Mikä on ratkaisu palstallakin paljon puhuttuun kilttimiesten ongelmaan?

Vierailija kirjoitti:

Tatuointeja, salia, rötöksiä, moottoripyörä, Mötörheädiä, Kotiteollisuutta ja miehekkyyttä. Liharuokaa, ei kasviksia. Naiset haluavat Miehen isolla ämmämmällä, eivätkä mitään neitimäistä kitisijää.

Tuli nuorena oltua tekemisissä yhden moottoripyöriin erikoistuneen harrastekerhon kanssa.

Sympaattisia ja rauhallisia miehiä olivat. Osasivat itkeä kun siltä tuntui ja näyttivät todellakin tunteita.

Silloin nuorena ajattelin että he todellakin ovat miehekkäitä mutta sillä ei ollut mitään tekemistä ajoneuvon, tatuointien tai ruokavalion kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kai se lähtee sieltä miehistä itsestään, heidän täytyy tehdä itsestään jotenkin kiinnostavia. Suorastaan pelolla seuraan omia parikymppisiä poikiani, ovat sellaisia aitoja kilttimiehiä. Eivät juo, eivät tupakoi, eivät käy baarissa. Molemmat opiskelee yliopistossa ja menestyvät siellä hyvin. Mutta siinä se, ei ole oikein harrastuksia, ei ystäviä eikä mitään. Kotona käyvät melko usein, mikä on tietysti mukavaa, mutta ei täältä tyttöystävää löydy. Toiselle oli jopa suorastaan tyrkyllä kiva ja nätti ja fiksu tyttö, mutta ilmeisesti poika oli liian ujo tekemään aloitetta. Tyttö kyllä kaikkensa yritti. 

Olen yrittänyt kauttarantain pojilleni puhua, että alkaisivat harrastamaan jotain, opettelisivat laittamaan ruokaa, kävisivat jossain, koettaisivat tutustua uusiin ihmisiin. Vaan ei, puhe ei auta. Ei kuulemma kiinnosta. Eivät tarvitse kuin opiskelun ja nörttäämisen. Minkäs sille sitten voi. Pelkään vain, että jossain vaiheessa tulee jonkinlainen syrjäytyminen. 

Oma poikani sanoi, ettei jostain päiväkodin jälkeen ole ollenkaan sellaista, että tytöt ja pojat olisivat luontevasti sekaporukassa. Ilmeisesti tavallinen kouluelämä on edelleen sellaista, että nämä kaksi eivät sekoitu. Sitten toinen sukupuoli jää jotenkin vieraaksi ja ihmeelliseksi, jonka kanssa ei osaa käyttäytyä normaalisti ja luontevasti.

Sitten jos harrastukset on vain tyypillisiä poikien harrastuksia, ja lähtee opiskelemaan hyvin miesvaltaista alaa, niin ei koskaan opi että miehet ja naiset ei loppujen lopuksi ole niin erilaisia, vaan yksilöitä kaikki.

En sitten tiedä, mistä käsitykset muodostetaan, jos ei ole koskaan tavallisia vastakkaisen sukupuolen kavereita. Ilmeisesti se on pinnallista ja keskittyy ulkonäköön ja seksiin. Ja sitten tulee näitä puolisoita, jotka ovat eroamassa heti, jos toisella on työkaveri tai lapsuudenystäviä eri sukupuolta. Kun ei pystytä näkemään vastakkainen sukupuoli kuin yhtä tarkoitusta varten.

Ehkä koulussa ja harrastuksissa pitäisi pitkälle kohti aikuistumista oikeasti panostaa kaikenlaisiin ryhmiin, projekteihin ja liikuntajuttuihin, joissa pitäisi olla sekasakit. Ettei annetakaan aina mennä kaverien kanssa, vaan pitää olla ryhmässä aina eri sukupuolia.

Siis onko jossakin tuollaista? Meillä ei kyllä jaettu sukupuolittain porukkaa koululuokilla, itsekin kaveerasin enimmäkseen poikien kanssa pitkälle aikuisikään asti. Olen siis nainen ja ihan viime vuosina vasta opetellut hengaamaan oman sukupuoleni kanssa - kaikki peruskouluajat, lukiot ja yliopistot olin aina poikaporukassa. Ja niitä juttuja kuunnellessa ei muuten tee mieli asettaa itseä alttiiksi sille kaikelle, mitä naisen osaksi seurustellessa tulee... syytänkin sitkeitä sinkkuvuosikausiani ihan pelkästään siitä, että tiesin liikaa vastakkaisen sukupuolen ajatuksista, eikä nyt vaan ollut kiinnostusta ottaa sitä spermaämpärin osaa omalle kontolle.

