Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies omistaa kotimme ja ilmaisee sen myös
Hyyryläinen40
26.08.2018 |
Kuinka suhtautuisitte tällaiseen tilanteeseen, joka on arkipäiväistä, ei satunnainen lipsahdus: keskustelemme esim. satunnaisten tuttavien kanssa ja avomieheni puhuu siinä että "minä laitoin mun parvekkeelle..." vaikka minä seison vieressä ja yleisesti tiedossa on, että asumme ja elämme yhdessä. Yleensä ihmisetkin vaistomaisesti näyttävät hetken hämmentyneiltä ja vilkaisevat minua. Tai mies saattaa toisinaan tokaista minulle (erilaisissa asiayhteyksissä, ilman mitään riitaa tms), että "tämä on minun asuntoni", joskus jopa jatkeena, että "minä määrään..." Minusta tuo on äärimmäisen ärsyttävää ja alentavaa. Pahoittan tilanteissa mieleni, en mahda sille mitään.
Fakta onkin, että mies omistaa asunnon. Olemme avoliitossa ja minä muutin 4v. sitten miehen luo. Tämä on kuitenkin meidän yhteinen kotimme. Toki senkin mies myöntää ja itse nimenomaan haluaakin että tunnen olevani kotona. Hän itse ehdotti aikanaan yhteenmuuttoa.
Mies ei halunnut alussa eikä vieläkään, että omistaisin osaa. Ehdotin silloin kun muutimme yhteen sitäkin vaihtoehtoa, että maksaisin asunnosta puolet /ottaisin puolet lainasta harteilleni. Se ei siis tullut kuuloonkaan ja kun asia käsiteltiin, minulle se on ollut ihan vilpittömästi fine. Aluksi hän oli myös sitä mieltä ettei minun tulisi maksaa asumisestani yhtään mitään. Sovimme kuitenkin, että jos minusta itsestäni siltä tuntuu että haluan välttämättä jotain maksaa, niin voin maksaa vastikkeen (maksan kokonaan), veden (maksan molempien) ja sähkölaskun (maksan kokonaan). Niin olen tehnytkin kun tuntuisi kummalliselta ja loismaiselta olla maksamatta mitään. Lainan hoitoon en osallistu. En myöskään remonttikuluihin. Jotain pientä laittoa kuten tapetteja ja maaleja olen halunnut maksaa, ihan vaan omaksi ilokseni. Toki päätös niiden hankinnasta on ollut yhteinen.
Järjestely on toiminut hyvin, olemme yhdessä rakentaneet tästä kotia, minun kädenjälkeni siis näkyy täällä tasavertaisesti (omin päin en ole milloinkaan mitään tehnyt, vaan yhdessä mietitty ja laitettu) eli sikäli tunnen tämän kodikseni. En ole siis aiemmin isommin uhrannut ajatuksia omistussuhteille.
Nyt kuitenkin tuo omistamisen korostaminen on alkanut yleistyessään rassaamaan, olen tullut sille suorastaan allergiseksi. Ekalla kerralla se meni jotenkin ajattelemattomuuden piikkiin, enkä tehnyt asiasta numeroa vaikka pahastuin. Toinen kerta jäi jo kaivelemaan ja nykyisin koko lause saa tosiaan jo niskavillani pystyyn ja olenkin alkanut ajattelemaan, että olisiko minun syytä ruveta katselemaan omaa asuntoa. Ei niin että eroaisimme tai että välttämättä edes muuttaisin sinne, mutta jotta minullakin olisi jotain, tulevaisuuden turva.
Tämä ei edes tunnu enää samalla tavalla kodilta, kun olen nykyisin koko ajan tietoinen siitä, että mikään irtainta lukuunottamatta ei ole minun. En ole todellakaan ollut kärkkymässä mitään omistuksia kun kerran tiedän ettei mies sitä halua, ei se ole ollut minulle ongelma. Ja jos mentäisiin naimisiinkin, MINÄ vaatisin avioehdon, vaikka olen pienituloisempi. En missään nimessä halua hyötyä tässä tms. ja mies tietää sen. Asiasta on puhuttu.
