Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Appivanhemmat, vauva ja tossu mies. Onko meillä toivoa? :(
hjälp
27.08.2018 |
Minä ja mieheni olemme alle kolmekymppisiä vanhempia puolivuotiaalle vauvalle. Eletään normaalia elämää eikä mitään arjenhallinnan ongelmia tms. ole. (Eli isovanhemmilla ei ole syytä huoleen) Olemme naimisissa ja etsineet omistusasuntoa. Nyt asunnonetsintä on vähän jäissä, kuin sanattomasta sopimuksesta. Minun ja miehen välit ovat tulehtuneet, olen pahasti stressaantunut enkä pysty nukkumaan kunnolla. Joudun välillä "psyykkaamaan" itseäni näkemään vauvan omana, rakkaana vauvanani, jolle minä olen maailman tärkein ihminen juuri nyt. Syy siihen psyykkaamiseen on tässä:
- Anoppi sekosi vauvastamme heti alussa jo. Olin hormonipäissäni, täysin tuore äiti, en osannut puolustautua. Hän otti lapsen minulta ja lähti näkyvistä vauvan kanssa. Ei palauttanut edes itkevää vauvaa minulle. Ei ole vieläkään KERTAAKAAN antanut lasta syliini - olen joutunut *ottamaan* vauvan esim. kotiin lähtiessä. Anoppi kutsuu minua ainoastaan etunimelläni vauvalle, ei IKINÄ kutsu äidiksi :( Mies nähnyt tätä käytöstä koko ajan, ei näe ongelmaa. Sanoi ettei "halua pahoittaa kenenkään mieltä" - minun mielelläni ei ole väliä.
- Appivanhemmat sanoivat silloin kun vauva oli 1kk että nyt on aika jättää yöhoitoon. "Meidän luona on vauvan hyvä olla". En tietenkään antanut enkä pysty antamaan pitkään aikaan. "Vitsailevat" joka kerta täällä käydessään että mepä otetaankin vauva nyt meille. Tiedän, että kyseessä ei ole puhdas vitsi vaan kokeilevat kepillä jäätä. Minusta tuntuu että he pitävät itseään parempina vauvalle kuin vauvan omat vanhemmat - hyvä hoitaja tukee vauvan suhdetta vanhempiin lyttäämisen sijaan?
- Appiukko sanoi kaikkien kuullen kerran kun lähdin heiltä vauvan kanssa iltatoimiin kotiin, että "ei se *vauvan nimi* tarvitse sinua mihinkään, lähde sinä yksin kotiin kyllä vauva voisi jäädä tänne". Mieheni seisoi vieressä, ei sanonut mitään. Luottamus särähti osittain rikki tuossa tilanteessa.
- Vauvan kanssa on saatava olla ilman minua. Muuta ei lasketa vauvan kanssa olemiseksi. "pitää tottua mummoon ja ukkiin". Väkisin lähtevät pois näköpiiristä, kävelemään ulos vauva sylissä yms. joka kerta kun siellä käydään. Meidän luona eivät kylästele vaan aina on käytävä heillä vaikka täysin terveet, työelämässä olevat keski-ikäiset kyseessä. Vähintään kerran viikossa pitäisi ajaa 50km suuntaansa heille, muuteen tulee harkittua marttyyrin itkua miehen puhelimeen viestien muodossa. "Äidillä on niin ikävä vauvaa", saattaa mies sanoa kun näitä viestejä tulee.
- Jos alkaisimme johonkin taloprojektiin nyt niin se olisi miehen, appiukon ja anopin projekti. Minä kelpaisin sinne raksatöihin koska vauvahan voisi olla silloin anopilla. Haluaisin niin kovasti pois tästä pienestä luukusta jossa nyt asumme mutta pelkään joutuvani kurkkua myöten suohon jos sitoudun taloasioihin nyt.
