Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Appivanhemmat, vauva ja tossu mies. Onko meillä toivoa? :(
hjälp
27.08.2018 |
Minä ja mieheni olemme alle kolmekymppisiä vanhempia puolivuotiaalle vauvalle. Eletään normaalia elämää eikä mitään arjenhallinnan ongelmia tms. ole. (Eli isovanhemmilla ei ole syytä huoleen) Olemme naimisissa ja etsineet omistusasuntoa. Nyt asunnonetsintä on vähän jäissä, kuin sanattomasta sopimuksesta. Minun ja miehen välit ovat tulehtuneet, olen pahasti stressaantunut enkä pysty nukkumaan kunnolla. Joudun välillä "psyykkaamaan" itseäni näkemään vauvan omana, rakkaana vauvanani, jolle minä olen maailman tärkein ihminen juuri nyt. Syy siihen psyykkaamiseen on tässä:
- Anoppi sekosi vauvastamme heti alussa jo. Olin hormonipäissäni, täysin tuore äiti, en osannut puolustautua. Hän otti lapsen minulta ja lähti näkyvistä vauvan kanssa. Ei palauttanut edes itkevää vauvaa minulle. Ei ole vieläkään KERTAAKAAN antanut lasta syliini - olen joutunut *ottamaan* vauvan esim. kotiin lähtiessä. Anoppi kutsuu minua ainoastaan etunimelläni vauvalle, ei IKINÄ kutsu äidiksi :( Mies nähnyt tätä käytöstä koko ajan, ei näe ongelmaa. Sanoi ettei "halua pahoittaa kenenkään mieltä" - minun mielelläni ei ole väliä.
- Appivanhemmat sanoivat silloin kun vauva oli 1kk että nyt on aika jättää yöhoitoon. "Meidän luona on vauvan hyvä olla". En tietenkään antanut enkä pysty antamaan pitkään aikaan. "Vitsailevat" joka kerta täällä käydessään että mepä otetaankin vauva nyt meille. Tiedän, että kyseessä ei ole puhdas vitsi vaan kokeilevat kepillä jäätä. Minusta tuntuu että he pitävät itseään parempina vauvalle kuin vauvan omat vanhemmat - hyvä hoitaja tukee vauvan suhdetta vanhempiin lyttäämisen sijaan?
- Appiukko sanoi kaikkien kuullen kerran kun lähdin heiltä vauvan kanssa iltatoimiin kotiin, että "ei se *vauvan nimi* tarvitse sinua mihinkään, lähde sinä yksin kotiin kyllä vauva voisi jäädä tänne". Mieheni seisoi vieressä, ei sanonut mitään. Luottamus särähti osittain rikki tuossa tilanteessa.
- Vauvan kanssa on saatava olla ilman minua. Muuta ei lasketa vauvan kanssa olemiseksi. "pitää tottua mummoon ja ukkiin". Väkisin lähtevät pois näköpiiristä, kävelemään ulos vauva sylissä yms. joka kerta kun siellä käydään. Meidän luona eivät kylästele vaan aina on käytävä heillä vaikka täysin terveet, työelämässä olevat keski-ikäiset kyseessä. Vähintään kerran viikossa pitäisi ajaa 50km suuntaansa heille, muuteen tulee harkittua marttyyrin itkua miehen puhelimeen viestien muodossa. "Äidillä on niin ikävä vauvaa", saattaa mies sanoa kun näitä viestejä tulee.
- Jos alkaisimme johonkin taloprojektiin nyt niin se olisi miehen, appiukon ja anopin projekti. Minä kelpaisin sinne raksatöihin koska vauvahan voisi olla silloin anopilla. Haluaisin niin kovasti pois tästä pienestä luukusta jossa nyt asumme mutta pelkään joutuvani kurkkua myöten suohon jos sitoudun taloasioihin nyt.
Tätä ei voinut mitenkään aavistaa ennen lapsen syntymää. Käytös muuttui täysin ja mies taantui. Minun tavoilleni hoitaa vauvaa naureskellaan väheksyvästi ja esimerkiksi toiveeni välttää suubakteerien joutumista vauvan suuhun karieksen takia (eli ei yletöntä naaman suukottelua) on nyt miehen puolen suvun yleinen vitsi. Vauvan kasvot ovat siis märät kuolasta anopin jäljiltä ja hän vain naurahti ja pyöräytti silmiään kun pyysin pusuttelemaan muualle kuin suun ympäristöön.
