Lue keskustelun säännöt.
Onko pakko mennä anoppilaan, jos ei halua?
25.08.2018 |
Mieheni vanhemmat asuu melko kaukana, viiden tunnin ajomatkan päässä meiltä. Eli kun sinne lähtee niin täytyy olla muutama päivä paikan päällä. Heillä on kuitenkin hyvin pieni koti, ja joudutaan yöpymään olohuoneen nurkassa levitettävässä vuodesohvassa ja lapsi matkasängyssä, asunnossa on olohuoneen lisäksi vain pieni keittiö ja heidän makuuhuone ja pieni wc-kylpyhuone. Mitään yksityisyyttä ei ole ja jos haluan vaikkapa vaihtaa vaatteita niin anoppi tuijottaa sohvalla siinä vieressä. En erityisemmin pidä apesta enkä anopista, mutta en heitä nyt inhoakaan, luulen, että hekin tuntevat minua kohtaan näin. Ollaan vaan aivan erilaisia ihmisiä sekä ajattelumaailmalta, taustalta että kiinnostuksen kohteilta, niin en koskaan keksi heille mitään sanottavaa eikä he minulle. En haluaisi enkä jaksaisi käydä anoppilassa, koska inhoan siellä yöpymistä. Joku tunnin kyläily olisi vielä ok, mutta muutamaksi päiväksi kerrallaan tuonne ahdistaa jo aivan liikaa. He heräävät aikaisin ja tulevat siihen olohuoneeseen, jossa nukumme, siivoilemaan ja puuhailemaan. Mies vaatii minua mukaansa sinne ja suuttuu kun en lähde. Jos taas lähden niin miehellä on siellä varattu pitkä lista tekemistä (auttamista), jonka parissa mies on kiinni ja minulla ei mitään tekemistä (minun ei haluta auttavan noissa asioissa, jos alan niitä tekemään niin anoppi tulee sanomaan, että älä tee vaan tule hänen kanssaan keittiöön istumaan). Onko pakko mennä? Teenkö väärin miestäni kohtaan jos en mene?
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas nainen kutoo, ompelee, parsii, lukee, ulkoilee lapsen kanssa 3 x päivässä 2 tuntia. Siinä se menee. Saat raitista ilmaa ja kunto kohenee. Lapsella varmaan rattaat joissa nukkuukin. Kävelet 10 km päivittäin. Käyt ostoksilla. Viet anopinkin kauppaan. Laihdut 3 kg viikossa.
Ei voisi vähempää kiinnostaa kutoa ja ommella anoppilassa. Laihduttaa ja lenkkeillä voin kotonakin. Anoppi osaa käydä itsenäisesti kaupassa.
Ok. Luulin, ettet halua ehkä riidellä ja pahoittaa miehen mieltä.
Olisit voinut ottaa ikään kuin työ- ja kuntoilumatkana. Mutta oma valinta.
Miten se ompelu ja kuntoilu olisi ratkaisu tuohon inhottavaan yöpymiseen?
Jos ap olisi päivän aktiviteeteista väsynyt, ei olisi paljon väliä miten ja missä nukkuu - kelpaisi vaikka vieras sohva tosi unentarpeeseen.
Sitäpaitsi kun tekee jotain (ei ole pakko ommella - voi opiskella vaikka esppanjan kielioppia), ei ole oleminen niin pitkästyttävää.
Voihan siihen anoppiinkin yrittää tutustua noin niin kuin ihmisenä, eikä pelkästään katsella pitkin nenänvartta. Tämä on kuitenkin kyennyt synnyttämään miehen, joka ainakin jossain määrin on kelvannut sulostuttamaan ap:n synkeää elämää.
