Onko väärin vaatia lapsilta että leikit pysyy pääsääntöisesti omassa huoneessa?

Olet siis tähän asti sallinut leikit olohuoneessa, vauva-aikana jopa mahdollisesti kannustanut niihin? Ja nyt haluat yhtäkkiä, että tämä peli ei vetele?

Lapsen kannalta kyse on isosta jutusta eli tähän asti sallitusta tulee kiellettyä, vaikka oikeastaan mikään olennainen ei muutu. On hankala ymmärtää, että jotain tehdään, koska äiti käskee sen sijaan, että äiti olisi alusta asti tajunnut, että leikkien paikka on lastenhuone ja pitänyt ne leikit siellä. Nyt ap on opettanut lapsille tavan, josta pitäisi päästä eroon eikä lapsilla ole mitään käsitystä, että miksi.

Voit käskeä lapset pois luotasi, kyllä he siihen tottuvat. Mutta voi olla hankala 3-4 vuoden kuluttua saada lapsia palaamaan omista huoneistaan luoksesi siinä vaiheessa, kun maailma on puhelimessa. Ei ne enää siinä vaiheessa kerro/näytä luontevasti, mitä tekevät puhelimellaan, joten olet taas uuden ongelman edessä. Miten olla mukana lapsen elämässä, kun lapsi on siellä huoneessaan eikä ymmärrä, miksi pitäisi olla muun perheen kanssa, kun sieltä on aikanaan pois ajettu.

Juu ja nyt en halua kuulla, että otan lapsilta puhelimet pois. Ota vaan, mutta lapsi ei  tule ulos huoneestaan!

No täällä vedetään taas mutkia suoriksi huolella 😂

Tottakai lapset saisivat edelleen olla vapaasti kodissa, mutta tulisi uudet säännöt sen suhteen että lelut pysyy omassa huoneessa. Mutta esim. lukeminen, piirtäminen ym rauhallinen toiminta olisi ihan ok vaikka keittiössäkin. Luvalla voisi jotain lelujakin välillä tuoda olkkariinkin.

Ja tottakai meillä on sääntö ettei kaikkea saa nytkään kerralla raijata olohuoneeseen ja illalla siivotaan, mutta olen niin kyllästynyt urputtamaan tästä asiasta ja toimimaan lelumäärävahtina, koska esim. siivoamisesta lapset uhmaa lähes päivittäin.

Lastenhuone on olohuoneen vieressä enkä muutenkaan mihinkään suljettujen ovien taakse heitä ole laittamassa.

Ja joo, on ollut eri säännöt tähän saakka, mielestäni sääntöjä voidaan kyllä lasten kanssa muuttaa, kun niistä yhdessä keskustellaan. Ja luonnollisesti säännöt muuttuu lasten kasvaessa, muissakin asioissa! Minusta luonnollista että 1v leikkii jaloissa jatkuvasti. Mutta etenkin 6-vuotias voi kyllä opetella pikkuhiljaa pitämään leikkejä omassa huoneessaan - etenkin jos ja kun niitä haluaa seuraavana päivänä jatkaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

No täällä vedetään taas mutkia suoriksi huolella 😂

Tottakai lapset saisivat edelleen olla vapaasti kodissa, mutta tulisi uudet säännöt sen suhteen että lelut pysyy omassa huoneessa. Mutta esim. lukeminen, piirtäminen ym rauhallinen toiminta olisi ihan ok vaikka keittiössäkin. Luvalla voisi jotain lelujakin välillä tuoda olkkariinkin.

Ja tottakai meillä on sääntö ettei kaikkea saa nytkään kerralla raijata olohuoneeseen ja illalla siivotaan, mutta olen niin kyllästynyt urputtamaan tästä asiasta ja toimimaan lelumäärävahtina, koska esim. siivoamisesta lapset uhmaa lähes päivittäin.

Lastenhuone on olohuoneen vieressä enkä muutenkaan mihinkään suljettujen ovien taakse heitä ole laittamassa.

