Kälyni sairastaa ortoreksiaa - olen huolestunut, mitä voin tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Hän täytti vasta 20, on aina ollut normaalipainoinen ja naiseksi aika pitkä, päälle yli 170 cm. Kun aloin seurustella mieheni kanssa, niin tämä sisko oli vielä alaikäinen ja huomasin että alkoi pikkuhiljaa hieman oirehtia painostaan. Korostan vielä ettei hän siis ole koskaan ollut ollenkaan lihava tai tukeva tms, vaan ihan normaalipainoinen, ei tarvetta laihduttaa. Mutta kun on noin pitkä niin pituuden puolesta on toki “isompi” (siis hyvällä tavalla näyttävä) eikä sen takia voi olla samalla tavalla ns. “bambimaisen” siro kuin vaikka joku 150 senttinen kaverinsa. Siitä hänelle nyt ilmeisesti on alkanut vähitellen tulla ongelmaa, tuntuu olevan kamalaa jos joutuu ottamaan kaupasta m-koon vaatteen ja kaveri on xs-kokoa.

Aluksi alkoi tarkkailemaan syömisiä; jätti herkut ja limsat pois, ei tosin aiemminkaan käyttänyt niitä paljoa. Sitten alkoi tippua ihan kaikki herkuttelu; ei enää ollenkaan mitään herkkuja, ei edes yhtenä päivänä viikossa, paheksuu myös, jos joku muu syö kakkua tai karkkia tms ja huomaan vaikka juhlissa, että hänenkin tekisi mieli, muttei silti syö. Loppui myös liharuokien syönti, samoin jotkut maitotuotteet ja nykyään kananmunastakin kelpaa vain valkuainen kun “keltuaisessa on liikaa kaloreita.”

Miehen äiti/anoppini tekee tälle ruuat kun asuu vielä heillä, ja hirveä vääntö, jos anoppi vahingossa on hakenut / tehnyt salaatin väärällä salaattikastikkeella tai tehnyt jonkun vastaavanlaisen pienen mokan. Mietin jo aiemmin, että alkaa vaikuttaa aika ortorektiselta käytökseltä tuo todella tarkka ruoan kontrollointi ja kaiken terveellisen ihannointi jo liiallisuuksiin asti. Hänellä on tarkka ruokasuunnitelma, mitä syö ruuaksi ja noudattaa sitä lähes orjallisesti päivittäin. Siitä poikkeaminen on mahdotonta. Ei tulisi kuuloonkaan, että vaikka jonkun syntymäpäivänä voisi mennä ravintolaan tai grillata kaikille, vaan hänelle pitää erikseen ostaa salaatti ja siihenkin voi laittaa vain tiettyjä aineksia. Joskus haimme salaatit mieheni kanssa ja tarjouduimme hakemaan samalla hänellekin. Erehdyimme sitten parista ainesosasta kun emme olleet kysyneet ihan sanatarkkaan mitä salaattiin piti tulla, ja no, se olikin viimeinen kerta kun mieheni tarjoutui siihen hommaan. (Sanotaan nyt vaikka että kanasalaatissa piti olla lisäksi porkkanaa ja kurkkua ja me olimme tilanneet siihen jonkun vakio tomaatti+ananasta ja siitä sitten kiukustui miehelleni. Ei siis mitään allergioita, vaan ihan kalorisyistä välttelee noita.) Kaiken pitäisi myös nykyään olla vegaanista, vaikkei hän muuten vegaani olekaan (saattaa joskus harvoin syödä isänsä tekemää pyttipannua ihan vain koska tykkää siitä, joten ei ole kyse ideologisesta vegaaniuudesta.)

Hän käy salilla myös joka päivä, ja jos treenit jäävät väliin, sekin on maailmanloppu. Menee sinne myös kipeänä ja sekin on sellainen ns “ylpeilyn” aihe tai kehuskelee urheilusuorituksillaan muille.

Kuulostaako tämä muidenkin korvaan syömishäiriöltä ja/tai ortoreksialta? Anoreksiaa se nyt ei liene kun kuitenkin syö jotain vaikka todella paljon liikkuukin ja laskee kaloreita. Luin hieman netistä ortoreksiasta ja ortoreksialle tyypillistä on ilmeisesti juurikin tuo hirveän tarkka kontrollointi ja se että ihan kaiken on oltava terveellistä, oikein sellaista pakonomaista syödä aina vain terveellisemmin ja terveellisemmin. Lisäksi luin, että tyypillistä ortoreksialle on myös se, että tuntee olevansa muita parempi syödessään terveellisesti ja saarnaa siitä usein muille. Nyt kun luin tuon, niin sitäkin tosiaan tapahtuu usein, että piikittelee muille, jos muut syövät ravintolassa pihvin tai ranskalaisia tms. Minulle ei toki kehtaa, mutta esim. miehelleni tai vanhemmilleen usein kommentoi jotain sellaista.