Me ollaan miehen kanssa molemmat jo päälle nelikymppisiä, olin 41 kun sain tämän ainoan lapsemme. Olen liian vanha yöpymään jossain sohvalla muiden nurkissa vaikka olisinkin ompelusta väsynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hotelliin yöksi, halus mies tai ei. Tai voithan mennä hotelliin ja mies yöpyy kotonaan, jos ehdottomasti ei mene hotelliin. Mutta mies lapsen kanssa kaksistaan paras vaihtoehto. Ja menisin kyllä miehen mukana hommiin kielsi anoppi tai ei.
Samaa mieltä. Anoppi haluaa nähdä poikansa ja lapsen lapsensa. Jos sinä et lähde ja sen takia ei lapsikaan, ei ole hyvä vaihtoehto. Kokeilkaa kerran hotellissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän sun pakko ole mennä. Haluavat varmasti nähdä myös lastenlastaan eli meniskö lapsi isän kanssa kahdestaan? Joskus on vaan niin että muutaman päivän joutuu kärsimään avioliiton takia vai mitä?
Ei menisi, koska mies on siellä niin kiinni niissä auttamistöissä (jotka on siis ihan perusteltuja ja tarpeellisia asioita), että ei ehdi katsoa lapsen perään ja appi ja anoppi taas ei vain katso lapsen perään. Minua tarvitaan siellä "lapsenvahtina". Lapsi on kaksivuotias eli ei voi olla ilman peräänkatsomista, rikkoo kaikki mummonsa koriste-esineet jne muuten.
Mitä isoja auttamistöitä noin pienessä asunnossa on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän sun pakko ole mennä. Haluavat varmasti nähdä myös lastenlastaan eli meniskö lapsi isän kanssa kahdestaan? Joskus on vaan niin että muutaman päivän joutuu kärsimään avioliiton takia vai mitä?
Ei menisi, koska mies on siellä niin kiinni niissä auttamistöissä (jotka on siis ihan perusteltuja ja tarpeellisia asioita), että ei ehdi katsoa lapsen perään ja appi ja anoppi taas ei vain katso lapsen perään. Minua tarvitaan siellä "lapsenvahtina". Lapsi on kaksivuotias eli ei voi olla ilman peräänkatsomista, rikkoo kaikki mummonsa koriste-esineet jne muuten.
Mitä isoja auttamistöitä noin pienessä asunnossa on?
Tietokoneen kanssa, auton kanssa jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas nainen kutoo, ompelee, parsii, lukee, ulkoilee lapsen kanssa 3 x päivässä 2 tuntia. Siinä se menee. Saat raitista ilmaa ja kunto kohenee. Lapsella varmaan rattaat joissa nukkuukin. Kävelet 10 km päivittäin. Käyt ostoksilla. Viet anopinkin kauppaan. Laihdut 3 kg viikossa.
Ei voisi vähempää kiinnostaa kutoa ja ommella anoppilassa. Laihduttaa ja lenkkeillä voin kotonakin. Anoppi osaa käydä itsenäisesti kaupassa.
Ok. Luulin, ettet halua ehkä riidellä ja pahoittaa miehen mieltä.
Olisit voinut ottaa ikään kuin työ- ja kuntoilumatkana. Mutta oma valinta.
Miten se ompelu ja kuntoilu olisi ratkaisu tuohon inhottavaan yöpymiseen?
Jos ap olisi päivän aktiviteeteista väsynyt, ei olisi paljon väliä miten ja missä nukkuu - kelpaisi vaikka vieras sohva tosi unentarpeeseen.
Sitäpaitsi kun tekee jotain (ei ole pakko ommella - voi opiskella vaikka esppanjan kielioppia), ei ole oleminen niin pitkästyttävää.
Voihan siihen anoppiinkin yrittää tutustua noin niin kuin ihmisenä, eikä pelkästään katsella pitkin nenänvartta. Tämä on kuitenkin kyennyt synnyttämään miehen, joka ainakin jossain määrin on kelvannut sulostuttamaan ap:n synkeää elämää.
Me ollaan miehen kanssa molemmat jo päälle nelikymppisiä, olin 41 kun sain tämän ainoan lapsemme. Olen liian vanha yöpymään jossain sohvalla muiden nurkissa vaikka olisinkin ompelusta väsynyt.
