Ura vai perheen perustaminen? Olen hukassa
Kaipaisin mielipiteitä ja mahdollisia kokemuksesta lähtöisin olevia neuvoja seuraavaan tilanteeseen;
Asettaakko ura vai perheen perustaminen etusijalle elämässä?
Lähtökohdat. Olemme mieheni kanssa tällä hetkellä Suomessa asuva pariskunta, elämme omistusasunnossa, ikää molemmilla 26-vuotta.
Sain työtarjouksen ulkomailta, jota on lähes mahdoton ohittaa. Kyse on kuuden vuoden pätkästä, joka antaa minun ammatillisessa toteuttaa kaikki haaveeni ja tuottaa myös mukaan summan rahaa sekä takaa vakaata tulevaisuutta.
Muuttaisimme naapurimaahan, mutta kuitenkin pois Suomesta.
Kesäisin olisimme Suomessa, samoin muutaman kuukauden pätkiä tuon kuuden vuoden aikana joka vuosi.
Samaan aikaan minulla on aivan järjetön vauvakuume. Olen aina halunnut lapsia ja yksi elämäni isoimmista haaveista on tulla äidiksi. Haluaisin perustaa perheen kuitenkin ennen kuin täytän 30. Tästä on muodostunut ajatuksiini pinttymä, ellen saa esikoista ennen sitä, koen, etten enää ala lapsia tekemäänkään.
Miehelläni on edellisestä suhteesta 5 vuotias lapsi. Hän on siis jo saanut kokea, miltä tuntuu olla isä. Lapsia haluaisi kuitenkin kovasti myös minun kanssa. Ymmärtää myös sen, etten halua venyttää perheen perustamista liian kaukaiseen tulevaisuuteen. Mieheni työ on luonteeltaan sellainen, että se mahdollistaa muuttomme ulkomaille minun työtarjouksen perässä. Mies olisikin erittäin innoissaan siitä, että tarjouksen otan vastaan.
Fakta on se, että vastasyntyneen kanssa uudessa maassa, läheisimpien tukikontaktien ollessa Suomessa, tulisi varmasti olemaan rankkaa. Kuusi vuotta on kuitenkin pitkä aika venyttää lasten tekoa, sekin ajatus kuulostaa pelottavalta. Vastenmieliseltä.
Auttakaa minua pohtimaan. Herätelkää ajatuksia, mitä vain. Tunnen olevani umpikujassa, jossa joudun valitsemaan sellaisten asioiden välillä, joiden välillä ei voi valita.
Kommentit (37)
Kyllä niitä lapsia Venäjälläkin voi tehdä. Äitiyslomat on lyhemmät, mutta lastenhoitajan palkkaamonen halvempaa.
Jos olisit menossa Pohjoismaiihin, et edes edittäisi tätä kysymystä. Siellähän lähtökohta on paljon perhekeskeisempi kuin täällä ja se, että sun tynönantaja sopeutuu lapsiin ja perhevapaisiin, olisi itsestäänselvää.
Veikkaan, että harva nainen, joka on laittanut perheen uran edelle, ei ole valintaansa katunut. Kuinka usein kuulet sanottavan, että olisinpa tehnyt elämässäni enemmän töitä?
Mieti, voisitko saavuttaa samoja ammatillisia haaveita Suomessa.
No jos muutat työn perässä. Siellä asuessanne teet sitten päätöksen oletteko siellä kuusi vuotta vai tuletteko kesken pois. Voihan olla että työ ei olekkaan sellaista kun oletit tai projekti päättyykin jostain syystä aiemmin jne. Ja muutaman vuoden siellä oltuanne päätät haluatko synnyttää lapsen siellä jne.
Tuota noin. Mites se miehen 5-vuotias lapsi? Onko miehelle ihan ok muuttaa toiseen maahan kuin oma lapsi, ja miten hän on ajatellut pitää suhdetta lapseen yllä? Minusta sinun kannattaisi tässä vaiheessa pohtia myös sitä, millaista isämateriaalia miehesi oikeasti on - paljon näkee siitä, millainen isä hän on nyt.
Toisessa maassakin voi jäädä äitiyslomalle. Jos Ruotsiin tai Norjaan menet, ei lapsen saamiselle ole esteitä.
Jääkää tänne ja ala kotiäidiksi äläkä höpsöttele.