Ap jatkaa. (Ei mahtunut samaan viestiin.)

Minä ja mieheni olemme jo lähemmäs kolmekymppisiä, mieheni mielestä siskonsa touhu on välillä ihan naurettavaa, muttei hän kuitenkaan ota todesta, jos otan asian esille ja kysyn voisiko olla kyse syömishäiriöstä. Olen sanonut miehelle, että olen huolissani tämän siskosta, sillä tuo syöminen ja urheileminen on mennyt jo pakonomaiseksi, eikä siskolla ole siis tarvetta laihduttaa, laskea kaloreita tai tehdä suuria muutoksia ruokavalioon terveyssyistä. Toki kenen tahansa on hyvä ja suositeltavaa syödä terveellisesti, mutta tuo touhu menee jo överiksi. Kenenkään elämä tai dieetti ei kaadu yhteen kertaan väärää salaattikastiketta tai yhteen pieneen kakkupalaan häissä kerran vuoteen. Muu perhe syö ihan normaalisti, ihan sellaista perus kotiruokaa ja joskus käyvät ulkona syömässä. Hän vie usein siis omat eväät sukujuhliin, jos arvelee ettei siellä ole riittävän terveellistä ruokaa tarjolla.

Anoppi alkoi huolestua vasta siinä kohtaa kun tuo sisko alkoi korvata iltaruuan jollain proteiinipirtelöillä lähes vuoden ajan ja lopulta hänelle tuli jotain ongelmia ja kipua vatsaan. Selvisi verikokeissa että maksa-arvot (tai jotkut vastaavat, en muista ihan tarkkaan että mitkä) olivat vinksallaan siitä jatkuvasta liiallisesta ja jokapäiväisestä proteiinijauheen käytöstä tms. Sitten se pirtelöiden teko loppui anopin käskystä, mutta sen jälkeen olen heillä käydessä huomannut että se muun ruuan kontrollointi on entistä tarkempaa.  

Itseäni huolestuttaa, sillä teininä yksi kaverini oli todella pahasti anorektinen ja jojoilee anoreksiansa kanssa edelleen kymmenenkin vuotta myöhemmin, ja pelkään että mieheni sisko ajautuu lopulta samanlaiseksi. Olen nyt seurannut tilannetta sivusta noin 2,5 vuotta ja huomaan sen menneen pahemmaksi tuona aikana. Muu perhe ei tunnu ottavan ongelmaa tosissaan, vaikka esim noita maksa-arvoja on jo jouduttu tutkimaan. 

Mieheni on todella läheinen perheensä kanssa, minkä takia näemme heitä aika usein. Me emme siis asu heillä, mutta usein käymme viikonloppuisin syömässä siellä, niin olen sen vuoksi aika kartalla tilanteesta. Sisko ei myöskään “pelkää” kinastella tai kiukutella minun edessäni ruuistaan vanhempiensa kanssa. Joten senkin takia olen aika tietoinen, mitä hän voi tai haluaa milloinkin syödä, kun on muutaman kerran anoppilassa tullut todistettua noita kiukutteluja, jos ruoka onkin ollut jotain mistä hän ei tykkää tai missä on mielestään liikaa kaloreita. 