Oliko tämä ap? Luulin että olet parikymppinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas nainen kutoo, ompelee, parsii, lukee, ulkoilee lapsen kanssa 3 x päivässä 2 tuntia. Siinä se menee. Saat raitista ilmaa ja kunto kohenee. Lapsella varmaan rattaat joissa nukkuukin. Kävelet 10 km päivittäin. Käyt ostoksilla. Viet anopinkin kauppaan. Laihdut 3 kg viikossa.
Ei voisi vähempää kiinnostaa kutoa ja ommella anoppilassa. Laihduttaa ja lenkkeillä voin kotonakin. Anoppi osaa käydä itsenäisesti kaupassa.
Ok. Luulin, ettet halua ehkä riidellä ja pahoittaa miehen mieltä.
Olisit voinut ottaa ikään kuin työ- ja kuntoilumatkana. Mutta oma valinta.
Miten se ompelu ja kuntoilu olisi ratkaisu tuohon inhottavaan yöpymiseen?
Jos ap olisi päivän aktiviteeteista väsynyt, ei olisi paljon väliä miten ja missä nukkuu - kelpaisi vaikka vieras sohva tosi unentarpeeseen.
Sitäpaitsi kun tekee jotain (ei ole pakko ommella - voi opiskella vaikka esppanjan kielioppia), ei ole oleminen niin pitkästyttävää.
Voihan siihen anoppiinkin yrittää tutustua noin niin kuin ihmisenä, eikä pelkästään katsella pitkin nenänvartta. Tämä on kuitenkin kyennyt synnyttämään miehen, joka ainakin jossain määrin on kelvannut sulostuttamaan ap:n synkeää elämää.
Me ollaan miehen kanssa molemmat jo päälle nelikymppisiä, olin 41 kun sain tämän ainoan lapsemme. Olen liian vanha yöpymään jossain sohvalla muiden nurkissa vaikka olisinkin ompelusta väsynyt.
Oliko tämä ap? Luulin että olet parikymppinen.
Olin kyllä. En ole tosiaankaan parikymppinen. Unohdin mainita aloituksessani ikäni, en tullut ajatelleeksi että sillä olisi suurta merkitystä.
Jännä miten aggressiivisia ja syyllistäviä kommentteja tulee ihan asialliseen kysymykseen. Jotain ylimääräistä jännitettä asetelmassa on oltava koska se osalla menee noin tunteisiin.
Ymmärrän että ei ole kivaa olla toisen nurkissa montaa yötä varsinkaan jos ei ole omaa yksityisyyttä.
Voisiko vierailuista tehdä lyhyempiä? Tai lähteä vain joka toisella kerralla mukaan. Joku ehdottikin että sinnikkäästi pysyt miehesi mukana auttamassa. Ei tule tylsää ja hommatkin ehkä valmistuu nopeammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän sun pakko ole mennä. Haluavat varmasti nähdä myös lastenlastaan eli meniskö lapsi isän kanssa kahdestaan? Joskus on vaan niin että muutaman päivän joutuu kärsimään avioliiton takia vai mitä?
Ei menisi, koska mies on siellä niin kiinni niissä auttamistöissä (jotka on siis ihan perusteltuja ja tarpeellisia asioita), että ei ehdi katsoa lapsen perään ja appi ja anoppi taas ei vain katso lapsen perään. Minua tarvitaan siellä "lapsenvahtina". Lapsi on kaksivuotias eli ei voi olla ilman peräänkatsomista, rikkoo kaikki mummonsa koriste-esineet jne muuten.
Mitä isoja auttamistöitä noin pienessä asunnossa on?
Tietokoneen kanssa, auton kanssa jne.
Haluaako mies ehdiottomasti auttaa? Koska ihan rahalla noista selviää, auto ja tietokone huoltoon. Vai ovatko he vähävaraisia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän sun pakko ole mennä. Haluavat varmasti nähdä myös lastenlastaan eli meniskö lapsi isän kanssa kahdestaan? Joskus on vaan niin että muutaman päivän joutuu kärsimään avioliiton takia vai mitä?
