Olipas tympeä kohtaaminen. Naisena olin remonttireiskalle kuin ilmaa.
Meillä on käynnissä putkiremontti ja remonttimies tuli käymään erikseen näin illalla, kun oli joku ongelma jossain huoneessa. Tuli ovesta sisään, kohtasi minut ensimmäisenä. Tervehdin, mutten saanut vastausta, eikä tämä mies katsonut edes silmiin sisään tullessaan, vaan ohitti minut, etsi katseellaan talon miestä ja tervehti häntä. Menivät sitten katsomaan jotain putkia, oma mies ja se remonttireiska. Ilmeisesti vain miehet voivat mennä katsomaan putkia.
Mua ei putket tai autot tai eri puhelin- tai porakonemallit kiinnosta yhtään, mutta yleensä näissä asioissa asioidessa yhdessä puolison kanssa minutkin huomioidaan.
Olen äärimmäisen etuoikeutettu ja elän pienessä hyvinvointikuplassa, kun en itse oikeasti kohtaa syrjintää naisena oikein missään. Siksi tällaiset kohtaamiset (tai kohtaamattomuudet) tuntuvat näin yhtäkkiä hämmentäviltä. Ihan kuin en olisi olemassa ollenkaan.
Kommentit (102)
Älkää sitten valittako enää siitäkään, jos kassa ei tervehdi, tai jos rautakaupassa myyjä on mykkä ja vain ojentaa hiljaa kysymäsi tuotteen eteesi. Missään tilanteessa siis ei enää nykyään tarvitse tervehtiä eikä edes katsoa silmiin! Koska aika on rahaa ja sellainen kohteliaisuus on joutavaa.
Jopas onkin helppoa. Pidetään mielessä.
Ps. Meillä käy kotona siivooja ja hän aina sanoo "moi" kun tulee. Siihen kuluu aikaa ja minä maksan siitä ajasta. Täytyy varmaan tehdä valitus siivousfirmaan, että heidän työntekijänsä tuhlaavat aikaansa joutavaan.
Meillä on vähän tavallista äijempi huoltomies, pitkä ja hyvännäkönenkin. Täysi työ aina pitää oma olemus peruslukemilla, kun se astuu eteiseen. Se sai jonkun "hälytyspuhelun" toisesta rapusta, kun oli ahertamassa vielä mun keittiössä.
Puhelimen puheääni oli säädetty aika kovalle ja voi halvattu sitä viettelevän kukerruksen määrää, minkä kuurokin kuuli läpi. Vastas vaan joo-o, menee vielä 15 min.
Kai sitten putki-/huoltomiehet on joku viimeinen naisellisuuden mittaamisen linnake.