Lue keskustelun säännöt.
Syntyvyys rajussa laskussa - syynä uupumus - EIPÄ IHME !
21.08.2018 |
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005798173.html
Ei ihme ettei kukaan halua enää lapsia. Töiden ja perheenäidin/isän roolin yhteensovittaminen mahdoton tehtävä. Joko olet työuupunut tai masentunut.
Unihäiriö jää lapsista päälle jopa pysyvästi.
Olemme päättäneet olla lapseton pariskunta forever.
Kommentit (338)
Elintavat ratkaisee, sekä yleiskunto. Meillä nainen valitti väsymystä. Joka ilta oli kuitenkin virtaa näprätä puhelinta puolille öin kun olis voinut jo ysiltä käydä maate. Muutamat jutut kun muutti elämässään niin rupesi jaksamaan. Esim nukkumaan meno ja jatkuva turha matkustelu pois. Ruokavalionkin muutti vege pelleilystä pois niin muuttu naaman väri. Kaksi lasta on jo tullut lisää ja ei ole vointia valitellut. Ja nykyään tehdä lapset liian vanhana jottei jakseta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni vanhempi hakee saikkaria "työuupumukseen", vaikka todellisuudessa on perheenhoitoon uupunut.
Se vaan on mahdoton yhtälö hoitaa työ ja perhe kunnialla yhtä aikaa ilman uupumusta.
Ei kiitti.
Tai ainakin pitää olla pirun hyvät tukiverkostot, jotta olisi edes jotain edellytyksiä pitää mielenterveyttä yllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni vanhempi hakee saikkaria "työuupumukseen", vaikka todellisuudessa on perheenhoitoon uupunut.
Se vaan on mahdoton yhtälö hoitaa työ ja perhe kunnialla yhtä aikaa ilman uupumusta.
Ei kiitti.
Niinpä. Ja kärsijänä aina myös ne lapset.
Sitä en kyllä ymmärrä, että kotonaan lapsensa hoitavia paheksutaan. Onhan se hyvä, että jotkut vielä lapsia tekee ja hoitavat jopa itse.
Ei heitä paheksukaan muut kuin muutama itsesäälinen luuseri nettipalstoilla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi tuli tehtyä lapset "teininä". Eli heti lukion perään noin 18 vuotta sitten. Silloin ei ollut vielä tällaista kyttäyskoneistoa kuin nykyään. En missään tapauksessa suostuisi tähän maahan lapsia tekemään niillä tiedoilla mitä minulla on nyt. Jossain vaiheessa se iltatähden tekeminen tuntui houkuttelevalta, mutta onneksi tulin järkiini. Enhän minä siitä olisi ihmistä osannut kasvattaa kun nykyään kaikki on kiellettyä tai suositustenvastaista ainakin.
Mä tein omani 22-vuotiaana, 17 vuotta sitten. Samanikäinen ystävä kertoi juuri vauvauutisen. Toivotettiin sydämen pohjasta onnea, sillä sitä he tulevat todella tarvitsemaan kyttäyskoneiston kanssa. - Kasvatin omani ilman yksiäkään harrastuskuskauksia tai koulumyyjäisiä, en olisi revennyt kaikkeen puolison sairastuttua. Se vaati kovaa nahkaa ja epäsosiaalista luonnetta, sillä sosiaalisia paineita, ohjeita ja odotuksia on sadellut joka suunnasta. Nykyään lasuja sataisi. Ei ole päivää, etten olisi kiitollinen siitä, että ollaan jo tässä vaiheessa. Minun näkökulmastani maailma muuttui internetin ja sähköisen tiedonsiirron myötä; koko ajan on oltava tavoitettavissa, mukana kaikessa ja ajan hermolla viimeisimmästä tutkimustiedosta ja suosituksista.