(Edelleen liian pitkä teksti.) Vielä tämä. / Ap

Kun kukaan muu ei kuitenkaan oikein puutu tuohon tilanteeseen, vaikka hekin selkeästi tiedostavat ongelman, mikä minun roolini pitäisi olla? Jos joku ottaa asian esille siskon kanssa, hän suuttuu kovasti, kuten silloin kun ne proteiinipirtelöt saivat loppua. Mieheni on sitä mieltä, että tuo touhu menee jo liiallisuuksiin muttei kuitenkaan aio puuttua asiaan. Itselleni on taas aika suuri kynnys mahdollisesti aiheuttaa kiukkukohtaus hänen kanssaan, sillä veikkaan että sellainen tulisi, jos minä sanoisin asiasta jotain. Joten sen vuoksi jollain sunnuntaipäivällisellä asiasta sanominen on ehkä väärä tapa lähestyä. En myöskään halua laittaa hänelle viestiä whatsappiin luokkaa, että hei onkohan sinulla ortoreksia. Myöskin jos anoppi ja appiukko antavat tuon touhun jatkua, kun ostavat kaikki ruokatarpeet kotiinsa ja tekevät hänelle ruuat, niin eipä sillä paljoa ole väliä, jos itse jotain hänelle sanoisin, se tuskin tulisi muuttamaan mitään. Myöskin anopille tai appiukolle asiasta sanominen tuntuu vähän hankalalta, olen kuitenkin heidän miniänsä enkä halua aiheuttaa heille sellaista kuvaa että kritisoisin jotenkin heidän lastaan vaikka olisinkin ihan hyvällä asialla. En tiedä, osaisivatko he nähdä tilanteen puolueettomasti vai asettuisivatko puolustuskannalle. En halua pilata välejäni kehenkään heistä. Mutta asian seuraaminen sivusta hiljaa tuntuu myös väärältä. 

Olisiko kellään neuvoja mitä tehdä?

Kuulostaa huolestuttavalta, toi pakonomaisuus ja joustamattomuus etenkin. Yritä jutella hänelle asiasta.

Idiootti. Totta kai 170cm nainen voi hyvinkin olla siro ja XS-kokoa. Eikä 170cm ole edes pitkä.

Vierailija kirjoitti:

Idiootti. Totta kai 170cm nainen voi hyvinkin olla siro ja XS-kokoa. Eikä 170cm ole edes pitkä.

Eihän kukaan sanonut etteikö voisi olla muttei tässä tapauksessa ilmeisesti ole niin. Jos ongelma on se että joutuu pituuden vuoksi ottamaan m-kokoa ja muut eivät. Taattua av-laatua että takerrutaan johonkin ihan muuhun kuin mitä varsinainen pointti oli. *facepalm*

Juuri ortoreksiaan ei ole mitään tunnettua ja vakiintunutta hoitomenetelmää, mutta monet muiden syömishäiriöiden hoitomuodot toimivat myös ortorektikoille. Usein ortreksiaa voidaan hoitaa menestyksellisesti keskusteluterapialla yhdistettynä ravintoneuvontaan ja mahdollisesti lääkkeisiin. Liikaa treenaavat henkilöt tarvitsevat myös apua treenisäädöstelyssä.

Syömishäiriöt ovat mielenterveyden häiriöitä, joihin liittyy poikkeavan syömiskäyttäytymisen lisäksi psyykkisen, fyysisen tai sosiaalisen toimintakyvyn häiriintyminen. Syömishäiriöiden tutkimisessa ja hoidossa tarvitaan moniammatillista osaamista ja yhteistyötä. Varhainen hoitoon pääsy ja aktiivinen hoito-ote parantanevat toipumisen ennustetta sekä ehkäisevät pysyvien haittojen syntymistä.

Toisinsanoen päässä vikaa ja mikään muu ei auta, kuin puuttuminen ja hoitoonohjaus. Syömishäiriöillä on taipumuksia muuttua. Mikä nyt on ortoreksiaa, voi pian olla jo anoreksiaa. 20 vuotta anoreksiaan sairastumisen jälkeen jopa viidennes potilaista on kuollut. Nuorten anoreksiapotilaiden kuolleisuutta on saatu kuitenkin hiljalleen laskemaan.

Terveisin terkkari

Vierailija kirjoitti:

Juuri ortoreksiaan ei ole mitään tunnettua ja vakiintunutta hoitomenetelmää, mutta monet muiden syömishäiriöiden hoitomuodot toimivat myös ortorektikoille. Usein ortreksiaa voidaan hoitaa menestyksellisesti keskusteluterapialla yhdistettynä ravintoneuvontaan ja mahdollisesti lääkkeisiin. Liikaa treenaavat henkilöt tarvitsevat myös apua treenisäädöstelyssä.

Syömishäiriöt ovat mielenterveyden häiriöitä, joihin liittyy poikkeavan syömiskäyttäytymisen lisäksi psyykkisen, fyysisen tai sosiaalisen toimintakyvyn häiriintyminen. Syömishäiriöiden tutkimisessa ja hoidossa tarvitaan moniammatillista osaamista ja yhteistyötä. Varhainen hoitoon pääsy ja aktiivinen hoito-ote parantanevat toipumisen ennustetta sekä ehkäisevät pysyvien haittojen syntymistä.

