisin niin kovasti pois tästä pienestä luukusta jossa nyt asumme mutta pelkään joutuvani kurkkua myöten suohon jos sitoudun taloasioihin nyt.
Tätä ei voinut mitenkään aavistaa ennen lapsen syntymää. Käytös muuttui täysin ja mies taantui. Minun tavoilleni hoitaa vauvaa naureskellaan väheksyvästi ja esimerkiksi toiveeni välttää suubakteerien joutumista vauvan suuhun karieksen takia (eli ei yletöntä naaman suukottelua) on nyt miehen puolen suvun yleinen vitsi. Vauvan kasvot ovat siis märät kuolasta anopin jäljiltä ja hän vain naurahti ja pyöräytti silmiään kun pyysin pusuttelemaan muualle kuin suun ympäristöön.
Vauva tuntuu näiden juttujen jälkeen jotenkin vieraalta ja vatsaani vääntää epävarmuus. Se on tässä kaikkein pahinta.
Kommentit (2146)
Vierailija kirjoitti:
147 jatkaa. Kaikki joulut ennen lapsia vietimme anoppilassa, itse pääsin oman vanhan isäni luo vasta välipäivinä koska painostus läsnäolosta oli niin kova. Kälyt riitelivät puolisoidensa kanssa, anoppi oli valmisteluineen hermoraunio joka ei kuitenkaan huolinut minkäänlaista apua, ja ruuan jälkeen alkoi juominen. En itse käytä alkoholia enkä viihdy viinanhuuruisten ihmisten kanssa joiden tunteet seilaavat laidasta laitaan. Juomattomuuteni oli tietysti suuri ongelma, anoppi otti minut kerran ihan puhutteluun, että ymmärränkö minkälaiseen vaaraan asetan lapseni. Jos he eivät näe äidin ottavan alkoa, villiintyvät he täysin tullessaan teini-ikään ja alkavat käyttää myös huumeita. Anopista tuntui niin pahalta että lapsenlapset kuolevat nuorena ajattelemattoman äitinsä takia. :( Tilanne on tällä hetkellä se, että hänen oman rakkaan tyttärensä poika on 17-vuotias sekakäyttäjä ja ollut psyk. akuuttiosastolla muutamaan otteeseen. Toinen on tällä hetkellä sijoitettuna. Ja minä olen se huono äiti jota nämä haaskalinnut kilpaa nokkivat.
Täytyy myöntää, että sulla on hyvin anteeksi antava luonne, jos miehelle tuon joulujutun jälkeen anteeksi annoit. Itse olisin sihissyt että jos tuosta ovesta menet, pelastat ehkä sukusijoulun, mutta mä pilaan sun loppuelämän. Jos sinulle on tärkeämpää tanssia äitisi pillin mukaan, tästä ovesta ulos mennessäsi ei takaisin tarvitse tulla.
Ja jos olisi lähtenyt, olisin mennyt perässä, hakenut lapset takaisin ja ajanut kotiin.
