Lue keskustelun säännöt.
Appivanhemmat, vauva ja tossu mies. Onko meillä toivoa? :(
hjälp
27.08.2018 |
Minä ja mieheni olemme alle kolmekymppisiä vanhempia puolivuotiaalle vauvalle. Eletään normaalia elämää eikä mitään arjenhallinnan ongelmia tms. ole. (Eli isovanhemmilla ei ole syytä huoleen) Olemme naimisissa ja etsineet omistusasuntoa. Nyt asunnonetsintä on vähän jäissä, kuin sanattomasta sopimuksesta. Minun ja miehen välit ovat tulehtuneet, olen pahasti stressaantunut enkä pysty nukkumaan kunnolla. Joudun välillä "psyykkaamaan" itseäni näkemään vauvan omana, rakkaana vauvanani, jolle minä olen maailman tärkein ihminen juuri nyt. Syy siihen psyykkaamiseen on tässä:
- Anoppi sekosi vauvastamme heti alussa jo. Olin hormonipäissäni, täysin tuore äiti, en osannut puolustautua. Hän otti lapsen minulta ja lähti näkyvistä vauvan kanssa. Ei palauttanut edes itkevää vauvaa minulle. Ei ole vieläkään KERTAAKAAN antanut lasta syliini - olen joutunut *ottamaan* vauvan esim. kotiin lähtiessä. Anoppi kutsuu minua ainoastaan etunimelläni vauvalle, ei IKINÄ kutsu äidiksi :( Mies nähnyt tätä käytöstä koko ajan, ei näe ongelmaa. Sanoi ettei "halua pahoittaa kenenkään mieltä" - minun mielelläni ei ole väliä.
- Appivanhemmat sanoivat silloin kun vauva oli 1kk että nyt on aika jättää yöhoitoon. "Meidän luona on vauvan hyvä olla". En tietenkään antanut enkä pysty antamaan pitkään aikaan. "Vitsailevat" joka kerta täällä käydessään että mepä otetaankin vauva nyt meille. Tiedän, että kyseessä ei ole puhdas vitsi vaan kokeilevat kepillä jäätä. Minusta tuntuu että he pitävät itseään parempina vauvalle kuin vauvan omat vanhemmat - hyvä hoitaja tukee vauvan suhdetta vanhempiin lyttäämisen sijaan?
- Appiukko sanoi kaikkien kuullen kerran kun lähdin heiltä vauvan kanssa iltatoimiin kotiin, että "ei se *vauvan nimi* tarvitse sinua mihinkään, lähde sinä yksin kotiin kyllä vauva voisi jäädä tänne". Mieheni seisoi vieressä, ei sanonut mitään. Luottamus särähti osittain rikki tuossa tilanteessa.
- Vauvan kanssa on saatava olla ilman minua. Muuta ei lasketa vauvan kanssa olemiseksi. "pitää tottua mummoon ja ukkiin". Väkisin lähtevät pois näköpiiristä, kävelemään ulos vauva sylissä yms. joka kerta kun siellä käydään. Meidän luona eivät kylästele vaan aina on käytävä heillä vaikka täysin terveet, työelämässä olevat keski-ikäiset kyseessä. Vähintään kerran viikossa pitäisi ajaa 50km suuntaansa heille, muuteen tulee harkittua marttyyrin itkua miehen puhelimeen viestien muodossa. "Äidillä on niin ikävä vauvaa", saattaa mies sanoa kun näitä viestejä tulee.
- Jos alkaisimme johonkin taloprojektiin nyt niin se olisi miehen, appiukon ja anopin projekti. Minä kelpaisin sinne raksatöihin koska vauvahan voisi olla silloin anopilla. Haluaisin niin kovasti pois tästä pienestä luukusta jossa nyt asumme mutta pelkään joutuvani kurkkua myöten suohon jos sitoudun taloasioihin nyt.