Tätä ei voinut mitenkään aavistaa ennen lapsen syntymää. Käytös muuttui täysin ja mies taantui. Minun tavoilleni hoitaa vauvaa naureskellaan väheksyvästi ja esimerkiksi toiveeni välttää suubakteerien joutumista vauvan suuhun karieksen takia (eli ei yletöntä naaman suukottelua) on nyt miehen puolen suvun yleinen vitsi. Vauvan kasvot ovat siis märät kuolasta anopin jäljiltä ja hän vain naurahti ja pyöräytti silmiään kun pyysin pusuttelemaan muualle kuin suun ympäristöön.
Vauva tuntuu näiden juttujen jälkeen jotenkin vieraalta ja vatsaani vääntää epävarmuus. Se on tässä kaikkein pahinta.
Kommentit (2146)
Meillä ylikävelevä mummo teki 70 lastensuojeluilmoitusta. Sen jälkeen kun me vedimme rajoja. Mm siihen että meiltä ei voi lapsia vain hakea, meillä ei saa sisustaa, meille e saa tulla kutsumatta, meidän lapsille ei mummo varaa lääkäriä jne.
Ja tiedättekö mitä sossu teki. Meni hänen puolelleen. Meitä grillattiin kaksi vuotta. Mm siitä miksei mummon makkarasoppaa oltu tarjoiltu, miksi kaapissa oli vanhetuneita mausteita jne.
Sen kokemuksen jälkeen minä en todellakaan menisi neuvolassa avautumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ole lasta mutta tunnistan oman anopin niin hyvin näistä.
(Mm. Kotiin tunkeutuminen, haukkuminen, kyseenalaistaminen, mitätöiminen, kontrolloiminen, marttyyriksi heittäytyminen yms).
En ole anopin kanssa enää tekemisissä, ei valitettavasti mieskään (anoppi oli käskenyt poikaansa eroamaan).
Mieheni haluaa, että kun meillä on lapsi niin, ettei anoppi tapaisi tätä (epäilee, että äitinsä sekoaa entisestään).
Anopilla kuulemma tapana mennä ääripäihin asti saadakseen oma tahto läpi.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ylikävelevä mummo teki 70 lastensuojeluilmoitusta. Sen jälkeen kun me vedimme rajoja. Mm siihen että meiltä ei voi lapsia vain hakea, meillä ei saa sisustaa, meille e saa tulla kutsumatta, meidän lapsille ei mummo varaa lääkäriä jne.
Ja tiedättekö mitä sossu teki. Meni hänen puolelleen. Meitä grillattiin kaksi vuotta. Mm siitä miksei mummon makkarasoppaa oltu tarjoiltu, miksi kaapissa oli vanhetuneita mausteita jne.
Sen kokemuksen jälkeen minä en todellakaan menisi neuvolassa avautumaan.
Varmaan sosiaalitädit oli itsekkin anoppeja, jotka vihasivat miniöitään.
Vierailija kirjoitti:
Ap, rajattomiin ihmisiin ei päde normaalit sosiaaliset säännöt. Itse jouduin opettelemaan miten olla yhtä härski kuin ylikävelemään pyrkivä anoppi. Nuo tilanteet on hankalia, normaalielämässä vastaavanalaisia ei tule vastaan etkä osaa millään tavalla varautua. Ei töissä kukaan tule nappaamaan töitä sun pöydältä ja sano että mees päiväunille siitä, mä hoidan nämä.
Minä totesin vastaavissa tilanteissa kylmän viileästi ”anna tänne se lapsi, se on minun”. Toinen mitä jouduin paljon käyttämään oli ”en ole kiinnostunut mielipiteestäsi tässä asiassa, minä päätän miten menettelen oman lapseni kanssa”. Kovalla kovaa vastaan, muuten ei mikään muutu.