Olen joskus maininnut miehelle tosiaan, että tuollainen pahoittaa mieleni, eikä hän osannut siihen oikein mitään (syytä) sanoa.
Olemme aikuisia, ei yhteisiä lapsia. Miehellä on aikuinen lapsi.
Miten itse suhtautuisitte, mitä tekisitte?
Kommentit (424)
Kohtuullinen maksu olisi puolet vastikkeesta, vedestä ja sähköstä. Jos uusia remontteja ajatellen tulee lainaa, sitten myös puolet tämän uuden lainan koroista eli osuus kulumisesta, joka ei sisälly jo korjausvastikkeeseen. Vanhoista lainoista ei mieleståni tarvetta maksaa edes korkoja, koska pääoman tuotto menee miehelle, oli se sitten positiivinen tai negatiivinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, turhaan maksat vastiketta ja sähköjä ja mitään muutakaan. Ukko kartuttaa omaa varallisuuttaan maksamalla lainaa ja sinä maksat vastikkeet moiselle tyhmälle ukolle. Ei vaikuta kovin hyvältä tilanteelta. Puhu asiasta suorin sanoin tai lähde.
Toisaalta ei joudu sijoittamaan yhtään pääomaa asumiseen ja suurehkokin vastike ja sähkölasku (jos ei nyt ihan harvasta sähkölämmitteisestä kartanosta puhuta) jää huomattavasti yksiötä halvemmaksi. Omaa tyhmyyttä, mikäli ei siten säästyneistä rahoista osaa laita säästöön ja/tai sijoituksiin omaa varallisuuttaan kasvattamaan.
Vierailija kirjoitti:
Moni nainen suostuu tuohon ja elää loisena. Ja sitten tulee ero ja miehelle jää kaikki. Pitääkö olla tyhmä?
Edelleen. Tapauksessa mies haluaa pitää avovaimon, muttei kuitenkaan ANNA hänen rahallisesti/taloudellisesti osallistua enempää. Miten tämä on naisen vika? (loinen?)
No, ehkä on vain kiva jankuttaa kun oma elämä ketuttaa. Mihinkäänhän tuollaiset kommentit ei asiaa vie tai ketään auta.
Vierailija kirjoitti:
Ehdotan ap:lle, että hän tosiaan hankkii oman asunnon. Joko niin että muuttaa sinne myös tai vaikkei muutakaan. Kannattaa tosiaan satsata tulevaisuuden varalle. Eikö voisi olla hyvä idea, että hankit sen oman asunnon ja asutte molemmissa 50/50 ja molemmat vastaa omista kuluista, molemmissa olette "kotonanne". Ehkä mieskin herää?
Tätä ehdottaisin.
Vierailija kirjoitti:
Kohtuullinen maksu olisi puolet vastikkeesta, vedestä ja sähköstä. Jos uusia remontteja ajatellen tulee lainaa, sitten myös puolet tämän uuden lainan koroista eli osuus kulumisesta, joka ei sisälly jo korjausvastikkeeseen. Vanhoista lainoista ei mieleståni tarvetta maksaa edes korkoja, koska pääoman tuotto menee miehelle, oli se sitten positiivinen tai negatiivinen.
Mikäli tasapuolisuutta halutaan pitäisi maksaa puolet kaikkien lainojen kuluista myös, koska asuntoakaan ei olisi ilman lainaa ja se on olennainen osa asumisen kuluja. Myös kuten sanottua omistamatta ja maksaen vain kuluja jää paljon parempi mahdollisuus kasvattaa omaa varallisuuttaan, kun asumismenot ovat vuokraa huomattavasti pienemmät ja ei joudu sitomaan pääomaa (heikosti tuottavaan; harvassa paikassa arvon nousu vuotuisesti pääsee juuri pankkikorkojen tasolle ja sitä pääomaa ei ole taattu valtion puolelta) asumukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten tämä enää liittyy mitenkään alkuperäiseen aloitukseen, eli harmiin siitä että avomies puhuu kaikesta minä- ja minun-muodossa? Jos pariskunta asuu vuokrallakin, kolmannen osapuolen omistamassa asunnossa, kyllä he silti puhuvat "meidän kodista".