Ja ero. Uskomatonta miten puolisosi, jonka kanssa pitäisi yhteistä elämää jakaa ja rakentaa, kehtaisi noin jouluna tehdä ihmiselle jota luvannut rakastaa ja olla tukena myötä ja vastoinkäymisessä
Ap onko sulla tukijoita? Kavereita tai sukulaisia jotka ovat puolellasi. Jos oot tampereen suunnalta, olisin mielelläni sinulle äitikaveri, itselläni on 1 vuotias ja toinen hieman vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät kylästele teillä, mutta aina lähtiessään aikovat viedä vauvan? Jännä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
147 jatkaa. Kaikki joulut ennen lapsia vietimme anoppilassa, itse pääsin oman vanhan isäni luo vasta välipäivinä koska painostus läsnäolosta oli niin kova. Kälyt riitelivät puolisoidensa kanssa, anoppi oli valmisteluineen hermoraunio joka ei kuitenkaan huolinut minkäänlaista apua, ja ruuan jälkeen alkoi juominen. En itse käytä alkoholia enkä viihdy viinanhuuruisten ihmisten kanssa joiden tunteet seilaavat laidasta laitaan. Juomattomuuteni oli tietysti suuri ongelma, anoppi otti minut kerran ihan puhutteluun, että ymmärränkö minkälaiseen vaaraan asetan lapseni. Jos he eivät näe äidin ottavan alkoa, villiintyvät he täysin tullessaan teini-ikään ja alkavat käyttää myös huumeita. Anopista tuntui niin pahalta että lapsenlapset kuolevat nuorena ajattelemattoman äitinsä takia. :( Tilanne on tällä hetkellä se, että hänen oman rakkaan tyttärensä poika on 17-vuotias sekakäyttäjä ja ollut psyk. akuuttiosastolla muutamaan otteeseen. Toinen on tällä hetkellä sijoitettuna. Ja minä olen se huono äiti jota nämä haaskalinnut kilpaa nokkivat.
Täytyy myöntää, että sulla on hyvin anteeksi antava luonne, jos miehelle tuon joulujutun jälkeen anteeksi annoit. Itse olisin sihissyt että jos tuosta ovesta menet, pelastat ehkä sukusijoulun, mutta mä pilaan sun loppuelämän. Jos sinulle on tärkeämpää tanssia äitisi pillin mukaan, tästä ovesta ulos mennessäsi ei takaisin tarvitse tulla.
Ja jos olisi lähtenyt, olisin mennyt perässä, hakenut lapset takaisin ja ajanut kotiin.
Ja ero. Uskomatonta miten puolisosi, jonka kanssa pitäisi yhteistä elämää jakaa ja rakentaa, kehtaisi noin jouluna tehdä ihmiselle jota luvannut rakastaa ja olla tukena myötä ja vastoinkäymisessä
Ap onko sulla tukijoita? Kavereita tai sukulaisia jotka ovat puolellasi. Jos oot tampereen suunnalta, olisin mielelläni sinulle äitikaveri, itselläni on 1 vuotias ja toinen hieman vanhempi.
Hei, ei ole ketään. Asun Suomeen nähden melko äärimmäisellä alueella, tarkempi sijainti paljastaisi minut - tässä kunnassa on alle 2000 ihmistä. Lähdin tänne varmana pärjäämisestäni ja opin luottamaan tuohon mieheen sataprosenttisesti. Tässä sitä nyt ollaan! Teen parhaani ettei vauva huomaa stressiäni. Jos olisin likempänä Tamperetta, ottaisin ystävällisen tarjouksesi välittömästi vastaan :) - ap
Vierailija kirjoitti:
Joillakin anopeilla kilahtaa pahasti, kun nuori tuore äiti saa kokea onnen omasta lapsestaan. Anopit omivat vauvaa. Näyttelevät sitä ylpeinä kuin jotakin pokaalia, heidän synnytyssaavutustaan. He kääntävät poikansa ylpeyden itseensä. Minä olen tehnyt tuon pojan ja tuo poika on tehnyt minut jälleen nuoreksi äidiksi. jotakin noin kieroa siellä saattaa olla takana. Oikea äiti aiheuttaa taas näiden unelmien murskautumisen ja paskan olon, joten häntä voikin työntää pois vaikka potkien.
Onhan se vaikeata nähdä sivusta onnea ja autuutta, jos on itse onneton ja yksinäinen sekä myös hedelmätön ja vanha. Hyvinkin tarpeeton äidiksi enää, kun omat lapsetkin ovat jo olleet aikuisia pitkän aikaa.
