Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies omistaa kotimme ja ilmaisee sen myös
Hyyryläinen40
26.08.2018 |
Kuinka suhtautuisitte tällaiseen tilanteeseen, joka on arkipäiväistä, ei satunnainen lipsahdus: keskustelemme esim. satunnaisten tuttavien kanssa ja avomieheni puhuu siinä että "minä laitoin mun parvekkeelle..." vaikka minä seison vieressä ja yleisesti tiedossa on, että asumme ja elämme yhdessä. Yleensä ihmisetkin vaistomaisesti näyttävät hetken hämmentyneiltä ja vilkaisevat minua. Tai mies saattaa toisinaan tokaista minulle (erilaisissa asiayhteyksissä, ilman mitään riitaa tms), että "tämä on minun asuntoni", joskus jopa jatkeena, että "minä määrään..." Minusta tuo on äärimmäisen ärsyttävää ja alentavaa. Pahoittan tilanteissa mieleni, en mahda sille mitään.
Fakta onkin, että mies omistaa asunnon. Olemme avoliitossa ja minä muutin 4v. sitten miehen luo. Tämä on kuitenkin meidän yhteinen kotimme. Toki senkin mies myöntää ja itse nimenomaan haluaakin että tunnen olevani kotona. Hän itse ehdotti aikanaan yhteenmuuttoa.
Mies ei halunnut alussa eikä vieläkään, että omistaisin osaa. Ehdotin silloin kun muutimme yhteen sitäkin vaihtoehtoa, että maksaisin asunnosta puolet /ottaisin puolet lainasta harteilleni. Se ei siis tullut kuuloonkaan ja kun asia käsiteltiin, minulle se on ollut ihan vilpittömästi fine. Aluksi hän oli myös sitä mieltä ettei minun tulisi maksaa asumisestani yhtään mitään. Sovimme kuitenkin, että jos minusta itsestäni siltä tuntuu että haluan välttämättä jotain maksaa, niin voin maksaa vastikkeen (maksan kokonaan), veden (maksan molempien) ja sähkölaskun (maksan kokonaan). Niin olen tehnytkin kun tuntuisi kummalliselta ja loismaiselta olla maksamatta mitään. Lainan hoitoon en osallistu. En myöskään remonttikuluihin. Jotain pientä laittoa kuten tapetteja ja maaleja olen halunnut maksaa, ihan vaan omaksi ilokseni. Toki päätös niiden hankinnasta on ollut yhteinen.
Järjestely on toiminut hyvin, olemme yhdessä rakentaneet tästä kotia, minun kädenjälkeni siis näkyy täällä tasavertaisesti (omin päin en ole milloinkaan mitään tehnyt, vaan yhdessä mietitty ja laitettu) eli sikäli tunnen tämän kodikseni. En ole siis aiemmin isommin uhrannut ajatuksia omistussuhteille.
Nyt kuitenkin tuo omistamisen korostaminen on alkanut yleistyessään rassaamaan, olen tullut sille suorastaan allergiseksi. Ekalla kerralla se meni jotenkin ajattelemattomuuden piikkiin, enkä tehnyt asiasta numeroa vaikka pahastuin. Toinen kerta jäi jo kaivelemaan ja nykyisin koko lause saa tosiaan jo niskavillani pystyyn ja olenkin alkanut ajattelemaan, että olisiko minun syytä ruveta katselemaan omaa asuntoa. Ei niin että eroaisimme tai että välttämättä edes muuttaisin sinne, mutta jotta minullakin olisi jotain, tulevaisuuden turva.
Tämä ei edes tunnu enää samalla tavalla kodilta, kun olen nykyisin koko ajan tietoinen siitä, että mikään irtainta lukuunottamatta ei ole minun. En ole todellakaan ollut kärkkymässä mitään omistuksia kun kerran tiedän ettei mies sitä halua, ei se ole ollut minulle ongelma. Ja jos mentäisiin naimisiinkin, MINÄ vaatisin avioehdon, vaikka olen pienituloisempi. En missään nimessä halua hyötyä tässä tms. ja mies tietää sen. Asiasta on puhuttu.
Olen joskus maininnut miehelle tosiaan, että tuollainen pahoittaa mieleni, eikä hän osannut siihen oikein mitään (syytä) sanoa.
Olemme aikuisia, ei yhteisiä lapsia. Miehellä on aikuinen lapsi.
Miten itse suhtautuisitte, mitä tekisitte?
Kommentit (424)
Paha tai ainaki ärsyttävää.
Meillähän tilanne on päinvastoin. Minä omistan talomme, koska sitä ostaessamme olin alle 40V ensiasunnon ostaja ja mies yli. En koskaan ole halunnut omakotitaloa ja tuolloin vuosien painostuksen alla en enää jaksanut taistella ja perustella, että miksen halua.