Lopetat anopille ajamisen nyt tykkänään. Toteat niin kuin asia on että et jaksa enää ajella pitkää matkaa kaukalossa hermostuvan lapsen kanssa, appivanhempien on helpompi tulla teille kylään, tervetuloa. Pidät keskustelun faktapohjaisena etkä anna enää periksi.
Minä lopetin odottamasta anopilta normaalia täysjärkisen ihmisen käytöstä tai kokeneemman aikuisen naisen tukea nuorelle äidille. Nykyään suhtaudun omaan anoppiini kuin pienenä lapsena jolle pitää laittaa selvät rajat. olen tehnyt selväksi että meidän perheellä on meidän säännöt ja rutiinit ja niiden mukaan mennään. Suosittelen samaa sinulle. Ensimmäiset kuukaudet ovat kovaa vääntöä, mutta se on hyvää treeniä uhmaikäisen kanssa navigoimiseen :D
Muista että anoppi on vastuussa omasta käytöksestään ja omista tunteistaan, sinun tehtäväsi on huolehtia omasta vauvastasi eikä siitä tuleeko anopille paha mieli. Tsemppiä!
Juurikin näin! Anoppi käyttäytyy kuin uhmaikäinen lapsi niin silloin häntä on myös kohdeltava sen mukaisesti ja asetettava tiukat rajat.
Itselläni auttoi todella paljon tilanteeseen sen että totesin olevani aikuinen ja vastuussa omasta hyvinvoinnistani. Anopin kiukuttelut pitää jättää omaan arvoonsa, vaikka ne kuinka menisivät ihon alle.
Ap:n tehtävä on nimenomaan huolehtia omasta itsestään sekä omasta lapsestaan. Ihan ensin on seistävä omilla jaloillaan ja todettava ettei ansaitse keneltäkään huonoa kohtelua. Mies on todennäköisesti liian turtunut äitinsä toimintaan ja menee aikansa ennenkuin ymmärtää seistä vaimonsa tukena.
Tässä alkaa hahmottaa pikku hiljaa, että on isoja perheen sisäiä ongelmia, mistä ei uskalleta julkisesti puhua.
Tämäkin asia on sellainen, että pitäisi "nostaa kissa pöydälle" ja tehdä tästä vähemmän tabu.
Voin vain kuvitella kuinka moni muukin kamppailee näiden asioiden kanssa saamatta tukea, koska ei uskalla puhua asiasta.
Voi anopit, anopit.
Yritätte pitää perheen kasassa hajottamalla sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman anopin kanssa ei onnistu edes rakentava keskustelu.
Erehdyin kerran sanomaan "eihän sinun kanssa voi edes keskustella rakentavasti ongelmasta" kun anoppi syytteli minua kaikesta.
No anoppi totesi siihen "sun vanhemmatko keskustelee sun kans rakentavasti! Tunge se rakentava perseesee!" Ja syyttely jatkui.
Jos olisit ollut edes hetken hiljaa olisin kertonut, että vanhempani ovat minulle tämän rakentavan keskustelun opettaneet riitelyn sijasta, koska niin ne ongelmat ratkeavat helpommin kuin sormella osoittelemalla.
Toivottavasti luet tämän ja tunnistat itsesi kun tällä sivulla niin paljon aikaa vietät.
Terveisin; "Lapsellinen" miniäsi.
Vierailija kirjoitti:
Tässä alkaa hahmottaa pikku hiljaa, että on isoja perheen sisäiä ongelmia, mistä ei uskalleta julkisesti puhua.
Tämäkin asia on sellainen, että pitäisi "nostaa kissa pöydälle" ja tehdä tästä vähemmän tabu.
Voin vain kuvitella kuinka moni muukin kamppailee näiden asioiden kanssa saamatta tukea, koska ei uskalla puhua asiasta.Voi anopit, anopit.
Yritätte pitää perheen kasassa hajottamalla sen.
Kyse ei ole perheen sisäisestä ongelmasta. Mummo ei ole perheenjäsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksei sitä miniää ikinä hyväksytä ja miksi se pyritään alistamaan?