Vierailija kirjoitti:
Tuota noin. Mites se miehen 5-vuotias lapsi? Onko miehelle ihan ok muuttaa toiseen maahan kuin oma lapsi, ja miten hän on ajatellut pitää suhdetta lapseen yllä? Minusta sinun kannattaisi tässä vaiheessa pohtia myös sitä, millaista isämateriaalia miehesi oikeasti on - paljon näkee siitä, millainen isä hän on nyt.
Tämä on hyvä huomio.
Menet töihin ja teet lapsen, jos se on tullakseen, eihän ole varmaa että edes tulet raskaaksi noin vaan. Jos tarjous on oikeasti hyvä, niin kyllä sinulla sitten on varaa lastenhoitajaan tai mies hoitaa sitä kotona. Kyllä työnantajan pitää muutaman kuukauden äippäloma kestää, muuten on huonoissa kantimissa.
Tai jos olet oikeasti huipputyöntekijä, niin kyllä niitä tarjouksia tulee myöhemminkin.
Ei varmaan yksikään mies tällaista asiaa paljon miettisi, vaan olettaisi että jos lapsi tulee niin vaimo hoitaa.
Teillä on ikää 26 vuotta, ei 26-vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Tuota noin. Mites se miehen 5-vuotias lapsi? Onko miehelle ihan ok muuttaa toiseen maahan kuin oma lapsi, ja miten hän on ajatellut pitää suhdetta lapseen yllä? Minusta sinun kannattaisi tässä vaiheessa pohtia myös sitä, millaista isämateriaalia miehesi oikeasti on - paljon näkee siitä, millainen isä hän on nyt.
Tottakai me ollaan myös tätä pohdittu. Jätin aloituksesta pois juuri siksi, etten ketjussa halunnut käsitellä muuta, kun esitettyä kysymystä.
Mutta siis- lapsi aloittaa koulun ensi vuonna. Asuu tällä hetkellä 600 kilometrin päässä meistä, äiti lähivanhempi. Lapsi tähän asti viettänyt kuukausittain meillä muutamia päiviä ja esim. mieheni lomat ollut meillä useampia viikkoja. Nyt kun koulu alkaa, tulee tähän tietenkin koulun aiheuttamia rajoituksia ja pitkä välimatka tulisi joka tapauksessa hankaloittamaan näkemistä. Tapaisimme molemmille meille tärkeää lasta aina kun tulisimme Suomeen sekä myös kesäisin.
Suunnitelmissa on, että lapsi viettäisi lomalla mahdollisimman paljon aikaa kanssamme ja toki tekisi aina mahdollisuuksien mukaan myös matkoja uuteen kotiimme toiseen maahan.
Vierailija kirjoitti:
Menet töihin ja teet lapsen, jos se on tullakseen, eihän ole varmaa että edes tulet raskaaksi noin vaan. Jos tarjous on oikeasti hyvä, niin kyllä sinulla sitten on varaa lastenhoitajaan tai mies hoitaa sitä kotona. Kyllä työnantajan pitää muutaman kuukauden äippäloma kestää, muuten on huonoissa kantimissa.
Tai jos olet oikeasti huipputyöntekijä, niin kyllä niitä tarjouksia tulee myöhemminkin.
Ei varmaan yksikään mies tällaista asiaa paljon miettisi, vaan olettaisi että jos lapsi tulee niin vaimo hoitaa.
Osuit naulan kantaan.. "Ei varmaan yksikään mies tällaista asiaa paljon miettisi". Eipä juuri mieti omanikaan, vaikka nyt onkin mun urasta ja perheen yhdistämisestä kyse. Vaikuttaa ymmärtäväiseltä kun oon itkua asian kaa tihrustanut, mutta ei silti täysin sisäistä, mikä tässä on se ongelma. Elää toki muutenkin kevyemmällä asenteella mitä minä.
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan, että harva nainen, joka on laittanut perheen uran edelle, ei ole valintaansa katunut. Kuinka usein kuulet sanottavan, että olisinpa tehnyt elämässäni enemmän töitä?
Mieti, voisitko saavuttaa samoja ammatillisia haaveita Suomessa.
Kyllä on katunut.
Älä ap valitse jompaa kumpaa vaan molemmat. Ja yli kolmikymppisenäkin ehtii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menet töihin ja teet lapsen, jos se on tullakseen, eihän ole varmaa että edes tulet raskaaksi noin vaan. Jos tarjous on oikeasti hyvä, niin kyllä sinulla sitten on varaa lastenhoitajaan tai mies hoitaa sitä kotona. Kyllä työnantajan pitää muutaman kuukauden äippäloma kestää, muuten on huonoissa kantimissa.