Ja joo, on ollut eri säännöt tähän saakka, mielestäni sääntöjä voidaan kyllä lasten kanssa muuttaa, kun niistä yhdessä keskustellaan. Ja luonnollisesti säännöt muuttuu lasten kasvaessa, muissakin asioissa! Minusta luonnollista että 1v leikkii jaloissa jatkuvasti. Mutta etenkin 6-vuotias voi kyllä opetella pikkuhiljaa pitämään leikkejä omassa huoneessaan - etenkin jos ja kun niitä haluaa seuraavana päivänä jatkaa.

Ap

Mitä sitten kyselet jos olet noin varma asiastasi? Mutta hölmöö tuollainen rajoittaminen mitä missäkin voi tehdä.

Meillä lasten lelut pysyy lasten huoneissa. Olohuone on muuta olemista varten. Olohuoneessa voidaan yhdessä pelata lautapelejä, lukea, jutella, katsella telkkaria, sylitellä jne. Mutta olkkariin ei tehdä autorataa, legorakennelmia, nukkeleikkejä jne. Olohuone ei ole erityisesti aikuisten tilaa, vaan koko perheen tilaa. Jos lapsi kaipaa seuraa, kun leikkii huoneessan, niin hän pyytää joko kaveria tai sisarusta leikkimään.

Meillä lapset sai leikkiä koko talossa aikoinaan ja hyvä niin. Nyt kun ovat teinejä niin saa välillä jo houkutella että tulisivat välillä myös olkkariin. 😉

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No täällä vedetään taas mutkia suoriksi huolella 😂

Tottakai lapset saisivat edelleen olla vapaasti kodissa, mutta tulisi uudet säännöt sen suhteen että lelut pysyy omassa huoneessa. Mutta esim. lukeminen, piirtäminen ym rauhallinen toiminta olisi ihan ok vaikka keittiössäkin. Luvalla voisi jotain lelujakin välillä tuoda olkkariinkin.

Ja tottakai meillä on sääntö ettei kaikkea saa nytkään kerralla raijata olohuoneeseen ja illalla siivotaan, mutta olen niin kyllästynyt urputtamaan tästä asiasta ja toimimaan lelumäärävahtina, koska esim. siivoamisesta lapset uhmaa lähes päivittäin.

Lastenhuone on olohuoneen vieressä enkä muutenkaan mihinkään suljettujen ovien taakse heitä ole laittamassa.

Ja joo, on ollut eri säännöt tähän saakka, mielestäni sääntöjä voidaan kyllä lasten kanssa muuttaa, kun niistä yhdessä keskustellaan. Ja luonnollisesti säännöt muuttuu lasten kasvaessa, muissakin asioissa! Minusta luonnollista että 1v leikkii jaloissa jatkuvasti. Mutta etenkin 6-vuotias voi kyllä opetella pikkuhiljaa pitämään leikkejä omassa huoneessaan - etenkin jos ja kun niitä haluaa seuraavana päivänä jatkaa.

Ap

Mitä sitten kyselet jos olet noin varma asiastasi? Mutta hölmöö tuollainen rajoittaminen mitä missäkin voi tehdä.

Koska halusin kuulla miten muut toimii?

Ei liity mitenkään siihen, miten täällä taas vedetään asiat mustavalkoiseksi ja väitetään että olen "eristämässä" lapsiani.

Minusta ei ole hölmöä jos opetetaan mitä voi tehdä missäkin. Se on osa esim. toisten huomioonottamista.

Ap

Meijän kämppä ei ainakaan ole mikään päiväkoti. Meillä on leikkihuone, ja muualle sitä romupaskaa ei tuoda.

Vierailija kirjoitti:

Iät 3v ja 6v. Toistaiseksi yhteinen huone. Jossa he ei koskaan, ei kissa vie KOSKAAN leiki. Kaikki kamat raijataan aina keskelle olohuonetta josta niitä ei siivottaisi millään + itse ei saa katsoa rauhassa esim. telkkaria kun lapset kiekuu siinä huoneen keskellä ja pomppii ja pörrää.

Tähän saakka ovat saaneet vapaasti leikkiä koko kodissa että voivat olla lähellä, mutta nyt alkaa molemmat olla sen verran isoja, että minusta he voisi hyvin siirtyä leikkeinensä omaan huoneeseen (toki välillä jonkun rauhallisen leikin voisi tuoda olkkariinkin).