Vierailija kirjoitti:
Ja juuri on valloillaan taas uusi ketju jossa haukutaan huonoiksi ja laiskoiksi äideiksi äidit jotka käyttävät yhteiskunnan tarjoamia apukeinoja, esim. Subjektiivista päivähoito oikeutta :,D ennen oli mummot ja muut jotka auttoivat lasten hoidossa, nyt ei saisi olla ketään tai muuten on laiska.
Miksi te uskotte jotain nettitrolleja???
Sama kuin Jani-Petteri 10-v tulisi kertomaan, kuinka lapsia kannattaa kasvattaa ja te uskoisitte kaiken. Ihan oikeasti nyt, hei ☺
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi somali ei uuvu vaan väkertää lapsia huimaan tahtiin?
Ahkerampia. Samoin kuin lestadiolaiset, hekin ovat kovia tekemään töitä sen lisäksi että ovat kovia tekemään lapsia.
Keskimääräinen suomalaisnuori on melko vetelä velliperse. Aika suurelle osalle jo opiskelukin on liian rankkaa.
Ei lestadiolaisten lapsia näy päiväkodeissa.
Näinpä. Minä jouduin viime vuonna 23-vuotiaana burn outista saikulle, kun koetin opiskella ajallaan ja tehdä töitä. Nukuin jonkun 3-4 tuntia yössä, kun päivät meni luennoilla, illat töissä ja yöllä kirjoitin esseitä ja luin tentteihin. Ei äitiys houkuta pätkääkään vielä vuosiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan (parikymmentä vuotta sitten) kaveri vei sisarensa päiväkotiin ja haki koulusta päästyään. Itse kuljin avain kaulassa ja lämmitin ruokani, huolehdin vaatteeni, sukset, jne seuraavaksi aamuksi. Näin esimerkkinä.
Mitenköhän kyseiset asiat menee nykyään?
Itse sain marmatusta päiväkodilta, että haen lapseni liian myöhään heidän mielestään. Tein siis normaalia työaikaa ja livahdin itseasiassa monesti etuajassa, jotta vältin ruuhkan. Ei ollut lähelläkään päiväkodin sulkemisaika.
Eskarilainen ei saa enää kulkea kotiin yksin, vaikka asuisi naapurissa. Täytyy siis herättää vauva päikkäreiltä ja syöttää ja pukea, jotta voi hakea toisen lapsen kadun toiselta puolelta.
Näitä esimerkkejä olisi vaikka millä mitalla. Nykyisin kaikki pitää tehdä täysin oikein, samalla tuki lapsiperheiltä on viety pois. Tällä tarkoitan sukulaisia, kotiapua, jne. Ja vyön nyöriä pitää kiristää koko ajan.
Kaverini kulki 3-vuotiaana yksin päiväkotiin 70-luvun lopulla. Matkaa oli parisataa metriä eikä teiden ylityksiä ollut. Äitinsä katsoi parvekkeelta niin pitkään kuin lapsi näkyi. Siihen aikaan vaan ihmeteltiin, että onpa reipas lapsi.
Jostain syystä tänä päivänä kaikkea mahdollista pitäisi pelätä, vaikka todellisia pelon aiheita on aika vähän.
Lapsi VOi jäädä auton alle, totta, mutta siitä(kin) on tehty kärpäsestä härkänen. Ei kakkea voi pelätä. Voihan olla, että ufot laskeutuvat huomenna maan pinnalle ja hävittävät ihmisrodun tai sitten ei. Vähän sama juttu näissä nykyajan pelottelu-uutisissa, joissa pelotellaan aivan turhaan ihmisiä milloin milläkin uhalla.
Maailma on suht turvallinen paikka elää, kun vain vähän katsoo minne nokkansa laittaa ☺
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi somali ei uuvu vaan väkertää lapsia huimaan tahtiin?
Ahkerampia. Samoin kuin lestadiolaiset, hekin ovat kovia tekemään töitä sen lisäksi että ovat kovia tekemään lapsia.