Mistä keksit tämän? Kuulostaa niin järkeenkäyvältä, juuri tältä anoppini vaikuttaa! Ihan uskomatonta, itse en ole löytänyt sanoja sille miltä anopin käytös vaikuttaa mutta kuvasit sen täydellisesti. Oma anoppini jopa vastaa kun lapseni huutaa äitiä.
hjälp kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista parin vuoden päästä tulla itkemään kun ex on m...kku ja kukaan ei välitä hoitaa kakaraasi.
Provot eivät nyt uppoa :) Tämä ketju on ollut todella hyvästä. Sinulla taitaa itselläsi olla paha mieli jostakin asiasta. Olisi kiva, jos tekisit siitä oman aloituksen etkä purkaisi pahaa mieltäsi tänne fiksujen viestien joukkoon :) - ap
Katsos kun se sinun vauvasi ei ole ihmeellinen kenenkään muun mielestä kuin sinun ja anopin mielestä.
Laita välit poikki anoppiin niin siinäpä hoidat ihmeellisen lapsesi ihan yksin.
Lapsen kasvattamiseen ihmiseksi tarvitaan kylä, epävarmana nuorena äitinä se voi olla kova paikka, hyvä, että siihen kylään kuuluu lasta rakastava isoäiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillakin anopeilla kilahtaa pahasti, kun nuori tuore äiti saa kokea onnen omasta lapsestaan. Anopit omivat vauvaa. Näyttelevät sitä ylpeinä kuin jotakin pokaalia, heidän synnytyssaavutustaan. He kääntävät poikansa ylpeyden itseensä. Minä olen tehnyt tuon pojan ja tuo poika on tehnyt minut jälleen nuoreksi äidiksi. jotakin noin kieroa siellä saattaa olla takana. Oikea äiti aiheuttaa taas näiden unelmien murskautumisen ja paskan olon, joten häntä voikin työntää pois vaikka potkien.
Onhan se vaikeata nähdä sivusta onnea ja autuutta, jos on itse onneton ja yksinäinen sekä myös hedelmätön ja vanha. Hyvinkin tarpeeton äidiksi enää, kun omat lapsetkin ovat jo olleet aikuisia pitkän aikaa.
Mistä keksit tämän? Kuulostaa niin järkeenkäyvältä, juuri tältä anoppini vaikuttaa! Ihan uskomatonta, itse en ole löytänyt sanoja sille miltä anopin käytös vaikuttaa mutta kuvasit sen täydellisesti. Oma anoppini jopa vastaa kun lapseni huutaa äitiä.
Koetin ymmärtää useamman vuoden hullua anoppia ja sivustaseuraajana päädyin sitten tuohon. Minut työnnettiin myös syrjään, olin hänen onnensa tiellä. Hän itki vuolaasti ääni särkyen kuin uunituoretta äitiä olisi riistetty vauvastaan, jos uskalsin hivuttaa jalkaa askelenkin omalle paikalleni.
Vierailija kirjoitti:
hjälp kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milläs appivanhemmat imettäisi?
En usko, että kukaan esim. kuukauden ikäistä on hoitoon ottamassa, kun täysimetyksellä mennään ainakin puoli vuotta ja sitten vielä pari vuotta hiukan vähemmän imettäen. Eihän se on mitenkään mahdollista antaa vauvaa kenellekään.
Koko ajan rohkaistu imetyksen lopettamiseen. Pitää kuulemma osata juoda pullosta että muutkin voi syöttää. Ja maidon laatu kuulemma heikkenee koko ajan mitä pidempään imettää, anopin suusta tämä. Kun vauva oli 1kk, istuttivat appivanhemmat minut ja mieheni pöydän ääreen ja appi sanoi ilmoitusluontoisena asiana: Vauva jää tänään yöksi hoitoon, mummo tuo kun menee aamulla töihin. Kysyin ilmeettömänä että kumpi heistä ajatteli imettää vauvan. "Juo vauva pullostakin kun opetetaan". Keskustelun ajan anoppi käveli kiihtyneenä edestakaisin ja väänteli käsiään, ei ilmeisesti pysynyt nahoissaan kun odotti meiltä "no hyvä on"-vastausta, Vauva ei tietenkään jäänyt yöksi. Mutta mies oli koko keskustelun ajan täysin hiljaa.