Oonko nyt ihan p*ska ja kivikautinen kasvattaja jos komennan ne omaan huoneeseensa?

Et ole p*ska kasvattaja.Lasten leikit kuuluvat lastenhuoneisiin, muutenhan niille rittäisi nukkumakomero.

Roudaat tavarat jatkossakin takas sinne lastenhuoneeseen tai takavarikoit kynnyksen yli valuvat lelut. Oppivathan olemaan.

Prinssi Georgekin on niin iso että joutuu kumartamaan kuningattarelle joten sun muksutkin voivat jo pitää romunsa huoneessaan kun ikää on tuon verran.

Meillä lapset (3v ja 1v) leikkivät pääsääntöisesti isomman huoneessa. Joskus leikit venyvät kiertämään sohvaa ympäri ja eteisaulaan jne. Sinänsä ymmärrettävää, vaunulenkkiä on vaikea suorittaa pienessä makkarissa esimerkiksi. En kiellä leikkien levittämistä paitsi keittiöön. Keittiöön ei leluja tuoda ja piste. Ihan jo senkin vuoksi, että keittiössä puuhastellessa on pakko kävellä edestakaisin ja on erittäin epämukavaa astua lelujen päälle kokatessaan tai tyhjentäessään tiskikonetta. Myös lelujen likaantuminen on yhtenä syynä, meillä ei ikinä ole puhdasta keittiössä vaikka siivoan sen vähintään neljästi (aterioiden jälkeen) päivittäin.

No, ei meillä lapset leiki eristyksissä. Alusta asti olen istunut itsekin lastenhuoneen lattialla leikkimässä ja kumpikin on kai tottunut siihen, että leikitään siellä missä lelutkin ovat. Nykyään saan aika rauhassa olla keittiössä kun lapset leikkivät jomman kumman huoneessa keskenään. Tokikaan se rauha ei ole yleensä pitkäänkään kestävää vaan milloin tarvii olla auttamassa jossain, katsoa tai selvitellä riitaa.

Et mielestäni ole mitenkään liikaa vaativa, jos haluat leikkien ja lelujen pysyvän huoneissaan. Vaatii vaan taitavaa keskustelua, miksi nyt ykskaks kielletään ennen sallittuna ollut asia. Ja kieltojen ja kehotusten toistoja ja toistoja. Kyllä se siitä!

Meillä saa leikkiä myös muissa tiloissa, mutta pääsääntöisesti lelut kyllä pysyvät lastenhuoneessa. Jos tyttö tulee huoneestaan nukenvaunujen ja tarvikkeiden kanssa leikkimään olohuoneeseen, niin en estele. Leikin jälkeen lelut sitten takaisin omaan huoneeseen.

Majat ja legorakennelmat omassa huoneessa. Ei tarvitse lapsenkaan heti purkaa, kun tulee vieraita tai imuroin oleskelutiloja.

Rehellisesti sanoen, harvemmin varsinaisesti leikin leluilla enää isompien lasten kanssa. Yhdessä olo on enimmäkseen kaikesta muusta koostuvaa.

Olohuoneessa tai keittiössä sitten tosiaan maalailut, muovailut ja lautapelit.

Taitaa useammassa kodissa olla niin, että siellä olohuoneessa ja keittiössä saa olla vain aikuisten tavaroita, ja kun tarkemmin tutkaillaan, niitä naisen hyväksymiä tavaroita. Mihin ne miehet saavat omia tavaroitaan tuoda, työhuoneeseen? Meillä kaikkien tavarat sai olla kaikissa huoneissa, lapset leikkivät auloissa, olohuoneessa ja tv-huoneessa kun enemmän tilaa tarvitsivat, samoin miehen ja minun työpaperit ja koneet olivat milloin keittiön tasolla, milloin olohuoneessa, melkein useammin kuin työhuoneessa. Läksyjä lukivat alakoululaisina enemmän keittiön pöydän ääressä kuin huoneissaan. Onhan koti sekainen kun tavaroita on ympäriinsä, OKV tai konmarituspainajainen, mutta kaikki viihdyttiin hyvin. rento tyyli houkutteli myös lasten kavereita, kotona oli yleensä omien lisäksi lauma tyttöjä ja poikia kun töistä tuli. Kaikesta tuosta seurasi, että tutustui hyvin lasten kavereihin - ja tuo taas auttoi lasten murrosiässä, pystyi puhumaan järkeä sille nopeiten kypsyvälle porukassa kun oma lapsi vielä kiukutteli ängstiään. Vieläkin sama juttu kun lapset tulevat opiskelupaikkakunniltaan käymään, ne tavarat leviävät. Mutta välit ovat pysyneet lämpiminä, ne alakouluaikaiset "sotkijakaveritkin" tulevat vielä iloisena käymään ja asettuvat ruokapöytään yhtä luontevasti kuin pieninä. Eli kenen se koti on ja ketkä kaikki kodin säännöillä kotona viihtyvät, nuo kai tärkeitä kysymyksiä tuon leikkialue pohdinnan takana.