Ei menisi, koska mies on siellä niin kiinni niissä auttamistöissä (jotka on siis ihan perusteltuja ja tarpeellisia asioita), että ei ehdi katsoa lapsen perään ja appi ja anoppi taas ei vain katso lapsen perään. Minua tarvitaan siellä "lapsenvahtina". Lapsi on kaksivuotias eli ei voi olla ilman peräänkatsomista, rikkoo kaikki mummonsa koriste-esineet jne muuten.
Mitä isoja auttamistöitä noin pienessä asunnossa on?
Tietokoneen kanssa, auton kanssa jne.
Minkä ikäisiä ne isovanhemmat ovat? Auto ja tietokone aina rikki? Nuo voi korjauttaa ihan huollossa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en menisi kiukuttelisi mies siitä tai ei. Yleensä eivät miehet pitkään kiukuttele eli ihan senkin vuoksi ihan hyvillä mielin voit olla menemättä.
Jos kuitenkin haluat mennä vaadi ehdoksi se hotelliyö ja anoppilassa auta miestä niissä hommissa mitä hänelle on varattu ja annan anopin mököttää. Jos ei suostu hotelliyöhön voit aina vetästä naisille perinteisen ässän hihasta eli seksiä hotellissa toimii varmasti ;)
Meillä anoppi asuu vartin matkan päässä, mutta käydään siellä vain kylässä joulun pyhinä yhtenä päivänä. Ei mennä sinne pieneen koppiin syömään pakastealtaasta ostettuja pullia ja mies itse samaa mieltä ei tuputa sinne menemään. Anoppi tunkee sitten meillä joka toinen sunnuntai, mutta se on ihan ok ei pitkään viivy kun apilla aina kiire.
Mun vanhemmilla käydään joka viikonloppu he asuvat viiden minuutin matkan päässä ja siellä on seuraa meille kaikille mieheni viihtyy isäni kanssa ja lapsilla on tekemistä, äitini tykkää laittaa ruokaa ja sen takia kutsuukin aina meitä viikonloppuisin syömään, kun tykkää laittaa ja ei isäni jaksa niitä kaikkia syödä.
Mutta siis pointti löytäkää ratkaisu joka miellyttää teitä molempia! Ei ole missään kirjoitettu sääntöä, että molempien vanhempien kanssa tarvitsisi yhtä paljon nähdä eli rohkeasti vain etsimään itselle sopivaa ratkaisua :)
Meillä ei ole anoppilaan noin pitkä matka ja siellä saa sentään nukkua ruokahuoneessa omassa rauhassa, mutta ei se yökyläily silti kivaa ole. Ja vielä vähemmän tuossa suhteen alkuvaiheessa kun lapsikin on vielä pieni ja appivanhemmat vielä vähän vieraita. Se yhdessäolo on helpottanut ajan kanssa, kun ollaan tutustuttu ja samalla itsekin on oppinut olemaan siellä rennommin, melkein kuin kotonaan. Silti, kyllä pari kolme kertaa vuodessa yökyläilyä on ihan maksimi. Ollaan alettu käydä enempi päiväseltään (kahden tunnin ajomatka) ja silloin on alempi kynnys lähteä, kun ei ole sitä rumbaa mikä yöpyminen vaatii (yöasut, pesuvermeet, pyyhkeet ja lakanat - niiden pyykkäämisestä puhumattakaan).
Mutta viiden tunnin päähän en lähtisi tuollaisiin oloihin kärvistelemään. Hotelli tai AirBnb tai mies saisi mennä keskenään. Pienen lapsen kanssa kyläily paikassa, jossa kukaan muu ei lasta vahdi ja jossa on kaiken maailman koriste-esineitä ja muita varottavia asioita, on todella raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksette ole hotellissa, tai vuokraa mökkiä tai jotain lähistöltä? Mä en missään nimessä lähtisi tuollaiseen.