Miksei miniältä voi pyytää anteeksi.
Miksi anopit aina "vanhempina elämää nähneinä naisina" voi olla vähemmän ylpeitä ja pyytää anteeksi?
Miksei anopit alista miehen kavereita ja hauku näitä?
On nämä anopit sekasi.
Kiitos tästä ketjusta. Anoppini on rajaton ja mulla alkaa pää seota sen toilailujen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh huh näitä juttuja. Saa arvostamaan omaa anoppia, joka on maailman rasittavin hössöttäjä ja lapsellinenkin, mutta ei yhtään yritä tunkea reviirillemme, vaan auttaa silloin, kun apu on tervetullutta. Ap on saanut hyviä neuvoja, olen samaa mieltä, että tuossa tilanteessa rajojen asetus on paikallaan. Tsemppiä!
Mutta miten neuvola noihin lasuihin liittyy? Ei kai niitä neuvolan kautta sentään tehty. Ja mikäli anoppi alkaisi lasuja tehtailla, niin sehän olisi vain hyvä että olisi neuvolassa jo aiheesta keskusteltu, silloin tiedettäisi että anoppi on se sekopäinen tässä asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ylikävelevä mummo teki 70 lastensuojeluilmoitusta. Sen jälkeen kun me vedimme rajoja. Mm siihen että meiltä ei voi lapsia vain hakea, meillä ei saa sisustaa, meille e saa tulla kutsumatta, meidän lapsille ei mummo varaa lääkäriä jne.
Ja tiedättekö mitä sossu teki. Meni hänen puolelleen. Meitä grillattiin kaksi vuotta. Mm siitä miksei mummon makkarasoppaa oltu tarjoiltu, miksi kaapissa oli vanhetuneita mausteita jne.
Sen kokemuksen jälkeen minä en todellakaan menisi neuvolassa avautumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäinen kerta kun jäin anoppini kanssa juttelemaan kahdestaan, hän haukkui poikansa ihan maan rakoon. Alkoi jo siinä vaiheessa takomaan kiilaa väliimme.
Anoppi ihan tosissaan ihmettelee, että poikansa on vaihtanut lapsille vaipan, käynyt lapsen kanssa kaupassa ostamassa maitoa ilman mua... ja ihan on täysjärkinen, työssä käyvä, omillaan toimeen tuleva perheellinen mies. Miksi hän ei osaisi vaippaa vaihtaa? Ja miksi mitätöidä tällä tavalla poikansa isyyttä, kovaan ääneen vieläpä.
Entäs minä. Mä en osaa kasvattaa lapsiani, en pukea heitä oikein, kotini on väärin kalustettu, teen ei-naisellisia töitä (vain hoitoala / kaupan kassa sopii naiselle työksi), mun sukulaiset on tyhmiä jne Ja koska olen kaksikielisestä perheestä, niin automaattisesti luulen itsestäni liikaa. Jos olen jotain puhunut puhelimessa på svenska, niin tietysti olen haukkunut anoppia. Koska eihän mulla voi olla parempaakaan puheenaihetta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ylikävelevä mummo teki 70 lastensuojeluilmoitusta. Sen jälkeen kun me vedimme rajoja. Mm siihen että meiltä ei voi lapsia vain hakea, meillä ei saa sisustaa, meille e saa tulla kutsumatta, meidän lapsille ei mummo varaa lääkäriä jne.
Ja tiedättekö mitä sossu teki. Meni hänen puolelleen. Meitä grillattiin kaksi vuotta. Mm siitä miksei mummon makkarasoppaa oltu tarjoiltu, miksi kaapissa oli vanhetuneita mausteita jne.
Sen kokemuksen jälkeen minä en todellakaan menisi neuvolassa avautumaan.