Toisinsanoen päässä vikaa ja mikään muu ei auta, kuin puuttuminen ja hoitoonohjaus. Syömishäiriöillä on taipumuksia muuttua. Mikä nyt on ortoreksiaa, voi pian olla jo anoreksiaa. 20 vuotta anoreksiaan sairastumisen jälkeen jopa viidennes potilaista on kuollut. Nuorten anoreksiapotilaiden kuolleisuutta on saatu kuitenkin hiljalleen laskemaan.

Terveisin terkkari

Kiitos tästä viestistä. Se pelottaakin että kohta tuo touhu muuttuu jo anoreksiaksi. Ap

Et voi tehdä mitään jos ei hän itse näe ongelmaa ja halua korjata sitä.

Pakkohoito on vaihtoehto.

Syömishäiriöihin liitetään usein pinnallisuus ja väitetään, ettei kyse ole vakavasta sairaudesta. Asia on päinvastoin, esimerkiksi anoreksia on hengenvaarallinen tila, Karlsson sanoo.

Anoreksiaan sairastuvista puolet paranee kokonaan, neljänneksen oireilu jatkuu vaihtelevasti ja joka viidennen sairaus kroonistuu.

Ruotsalaistutkimuksen mukaan nuorten anoreksiapotilaiden kuolleisuutta on saatu hiljalleen laskemaan. Yhtenä syynä on erityisten syömishäiriöyksiköiden perustaminen.

Vierailija kirjoitti:

Pakkohoito on vaihtoehto.

Syömishäiriöihin liitetään usein pinnallisuus ja väitetään, ettei kyse ole vakavasta sairaudesta. Asia on päinvastoin, esimerkiksi anoreksia on hengenvaarallinen tila, Karlsson sanoo.

Anoreksiaan sairastuvista puolet paranee kokonaan, neljänneksen oireilu jatkuu vaihtelevasti ja joka viidennen sairaus kroonistuu.

Ruotsalaistutkimuksen mukaan nuorten anoreksiapotilaiden kuolleisuutta on saatu hiljalleen laskemaan. Yhtenä syynä on erityisten syömishäiriöyksiköiden perustaminen.

Ortoreksian takia ei voida määrätä pakkohoitoon koska se ei ole henkeä uhkaava sairaus. Mutta keskusteluapua voi hakea esimerkiksi työ- tai opiskelijaterveyshuollon kautta.

Diagnoosilla ei sinun kannaltasi ole merkitystä, eikä sellaista pidä esittää jos ei ole ammattilainen.

Selvää on että kälyn suhtautuminen ruokaan ja syömisiin on sairas. Sinä terveenä voit pyrkiä toteamaan tämän, ja tuomaan esille rennompaa asennetta syömisiin.

Epäilen että perheessä voi olla joku ääneenlausumaton ongelma jota sisko oireilee.

Ihmettelen lähinnä miksi aikuiset hakevat kolmelle salaattia. Salaattibaarista. Eikö voisi pilkkoa ihan itse? Melko kallista ja outoa

Toiseksi ihmettelen että 20v asuu vanhempien kanssa ja kiukuttelee vanhemmilleen ruuasta

Kolmanneksi ihmettelen miten tästä aiheesta viitsii kirjoittaa kolme pitkää viestiä

Syömishäiriöt ovat usein aivokemiallinen häiriö. Siksi "juttelemalla terapiassa" saadaan niin huonoja tuloksia.

Asiaa ei myöskään auta etta kaikenmaailman gwynethpaltrowit jakelevat neuvojaan netissä tyyliin "syö avokadosta vain siemen ja kuoret".

Ap:n käly tuntee että jos syöminen menee väärin, koko maailma suistuu raiteiltaan. Tähän on kyllä tosi vaikea puuttua. Joskus auttaa parhaiten että "potilas" on pakotettu ihan uuteen ympäristöön.

Todella huolestuttavalta kuulostaa. Ja voi olla että asia on jopa pahempi mitä tiedättekään.

Olisi ehkä hyvä, että teitä olisi useampi ihminen paikalla silloin kun otat asian hänen kanssaan puheeksi. Esimerkiksi anoppi ja sinä?