Nykyään mulla on onneksi maailman (oikeasti) kiltein mies. Ja on muuten täysin päinvastainen kuin 1212-tyypin lista, enkä muuttaisi ensimmäistäkään ominaisuutta. Mua ei haittaa olla aloitteellisempi osapuoli, todellakaan.

Oletteko pojat koskaan kuulleet rakastumisesta? Onko osunut kohdalle?

Vierailija kirjoitti:

Tatuointeja, salia, rötöksiä, moottoripyörä, Mötörheädiä, Kotiteollisuutta ja miehekkyyttä. Liharuokaa, ei kasviksia. Naiset haluavat Miehen isolla ämmämmällä, eivätkä mitään neitimäistä kitisijää.

Minuun vetoaa pitkä mies, jolla on repussaan väitöskirja ja joka osaa kokata myös kasviksia ja vaihtaa lapselle vaipan.

Kovimmassa äänessä neuvomaan ovat tietenkin ne miehet, jotka eivät seurustele tai muutenkaan tapaile naisia. Loogista. 👍

Vierailija kirjoitti:

Kovimmassa äänessä neuvomaan ovat tietenkin ne miehet, jotka eivät seurustele tai muutenkaan tapaile naisia. Loogista. 👍

Ei, vaan täällä ne miehet jotka eivät ole koskaan naista saaneet, tietävät parhaiten millaiset miehet naisia saavat 😃

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kovimmassa äänessä neuvomaan ovat tietenkin ne miehet, jotka eivät seurustele tai muutenkaan tapaile naisia. Loogista. 👍

Ei, vaan täällä ne miehet jotka eivät ole koskaan naista saaneet, tietävät parhaiten millaiset miehet naisia saavat 😃

Koska ovat tarkkaileet baarissa muita ihmisiä. Huom eivät puhuneet näille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kai se lähtee sieltä miehistä itsestään, heidän täytyy tehdä itsestään jotenkin kiinnostavia. Suorastaan pelolla seuraan omia parikymppisiä poikiani, ovat sellaisia aitoja kilttimiehiä. Eivät juo, eivät tupakoi, eivät käy baarissa. Molemmat opiskelee yliopistossa ja menestyvät siellä hyvin. Mutta siinä se, ei ole oikein harrastuksia, ei ystäviä eikä mitään. Kotona käyvät melko usein, mikä on tietysti mukavaa, mutta ei täältä tyttöystävää löydy. Toiselle oli jopa suorastaan tyrkyllä kiva ja nätti ja fiksu tyttö, mutta ilmeisesti poika oli liian ujo tekemään aloitetta. Tyttö kyllä kaikkensa yritti. 

Olen yrittänyt kauttarantain pojilleni puhua, että alkaisivat harrastamaan jotain, opettelisivat laittamaan ruokaa, kävisivat jossain, koettaisivat tutustua uusiin ihmisiin. Vaan ei, puhe ei auta. Ei kuulemma kiinnosta. Eivät tarvitse kuin opiskelun ja nörttäämisen. Minkäs sille sitten voi. Pelkään vain, että jossain vaiheessa tulee jonkinlainen syrjäytyminen. 

Oma poikani sanoi, ettei jostain päiväkodin jälkeen ole ollenkaan sellaista, että tytöt ja pojat olisivat luontevasti sekaporukassa. Ilmeisesti tavallinen kouluelämä on edelleen sellaista, että nämä kaksi eivät sekoitu. Sitten toinen sukupuoli jää jotenkin vieraaksi ja ihmeelliseksi, jonka kanssa ei osaa käyttäytyä normaalisti ja luontevasti.

Sitten jos harrastukset on vain tyypillisiä poikien harrastuksia, ja lähtee opiskelemaan hyvin miesvaltaista alaa, niin ei koskaan opi että miehet ja naiset ei loppujen lopuksi ole niin erilaisia, vaan yksilöitä kaikki.

En sitten tiedä, mistä käsitykset muodostetaan, jos ei ole koskaan tavallisia vastakkaisen sukupuolen kavereita. Ilmeisesti se on pinnallista ja keskittyy ulkonäköön ja seksiin. Ja sitten tulee näitä puolisoita, jotka ovat eroamassa heti, jos toisella on työkaveri tai lapsuudenystäviä eri sukupuolta. Kun ei pystytä näkemään vastakkainen sukupuoli kuin yhtä tarkoitusta varten.