Lapsilta ei voi odottaa samaa että leikit pysyy omassa huoneessa. Saisivat raukat traumoja jos leikittäisi olohuoneessa. Makkarin ovessa on lukko ihan varmuuden ja mukavuuden takia. Kyllä nuo lelutkin saa kerättyä heti kun jätesäkin kanssa käy uhkaamalla toista vaihtoehtoa.

Mä en kyllä jaksa tuollaisesta nipottaa. Johan siinä menis hermo kaikilla. Oon ehkä vähän isompien linjojen nainen (kuvainnollisesti ;) ). Tietysti lapset oppivat järjestystä ja siisteyttä, jos kontrolli on tiukkaa ja alusta asti opetetaan. Mutta en mä itsekään niin hirmu tarkka ole mihin tavaroitani sijouttelen, niin en kai vou vastia lapsiltakaan. Ehkä meillä on vähän sekaista välillä, mutta mitä siitä. Sitten otetaan taas välillä itseämme niskasta ja siivotaan. Ja mun lapsilla on muuten tosi hauskoja leikkejä ja hyvä mielikuvitus.

Vierailija kirjoitti:

Taitaa useammassa kodissa olla niin, että siellä olohuoneessa ja keittiössä saa olla vain aikuisten tavaroita, ja kun tarkemmin tutkaillaan, niitä naisen hyväksymiä tavaroita. Mihin ne miehet saavat omia tavaroitaan tuoda, työhuoneeseen? Meillä kaikkien tavarat sai olla kaikissa huoneissa, lapset leikkivät auloissa, olohuoneessa ja tv-huoneessa kun enemmän tilaa tarvitsivat, samoin miehen ja minun työpaperit ja koneet olivat milloin keittiön tasolla, milloin olohuoneessa, melkein useammin kuin työhuoneessa. Läksyjä lukivat alakoululaisina enemmän keittiön pöydän ääressä kuin huoneissaan. Onhan koti sekainen kun tavaroita on ympäriinsä, OKV tai konmarituspainajainen, mutta kaikki viihdyttiin hyvin. rento tyyli houkutteli myös lasten kavereita, kotona oli yleensä omien lisäksi lauma tyttöjä ja poikia kun töistä tuli. Kaikesta tuosta seurasi, että tutustui hyvin lasten kavereihin - ja tuo taas auttoi lasten murrosiässä, pystyi puhumaan järkeä sille nopeiten kypsyvälle porukassa kun oma lapsi vielä kiukutteli ängstiään. Vieläkin sama juttu kun lapset tulevat opiskelupaikkakunniltaan käymään, ne tavarat leviävät. Mutta välit ovat pysyneet lämpiminä, ne alakouluaikaiset "sotkijakaveritkin" tulevat vielä iloisena käymään ja asettuvat ruokapöytään yhtä luontevasti kuin pieninä. Eli kenen se koti on ja ketkä kaikki kodin säännöillä kotona viihtyvät, nuo kai tärkeitä kysymyksiä tuon leikkialue pohdinnan takana.

Kuulostaa joo o kivalta, kuulostaa myös siltä että teillä oli tuolle tilaa.

Meillä on 60 neliötä kämpässä. Eipä oo auloja, työhuoneita tai tv-huoneita mihin ripotella roinaa mielinmäärin. Jos minä jätän työkamat keittiön pöydälle; siinä ei syö kukaan. Jos lapsi rakentaa legolinnan keittiöön; et pääse jääkaapilta hellalle. Itseasiassa meillä ei edes ole keittiötä vaan tupakeittiö.

