Miksi vieraannuttaminen on muka niin vaikea määritellä?

No varmaan siksi, että on loppupeleissä aika vaikea todistaa, että vieraannuttamista on tapahtunut. Yleensä ko toimintaa harrastava henkilö ei missään tapauksessa myönnä tehneensä mitään sinne päinkään ja käytännössä siinä on etävanhemman sana lähivanhemman sanaa vastaan.

Valitettavasti lähivanhempi tuntuu olevan näissä tapauksissa vahvoilla, varsinkin jos sattuu olemaan äiti.

Onko vieraannuttamista, jos etävanhempi ei ole itse kiinnostunut lapsesta, jos etävanhempi on tapaamiset päissään tai väkivaltainen eikä lähivanhempi uskalla tämän vuoksi lasta etävanhemmalle päästää?

Siksi, kun siellä vieraannuttajaksi väitetyllä osapuolella on oma versionsa tilanteesta: hän on esim huolissaan toisen vanhemman mielenterveydestä tai kyvystä pitää huolta lapsista. Hän saattaa kertoa myös esim. väkivallasta suhteen aikana, epäilyistään seksuaalisesta hyväksikäytöstä jne. Kuka siis väitetyn vieraannuttajan motiivit selvittää ja hänen huolenaiheidensa todenperäisyyden? Selvittää aukottomasti sen, että hänen motiivinsa on todella vieraannuttaa, koska eihän vieraannuttaja sitä ikinä suoraan myönnä tavoitteekseen? Vieraannuttamisella kuitenkin tarkoitetaan nimenomaan tavoitteellista toimintaa, mutta vieraannuttamiseksi on mahdollista kokea myös se, kun toinen vanhempi ei luovuta lasta tapaamisille aidon huolen vuoksi. Mieti esim. perhesurmia, jotka tapahtuneet, kun vanhempi ollut huolissaan toisesta vanhemmasta riitaisassa erotilanteessa, mutta luovuttanut lopulta lapset toiselle vanhemmalle, joka on ottanut heidät hengiltä? Kuka tällaisessakaan tilanteessa olisi etukäteen osannut sanoa onko kyse vieraannuttamisesta vai todellisesta riskistä, jos mitään viitteitä tuollaisesta ei olisi aiemmin ollut ja toisen vanhemman huoli olisi perustunut vain johonkin hyvin epämääräiseen?

Eli summa summarum, ei ole ihan yksinkertaisesta asiasta kyse.

Vierailija kirjoitti:

No varmaan siksi, että on loppupeleissä aika vaikea todistaa, että vieraannuttamista on tapahtunut. Yleensä ko toimintaa harrastava henkilö ei missään tapauksessa myönnä tehneensä mitään sinne päinkään ja käytännössä siinä on etävanhemman sana lähivanhemman sanaa vastaan.

Valitettavasti lähivanhempi tuntuu olevan näissä tapauksissa vahvoilla, varsinkin jos sattuu olemaan äiti.

Vieraannuttaminen voidaan mielestäni todistaa mm. Tekemällä arvio lapsen hyvinvoinnista. Vierannutetut lapset osoittavat merkkejä aggressiivisuudesta, uhmakkuudesta, ahdistuneisuudesta ja välinpitämättömyydestä sekä tottelemattomuudesta sen kohdistuen erityisesti etävanhempaan.

Vaikea kysymys. En minäkään tiedä, mistä vieraannuttamisen voisi yksiselitteisesti ja aukottomati tunnistamaan. Se, että toinen väittää toista kuin mitä toinen esittää ja kertoo ei vielä yksin todista mitään.

Vierailija kirjoitti:

Onko vieraannuttamista, jos etävanhempi ei ole itse kiinnostunut lapsesta, jos etävanhempi on tapaamiset päissään tai väkivaltainen eikä lähivanhempi uskalla tämän vuoksi lasta etävanhemmalle päästää?

Pääasiassa vuoroasumisesta pitäisi tulla yhteiskunnallinen normi, ja muista asumisjärjestelyistä mm tämän kaltaisissa tilanteissa tulee tehdä poikkeuksellinen oikeuden päätös lapsen edun mukaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No varmaan siksi, että on loppupeleissä aika vaikea todistaa, että vieraannuttamista on tapahtunut. Yleensä ko toimintaa harrastava henkilö ei missään tapauksessa myönnä tehneensä mitään sinne päinkään ja käytännössä siinä on etävanhemman sana lähivanhemman sanaa vastaan.

Valitettavasti lähivanhempi tuntuu olevan näissä tapauksissa vahvoilla, varsinkin jos sattuu olemaan äiti.

Vieraannuttaminen voidaan mielestäni todistaa mm. Tekemällä arvio lapsen hyvinvoinnista. Vierannutetut lapset osoittavat merkkejä aggressiivisuudesta, uhmakkuudesta, ahdistuneisuudesta ja välinpitämättömyydestä sekä tottelemattomuudesta sen kohdistuen erityisesti etävanhempaan.