Tätä ei voinut mitenkään aavistaa ennen lapsen syntymää. Käytös muuttui täysin ja mies taantui. Minun tavoilleni hoitaa vauvaa naureskellaan väheksyvästi ja esimerkiksi toiveeni välttää suubakteerien joutumista vauvan suuhun karieksen takia (eli ei yletöntä naaman suukottelua) on nyt miehen puolen suvun yleinen vitsi. Vauvan kasvot ovat siis märät kuolasta anopin jäljiltä ja hän vain naurahti ja pyöräytti silmiään kun pyysin pusuttelemaan muualle kuin suun ympäristöön.
Vauva tuntuu näiden juttujen jälkeen jotenkin vieraalta ja vatsaani vääntää epävarmuus. Se on tässä kaikkein pahinta.
Kommentit (2146)
hjälp kirjoitti:
Mies soitti, ajoi tänne päin. Pyysi minua siirtämään auton autotallista, koska sinne on nyt tulossa paljon tavaraa :(
Kaikki miehen henkkoht. tavarat hänen vanhasta, omasta huoneestaan ovat peräkärryssä, kaikki appivanhemmille aiemmin lainatut työkalut yms.
Yritän tukea häntä ja saada tuntemaan olonsa tärkeäksi ja rakkaaksi. Semmoinen päätös rajojen asettamisella sitten.
No jossain vaiheessa ne pitää sieltä kuitenkin hakea/ hävittää, Konmarikin kieltää säilömästä tavaroita vanhemmilleen;). Ja saittepa omat työkaluille takaisin:)
Välirikko on pska homma, mutta vielä pskempaa on olla varjolla omassa kodissaan. Omasta kokemuksesta voin sanoa että se hajottaa ihmisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
hjälp kirjoitti:
Mies soitti, ajoi tänne päin. Pyysi minua siirtämään auton autotallista, koska sinne on nyt tulossa paljon tavaraa :(
Kaikki miehen henkkoht. tavarat hänen vanhasta, omasta huoneestaan ovat peräkärryssä, kaikki appivanhemmille aiemmin lainatut työkalut yms.
Yritän tukea häntä ja saada tuntemaan olonsa tärkeäksi ja rakkaaksi. Semmoinen päätös rajojen asettamisella sitten.
No jossain vaiheessa ne pitää sieltä kuitenkin hakea/ hävittää, Konmarikin kieltää säilömästä tavaroita vanhemmilleen;). Ja saittepa omat työkaluille takaisin:)
Välirikko on pska homma, mutta vielä pskempaa on olla varjolla omassa kodissaan. Omasta kokemuksesta voin sanoa että se hajottaa ihmisen.
Varuillaan, ei varjolla.
Vierailija kirjoitti:
Niin no, toistan itseäni. Vauvalle on sata kertaa tärkeämpää onnellinen tyyni äiti ja ei mitään kontaktia anoppiin. Kuin että asia olis niinpäin että hätääntynyt ahdistunut äiti ja tiivis kontakti anoppiin. Toistan: normaalit hyvät isovanhemmat ovat lapselle hyväksi. Narsistit rajattomat riehujat ovat lapselle suuresti haitaksi.
Apkin kirjoitti usein nähneensä vauvan kasvoilla hätää, pelkoa, ahdistusta ja epävarmuutta kun anoppi sitä on riepotellut.
Anoppi nyt äkkiä ulos koko kuviosta. Ei mitään ”toisia mahdollisuuksia”.
Erittäin osuvasti sanottu!
Oho mikä käänne! Mitä anoppilassa oikein tapahtui?
En usko enää, että on totta tämä tarina. Autokin pitäis siirtää pois autotallista lapsuuden roinien tieltä. Not.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hjälp kirjoitti:
Mies soitti, ajoi tänne päin. Pyysi minua siirtämään auton autotallista, koska sinne on nyt tulossa paljon tavaraa :(
Kaikki miehen henkkoht. tavarat hänen vanhasta, omasta huoneestaan ovat peräkärryssä, kaikki appivanhemmille aiemmin lainatut työkalut yms.
Yritän tukea häntä ja saada tuntemaan olonsa tärkeäksi ja rakkaaksi. Semmoinen päätös rajojen asettamisella sitten.
Ap, luin tätä ketjua eilen illalla, enkä saanut yöllä nukutuksi. Niin vahvasti nousi vanhat muistot pintaan. Me on käyty sama läpi. Minä ihan nuo samat ajatukset ja tunteet kuin sinäkin.
