Onko väärin vaatia lapsilta että leikit pysyy pääsääntöisesti omassa huoneessa?

Vierailija kirjoitti:

Viihtysitkö sinä itse yksin jossakin huoneessa ja muut rakkaat läheiset seurustelisi ja olisi yhdessä toisessa huoneessa?

Ihminen, myös lapsi on laumaeläin ja viihtyy parhaiten läheisten ja rakkaiten seurassa ja saa mielihyvää ja iloa toistensa seurasta.

Tämä. Muistan vieläkin sen yksinäisyyden tunteen kun leikin junaradalla yksin omassa huoneessa.

Oli kivaa leikkiä, mutta samalla oli yksinäinen olo ja vähän pelottikin.

Ei ole väärin vaatia. Meillä 15 vuotta sitten kun lapsi oli pieni niin todellakin leikit pysyivät hänen huoneessaan.

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunta on täynnä sääntöjä, lasten on hyvä oppia pienestä pitäen, ettei ihan mikä vaan ole sallittua.

Koti on koti ja siellä pitää olla sallittua ihan mikä vaan sille perheelle sopii. Kotia ei pidä verrata muuhun yhteiskuntaan ja sen sääntöihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa useammassa kodissa olla niin, että siellä olohuoneessa ja keittiössä saa olla vain aikuisten tavaroita, ja kun tarkemmin tutkaillaan, niitä naisen hyväksymiä tavaroita. Mihin ne miehet saavat omia tavaroitaan tuoda, työhuoneeseen? Meillä kaikkien tavarat sai olla kaikissa huoneissa, lapset leikkivät auloissa, olohuoneessa ja tv-huoneessa kun enemmän tilaa tarvitsivat, samoin miehen ja minun työpaperit ja koneet olivat milloin keittiön tasolla, milloin olohuoneessa, melkein useammin kuin työhuoneessa. Läksyjä lukivat alakoululaisina enemmän keittiön pöydän ääressä kuin huoneissaan. Onhan koti sekainen kun tavaroita on ympäriinsä, OKV tai konmarituspainajainen, mutta kaikki viihdyttiin hyvin. rento tyyli houkutteli myös lasten kavereita, kotona oli yleensä omien lisäksi lauma tyttöjä ja poikia kun töistä tuli. Kaikesta tuosta seurasi, että tutustui hyvin lasten kavereihin - ja tuo taas auttoi lasten murrosiässä, pystyi puhumaan järkeä sille nopeiten kypsyvälle porukassa kun oma lapsi vielä kiukutteli ängstiään. Vieläkin sama juttu kun lapset tulevat opiskelupaikkakunniltaan käymään, ne tavarat leviävät. Mutta välit ovat pysyneet lämpiminä, ne alakouluaikaiset "sotkijakaveritkin" tulevat vielä iloisena käymään ja asettuvat ruokapöytään yhtä luontevasti kuin pieninä. Eli kenen se koti on ja ketkä kaikki kodin säännöillä kotona viihtyvät, nuo kai tärkeitä kysymyksiä tuon leikkialue pohdinnan takana.

Kuulostaa joo o kivalta, kuulostaa myös siltä että teillä oli tuolle tilaa.

Meillä on 60 neliötä kämpässä. Eipä oo auloja, työhuoneita tai tv-huoneita mihin ripotella roinaa mielinmäärin. Jos minä jätän työkamat keittiön pöydälle; siinä ei syö kukaan. Jos lapsi rakentaa legolinnan keittiöön; et pääse jääkaapilta hellalle. Itseasiassa meillä ei edes ole keittiötä vaan tupakeittiö.

Muutenkaan en usko sellaiseen että välit on sitä lämpimämmät, mitä enemmän eletään kuin siat pellossa.

ap

Et ihan saanut kiinni ajatuksestani.  "Siat pellossa" meidän tapauksessamme ei tarkoittanut tahallista sotkua tai likaisuutta, enemmän siitä, että koti oli koti kaikille, lapsilla oli oikeus näkyä kotonaan, samoin kuin aikuisilla. Ehkä kertoo myös niistä perheen arvoista: onko siisteys se tärkein vaiko yhdessäoleminen, keskustelut, lasten ja vanhempien vuorovaikutus.

Olet kyllä aika pakkaus. Meillä ei olkkarissa leikitä. Tällä hetkellä olkkarissa (joka on siisti ja kuin suoraan sisustuslehden tai -blogin sivuilta) mun kainalossa pötköttelee 14v ja 6v pojat. Keskimmäinen on yökylässä kaverilla. Hetki sitten tehtiin kaikki yhdessä ruokaa ja syötiin. Juteltiin. Aiemmin päivällä rakensin kuopuksen kanssa legoilla (tämän huoneessa). Meillä on siistiä ja kaunista aina, mutta myös aikaa olla yhdessä, jutella, olla lähekkäin. Kaikki osallistuu kotihommien tekemiseen, eikä kukaan jätä tavaroitaan lojumaan.