Vauva tuntuu näiden juttujen jälkeen jotenkin vieraalta ja vatsaani vääntää epävarmuus. Se on tässä kaikkein pahinta.
Kommentit (2146)
Alku voi olla rankkaa, mutta kyllä se helpottuu.
Minäkin olin anopin sanojen mukaan vaikka mitä, olin narkki, h*ora, hyväksikäyttäjä, gold digger (mies saa joskus ison perinnön, josta en edes tiennyt, ennenkuin anoppi kysyi, seurustelenko mieheni kanssa vain sen takia, että saa joskus sen perinnön, olimme siinä vaiheessa seurustelleet pari viikkoa), valehtelija, hullu, psykoosissa, väkivaltainen, aivan täysin sekopää, johon ei voi luottaa ollenkaan. Unohti tietysti aminita omat tappouhkauksensa minulle ja kaiken muun, mitä oli tehnyt.
Sitten ykskaks soitti miehelle niinkuin ei mitään ja pyysi Facebookissa takaisin kaveriksi, vaikka oli estänyt meidät molemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hjälp kirjoitti:
Puhelinlangat laulaa, mustamaalaaminen on näköjään alkanut. Mies näytti puhelimeltaan äitinsä tuoreen facebook-julkaisun. Mietelausekuva tyylillä "Annat kaikkesi, itsesi, sydämesi... kun se ei riitä ja saat puukon selkään, jatkat vahvempana!", tuommoista latteaa paskaa. Saatetekstillä "näinhän se ikävä kyllä on!" Kaksi työkaveriaan kommentoinut "Voimia :( <3"
Mietin että soitanko huomenna neuvolaan. Kerron ihan suoraan että jos tulee yhteydenottoja niin meillä on tällainen tilanne. Toisaalta, jos tekee lasun niin en ala repimään hermojani sen suhteen - sosiaaliviranomaiset eivät voi tehdä mielivaltaisia päätöksiä siksi että valittaja on tuttu. Meille saa tulla "kotitarkastukselle" koska tahansa, salattavaa tms. pelättävää ei siinä mielessä ole.
Ja niin, minulla ei ole koulutusta tai "tietotaitoa" asettaa diagnooseja. Enkä jaksa alkaa vänkäämään asiasta. Jos anoppi onkin psyykkisesti terve niin ei hänellä silti kovin hyvin mene.
Neuvolaan soitto voi olla paikallaan. Mitä lie satuillut työkavereilleen?
Minullakin oli rajaton äiti. Sairastui myöhemmin skitsofreniaan ja voin sanoa kokemuksesta että mitään lääkärin papereita ei tarvitse nähdäkseen että ihminen on harhainen tai mt-ongelmainen. Hänkin on luonteeltaan jotenkin lapsimainen. Osaa tehdä töitä kuten kunnon ihminen, mutta käytökseltään on jäänyt päiväkotilaisen tasolle ja minä jouduin olemaan henkisesti aikuinen jo lapsena. Tsemppiä Ap:lle. Toivon tosiaan että hyvä voittaa tässä eli te ja saatte kasvurauhan koko perheelle.
Vai oikeen linkkailee isovanhemmista vieraannuttamis linkkejä, no laita takas rajattomista isovanhemmista kertovia julkasuja...
Aivan uskomattoman sairas käänne tuo tontti juttu ja vuorotteluvapaan hankkiminen "salaa", jotta voi olla vauvan kanssa.. huhhuh
Onneks mies on sun puolella
Vierailija kirjoitti:
Sori ap, mutta tunnut olevan vieläkin hormonihuuruissa. Mä en eläessäni olisi loukkaantunut äidille tai anopille, jos olisi laukaissut lapselle, että "ethän sä tota enää tarvi.." :) Vitsi, huumoria, ei mun äitiys siitä horju. Ylipäätään kaikki valittamisesi aiheet tuntuu olevan tikusta keksittyjä ja vaikuttaa vaan isovanhempien huumorilta. Haluavat olla vauvan kanssa ja sehän on hienoa. Ihmetyttää pikemminkin tuollainen sananmukainen asioiden tulkitseminen ja äitiyden itsetunto-ongelmat.