Nyt sitä sitten ollaan omakotitalon omistaja ja kuulen siitä vähän väliä mieheni taholta. Siis kuinka hän vaan asu siellä. Ei mene päivääkään, ette kadu suostumistani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen asuntohan se on. Sinä voit halutessasi ottaa henkilökohtaista lainaa, ja ostaa mieheltä puolet asunnosta mikäli hän siihen suostuu. Ongelma ratkaistu.
Ero tulossa. Ikävää, mutta totta.
Vierailija kirjoitti:
Miehen asuntohan se on. Sinä voit halutessasi ottaa henkilökohtaista lainaa, ja ostaa mieheltä puolet asunnosta mikäli hän siihen suostuu. Ongelma ratkaistu.
Luehan aloitus uudestaan.
Ap, turhaan maksat vastiketta ja sähköjä ja mitään muutakaan. Ukko kartuttaa omaa varallisuuttaan maksamalla lainaa ja sinä maksat vastikkeet moiselle tyhmälle ukolle. Ei vaikuta kovin hyvältä tilanteelta. Puhu asiasta suorin sanoin tai lähde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
V...… mikä äijä. Miettisin kaksi kertaa jatkaako tuollaisen ääliön kanssa. Meillä mieheni omistaa 100% talon ja muutenkin on elättänyt minut ja lapsemme viimeiset 16 vuotta, eikä koskaan ole sanallakaan ilmaissut että hänen rahojaan vaan käytetään.
Vaikea sanoa, mä en olisi ikinä lähtenyt muuhun kuin 50/50 -omistukseen alun perinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin sairas kuvio, vaikka ymmärrettävä, koska miehellä jälkikasvua ja ap:lla ei. Plussaa siitä, että kotia on sentään laitettu yhdessä, mutta onhan tuo nyt ihan älytöntä että mies on alkanut muistuttelemaan siitä, että omistaa asunnon, joka on kuitenkin yhteinen koti.
Minä hankkisin kyllä oman kämpän tuossa tilanteessa. Avopuolisollahan ei ole mitään asumisoikeutta siinä kohtaa kun mies kuolee. Hyvässä lykyssä hän ei saa edes kutsua hautajaisiin. Se oma koti voi olla vuokralla siihen asti, kun mies kuolee, ja vuokralainen auttaa lainojen maksussa. Toki niitä lainoja pitää itsekin maksella siihen päälle, ei se vuokra riitä millään vastikkeeseen ja lainoihin jos asunto on valtaosin lainalla ostettu.
Vaihtoehtoisesti ap voi myös muuttaa siihen omaan asuntoonsa. Tulee selkeämmin erilliset taloudet, kun ap ei maksele enää miehen juoksevia menoja. Ei kahden aikuisen ihmisen tarvitse asua samassa asunnossa, vaikka muuten pitäisivätkin yhtä. Yökyläilyä voi harrastaa puolin ja toisin.
En huomauttaisi sivulauseessa mitään, vaan nostaisin kissan pöydälle.
Eli tällaisen tapahtuman jälkeen ottaisin kahden kesken ihan vakavasti puheeksi, että nämä hänen puheensa hänen kodistaan, hänen asunnostaan ja hänen parvekkeestaan saavat avovaimon tuntemaan itsensä todella hyyryläiseksi. Kysyisin onko nyt niin, että hän ei enää halua minun täällä asuvan tai tuntemaan tätä paikkaa kodikseni.
Olisi mielenkiintoista kuulla mitä mies vastaa.
Ja jos hän keskustelun jälkeen jatkaa tuollaista käytöstä, ottaisin asian puheeksi myös siinä itse tilanteessa, oli paikalla hämmentyviä ulkopuolisia tai ei. Ja alkaisin katsella sitä omaa asuntoa pikku hiljaa.
Uskallatko sinä nostaa kissan pöydälle, ap?
Voihan nimittäin olla, että neljä vuotta sitten tilanne oli toinen. Neljä vuotta on kulunut, ehkä mies ei jaksa tai viitsi enää sinua nurkissaan pitää pyörimässä. Ehkä hän odottaa sinulta jotain aloitteellisuutta oman omaisuutesi kartuttamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä tuollaisessa tilanteessa pystyisi tuntemaan asuntoa kodikseni. Asua voisin, mutta itse hankkisin samaan aikaan oman (sijoitus)asunnon, jonka vuokraisin. Olisi sitten käytettävissäni, jos ero tulisi. Ei kuulosta vakavalta suhteelta.