Todella järkyttävää! Oksennan kohta. Ymmärrän ahdistuneisuutesi täysin. Joudut siis alusta saakka puolustamaan omia sekä vauvan oikeuksia ja vielä miehesi myötäillen(sillä hiljaisuus on myöntymisen merkki)asiaa. Aivan kamalaa! Nyt anna niiden suuttua, älä mielistele ja kärsi tuoreena äitinä, vauvasi joutuu myös kärsimään stressistäsi. Pistä heti stoppi tolle paskalle. Hommatkoon nukkeja joilla leikkiä kotia, mutta sun oikea elämä ei siihen nukkekotiin kuulu. Tyydyttäköön tarpeitansa niillä korteilla mitkä ovat aikoinaan heille suotu.
Omaan provoosiko vastailet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
hjälp kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista parin vuoden päästä tulla itkemään kun ex on m...kku ja kukaan ei välitä hoitaa kakaraasi.
Provot eivät nyt uppoa :) Tämä ketju on ollut todella hyvästä. Sinulla taitaa itselläsi olla paha mieli jostakin asiasta. Olisi kiva, jos tekisit siitä oman aloituksen etkä purkaisi pahaa mieltäsi tänne fiksujen viestien joukkoon :) - ap
Katsos kun se sinun vauvasi ei ole ihmeellinen kenenkään muun mielestä kuin sinun ja anopin mielestä.
Laita välit poikki anoppiin niin siinäpä hoidat ihmeellisen lapsesi ihan yksin.
Lapsen kasvattamiseen ihmiseksi tarvitaan kylä, epävarmana nuorena äitinä se voi olla kova paikka, hyvä, että siihen kylään kuuluu lasta rakastava isoäiti.
Siltä vuosituhannelta, jolta sinä olet tupsahtanut maailmaan varmasti tarvittiinkin koko kylä yhtä lasta hoitamaan. Me nykyäidit olemme aika rautaisia verrattuna teihin, osaamme hoitaa äitiyden lempeydellä eikä pelkästään jonakin palikkana suoritteena. Otamme huomioon lapsen tunteet, lapsi ei ole äidin jatke. Toki kivikaudellakin on joutunut olemaan kova, varmasti koko kylän miehet olivat metsästämässä dinosauruksia silloin kun te äidit ja isoäidit vuorottelitte ringissä imetysvuoroa.
Miten miehet on vanhemmilleen tuollaisia vässyköitä? Muuttuvat ihan nössöiksi hiirulaisiksi, kun äiti tulee paikalle. Nainen olisi jo laittanut moiselle öyhötykselle stopin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luettuani ap:n aloituksen tuli mieleen, että olet kyllä aika herkkä loukkaantumaan ja omistava vauvan suhteen. Vauva on myös miehen ja miesten vanhempien lastenlapsi. Osa myös miehen sukua. Kuulostaa siltä, että sinä haluaisit, että sinulla olisi täysi kontrolli vauvaan. Ei ihme, että yhteentörmäyksiä tulee. Vauva on ihan oma yksilönsä, jolla oikeus tutustua myös miehen puoleiseen sukuun.
Jes arvatenkin itse olet anoppi tai täti miehen puolelta?
Kyllä kuule äidin hyvinvointi ja tunne omasta vanhemmuudesta menee aina kaikkien sukulaisten edelle. Ihan kaikkien.
Lapsi on sekä äidin että isän, vaan ei äidinäidin, isän siskon tai kummin kaiman. Sillä linjalla kannattaa myös miettiä, mitä odottaa suhteesta suvun uuteen tulokkaseen. Vanhemmalla on niin moraalisesti kuin laillisesti täysi oikeus rajoittaa sukulaisten suhteita lapseensa. Niitä terveitä ihmissuhteita kun voi luoda vaikka ystäväperheiden kanssa. Eristäminen suvusta ei tarkoita lähellekään aina eristämistä yhteisöstä. Joskus ilman sukua on parempi olla.