No varmasti on aina aikaa olla yhdessä, jos palstailet 14 v kainalossa! Terkkuja vaan hänelle, jos lukee :)

Meillä voi leikkiä missä huoneessa haluaa, mutta lelut pitää leikin jälkeen itse siivota omiin huoneisiin niitä ei jätetä ympäri taloa. Lapset 4 ja 6. Omat huoneet molemmilla ja joskus vuosi sitten alkoivatkin enemmän omissa huoneissaan viihtymään ja nykyisin aika harvoin raijaavat edes hirveästi mitään leluja muihib paitsi toistensa huoneisiin. Meillä on myös ”hoitohuone” olen pph eli tämä huone on on myös leikkiin tarkoitettu, mutta ei omat siellä leiki kuin vain hoitolasten ollessa paikalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa useammassa kodissa olla niin, että siellä olohuoneessa ja keittiössä saa olla vain aikuisten tavaroita, ja kun tarkemmin tutkaillaan, niitä naisen hyväksymiä tavaroita. Mihin ne miehet saavat omia tavaroitaan tuoda, työhuoneeseen? Meillä kaikkien tavarat sai olla kaikissa huoneissa, lapset leikkivät auloissa, olohuoneessa ja tv-huoneessa kun enemmän tilaa tarvitsivat, samoin miehen ja minun työpaperit ja koneet olivat milloin keittiön tasolla, milloin olohuoneessa, melkein useammin kuin työhuoneessa. Läksyjä lukivat alakoululaisina enemmän keittiön pöydän ääressä kuin huoneissaan. Onhan koti sekainen kun tavaroita on ympäriinsä, OKV tai konmarituspainajainen, mutta kaikki viihdyttiin hyvin. rento tyyli houkutteli myös lasten kavereita, kotona oli yleensä omien lisäksi lauma tyttöjä ja poikia kun töistä tuli. Kaikesta tuosta seurasi, että tutustui hyvin lasten kavereihin - ja tuo taas auttoi lasten murrosiässä, pystyi puhumaan järkeä sille nopeiten kypsyvälle porukassa kun oma lapsi vielä kiukutteli ängstiään. Vieläkin sama juttu kun lapset tulevat opiskelupaikkakunniltaan käymään, ne tavarat leviävät. Mutta välit ovat pysyneet lämpiminä, ne alakouluaikaiset "sotkijakaveritkin" tulevat vielä iloisena käymään ja asettuvat ruokapöytään yhtä luontevasti kuin pieninä. Eli kenen se koti on ja ketkä kaikki kodin säännöillä kotona viihtyvät, nuo kai tärkeitä kysymyksiä tuon leikkialue pohdinnan takana.

Kuulostaa joo o kivalta, kuulostaa myös siltä että teillä oli tuolle tilaa.

Meillä on 60 neliötä kämpässä. Eipä oo auloja, työhuoneita tai tv-huoneita mihin ripotella roinaa mielinmäärin. Jos minä jätän työkamat keittiön pöydälle; siinä ei syö kukaan. Jos lapsi rakentaa legolinnan keittiöön; et pääse jääkaapilta hellalle. Itseasiassa meillä ei edes ole keittiötä vaan tupakeittiö.

Muutenkaan en usko sellaiseen että välit on sitä lämpimämmät, mitä enemmän eletään kuin siat pellossa.

ap

Et ihan saanut kiinni ajatuksestani.  "Siat pellossa" meidän tapauksessamme ei tarkoittanut tahallista sotkua tai likaisuutta, enemmän siitä, että koti oli koti kaikille, lapsilla oli oikeus näkyä kotonaan, samoin kuin aikuisilla. Ehkä kertoo myös niistä perheen arvoista: onko siisteys se tärkein vaiko yhdessäoleminen, keskustelut, lasten ja vanhempien vuorovaikutus.

Olet kyllä aika pakkaus. Meillä ei olkkarissa leikitä. Tällä hetkellä olkkarissa (joka on siisti ja kuin suoraan sisustuslehden tai -blogin sivuilta) mun kainalossa pötköttelee 14v ja 6v pojat. Keskimmäinen on yökylässä kaverilla. Hetki sitten tehtiin kaikki yhdessä ruokaa ja syötiin. Juteltiin. Aiemmin päivällä rakensin kuopuksen kanssa legoilla (tämän huoneessa). Meillä on siistiä ja kaunista aina, mutta myös aikaa olla yhdessä, jutella, olla lähekkäin. Kaikki osallistuu kotihommien tekemiseen, eikä kukaan jätä tavaroitaan lojumaan.

No varmasti on aina aikaa olla yhdessä, jos palstailet 14 v kainalossa! Terkkuja vaan hänelle, jos lukee :)

Nämä lapset katselee telkkaria mun kainalossa. Ei me nyt sentään 24/7 seurustella, jokainen saa tehdä omia juttujaan myös.

Meillä on lapset teinejä, eikä heitä enää näe juuri lainkaan huoneidensa ulkopuolella.

Olen tyytyväinen että annoin heidän leikkiä olkkarissa, tehdä autoratoja ja majoja ja legokaupunkeja. Niistä on nyt hyvät muistot vaikka eivät ne kovin hauskoja aina olleet.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole väärin vaatia. Meillä 15 vuotta sitten kun lapsi oli pieni niin todellakin leikit pysyivät hänen huoneessaan.

Varmaan teini pysyy siellä vieläkin.