En ole ap, mutta tavallaan samassa tilanteessa. Ihan joka pikku paikkakunnalla ei ole hotellia - tai jos on, niin sellainen nuhjuinen ’80-luvun ’kaurismäkeinen’ mesta. Ällöttävä siis sekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän sun pakko ole mennä. Haluavat varmasti nähdä myös lastenlastaan eli meniskö lapsi isän kanssa kahdestaan? Joskus on vaan niin että muutaman päivän joutuu kärsimään avioliiton takia vai mitä?
Ei menisi, koska mies on siellä niin kiinni niissä auttamistöissä (jotka on siis ihan perusteltuja ja tarpeellisia asioita), että ei ehdi katsoa lapsen perään ja appi ja anoppi taas ei vain katso lapsen perään. Minua tarvitaan siellä "lapsenvahtina". Lapsi on kaksivuotias eli ei voi olla ilman peräänkatsomista, rikkoo kaikki mummonsa koriste-esineet jne muuten.
Mitä isoja auttamistöitä noin pienessä asunnossa on?
Tietokoneen kanssa, auton kanssa jne.
Haluaako mies ehdiottomasti auttaa? Koska ihan rahalla noista selviää, auto ja tietokone huoltoon. Vai ovatko he vähävaraisia?
Nimenomaan haluaa auttaa ja tehdä itse. Ja siis tietokoneessa ei aina ole kyse siitä, että olisi rikki vaan pitää asentaa jotain juttuja tai päivittää ohjelmistoja ym. Mutta siis mies tekee koska tykkää auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai on! Jo Jeesus sanoi että anoppilaan on pakko mennä. Mikset pääse yli tuosta sairaalloisesta itsekkyydestäsi ja halustasi loukata miehesi sukua ja erityisesti anoppiasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas nainen kutoo, ompelee, parsii, lukee, ulkoilee lapsen kanssa 3 x päivässä 2 tuntia. Siinä se menee. Saat raitista ilmaa ja kunto kohenee. Lapsella varmaan rattaat joissa nukkuukin. Kävelet 10 km päivittäin. Käyt ostoksilla. Viet anopinkin kauppaan. Laihdut 3 kg viikossa.
Ei voisi vähempää kiinnostaa kutoa ja ommella anoppilassa. Laihduttaa ja lenkkeillä voin kotonakin. Anoppi osaa käydä itsenäisesti kaupassa.
Ok. Luulin, ettet halua ehkä riidellä ja pahoittaa miehen mieltä.
Olisit voinut ottaa ikään kuin työ- ja kuntoilumatkana. Mutta oma valinta.
Miten se ompelu ja kuntoilu olisi ratkaisu tuohon inhottavaan yöpymiseen?
Jos ap olisi päivän aktiviteeteista väsynyt, ei olisi paljon väliä miten ja missä nukkuu - kelpaisi vaikka vieras sohva tosi unentarpeeseen.
Sitäpaitsi kun tekee jotain (ei ole pakko ommella - voi opiskella vaikka esppanjan kielioppia), ei ole oleminen niin pitkästyttävää.
Voihan siihen anoppiinkin yrittää tutustua noin niin kuin ihmisenä, eikä pelkästään katsella pitkin nenänvartta. Tämä on kuitenkin kyennyt synnyttämään miehen, joka ainakin jossain määrin on kelvannut sulostuttamaan ap:n synkeää elämää.
Me ollaan miehen kanssa molemmat jo päälle nelikymppisiä, olin 41 kun sain tämän ainoan lapsemme. Olen liian vanha yöpymään jossain sohvalla muiden nurkissa vaikka olisinkin ompelusta väsynyt.
Oliko tämä ap? Luulin että olet parikymppinen.
Olin kyllä. En ole tosiaankaan parikymppinen. Unohdin mainita aloituksessani ikäni, en tullut ajatelleeksi että sillä olisi suurta merkitystä.