Tästä enempää ei voi ketjua lukea
Miksi joku vanhempi ei antaisi mummon nähdä lasta kerran viikossa. Miksi äiti näin kovasti takertuu ettei siedä mummon viedä lasta pois silmistään? Mikä ihme tässä saa tuntemaan epävarmuutta ja vieraitta vauvasta.
Tämä ei voi olla edes totta
Vierailija kirjoitti:
Miten miehet on vanhemmilleen tuollaisia vässyköitä? Muuttuvat ihan nössöiksi hiirulaisiksi, kun äiti tulee paikalle. Nainen olisi jo laittanut moiselle öyhötykselle stopin
Ne on manipuloitu jo pienestä pitäen lukemaan äitinsä mielenliikkeitä. Jos poika on tehnyt vähäänkään jotakin mistä mamin mieli pahoittuu, mami varmasti on vääntänyt itkua. Ja, tuostahan sitten voitkin arvata. Kuka jaksaa pyristellä vastaan, kun lapsesta saakka tuota ja poika lukenut äitin mielenliikkeet kuin suoraan kirjasta. Ei-toivottu toiminta tukahdutetaan vuolaalla itkulla, draamalla, kauhistelulla ja sokealla itsekkyydellä. Ihan terve reaktio lapselta alkaa lukea äitiään ja koettaa pitää se hiljaisena. monelle avautuu sitten vasta aikuisena tuo totuttu kuvio. Ja siitä ne kahleet sitten tipahtavat ja vain yksi jää ruikuttamaan. Ja syyllinenhän on sitten pojan äidin mielestä se, joka on pojalle tuonut itsetuntoa irrottautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hjälp kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista parin vuoden päästä tulla itkemään kun ex on m...kku ja kukaan ei välitä hoitaa kakaraasi.
Provot eivät nyt uppoa :) Tämä ketju on ollut todella hyvästä. Sinulla taitaa itselläsi olla paha mieli jostakin asiasta. Olisi kiva, jos tekisit siitä oman aloituksen etkä purkaisi pahaa mieltäsi tänne fiksujen viestien joukkoon :) - ap
Katsos kun se sinun vauvasi ei ole ihmeellinen kenenkään muun mielestä kuin sinun ja anopin mielestä.
Laita välit poikki anoppiin niin siinäpä hoidat ihmeellisen lapsesi ihan yksin.
Lapsen kasvattamiseen ihmiseksi tarvitaan kylä, epävarmana nuorena äitinä se voi olla kova paikka, hyvä, että siihen kylään kuuluu lasta rakastava isoäiti.Siltä vuosituhannelta, jolta sinä olet tupsahtanut maailmaan varmasti tarvittiinkin koko kylä yhtä lasta hoitamaan. Me nykyäidit olemme aika rautaisia verrattuna teihin, osaamme hoitaa äitiyden lempeydellä eikä pelkästään jonakin palikkana suoritteena. Otamme huomioon lapsen tunteet, lapsi ei ole äidin jatke. Toki kivikaudellakin on joutunut olemaan kova, varmasti koko kylän miehet olivat metsästämässä dinosauruksia silloin kun te äidit ja isoäidit vuorottelitte ringissä imetysvuoroa.
Olen kovasti pahoillani, että olet teini-ikäisenä äidiksi ryhtynyt.
Sillä vuosituhannella kun minä ja moni muu nykyinen äiti ja isoäiti syntyi ymmärrettiin sanontoja.
Ja kovasti se sinun äitiytesi tuntuu suoritteelta ja koko aika hommalta, jos se yksin pitää tehdä.
