Oletko törmännyt huoritteluun?

13-vuotiaana kuulin olevani ruma sellainen kymmenien poikien toimesta, joka ikinen koulupäivä.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelisin, jos joku EI olisi törmännyt huoritteluun.

Tämä

Vierailija kirjoitti:

Yksinkertainen mies huorittelee kun tajuaa sen tosiasian, että ei ole toivoakaan saada joltain naiselta/tytöltä.

Epäloogista, mutta näin se useimmiten on.

Tälle on kilttimiesten keksimä termikin: pihtarihuora.

Silloin, kun olin yläasteella, se oli ihan yleinen haukkumanimi. Itse en sitä käyttänyt, koska mun mielestä vain idiootit homottelivat ja h u or i t t e l i v a t  toisia. Sen jälkeen joskus parikymppisenä on joskus huudeltu perään joissain tilanteissa. Ei ole tehnyt mieli sanoa mitään.

Nykyinen työpaikka on ainoa jossa mua ei ole (vielä) h*oriteltu. Se on sanottu päin naamaa ja sitä on puhuttu selän takana, useampikin poikaystävä on kutsunut h*oraksi samoin luokkakaverit koulussa ja samoissa kaveriporukoissa pyörivät naiset. Mulle on myös parikymppisenä luotu h*oran maine samoissa ravintoloissa liikkuneiden naisten toimesta. Samoin yhdessä työpaikassa. Mua on myös h*oriteltu ravintolassa kun maineestani huolimatta en olekaan kiinnostunut miehestä. Töissä on kutsuttu h*oraksi kun en ole vaihtanut rahaa tai antanut alennusta ilman syytä. Vastaantuleva ventovieras fillaristi on sylkäissyt päin ja huutanut h*ora jne

Turha kai edes mainita, että olen aina ollut enemmän arka kuin rohkea ihmisten parissa ja nykyisin olisin mieluiten miltei erakko. 

N41

Monen monen monen monta kertaa. Baarissa joka kerta, kun olen antanut ihan ystävällisesti pakit; ex-mies kavereineen käytti tuota sanaa ihan arkipuheenomaisesti, minusta ja muista naisista; tuntemattomat miehet kadulla, kun on tapahtunut jotakin heidän kannalta epätoivottua (esim. kerran yhden miehen koira haukkui minulle ja mies suuttui minulle eikä koiralleen) tai olen kesällä ohittanut vaikka jonkin terassin, jolta setämiehet on huudelleet perään.

Näihin nimittelyihin lakkaa reagoimasta jossain vaiheessa. Sana menettää painoarvonsa. Jokaisessa tapauksessani mies on ollut suomalainen, selvästi alaluokkainen ja vailla minkäänlaista mielen sivistystä. Kun vielä käyttäytyy aggressiivisesti muita kohtaan, niin miten sellaista voi ottaa tosissaan? Pohjasakkaa mitä pohjasakkaa.

On kutsuttu ja useasti. Ravintola on se yleisin ja "helpoin" paikka saada moinen arvonimi ja humaltuneiden suusta muutenkin. Enemmän tulee miesten suusta mutta kyllä varsinkin voimakkaasti päihtyneet ns pubiruusut viljelee tuota ahkerasti ja on ehkä sellainen yleisnimi jokaiselle itseä freesimmälle naiselle.

Juu. Joskus seiskaluokalla olin bileissä pussaillut jotain poikaa niin siitä sain kuulla kuukausia.. omalta äidiltä myös teininä, kun minulla oli muutama poikapuolinen kaveri.

Kyllä vetää nämä hiljaiseksi. Ja minä olen mies.

Ap

Entinen työkaverini, kolmen tyttären isä, rakastui toiseen naiseen ja muutti uuteen duuniin ja naisen kanssa asumaan. Yhtenä päivänä vanhin tyttäristä ilmaantui isin duunipaikalle ja karjui päin toisen naisen naamaa kaikki haukkumasanat, mukana myös tämä h-ra. Tyttö oli teini-ikäinen ja isukki sai lopuksi potkut duunista, ainakin osittain tämän episodin takia.

Uusiopari avioitui kuulemma sittemmin ja sai taas kolme tytärtä. Itse en ymmärtänyt, mikä siinä miehessä sitten oli niin ihanaa?

Isäni ja veljeni huorittelivat minua ihan urakalla jo kun olin lapsi ja nuori kotona asuessani, päihde- ja mielenterveysongelmia kaikilla, itselläni jälkimmäisiä lievässä muodossa nykyään. Toisaalta minulle todettiin, että "kukapatuollaistanussisi", mutta silti olin heidän mielestäänhuora.

Olen tapaillut yhtä miestä ja sekin lähempänä 25 ikävuotta. Miehiin ei ole oikeanlaistaan minkäänlaista luottoa, vain epäilys. Sukulaismies yritti hyväksikäyttää ollessani ala-asteikäinen, mutta ei muistaakseni huoritellut.

Toissailtana. Käskin kämppistä sen jälkeen läpsäistä kovempaa.

Juu, äitini tykkäsi huoritella mua, välillä tosin olin lumppu, lunttu, leväperse ym.

Mun yksi ex-kollega yritti ihan oikeasti ”läpällä” kutsua meitä muutamaa läheisintä naiskollegaansa huoraksi, kun ei kuulemma keksinyt parempaa käännöstä bitchille. Että se olisi kuulemma ollut ihan ylentävä nimitys, kuten bitch. Sanoin, että anna olla viimeinen kerta, tai teen susta valituksen esimiehelle ja työsuojeluun. Loppui siihen.

Joo, koulussa oli jtn huorittelua, baarissa pari kertaa. Exäni myös huoritteli ja sen takia onkin ex. Jos omalta kumppaniltaan tulee huorittelua ym niin se on sitten siinä ja vaihtoon.

Vierailija kirjoitti:

Isäni ja veljeni huorittelivat minua ihan urakalla jo kun olin lapsi ja nuori kotona asuessani, päihde- ja mielenterveysongelmia kaikilla, itselläni jälkimmäisiä lievässä muodossa nykyään. Toisaalta minulle todettiin, että "kukapatuollaistanussisi", mutta silti olin heidän mielestäänhuora.

Olen tapaillut yhtä miestä ja sekin lähempänä 25 ikävuotta. Miehiin ei ole oikeanlaistaan minkäänlaista luottoa, vain epäilys. Sukulaismies yritti hyväksikäyttää ollessani ala-asteikäinen, mutta ei muistaakseni huoritellut.

Ihan kauheaa :(

Yläkoulun opettajana. Meni pojan ongelmataustan piikkiin.

Kyllä. Nuorempana yökerhoissa usein, kun joku tarjosi väenvängällä drinkin eikä sitten päässytkään jatkoille. Huudettiin perään niin, että sylki roiskui.

Monestikin. Asiakaspalvelutyössä varmaan kymmeniä kertoja, kun olen antanut pakit ja koska suurin osa kavereistani on miehiä.

Kyllä olen. Baarissa, töissä, kaverin kaveri on kutsunut, samoin muutama poikaystävä, vieraat ihmiset bussissa.. Pahin oli tässäkin se ensimmäinen kerta kun kuulin olevani h*ora. Olin 15-vuotias ja noin sanoi oma isä kun olin alkanut seurustelemaan ensimmäistä kertaa. Tämä sama poikaystävä olikin sitten se toinen joka h*oritteli. Sen jälkeen en ole laskenut :-(

N42