Meillä tuo rajattomuus alkoi jo kun meidän seurustelu alkoi ja päättyi kun meidän toinen lapsi oli puolivuotias. Anoppi katkaisi välit kun lopultakin uskallettiin asettaa hänelle rajat.
Varaudu siihen, että seuraavaksi sinut mahdollisesti mustamaalataan anopin toimesta ympäri sukulaisia ja anopin tuttavia.
Meidän, minun ja miehen, keskinäiseen suhteeseen tuo kaikki vuosien paska jätti syvän viillon joka ei ehkä koskaan umpeudu, mutta ollaan silti tahdottu jatkaa elämää yhdessä. Olkaa te viisaampia ja hakekaa hyvin matalalla kynnyksellä ulkopuolista apua, jos tuntuu ettette kaksin saa asioitanne ratkottua.
Meidän tarina päättyi niin, että vuosia myöhemmin anoppi sairastui vakavasti. Olimme yrittäneet jo aiemminkin korjata välejä siinä onnistumatta, mutta tuo sairastuminen taisi olla anopille se lopullinen nöyrtymisen ja itsetutkiskelun paikka.
Suren hänen puolestaan niitä vuosia, mitkä menetti omalla valinnallaan meidän lasten elämästä ja oman lapsensa elämästä. On jäänyt etäiseksi lapsille, vaikka viime vuosina on taas oltukin sellaisella normaalilla ja terveellä tavalla tekemisissä.
Ap ❤️, en oikeastaan osaa neuvoa muuta kuin että pitäkää miehesi kanssa todella hyvää huolta teidän suhteesta, toinen toisistanne.
Meillä miehen lapsuudesta alkoi paljastua aika kipeitä asioita, joista mulla ei ollut aiemmin aavistustakaan, ja jotka selitti miehen tossua käytöstä äitiään kohtaan.
Itsekin kasvoin valtavasti noiden tapahtumien myötä, löysin vahvuuteni ja oman arvon tuntoni, jotka ovat kantaneet ihan tähän päivään asti.
ap, ota huomioon että sinun miehen äiti on erotettu "hänen vauvasta". Omasta mielestään... Sanoiko mies ettei saa nähdä vauvaa? En ole yllättynyt siitä että sopua ei tullut mutta saattepa olla rauhassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, eivät miehen vanhemmat oikeasti halua kokonaista välirikkoa, se oli vain viimeinen heidän uhkailukeinoistaan, keino saada oma poika ”kuriin” mutta se meni heidän kannaltaan pieleen. Aivan varmuudella viikon, kahden, kuukauden kuluttua koittavat taas päästä mukaan elämäänne. Aivan kuten joku sanoikin, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Siinä vaiheessa vaaditaan teiltä vahvuutta että ette anna tilanteen luisua takaisin alkupisteeseen pikkuhiljaa. Sammakon laittaminen kylmään veteen alkaa taas joskus ja sitä vettä lämmitetään äärimmäisen hitaasti.
Nyt voi olla hyvä hetki myös ottaa toiseen miniään yhteyttä, ja kertoa mitä käynnissä. Voi olla että anoppi takertuu toisiin lastenlapsiin tällaisella hetkellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt voi olla hyvä hetki myös ottaa toiseen miniään yhteyttä, ja kertoa mitä käynnissä. Voi olla että anoppi takertuu toisiin lastenlapsiin tällaisella hetkellä.
Juu, ja mies voisi puhua veljensä kanssa ja selittää tilanteen. Kuka tietää, siltä suunnalta saattaisi jopa tihkua vertaistukea.