Keskimääräinen suomalaisnuori on melko vetelä velliperse. Aika suurelle osalle jo opiskelukin on liian rankkaa.
Ei lestadiolaisten lapsia näy päiväkodeissa.
Kyllä näkyy! Paljon, koska heidän vanhempansa käyvät töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työelämä on ihan kamalaa! Ei ollut vielä parikytvuotta sitten, ainakaan hoitoala. Vedetään ihminen ihan piippuun. En todellakaan tekisi lapsia tähän tilanteeseen, en vaan selviäisi arjesta.
Kaikki vapaa-aika menee töistä palautumiseen.Varmasti ihan totta, mutta vastaavasti kotiaskareet hoituu tekniikan avulla helpommin ja vähemmällä vaivalla kuin ennen .
No harvempi uupuu siitä, että tiskikone pitää päivittäin täyttää. Kyllä se uupumus tulee ihan monen asian summasta tai muuten stressaavasta elämäntilanteesta.
Itselläni ei ole lapsia, mutta viime vuonna diagnosoitiin uupumus ja masennus. Opiskelen, käyn töissä ja miehelläni on masennus, eikä tätä p**kaa pääse missään pakoon ja sehän se ongelma onkin. Töissä jatkuva kiire, opinnoissa jatkuva kiire ja vastuu ja helkkaristi hommia päällekkäin. Joskus tulen koulusta kotiin illalla, kun pakko tehdä tiesmitä projektia ja ryhmätyötä ja aivoriiheä ja kotona odottaa se masentunut mies, jolla onkin tänään ihan hirveä päivä ja kaikki huonosti. Töissä kiristetään resursseja, henkilökuntaa ei ole riittävästi ja budjetin mukaan pitäisi lähteä enemmän työtehoa porukasta, vaikka nytkin ties kuinka paljon porukkaa saikulla.
Yritä siinä nyt sitten levätä ja rentoutua missään välissä. Ei tulisi mieleenkään sekoittaa mitään lapsiparkoja tähän! Olen vasta 25v. mutta ei tällaisessa tilanteessa uskalla edes miettiä lapsia.
Monilla ystävilläni sama tilanne, monilla vielä ne lapset päälle (voi olla erityislapsia tai omia vakavia sairauksia lisäksi). Aikuiselämä on ihan kamalaa.
Vierailija kirjoitti:
Jep. Tämän päivän nuoret aikuiset ovat sellaista uupujasukupolvea. Pienikin vastoinkäyminen ja voih itkuparku.
Jokaisen sukupolven mielestä itseä seuraava sukupolvi on pullamössösukupolvi. Fakta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen lapset kasvoi siinä sivussa. Oli isovanhempia ja muita sukulaisia, jotka katsoi lasten perään, naapuritkin tekivät osansa. Nyt lasten pitää hoitaa usein myös vanhempiaan, tai jos isovanhemmat ovat nuoria, heillä on omat menonsa ja elämänsä. Tai isovanhemmat ovat eronneet ja heillä on uusperheet uusine lapsineen. Ei ole enää sellaista suku- ja perheyhteyttä. Naapurit viis veisaavat muiden lapsista tai korkeintaan valittavat "naapurin kakaroista" ja tekevät lasun.
Lapsia pitää myös hoitaa äärimmäsen tarkasti ja prikulleen oikein ja kasvatus ja "valmennus" aloitettava suunnilleen synnäriltä. Pitää olla kaikenlaista kehittävää harrastusta, lapsen pitää olla nätisti puettu ja käyttäytyä hyvin, koulussa pitää tulla kymppejä. Lastenkasvatus on täyttä työtä ja lähes koko elämä elämä keskittyy lapsiin. Koulussa on vanhempainvartteja, arviointikeskusteluja, vanhempainiltoja, vanhempainyhdistystoimintaa, tempauksia ja ties mitä, mihin vanhempien osallistuttava. Ja wilmalla ilmoitetaan, josl lapsi on sanonut kirosanan tai unohtanut oppikirjan kotiin. Ennen koulussa hoidettiin asiat ihan itsenäisesti, siinä lapsi oppi kantamaan vastuuta, ei ollut aina mamma tai pappa selvittämässä asioita.