Huumoriin, tai siis kohteen huumorintajuttomuuteenhan myös koulukiusaajat ja työpaikkakiusaajat vetoavat. "Älä nyt leikistä suutu", "älä ole niin herkkänahkainen" jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori ap, mutta tunnut olevan vieläkin hormonihuuruissa. Mä en eläessäni olisi loukkaantunut äidille tai anopille, jos olisi laukaissut lapselle, että "ethän sä tota enää tarvi.." :) Vitsi, huumoria, ei mun äitiys siitä horju. Ylipäätään kaikki valittamisesi aiheet tuntuu olevan tikusta keksittyjä ja vaikuttaa vaan isovanhempien huumorilta. Haluavat olla vauvan kanssa ja sehän on hienoa. Ihmetyttää pikemminkin tuollainen sananmukainen asioiden tulkitseminen ja äitiyden itsetunto-ongelmat.
Huumoriin, tai siis kohteen huumorintajuttomuuteenhan myös koulukiusaajat ja työpaikkakiusaajat vetoavat. "Älä nyt leikistä suutu", "älä ole niin herkkänahkainen" jne.
Minun appeni haukkui minut tyhmäksi, vajaaksi, surkeaksi, ikäväksi, itsekkkääksi, avuttomaksi, mäntiksi jne. koska oli "lupsakka huumorintajuinen savolainen".
Minulla ei ole ollut ikinä isoja ongelmia ihmissuhteissani.
Oletan tämän johtuvan osittain siitä, että aiemmin on voinut aika usein jättää kommunikoinnin niikseen tai vältellä tiettyjä aiheita sellaisen ihmisen suhteen, jonka kanssa arvomaailma ja mielipitet eivät natsaa. Osaan mielestäni suhtautua neutraalisti, jos joissain tilanteissa ns. on pakko tulla toimeen ihmisten.
Mutta suhteesta miehen vanhempiin ja lapsen isovanhempiin ei helpolla poistuta. Eikä keskustelua voi välttää, kun erimielisyyden aiheet liittyvät lapseen ja tapaan, millä elämme ja päätöksiin, mitä teemme eli ihan arkisessa kuulumisten vaihdossa nousee esiin konfliktin aiheita.
Enkä ole aiemmin kohdannut ihmisiä, jotka eivät kuuntele sanottavaani tai sitten tyrmäävät sen joko suoraa sanoillaan tai epäsuoremmin toiminnallaan. Tulee olo, että miksi edes yrittäisin perustella näkemyksiäni, kun vastauksena on pelkkää vähättelyä ja epäuskoa. Myös hormonihuuruiseksi kuittaaminen, kuten aiemmassa kommentissa, on mielestäni toisen tuntemusten ja ajatusten vähättelyä. Ja jos olisikin hormoneissaan, eikö silloin voisi harjoittaa ymmärtävää keskustelua ja pohtia, miksi tuore äiti mahdollisesti voisi pahoittaa mielensä tarpeettomaksi kutsumisesta, vauvan tahallisesta itkettämisestä jne. ja olisiko tapoja tukea äitiyttä ja vahvistaa hyvän olon kierrettä ilman leimakirveen heiluttelua. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap säilytä kaikki, siis KAIKKI anopin laittamat viestit ja näytä niitä neuvolassa, ainakin niitä joissa käskee syöttämään vauvalle sieniä vastoin neuvolan ohjeita jne. Hyvä että jäisi sinnekin vähän dataa tuosta anopin käyttäytymisestä, sillä lastensuojelupommitus tästä voi alkaa. Jos anoppi ei muutoin rauhoitu, niin lähestymiskielto on sitten äärimmäinen keino, toivottavasti ette joudu siihen pisteeseen asti.
Anteeksi vaan, mutta minä epäilen vahvasti koko stooria nyt kyllä viikonloppusaduksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sori ap, mutta tunnut olevan vieläkin hormonihuuruissa. Mä en eläessäni olisi loukkaantunut äidille tai anopille, jos olisi laukaissut lapselle, että "ethän sä tota enää tarvi.." :) Vitsi, huumoria, ei mun äitiys siitä horju. Ylipäätään kaikki valittamisesi aiheet tuntuu olevan tikusta keksittyjä ja vaikuttaa vaan isovanhempien huumorilta. Haluavat olla vauvan kanssa ja sehän on hienoa. Ihmetyttää pikemminkin tuollainen sananmukainen asioiden tulkitseminen ja äitiyden itsetunto-ongelmat.
