Mitä ajattelet ihmisestä joka ei saa vanhemmiltaan mitään perintöä?

Nykyään yhä useammat elämänsäästöt tulee kulumaan loppuvuosien hoitoon. Yhteiskunnalla ei ole resursseja hoitaa; rahat päätyy Mehiläiselle ja muille samanlaisille firmoille

Vanhempani testamenttasivat omaisuutensa Syöpäsäätiölle. Heidän rahat, heidän valinta.

Vierailija kirjoitti:

En mitään. Jokaisen kuuluu hankkia oma varallisuutensa eikä odottaa käsi ojossa rahoja, joihin ei itsellään ole osaa eikä arpaa. Olen kehoittanut vanhempiani monta kertaa käyttämään omaisuutensa itseensä vielä kun ehtivät.

Onpas nyt mustavalkoista.

Sukulaisellani kuoli toinen vanhempi aika nuorena, joten sai perintöä ja todenäköisesti siksi pystyi ostamaan asunnon (sai pesämunaa käsirahaan, tulot ei ole muuten suuret).

 Mutta on paljon tapauksessa sellaisten tapausten välissä, että kaikki varallisuus olisi vanhemmilta tai että vanhemmilta ei saa mitään. Yleensä perintöä voi sitten käyttää seuraavalle sukupolvelle ja suvun hyödyksi. Eikä se poissulje sitä, että voi kuitenkin elää ihan normaalisti eikä kitkuttaen.

En itse osaa kaivata mitään perintöjä, enkä ymmärrä niiden hehkutusta. Olen 47-vuotias, taloni maksanut, viidestä lapsesta jo kaksi saatellut maailmalle oman leivän ääreen ihan omalla ja miehen työllä. Olemme molemmat myös maksaneet yliopistokoulutuksemme aikaisen elämämme työtä tekemällä. Vanhempani ovat varsin nuoria. Jos äitini elää 90-vuotiaaksi, olen 72-vuotias hänen kuollessaan. Jos olisin elämässäni jotain perinnön varaan laskenut, aika köyhää olisi ollut. Omille lapsilleni haluan antaa "perinnöksi" henkistä pääomaa ja halun tehdä työtä.

Olen 60v mies, vaimo 59. Emme ole saaneet mitään perintöjä ja olemme siitä iloisia. Vanhemmat olivat vuokralla asuvia työläisiä, äiti on vielä elossa vanhainkodissa. Opiskelin diplomi-insiööriksi nuorena, vaimo sairaanhoitajaksi. Koska olimme tottuneet tulemaan pienellä toimeen lapsena, osasimme elää järkevästi aikuisenakin. Ei mitään köyhäilyä, mutta rahaa on käytetty vain siihen, mistä todella pitää, ei turhaan kulutukseen. Oma asunto hankittu ja maksettu, tehty paljon matkoja perheenä lasten ollessa pieniä, mökkeilty, ajettu asuntoautolla ja harrastettu aina, mitä on haluttu. Tuloista noin puolet on jäänyt säästöön ja sijoitettu. Viidenkympin korvilla varallisuutemme oli jo yli miljoona euroa. Silloin päätimme jättää palkkatyöt ja tehdä mitä huvittaa. Ahkeria ja toimeliaita olemme vieläkin. Sijoitusten hallinta, vuokra-asuntojen remontointi, matkustelu, harrastukset, mökin kunnostus, veneen kunnostus. Tekemistä piisaa. 

Hopealusikka suussa syntyneet ystävät ovat pärjänneet huonommin. 

Eihän perinnöstä yleensä voi sanoa, että saaja sen olisi jotenkin ansainnut ja siksi olis parempi,  sen kummemmin kuin perinnöttä jääyt olisi tilanteensa jotenkin voinut vaikuttaa, joten kellään ei ole kai syytä sen kummemmin ylpeilyyn kuin häpeilyynkään.