Unbelievable. Oletteko enää väleissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta miten neuvola noihin lasuihin liittyy? Ei kai niitä neuvolan kautta sentään tehty. Ja mikäli anoppi alkaisi lasuja tehtailla, niin sehän olisi vain hyvä että olisi neuvolassa jo aiheesta keskusteltu, silloin tiedettäisi että anoppi on se sekopäinen tässä asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ylikävelevä mummo teki 70 lastensuojeluilmoitusta. Sen jälkeen kun me vedimme rajoja. Mm siihen että meiltä ei voi lapsia vain hakea, meillä ei saa sisustaa, meille e saa tulla kutsumatta, meidän lapsille ei mummo varaa lääkäriä jne.
Ja tiedättekö mitä sossu teki. Meni hänen puolelleen. Meitä grillattiin kaksi vuotta. Mm siitä miksei mummon makkarasoppaa oltu tarjoiltu, miksi kaapissa oli vanhetuneita mausteita jne.
Sen kokemuksen jälkeen minä en todellakaan menisi neuvolassa avautumaan.
Neuvola oli puolellamme. Sekä soitti että kirjoitti sinne lastensuojeluun, että tän on loputtava. Sillä ei ollut minkään valtakunnan merkitystä.
Lastensuojelussa mm työntekijä joka ei edes koskaan tavannut meitä, eikä muuten mummoakaan, keksi, että meille pitää luoda jonkinlainen sukulaisneuvosto, joka kasvattaa lapsemme ”yhteistyössä”. Voitko kuvitella? Ylikävelevän mummelin märkä päiväuni.
Lopulta me saimme mummolle laajennetun lähestymiskiellon ja kantelimme aluehallintovirastoon kahdesti. Vasta sitten se kiusaaminen loppui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ylikävelevä mummo teki 70 lastensuojeluilmoitusta. Sen jälkeen kun me vedimme rajoja. Mm siihen että meiltä ei voi lapsia vain hakea, meillä ei saa sisustaa, meille e saa tulla kutsumatta, meidän lapsille ei mummo varaa lääkäriä jne.
Ja tiedättekö mitä sossu teki. Meni hänen puolelleen. Meitä grillattiin kaksi vuotta. Mm siitä miksei mummon makkarasoppaa oltu tarjoiltu, miksi kaapissa oli vanhetuneita mausteita jne.
Sen kokemuksen jälkeen minä en todellakaan menisi neuvolassa avautumaan.
Unbelievable. Oletteko enää väleissä?
Emme ole. Tässä on kyse naisesta joka ei kaihda minkään valtakunnan keinoja saadakseen tahtonsa läpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ylikävelevä mummo teki 70 lastensuojeluilmoitusta. Sen jälkeen kun me vedimme rajoja. Mm siihen että meiltä ei voi lapsia vain hakea, meillä ei saa sisustaa, meille e saa tulla kutsumatta, meidän lapsille ei mummo varaa lääkäriä jne.
Ja tiedättekö mitä sossu teki. Meni hänen puolelleen. Meitä grillattiin kaksi vuotta. Mm siitä miksei mummon makkarasoppaa oltu tarjoiltu, miksi kaapissa oli vanhetuneita mausteita jne.
Sen kokemuksen jälkeen minä en todellakaan menisi neuvolassa avautumaan.
Unbelievable. Oletteko enää väleissä?
Emme ole. Tässä on kyse naisesta joka ei kaihda minkään valtakunnan keinoja saadakseen tahtonsa läpi.
Ei v*ttu oikeesti.
Onkait sitä jo pakko olla päässä jottai vikana, että noin pitkälle lähtee (anopilla siis).
Toivottavasti oman anopin kanssa ei noin pitkälle päästä.
Oma anoppi siis rajaton, syyttää minua kaikesta, haukkuu päin naamaa ja selän takana pojallensa.
Ja anoppi käyttäytyy meidän kodissa niinkuin se olisi vain pojan asunto tai jos mies ei ole siellä niin sitten on kuin kotonaan.