Onko susta huumoria juosta hysteerisenä itkevän vauvan kanssa ympäri asuntoa pakoon vauvan äitiä, joka haluaisi vain lähteä kotiin oman lapsensa kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi vaan, mutta minä epäilen vahvasti koko stooria nyt kyllä viikonloppusaduksi.
Epäile ihan rauhassa. Mua ei edes kiinnosta onko tämä totta vai ei. Fakta on se, että moni elää tällä hetkellä ap:n kuvailemassa tilanteessa ja miettii ratkaisua. Sitä paitsi ap on loistava kirjoittaja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori ap, mutta tunnut olevan vieläkin hormonihuuruissa. Mä en eläessäni olisi loukkaantunut äidille tai anopille, jos olisi laukaissut lapselle, että "ethän sä tota enää tarvi.." :) Vitsi, huumoria, ei mun äitiys siitä horju. Ylipäätään kaikki valittamisesi aiheet tuntuu olevan tikusta keksittyjä ja vaikuttaa vaan isovanhempien huumorilta. Haluavat olla vauvan kanssa ja sehän on hienoa. Ihmetyttää pikemminkin tuollainen sananmukainen asioiden tulkitseminen ja äitiyden itsetunto-ongelmat.
Onko susta huumoria juosta hysteerisenä itkevän vauvan kanssa ympäri asuntoa pakoon vauvan äitiä, joka haluaisi vain lähteä kotiin oman lapsensa kanssa?
Varmaankin näin se saadaan väännettyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori ap, mutta tunnut olevan vieläkin hormonihuuruissa. Mä en eläessäni olisi loukkaantunut äidille tai anopille, jos olisi laukaissut lapselle, että "ethän sä tota enää tarvi.." :) Vitsi, huumoria, ei mun äitiys siitä horju. Ylipäätään kaikki valittamisesi aiheet tuntuu olevan tikusta keksittyjä ja vaikuttaa vaan isovanhempien huumorilta. Haluavat olla vauvan kanssa ja sehän on hienoa. Ihmetyttää pikemminkin tuollainen sananmukainen asioiden tulkitseminen ja äitiyden itsetunto-ongelmat.
Onko susta huumoria juosta hysteerisenä itkevän vauvan kanssa ympäri asuntoa pakoon vauvan äitiä, joka haluaisi vain lähteä kotiin oman lapsensa kanssa?
Varmaankin näin se saadaan väännettyä.
Huomaa ettei sulla ole kokemusta näistä tilanteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta jotenkin tuntuu että ap:n hirviöanoppi on päässyt langoille, sen verta passiivisaggressiivista kommentointia näkyy olevan :) Huh heijaa, onneksi lain edessä tunkeutuvalla, latvasta laholla anopilla ei todellakaan ole mitään oikeuksia lapsenlapseen tai lapsensa perheen määräämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori ap, mutta tunnut olevan vieläkin hormonihuuruissa. Mä en eläessäni olisi loukkaantunut äidille tai anopille, jos olisi laukaissut lapselle, että "ethän sä tota enää tarvi.." :) Vitsi, huumoria, ei mun äitiys siitä horju. Ylipäätään kaikki valittamisesi aiheet tuntuu olevan tikusta keksittyjä ja vaikuttaa vaan isovanhempien huumorilta. Haluavat olla vauvan kanssa ja sehän on hienoa. Ihmetyttää pikemminkin tuollainen sananmukainen asioiden tulkitseminen ja äitiyden itsetunto-ongelmat.
Onko susta huumoria juosta hysteerisenä itkevän vauvan kanssa ympäri asuntoa pakoon vauvan äitiä, joka haluaisi vain lähteä kotiin oman lapsensa kanssa?
Varmaankin näin se saadaan väännettyä.
Huomaa ettei sulla ole kokemusta näistä tilanteista.
Kyllä on. Mm mummo joka istuu pimeällä pihalla kylmässä koska haluaa olla "kahden lapsenlapsen kanssa". Joka jättää tulematta kerhosta hakureissulta ja paukkaa kesken kaiken kaupungille samaisesta syystä.