Muutenkaan en usko sellaiseen että välit on sitä lämpimämmät, mitä enemmän eletään kuin siat pellossa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa useammassa kodissa olla niin, että siellä olohuoneessa ja keittiössä saa olla vain aikuisten tavaroita, ja kun tarkemmin tutkaillaan, niitä naisen hyväksymiä tavaroita. Mihin ne miehet saavat omia tavaroitaan tuoda, työhuoneeseen? Meillä kaikkien tavarat sai olla kaikissa huoneissa, lapset leikkivät auloissa, olohuoneessa ja tv-huoneessa kun enemmän tilaa tarvitsivat, samoin miehen ja minun työpaperit ja koneet olivat milloin keittiön tasolla, milloin olohuoneessa, melkein useammin kuin työhuoneessa. Läksyjä lukivat alakoululaisina enemmän keittiön pöydän ääressä kuin huoneissaan. Onhan koti sekainen kun tavaroita on ympäriinsä, OKV tai konmarituspainajainen, mutta kaikki viihdyttiin hyvin. rento tyyli houkutteli myös lasten kavereita, kotona oli yleensä omien lisäksi lauma tyttöjä ja poikia kun töistä tuli. Kaikesta tuosta seurasi, että tutustui hyvin lasten kavereihin - ja tuo taas auttoi lasten murrosiässä, pystyi puhumaan järkeä sille nopeiten kypsyvälle porukassa kun oma lapsi vielä kiukutteli ängstiään. Vieläkin sama juttu kun lapset tulevat opiskelupaikkakunniltaan käymään, ne tavarat leviävät. Mutta välit ovat pysyneet lämpiminä, ne alakouluaikaiset "sotkijakaveritkin" tulevat vielä iloisena käymään ja asettuvat ruokapöytään yhtä luontevasti kuin pieninä. Eli kenen se koti on ja ketkä kaikki kodin säännöillä kotona viihtyvät, nuo kai tärkeitä kysymyksiä tuon leikkialue pohdinnan takana.

Kuulostaa joo o kivalta, kuulostaa myös siltä että teillä oli tuolle tilaa.

Meillä on 60 neliötä kämpässä. Eipä oo auloja, työhuoneita tai tv-huoneita mihin ripotella roinaa mielinmäärin. Jos minä jätän työkamat keittiön pöydälle; siinä ei syö kukaan. Jos lapsi rakentaa legolinnan keittiöön; et pääse jääkaapilta hellalle. Itseasiassa meillä ei edes ole keittiötä vaan tupakeittiö.

Muutenkaan en usko sellaiseen että välit on sitä lämpimämmät, mitä enemmän eletään kuin siat pellossa.

ap

Et ihan saanut kiinni ajatuksestani.  "Siat pellossa" meidän tapauksessamme ei tarkoittanut tahallista sotkua tai likaisuutta, enemmän siitä, että koti oli koti kaikille, lapsilla oli oikeus näkyä kotonaan, samoin kuin aikuisilla. Ehkä kertoo myös niistä perheen arvoista: onko siisteys se tärkein vaiko yhdessäoleminen, keskustelut, lasten ja vanhempien vuorovaikutus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viihtysitkö sinä itse yksin jossakin huoneessa ja muut rakkaat läheiset seurustelisi ja olisi yhdessä toisessa huoneessa?

Ihminen, myös lapsi on laumaeläin ja viihtyy parhaiten läheisten ja rakkaiten seurassa ja saa mielihyvää ja iloa toistensa seurasta.

Meidän lapsi viihtyy hyvin leikkimässä omassa huoneessaan. Jos tekee mieli olla sosiaalinen tulee meidän kanssa hengaamaan. Mukana saattaa olla vaikka nalle mutta ei enempää. Mikä ongelma?

Minusta kuulostaa kovin kliiniseltä ja tunteettomalta. Ne ongelmat voivat tulla esiin myöhemmin.