Kyselit ap omaa rooliasi asiassa. MInusta sitä ei ole. Jos jonkun pitää huomauttaa asiasta niin sen pitää olla jompikumpi vanhemmista. Syömishäiriöt ovat aina mielenterveyden häiriöitä ja se, että sinä vaikka sanot asiasta ei todennäköisesti mitenkään vaikuta asiaan. Ei tapahdu niin, että käly sanookin, että voi hyvänen aika, ortoreksia mulla onkin ja nyt meen heti hoitoon, kiitos kun kerroit. Sen sijaan oman vanhemman huolestunut keskuistelu asiasta voi auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen lähinnä miksi aikuiset hakevat kolmelle salaattia. Salaattibaarista. Eikö voisi pilkkoa ihan itse? Melko kallista ja outoa

Toiseksi ihmettelen että 20v asuu vanhempien kanssa ja kiukuttelee vanhemmilleen ruuasta

Kolmanneksi ihmettelen miten tästä aiheesta viitsii kirjoittaa kolme pitkää viestiä

Vähän samoilla linjoilla. Salaattibaariin menoa en kommentoisi, se on tulokysymys. Osalla on varaa satunnaiseen take awayhin. Se, että 20v kehtaa kiukutella vanhemmilleen ruoasta on aivan uskomatonta!! Lapsellista ja kiittämätöntä käytöstä. Eikö tuonikäistä pitäisi kehottaa hankkimaan ja kokkaamaan itse omat ruokansa?! Kälyn ruokailutottumukset ei pitöisi olla kenenkään ongelma. Jos APn käly tykkää syödä terveellisesti, antakaa hänen syödä terveellisesti. Tsiisus. Voisitte vaikka ottaa mallia terveellisestä syömisestä häneltä...

Luulen, että he kaikki varmaan tiedostavat ongelman, ainakin jollain tasolla, ongelma on vain siinä ettei kukaan muu kuin minä halua puuttua siihen tae näe sen vakavuutta. Ehkä ongelmana on sekin että hän on jo 20v eikä alaikäinen.. Tuolloin "proteiinipirtelöaikana" muistan, että ainakin kerran heillä ollessamme saivat ison riidan aikaan keskenään, kun niiden tekeminen piti lopettaa. Silloin keskustelivat jo ihan terveysongelmista, mutta sen jälkeen taas kaikki on vähän kuin lakaistu taas maton alle. Tuntuu, etteivät anoppi ja appiukko oikein ota ongelmaa vakavasti, vaan haluavat mieluummin pitää rauhan maassa kuin aiheuttaa uuden perheriidan. Ja kun he eivät oikein mitenkään puutu tuohon, niin tuntuu hieman hankalalta itse ei edes siellä asuvana yrittää auttaa. Olen yrittänyt ehdotella siskolle jotain muuta kivaa tekemistä esim. viikonloppuisin minun tai meidän molempien kanssa, jotta hän saisi lepopäiviä urheilusta, mutta usein se salille meno on kuitenkin vienyt voiton. Ap

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että he kaikki varmaan tiedostavat ongelman, ainakin jollain tasolla, ongelma on vain siinä ettei kukaan muu kuin minä halua puuttua siihen tae näe sen vakavuutta. Ehkä ongelmana on sekin että hän on jo 20v eikä alaikäinen.. Tuolloin "proteiinipirtelöaikana" muistan, että ainakin kerran heillä ollessamme saivat ison riidan aikaan keskenään, kun niiden tekeminen piti lopettaa. Silloin keskustelivat jo ihan terveysongelmista, mutta sen jälkeen taas kaikki on vähän kuin lakaistu taas maton alle. Tuntuu, etteivät anoppi ja appiukko oikein ota ongelmaa vakavasti, vaan haluavat mieluummin pitää rauhan maassa kuin aiheuttaa uuden perheriidan. Ja kun he eivät oikein mitenkään puutu tuohon, niin tuntuu hieman hankalalta itse ei edes siellä asuvana yrittää auttaa. Olen yrittänyt ehdotella siskolle jotain muuta kivaa tekemistä esim. viikonloppuisin minun tai meidän molempien kanssa, jotta hän saisi lepopäiviä urheilusta, mutta usein se salille meno on kuitenkin vienyt voiton. Ap

Anna olla

Miksi sinä haluat puuttua miehen aikuisen siskon asioihin. Ja mitä luulet hyödyttävän

Puhut kuin omasta lapsesta. Miten te ylipäätään siellä aina olette.

Ja miksi se 20v käyttäytyy puheidesi mukaan kuin lapsi

Olisi hyvin kummallista jos oma aikuinen kotona asuva alkaisi kiukutella ruuasta. Ja vielä kummallisempaa jos poissa kotoa asuva poikani kumppani alkaisi puuttua lapseni asioihin. Olisi kummallista jos hän edes olisi täällä jatkuvasti. Ja vuodattaisi minun ja perheeni asioita nettiin

Meillä tosin ei voi olla ortoreksiaa. Täällä ei voi alkaa ruualla säätämään