Ja kun tästä sanoo, on huumorintajuton natsinipo, jonka lapsilla on "ankea elämä" äitinsä takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori ap, mutta tunnut olevan vieläkin hormonihuuruissa. Mä en eläessäni olisi loukkaantunut äidille tai anopille, jos olisi laukaissut lapselle, että "ethän sä tota enää tarvi.." :) Vitsi, huumoria, ei mun äitiys siitä horju. Ylipäätään kaikki valittamisesi aiheet tuntuu olevan tikusta keksittyjä ja vaikuttaa vaan isovanhempien huumorilta. Haluavat olla vauvan kanssa ja sehän on hienoa. Ihmetyttää pikemminkin tuollainen sananmukainen asioiden tulkitseminen ja äitiyden itsetunto-ongelmat.
Huumoriin, tai siis kohteen huumorintajuttomuuteenhan myös koulukiusaajat ja työpaikkakiusaajat vetoavat. "Älä nyt leikistä suutu", "älä ole niin herkkänahkainen" jne.
Nyrkkisääntö on, että huumori on hauskaa (myös) kohteen mielestä. Jos hauskaa on vain ”humoristilla” itsellään, kyse on jostakin muusta.
Vierailija kirjoitti:
Musta jotenkin tuntuu että ap:n hirviöanoppi on päässyt langoille, sen verta passiivisaggressiivista kommentointia näkyy olevan :) Huh heijaa, onneksi lain edessä tunkeutuvalla, latvasta laholla anopilla ei todellakaan ole mitään oikeuksia lapsenlapseen tai lapsensa perheen määräämiseen.
Hirviöanoppi sitä hirviöanoppi tätä kun saat ikää lisää näet että 90 prosenttia riidoista aiheuttaa miniä nenä pystyssä. Minä sanoin omalle miniä kokelaalle että minulle ei tulokkaat kirahtele. Ja arvaahan että viesti meni jakeluun ja nyt on hyvät välit ,lapsilla hyvä, MUMMU ON LAKAS! sanovat koska eivät näe riitaa. Lapsia täytyy ymmärtää varjella kinastelulta. minä en tarvitse ohjeita ja miniäkin sen hyväksyy
Sinänsä on ihan sama onko tämä satua vai ei, sillä aihe koskettaa monia - enemmän tai vähemmän.
Minulle tekee parikin vanhempaa sukulaista tuota vauvan kanssa pakoilua, ja suoraan sanottuna toivon että olisivat lukeneet ketjun, jotta ymmärtäisivät kuinka ikävään tilanteeseen vauvan äidin laittavat.
Kun en minä ihan oikeasti halua ketään nolata pyytämällä jämäkästi vauvani takaisin, enkä minä halua kenellekään mitään ylemmyyttä osoittaa, kun sanon että vauva on nyt väsynyt, peloissaan tai nälkäinen. Vauvani on nyt kahdeksan kuukautta, ja olen varmaan n. 100 kertaa kuullut "Ei se väsynyt ole", "Ei se nälissään ole". Kyllä on. Äidit kyllä tietävät, milloin omalla lapsella on nälkä, väsynyt olo tai pelottaa. Se ei ole keneltäkään pois, että äiti tuntee vauvansa ja haluaa häntä hoivata.
Ja vaikka äidillä joskus menisi metsään sen suhteen miten vauva tilanteen kokee, niin ei sillä ole väliä. Äidille annetaan aina lapsi takaisin, kun hän osoittaa haluavansa olla kontaktissa hänen kanssaan. Ilman muttia, ilman mutrunaamaa, ilman silmän pyöräytyksiä.
En tiedä mistä tuollainen käytös kumpuaa (ap:n anopilla kyllä jo ihan omaa luokkaansa), mutta epäilen sen liittyvän jollain tavalla oman nuoruuden kaipuuteen, kuten joku aiemmin kirjoitti. Halutaan tavallaan sen vauvan avulla pala omaa "nuorta äitiyttä" takaisin. Pitäisi vain muistaa että se vauva haluaa oman äitinsä takaisin. Vauvalla ei kiinnosta mitä mummo tai muu sukulainen hänen avulla itselleen hakee. Vauvalla kiinnostaa oma rakas äidin tuoksu ja syli.