Tai jos olet oikeasti huipputyöntekijä, niin kyllä niitä tarjouksia tulee myöhemminkin.
Ei varmaan yksikään mies tällaista asiaa paljon miettisi, vaan olettaisi että jos lapsi tulee niin vaimo hoitaa.Osuit naulan kantaan.. "Ei varmaan yksikään mies tällaista asiaa paljon miettisi". Eipä juuri mieti omanikaan, vaikka nyt onkin mun urasta ja perheen yhdistämisestä kyse. Vaikuttaa ymmärtäväiseltä kun oon itkua asian kaa tihrustanut, mutta ei silti täysin sisäistä, mikä tässä on se ongelma. Elää toki muutenkin kevyemmällä asenteella mitä minä.
En minäkään ihan tajua mikä ongelma... lapsen voi saada työkomennuksen aikanakin, mies voi olla kotona, voi palkata hoitajan. Tai tehdä etätyötä. Vai haluaisitko olla kotona vuosikausia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menet töihin ja teet lapsen, jos se on tullakseen, eihän ole varmaa että edes tulet raskaaksi noin vaan. Jos tarjous on oikeasti hyvä, niin kyllä sinulla sitten on varaa lastenhoitajaan tai mies hoitaa sitä kotona. Kyllä työnantajan pitää muutaman kuukauden äippäloma kestää, muuten on huonoissa kantimissa.
Tai jos olet oikeasti huipputyöntekijä, niin kyllä niitä tarjouksia tulee myöhemminkin.
Ei varmaan yksikään mies tällaista asiaa paljon miettisi, vaan olettaisi että jos lapsi tulee niin vaimo hoitaa.Osuit naulan kantaan.. "Ei varmaan yksikään mies tällaista asiaa paljon miettisi". Eipä juuri mieti omanikaan, vaikka nyt onkin mun urasta ja perheen yhdistämisestä kyse. Vaikuttaa ymmärtäväiseltä kun oon itkua asian kaa tihrustanut, mutta ei silti täysin sisäistä, mikä tässä on se ongelma. Elää toki muutenkin kevyemmällä asenteella mitä minä.
En minäkään ihan tajua mikä ongelma... lapsen voi saada työkomennuksen aikanakin, mies voi olla kotona, voi palkata hoitajan. Tai tehdä etätyötä. Vai haluaisitko olla kotona vuosikausia.
Ongelma on se, että tuntuisi hurjalta saada vauva toisessa maassa, ilman läheisiä ihmisiä ympärillä. Vauva-arki on lähellä oleville pariskunnille ollut iso elämänmuutos ja koettelemus ilman ulkomaille muuttoa ja uuden haastavan työn aloittamistakin. Tuntuu, että tuon kaiken yhdistäminen olisi jopa hiukan uhkarohkeaa. Joskin silti paljon liikkuu mielessäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menet töihin ja teet lapsen, jos se on tullakseen, eihän ole varmaa että edes tulet raskaaksi noin vaan. Jos tarjous on oikeasti hyvä, niin kyllä sinulla sitten on varaa lastenhoitajaan tai mies hoitaa sitä kotona. Kyllä työnantajan pitää muutaman kuukauden äippäloma kestää, muuten on huonoissa kantimissa.
Tai jos olet oikeasti huipputyöntekijä, niin kyllä niitä tarjouksia tulee myöhemminkin.
Ei varmaan yksikään mies tällaista asiaa paljon miettisi, vaan olettaisi että jos lapsi tulee niin vaimo hoitaa.Osuit naulan kantaan.. "Ei varmaan yksikään mies tällaista asiaa paljon miettisi". Eipä juuri mieti omanikaan, vaikka nyt onkin mun urasta ja perheen yhdistämisestä kyse. Vaikuttaa ymmärtäväiseltä kun oon itkua asian kaa tihrustanut, mutta ei silti täysin sisäistä, mikä tässä on se ongelma. Elää toki muutenkin kevyemmällä asenteella mitä minä.
En minäkään ihan tajua mikä ongelma... lapsen voi saada työkomennuksen aikanakin, mies voi olla kotona, voi palkata hoitajan. Tai tehdä etätyötä. Vai haluaisitko olla kotona vuosikausia.