Mies puhuu asunnosta, sinä kodista? Ota se koti ja vie se muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimenomaan sitä mies ei halua, että ottaisin puolet lainasta omakseni. Hän haluaa omistaa tämän yksin.
Meillä samanlainen tilanne. Ja typerintä on, että muiden silmissä loisin miehen luona. Teen kaikki kotityöt yksin, hoidan lapset, käyn töissä, mutta en omista mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En huomauttaisi sivulauseessa mitään, vaan nostaisin kissan pöydälle.
Eli tällaisen tapahtuman jälkeen ottaisin kahden kesken ihan vakavasti puheeksi, että nämä hänen puheensa hänen kodistaan, hänen asunnostaan ja hänen parvekkeestaan saavat avovaimon tuntemaan itsensä todella hyyryläiseksi. Kysyisin onko nyt niin, että hän ei enää halua minun täällä asuvan tai tuntemaan tätä paikkaa kodikseni.
Olisi mielenkiintoista kuulla mitä mies vastaa.
Ja jos hän keskustelun jälkeen jatkaa tuollaista käytöstä, ottaisin asian puheeksi myös siinä itse tilanteessa, oli paikalla hämmentyviä ulkopuolisia tai ei. Ja alkaisin katsella sitä omaa asuntoa pikku hiljaa.
Uskallatko sinä nostaa kissan pöydälle, ap?
Voihan nimittäin olla, että neljä vuotta sitten tilanne oli toinen. Neljä vuotta on kulunut, ehkä mies ei jaksa tai viitsi enää sinua nurkissaan pitää pyörimässä. Ehkä hän odottaa sinulta jotain aloitteellisuutta oman omaisuutesi kartuttamiseen.
Tämän aion ehdottomasti tehdä, näin olen ajatellutkin. Olen kyllä sinänsä pariin kertaan asiasta nätisti huomauttanut. Mies on ollut pahoillaan, nähdäkseni vilpittömästi. Mutta silti muutosta ei ole tullut. Asia nyt ei ole ihan jokapäiväinen, mutta kuitenkin arkeamme, eli toistuu sen verran usein, että keljuttaa jo vietävästi.
Piti tehdä aloitus tännekin eikä suoli24-sivut riittänyt ? Vai siirsitkö toisen aloituksen omanasi.
Mun mielestä suoli24ssa tuli jo hyviä kommentteja ja samansuuntaisia saat täälläkin, lukutaidottomia voi olla enemmän.
Ap siis maksaa asuinkulut - vastikkeen, sähkön ja veden - samaan aikaan kun mies lyhentää omistamansa asunnon lainaa ja kartuttaa näin omaisuuttaan, johon ap:llä ei ole mitään osuutta.
En sanoisi tuota aivan win-win-tilanteeksi ap:n kannalta.
Ajattelisin omaa taloudellista tilannetta. Jos kykenet, ota laina omaan asuntoon ja pane se vuokralle. Jos tulee ero niin pääset sinne asumaan. Tai sijoita rahasi muuten.
Taloudelliselta kannalta ei mitään järkeä maksella miehen asunnosta mitään. Etenkin jos olet ehdottanut että maksat siitä 50% ja hän ei suostunut. Maksa enintään 50% juoksevista kuluista tai osuutesi niistä suhteessa nettotuloihin.
Jossainhan tämä omistusasia (valta) kaivertelee miehesi mielessä jos lipsauttelee tuollaisia kommentteja.
Joo, tein aloituksen myös sinne. Hieman eri painotuksella, koska tajusin etten ollut ehkä ihan riittävän selkeä siinä aloituksessani. Tämä vastaa enemmän todellista tilannetta. Hyviä kommentteja sielläkin, erittäin hyviä. Mutta uusia näkökulmia kiva saada nyt kun jäsentelin ajatuksnei ja tilanteen uudelleen.
Ala säästää omaa asuntoa varten. Ota lainaa ja osta sellainen, johon voisit muuttaa tarvittaessa itsekin, mutta jonka voit nyt vuokrata ja vuokratuloilla maksaa lainaa. Näin tulevaisuutesi olisi turvattu.
Näinhän mieskin tekee nyt. Säästyneillä vastike-, sählö- ym. maksuilla hän maksaa asuntolainaansa.
Ja lopeta heti kaikenlaisen ylimääräisen osto miehen asuntoon. Kaikki huolto- ja remonttiasiat kuuluvat hänelle. Laita itsesi tiukalle säästölinjalle omaa sijoitusasuntoa varten. Jos mies ihmettelee, niin sanot vain, että asuntohan on hänen omaisuuttasn, kuten hän tehnyt selväksi. Jopa tuttaville.
Alue: Aihe vapaa
Kuulostaa pahalta. Miehen käytös viittaa vahvasti narsismiin....