Tällaiset havainnot lapsen hyvinvointiin liittyen voivat olla hyvin monen tekijän aiheuttamia. Ylipäätään vanhempien ero, etenkin riitaisa sellainen, on uhka lapsen hyvinvoinnille ja voi aiheuttaa em. oireilua. Eli kuka oireilun syy-seuraus -suhteen voi osoittaa, jos lapsi itse ei tuota kertomusta siitä, miten vanhemman kaipuu, lojaliteettiristiriita ym. tekijät häneen vaikuttavat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No varmaan siksi, että on loppupeleissä aika vaikea todistaa, että vieraannuttamista on tapahtunut. Yleensä ko toimintaa harrastava henkilö ei missään tapauksessa myönnä tehneensä mitään sinne päinkään ja käytännössä siinä on etävanhemman sana lähivanhemman sanaa vastaan.

Valitettavasti lähivanhempi tuntuu olevan näissä tapauksissa vahvoilla, varsinkin jos sattuu olemaan äiti.

Vieraannuttaminen voidaan mielestäni todistaa mm. Tekemällä arvio lapsen hyvinvoinnista. Vierannutetut lapset osoittavat merkkejä aggressiivisuudesta, uhmakkuudesta, ahdistuneisuudesta ja välinpitämättömyydestä sekä tottelemattomuudesta sen kohdistuen erityisesti etävanhempaan.

Yhteiskunnalla menee nyt jo järjettömät määrät aikaa ja rahaa ihmisten huoltajuus- ja tapaamisriitojen selvittelyyn. Että vielä lisää pitäisi laittaa paukkuja?

Vierailija kirjoitti:

Onko vieraannuttamista, jos etävanhempi ei ole itse kiinnostunut lapsesta, jos etävanhempi on tapaamiset päissään tai väkivaltainen eikä lähivanhempi uskalla tämän vuoksi lasta etävanhemmalle päästää?

Etköhän itsekin tiedä ettei ole. Se on vieras muuttamista, jos kerrot lapsille etävanhemmasta sopimattomia ja yrität sanallisesti vieraannuttaa lasta toisesta vanhemmasta. Eli yrität puheillasi tietoisesti luoda säröä lapsen käsitykseen toisesta vanhemmasta.

Esim. olet viemässä lasta etävanhemman luokse, hän on humalassa.

Normaalia: Äitisi/isäsi ei ollut siinä kunnossa, että hän voisi huolehtia sinusta. Iästä riippuen voi suoraan sanoa, että humalassa.

Vieraannuttamista: Äitisi/isäsi ei rakasta sinua ja välitä sinusta sen vertaa, että olisi selvinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko vieraannuttamista, jos etävanhempi ei ole itse kiinnostunut lapsesta, jos etävanhempi on tapaamiset päissään tai väkivaltainen eikä lähivanhempi uskalla tämän vuoksi lasta etävanhemmalle päästää?

Etköhän itsekin tiedä ettei ole. Se on vieras muuttamista, jos kerrot lapsille etävanhemmasta sopimattomia ja yrität sanallisesti vieraannuttaa lasta toisesta vanhemmasta. Eli yrität puheillasi tietoisesti luoda säröä lapsen käsitykseen toisesta vanhemmasta.

Esim. olet viemässä lasta etävanhemman luokse, hän on humalassa.

Normaalia: Äitisi/isäsi ei ollut siinä kunnossa, että hän voisi huolehtia sinusta. Iästä riippuen voi suoraan sanoa, että humalassa.

Vieraannuttamista: Äitisi/isäsi ei rakasta sinua ja välitä sinusta sen vertaa, että olisi selvinpäin.

Täh? Tuo jälkimmäinenhän on vain täysin totta. Mutta kyllähän se lapsi sen isompana itsekin ymmärtää, vaikka kuinka lähivanhempi koittaisi juoppojen tekemisiä ja tekemättä jättämisiä silotella. Itse vieraannuvat itsensä lapsistaan, ja sitten vielä kehdataan märistä ja syytellä sitä vastuullista vanhempaa. Hyi hemmetti mitä porukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No varmaan siksi, että on loppupeleissä aika vaikea todistaa, että vieraannuttamista on tapahtunut. Yleensä ko toimintaa harrastava henkilö ei missään tapauksessa myönnä tehneensä mitään sinne päinkään ja käytännössä siinä on etävanhemman sana lähivanhemman sanaa vastaan.

Valitettavasti lähivanhempi tuntuu olevan näissä tapauksissa vahvoilla, varsinkin jos sattuu olemaan äiti.

Vieraannuttaminen voidaan mielestäni todistaa mm. Tekemällä arvio lapsen hyvinvoinnista. Vierannutetut lapset osoittavat merkkejä aggressiivisuudesta, uhmakkuudesta, ahdistuneisuudesta ja välinpitämättömyydestä sekä tottelemattomuudesta sen kohdistuen erityisesti etävanhempaan.