Siis jee jee! Tarina sai parhaan mahdollisen käänteen! Narsistiset appikset veti herneen nenään ja ovt nyt ”loukattuja” ja narskuina niin ”ylpeitä” että vaatiat nyt uhitellen kahdestaan apta matelemaan ja pyytämään anteeksi. Tiedän mitä ne puhuu, omien vanhempien kanssa kävi samoin ja välirikko kestänyt jo 12 vuotta. Ne uhoaa näin:
- sinne ei kyllä mennä ennenkuin anteeksi pyytävät polvillaan rukoillen! (Oo mikä menetys, not)
- kiittämättömät nulikat, missään emme auta enää ikinä (”auttamisesta” ei olisi mitään hyötyä muutenkaan)
- mies (poika) tulee kyllä järkiinsä ja jättää sen kyykäärme miniän (saatte odotella, älkää pidättäkö henkeä)
- nyt kosteta_an ja jätetään perinnöttömäksi!
- niin ovat meitä loukanneet, ihan sydämestä ottaa, *volinaa*
Tätä uhoa kestää 1-2 vkoa, sitten ne yrittää ruöniä takas elämäänne. Olkaa tarkkana, ette päästä. Mitään ette välirikossa menetä.
Ja ap, lopuksi. Sun anoppisi ei vauvaa oikeasti rakasta yhtääbn. Se on vain hänen välikappale jolla pääsee määrämään/komentamaan/pätemään. Anoppi rakastaa vauvan mahdollistamaa kontrollia ja valtaa, ei itse vauvaa. Sen kun tajuat niin tapahtunut ei harmita. Nyt korkkaamaan skumppapullo!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi ja appi näyttivät heidän rajoja. Sitä tässä ketjussa on kehuttu. Vai onko vain miniän oikeus? Anopin kanssa tulee toimeen mutta joka anoppi haluaa edes hieman kunnioitusta. Äiteinä kokeneita, nähneitä. Onko se pois miniältä antaa joskus "periksi"? Poikalapset valitsevat lopulta oman äidin. muista se kun nyt hurraat
Vierailija kirjoitti:
Anoppi ja appi näyttivät heidän rajoja. Sitä tässä ketjussa on kehuttu. Vai onko vain miniän oikeus? Anopin kanssa tulee toimeen mutta joka anoppi haluaa edes hieman kunnioitusta. Äiteinä kokeneita, nähneitä. Onko se pois miniältä antaa joskus "periksi"? Poikalapset valitsevat lopulta oman äidin. muista se kun nyt hurraat
Mitä ihmettä sä jauhat? Kunniotus pitää ansaita, ei se ilmaiseksi tule. Ja ap:n anoppi ei sitä ansaitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anoppi ja appi näyttivät heidän rajoja. Sitä tässä ketjussa on kehuttu. Vai onko vain miniän oikeus? Anopin kanssa tulee toimeen mutta joka anoppi haluaa edes hieman kunnioitusta. Äiteinä kokeneita, nähneitä. Onko se pois miniältä antaa joskus "periksi"? Poikalapset valitsevat lopulta oman äidin. muista se kun nyt hurraat
Miksi miniän pitäisi antaa kenenkään kävellä ylitseen ja päästää määräilemään omasta elämästään?
Vierailija kirjoitti:
Anoppi ja appi näyttivät heidän rajoja. Sitä tässä ketjussa on kehuttu. Vai onko vain miniän oikeus? Anopin kanssa tulee toimeen mutta joka anoppi haluaa edes hieman kunnioitusta. Äiteinä kokeneita, nähneitä. Onko se pois miniältä antaa joskus "periksi"? Poikalapset valitsevat lopulta oman äidin. muista se kun nyt hurraat
Nyt hiljaa kun me muut biletetään ap:n puolesta!!! Vapaus!!!
hjälp kirjoitti:
Mies soitti, ajoi tänne päin. Pyysi minua siirtämään auton autotallista, koska sinne on nyt tulossa paljon tavaraa :(
Kaikki miehen henkkoht. tavarat hänen vanhasta, omasta huoneestaan ovat peräkärryssä, kaikki appivanhemmille aiemmin lainatut työkalut yms.
Yritän tukea häntä ja saada tuntemaan olonsa tärkeäksi ja rakkaaksi. Semmoinen päätös rajojen asettamisella sitten.
