Onko muita kateellisia, joita ahdistaa toisten täydellinen elämä, täydelliset kauniit lapset ja menestys
Minä olen valitettavasti tällainen ihminen. Eikä tätä auta se, että fb on tulvillaan mammojen päivityksiä siitä kuinka omat ihanat lapset saavat kymppejä kokeista, tanssivat balettia, soittavat viulua ja kuinka ihanaa elämä yhdessä perheenä onkaan. Meillä tuntuu että mikään ei onnistu, parisuhde on paska ja lapset alisuorittavat.
Kommentit (71)
Meitä joku saattaisi kadehtia. Ihanat lapset, hyvä pitkä parisuhde (oikeasti hyvä) ja elämä millä tahansa mittareilla maallisesti aika luksusta. Suruja ja huolia on, mutta niistä laitan aika vähän someen. Isoin syy on lasten yksityisyys. Ei minulla ole esim lasten terveyteen liittyviä asioita muille jakaa, se on heidän yksityisyyttään. Ja muutenkin, some on sellainen hyvän mielen kuulumisten vaihtopaikka. Siellä on sellaisia kontakteja, joiden kanssa ei kuulukaan ruotia mitään negatiivista. Oikeat ihmiskontaktit ovat eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Sairastan vakavaa sairautta ja se satuttaa tosi paljon, mutta jos kadehtisin heitä, joilla tätä ei ole, saisin sitä olla todella monelle.
Hyvin sanottu!
Myönnän. Terveiden, älykkäiden ja tavallisten lasten vanhemmat kadehduttaa. Itsellä nämä kaksi autisminkirjolaista. Paljon työtä, rutiineja ja turhautumista omassa elämässä. Omaishoitajana ei myöskään pääse rikastumaan, joten sekin tympii. Toisaalta en osaa kuvitella itselleni tavallisia lapsia. Olen yrittänyt, mutta, jotenkin siitä tulee pettynyt olo, niinkuin en voisi olla tyytyväinen niin, ja että jotain puuttuisi. Ehkä siinä olisi sitten liian vähän haastetta ja työtä.
Meitä kenties joku kadehtii. On hyvä parisuhde, fyysistä terveyttä, hyvät työpaikat ja perittyä omaisuutta, kaksi kaunista ja koulussa menestyvää nuorta. Mutta se mitä ei näe on että kumpikin nuori on yksinäinen. Siitä johtuen toisella on koulumotivaatio hyvin heikko huolimatta hyvästä todistuksesta ja toinen oireilee yksinäisyyttä ja erilaisuuden tunnetta masennuksella ja paniikkikohtauksilla, hoitoa on siihen jouduttu etsimään.
Kyllä mä ainakin kadehdin joitakin ihmisiä enkä ymmärrä miksi ei saisi kadehtia? Tottakai se on tavallaan turhaa, mutta ihmiselle ihan luonnollinen tunne jonka kanssa pärjää ihan hyvin kun sen tiedostaa ja myöntää itselleen. Itse kadehdin ehkä eniten sosiaalisesti taitavia ja aktiivisia hyvin menestyviä ihmisiä koska itse olen hyvin yksinäinen ja tunnen itseni vähän syrjässä olevaksi ja ulkopuoliseksi.
Ei kiinnosta perhe eikä lapsiarki -päinvastoin -mutta tietty summa rahaa lisää elämiseen kuussa kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Tässä maailmassa noin 0, 000001 prosentilla adiat on TODELLA noin. (Osa toki esittää kuin olisi)
Sitten ollaan me muut, sellaista se on:)
Koita löytää hyvät puolet arjesta ja elämästä ja keskittyä niihin.( ja tehdä niistä vaikka somepäivityksiä)
Näin te epäonnistujat haluatte ajatella. Tosi monella Suomessa menee hyvin.
Tietääkseni kenenkään elämä ei ole täydellinen - joku asia on on minulla paremmin kuin muilla, joku taas huonommin. En kadehdi, paitsi joskus sanon jollekulle semmoisella positiivisella asenteella, että olen suorastaan kade hänen jostain saavutuksestaan tai taidostaan. Mutta se ei ole sellaista ankeaa kateutta.
Cash. Seteleinä. Muuten kaikki voivat pitää tunkkinsa 😂
white trash ei muuta osaa..