Tonkii kaikki kaapit, paperit yms läpi.
Kerrankin anoppi penkoi kansiotani (siellä laskut, lääkärinpaperit, asiakirjat yms.) Ja kysyin "mitäs sieltä etsit?" Ja anoppi tokaisi "ei sinulle kuulu yhtää!" (No kyllä se vaan kuuluu, jos mun henkilökohtasia papereita alkaa selailemaan).
Tonki lääkekaapinki läpi ja löysi melatoniinia ja alkoi syyttelemään narkkariksi.
(Kaupan melatoniinilla onki nii hyvä narkata).
No sai kaikki sukunsa puolelta uskomaan, että vetelen "mitä sattuu" pillereitä ja uskotteli kaikille, että niin koko minun sukunikin tekee.
(Meidän suvusta ei löydy yhtään narkomaania, anopin harmiksi).
Oikeasti minulla on vain univaikeuksia anopin takia ja siksi olen ostanut melatoniinia, mutta olisi pitänyt arvata, että anoppi saa tämänkin asian valkoisesta mustaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ylikävelevä mummo teki 70 lastensuojeluilmoitusta. Sen jälkeen kun me vedimme rajoja. Mm siihen että meiltä ei voi lapsia vain hakea, meillä ei saa sisustaa, meille e saa tulla kutsumatta, meidän lapsille ei mummo varaa lääkäriä jne.
Ja tiedättekö mitä sossu teki. Meni hänen puolelleen. Meitä grillattiin kaksi vuotta. Mm siitä miksei mummon makkarasoppaa oltu tarjoiltu, miksi kaapissa oli vanhetuneita mausteita jne.
Sen kokemuksen jälkeen minä en todellakaan menisi neuvolassa avautumaan.
Unbelievable. Oletteko enää väleissä?
Emme ole. Tässä on kyse naisesta joka ei kaihda minkään valtakunnan keinoja saadakseen tahtonsa läpi.
Ei v*ttu oikeesti.
Onkait sitä jo pakko olla päässä jottai vikana, että noin pitkälle lähtee (anopilla siis).
Toivottavasti oman anopin kanssa ei noin pitkälle päästä.
Oma anoppi siis rajaton, syyttää minua kaikesta, haukkuu päin naamaa ja selän takana pojallensa.
Ja anoppi käyttäytyy meidän kodissa niinkuin se olisi vain pojan asunto tai jos mies ei ole siellä niin sitten on kuin kotonaan.
Tonkii kaikki kaapit, paperit yms läpi.
Kerrankin anoppi penkoi kansiotani (siellä laskut, lääkärinpaperit, asiakirjat yms.) Ja kysyin "mitäs sieltä etsit?" Ja anoppi tokaisi "ei sinulle kuulu yhtää!" (No kyllä se vaan kuuluu, jos mun henkilökohtasia papereita alkaa selailemaan).
Tonki lääkekaapinki läpi ja löysi melatoniinia ja alkoi syyttelemään narkkariksi.
(Kaupan melatoniinilla onki nii hyvä narkata).
No sai kaikki sukunsa puolelta uskomaan, että vetelen "mitä sattuu" pillereitä ja uskotteli kaikille, että niin koko minun sukunikin tekee.
(Meidän suvusta ei löydy yhtään narkomaania, anopin harmiksi).Oikeasti minulla on vain univaikeuksia anopin takia ja siksi olen ostanut melatoniinia, mutta olisi pitänyt arvata, että anoppi saa tämänkin asian valkoisesta mustaksi.
Emme ole miehen kanssa enää anoppiin yhteyksissä.
Kiinnostaisi tietää, mitä anoppi on jaksanut selittää selkänsä takana miksei poika ole enää tekemisissä hänen kanssaan ja valitsi "narkkari vaimon" oman äitikultansa sijasta.