Oikein peräkärryn kanssa lähti
Aika idiootit vanhemmat miehelläsi jos nyt loukattuina heti ovat näyttämässä ettei tänne ole mitään asiaa. Soittaisin miehenä heti veljelleni ja kertoisin mitä tapahtui, ennen sitä toista versiota. Sitten keskitytte vauvaan ja omaan elämäänne, puhutte toisillenne ja olette toisillenne hyviä ja helliä. Ja surullinenkin saa olla. Mutta ei seole teidän vika ettei miehen vanhemmat sen älykkäämpiä ja ymmärtäväisempiä, hyviä ihmisiä ole. Antaa pölyn laskeutua.
On muuten aika noloa laittaa tavarat ja työkalut, peräkärryt "maitojunalla" pojan kanssa kotiinsa. Tunnen myötähäpeää noin tyhmiä ja lapsellisia ihmisiä kohtaan, sentään aikuiset ihmiset kyseessä ja omia lapsia. Huh huh.
Toki on kiinnostavaa joko miehen vanhemmat sanoivat ettei tänne ole mitään asiaa. Hehän haluavat siis luopua lapsenlapsesta, joka muutamaa tuntia sitten oli äärettömän rakas. Mikä taas kertoo heidän tunteiden syvyydestä, käsittelytaidoista ja älykkyydestä. Ehkä tämä etäisyys on tarpeellinen kaikille, kehitys oikeaan suuntaan ei tapahdu hetkessä.
Vierailija kirjoitti:
Anoppi ja appi näyttivät heidän rajoja. Sitä tässä ketjussa on kehuttu. Vai onko vain miniän oikeus?
Tässä ketjussa ei ole yhtäkään esimerkkiä, että appivanhemmat olisivat näyttäneet omia rajojaan. He ovat ainoastaan yrittäneet sanella poikansa ja miniänsä rajat. Appivanhempien omaa rajanvetoa olisi esimerkiksi se, että he kertoisivat, etteivät jaksa ottaa lapsenlapia hoitoon tai lastensa perhettä kylään kovin usein, tai että he toivovat, ettei heillä olla kerrallaan kolmea tuntia kauempaa. He voivat rajoittaa sitä, paljonko heiltä sopii pyytää aikaa, yheteydenpitoa ja palveluksia, mutta eivät voi tuputtaa enemmän kuin ap perheineen haluaa ottaa vastaan.
No, nyt ainakin sen verran laittoivat omia rajoja, että kertoivat, ettei heillä sovi säilyttää aikuisen lapsen tavaroita. Jos tavarat haittaavat, niin hieno juttu, että saivat sanottua! Ap ja puolisonsa vaikuttavat sen verran fiksuilta, että ymmärtävät varmasti kunnioittaa tätä rajaa, eivätkä väkisin ala enää viemään tavaroitaan anoppilaan säilöön :)
Joko se nyt sitten on sanottu että ne miehen vanhemmat katkaisivat välit? Jos mies itse uhossaan päätti ottaa ratkaisevan itsenäisyysaskelen, kerätä peräkärrynsä ja tavaransa pois vanhempien nurkissa ja aloittaa oman elämän? Koska onhan se ihan selvä, että kietoutuneessa suhteessa on molemmat osapuolet, vanhemmat ja ne aikuiset lapset.
Jospa odotellaan ap:n seuraava päivitys...
Tiedän kokemuksesta, ettei se toimi. Kohta koko anoppila on miniän kimpussa ja syyttämässä ja palkkaamassa hampaat irvessä, kun miniä on niin ilkeä ja haukkuu ja haastaa riitaa. Puhuvat miehesikin pään ympäri ja hän liittyy parjaajien joukkoon. Avioero siitä tulee, tai vuosien masennus ihan oikeasti. Miehesi on saatava ymmärtämään tämä asia ja puolustamaan sinua. Niin, etteivät he voi väittää, että laitoit vain miehesi asialle ja hän on tossusi allaheitä vastaan muta muuta vastaavaa. Niin tulee ehkä tapahtumaan joka tapauksessa. Teidän ärtyy käydä anoppilassa vähemmän. Älä Anna vauvaa miehesi mukaan ja jää ulkopuolelle. Ei siitäkään hyvää seuraa, jos miehesi ei ymmärrä mitään. Näytä tämä ketju miehelle. Neuvolallekin.