Minä näytän äidilleni kaapin paikan tarvittaessa vaikka huutamalla. Vaimoni ei ole tarvinnut anoppinsa oikkujen takia stressata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillakin anopeilla kilahtaa pahasti, kun nuori tuore äiti saa kokea onnen omasta lapsestaan. Anopit omivat vauvaa. Näyttelevät sitä ylpeinä kuin jotakin pokaalia, heidän synnytyssaavutustaan. He kääntävät poikansa ylpeyden itseensä. Minä olen tehnyt tuon pojan ja tuo poika on tehnyt minut jälleen nuoreksi äidiksi. jotakin noin kieroa siellä saattaa olla takana. Oikea äiti aiheuttaa taas näiden unelmien murskautumisen ja paskan olon, joten häntä voikin työntää pois vaikka potkien.
Onhan se vaikeata nähdä sivusta onnea ja autuutta, jos on itse onneton ja yksinäinen sekä myös hedelmätön ja vanha. Hyvinkin tarpeeton äidiksi enää, kun omat lapsetkin ovat jo olleet aikuisia pitkän aikaa.
Mistä keksit tämän? Kuulostaa niin järkeenkäyvältä, juuri tältä anoppini vaikuttaa! Ihan uskomatonta, itse en ole löytänyt sanoja sille miltä anopin käytös vaikuttaa mutta kuvasit sen täydellisesti. Oma anoppini jopa vastaa kun lapseni huutaa äitiä.
Ai, se puoli vuotias?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten miehet on vanhemmilleen tuollaisia vässyköitä? Muuttuvat ihan nössöiksi hiirulaisiksi, kun äiti tulee paikalle. Nainen olisi jo laittanut moiselle öyhötykselle stopin
Ne on manipuloitu jo pienestä pitäen lukemaan äitinsä mielenliikkeitä. Jos poika on tehnyt vähäänkään jotakin mistä mamin mieli pahoittuu, mami varmasti on vääntänyt itkua. Ja, tuostahan sitten voitkin arvata. Kuka jaksaa pyristellä vastaan, kun lapsesta saakka tuota ja poika lukenut äitin mielenliikkeet kuin suoraan kirjasta. Ei-toivottu toiminta tukahdutetaan vuolaalla itkulla, draamalla, kauhistelulla ja sokealla itsekkyydellä. Ihan terve reaktio lapselta alkaa lukea äitiään ja koettaa pitää se hiljaisena. monelle avautuu sitten vasta aikuisena tuo totuttu kuvio. Ja siitä ne kahleet sitten tipahtavat ja vain yksi jää ruikuttamaan. Ja syyllinenhän on sitten pojan äidin mielestä se, joka on pojalle tuonut itsetuntoa irrottautua.
Niin on poika äitinsä kaltaisen löytänyt
Ei sun mies ole tossu vaan sinä olet tossu.
Vierailija kirjoitti:
Miten miehet on vanhemmilleen tuollaisia vässyköitä? Muuttuvat ihan nössöiksi hiirulaisiksi, kun äiti tulee paikalle. Nainen olisi jo laittanut moiselle öyhötykselle stopin
Sano muuta. Jos omat vanhempani olisivat mitätöineet miestäni edes puoliksi noin pahoin, olisi se homma loppunut alkuunsa ja vanhemmilleni olisi tullut selväksi että kenen puolella olen. Mutta marttyyriäiti ja koko miehen eliniän kestänyt manipulointi, harkitut krokotiilinkyyneleet ja raskaat huokaisut. Uskon että mikäli anopilla olisi tytär/tyttäriä, ei tuo harkittu miesväen pyörittäminen onnistuisi. Toinen nainen näkee tuon pelin läpi aivan välittömästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hjälp kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista parin vuoden päästä tulla itkemään kun ex on m...kku ja kukaan ei välitä hoitaa kakaraasi.