Olen ollut samassa tilanteessa. Kun kerran ap olet jo kertonut avomiehellesi, että pahoitat mielesi, eikä mikään kuitenkaan ole muuttunut, suosittelisin tosiaan hankkimaan oman asunnon. Aiempi ehdotus siitä että asutte sitten molemmissa yhtälailla ja olette molemmissa kotonanne, on hyvä. Kumpikin vastaa omastaan ja on edes se oma asunto, jossa voi oikeasti olla kotona siten kuin kuuluu olla.
Ehkä olen kokenut elämässäni liikaa *askaa, mutta en ikinä muuttaisi pysyvästi asuntoon, jonka vain avomieheni omistaa. Tällä hetkellä ollaan vuokralla, ja itse asiassa vain minun nimeni on papereissa (hän kirjoilla kotona vielä, olemme opiskelijoita).
Tällä hetkellä sinä maksat miehen elämisen veden, sähkön ja ties minkä osalta ja laitat rahoillasi sitä MIEHESI ASUNTO kuntoon. Mitä sinulle jää käteen tästä toiminnastasi, kun miehesi päättääkin, että asunto on hänen, ja heittää sinut ulos? Tai jos eroatte. Mies on säästänyt rahojaan, kun olet maksellut noita vesi yms. maksuja, mutta sinulle ei mitään..
Itse tuollaisessa tilanteessa (ja ennen toisen omistamaan asuntoon muuttamista) vaatisin, että joko otan kontolleni puolet koko asunnon lainasummasta, hankin oman asunnon, tai sitten hankitaan yhteinen toisaalta ja mies tehköön asunnolleen mitä haluaa.
Tuo ei ole tervettä!!!! Nyt kissaa pöydälle ja joku järki tuohon touhuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyyryläinen40 kirjoitti:
Joo, tein aloituksen myös sinne. Hieman eri painotuksella, koska tajusin etten ollut ehkä ihan riittävän selkeä siinä aloituksessani. Tämä vastaa enemmän todellista tilannetta. Hyviä kommentteja sielläkin, erittäin hyviä. Mutta uusia näkökulmia kiva saada nyt kun jäsentelin ajatuksnei ja tilanteen uudelleen.
Etkö sä osaa itse ajatella ollenkaan?
No mikä tämän palstana ajatus sitten on, jos tänne ei saa kirjoittaa ja kysyä mielipiteitä? Monesti omat asiat on niin sotkussa, että ulkopuolisten apu saa näkemään uudella tavalla. Minäkin olen kirjoittanut tänne monta kertaa ja saanut neuvoja.
Ap, sinuna ottaisin ja miettisin varasuunnitelmaa. On hölmöä että kartutat miehen omaisuutta kun sinulle jää ei mitään-käteen. Mitä sitten, jos teille tulisi ero? Vastikesumma kuukausittain omaan taskuun pahan päivän varalle!
Ei ap kartuta miehen omaisuutta vaan kuluttaa sitä asumalla siellä lähes ilmaiseksi. Pelkkien kulujen maksaminen ei ole omaisuuden kartuttamista. Lisäksi ap:llä on erittäin hyvät mahdollisuudet säästää rahaa halutessaan ja ostaa vaikka oma sijoitusasunto.
Olen asunut avomieheni asunnossa maksaen vain vastikkeen ja puolet muista kuluista. Summa oli niin pieni, että ihan hävetti kuinka paljon sain säästettyä kuukaudessa ja maksoin ylimäärin omaa asuntolainaani (asunnossa lisäksi vuokralainen). Minäkin ehdotin maksaa kaikki kulut, mutta mies ei siihen suostunut.