Höpö höpö. Meidän perheessä on aina avoin syli ja vietetään paljon aikaa yhdessä muuten. Se että lapsi oppii keksimään tekemistä yksin ja leikkimään yksin tukee lapsen kykyjä jos jotain.

Ei tuossa nyt kyse siitä ole, että lapsi haluaa joskus leikkiä itsekseen.

Vaan siitä, että lapsen leikki on aikuisesta riesa ja sitä rajoitetaan.

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa useammassa kodissa olla niin, että siellä olohuoneessa ja keittiössä saa olla vain aikuisten tavaroita, ja kun tarkemmin tutkaillaan, niitä naisen hyväksymiä tavaroita. Mihin ne miehet saavat omia tavaroitaan tuoda, työhuoneeseen? Meillä kaikkien tavarat sai olla kaikissa huoneissa, lapset leikkivät auloissa, olohuoneessa ja tv-huoneessa kun enemmän tilaa tarvitsivat, samoin miehen ja minun työpaperit ja koneet olivat milloin keittiön tasolla, milloin olohuoneessa, melkein useammin kuin työhuoneessa. Läksyjä lukivat alakoululaisina enemmän keittiön pöydän ääressä kuin huoneissaan. Onhan koti sekainen kun tavaroita on ympäriinsä, OKV tai konmarituspainajainen, mutta kaikki viihdyttiin hyvin. rento tyyli houkutteli myös lasten kavereita, kotona oli yleensä omien lisäksi lauma tyttöjä ja poikia kun töistä tuli. Kaikesta tuosta seurasi, että tutustui hyvin lasten kavereihin - ja tuo taas auttoi lasten murrosiässä, pystyi puhumaan järkeä sille nopeiten kypsyvälle porukassa kun oma lapsi vielä kiukutteli ängstiään. Vieläkin sama juttu kun lapset tulevat opiskelupaikkakunniltaan käymään, ne tavarat leviävät. Mutta välit ovat pysyneet lämpiminä, ne alakouluaikaiset "sotkijakaveritkin" tulevat vielä iloisena käymään ja asettuvat ruokapöytään yhtä luontevasti kuin pieninä. Eli kenen se koti on ja ketkä kaikki kodin säännöillä kotona viihtyvät, nuo kai tärkeitä kysymyksiä tuon leikkialue pohdinnan takana.

Kuulostaa joo o kivalta, kuulostaa myös siltä että teillä oli tuolle tilaa.

Meillä on 60 neliötä kämpässä. Eipä oo auloja, työhuoneita tai tv-huoneita mihin ripotella roinaa mielinmäärin. Jos minä jätän työkamat keittiön pöydälle; siinä ei syö kukaan. Jos lapsi rakentaa legolinnan keittiöön; et pääse jääkaapilta hellalle. Itseasiassa meillä ei edes ole keittiötä vaan tupakeittiö.

Muutenkaan en usko sellaiseen että välit on sitä lämpimämmät, mitä enemmän eletään kuin siat pellossa.

ap

Et ihan saanut kiinni ajatuksestani.  "Siat pellossa" meidän tapauksessamme ei tarkoittanut tahallista sotkua tai likaisuutta, enemmän siitä, että koti oli koti kaikille, lapsilla oli oikeus näkyä kotonaan, samoin kuin aikuisilla. Ehkä kertoo myös niistä perheen arvoista: onko siisteys se tärkein vaiko yhdessäoleminen, keskustelut, lasten ja vanhempien vuorovaikutus.