Kaikki anopit, jotka jaksaa levitellä valheita selän takana, ei vissiin pelkää, että ruma totuus joskus paljastuu.
Anoppi saattaa alkaa näyttämään aika pahalta suvun silmissä sen jälkeen.
Ja varsinkin nämä anopit, jotka maalaavat appiukolle valheellisen kuvan miniästä ja usuttavat appiukotkin kimppuun.
Saattaa aika äkkiä ero (jollei ole jo) tulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ylikävelevä mummo teki 70 lastensuojeluilmoitusta. Sen jälkeen kun me vedimme rajoja. Mm siihen että meiltä ei voi lapsia vain hakea, meillä ei saa sisustaa, meille e saa tulla kutsumatta, meidän lapsille ei mummo varaa lääkäriä jne.
Ja tiedättekö mitä sossu teki. Meni hänen puolelleen. Meitä grillattiin kaksi vuotta. Mm siitä miksei mummon makkarasoppaa oltu tarjoiltu, miksi kaapissa oli vanhetuneita mausteita jne.
Sen kokemuksen jälkeen minä en todellakaan menisi neuvolassa avautumaan.
Unbelievable. Oletteko enää väleissä?
Emme ole. Tässä on kyse naisesta joka ei kaihda minkään valtakunnan keinoja saadakseen tahtonsa läpi.
Ei v*ttu oikeesti.
Onkait sitä jo pakko olla päässä jottai vikana, että noin pitkälle lähtee (anopilla siis).
Toivottavasti oman anopin kanssa ei noin pitkälle päästä.
Oma anoppi siis rajaton, syyttää minua kaikesta, haukkuu päin naamaa ja selän takana pojallensa.
Ja anoppi käyttäytyy meidän kodissa niinkuin se olisi vain pojan asunto tai jos mies ei ole siellä niin sitten on kuin kotonaan.
Tonkii kaikki kaapit, paperit yms läpi.
Kerrankin anoppi penkoi kansiotani (siellä laskut, lääkärinpaperit, asiakirjat yms.) Ja kysyin "mitäs sieltä etsit?" Ja anoppi tokaisi "ei sinulle kuulu yhtää!" (No kyllä se vaan kuuluu, jos mun henkilökohtasia papereita alkaa selailemaan).
Tonki lääkekaapinki läpi ja löysi melatoniinia ja alkoi syyttelemään narkkariksi.
(Kaupan melatoniinilla onki nii hyvä narkata).
No sai kaikki sukunsa puolelta uskomaan, että vetelen "mitä sattuu" pillereitä ja uskotteli kaikille, että niin koko minun sukunikin tekee.
(Meidän suvusta ei löydy yhtään narkomaania, anopin harmiksi).Oikeasti minulla on vain univaikeuksia anopin takia ja siksi olen ostanut melatoniinia, mutta olisi pitänyt arvata, että anoppi saa tämänkin asian valkoisesta mustaksi.
Jep, meillä myös pengottiin kaikki mahdolliset postit ja paperit, minulle keksittiin sairaushistoria, kotimme on aina "Villen asunto" - jonne tietenkin voi kävellä sisään milloin vaan, vaikka aamukuudelta tai iltakymmeneltä, aina jauhettiin vikojani koko suvulle kautta Suomen ja miestä vaadittiin sinne "keskustelemaan" eli juurikin vatuloimaan kaikkia puutteitani, keksittiin täysin päättömiä juttuja tyyliin että kun kerran veimme heidät ravintolaan, minä kuulemma en syö kuin ravintoloissa minkä takia poika menee perikatoon (eikä voikaan antaa heille itselle rahaa) jne.
Alue: Aihe vapaa
Joo ja neuvolassa varmasti voidaan katsoa sitä omaa jaksamista ja tukiverkkoa uudestaan samalla.
Pääasia, että saat nyt apua anoppi ongelmaan ja voit hyvin vauvasi kanssa.