Ehkä koulussa ja harrastuksissa pitäisi pitkälle kohti aikuistumista oikeasti panostaa kaikenlaisiin ryhmiin, projekteihin ja liikuntajuttuihin, joissa pitäisi olla sekasakit. Ettei annetakaan aina mennä kaverien kanssa, vaan pitää olla ryhmässä aina eri sukupuolia.

Siis onko jossakin tuollaista? Meillä ei kyllä jaettu sukupuolittain porukkaa koululuokilla, itsekin kaveerasin enimmäkseen poikien kanssa pitkälle aikuisikään asti. Olen siis nainen ja ihan viime vuosina vasta opetellut hengaamaan oman sukupuoleni kanssa - kaikki peruskouluajat, lukiot ja yliopistot olin aina poikaporukassa. Ja niitä juttuja kuunnellessa ei muuten tee mieli asettaa itseä alttiiksi sille kaikelle, mitä naisen osaksi seurustellessa tulee... syytänkin sitkeitä sinkkuvuosikausiani ihan pelkästään siitä, että tiesin liikaa vastakkaisen sukupuolen ajatuksista, eikä nyt vaan ollut kiinnostusta ottaa sitä spermaämpärin osaa omalle kontolle.

Nykyään mulla on onneksi maailman (oikeasti) kiltein mies. Ja on muuten täysin päinvastainen kuin 1212-tyypin lista, enkä muuttaisi ensimmäistäkään ominaisuutta. Mua ei haittaa olla aloitteellisempi osapuoli, todellakaan.

Oletteko pojat koskaan kuulleet rakastumisesta? Onko osunut kohdalle?

Huomasitkohan ollenkaan, että puhuit hieman ristiin. Väitit, että mitään jakoa ei ole, mutta itse olet hengaillut porukoissa, joissa on vain poikia ja tyttöjen kanssa olet ollut tekemisissä vasta myöhemmällä iällä. Se, että sinä olet uniikkina lumihiutaleena siellä poikien keskellä hengaillut ei kyllä todista sitä, ettei tuo jako ole silminnähtävän selkeä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kovimmassa äänessä neuvomaan ovat tietenkin ne miehet, jotka eivät seurustele tai muutenkaan tapaile naisia. Loogista. 👍

Ei, vaan täällä ne miehet jotka eivät ole koskaan naista saaneet, tietävät parhaiten millaiset miehet naisia saavat 😃

Mitä outoa siinä on?

Ei ole kauhean yllättävää että huomioita tekevät sellaiset miehet jotka tarkkailevat muita, ja muita tarkkailevat sellaiset miehet jotka eivät itse saa naisia :D

Ihan niin meni mullakin. Seurustelin lukiossa, niin eipä siinä tullut mieleen ajatella millaisilla miehillä käy parhaiten flaksi. Oli kiva tyttöystävä, ihan sama oliko kenties jollain muulla kymmenen kissaa jonossa.

No sit kun erottiin, amkissa nousikin seinä vastaan. Tytöistä kun olikin kilpailemassa vähän isompi miesjoukko kuin peräkylän lukiossa. Eipä enää riittänytkään olla kiva nörttipoika. Sitten täytyikin alkaa funtsimaan että miksi joillain miehillä kävi h-vetinmoinen flaksi ja useimmat oli tytöille ilmaa. Ehkä ne piirteet joita pidin röyhkeinä ja epäherrasmiesmäisinä miellyttikin vähän useampia tyttöjä kuin lukiossa luulin. Ne olikin just sitä kaivattua itsevarmuutta, määrätietoisuutta ja maskuliinista miesviemeininkiä.

 

Vierailija kirjoitti:

M38 kuin myös! Aloittakaas nyt se itku. Kun tuli todistettua taas että hyvien miesten kohdalla suosio kasautuu.

P.s. Bradley Cooper ei ole huhujen mukaan ihan hetero.

Mutta mun mielestä hottis.

En siis tunne kyseistä ihmistä, joten voin vain kuvitella, millainen hän voisi olla ihmisenä. Jos olis ihan täysin tossu, ei olis enää myöskään kovin hottis.

analyysisukka kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kovimmassa äänessä neuvomaan ovat tietenkin ne miehet, jotka eivät seurustele tai muutenkaan tapaile naisia. Loogista. 👍

Ei, vaan täällä ne miehet jotka eivät ole koskaan naista saaneet, tietävät parhaiten millaiset miehet naisia saavat 😃

Mitä outoa siinä on?