En sano, että ennen kaikki oli paremmin, mm. turvallisuus oli mitä oli ja tapaturmia sattui lapsille paljon enemmän. Mutta kyllä siinä jotain hyvää oli, mitä enää ei ole: lapset ja vanhemmuus oli luonnollinen osa elämää. Pikkulapset oli kotona tai jollain hoitotädillä ja päivät kului etupäässä leikkien, nykyään jo pienten lasten päivät on ohjelmoitu täyteen kehittävää toimintaa. Koulua käytiin, mutta ei se suurimmalle osalle ollut mitään kilpailua. Ei jaettu ihmisiä hyviin ja huonoihin sen perusteella oliko tämä siwan kassa vai maisteri. Nykyäänhän pitää olla vähintään amk-tutkinto, että vanhemmat kehtaa sanoa lapsensa ammatin.
Ennen ajateltiin, että lapset ovat hyvä ja positiivinen asia ja kaikki tukevat lapsiperheitä, koska se koituu kaikkien yhteiseksi hyväksi. Ja koska suunnilleen kaikilla oli lapsia, lapsiin tottui pienestä lähtien. Minäkin olin lapsenlikkana 12-vuotiaasta lähtien ja hyvin pärjäsin, 15-v olin kesätöissä kotiapulaisena. Palkaksi sain saman, mitä perhe olisi maksanut päiväkotimaksuja. Tein aamupalan ja välipalan, lounaan, tiskasin, siivosin, pyykkäsin ja hoidin perheen kolme lasta, nuorin 2 v. Kyllä opin paljon. Nykyään tuo olisi kauheaa nuoren riistoa.
Ja nuorille höpötetään, että pitää opiskella, pitää hankkia työ, hommata oma asunto tai mieluiten talo, matkustella ja nauttia elämästä ennenkuin hankkii lapsia. Sittenhän sitä ollaankin nelikymppisiä eikä saada lasta tai ei enää jaksa edes ajatella perheenlisäystä, koska työ ja kaikki "nauttiminen" on vienyt voimat. Ja ne omat vanhemmatkin voi jo tarvita apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on erikoista. Suomessa on todella maailman parhaat tukitoimet lasten tekemiseen: äitiyslomat ennen synnytystä ja jälkeen, neuvolasysteemi, puhdasta vettä, koneita, koulutusta, tietoa, ravintoa, hoitoa. Ja silti niiin vaikeaa. Joku mättää tässä yhtälössä.
Paitsi että olet väärässä. 80-luvulla kotiin sai kodinhoitajan, jos vähänkään valitti. Isäni teki reissuhommia ja oli välillä koko viikon poissa, niin äitini pyysi aina kunnalta kodinhoitajan, vaikka lapsia oli vain kaksi ja hän oli kotona. Samalla tavalla kaikenlaisiin terapioihin pääsi todella helposti. Minäkin kävin pari vuotta puheterapiassa ihan julkisella puolella, vaikka oli olematon äännevirhe. Veljen kanssa äiti laukkasi perhe- silloisessa kasvatusneuvolassa.
Isovanhemmat olivat koko ajan hoitamassa meitä. Äiti soitteli vain mummulle, joka hyppäsi linja-autoon ja körötteli 70 kilometriä meitä hoitamaan, kun kodinhoitajat eivät yön yli -keikkoja normisti tehneeet. Kesällä olimme kuukauden "maalla", siis mummilassa "hoidossa", vaikka vanhemmat olivat lomalla. Tarvitsivat kas sitä omaa aikaa.