Onhan se kiinnostava tieto. Olisi luullut, että tuossa iässä on jo järki kasvanut ja suvaitsevaisuutta edes toista ikänaista kohtaan löytyisi. - Vaikutti nimittäin aika murrosikäisen asenteelta.
Miksi otit tuollaisen köyhän perheen pojan mieheksesi? Eikö löytynyt menestyjää vai tekikö tiukkaa saada edes tuo luuseri siittäjäksi.
Ei ole. Minä en käy. Mun mielestä ihmisen ei ole pakko tehdä yhtään mitään, paitsi huolehtia lapsistaan.
Mulla on tosin riitelevät anoppi ja appiukko. Eivät välittäneet vaikka oltiin siellä lasten kanssa. Riitelevät koko ajan. En ymmärtä miksi he ovat edes yhdesdä kun tuntuvat inhoavan toisiaan. Anoppi on tosi kova komentamaan ja on kiukkuinen. Appiukko on alkoholisti.
Tulee oikein oksennusta suuhun ja alkaa itkettämään kun ajattelee noita köyhien ihmisten pieniä ja sotkuisia asuntoja, joissa ne esittävät normaaleja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas nainen kutoo, ompelee, parsii, lukee, ulkoilee lapsen kanssa 3 x päivässä 2 tuntia. Siinä se menee. Saat raitista ilmaa ja kunto kohenee. Lapsella varmaan rattaat joissa nukkuukin. Kävelet 10 km päivittäin. Käyt ostoksilla. Viet anopinkin kauppaan. Laihdut 3 kg viikossa.
Ei voisi vähempää kiinnostaa kutoa ja ommella anoppilassa. Laihduttaa ja lenkkeillä voin kotonakin. Anoppi osaa käydä itsenäisesti kaupassa.
Ok. Luulin, ettet halua ehkä riidellä ja pahoittaa miehen mieltä.
Olisit voinut ottaa ikään kuin työ- ja kuntoilumatkana. Mutta oma valinta.
Miten se ompelu ja kuntoilu olisi ratkaisu tuohon inhottavaan yöpymiseen?
Jos ap olisi päivän aktiviteeteista väsynyt, ei olisi paljon väliä miten ja missä nukkuu - kelpaisi vaikka vieras sohva tosi unentarpeeseen.
Sitäpaitsi kun tekee jotain (ei ole pakko ommella - voi opiskella vaikka esppanjan kielioppia), ei ole oleminen niin pitkästyttävää.
Voihan siihen anoppiinkin yrittää tutustua noin niin kuin ihmisenä, eikä pelkästään katsella pitkin nenänvartta. Tämä on kuitenkin kyennyt synnyttämään miehen, joka ainakin jossain määrin on kelvannut sulostuttamaan ap:n synkeää elämää.
Me ollaan miehen kanssa molemmat jo päälle nelikymppisiä, olin 41 kun sain tämän ainoan lapsemme. Olen liian vanha yöpymään jossain sohvalla muiden nurkissa vaikka olisinkin ompelusta väsynyt.
Oliko tämä ap? Luulin että olet parikymppinen.
Olin kyllä. En ole tosiaankaan parikymppinen. Unohdin mainita aloituksessani ikäni, en tullut ajatelleeksi että sillä olisi suurta merkitystä.
Onhan se kiinnostava tieto. Olisi luullut, että tuossa iässä on jo järki kasvanut ja suvaitsevaisuutta edes toista ikänaista kohtaan löytyisi. - Vaikutti nimittäin aika murrosikäisen asenteelta.
Mäkin luulin että ap on todella nuori kun luin ketjun. Kyllä nelikymppinen jo osaa itse mennä hotelliin tai jäädä kotiin vaikka mies olisi eri mieltä. Ja ymmärtää että mies ja lapsi on appivanhemmille tärkeät.
Hyvä juttu! Monesti miehen perhe ei tunnu olevan niin tärkeä.