Ja onhan näitä tätejäkin, jotka tekevät tuollaista. Kaverini lapseton sisko käyttäytyy juuri tällä tavalla. Hän varmaan itse haluaa kokea vastuuta lapsesta ja äitiyttä, mutta kun ei sellaista voi kokea toisen lapsella ja toisen äitiyden kustannuksella.
Toivon todellakin, että ihmiset tunnistaisivat tästä ketjusta omaa käytöstä, vaikka se olisikin "viatonta". Voisi yrittää hetken miettiä, miltä lapsesta tuntuu (oli hän sitten 8kk tai 8v), kun hänelle sanotaan, ettet sinä äitiä tarvi. Tai miltä äidistä tuntuu, kun hänelle sanotaan, ettei sinua tässä oman lapsesi hoidossa tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä on ihan sama onko tämä satua vai ei, sillä aihe koskettaa monia - enemmän tai vähemmän.
Minulle tekee parikin vanhempaa sukulaista tuota vauvan kanssa pakoilua, ja suoraan sanottuna toivon että olisivat lukeneet ketjun, jotta ymmärtäisivät kuinka ikävään tilanteeseen vauvan äidin laittavat.
Kun en minä ihan oikeasti halua ketään nolata pyytämällä jämäkästi vauvani takaisin, enkä minä halua kenellekään mitään ylemmyyttä osoittaa, kun sanon että vauva on nyt väsynyt, peloissaan tai nälkäinen. Vauvani on nyt kahdeksan kuukautta, ja olen varmaan n. 100 kertaa kuullut "Ei se väsynyt ole", "Ei se nälissään ole". Kyllä on. Äidit kyllä tietävät, milloin omalla lapsella on nälkä, väsynyt olo tai pelottaa. Se ei ole keneltäkään pois, että äiti tuntee vauvansa ja haluaa häntä hoivata.
Ja vaikka äidillä joskus menisi metsään sen suhteen miten vauva tilanteen kokee, niin ei sillä ole väliä. Äidille annetaan aina lapsi takaisin, kun hän osoittaa haluavansa olla kontaktissa hänen kanssaan. Ilman muttia, ilman mutrunaamaa, ilman silmän pyöräytyksiä.
En tiedä mistä tuollainen käytös kumpuaa (ap:n anopilla kyllä jo ihan omaa luokkaansa), mutta epäilen sen liittyvän jollain tavalla oman nuoruuden kaipuuteen, kuten joku aiemmin kirjoitti. Halutaan tavallaan sen vauvan avulla pala omaa "nuorta äitiyttä" takaisin. Pitäisi vain muistaa että se vauva haluaa oman äitinsä takaisin. Vauvalla ei kiinnosta mitä mummo tai muu sukulainen hänen avulla itselleen hakee. Vauvalla kiinnostaa oma rakas äidin tuoksu ja syli.
Ja onhan näitä tätejäkin, jotka tekevät tuollaista. Kaverini lapseton sisko käyttäytyy juuri tällä tavalla. Hän varmaan itse haluaa kokea vastuuta lapsesta ja äitiyttä, mutta kun ei sellaista voi kokea toisen lapsella ja toisen äitiyden kustannuksella.
Toivon todellakin, että ihmiset tunnistaisivat tästä ketjusta omaa käytöstä, vaikka se olisikin "viatonta". Voisi yrittää hetken miettiä, miltä lapsesta tuntuu (oli hän sitten 8kk tai 8v), kun hänelle sanotaan, ettet sinä äitiä tarvi. Tai miltä äidistä tuntuu, kun hänelle sanotaan, ettei sinua tässä oman lapsesi hoidossa tarvita.
Tismalleen näin. Jaan ap:n kokemukset ja juuri anopin kohdalta. Lapset kouluikäisiä jo mutta luottamus ei ikinä palautunut kun mitätöitiin jokaisen vauvan kohdalla. Siitä on suurta vahinkoa ja näille paska anopeille kylmää vettä niskaan että heräävät omasta erinomaisuudestaan
Alue: Aihe vapaa
Taidat olla hirviöanoppi itse. On tullut mokattua raskaasti, ja nyt kaikki verhotaan ”huumoriin”. Mitä huumoria on siinä, että kantaa pelokkaan vauvan pois äitinsä näköpiiristä? Onko karies mielestäsi vitsi? Tai neuvolan ravintosuositukset?