Ei ole kauhean yllättävää että huomioita tekevät sellaiset miehet jotka tarkkailevat muita, ja muita tarkkailevat sellaiset miehet jotka eivät itse saa naisia :D

Ihan niin meni mullakin. Seurustelin lukiossa, niin eipä siinä tullut mieleen ajatella millaisilla miehillä käy parhaiten flaksi. Oli kiva tyttöystävä, ihan sama oliko kenties jollain muulla kymmenen kissaa jonossa.

No sit kun erottiin, amkissa nousikin seinä vastaan. Tytöistä kun olikin kilpailemassa vähän isompi miesjoukko kuin peräkylän lukiossa. Eipä enää riittänytkään olla kiva nörttipoika. Sitten täytyikin alkaa funtsimaan että miksi joillain miehillä kävi h-vetinmoinen flaksi ja useimmat oli tytöille ilmaa. Ehkä ne piirteet joita pidin röyhkeinä ja epäherrasmiesmäisinä miellyttikin vähän useampia tyttöjä kuin lukiossa luulin. Ne olikin just sitä kaivattua itsevarmuutta, määrätietoisuutta ja maskuliinista miesviemeininkiä.

 

Miksi siellä peräkylän lukiossa sitten se nörttipoika kuitenkin kelpasi? En oikein tajua logiikkaasi. Väität havainneesi joitain lainalaisuuksia, mutta tämä sama ei pätenytkään omalla paikkakunnallasi, koska..? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kai se lähtee sieltä miehistä itsestään, heidän täytyy tehdä itsestään jotenkin kiinnostavia. Suorastaan pelolla seuraan omia parikymppisiä poikiani, ovat sellaisia aitoja kilttimiehiä. Eivät juo, eivät tupakoi, eivät käy baarissa. Molemmat opiskelee yliopistossa ja menestyvät siellä hyvin. Mutta siinä se, ei ole oikein harrastuksia, ei ystäviä eikä mitään. Kotona käyvät melko usein, mikä on tietysti mukavaa, mutta ei täältä tyttöystävää löydy. Toiselle oli jopa suorastaan tyrkyllä kiva ja nätti ja fiksu tyttö, mutta ilmeisesti poika oli liian ujo tekemään aloitetta. Tyttö kyllä kaikkensa yritti. 

Olen yrittänyt kauttarantain pojilleni puhua, että alkaisivat harrastamaan jotain, opettelisivat laittamaan ruokaa, kävisivat jossain, koettaisivat tutustua uusiin ihmisiin. Vaan ei, puhe ei auta. Ei kuulemma kiinnosta. Eivät tarvitse kuin opiskelun ja nörttäämisen. Minkäs sille sitten voi. Pelkään vain, että jossain vaiheessa tulee jonkinlainen syrjäytyminen. 

Oma poikani sanoi, ettei jostain päiväkodin jälkeen ole ollenkaan sellaista, että tytöt ja pojat olisivat luontevasti sekaporukassa. Ilmeisesti tavallinen kouluelämä on edelleen sellaista, että nämä kaksi eivät sekoitu. Sitten toinen sukupuoli jää jotenkin vieraaksi ja ihmeelliseksi, jonka kanssa ei osaa käyttäytyä normaalisti ja luontevasti.

Sitten jos harrastukset on vain tyypillisiä poikien harrastuksia, ja lähtee opiskelemaan hyvin miesvaltaista alaa, niin ei koskaan opi että miehet ja naiset ei loppujen lopuksi ole niin erilaisia, vaan yksilöitä kaikki.

En sitten tiedä, mistä käsitykset muodostetaan, jos ei ole koskaan tavallisia vastakkaisen sukupuolen kavereita. Ilmeisesti se on pinnallista ja keskittyy ulkonäköön ja seksiin. Ja sitten tulee näitä puolisoita, jotka ovat eroamassa heti, jos toisella on työkaveri tai lapsuudenystäviä eri sukupuolta. Kun ei pystytä näkemään vastakkainen sukupuoli kuin yhtä tarkoitusta varten.

Ehkä koulussa ja harrastuksissa pitäisi pitkälle kohti aikuistumista oikeasti panostaa kaikenlaisiin ryhmiin, projekteihin ja liikuntajuttuihin, joissa pitäisi olla sekasakit. Ettei annetakaan aina mennä kaverien kanssa, vaan pitää olla ryhmässä aina eri sukupuolia.