Ongelma on se, että tuntuisi hurjalta saada vauva toisessa maassa, ilman läheisiä ihmisiä ympärillä. Vauva-arki on lähellä oleville pariskunnille ollut iso elämänmuutos ja koettelemus ilman ulkomaille muuttoa ja uuden haastavan työn aloittamistakin. Tuntuu, että tuon kaiken yhdistäminen olisi jopa hiukan uhkarohkeaa. Joskin silti paljon liikkuu mielessäni.
Mutta kuka tässä on jo raskaana? Muutamassa vuodessa ehtii tapahtua paljon. Ei kannata ajatella kaikkia mahdollisia kauhuskenaarioita, jotka EHKÄ tapahtuvat kuuden vuoden päästä. Turha nyt jo harmitella jotain, mitä silloin on tai ei ole. Se mieskin voi löytää jonkun toisen, työ ei olekaan sinulle sopiva tai et tule raskaaksi nyt tai milloinkaan. Turha märehtiä etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menet töihin ja teet lapsen, jos se on tullakseen, eihän ole varmaa että edes tulet raskaaksi noin vaan. Jos tarjous on oikeasti hyvä, niin kyllä sinulla sitten on varaa lastenhoitajaan tai mies hoitaa sitä kotona. Kyllä työnantajan pitää muutaman kuukauden äippäloma kestää, muuten on huonoissa kantimissa.
Tai jos olet oikeasti huipputyöntekijä, niin kyllä niitä tarjouksia tulee myöhemminkin.
Ei varmaan yksikään mies tällaista asiaa paljon miettisi, vaan olettaisi että jos lapsi tulee niin vaimo hoitaa.Osuit naulan kantaan.. "Ei varmaan yksikään mies tällaista asiaa paljon miettisi". Eipä juuri mieti omanikaan, vaikka nyt onkin mun urasta ja perheen yhdistämisestä kyse. Vaikuttaa ymmärtäväiseltä kun oon itkua asian kaa tihrustanut, mutta ei silti täysin sisäistä, mikä tässä on se ongelma. Elää toki muutenkin kevyemmällä asenteella mitä minä.
En minäkään ihan tajua mikä ongelma... lapsen voi saada työkomennuksen aikanakin, mies voi olla kotona, voi palkata hoitajan. Tai tehdä etätyötä. Vai haluaisitko olla kotona vuosikausia.
Ongelma on se, että tuntuisi hurjalta saada vauva toisessa maassa, ilman läheisiä ihmisiä ympärillä. Vauva-arki on lähellä oleville pariskunnille ollut iso elämänmuutos ja koettelemus ilman ulkomaille muuttoa ja uuden haastavan työn aloittamistakin. Tuntuu, että tuon kaiken yhdistäminen olisi jopa hiukan uhkarohkeaa. Joskin silti paljon liikkuu mielessäni.
Mutta kuka tässä on jo raskaana? Muutamassa vuodessa ehtii tapahtua paljon. Ei kannata ajatella kaikkia mahdollisia kauhuskenaarioita, jotka EHKÄ tapahtuvat kuuden vuoden päästä. Turha nyt jo harmitella jotain, mitä silloin on tai ei ole. Se mieskin voi löytää jonkun toisen, työ ei olekaan sinulle sopiva tai et tule raskaaksi nyt tai milloinkaan. Turha märehtiä etukäteen.
Kiitos, ehkä tää oli juuri se, mitä mun piti kuulla.
Jos haluat välttämättä lapsen, niin on se tärkeämpi asia kuin työ. Varsinkin, jos et ole jossain kutsumusammatissa jota todella rakastat. Olet kuitenkin vielä niin nuori, että ehdit ihan hyvin saada lapsen myöhemminkin, vaikka et ole alun perin suunnitellut sellaista. Työ ja lapsi eivät myöskään ehdottomasti sulje toisiaan pois. Ja on kai sinulla mahdollisuus tehdä samaa työtä Suomessakin, vaikka ansio- ja etenemismahdollisuudet eivät olisi niin hyvät.
Ei tuo minusta niin kovin vaikea valintatilanne ole. Usein elämässä tulee eteen tilanteita, että on vain kaksi vaihtoehtoa, jotka ovat molemmat huonoja. Sinulla on liikkumatilaa tuossa asiassa aika paljon.
Moni tulee yli 3-kymppisenä vielä oikein hyvin raskaaksi. Eikä ole mikään erityisen vanha äiti silloin.
Työtarjous on ainutlaatuinen mahdollisuus!