Provot eivät nyt uppoa :) Tämä ketju on ollut todella hyvästä. Sinulla taitaa itselläsi olla paha mieli jostakin asiasta. Olisi kiva, jos tekisit siitä oman aloituksen etkä purkaisi pahaa mieltäsi tänne fiksujen viestien joukkoon :) - ap
Katsos kun se sinun vauvasi ei ole ihmeellinen kenenkään muun mielestä kuin sinun ja anopin mielestä.
Laita välit poikki anoppiin niin siinäpä hoidat ihmeellisen lapsesi ihan yksin.
Lapsen kasvattamiseen ihmiseksi tarvitaan kylä, epävarmana nuorena äitinä se voi olla kova paikka, hyvä, että siihen kylään kuuluu lasta rakastava isoäiti.Siltä vuosituhannelta, jolta sinä olet tupsahtanut maailmaan varmasti tarvittiinkin koko kylä yhtä lasta hoitamaan. Me nykyäidit olemme aika rautaisia verrattuna teihin, osaamme hoitaa äitiyden lempeydellä eikä pelkästään jonakin palikkana suoritteena. Otamme huomioon lapsen tunteet, lapsi ei ole äidin jatke. Toki kivikaudellakin on joutunut olemaan kova, varmasti koko kylän miehet olivat metsästämässä dinosauruksia silloin kun te äidit ja isoäidit vuorottelitte ringissä imetysvuoroa.
Olen kovasti pahoillani, että olet teini-ikäisenä äidiksi ryhtynyt.
Sillä vuosituhannella kun minä ja moni muu nykyinen äiti ja isoäiti syntyi ymmärrettiin sanontoja.
Ja kovasti se sinun äitiytesi tuntuu suoritteelta ja koko aika hommalta, jos se yksin pitää tehdä.
No mulla on kolme lasta, kummatkaan isovanhemmat ei mitenkään osallistu perheemme elämään (nuorinta eivät ole ikinä edes nähneet), aina kaksin miehen kanssa hoidettu, keltään ei olla apua saatu. Hyvin on pärjätty! Turha pelotella että muka tarvitaan koko kylä, ei tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillakin anopeilla kilahtaa pahasti, kun nuori tuore äiti saa kokea onnen omasta lapsestaan. Anopit omivat vauvaa. Näyttelevät sitä ylpeinä kuin jotakin pokaalia, heidän synnytyssaavutustaan. He kääntävät poikansa ylpeyden itseensä. Minä olen tehnyt tuon pojan ja tuo poika on tehnyt minut jälleen nuoreksi äidiksi. jotakin noin kieroa siellä saattaa olla takana. Oikea äiti aiheuttaa taas näiden unelmien murskautumisen ja paskan olon, joten häntä voikin työntää pois vaikka potkien.
Onhan se vaikeata nähdä sivusta onnea ja autuutta, jos on itse onneton ja yksinäinen sekä myös hedelmätön ja vanha. Hyvinkin tarpeeton äidiksi enää, kun omat lapsetkin ovat jo olleet aikuisia pitkän aikaa.
Mistä keksit tämän? Kuulostaa niin järkeenkäyvältä, juuri tältä anoppini vaikuttaa! Ihan uskomatonta, itse en ole löytänyt sanoja sille miltä anopin käytös vaikuttaa mutta kuvasit sen täydellisesti. Oma anoppini jopa vastaa kun lapseni huutaa äitiä.
Ai, se puoli vuotias?
Minun kirjoituksissa on tuo sama nimimerkki kuin aloituksessa. Em. viesti johon vastasit, ei ollut minun kirjoittamani. Tarkkuutta, jos koet tarvetta päteä :) - ap
Provot eivät nyt uppoa :) Tämä ketju on ollut todella hyvästä. Sinulla taitaa itselläsi olla paha mieli jostakin asiasta. Olisi kiva, jos tekisit siitä oman aloituksen etkä purkaisi pahaa mieltäsi tänne fiksujen viestien joukkoon :) - ap