Siis onko jossakin tuollaista? Meillä ei kyllä jaettu sukupuolittain porukkaa koululuokilla, itsekin kaveerasin enimmäkseen poikien kanssa pitkälle aikuisikään asti. Olen siis nainen ja ihan viime vuosina vasta opetellut hengaamaan oman sukupuoleni kanssa - kaikki peruskouluajat, lukiot ja yliopistot olin aina poikaporukassa. Ja niitä juttuja kuunnellessa ei muuten tee mieli asettaa itseä alttiiksi sille kaikelle, mitä naisen osaksi seurustellessa tulee... syytänkin sitkeitä sinkkuvuosikausiani ihan pelkästään siitä, että tiesin liikaa vastakkaisen sukupuolen ajatuksista, eikä nyt vaan ollut kiinnostusta ottaa sitä spermaämpärin osaa omalle kontolle.

Nykyään mulla on onneksi maailman (oikeasti) kiltein mies. Ja on muuten täysin päinvastainen kuin 1212-tyypin lista, enkä muuttaisi ensimmäistäkään ominaisuutta. Mua ei haittaa olla aloitteellisempi osapuoli, todellakaan.

Oletteko pojat koskaan kuulleet rakastumisesta? Onko osunut kohdalle?

Huomasitkohan ollenkaan, että puhuit hieman ristiin. Väitit, että mitään jakoa ei ole, mutta itse olet hengaillut porukoissa, joissa on vain poikia ja tyttöjen kanssa olet ollut tekemisissä vasta myöhemmällä iällä. Se, että sinä olet uniikkina lumihiutaleena siellä poikien keskellä hengaillut ei kyllä todista sitä, ettei tuo jako ole silminnähtävän selkeä. 

Sekaporukkahan se on ollut, kerta olen siellä ollut? En minä pojaksi muuttunut, vaikka miten tuota väsynyttä uniikkia lumihiutaletta jankuttaisit. (Vinkki: päivitä sun sanasto.)

Kuten sanoin, meillä ei ollut mitään sukupuolittunutta jakoa. En siis toki ollut porukan ainoa tyttö, mutta ilmaisin asian noin, koska en hengannut niiden porukan muiden tyttöjen vaan poikien kanssa. Eikä tässä ollut taustalla mitään tarkoituksellisuutta, asiat vaan meni niin.

analyysisukka kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kovimmassa äänessä neuvomaan ovat tietenkin ne miehet, jotka eivät seurustele tai muutenkaan tapaile naisia. Loogista. 👍

Ei, vaan täällä ne miehet jotka eivät ole koskaan naista saaneet, tietävät parhaiten millaiset miehet naisia saavat 😃

Mitä outoa siinä on?

Ei ole kauhean yllättävää että huomioita tekevät sellaiset miehet jotka tarkkailevat muita, ja muita tarkkailevat sellaiset miehet jotka eivät itse saa naisia :D

Ihan niin meni mullakin. Seurustelin lukiossa, niin eipä siinä tullut mieleen ajatella millaisilla miehillä käy parhaiten flaksi. Oli kiva tyttöystävä, ihan sama oliko kenties jollain muulla kymmenen kissaa jonossa.

No sit kun erottiin, amkissa nousikin seinä vastaan. Tytöistä kun olikin kilpailemassa vähän isompi miesjoukko kuin peräkylän lukiossa. Eipä enää riittänytkään olla kiva nörttipoika. Sitten täytyikin alkaa funtsimaan että miksi joillain miehillä kävi h-vetinmoinen flaksi ja useimmat oli tytöille ilmaa. Ehkä ne piirteet joita pidin röyhkeinä ja epäherrasmiesmäisinä miellyttikin vähän useampia tyttöjä kuin lukiossa luulin. Ne olikin just sitä kaivattua itsevarmuutta, määrätietoisuutta ja maskuliinista miesviemeininkiä.

 

Haluatko siis seurustella vai panna? Kumpaa ihannoit? Sun kohderyhmä tilanteen mukaan on eri ja silloin keinotkin on erit.

Kaikenlaiset ihmiset on parisuhteissa kaikenlaisten ihmisten kanssa, eiköhän tuon pääse toteamaan ihan jokainen omassa tuttavapiirissä. Kaikenlaiset. Ei olevain yhtä miesryhmää, joka saa parisuhteen (mutta pelkkään seksin saamiseksi voi jotain yleistyksiä jo tehdäkin).

Kumma kun oma (alle 175cm ja vähän alle 3000e tienaava) mieheni on tuollainen tunnetusti aika tossukka ja superkiltti mies, joka ei koskaan tahallaan loukkaa ja välttelee konflikteja, ja on kuitenkin ennen meidän tutustumista, ikävuosina 15-28 onnistunut saamaan noin sata naista sänkyynsä.

Ainiin mut unohdin että se onkin oikeasti kiltti ja ihana mies, ei mikään palstan kiltti_miäs, joka ei kilttiä ole nähnytkään.