Jos joku kartutti omaisuutta pikavauhdilla, niin se olin kyllä minä itse eikä avomieheni. Siksi en voi ymmärtää noita väitteitä, että ap kartuttaa miehen omaisuutta.
Ap nimenomaan kartuttaa miehen omaisuutta, koska hän maksaa kaikki asumisen kulut ja mies vastaavasti käytännössä ainoastaan lyhentää asuntolainaansa koska lainojen korot ovat nollassa.
No ei todellakaan kartuta, koska miehen kulujen osuus on niin pieni. Ne rahat menevät asunnon käyttökuluihin, esim. uuden jääkaapin tai hellan tai seinämaalien ostoon. Asunto kuluu käytettäessä ja sitä pitää välillä rempata myös. Ap:n mies ne rempat maksaa vaikka ap on kuluttanut asuntoa. Asunnossa on niin paljon muitakin kuluja kuin vastike ja juoksevat kulut.
Kaksi siististi asuvaa aikuista ei kuluta asuntoa niin paljon, että sitä pitäisi alvariinsa rempata. Pintaremontti riittää 20 vuoden välein, jos ei halua aina asua viimeisimpien trendien mukaan sisustetussa asunnossa.
Valitettavasti remontointi ei rajaudu vaan asunnon pintoihin. Kodinkoneita (jääkaappi, astianpesukone, uuni, pesukone) hajoaa muutaman vuoden välein riippumatta siitä, kuinka paljon laitteesta on maksanut. Kerrostaloyhtiöissä eteen tulee kalliita remontteja (putket, viemärit, katto, sähköt, tele, julkisivu, ikkunat, yleiset tilat, pihakansi, piha...). Näitä remontteja ei pääsääntöisesti makseta yhtiövastikkeella, vaan osakkaat ottavat lainaa niiden maksuun. Läheskään aina nämä remontit eivät kasvata asunnon arvoa samassa suhteessa kuin niihin mennyt raha.
Uuden maalin sutiminen seiniin kerran 20 vuodessa ei siis lainkaan riitä.
Normaali kodinkone ei hajoile ’parin vuoden välein’ vaan kestää 10vuotta käytössä.
Jos avomiehesi kuolisi nyt, hänen lapsensa perisi asunnon ja sehän olisi täysin oikein ja oikeudenmukaista. Rintaperillinen perii kaiken, jos ei ole tasinkoja maksettavana aviopuolisolle, tai ei testamentilla halua määrätä toista puolta omaisuudestaan.
Jos menette avioliittoon, voisit saada tasinkona puolet miehen asunnosta ja sehän ei olisi oikeudenmukaista, koska mies on maksanut asunnon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta kuulostaa, että hän ei ole ihan vakavissaan sinun suhteesi, sorry :( Eroa pohjustaa.
Vierailija kirjoitti:
Moni nainen suostuu tuohon ja elää loisena. Ja sitten tulee ero ja miehelle jää kaikki. Pitääkö olla tyhmä?
Niin paitsi naiselle toki jää ne omat säästetyt rahat jos on kerran loisena elänyt. Aikamoisen potin saa parissavuodessakin kerättyä jos ei mistään mitään tosiaan maksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kyllä tuossa tilanteessa alkaisin puhua Nasdaq'in ja OMX Helsinki 25:n tulos- ja osinkokehityksestä vieraiden kanssa. Mainitsisin, että huonon koulutustason hankkinut kansanosa sijoittaa kerrostalon seiniin, kouluttautuneemmat vähän tuottavampiin sijoituskohteisiin.
Mieheni sanoi ettei hän suostuisi jos minä omistaisin asunnon ja hän ei mitään.
Tilanne silloin eri jos asunto on jo maksettu.
Enkä minäkään suostuisi.
Nyt meillä ASO ja ostetaan oma kun teinit muuttaa pois.