Yhteiskunnalla menee nyt jo järjettömät määrät aikaa ja rahaa ihmisten huoltajuus- ja tapaamisriitojen selvittelyyn. Että vielä lisää pitäisi laittaa paukkuja?

Tää systeemihän vähentäisi huoltajuus- ja tapaamisriitojen loputonta oravanpyörää. Kun erkaannuttaminen ehkäistään takaamalla lapselle tasapuolinen oikeus molempiin vanhempiin, ei vieraanutettavalla vanhemmalla ole syytä ryhtyä uuteen oikeustaistoon. Tätä oikeudenpäätöstä ennen tietysti suoritetaan olosuhdeselvitys molempiin koteihin ja päätös asuttaa lapsi vain toisen vanhemman luokse vaatii pätevät perustelut asialle - esim. Samat syyt kuin millä perustein nykypäivänä toiselle vanhemmista myönnetään yksinhuoltajuus.

Sitäpaitsi mun on hirveän vaikea kuvitella että edes suurimmalla osalla erkaannetuista vanhemmista olisi väkivaltaista taustaa, alkoholismia tai vakavia psyykkeen ongelmia, puhumattakaan riittämättömästä kyvystä vanhemmuuteen.

Vierailija kirjoitti:

No varmaan siksi, että on loppupeleissä aika vaikea todistaa, että vieraannuttamista on tapahtunut. Yleensä ko toimintaa harrastava henkilö ei missään tapauksessa myönnä tehneensä mitään sinne päinkään ja käytännössä siinä on etävanhemman sana lähivanhemman sanaa vastaan.

Valitettavasti lähivanhempi tuntuu olevan näissä tapauksissa vahvoilla, varsinkin jos sattuu olemaan äiti.

Mitä jos etävanhemmalla on todisteita mm. Tekstiviesteistä, joissa lasta pyydetään hoitoon, mutta jatkuvasti lapselle on järjestetty muuta menoa joista toista vanhempaa ei informoida, mitä nämä salaperäiset menot sitten ovat. Aika hullua että esimerkiksi päiväkoti-ikäisellä lapsella olisi niin täydet viikot ja viikonloput aamusta iltaan, ja jos on, on sekin jo mielestäni lapsen henkistä väkivaltaa. Jo pelkästään päiväkodissa oleminen on lapselle rankka - yhtä rankka kuin aikuiselle tavallinen työpäivä. Sitten vielä lapsi pakotetaan tämän jälkeen jatkamaan päivää muiden menojen merkeissä?

Mitä jos etävanhemmalla on todisteita mm siitä ettei tätä ole informoitu lapsen sairastumisesta, lapsi sysätään muualle hoitoon vaikka etävanhempi olisi valmis ottamaan lapsen sairauden ajaksi hoitoon koska lähivanhempi ei hae sairaslomaa töistä. Eikö lapsen paikka ole sairastaa kotona tai pääsääntöisesti toisen vanhemman läsollessa. Tai mitä jos on todisteita lähivanhemman nimittelystä, arvostelusta ja siitä että tähän samaan rumbaan lähtee myös lähivanhemman muu perhe. Lähivanhempi todistettavasti valehtelee mm toteutuneista etävanhemman ja lapsen tapaamisista ja valehtelee että etävanhempi mukamas koittaa perua sovittuja tapaamisia ja että ne sallitaan vain sillä perusteella että etävanhempi on kuollut. Jos näin puhutaan viranomaisten edessä, eikö herää minkäänlaista epäilyä siitä, etteikö vastaavaa puhetta pidettäisi kotona lapsen läsnäollessa?

Mitä jos pystytään todistamaan sosiaaliviranomaisten lausuntojen ja päiväkodista saatujen lausuntojen perusteella, että lapsen käytöksessä on havaittu huomattava muutos negatiiviseen suuntaan heti, kun kirjat on vaihdettu nykyisen lähivanhemman luokse. Lapsen asuessa entisen lähivanhemman (nykyisen etävanhemman) luona, vastaavaa käytöstä ei havaittu tai syytä huoleen lapsen hyvinvoinnista ei ollut.

Lisäksi pieni lapsi puhuu etävanhemman luona ollessa että lähivanhempi käyttää ruumiillisia rangaistuskeinoja. Näyttelee, kuinka lähivanhempi repii hiuksista ja huutaa kirosanoja.

Mutta lähivanhempi syyttää kyseisistä käytöshäiriöistä etävanhempaa, vastaavaa käytöstä ei väitetysti tapahdu lähivanhemman luona, kuin vain etävanhemman luota palattua. Siltikin lapsen päivähoito kerta toisensa jälkeen kertoo etävanhemmalle kuinka rankka viikko lapsella on takanaan ja kuinka lapsella on vakavia ongelmia tunteiden ilmaisemisessa - jatkuvasti pitää huomauttaa siitä mikä on sopivaa käytöstä ja siihen ei kuulu tarhakavereiden tappouhkaukset.

Perusteita ei lähivanhempi estämiselleen pysty antaa kattavasti. Pelkkä syytös että etävanhempi ajaa vain omaa etuaan on ollut riittävä.