Olet kyllä aika pakkaus. Meillä ei olkkarissa leikitä. Tällä hetkellä olkkarissa (joka on siisti ja kuin suoraan sisustuslehden tai -blogin sivuilta) mun kainalossa pötköttelee 14v ja 6v pojat. Keskimmäinen on yökylässä kaverilla. Hetki sitten tehtiin kaikki yhdessä ruokaa ja syötiin. Juteltiin. Aiemmin päivällä rakensin kuopuksen kanssa legoilla (tämän huoneessa). Meillä on siistiä ja kaunista aina, mutta myös aikaa olla yhdessä, jutella, olla lähekkäin. Kaikki osallistuu kotihommien tekemiseen, eikä kukaan jätä tavaroitaan lojumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa useammassa kodissa olla niin, että siellä olohuoneessa ja keittiössä saa olla vain aikuisten tavaroita, ja kun tarkemmin tutkaillaan, niitä naisen hyväksymiä tavaroita. Mihin ne miehet saavat omia tavaroitaan tuoda, työhuoneeseen? Meillä kaikkien tavarat sai olla kaikissa huoneissa, lapset leikkivät auloissa, olohuoneessa ja tv-huoneessa kun enemmän tilaa tarvitsivat, samoin miehen ja minun työpaperit ja koneet olivat milloin keittiön tasolla, milloin olohuoneessa, melkein useammin kuin työhuoneessa. Läksyjä lukivat alakoululaisina enemmän keittiön pöydän ääressä kuin huoneissaan. Onhan koti sekainen kun tavaroita on ympäriinsä, OKV tai konmarituspainajainen, mutta kaikki viihdyttiin hyvin. rento tyyli houkutteli myös lasten kavereita, kotona oli yleensä omien lisäksi lauma tyttöjä ja poikia kun töistä tuli. Kaikesta tuosta seurasi, että tutustui hyvin lasten kavereihin - ja tuo taas auttoi lasten murrosiässä, pystyi puhumaan järkeä sille nopeiten kypsyvälle porukassa kun oma lapsi vielä kiukutteli ängstiään. Vieläkin sama juttu kun lapset tulevat opiskelupaikkakunniltaan käymään, ne tavarat leviävät. Mutta välit ovat pysyneet lämpiminä, ne alakouluaikaiset "sotkijakaveritkin" tulevat vielä iloisena käymään ja asettuvat ruokapöytään yhtä luontevasti kuin pieninä. Eli kenen se koti on ja ketkä kaikki kodin säännöillä kotona viihtyvät, nuo kai tärkeitä kysymyksiä tuon leikkialue pohdinnan takana.

Kuulostaa joo o kivalta, kuulostaa myös siltä että teillä oli tuolle tilaa.

Meillä on 60 neliötä kämpässä. Eipä oo auloja, työhuoneita tai tv-huoneita mihin ripotella roinaa mielinmäärin. Jos minä jätän työkamat keittiön pöydälle; siinä ei syö kukaan. Jos lapsi rakentaa legolinnan keittiöön; et pääse jääkaapilta hellalle. Itseasiassa meillä ei edes ole keittiötä vaan tupakeittiö.

Muutenkaan en usko sellaiseen että välit on sitä lämpimämmät, mitä enemmän eletään kuin siat pellossa.

ap

Missään ei kai sanottu, etteikö kotona voi olla niin siistiä kuin haluaa. Mutta siinä on iso ero, laaditaanko lapsen olemiselle keinotekoisia rajoja ja koetaanko lapsi leikkeineen tervetulleeksi sinne, missä aikuisetkin ovat. Vai onko lapsi häiriötekijä, kuten sinulle, itsehän jo aloituksessa niin sanoit.

Minua ei ainakaan ole koskaan haitannut lasten leikit. Jos en pysty samalla keskittymään, voin pyytää heitä olemaan hiljempaa tai tallentaa tv-ohjelman digiboksille. Ei ole ongelma. Lapset ovat pieniä ja aikuisen seuran tarpeessa niin katoavan lyhyen aikaa, että ihmettelen ihan oikeasti sitä, miten sen nyt voi kokea niin hirveäksi rasitteeksi.

Ohis

Pääasiassa leikit pysyy omissa huoneissa, mutta saa meillä levittäytyä myös aulaan, olkkariin ja työhuoneeseen. Kavereiden kanssa pitää pysyä kuitenkin omassa huoneessa. Tää siksi, että kavereiden kanssa on ilmennyt mm.vaatehuoneen ja makuuhuoneen lipaston. Myös päiväpeiton alle on menty piiloon ja mä en vaan tykkää siitä et päivävaatteilla mennään sänkyyn hyppimään. Kavereiden kanssa on kiivetty myös hyllyillä jne. Joukossa tyhmyys tiivistyy. Lapset 2 ja 4 v. Pienemmällä ei tietysti käykään kavereita ilman vanhempia.

Eli kavereiden kanssa on pengottu lipastoja ja kaappeja. Unohtui sana välistä.