Katsottiin et mun perintö ja miehelle jää ASO maksu.
Sitten vielä katson annanko miehelle vielä vähän rahaa.
Kuitenkin mennään niin että kummallakin hyvä mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samalla tavalla jos asut vuokralla niin kartutat jonkun tuntemattoman omaisuutta. Nyt kun se on oma mies niin se onkin paha juttu? Luulisi että asia olis just toisin päin jos jostain ihmisestä välittää niin haluaa hänelle hyvää. Taustalla taitaa olla KATEUS.
Mies puhuu omista omistuksistaan ominaan ja joku nainen vetää siitä herneet nenuliin. Anna mun kaikki kestää... ai niin mutta onhan hän valinnut tapetit!
Jos tuo nyt maksamasi summa on suunnilleen sellainen mitä maksaisit vuokraa jos asuisi muualla, niin eihän sillä ole väliä, vaikka nyt maksat sen miehelle?
Jos summa on pienempi kun vuokra olisi, niin aina edullisempaa.
Saat jäämään rahaa säästöön, voit käyttää kuinka tykkäät.
Aina on huomioitava, että aikuisen täytyy maksaa asumisensa asui sitten missä tahansa.
Mieheltä voi tulla ihan tahattomasti tuo minun asuntoni, toisaalta, onhan se miehen asunto?
Joo itse asuisin toisen kokonaan omistamassa asunnossa, niin silloin kyllä tietäisin, että se on hänen asuntonsa.
Naisena ajattelen näin, että jos tähän muuttaisi avomies, joka kyllä osallistuisi asuinkuluihinsa, niin ei se sitä asiaa muuttaisi, että.asunto on silti minun.
En välttämättä sanoisi, että meidän xxx, kotina tämä on siis meidän, mutta asunto sinällään olisi edelleen minun.
Jos remontoisin, niin saattaisin sanoa, että laitan nyt uuden katon talooni tms.
Koska talo on minun ja renonttikulut ovat silloin myös minun kontollani.
Miksi ihmeessä maksat KOKONAAN vastikkeen, sähköt ja vedet?
Muista nyt että jos ukkosi kupsahtaa niin se aikuinen lapsi omistaa sen 100% ja sinä lennät ulos niinkuin olisit outo vuokralainen. Paitsi ettet saisi mitä tahansa viedä sieltä mennessäsi, vain ne joista sinulla on kuitti tallella että voit osoittaa että se on sun. Tiedätkö mitä, et kyllä ole mikään penaalin terävin kynä.
Miehellä on ilmeisesti jo yksi ero takana ja on asunnonomistajana turvannut selustansa ja kotinsa jos myös tämä suhde päättyisi eroon. Ehkä tuo "minun asunto" -hokeminen tuo hänelle jotain turvallisuuden tunnetta? Kokeile ehdottaa muuttoa mukavampaan ja kaikin puolin parempaan asuntoon 50/50 omistusperiaatteella. Jos mies ei innostu, kyse lienee nurkanvaltauksesta ja puolustusmekanismista. Ota puheeksi tässä yhteydessä mitä hän pelkää ja miksei tasa-arvoinen omistajuus sovi hänelle.
Kuulostaa ikävältä, ja jos mies on nyt vasta ruvennut puhumaan noin, se kuulostaa siltä, että hän haluaa jotain muuta. Itse tuossa tilanteessa nostaisin kissan pöydälle ja kysyisin mieheltä suoraan, että haluaako hän minun muuttava pois, vai miksi puhuu noin omituisia. Jos mies sanoo että ei, "käskisin" lopettaa moiset puheet siinä tapauksessa turhina, tarpeettomina ja ilmeisen tahallaan loukkaavaksi tarkoitettuina.
Alue: Aihe vapaa
Ei välitä susta aidosti ja koe että jaatte asiat vaan pitää omanaan.
Itse en koskaan suostuisi mihinkään avoliittoon. Aito sitoutuminen tarkoittaa avioliittoa.