Puhdasta vettä, koulutusta, neuvolat, ravintoa, koneita ja tietoa on ollut jo vuosikymmeniä. Nyt tulee uudenlaista tutkittua tietoa siitä, miksei nuorempi sukupolvi haluakaan osallistua synnytystalkoisiin eläkeikäisten hyväksi. Voi sentään, harmittaahan se.
Todellisuus minunkin lapsuudessa 80-luvulla! Nyt kamppailen yksin täysipäiväisen työn, rahapulan, lapsen koulun/harrasrusten ja kodinhoidon kanssa! Ja itseasissa koen, että minua lähinnä seurataan (ei huolissaan vaan vaanien) jaksanko vai saako tehdä lasun! Se on nykypäivän toimintaa ja "välittämistä" 😢
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen synnyttänyt kolme lasta. Olen myös melko vaativassa työssä. En meinaa enää jaksaa. Lasten kouluun meneminen teki arjesta työläämpää jopa. Luulin, että kolmen pienen kanssa ensimmäiset vuodet olisi vaikeita ja sitten helpottaa. Olin väärässä.
No olisiko jo aika myöntää, etti se esikoislapsen päivähoito äitiysloman aikana olekaan pahinta ikinä. Pahempaa on esimerkiksi se, jos sitä pikkusisarusta ei ikinä tule, kun ei äiti jaksa. Ja silloinhan se äiti on senkin ajan töissä ja esikoislapsi, ainokainen, tarhassa vielä pitempää päivää.
Äitien kuormittaminen ei ole oikea paikka säästöille, siinä käy pitkän päälle huonosti kun ei kukaan enää äidiksi rupea.
En ole uupunut vaikka käyn kokoaika työssä ja opiskelen.
Lapsia minulla ei ole, yksi koira vain.
Käyttäjä12181 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja juuri on valloillaan taas uusi ketju jossa haukutaan huonoiksi ja laiskoiksi äideiksi äidit jotka käyttävät yhteiskunnan tarjoamia apukeinoja, esim. Subjektiivista päivähoito oikeutta :,D ennen oli mummot ja muut jotka auttoivat lasten hoidossa, nyt ei saisi olla ketään tai muuten on laiska.
Miksi te uskotte jotain nettitrolleja???
Sama kuin Jani-Petteri 10-v tulisi kertomaan, kuinka lapsia kannattaa kasvattaa ja te uskoisitte kaiken. Ihan oikeasti nyt, hei ☺
Suku ja naapurit vahtii facebookissa jonne nuori äiti raportoi kaikki perheen ja lasten tekemiset. Jos ei raporttia viikonlopulta tulekaan niin ihmetellään, mitä oikein teitte kun ette tägänneet lapsimessuille/Suomenlinnaan/mökille/pakolliseen ilmaistapahtumaan.
Puistattavaa.
Miksi vanhemmat uupuvat vasta nyt kun työ- ja muukin elämä on helpompaa kuin ikinä? Lapset voi viedä päiväkotiin vapaapäivinäkin. Isovanhemmat asuvat samassa kaupungissa ja auttavat tarvittaessa, toista oli edellisellä sukupolvella joka muutti kaupunkiin ja vanhemmat jäivät satojen kilometrien päähän maaseudulle.
En ihmettele jos joku valitsee helpomman tien.
Olen itse kans ihan loppu. klo 9-17 työ, yliopisto-opinnot (gradunteko), luottamustoimet, pitäs ehtiä tehdä ruokaa lapsille (2 kpl) ja siivota kotia joskus ja sitten työmatkaan menee kans 45 min suuntaansa.
Eläkettä odotellessa.
Ns. ennen vanhaan oli mummot ym. elättivaarit pyörimässä nurkissa jotka katso lasten perään joskus. Nykyvanhempi on yksin.
Minun Afrikkalainen vaimo osaa sanoa jos on väsynyt. Sitten hän lepää ja tekee myöhemmin tai minä teen.