Olemme sisarusteni kanssa saaneet vanhemmiltamme taloudellista apua koko aikuisikämme. Summat eivät toki ole olleet suuria, muutamista kymppejä, joskus satanen kuussa, paitsi asunnot ostaessamme enemmän käsirahoiksi (pankkilainat maksoimme itse). Vanhempamme ovat itse halunneet auttaa meitä näin silloin kun olemme eniten hyötyneet avusta, eivätkä odottaa perinnön aikaa.

Vähän surullinen olo tulee, jos on muutenkin huonosti raha-asiat.

Minulla on muutenkin paljon rahaa ja olen saanut jo 200000 euroa perintöä, mitkä tuli kaukaiselta sukulaiselta, ja jos vanhemmat kuolee minua ennen eikä törsää, niin saan yli puoli miljoonaa sieltäkin. Annoin eräälle hyvälle ystävälleni 70000 euroa ihan vaan siksi, kun hän ei ole koskaan saanut mistään mitään. Sai sillä sitten hoidettua velkansa edes pois.

Kaveri ei saanut perintöä, kun maatila metsineen meni sukupolvenvaihdossa hänen veljelleen. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on rakkaat vanhemmat mutta pienellä eläkkeellä ja vuokra-asunnoissa, mitään en siis peri eikä se tee musta tai heistä sen huonompia.

Niin että vuokralla asuminenko kertoo köyhyydestä?? Kannattaisi vähän miettiä miten kirjoittaa. Olisit voinut jättää tuosta tuon vuokra asunnossa asumisen pois ja mainita vain, että ovat pienellä eläkkeellä. Minä nimittäin tienaan 43 tuhatta vuodessa, olen lapseton ja sinkku. Asun vuokra asunnossa, mutta en ole mikään köyhä. 

Vierailija kirjoitti:

Kaveri ei saanut perintöä, kun maatila metsineen meni sukupolvenvaihdossa hänen veljelleen. 

Ilmeisesti vanhemmat eivät antaneet osaa kauppasummasta ennakkoperintönä muille lapsilleen. Missä siis ovat ne varat, jotka kaverisi vanhemmat saivat tilakaupassa? Vaikka kauppahinta olisikin ollut alhainen (on laillista, koska tilan jatkamismahdollisuus halutaan säilyttää), niin ovatko vanhemmat todellakin käyttäneet koko kauppasumman ja myös mahdollisen muun varallisuutensa ennen kuolemaansa? Perinnönjakojen aikoinaan tullessa vanhempien jälkeen kaikki sisarukset ovat jakamassa jäämistöä. Jakoon voi vaikuttaa, onko joko tilan kauppakirjassa tai testamenteissa mainintaa onko saatu ennakkoperintöä.

Minä en perinyt mitään isäni kuollessa. Isäni oli lahjoittanut kahdelle sisarukselleni kymmenien vuosien aikana koko omaisuutensa: myynyt metsät ja pellot ja useita kymmeniä tuhansia vuosittain lahjoitti heille käteisenä. Veljeni korjasi/rakennutti Okt:n isän lahjoituksilla: kymmenisen rakennusmiestä veljellä duunissa enimmillään ja kaikille palkat käteen pimeänä:olivat tyytyväisiä kaikki. Jopa LVI hommat hoitui pimeenä. Veli kertoi, että yllättävän isoja hankintoja:rakennusmateriaalit, kodinkoneet ym. Voi maksaa käteisellä ihan ketjuliikkeissäkin. Itse tuntuisi kummalta maksaa vaikka 5000 € kodinkoneita käteisellä. Isä maksoi myös veljeni avioerossa veljen ex-puolisolle elarit kertasuorituksena ennakkoon. Ja näin veljen ex-puoliso sai käsirahan ja enemmänkin omaan taloonsa.

Perunkirjoituksessa hämmästyin, kun isän tilillä oli 1 € 47 senttiä. Vika vuotena oli veli isän kanssa käynyt tilit tyhjentämässä: viimeinen nosto 22 000 €.

Vanhemmat on narsisteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveri ei saanut perintöä, kun maatila metsineen meni sukupolvenvaihdossa hänen veljelleen. 

Ilmeisesti vanhemmat eivät antaneet osaa kauppasummasta ennakkoperintönä muille lapsilleen. Missä siis ovat ne varat, jotka kaverisi vanhemmat saivat tilakaupassa? Vaikka kauppahinta olisikin ollut alhainen (on laillista, koska tilan jatkamismahdollisuus halutaan säilyttää), niin ovatko vanhemmat todellakin käyttäneet koko kauppasumman ja myös mahdollisen muun varallisuutensa ennen kuolemaansa? Perinnönjakojen aikoinaan tullessa vanhempien jälkeen kaikki sisarukset ovat jakamassa jäämistöä. Jakoon voi vaikuttaa, onko joko tilan kauppakirjassa tai testamenteissa mainintaa onko saatu ennakkoperintöä.

Ei tietoa missä rahat ovat, koska niitä ei näkynyt perunkirjoituksessa toisen vanhemman kuoltua. 

Ei ainakaan tileillä ollut. 

Ajattelen että 51% heistä ovat suunnattoman rikkaita henkisesti.

Itse oleen kyllä sen verran vanhanaikainen, että aikuisena ihmisenä pitäisi miettiä myös sitä perintöä lapsille. Toki eri asia jos on ollut niin sairas, että loppuvuodet ovat kuluneet kalliissa hoitolaitoksissa/maatalo(yrittäjyys) mennyt sisaruksille tms., mutta jos on ikänsä elänyt vapaaehtoisesti vuokralla mutta hyvätuloisena, niin miksi ei mieti sitä perintöä edes tai kerrytä säästöjä? Itse mietin jo nyt, vaikka ikää 37v. ja lapsi teini. Miettinyt jo kauan. Oma isäni valitettavasti menehtyi hiljattain, ja niin kova paikka kuin se olikin, niin piti elinaikanaan huolen että minä ja velipoika saadaan jotain, tyyliin opintolainat edes maksettua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mitään. Jokaisen kuuluu hankkia oma varallisuutensa eikä odottaa käsi ojossa rahoja, joihin ei itsellään ole osaa eikä arpaa. Olen kehoittanut vanhempiani monta kertaa käyttämään omaisuutensa itseensä vielä kun ehtivät.

Entä jos ne vanhemmat ovat perineet omaisuutensa ilman että heillä itsellään on siihen osaa tai arpaa - muuta kuin olla jonkun jälkeläinen?

Eikö heidän lapsellaan ole samaa oikeutta?

Olen eri, mutta minusta ei ole. Kenelläkään ei ole mitään oikeutta muuhun kuin siihen minkä eteen on itse tehnyt töitä. Valitettavasti yhteiskunnassamme on päädytty systeemiin, jossa halutaan eriarvoistaa kokonaisia sukulinjoja jakamalla valtaosa potista syntyperän eikä oman ansion mukaan. Ei se silti tarkoita sitä, että vanhemman tai isovanhemman rahat jotenkin "kuuluisi" sille lapselle.

1. Mua ei  kiinnosta moisten perinnöt

2. En keksi ainuttakaan tilannetta missä noista asioista kenenkään kanssa syntyisi keskustelua

3. Eipä asia ole sellainen joka miettisin, kun ei mulle kuulu.

Kuka niitä perintöjuttuja ees huutelisi maailmalle?

Vierailija kirjoitti:

Täysin epänormaalia ja pätevä syy esimerkiksi työpaikkakiusaamiselle.

Väärin. Aihe ei edes kuulu työpaikalle.

Kummallista että suvut ovat olleet olemassa tuhansia vuosia mutta 99% ei käytännössä ole juurikaan mitään omaisuutta?